Metsälain mukaisten pienvesien välittömien lähiympäristöjen käsittelyyn ei pääsääntöisesti ole luonnonhoidollista perustetta. Jos välitön lähiympäristö täyttää 10 §:n vaatimukset, sitä koskee erityisen tärkeille elinympäristöille säädetyt käytönrajoitukset. Kohde on rajattava hakkuissa ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Vesilain tarkoituksena on parantaa vesivarojen ja vesiympäristön tilaa. Vesilain mukaan luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Metsälaista poiketen vesilaki pyrkii turvaamaan vesiuomaa tai -allasta ja niiden reuna-alueita estämällä luonnontilaa vaarantavat toimet vesiluontotyyppien vaikutusalueella. Vesilakia sovelletaan metsätaloustoimiin, jos nämä toimet vaarantavat suojellun vesiluontotyypin luonnontilan. Esimerkiksi lähteen tai noron ylittäminen metsäkoneella voi vaarantaa näiden vesiluontotyyppien luonnontilan vesilain vastaisesti. Vesilaki ja metsälaki suojelevat yhdessä luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia, luonnollisesti syntyneitä vesimuodostelmia ja niiden välittömiä lähiympäristöjä.

# Lakivaatimukset pienvesi- ja vesistöelinympäristöjä koskien

Metsälain mukaisten pienvesien välittömien lähiympäristöjen käsittelyyn ei pääsääntöisesti ole luonnonhoidollista perustetta. Jos välitön lähiympäristö täyttää 10 §:n vaatimukset, sitä koskee erityisen tärkeille elinympäristöille säädetyt käytönrajoitukset. Kohde on rajattava hakkuissa ominaispiirteet säilyttävällä tavalla.
Vesilain tarkoituksena on parantaa vesivarojen ja vesiympäristön tilaa. Vesilain mukaan luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Metsälaista poiketen vesilaki pyrkii turvaamaan vesiuomaa tai -allasta ja niiden reuna-alueita estämällä luonnontilaa vaarantavat toimet vesiluontotyyppien vaikutusalueella.
Vesilakia sovelletaan metsätaloustoimiin, jos nämä toimet vaarantavat suojellun vesiluontotyypin luonnontilan. Esimerkiksi lähteen tai noron ylittäminen metsäkoneella voi vaarantaa näiden vesiluontotyyppien luonnontilan vesilain vastaisesti. Vesilaki ja metsälaki suojelevat yhdessä luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia, luonnollisesti syntyneitä vesimuodostelmia ja niiden välittömiä lähiympäristöjä.

[Metsälain 10§:n](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1863) mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt. Kohteiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto. Kohteille on tyypillistä pienvesiä ympäröivän puu- ja pensaskerroksen lisäksi alueen muusta ympäristöstä poikkeava rehevä pintakasvillisuus.

Pienvesien ja vesistöjen elinympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen

Metsälain 10§:n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt. Kohteiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto. Kohteille on tyypillistä pienvesiä ympäröivän puu- ja pensaskerroksen lisäksi alueen muusta ympäristöstä poikkeava rehevä pintakasvillisuus. 

Lakivaatimukset pienvesi- ja vesistöelinympäristöjä koskien

Pohjois-Suomessa metsät ovat keskimäärin karumpia ja kasvavat hitaammin kuin Etelä-Suomessa. Kuva: © Heidi Hintikka Pohjois-Suomessa metsien käytön erityispiirteitä ovat myös poronhoito ja metsien suojelu. Poronhoito on tärkeä elinkeino Pohjois-Suomessa ja vaikuttaa metsätalouden harjoittamiseen. Lisätietoa: Metsien käsittely poronhoitoalueella.Metsien suojelu on painottunut Pohjois-Suomeen. Suurin osa suojelluista metsistä sijaitsee valtion omistamilla mailla.&nbsp;Lisätietoa: Metsien suojelu. Metsien kasvupaikat ovat karumpia Pohjoisessa verrattuna Etelään Pohjois-Suomen erityispiirteenä on keskimääräistä karummat kasvupaikat, mikä näkyy etenkin Lapin pohjoisimmissa osissa. Esimerkiksi Pohjois-Suomen (2,7 %) lehtojen ja lehtomaisten kankaiden osuus on kymmenen kertaa pienempi verrattuna Etelä-Suomeen (27,5 %)&nbsp;Metsätilastollinen vuosikirja. 2014. Metsäntutkimuslaitos, Vantaa. 428 s.. Kuitenkin Lounais-Lapin alueella on paikallisesti runsaasti lettoja ja lehtoja kalkkipitoisen maaperän vuoksi&nbsp;Husa, J. ja Teeriaho, J. 2015. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Lapissa. Suomen Ympäristö 6/2015. Ympäristöministeriö, Suomen Ympäristökeskus. Helsinki.. Moreenit muodostavat noin puolet Pohjois-Suomen maa-alasta ollen alueen yleisin maalaji. Eloperäisiä maalajeja, pääasiassa turvetta, on noin kolmannes&nbsp;Johansson, P. ja Kujansuu, R. (toim.) 2005. Pohjois-Suomen maaperä: maaperäkarttojen 1:400 000 selitys 236 s.. Vähän savea ja hienoainesta sisältävät moreenimaat johtavat suhteellisen hyvin vettä ollen hyvä maalaji männyn kasvatukselle. Mänty yleisin puulaji Mänty on yleisin kasvatettava puulaji Pohjois-Suomessa. Puulajien monipuolistamista voidaan tavoitella, jos kasvupaikan olot sen sallivat. Esimerkiksi hieskoivu pärjää suhteellisen hyvin männyn sekapuuna turvemaalla. Mikäli koivua viljellään Pohjois-Suomen poronhoitoalueella, se ei yleensä onnistu ilman aitaamista&nbsp;Kubin, E. &amp;amp; Savilampi, P.1998. Rauduskoivun viljelyn onnistuminen poronhoitoalueella. s. 92-98. Teoksessa: Hyppönen, M., Penttilä, T. &amp;amp; Poikajärvi, H. (toim.). 1998. Poron vaikutus metsä- ja tunturiluontoon. Tutkimusseminaari Hetassa 1997. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 678. 141 s.. Porot heikentävät myös koivun luontaista uudistumista&nbsp;Mäkitalo, K., Penttilä, T. &amp;amp; Räsänen, P. 1998. Poron ja jäniksen vaikutus hieskoivun luontaiseen uudistumiseen tuoreilla kankailla Etelä- ja Keski-Lapissa. s. 109-121. Teoksessa: Hyppönen, M., Penttilä, T. &amp;amp; Poikajärvi, H. (toim.). 1998. Poron vaikutus metsä- ja tunturiluontoon. Tutkimusseminaari Hetassa 1997. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 678. 141 s.. Useat muut vaihtoehtoiset puulajit eivät ilmastollisista syistä menesty Pohjois-Suomessa. Lämpeneminen on voimakkainta Pohjois-Suomessa ja vaikuttaa kasvuolosuhteisiin Ennusteiden mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen on Pohjois-Suomessa voimakkaampaa kuin Etelä-Suomessa. Myös sademäärien on ennakoitu kasvavan enemmän Suomen pohjoisosissa. Talvella, ja Pohjois-Suomessa myös keväällä, kovat tuulet näyttäisivät hieman heikentyvän.Venäläinen A., ym. 2020a. Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskejä Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 2020-10454. Tieteen tori. 9 s. Erityisesti männyn, mutta myös koivun kasvun on ennustettu parantuvan Pohjois-Suomessa pidemmällä aikavälillä (ennuste vuoteen 2070 saakka). Myös kuusen kasvun ennustetaan paranevan. Ylipäätänsä ilmastonmuutokseen liittyvän, lisääntyvän metsien kasvun on arvioitu olevan voimakkaampaa maan pohjoisosissaVenäläinen A., ym. 2020a. Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskejä Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 2020-10454. Tieteen tori. 9 s.&nbsp;kuin Etelä-Suomessa. Hyvät männyn siemenvuodet yleistynevät maan pohjoisosissa ilmaston lämmetessä. Lämpötila on myös tärkein siementen tuleentumiseen vaikuttava tekijä&nbsp;Nygren, M. 2020. Metsäpuiden uudistumisbiologia. Metsäkustannus. 151 s.. Tällöin luontaisen uudistumisen edellytykset paranevat. Pohjois-Suomen syyskylvöissä on kasvavana riskinä siementen itäminen jo syksyllä tai jäätyminen talvella. Tämän vuoksi syyskylvöt tulisi tehdä mahdollisimman myöhään. Mikäli lumipeite vähenee, se voi vähentää niin sanottua jälki-itämistä eli osa siemenistä itää vasta kylvöä seuraavana kasvukautena.Ruotsalainen, S. 2015. Jälki-itäminen männyn kylvössä. Teoksessa: Taimiuutiset 3/2015. Taimiuutiset 18 (3): 6–9. Lisätietoa: Ilmaston muuttuminen Suomessa artikkelissa Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Tuhot lisääntyvät pohjoisessa Kirjanpainajat hyötyvät kohoavista lämpötiloista, mikä voi mahdollistaa kirjanpainajien&nbsp;aiheuttamien tuhojen yleistymisen myös Pohjois-Suomessa. Erityisesti kuusen, mutta myös männynjuurikäävän&nbsp;riskialue laajenee yhä pohjoisemmaksi. Lumituhojen ennustetaan lisääntyvän voimakkaasti Pohjois-Suomessa&nbsp;Lehtonen, I., Venäläinen, A., &amp;amp; Gregow, H. 2020. Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomessa metsänhoidon näkökulmasta. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2020:5.Venäläinen A., ym. 2020a. Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskejä Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 2020-10454. Tieteen tori. 9 s.. Lumikuormat näyttäisivät johtuvan ennen kaikkea märän lumen määrän lisääntymisestä. Männyn yleisen sienitaudin tervasroson pahimmat tuhoalueet keskittyvät Pohjois-Suomeen&nbsp;Kaitera, J. &amp;amp; Nuorteva, H. 2001. Tervasroso – uusinta tietoa taudista ja tutkimuksen suuntia. Metsätieteen aikakauskirja 3/2001. Tieteen tori.. Ilmastonmuutoksen myötä tunturimittarin ja hallamittarin aiheuttamat tuhot Lapin tunturikoivikoissa uhkaavat levitä uusille alueille. Myös mäntymetsien merkittävä neulastuholainen, ruskomäntypistiäinen voi yleistyä Itä- ja Pohjois-Suomessa lämpenevien talvien seurauksena&nbsp;Venäläinen A., ym. 2020a. Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskejä Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 2020-10454. Tieteen tori. 9 s.. Eri metsätuhoihin voit tutustua tarkemmin Metsätuhot ja metsien terveys -osiossa. Metsien käsittely korkeilla alueilla, lakimetsissä ja suojametsissä Lisätietoa: Metsien käsittely korkeilla alueilla, lakimetsissä ja suojametsissä. Lue lisää samasta aiheesta: Metsätilan hoito | Metsäsuunnittelu Luonnonolot ja metsänkasvatuksen edellytykset ovat Pohjois-Suomen eri osissa hyvin erilaiset. Etelä-pohjois-suuntainen sijainti ja korkeus merenpinnan tasosta vaikuttavat merkittävästi ilmastoon. Siten pohjoisessa puuntuotantoon vaikuttaa muuta Suomea kylmempi ilmasto sitä enemmän mitä pohjoisempana ja korkeammalla alueella metsät sijaitsevat.

