# Suoelinympäristöjen metsänkäsittely

Vesitaloudeltaan ja puustoltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset suot sekä ojittamattomat kitu- ja joutomaan suot on suositeltavaa jättää metsätaloustoiminnan ulkopuolelle. Ojittamattomien puustoisten soiden metsänkäsittely heikentää suoluontotyyppien laatua.
Nämä suositukset koskevat suoelinympäristöjen luontokohteita. Suometsien hoitoa koskevat metsänhoidon suositukset löydät [täältä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/suometsien-hoito).

Suoelinympäristöt

Vesitaloudeltaan ja puustoltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset suot sekä ojittamattomat kitu- ja joutomaan suot on suositeltavaa jättää metsätaloustoiminnan ulkopuolelle. Ojittamattomien puustoisten soiden metsänkäsittely heikentää suoluontotyyppien laatua. Nämä suositukset koskevat suoelinympäristöjen luontokohteita. Suometsien hoitoa koskevat metsänhoidon suositukset löydät täältä.

Suoelinympäristöjen metsänkäsittely

Kustannuksista tarvitaan tietoa päätöksenteon tueksi Talousmetsien luonnonhoidon keinovalikoimaa voidaan hyödyntää kaikissa metsänhoidon toimenpiteissä ja metsän eri kehitysvaiheissa usein ilman merkittäviä kustannuksia. Myyntikelpoisen puuston säästämisestä metsään ja tuottavan metsämaan rajautumisesta käytön ulkopuolelle aiheutuu kuitenkin väistämättä kustannuksia. Tällöin tieto kustannuksista ja hyödyistä on tarpeen, jotta metsänomistaja voi tehdä omien tavoitteidensa mukaisen päätöksen siitä, kuinka paljon euroja monimuotoisuuden edistämiseen käytetään. Monimuotoisuuden turvaaminen on osa kestävää metsätaloutta ja sillä parannetaan tulevaisuuden metsätalouden toimintaedellytyksiä. Luonnonhoidosta aiheutuvat kustannukset voidaan ajatella myös investointina, josta saatava hyöty realisoituu ajan myötä. Luonnonhoitoa tarvitaan esimerkiksi turvaamaan metsien puuntuotantokyvyn säilyminen. Puuntuotantoa tukevia hyötyjä ovat muun muassa metsien terveyden ja tuhonkestävyyden edistäminen, joiden merkitys korostuu ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Eri rakennepiirteiden turvaamisen kustannusvaikutuksien muodostuminen Säästöpuista metsänomistajalle aiheutuva hakkuutulon menetys riippuu jätettävien puiden määrästä ja järeydestä. Tämän lisäksi kustannuksia muodostuu pitkällä aikavälillä säästöpuuryhmien maa-alan jäämisestä puuntuotannon ulkopuolelle. Ekologisesti hyödyllisimpien isompien säästöpuuryhmien jättäminen voi olla iso kuluerä keskimäärin melko pienten metsätilojen taloudessa. Lahopuiden taloudellinen arvo on vähäinen. Ne saattavat kuitenkin aiheuttaa kustannuksia maanmuokkauksessa, kun maalahopuut tulee kiertää ja jättää ehjiksi, mikä hidastaa työtä. Siitä aiheutuva kustannusvaikutus on kuitenkin yleensä vähäinen. Jos hakkuualueelta kerätään energiapuuta, kuolleen puun jättäminen metsään pienentää energiapuukertymää ja siihen liittyvää tuloa. Pitkälle lahonneella puulla ei kuitenkaan ole arvoa energiapuuna. Tekopökkelöistä aiheutuva tuoton menetys riippuu jätettävän tekopökkelön puulajista, koosta ja laadusta. Tavanomaisen tekopökkelön kustannus on ensiharvennuksissa alle euron ja myöhemmissä harvennuksissa useimmiten 1–3 euroa pökkelö kohti. Mikäli tekopökkelöiden latvukset korjataan, niiden kustannusvaikutus on hieman pienempi. Suojatiheikköjen jättäminen