Luonnonolot ja metsänkasvatuksen edellytykset ovat Pohjois-Suomen eri osissa hyvin erilaiset. Etelä-pohjois-suuntainen sijainti ja korkeus merenpinnan tasosta vaikuttavat merkittävästi ilmastoon. Siten pohjoisessa puuntuotantoon vaikuttaa muuta Suomea kylmempi ilmasto sitä enemmän mitä pohjoisempana ja korkeammalla alueella metsät sijaitsevat.

Pohjois-Suomessa metsien käytön erityispiirteitä ovat myös poronhoito ja metsien suojelu.
- Poronhoito on tärkeä elinkeino Pohjois-Suomessa ja vaikuttaa metsätalouden harjoittamiseen. Lisätietoa: [Metsien käsittely poronhoitoalueella.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsien-virkistyskaytto-ja-monikayton-mahdollistaminen#section-p4088)
- Metsien suojelu on painottunut Pohjois-Suomeen. Suurin osa suojelluista metsistä sijaitsee valtion omistamilla mailla. Lisätietoa: [Metsien suojelu](/fi/toimenpiteet/metsan-suojelu).

# Pohjois-Suomen erityispiirteet

## Metsien kasvupaikat ovat karumpia Pohjoisessa verrattuna Etelään

**Mänty yleisin puulaji**

Pohjois-Suomen erityispiirteenä on keskimääräistä karummat kasvupaikat, mikä näkyy etenkin Lapin pohjoisimmissa osissa. Esimerkiksi Pohjois-Suomen (2,7 %) lehtojen ja lehtomaisten kankaiden osuus on kymmenen kertaa pienempi verrattuna Etelä-Suomeen (27,5 %) . Kuitenkin Lounais-Lapin alueella on paikallisesti runsaasti lettoja ja lehtoja kalkkipitoisen maaperän vuoksi .
Moreenit muodostavat noin puolet Pohjois-Suomen maa-alasta ollen alueen yleisin maalaji. Eloperäisiä maalajeja, pääasiassa turvetta, on noin kolmannes . Vähän savea ja hienoainesta sisältävät moreenimaat johtavat suhteellisen hyvin vettä ollen hyvä maalaji männyn kasvatukselle.

Mänty on yleisin kasvatettava puulaji Pohjois-Suomessa. Puulajien monipuolistamista voidaan tavoitella, jos kasvupaikan olot sen sallivat. Esimerkiksi hieskoivu pärjää suhteellisen hyvin männyn sekapuuna turvemaalla. Mikäli koivua viljellään Pohjois-Suomen poronhoitoalueella, se ei yleensä onnistu ilman aitaamista . Porot heikentävät myös koivun luontaista uudistumista . Useat muut vaihtoehtoiset puulajit eivät ilmastollisista syistä menesty Pohjois-Suomessa.

# Pohjois-Suomen erityispiirteet

## Lämpeneminen on voimakkainta Pohjois-Suomessa ja vaikuttaa kasvuolosuhteisiin

Ennusteiden mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen on Pohjois-Suomessa voimakkaampaa kuin Etelä-Suomessa. Myös sademäärien on ennakoitu kasvavan enemmän Suomen pohjoisosissa. Talvella, ja Pohjois-Suomessa myös keväällä, kovat tuulet näyttäisivät hieman heikentyvän.
Erityisesti männyn, mutta myös koivun kasvun on ennustettu parantuvan Pohjois-Suomessa pidemmällä aikavälillä (ennuste vuoteen 2070 saakka). Myös kuusen kasvun ennustetaan paranevan. Ylipäätänsä ilmastonmuutokseen liittyvän, lisääntyvän metsien kasvun on arvioitu olevan voimakkaampaa maan pohjoisosissa kuin Etelä-Suomessa.
Hyvät männyn siemenvuodet yleistynevät maan pohjoisosissa ilmaston lämmetessä. Lämpötila on myös tärkein siementen tuleentumiseen vaikuttava tekijä . Tällöin luontaisen uudistumisen edellytykset paranevat.

Pohjois-Suomen syyskylvöissä on kasvavana riskinä siementen itäminen jo syksyllä tai jäätyminen talvella. Tämän vuoksi syyskylvöt tulisi tehdä mahdollisimman myöhään. Mikäli lumipeite vähenee, se voi vähentää niin sanottua jälki-itämistä eli osa siemenistä itää vasta kylvöä seuraavana kasvukautena.
Lisätietoa: [Ilmaston muuttuminen Suomessa](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/ilmastonmuutoksen-hillinta-ja-ilmastonmuutokseen-sopeutuminen#section-p3964) artikkelissa Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen.

# Pohjois-Suomen erityispiirteet

## Tuhot lisääntyvät pohjoisessa

Kirjanpainajat hyötyvät kohoavista lämpötiloista, mikä voi mahdollistaa [kirjanpainajien](/fi/toimenpiteet/kirjanpainajatuhojen-torjunta) aiheuttamien tuhojen yleistymisen myös Pohjois-Suomessa. Erityisesti kuusen, mutta myös [männynjuurikäävän](/fi/toimenpiteet/juurikaapatuhojen-torjunta) riskialue laajenee yhä pohjoisemmaksi.
[Lumituhojen](/fi/toimenpiteet/lumituhojen-torjunta) ennustetaan lisääntyvän voimakkaasti Pohjois-Suomessa . Lumikuormat näyttäisivät johtuvan ennen kaikkea märän lumen määrän lisääntymisestä.
Männyn yleisen sienitaudin [tervasroson](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/sienitautien-hyonteisten-ja-muiden-elollisten-metsatuhon-aiheuttajien-torjunta/toteutus#section-1253) pahimmat tuhoalueet keskittyvät Pohjois-Suomeen . Ilmastonmuutoksen myötä tunturimittarin ja hallamittarin aiheuttamat tuhot Lapin tunturikoivikoissa uhkaavat levitä uusille alueille. Myös mäntymetsien merkittävä neulastuholainen, ruskomäntypistiäinen voi yleistyä Itä- ja Pohjois-Suomessa lämpenevien talvien seurauksena .

Eri metsätuhoihin voit tutustua tarkemmin [Metsätuhot ja metsien terveys](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/metsatuhot-ja-metsien-terveys) -osiossa.

# Pohjois-Suomen erityispiirteet

## Metsien käsittely korkeilla alueilla, lakimetsissä ja suojametsissä

Lisätietoa: [Metsien käsittely korkeilla alueilla, lakimetsissä ja suojametsissä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/puulajin-ja-uudistamismenetelman-valinta/toteutus#section-1116).

# Pohjois-Suomen erityispiirteet

## \[H2\]

**Lue lisää samasta aiheesta**: Metsätilan hoito | [**Metsäsuunnittelu**](/fi/kategoriat/metsasuunnittelu)

Pohjois-Suomen erityispiirteet

Settipato Settipato on metallista valmistettu, yleensä rummun yhteydessä oleva kehikko, jossa veden virtaussuuntaan nähden poikittain asetetuilla lankuilla pystytään säätämään veden korkeutta ja virtausta. Padossa voidaan käyttää myös ns. v-patoa. V-mallinen pato toimii tehokkaimmin virtaamien tasaamisessa. Settipatoja voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun laskeutusaltaassa halutaan säädellä vedenpinnan korkeutta, tai altaan tehoa halutaan seurata rakentamisen jälkeen. Padotus tehostaa kiintoaineen jäämistä altaaseen ja estää sen huuhtoutumista altaasta tulva-aikana. Saatavissa on valmiita rakenteita, joita voidaan liittää rumpuputkiin. Settipadot soveltuvat hyvin, jos purkuojaan muutenkin tarvitaan rumpu, jolloin lisäkustannus jää pieneksi. Settipatoa ei kuitenkaan käytetä kohteissa, joissa kalankulku on mahdollista. Rakennettu kosteikko kerää tehokkaasti talteen kiintoainesta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Kosteikko hyödyttää myös lintuja. Settipadolla voidaan säädellä veden virtaamaa ja korkeutta. Helpointa kosteikko on perustaa luontaisesti kosteille paikoille, kuten esimerkiksi entisille turvetuotantoalueille. Kuva: © Pentti Väisänen. Munkki Munkki on patopenkereeseen tehtävä säätökaivo, johon vesi tulee putkea pitkin. Munkista vesi ohjataan pois lähtöojan pohjan tasolle asennettua putkea pitkin. Putkien koko määritetään tapauskohtaisesti tulvanaikaisen suurimman mahdollisen virtaaman avulla. Vedenpinnan korkeutta munkissa säädellään mekaanisesti levyn avulla. Tulvien varalta patopenkereeseen kannattaa tehdä tulvaputket. Munkin voi tehdä itse esimerkiksi kaivonrenkaista tai muoviputkesta, mutta niitä saa myös tehdasvalmisteisina. Munkki sopii ympärivuotiseen käyttöön, sillä se ei yleensä jäädy talvella. Munkki sopii ympärivuotiseen käyttöön, sillä se ei yleensä jäädy talvella. Kuva: Juha Varhi © Tapio. V-pato V-padolla tarkoitetaan patoa, jossa on v-aukkoinen, esimerkiksi vesivanerista tehty levy. Levy kaivetaan maan sisälle sekä pysty- että sivusuunnassa ja tuetaan kivillä, jolloin pato kestää myös tulvavirtaamat. V-pato soveltuu pienehköihin kohteisiin ja V-aukkoon voidaan laittaa mitta-asteikko virtaaman seuraamiseksi. V-padossa on v-aukkoinen levy esimerkiksi vanerista. Vaneri kaivetaan maan sisälle sekä pysty- että sivusuunnassa, jotta pato kestää myös tulvavirtaamat. Rakentamisen yhteydessä maa tulee tiivistää hyvin levyä vasten, ettei vesi lähde kiertämään levyn sivusta tai alta. Levy tuetaan kivillä ja se voidaan halutessa peittää näkyvistä. Rakenne soveltuu pienehköihin kohteisiin. Kuva Juha Varhi © Tapio. Settipato säätelee veden virtaamaa ja korkeutta. Se voidaan rakentaa esimerkiksi tierumpujen tai laskeutusaltaiden yhteyteen. Kuva: © Matti Seppälä.

# Settipato, munkki ja V-pato

## Settipato

Settipato on metallista valmistettu, yleensä rummun yhteydessä oleva kehikko, jossa veden virtaussuuntaan nähden poikittain asetetuilla lankuilla pystytään säätämään veden korkeutta ja virtausta. Padossa voidaan käyttää myös ns. v-patoa. V-mallinen pato toimii tehokkaimmin virtaamien tasaamisessa.
Settipatoja voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun laskeutusaltaassa halutaan säädellä vedenpinnan korkeutta, tai altaan tehoa halutaan seurata rakentamisen jälkeen. Padotus tehostaa kiintoaineen jäämistä altaaseen ja estää sen huuhtoutumista altaasta tulva-aikana.
Saatavissa on valmiita rakenteita, joita voidaan liittää rumpuputkiin. Settipadot soveltuvat hyvin, jos purkuojaan muutenkin tarvitaan rumpu, jolloin lisäkustannus jää pieneksi. Settipatoa ei kuitenkaan käytetä kohteissa, joissa kalankulku on mahdollista.

Munkki on patopenkereeseen tehtävä säätökaivo, johon vesi tulee putkea pitkin. Munkista vesi ohjataan pois lähtöojan pohjan tasolle asennettua putkea pitkin. Putkien koko määritetään tapauskohtaisesti tulvanaikaisen suurimman mahdollisen virtaaman avulla. Vedenpinnan korkeutta munkissa säädellään mekaanisesti levyn avulla. Tulvien varalta patopenkereeseen kannattaa tehdä tulvaputket. Munkin voi tehdä itse esimerkiksi kaivonrenkaista tai muoviputkesta, mutta niitä saa myös tehdasvalmisteisina. Munkki sopii ympärivuotiseen käyttöön, sillä se ei yleensä jäädy talvella.

V-padolla tarkoitetaan patoa, jossa on v-aukkoinen, esimerkiksi vesivanerista tehty levy. Levy kaivetaan maan sisälle sekä pysty- että sivusuunnassa ja tuetaan kivillä, jolloin pato kestää myös tulvavirtaamat. V-pato soveltuu pienehköihin kohteisiin ja V-aukkoon voidaan laittaa mitta-asteikko virtaaman seuraamiseksi.

Settipato, munkki ja V-pato ovat rakenteita, jotka rajoittavat hallitusti virtaamaa.

Vesiensuojelurakenteet ja -ratkaisut

Settipato, munkki ja V-pato

FSC®-sertifiointi FSC-standardi edellyttää aina suojavyöhykkeiden käyttöä puunkorjuun ja metsänhoitotoimien yhteydessä. Vesistöjen ja pienvesien suojavyöhykkeen leveys arvioidaan tapauskohtaisesti maaston pinnanmuotojen ja maalajin perusteella. Suojavyöhyke koostuu metsätalouden ulkopuolelle jätettävästä ja/tai peitteisenä hoidettavasta suojavyöhykkeestä. Suojavyöhykkeen leveys on kaikilla lammilla ja järvillä vähintään 10 metriä. Suojavyöhykkeen leveys on joilla ja merenrannoilla vähintään 15 metriä.Suojavyöhykkeen leveys on fladoilla ja kluuvijärvillä vähintään 30 metriä.&nbsp;Suojavyöhykkeet jätetään metsän käsittelyn ulkopuolelle. Lisäksi niihin rajautuvan kuvion reunaosassa säästetään ainespuustoa pienempi puusto sekä mahdollisuuksien mukaan kookkaampaa lehtipuustoa.Lannoituksen suojavyöhykkeiden vähimmäisleveydet riippuvat vesistö- tai pienivesikohteesta ja lannoitteiden levitystavasta. Lisäksi FSC:n mukaan tietyt määritellyt arvokkaat elinympäristöt ja eräät lajiensuojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet tulee jättää käsittelyn ulkopuolelle. Ainoastaan suojelutavoitteita edistävät hoitotoimenpiteet ovat alueilla mahdollisia. Näihin kohteisiin kuuluu mm.: Uomiltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset joet ja purot sekä purot, joissa aiemman uoman käsittelyn jälkeen on jäljellä luontaista mutkittelua ja veden paineen vaihtelua sekä lähteet; ranta-alueineen. Näillä kohteilla jätetään vähintään 20 metriä käsittelemätön ja noin 10 metriä peitteisenä hoidettava suojavyöhyke.Valtapuustoltaan vähintään varttuneet, eri-ikäisrakenteiset, näkyvästi (vähintään 5 m3/ha) lahopuuta sisältävät vesistöjen ja pienvesien reunametsät. Ei koske kanavien eikä kaivettujen vesialtaiden reunametsiä. Näillä kohteilla jätetään vähintään 30 metriä käsittelemätön suojavyöhyke, joka sisältää itse kohteen.Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset fladat ja kluuvijärvet ranta-alueineen. PEFC™-sertifiointi PEFC-kriteerien mukaan vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta ja luonnonhoidosta. Kriteeri edellyttää, että vesistöjen ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova sekä varjostusta ja monimuotoisuutta turvaava suojavyöhyke, jossa säilytetään kasvillisuuden kerroksellisuus ja pienpuusto. Suojavyöhykkeen leveys on keskimäärin vähintään 10 metriä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Suojavyöhykkeellä tehdään vain poimintahakkuita, joissa säilytetään monipuolisesti erikokoista puustoa lehtipuustoa suosien. Suojavyöhykkeellä ei tehdä maanmuokkausta, lannoitusta, kantojen korjuuta, pensaskerroksen kasvillisuuden raivausta eikä kemiallista torjuntaa kasvinsuojeluaineilla. Latvusmassan jättämistä suojavyöhykkeelle vältetään. Uomaltaan alle 2 m leveiden ojamaisten, suoristettujen ja perattujen purojen suojavyöhyke on vähintään 5 m. Suojavyöhykkeiltä runkopuut voidaan poistaa. Poikkeukset eivät koske uomia, joissa on Suomen luontaiseen lajistoon kuuluva lohikalakanta.

# Metsäsertifioinnin vaatimukset toimittaessa vesistöjen suojakaistoilla (FSC® ja PEFC™)

## FSC®-sertifiointi

FSC-standardi edellyttää aina suojavyöhykkeiden käyttöä puunkorjuun ja metsänhoitotoimien yhteydessä. Vesistöjen ja pienvesien suojavyöhykkeen leveys arvioidaan tapauskohtaisesti maaston pinnanmuotojen ja maalajin perusteella. Suojavyöhyke koostuu metsätalouden ulkopuolelle jätettävästä ja/tai peitteisenä hoidettavasta suojavyöhykkeestä.
- Suojavyöhykkeen leveys on kaikilla lammilla ja järvillä vähintään 10 metriä.
- Suojavyöhykkeen leveys on joilla ja merenrannoilla vähintään 15 metriä.
- Suojavyöhykkeen leveys on fladoilla ja kluuvijärvillä vähintään 30 metriä.
- Suojavyöhykkeet jätetään metsän käsittelyn ulkopuolelle. Lisäksi niihin rajautuvan kuvion reunaosassa säästetään ainespuustoa pienempi puusto sekä mahdollisuuksien mukaan kookkaampaa lehtipuustoa.
Lannoituksen suojavyöhykkeiden vähimmäisleveydet riippuvat vesistö- tai pienivesikohteesta ja lannoitteiden levitystavasta.

Lisäksi FSC:n mukaan tietyt määritellyt arvokkaat elinympäristöt ja eräät lajiensuojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet tulee jättää käsittelyn ulkopuolelle. Ainoastaan suojelutavoitteita edistävät hoitotoimenpiteet ovat alueilla mahdollisia. Näihin kohteisiin kuuluu mm.:
- Uomiltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset joet ja purot sekä purot, joissa aiemman uoman käsittelyn jälkeen on jäljellä luontaista mutkittelua ja veden paineen vaihtelua sekä lähteet; ranta-alueineen. Näillä kohteilla jätetään vähintään 20 metriä käsittelemätön ja noin 10 metriä peitteisenä hoidettava suojavyöhyke.
- Valtapuustoltaan vähintään varttuneet, eri-ikäisrakenteiset, näkyvästi (vähintään 5 m3/ha) lahopuuta sisältävät vesistöjen ja pienvesien reunametsät. Ei koske kanavien eikä kaivettujen vesialtaiden reunametsiä. Näillä kohteilla jätetään vähintään 30 metriä käsittelemätön suojavyöhyke, joka sisältää itse kohteen.
- Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset fladat ja kluuvijärvet ranta-alueineen.

# Metsäsertifioinnin vaatimukset toimittaessa vesistöjen suojakaistoilla (FSC® ja PEFC™)

## PEFC™-sertifiointi

PEFC-kriteerien mukaan vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta ja luonnonhoidosta. Kriteeri edellyttää, että vesistöjen ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova sekä varjostusta ja monimuotoisuutta turvaava suojavyöhyke, jossa säilytetään kasvillisuuden kerroksellisuus ja pienpuusto. Suojavyöhykkeen leveys on keskimäärin vähintään 10 metriä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Suojavyöhykkeellä tehdään vain poimintahakkuita, joissa säilytetään monipuolisesti erikokoista puustoa lehtipuustoa suosien.
Suojavyöhykkeellä ei tehdä maanmuokkausta, lannoitusta, kantojen korjuuta, pensaskerroksen kasvillisuuden raivausta eikä kemiallista torjuntaa kasvinsuojeluaineilla. Latvusmassan jättämistä suojavyöhykkeelle vältetään.
Uomaltaan alle 2 m leveiden ojamaisten, suoristettujen ja perattujen purojen suojavyöhyke on vähintään 5 m. Suojavyöhykkeiltä runkopuut voidaan poistaa. Poikkeukset eivät koske uomia, joissa on Suomen luontaiseen lajistoon kuuluva lohikalakanta.

Metsäsertifioinnit (FSC**®** ja PEFC™) asettavat vaatimuksia toimittaessa vesistöjen suojavyöhykkeille. PEFC sertifikaatissa niitä nimitetään suojakaistoiksi.

Lannoitus kivennäismaalla

Lannoitus turvemaalla

Maanmuokkaus

Ojien kunnostus

Turvemaiden puunkorjuu

Metsäsertifioinnit (FSC® ja PEFC™) asettavat vaatimuksia toimittaessa vesistöjen suojavyöhykkeille. PEFC sertifikaatissa niitä nimitetään suojakaistoiksi.

Metsäsertifioinnin vaatimukset toimittaessa vesistöjen suojakaistoilla (FSC® ja PEFC™)

Text Ihmiskunta on riippuvainen luonnon tuottamista ekosysteemipalveluista. Ekosysteemipalveluita voidaan luokitella esimerkiksi neljään luokkaan, joita ovat: Ylläpitävät palvelut, esim. hiilen kierto ja yhteyttäminenTuotantopalvelut, esim. puu ja marjatSäätelypalvelut, esim. veden suodattuminen ja suoja melultaKulttuuripalvelut, esim. luontomatkailu ja virkistystoiminta Ekosysteemipalveluista esimerkiksi puulla ja marjoilla on rahallinen eli markkina-arvo, mutta esimerkiksi monimuotoisuuden ylläpidolla ei ole vakiintunutta markkinaa tai se on vasta kehittymässä. Metsikkö voi tuottaa yhtä aikaa useampia ekosysteemipalveluja, kuten marjoja ja puutavaraa. Kuva: © Mikko Nurmi.

Ekosysteemipalvelut ovat luonnon prosessien ihmiselle tuottamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä, kuten puuraaka-aine tai kaunis maisema.

Ihmiskunta on riippuvainen luonnon tuottamista ekosysteemipalveluista. Ekosysteemipalveluita voidaan luokitella esimerkiksi neljään luokkaan, joita ovat:
Ylläpitävät palvelut, esim. hiilen kierto ja yhteyttäminenTuotantopalvelut, esim. puu ja marjatSäätelypalvelut, esim. veden suodattuminen ja suoja melultaKulttuuripalvelut, esim. luontomatkailu ja virkistystoiminta
Ekosysteemipalveluista esimerkiksi puulla ja marjoilla on rahallinen eli markkina-arvo, mutta esimerkiksi monimuotoisuuden ylläpidolla ei ole vakiintunutta markkinaa tai se on vasta kehittymässä.

Ekosysteemipalvelut

PEFC™-sertifiointi PEFC:n kriteerit edellyttävät tiettyjen luonnonsuojelullisesti arvokkaiden elinympäristöjen biologista monimuotoisuutta luonnehtivien ominaispiirteiden säilyttämistä metsätalouden toimenpiteissä. Tällaisia elinympäristöjä ovat ojittamattomat korvet, ojittamattomat lettorämeet ja ruohoiset sararämeet sekä luonnontilaiset metsäluhdat. Elinympäristöjen on oltava tärkeimmiltä ominaispiirteiltään luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, selvästi maastossa havaittavia ja tunnistettavissa olevia. Kriteerin tarkoittamiin elinympäristöihin sisältyvät ojittamattomat korvet, jotka eivät lukeudu metsälain 10 §:ssä erityisen tärkeisiin elinympäristöihin, ja jotka ovat puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia, eri-ikäisrakenteisia tai joissa kuollutta puustoa on vähintään 20 m3/ha. Alle puolen hehtaarin kohteella kuollutta puusto tulee olla vähintään 10 m3. Korpien tärkein säilytettävä ominaispiirre on vanha puusto, lahopuusto ja pohjaveden pinnan korkea taso, jota ylläpidetään jättämällä kohteet ojittamatta. Korpien puustoa voidaan käsitellä kasvatushakkuin sekä yksittäisiä puita poistamalla niin, että tärkeimmät ominaispiirteet säilytetään. Ojittamattomien lettorämeiden ja ruohoisten sararämeiden säilytettävät ominaispiirteet ovat rimpi- ja mätäspintojen vaihtelu ja turpeen runsasravinteisuus. Näitä ylläpidetään jättämällä lettorämeet ja ruohoiset sararämeet ojittamatta ja metsänkäsittelyn ulkopuolelle. Kriteerin tarkoittamia tulvametsiä ja metsäluhtia luonnehtii vuotuinen tulvarytmi. Meren, järvien, jokien ja purojen luontaisen tulvimisen ja pintaveden vaihtelujen aikaansaamien kangasmaiden tulvametsiköiden ja turvemaiden metsäluhtien tärkein ominaispiirre on pintaveden luonnollinen vaihtelu, jota säilytetään jättämällä alueet ojittamatta. Puustoa voidaan käsitellä kasvatus- ja suojuspuuhakkuin tai yksittäisiä puita poistamalla lahopuun säilyminen turvaten. Lisäksi PEFC:n kriteeri edellyttävät, että puuntuotannollisesti vähätuottoiset ojitetut suot jätetään ennallistumaan. Tällaisia kohteita ovat puuntuotannollisesti vähätuottoiset turvemaat, joilla runkopuun vuotuinen kasvu on alle kuutiometrin hehtaaria kohden, ja joita ei koske metsälain 5a §:n mukainen uudistamisvelvoite. FSC®-sertifiointi FSC edellyttää tunnistamaan ja jättämään määritellyt arvokkaat elinympäristöt ja eräät lajiensuojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet käsittelyn ulkopuolelle. Tällaisiin pysyvästi metsätalouden ulkopuolelle säästettäviin kohteisiin kuuluu vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset korvet, rämeet, nevat, letot ja metsäluhdat. Säästämisvelvoite koskee niitä soita tai suon osia, joilla säästettävien suotyyppien yhtenäinen pinta-ala on vähintään 0,3 ha. FSC edellyttää lisäksi näiden kohteiden ympärille jätettävää käsittelemätöntä suojavyöhykettä, jonka leveys on metsäluhdilla ja metsämaan korvilla 10 metriä ja muilla soilla 5 metriä. Lisäksi suojavyöhykkeen läheisyydessä ainespuuta pienempi puusto säästetään vähintään 5 metrin levyisellä vyöhykkeellä. Soistunut vaihettumisvyöhyke voidaan laskea mukaan suojavyöhykkeen leveyteen, mutta se on jätettävä kokonaisuudessaan uudistushakkuiden, ojituksen ja maanmuokkauksen ulkopuolelle, vaikka se olisi leveämpi kuin kohteella vaadittava suojavyöhyke. FSC:n tarkoittamat vesitaloudeltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset suot tai suon osat ovat sellaisia, joilla ojat mahdollisesta ojituksesta huolimatta eivät ole olennaisesti muuttaneet vesitaloutta tai suokasvillisuutta tai lisääntynyt puuston kasvu ei enää vaikuta suokasvillisuuden säilymiseen eli suon kuivatusaste ei ole muuttuma tai turvekangas. FSC edellyttää lisäksi vesitaloudeltaan luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten pienialaisten alle 0,3 ha kokoisten soiden, soiden osien ja kausikosteikoiden jättämistä hakkuiden ja muun metsänkäsittelyn ulkopuolelle silloin, kun ne erottuvat sekä puustoltaan että pintakasvillisuudeltaan ympäristöstä selkeästi tai erottuvat pintakasvillisuudeltaan ja ne havaitaan suunnittelun yhteydessä tai sijaitsevat alueella, joka on merkitty maastotietokannassa tietojärjestelmässä suoksi tai soistuneeksi alueeksi.

# Metsäsertifiointijärjestelmien vaatimukset suoelinympäristöjen huomioimiselle

## PEFC™-sertifiointi

PEFC:n kriteerit edellyttävät tiettyjen luonnonsuojelullisesti arvokkaiden elinympäristöjen biologista monimuotoisuutta luonnehtivien ominaispiirteiden säilyttämistä metsätalouden toimenpiteissä. Tällaisia elinympäristöjä ovat ojittamattomat korvet, ojittamattomat lettorämeet ja ruohoiset sararämeet sekä luonnontilaiset metsäluhdat. Elinympäristöjen on oltava tärkeimmiltä ominaispiirteiltään luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, selvästi maastossa havaittavia ja tunnistettavissa olevia.
Kriteerin tarkoittamiin elinympäristöihin sisältyvät ojittamattomat korvet, jotka eivät lukeudu metsälain 10 §:ssä erityisen tärkeisiin elinympäristöihin, ja jotka ovat puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia, eri-ikäisrakenteisia tai joissa kuollutta puustoa on vähintään 20 m3/ha. Alle puolen hehtaarin kohteella kuollutta puusto tulee olla vähintään 10 m3. Korpien tärkein säilytettävä ominaispiirre on vanha puusto, lahopuusto ja pohjaveden pinnan korkea taso, jota ylläpidetään jättämällä kohteet ojittamatta. Korpien puustoa voidaan käsitellä kasvatushakkuin sekä yksittäisiä puita poistamalla niin, että tärkeimmät ominaispiirteet säilytetään.
Ojittamattomien lettorämeiden ja ruohoisten sararämeiden säilytettävät ominaispiirteet ovat rimpi- ja mätäspintojen vaihtelu ja turpeen runsasravinteisuus. Näitä ylläpidetään jättämällä lettorämeet ja ruohoiset sararämeet ojittamatta ja metsänkäsittelyn ulkopuolelle.

Kriteerin tarkoittamia tulvametsiä ja metsäluhtia luonnehtii vuotuinen tulvarytmi. Meren, järvien, jokien ja purojen luontaisen tulvimisen ja pintaveden vaihtelujen aikaansaamien kangasmaiden tulvametsiköiden ja turvemaiden metsäluhtien tärkein ominaispiirre on pintaveden luonnollinen vaihtelu, jota säilytetään jättämällä alueet ojittamatta. Puustoa voidaan käsitellä kasvatus- ja suojuspuuhakkuin tai yksittäisiä puita poistamalla lahopuun säilyminen turvaten.
Lisäksi PEFC:n kriteeri edellyttävät, että puuntuotannollisesti vähätuottoiset ojitetut suot jätetään ennallistumaan. Tällaisia kohteita ovat puuntuotannollisesti vähätuottoiset turvemaat, joilla runkopuun vuotuinen kasvu on alle kuutiometrin hehtaaria kohden, ja joita ei koske metsälain 5a §:n mukainen uudistamisvelvoite.

# Metsäsertifiointijärjestelmien vaatimukset suoelinympäristöjen huomioimiselle

## FSC®-sertifiointi

FSC edellyttää tunnistamaan ja jättämään määritellyt arvokkaat elinympäristöt ja eräät lajiensuojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet käsittelyn ulkopuolelle. Tällaisiin pysyvästi metsätalouden ulkopuolelle säästettäviin kohteisiin kuuluu vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset korvet, rämeet, nevat, letot ja metsäluhdat. Säästämisvelvoite koskee niitä soita tai suon osia, joilla säästettävien suotyyppien yhtenäinen pinta-ala on vähintään 0,3 ha.
FSC edellyttää lisäksi näiden kohteiden ympärille jätettävää käsittelemätöntä suojavyöhykettä, jonka leveys on metsäluhdilla ja metsämaan korvilla 10 metriä ja muilla soilla 5 metriä. Lisäksi suojavyöhykkeen läheisyydessä ainespuuta pienempi puusto säästetään vähintään 5 metrin levyisellä vyöhykkeellä. Soistunut vaihettumisvyöhyke voidaan laskea mukaan suojavyöhykkeen leveyteen, mutta se on jätettävä kokonaisuudessaan uudistushakkuiden, ojituksen ja maanmuokkauksen ulkopuolelle, vaikka se olisi leveämpi kuin kohteella vaadittava suojavyöhyke.
FSC:n tarkoittamat vesitaloudeltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset suot tai suon osat ovat sellaisia, joilla ojat mahdollisesta ojituksesta huolimatta eivät ole olennaisesti muuttaneet vesitaloutta tai suokasvillisuutta tai lisääntynyt puuston kasvu ei enää vaikuta suokasvillisuuden säilymiseen eli suon kuivatusaste ei ole muuttuma tai turvekangas.

FSC edellyttää lisäksi vesitaloudeltaan luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten pienialaisten alle 0,3 ha kokoisten soiden, soiden osien ja kausikosteikoiden jättämistä hakkuiden ja muun metsänkäsittelyn ulkopuolelle silloin, kun ne erottuvat sekä puustoltaan että pintakasvillisuudeltaan ympäristöstä selkeästi tai erottuvat pintakasvillisuudeltaan ja ne havaitaan suunnittelun yhteydessä tai sijaitsevat alueella, joka on merkitty maastotietokannassa tietojärjestelmässä suoksi tai soistuneeksi alueeksi.

Suoelinympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen

Metsäsertifiointijärjestelmien vaatimukset suoelinympäristöjen huomioimiselle

Luonnon monimuotoisuus Uhanalaisimpia ovat ravinteikkaat ja puustoiset suot, eli letot ja korvet. Ne ovat myös uhanalaisen suolajiston tärkein elinympäristö. Koska lajiston elinvoimaisuudelle on tärkeää myös elinympäristöjen kytkeytyneisyys ja pinta-ala, tärkeitä ennallistamiskohteita ovat luonnontilaisten soiden läheisyydessä ja osittain ojittamattomilla soilla sijaitsevat ojitusalueet. Erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa on jäljellä vain vähän luonnontilaisia soita, minkä takia monien suolajien populaatiot ovat heikentyneet. Erityisesti korpien ennallistamisesta on hyötyä myös monille metsien eliölajeille. Ennallistettu korpi voi tarjota elinympäristön esimerkiksi lajeille, jotka viihtyvät lahopuulla ja kosteassa mikroilmastossa. Suon ennallistamiseen voi liittää myös suolla tai sen yhteydessä olevien lähteiden ja pienvesien ennallistamista, jolloin ennallistaminen edistää myös näiden elinympäristöjen lajiston olosuhteita. Suokasvillisuus valtaa ennallistetun suon noin kymmenessä vuodessa, ja esimerkiksi riekko voi palata avoimeksi palautettuun suomaisemaan jo parissa vuodessa. Nopeimmin palautuu tavanomainen soiden yleislajisto. Harvinaiset eliölajit levittäytyvät ennallistetulle suolle hitaammin.Kareksela, S., Ojanen, P., Aapala, K., Haapalehto, T., Ilmonen, J., Koskinen, M., Laiho, R., Laine, A., Maanavilja, L., Marttila, H., Minkkinen, K., Nieminen, M., Ronkanen, A.-K., Sallantaus, T., Sarkkola, S., Tolvanen, A., Tuittila, E.-S. ja Vasander, H. 2021. Soiden ennallistamisen suoluonto-, vesistö- ja ilmastovaikutukset. Vertaisarvioitu raportti. Suomen Luontopaneelin julkaisuja 3b/2021. Ennallistaminen vesiensuojelumenetelmänä Soiden ennallistaminen voi parantaa vesistöjen tilaa. Ennallistettu suo poistaa valumavedestä tehokkaasti kiintoainesta ja aikaa myöten myös liuenneita ravinteita. Jos ennallistettavan suon yläpuolisella valuma-alueella on metsäojitettuja soita, ennallistettu suo voi vähentää niiltä tulevaa kuormitusta pintavalutuskentän tavoin. Ennallistamistoimia seuraavien noin kymmenen vuoden ajan liuenneiden ravinteiden kuormitus voi kuitenkin kasvaa, koska vedenpinnan nosto edistää maaperään sitoutuneiden ravinteiden liukenemista veteen. Erityisen suuri lyhyen aikajänteen ravinnekuormitusriski on rehevien korpien ennallistamisalueilla. Pitkällä aikajänteellä ennallistettu suo kuitenkin kuormittaa vesistöjä vähemmän kuin ojitettu suo.Kareksela, S., Ojanen, P., Aapala, K., Haapalehto, T., Ilmonen, J., Koskinen, M., Laiho, R., Laine, A., Maanavilja, L., Marttila, H., Minkkinen, K., Nieminen, M., Ronkanen, A.-K., Sallantaus, T., Sarkkola, S., Tolvanen, A., Tuittila, E.-S. ja Vasander, H. 2021. Soiden ennallistamisen suoluonto-, vesistö- ja ilmastovaikutukset. Vertaisarvioitu raportti. Suomen Luontopaneelin julkaisuja 3b/2021.

# Soiden ennallistaminen - Luonto

## Luonnon monimuotoisuus

Uhanalaisimpia ovat ravinteikkaat ja puustoiset suot, eli letot ja korvet. Ne ovat myös uhanalaisen suolajiston tärkein elinympäristö. Koska lajiston elinvoimaisuudelle on tärkeää myös elinympäristöjen kytkeytyneisyys ja pinta-ala, tärkeitä ennallistamiskohteita ovat luonnontilaisten soiden läheisyydessä ja osittain ojittamattomilla soilla sijaitsevat ojitusalueet. Erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa on jäljellä vain vähän luonnontilaisia soita, minkä takia monien suolajien populaatiot ovat heikentyneet.
Erityisesti korpien ennallistamisesta on hyötyä myös monille metsien eliölajeille. Ennallistettu korpi voi tarjota elinympäristön esimerkiksi lajeille, jotka viihtyvät lahopuulla ja kosteassa mikroilmastossa. Suon ennallistamiseen voi liittää myös suolla tai sen yhteydessä olevien lähteiden ja pienvesien ennallistamista, jolloin ennallistaminen edistää myös näiden elinympäristöjen lajiston olosuhteita.
Suokasvillisuus valtaa ennallistetun suon noin kymmenessä vuodessa, ja esimerkiksi riekko voi palata avoimeksi palautettuun suomaisemaan jo parissa vuodessa. Nopeimmin palautuu tavanomainen soiden yleislajisto. Harvinaiset eliölajit levittäytyvät ennallistetulle suolle hitaammin.

# Soiden ennallistaminen - Luonto

## Ennallistaminen vesiensuojelumenetelmänä

Soiden ennallistaminen voi parantaa vesistöjen tilaa. Ennallistettu suo poistaa valumavedestä tehokkaasti kiintoainesta ja aikaa myöten myös liuenneita ravinteita. Jos ennallistettavan suon yläpuolisella valuma-alueella on metsäojitettuja soita, ennallistettu suo voi vähentää niiltä tulevaa kuormitusta pintavalutuskentän tavoin.
Ennallistamistoimia seuraavien noin kymmenen vuoden ajan liuenneiden ravinteiden kuormitus voi kuitenkin kasvaa, koska vedenpinnan nosto edistää maaperään sitoutuneiden ravinteiden liukenemista veteen. Erityisen suuri lyhyen aikajänteen ravinnekuormitusriski on rehevien korpien ennallistamisalueilla. Pitkällä aikajänteellä ennallistettu suo kuitenkin kuormittaa vesistöjä vähemmän kuin ojitettu suo.

Kun tavoitteena on suoluonnon monimuotoisuuden turvaaminen, ennallistettavaksi valitaan kohteita, joilla voidaan parhaiten palauttaa uhanalaista suoluontoa ja tarjota elinympäristöjä uhanalaisille eliölajeille.

Soiden ennallistaminen

Soiden ennallistaminen - Luonto

Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa Harvennushakkuun vuoksi puuston määrä ja hiilivarasto vähenevät hetkellisesti, samoin hiilensidonta.Mäkipää, R.,et al. 2011. How Forest Management and Climate Change Affect the Carbon Sequestration of a Norway Spruce Stand? Multipurpose Forest Management). Journal of Forest Planning 16: 107–120.&nbsp;Lehtonen, A. et al. 2021. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio päästövähennysmahdollisuuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 65/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 122 s.&nbsp;Puuston kasvun ja elinvoiman ylläpito harvennusten avulla edistää hiilensidontaa, mikä auttaa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Harvennushakkuut parantavat jäävän puuston laatua ja vahvistavat järeytymistä. Tämä lisää tulevia hakkuutuloja ja puuston hyödyntäminen pitkäkestoisempiin puutuotteisiin on todennäköisempää kuin ilman harvennuksia. Jos käytetään harvennusmallin mukaista lievempää harvennusvoimakkuutta ja/tai yläharvennusta sille sopivilla kohteilla, kiertoaikaa voi pidentää ja siten lisätä puuston hiilivarastoa.&nbsp;Saksa ym. Ilmastonmuutos ja metsänhoito. Tässä virallinen viite: Saksa, T. (toim.) 2020. Ilmastonmuutos ja metsänhoito : Yhteenveto ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsänhoitoon. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 98/2020. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 48 s. Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen Tutkimustulokset harvennuksen vaikutuksista metsämaan hiilivarastoon eivät ole yhdenmukaisia. Harvennus voi hetkellisesti lisätä metsämaan hiilivarastoa lisääntyneen kariketuotannon kautta. Kuitenkaan yleisesti harvennushakkuilla ei ole todettu olevan suurta vaikutusta maaperän hiilivaraston kehitykseen kivennäismailla.&nbsp;Harvennuksen vaikutus maaperään on joka tapauksessa pienempi ja lyhytaikaisempi kuin avohakkuun, joskin vaikutuksia tunnetaan huonosti.&nbsp;Jandl, R. et al. 2017. Byrne How strongly can forest management influence soil carbon sequestration? Geoderma, 137 (2007), pp. 253-268.Mayer, M. ym., 2020. Tamm Review: Influence of forest management activities on soil organic carbon stocks: A knowledge synthesis. Forest Ecology and Management 466, 118127.Saksa Timo toim. 2020. Ilmastonmuutos ja metsänhoito. Ojitetuilla turvemailla harvennuksen vaikutukset maaperän hiilivarastoon ja kasvihuonekaasupäästöihin ovat todennäköisesti vähäiset verrattuna avohakkuuseenKorkiakoski, M., Ojanen, P., Penttilä, T., Minkkinen, K., Sarkkola, S., Rainne, J., Laurila, T., Lohila, A. 2020. Impact of partial harvest on CH4 and N2O balances of a drained boreal peatland forest. Agricultural and Forest Meteorology, Vol. 295.Korkiakoski, M. 2020. The short-term effect of partial harvesting and clearcutting on greenhouse gas fluxes and evapotranspiration in a nutrient-rich peatland forest., koska harvennuksen vaikutukset pohjaveden pinnan korkeuteen ovat yleensä vähäisetLeppä K., Korkiakosk M, Nieminen M., Laiho R., Hotanen J-P., Kieloaho A-J., Korpela K., Laurila T., Lohila A., Minkkinen K., Mäkipää R., Ojanen P., Pearson M., Penttilä T., Tuovinen J-P., Launiainen S., 2020. Vegetation controls of water and energy balance of a drained peatland forest: Responses to alternative harvesting practices. Agricultural and Forest Meteorology, 295. https://doi.org/10.1016/j.agrformet.2020.108198&nbsp;ja häiriö kasvillisuudessa huomattavasti vähäisempi kuin avohakkuun. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuhoriskeihin Päätöksenteossa on huomioitava ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit. Erityisesti on huomioitava lumituhojen riski metsän harventamisen jälkeen. Lumituhoja tapahtuu erityisesti metsissä, jotka ovat ennen harvennusta olleet ylitiheitä. Ilmastonmuutoksen vuoksi on huomioitava mm. männynjuurikäävän, tervasroson, tunturimittarin, hallamittarin ja ruskomäntypistiäisen leviäminen kohti pohjoista. Myös harvennusten puunkorjuun riskit suurenevat ilmaston lämmetessä. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Elinvoimainen puusto on kestävä tuhonaiheuttajia vastaan. Yleensä riski luonnontuhoille kasvaa kuitenkin hetkellisesti harvennuksen jälkeen. Tämä koskee eritoten tuulituhoja. Pidemmällä aikavälillä harvennushakkuut parantavat metsikön tuhonkestävyyttä. Harvennushakkuissa sekapuustoisuuden ylläpitäminen parantaa puuston kykyä vastata ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin[12]. Viivästyneet ja/tai voimakkaat harvennukset sekä samanaikainen puuston lannoittaminen lisäävät tuulituhoriskiä. Samoin varttuneissa metsissä kannattaa välttää tarpeettomia harvennuksia kasvavan tuulituhoriskin vuoksi. Harvennuksilla on positiivinen vaikutus jäävän puuston kuivuudensietokykyyn[13].

# Myöhempi harvennus - Ilmasto

## Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Harvennushakkuun vuoksi puuston määrä ja hiilivarasto vähenevät hetkellisesti, samoin hiilensidonta.Puuston kasvun ja elinvoiman ylläpito harvennusten avulla edistää hiilensidontaa, mikä auttaa ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Harvennushakkuut parantavat jäävän puuston laatua ja vahvistavat järeytymistä. Tämä lisää tulevia hakkuutuloja ja puuston hyödyntäminen pitkäkestoisempiin puutuotteisiin on todennäköisempää kuin ilman harvennuksia.
Jos käytetään harvennusmallin mukaista lievempää harvennusvoimakkuutta ja/tai yläharvennusta sille sopivilla kohteilla, kiertoaikaa voi pidentää ja siten lisätä puuston hiilivarastoa.

# Myöhempi harvennus - Ilmasto

## Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Tutkimustulokset harvennuksen vaikutuksista metsämaan hiilivarastoon eivät ole yhdenmukaisia. Harvennus voi hetkellisesti lisätä metsämaan hiilivarastoa lisääntyneen kariketuotannon kautta. Kuitenkaan yleisesti harvennushakkuilla ei ole todettu olevan suurta vaikutusta maaperän hiilivaraston kehitykseen kivennäismailla. Harvennuksen vaikutus maaperään on joka tapauksessa pienempi ja lyhytaikaisempi kuin avohakkuun, joskin vaikutuksia tunnetaan huonosti.
Ojitetuilla turvemailla harvennuksen vaikutukset maaperän hiilivarastoon ja kasvihuonekaasupäästöihin ovat todennäköisesti vähäiset verrattuna avohakkuuseen, koska harvennuksen vaikutukset pohjaveden pinnan korkeuteen ovat yleensä vähäiset ja häiriö kasvillisuudessa huomattavasti vähäisempi kuin avohakkuun.

# Myöhempi harvennus - Ilmasto

## Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuhoriskeihin

Päätöksenteossa on huomioitava ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit. Erityisesti on huomioitava lumituhojen riski metsän harventamisen jälkeen. Lumituhoja tapahtuu erityisesti metsissä, jotka ovat ennen harvennusta olleet ylitiheitä. Ilmastonmuutoksen vuoksi on huomioitava mm. männynjuurikäävän, tervasroson, tunturimittarin, hallamittarin ja ruskomäntypistiäisen leviäminen kohti pohjoista. Myös harvennusten puunkorjuun riskit suurenevat ilmaston lämmetessä.

# Myöhempi harvennus - Ilmasto

## Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

Elinvoimainen puusto on kestävä tuhonaiheuttajia vastaan. Yleensä riski luonnontuhoille kasvaa kuitenkin hetkellisesti harvennuksen jälkeen. Tämä koskee eritoten tuulituhoja. Pidemmällä aikavälillä harvennushakkuut parantavat metsikön tuhonkestävyyttä.
Harvennushakkuissa sekapuustoisuuden ylläpitäminen parantaa puuston kykyä vastata ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin[\[12\]](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/myohempi-harvennus/yleistietoa#reference-947). Viivästyneet ja/tai voimakkaat harvennukset sekä samanaikainen puuston lannoittaminen lisäävät tuulituhoriskiä. Samoin varttuneissa metsissä kannattaa välttää tarpeettomia harvennuksia kasvavan tuulituhoriskin vuoksi. Harvennuksilla on positiivinen vaikutus jäävän puuston kuivuudensietokykyyn[\[13\]](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/myohempi-harvennus/yleistietoa#reference-948).

Harvennushakkuut ovat jaksollisen metsänkasvatuksen ainespuuntuotantoon tähtäävä toimenpide. Harvennuksilla vaikutetaan mahdollisuuksiin hyödyntää puuta puutuotteissa ja ohjataan hiilensidonta kasvatettaviin puihin.

Myöhempi harvennus

Myöhempi harvennus - Ilmasto

Sohjo-ojat ehkäisevät sulamisvesien virtaamista ajoradalle. Kuvapari on otettu samaan aikaan saman tien eri kohdista. Vasemmassa kuvassa sohjo-ojia ei ole tehty, oikeassa kuvassa on toimittu oikein. Kuva: © Martti Perälä.

Metsätien kevään aikaiseen pintakuntoon ja liikennöitävyyteen vaikuttavat suuresti pinta- ja runkokelirikko. Ympärivuotisesti liikennöitävillä metsäteillä kelirikon vaikutuksia voidaan vähentää ennaltaehkäisevillä ja oikea-aikaisilla hoitotöillä, yhteistyöllä raskaan liikenteen kuljetusyrittäjien kanssa kelirikon ennakoinnissa ja kuljetusten ajoituksissa sekä liikennerajoituksilla.
Kelirikkoa ehkäiseviä toimenpiteitä ovat
- syksyn ja alkutalven sadevesien poisjohtamisesta huolehtiminen
- lumi- ja jääpolanteen pitäminen ohuena talvikauden ajan
- sulamisvesien poisjohtaminen tieltä ja aurausvallien sulamisesta syntyvien sulamisvesien virtaamisen esto tielle
- kuivatuksen toiminnan varmistaminen
- kelirikkorajoitukset.

Kelirikon alkaessa ja tien menettäessä kantavuuttaan asetetaan metsätielle tarpeen mukaan painorajoitusmerkit. Painorajoitusten asettamisesta päättää tiekunnallisen metsätien toimitsijamies tai hoitokunta. Jos metsätien varrella on maatalouksia tai ympärivuotisesti asuttuja talouksia, tiekunta voi sallia painorajoituksesta huolimatta esimerkiksi maitokuljetukset, maatalouden viljelysliikenteen, jätekuljetukset ja koululaiskuljetukset.
Lumi- ja jääpolanne pidetään talven aikana ohuena, jotta kevään aikana polanteesta sulavan veden määrä olisi vähäinen. Korkeita aurausvalleja madalletaan tarvittaessa. Aurausvallien sulamisvesien valuminen ajoradalle estetään avaamalla lumivalleihin ja polanteisiin aukkoja lammikoituville kohdille. Tehokkaimmin aurausvallien sulamisvesihaittaa voidaan ehkäistä tekemällä tien sisäluiskan yläosaan sohjo-oja työntämällä aurausvallia niin, että sisäluiskan yläosaa paljastuu noin puolen metrin leveydeltä. Aurausvallien madaltaminen ja sohjo-ojat voidaan tehdä tiehöylällä, kuorma-auton tai traktorin sivuauralla, traktorin sivulle kääntyvällä perälevyllä tai lumilingolla.

Metsätien kunnossapidon toimenpiteet ja käytettävä kalusto

Metsätien kevään aikaiseen pintakuntoon ja liikennöitävyyteen vaikuttavat suuresti pinta- ja runkokelirikko. Ympärivuotisesti liikennöitävillä metsäteillä kelirikon vaikutuksia voidaan vähentää ennaltaehkäisevillä ja oikea-aikaisilla hoitotöillä, yhteistyöllä raskaan liikenteen kuljetusyrittäjien kanssa kelirikon ennakoinnissa ja kuljetusten ajoituksissa sekä liikennerajoituksilla. 

Kelirikkoa ehkäiseviä toimenpiteitä ovat  


	
	syksyn ja alkutalven sadevesien poisjohtamisesta huolehtiminen  
	
	
	lumi- ja jääpolanteen pitäminen ohuena talvikauden ajan  
	
	
	sulamisvesien poisjohtaminen tieltä ja aurausvallien sulamisesta syntyvien sulamisvesien virtaamisen esto tielle 
	
	
	kuivatuksen toiminnan varmistaminen 
	
	
	kelirikkorajoitukset. 
	


Kelirikon alkaessa ja tien menettäessä kantavuuttaan asetetaan metsätielle tarpeen mukaan painorajoitusmerkit. Painorajoitusten asettamisesta päättää tiekunnallisen metsätien toimitsijamies tai hoitokunta. Jos metsätien varrella on maatalouksia tai ympärivuotisesti asuttuja talouksia, tiekunta voi sallia painorajoituksesta huolimatta esimerkiksi maitokuljetukset, maatalouden viljelysliikenteen, jätekuljetukset ja koululaiskuljetukset. 

Lumi- ja jääpolanne pidetään talven aikana ohuena, jotta kevään aikana polanteesta sulavan veden määrä olisi vähäinen. Korkeita aurausvalleja madalletaan tarvittaessa. Aurausvallien sulamisvesien valuminen ajoradalle estetään avaamalla lumivalleihin ja polanteisiin aukkoja lammikoituville kohdille. Tehokkaimmin aurausvallien sulamisvesihaittaa voidaan ehkäistä tekemällä tien sisäluiskan yläosaan sohjo-oja työntämällä aurausvallia niin, että sisäluiskan yläosaa paljastuu noin puolen metrin leveydeltä. Aurausvallien madaltaminen ja sohjo-ojat voidaan tehdä tiehöylällä, kuorma-auton tai traktorin sivuauralla, traktorin sivulle kääntyvällä perälevyllä tai lumilingolla. 

Metsätien pintakelirikon ehkäisy

Monipuolinen puusto avainasemassa Aiemmissa hakkuissa jätetyt säästöpuut, ylispuut sekä kolopuut ja lahopuut säästetään harvennushakkuussa. Kuolevia havupuita ja tuulenkaatoja voidaan jättää metsään siinä määrin, ettei niistä aiheudu vaaraa ympäröivän metsän terveydelle. Kuolleiden pystypuiden kaatamista ja maapuiden yli ajamista tulee välttää. Harvennuksessa pyritään sekametsärakenteen säilyttämiseen tai kehittämiseen. Riistan kannalta tärkeän vähemmistöpuulajin osuus tulisi olla 20–30 prosenttia. Myös havupuut ovat riistalle tärkeitä, joten kuusi on tärkeä männikössä ja mänty kuusikossa. Harvennuksessa lisätään kasvutilaa erityisesti riistan ja luonnonhoidon kannalta arvokkaille puille, kuten jaloille lehtipuille, haavoille, raidoille ja muille pajuille, koivuille, leppäryhmille, metson hakomismännyille ja alikasvoskuusille. Erityisesti vaihettumisvyöhykkeet erilaisilla reuna-alueilla ja notkelmat ovat oivallisia paikkoja lehtipuuston säästämiseen. On suositeltavaa tehdä lisää kasvutilaa luonnon- ja riistanhoidon kannalta arvokkaille puuyksilöille kuten jalopuille, haavoille, raidoille, koivuille, leppäryhmille ja metson hakomismännyille.&nbsp;Vaihettumisvyöhykkeet erilaisilla reuna-alueilla ja notkelmat ovat lehtipuuston säästämiseen oivallisia paikkoja. Lintujen tärkeimpään pesimäaikaan touko–kesäkuussa on suositeltavaa välttää harvennuksia lehtipuuvaltaisilla tuoreilla ja sitä viljavimmilla kankailla, korvissa ja rantametsissä. Purojen ja norojen ylitykset on suositeltavaa minimoida ja tehdä mahdollisimman kantavista kohdista. Pienvesien ja vesistöjen suojavyöhykkeiden sekä vaihettumisvyöhykkeiden puustoa on suositeltavaa käsitellä normaalia kevyemmin. Riittävistä vesistön suojavyöhykkeistä tulee huolehtia myös harvennushakkuissa. Seuraavat harvennukset voidaan toteuttaa samoilla periaatteilla ja tehdä uudistushakkuu normaalisti puuston saavutettua uudistamiskypsyyden. Menettely voi myös toimia siirtymävaiheena kohti eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatusta.

# Myöhempi harvennus - Luonto

## Monipuolinen puusto avainasemassa

Aiemmissa hakkuissa jätetyt säästöpuut, ylispuut sekä kolopuut ja lahopuut säästetään harvennushakkuussa. Kuolevia havupuita ja tuulenkaatoja voidaan jättää metsään siinä määrin, ettei niistä aiheudu vaaraa ympäröivän metsän terveydelle. Kuolleiden pystypuiden kaatamista ja maapuiden yli ajamista tulee välttää.
Harvennuksessa pyritään sekametsärakenteen säilyttämiseen tai kehittämiseen. Riistan kannalta tärkeän vähemmistöpuulajin osuus tulisi olla 20–30 prosenttia. Myös havupuut ovat riistalle tärkeitä, joten kuusi on tärkeä männikössä ja mänty kuusikossa. Harvennuksessa lisätään kasvutilaa erityisesti riistan ja luonnonhoidon kannalta arvokkaille puille, kuten jaloille lehtipuille, haavoille, raidoille ja muille pajuille, koivuille, leppäryhmille, metson hakomismännyille ja alikasvoskuusille. Erityisesti vaihettumisvyöhykkeet erilaisilla reuna-alueilla ja notkelmat ovat oivallisia paikkoja lehtipuuston säästämiseen.
On suositeltavaa tehdä lisää kasvutilaa luonnon- ja riistanhoidon kannalta arvokkaille puuyksilöille kuten jalopuille, haavoille, raidoille, koivuille, leppäryhmille ja metson hakomismännyille. Vaihettumisvyöhykkeet erilaisilla reuna-alueilla ja notkelmat ovat lehtipuuston säästämiseen oivallisia paikkoja.

Lintujen tärkeimpään pesimäaikaan touko–kesäkuussa on suositeltavaa välttää harvennuksia lehtipuuvaltaisilla tuoreilla ja sitä viljavimmilla kankailla, korvissa ja rantametsissä.
Purojen ja norojen ylitykset on suositeltavaa minimoida ja tehdä mahdollisimman kantavista kohdista. Pienvesien ja vesistöjen suojavyöhykkeiden sekä vaihettumisvyöhykkeiden puustoa on suositeltavaa käsitellä normaalia kevyemmin. Riittävistä vesistön suojavyöhykkeistä tulee huolehtia myös harvennushakkuissa.
Seuraavat harvennukset voidaan toteuttaa samoilla periaatteilla ja tehdä uudistushakkuu normaalisti puuston saavutettua uudistamiskypsyyden. Menettely voi myös toimia siirtymävaiheena kohti eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatusta.

Luonnon- ja riistanhoitoa voi edistää harvennuksissa jättämällä säästöpuiden lisäksi riistatiheikköjä, tuottamalla lahopuuta tekopökkelöillä, huolehtimalla varvustosta sekä ylläpitämällä normaalia suurempaa lehtipuuosuutta.
Harvennushakkuut edistävät kanalintujen viihtyvyyttä ja menestymistä, kun hakkuiden seurauksena puiden latvukset ja varvusto elpyvät, muu aluskasvillisuus runsastuu ja marjasadot paranevat. Ajallaan tehdyt kasvatushakkuut luovat metsään metson vaatimaa puuston väljyyttä ja metsäkanalinnuille avoimia lentolinjoja.

Luonnon- ja riistanhoitoa voi edistää harvennuksissa jättämällä säästöpuiden lisäksi riistatiheikköjä, tuottamalla lahopuuta tekopökkelöillä, huolehtimalla varvustosta sekä ylläpitämällä normaalia suurempaa lehtipuuosuutta.Harvennushakkuut edistävät kanalintujen viihtyvyyttä ja menestymistä, kun hakkuiden seurauksena puiden latvukset ja varvusto elpyvät, muu aluskasvillisuus runsastuu ja marjasadot paranevat. Ajallaan tehdyt kasvatushakkuut luovat metsään metson vaatimaa puuston väljyyttä ja metsäkanalinnuille avoimia lentolinjoja. 

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “free coins on fc 26 Visit Buyfc26coins.com for latest FC 26 coins news..XPu0”

Lakivaatimukset pienvesi- ja vesistöelinympäristöjä koskien

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Pohjois-Suomen erityispiirteet

Settipato, munkki ja V-pato

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsäsertifioinnin vaatimukset toimittaessa vesistöjen suojakaistoilla (FSC® ja PEFC™)

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Ekosysteemipalvelut

Metsäsertifiointijärjestelmien vaatimukset suoelinympäristöjen huomioimiselle

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Soiden ennallistaminen - Luonto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Myöhempi harvennus - Ilmasto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsätien pintakelirikon ehkäisy

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Myöhempi harvennus - Luonto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Haku ja valikko