pienentää taimikonhoidon kustannuksia suhteessa raivaamatta jätettävään pinta-alaan. Tiheikköjen jättäminen ei vähennä metsänkasvatukseen käytettävää pinta-alaa, koska yksittäinen tiheikkö on luonteeltaan väliaikainen. Esimerkiksi harvennusvaiheessa jätetty suojatiheikkö voidaan hakata uudistushakkuun yhteydessä. Suojatiheiköt eivät myöskään vaikuta taimikonhoitokohteen mahdollisuuteen täyttää metsätalouden kannustejärjestelmän (metka) tukiehdot, jos niitä on alle 10 prosenttia kokonaisalasta. Lehtipuuosuuden ylläpito ja sekapuustoisen metsän kasvatus tuottavat elinympäristöhyötyjä kustannustehokkaasti. Maltillinen lehtipuusekoitus ja sekapuustoisuus eivät yleensä aiheuta taloudellisia tappioita. Lehtipuusekoitus havupuuvaltaisissa metsissä parantaa maaperän kasvuolosuhteita, jolloin sen ylläpito voi johtaa havupuuvaltaisissa metsissä myös taloudellisesti hyvään tulokseen varsinkin, jos lehtipuina suositaan rauduskoivua. Sekapuustoisissa metsissä puunmyyntitulot eivät riipu täysin vain yhden puulajin tai puutavaralajin hinnasta, jolloin sen voi nähdä riskin hajautuksena. Taloudellinen tulos ei kuitenkaan välttämättä ole sekapuustoisessa metsässä parempi kuin yhden puulajin metsässä. Kuitenkin runsas muiden kuin taloudellisesti kasvatettavien puulajien ylläpito voi jossain määrin vähentää metsiköstä saatavaa tuloa. Luonnonhoidon kustannustehokkuuteen voidaan vaikuttaa Pääosin luonnonhoidon menetelmien aiheuttamat kustannukset metsänomistajalle ovat vähäisiä ja niitä on mahdollista pienentää hyvällä suunnittelulla. Oleellista on löytää metsikölle sopivimmat vaihtoehdot ja hyödyntää metsässä olemassa olevia rakennepiirteitä mahdollisimman järkevästi. Luonnonhoidon välittömiin kustannuksiin vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka paljon myyntikelpoista puustoa hakkuu- tai metsänhoitokohteelle jätetään. Kustannustehokkuutta voidaan parantaa, kun säästettäviksi valitaan taloudellisesti vähäarvoisia, mutta luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita puita, kuten esimerkiksi haapoja. Samoin puuntuotannollisesti heikkolaatuiset puut, kuten esimerkiksi haarautuneet tai koroutuneet puut ovat usein hyviä säästettäviä puita. Tekopökkelöiksi tehtävistä puista aiheutuvia kustannuksia voidaan puolestaan pienentää korjaamalla niiden latvukset. Puiden valinnan lisäksi kustannusvaikuttavuutta voidaan parantaa toimenpiteiden oikealla kohdentamisella ja keskittämisellä. Puunkorjuun tai metsänhoidon kannalta hankalat kohdat, kuten kivikot, soistuneet painanteet ja ympäröivää metsikköä rehevämmät laikut, sopivat hyvin esimerkiksi säästöpuuryhmän paikaksi. Ryhmänä puut myös muodostavat selkeän alueen, jossa kaatuneet puut saavat lahota rauhassa, eikä niistä ole haittaa tulevissa metsänhoitotöissä. Toisinaan luonnonhoidossa voi olla kyse myös turhan työn tekemättä jättämisestä, jolloin kustannuksia voidaan välttää. Taimikonhoidossa ja ennakkoraivauksessa voidaan säästää kuusialikasvosta suojatiheikköinä. Liiallinen raivaus voi poistaa hyödyllisiä rakennepiirteitä metsästä. Myös lehtipuiden suosiminen aukkopaikoilla tai huonolaatuisten havupuiden sijasta on kustannustehosta. Lisäksi hyödyntämällä uudistusalojen alikasvosta ja luontaisesti syntyvää alikasvosta on myös mahdollista säästää jossain määrin uudistamiskustannuksissa.

# Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistäminen – Talous

## Kustannuksista tarvitaan tietoa päätöksenteon tueksi

Talousmetsien luonnonhoidon keinovalikoimaa voidaan hyödyntää kaikissa metsänhoidon toimenpiteissä ja metsän eri kehitysvaiheissa usein ilman merkittäviä kustannuksia. Myyntikelpoisen puuston säästämisestä metsään ja tuottavan metsämaan rajautumisesta käytön ulkopuolelle aiheutuu kuitenkin väistämättä kustannuksia. Tällöin tieto kustannuksista ja hyödyistä on tarpeen, jotta metsänomistaja voi tehdä omien tavoitteidensa mukaisen päätöksen siitä, kuinka paljon euroja monimuotoisuuden edistämiseen käytetään.
Monimuotoisuuden turvaaminen on osa kestävää metsätaloutta ja sillä parannetaan tulevaisuuden metsätalouden toimintaedellytyksiä. Luonnonhoidosta aiheutuvat kustannukset voidaan ajatella myös investointina, josta saatava hyöty realisoituu ajan myötä. Luonnonhoitoa tarvitaan esimerkiksi turvaamaan metsien puuntuotantokyvyn säilyminen. Puuntuotantoa tukevia hyötyjä ovat muun muassa metsien terveyden ja tuhonkestävyyden edistäminen, joiden merkitys korostuu ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

# Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistäminen – Talous

## Eri rakennepiirteiden turvaamisen kustannusvaikutuksien muodostuminen

**Säästöpuista** metsänomistajalle aiheutuva hakkuutulon menetys riippuu jätettävien puiden määrästä ja järeydestä. Tämän lisäksi kustannuksia muodostuu pitkällä aikavälillä säästöpuuryhmien maa-alan jäämisestä puuntuotannon ulkopuolelle. Ekologisesti hyödyllisimpien isompien säästöpuuryhmien jättäminen voi olla iso kuluerä keskimäärin melko pienten metsätilojen taloudessa.
**Lahopuiden** taloudellinen arvo on vähäinen. Ne saattavat kuitenkin aiheuttaa kustannuksia maanmuokkauksessa, kun maalahopuut tulee kiertää ja jättää ehjiksi, mikä hidastaa työtä. Siitä aiheutuva kustannusvaikutus on kuitenkin yleensä vähäinen. Jos hakkuualueelta kerätään energiapuuta, kuolleen puun jättäminen metsään pienentää energiapuukertymää ja siihen liittyvää tuloa. Pitkälle lahonneella puulla ei kuitenkaan ole arvoa energiapuuna.
**Tekopökkelöistä** aiheutuva tuoton menetys riippuu jätettävän tekopökkelön puulajista, koosta ja laadusta. Tavanomaisen tekopökkelön kustannus on ensiharvennuksissa alle euron ja myöhemmissä harvennuksissa useimmiten 1–3 euroa pökkelö kohti. Mikäli tekopökkelöiden latvukset korjataan, niiden kustannusvaikutus on hieman pienempi.

**Suojatiheikköjen** jättäminen pienentää taimikonhoidon kustannuksia suhteessa raivaamatta jätettävään pinta-alaan. Tiheikköjen jättäminen ei vähennä metsänkasvatukseen käytettävää pinta-alaa, koska yksittäinen tiheikkö on luonteeltaan väliaikainen. Esimerkiksi harvennusvaiheessa jätetty suojatiheikkö voidaan hakata uudistushakkuun yhteydessä. Suojatiheiköt eivät myöskään vaikuta taimikonhoitokohteen mahdollisuuteen täyttää metsätalouden kannustejärjestelmän (metka) tukiehdot, jos niitä on alle 10 prosenttia kokonaisalasta.
**Lehtipuuosuuden** ylläpito ja sekapuustoisen metsän kasvatus tuottavat elinympäristöhyötyjä kustannustehokkaasti. Maltillinen lehtipuusekoitus ja sekapuustoisuus eivät yleensä aiheuta taloudellisia tappioita. Lehtipuusekoitus havupuuvaltaisissa metsissä parantaa maaperän kasvuolosuhteita, jolloin sen ylläpito voi johtaa havupuuvaltaisissa metsissä myös taloudellisesti hyvään tulokseen varsinkin, jos lehtipuina suositaan rauduskoivua. Sekapuustoisissa metsissä puunmyyntitulot eivät riipu täysin vain yhden puulajin tai puutavaralajin hinnasta, jolloin sen voi nähdä riskin hajautuksena. Taloudellinen tulos ei kuitenkaan välttämättä ole sekapuustoisessa metsässä parempi kuin yhden puulajin metsässä. Kuitenkin runsas muiden kuin taloudellisesti kasvatettavien puulajien ylläpito voi jossain määrin vähentää metsiköstä saatavaa tuloa.

# Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistäminen – Talous

## Luonnonhoidon kustannustehokkuuteen voidaan vaikuttaa

Pääosin luonnonhoidon menetelmien aiheuttamat kustannukset metsänomistajalle ovat vähäisiä ja niitä on mahdollista pienentää hyvällä suunnittelulla. Oleellista on löytää metsikölle sopivimmat vaihtoehdot ja hyödyntää metsässä olemassa olevia rakennepiirteitä mahdollisimman järkevästi.
Luonnonhoidon välittömiin kustannuksiin vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka paljon myyntikelpoista puustoa hakkuu- tai metsänhoitokohteelle jätetään. Kustannustehokkuutta voidaan parantaa, kun säästettäviksi valitaan taloudellisesti vähäarvoisia, mutta luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita puita, kuten esimerkiksi haapoja. Samoin puuntuotannollisesti heikkolaatuiset puut, kuten esimerkiksi haarautuneet tai koroutuneet puut ovat usein hyviä säästettäviä puita. Tekopökkelöiksi tehtävistä puista aiheutuvia kustannuksia voidaan puolestaan pienentää korjaamalla niiden latvukset.
Puiden valinnan lisäksi kustannusvaikuttavuutta voidaan parantaa toimenpiteiden oikealla kohdentamisella ja keskittämisellä. Puunkorjuun tai metsänhoidon kannalta hankalat kohdat, kuten kivikot, soistuneet painanteet ja ympäröivää metsikköä rehevämmät laikut, sopivat hyvin esimerkiksi säästöpuuryhmän paikaksi. Ryhmänä puut myös muodostavat selkeän alueen, jossa kaatuneet puut saavat lahota rauhassa, eikä niistä ole haittaa tulevissa metsänhoitotöissä.

Toisinaan luonnonhoidossa voi olla kyse myös turhan työn tekemättä jättämisestä, jolloin kustannuksia voidaan välttää. Taimikonhoidossa ja ennakkoraivauksessa voidaan säästää kuusialikasvosta suojatiheikköinä. Liiallinen raivaus voi poistaa hyödyllisiä rakennepiirteitä metsästä. Myös lehtipuiden suosiminen aukkopaikoilla tai huonolaatuisten havupuiden sijasta on kustannustehosta. Lisäksi hyödyntämällä uudistusalojen alikasvosta ja luontaisesti syntyvää alikasvosta on myös mahdollista säästää jossain määrin uudistamiskustannuksissa.

Taloudellisten näkökulmien pohdinta on osa talousmetsien luonnonhoitoa samoin kuin ekologisten näkökulmien miettiminen on osa metsänhoitoa. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä rakennepiirteitä voidaan ylläpitää ja vahvistaa talousmetsissä usein melko pienillä kustannuksilla. Toisaalta joskus ekologisesti kestävät valinnat edellyttävät suurempia taloudellisia panostuksia. Luonnon kannalta parhaat voivat olla myös taloudellisesti ja teknisesti järkeviä.
Talousmetsien luonnonhoidosta metsänomistajalle aiheutuvat kustannukset tai tulonmenetykset jäävät tavallisesti omistajan itsensä kannettavaksi. Kustannuksista merkittävän osan aiheuttaa välitön puuston arvoon perustuva tulonmenetys.
Luonnonhoito voi toisaalta myös säästää metsänomistajalta kustannuksia tai työaikaa, kun esimerkiksi suojatiheikköjä jätetään raivaamatta. Osa luonnonhoidon toimenpiteistä ei välttämättä vaikuta lainkaan tai hyvin vähän hakkuutuloon kuten lahopuiden tai taloudellisesti vähämerkityksisten lehtipuiden säästäminen.

Lahopuun turvaaminen

Lehtipuusekoituksen ylläpito

Suojatiheikköjen jättäminen

Säästöpuiden jättäminen

Tekopökkelöiden tekeminen

Taloudellisten näkökulmien pohdinta on osa talousmetsien luonnonhoitoa samoin kuin ekologisten näkökulmien miettiminen on osa metsänhoitoa. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä rakennepiirteitä voidaan ylläpitää ja vahvistaa talousmetsissä usein melko pienillä kustannuksilla. Toisaalta joskus ekologisesti kestävät valinnat edellyttävät suurempia taloudellisia panostuksia. Luonnon kannalta parhaat voivat olla myös taloudellisesti ja teknisesti järkeviä. Talousmetsien luonnonhoidosta metsänomistajalle aiheutuvat kustannukset tai tulonmenetykset jäävät tavallisesti omistajan itsensä kannettavaksi. Kustannuksista merkittävän osan aiheuttaa välitön puuston arvoon perustuva tulonmenetys. Luonnonhoito voi toisaalta myös säästää metsänomistajalta kustannuksia tai työaikaa, kun esimerkiksi suojatiheikköjä jätetään raivaamatta. Osa luonnonhoidon toimenpiteistä ei välttämättä vaikuta lainkaan tai hyvin vähän hakkuutuloon kuten lahopuiden tai taloudellisesti vähämerkityksisten lehtipuiden säästäminen.

Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistäminen – Talous

Tilatasolla hyvä laadunhallinta tarkoittaa hyväkuntoisia metsiä, joita on hoidettu tavoitteiden mukaisesti. Kuva: © Mikko Nurmi. Metsänhoidon ja puunkorjuun laadunhallinnalla varmistetaan töiden toteutumista vaatimusten ja tavoitteiden mukaisesti. Samalla hallitaan haitallisten ympäristövaikutusten riskejä toimenpiteissä. Hyvällä ennakkosuunnittelulla ja toteutuksella sekä toiminnan laadunseurannalla varmistetaan kokonaisuuden onnistumista ja toiminnan vastuullisuutta. Mitä on hyvä laatu? Laatu tarkoittaa sitä, kuinka hyvin toiminta, tuote tai palvelu täyttää sille asetetut odotukset ja määritellyt laatukriteerit. Metsänomistajalle metsänhoidon hyvä laatu tarkoittaa hyväkuntoisia metsiä, jotka on hoidettu hänen tavoitteidensa mukaisesti.&nbsp;Metsänhoidon laadunhallintaan kuuluu osaksi ympäristöstä huolehtiminen. Luonnonhoidon toteutuksen onnistumista kutsutaan luontolaaduksi. Ks. lisää kohdasta Metsänhoidon laatuvaatimusten taustatekijät Metsänhoidon laadun osatekijät Metsänhoidossa päätöksillä ja töiden toteutuksella on pitkäaikaiset vaikutukset puuston kehitykseen. Virheet töiden suunnittelussa ja toteutuksessa voivat alentaa metsän tuottoa, aiheuttaa ylimääräistä hoitotyötä ja kustannuksia tai aiheuttaa ympäristöhaittoja.&nbsp;Metsänhoidon laatu rakentuu useista työvaiheistaMetsänhoidossa toimenpiteet rakentuvat usein eri työvaiheista, jolloin yhden työvaiheen laatu vaikuttaa myös seuraavien vaiheiden toteutukseen. Esimerkiksi metsän uudistamisessa istutustyön onnistuminen riippuu maanmuokkauksen toteutuksesta ja onnistumisesta tai puunkorjuussa ennakkoraivausta seuraavat hakkuu ja lähikuljetus, jotka kaikki vaikuttavat hakkuun kokonaislaatuun.&nbsp;Metsänhoidon toimenpiteet on kustannustehokkainta toteuttaa oikea-aikaisesti. Esimerkiksi uudistus- tai taimikkovaiheen töiden viivästys nostaa työn kustannuksia ja heikentää kasvatettavan puuston puuntuotannollista laatua. Metsänhoidon laadunhallinnassa korostuu työmaiden laadunseurannalla kerättävät havainnot. Tämä luo perustan toiminnan korjaamiselle, jatkuvalle oppimiselle ja virheiden toistumisen välttämiselle. Työn laadun osatekijöitä Metsänhoidossa työn laatuun vaikuttavista tekijöistä tärkeimmät ovat työn toteuttajan ammattitaito ja asennoituminen työhön.Hoidetuissa metsissä hyvään laatuun pääseminen on helpompaa kuin hoitamattomissa.Lopputulokseen vaikuttavat oleellisesti myös työolosuhteet.Metsänomistajan on hyvä tunnistaa, milloin lähtökohdat hyvän laadun saavuttamiseksi esimerkiksi maanmuokkauksessa tai puunkorjuussa ovat heikot, ja missä tilanteissa lähtökohtiin voidaan vielä vaikuttaa. Työolosuhteisiin voidaan vaikuttaa työn oikealla ajoittamisella ja asianmukaisilla työvälineillä. Metsänhoidon laadunhallinta edellyttää seurantaa Metsäomaisuuden laadunhallinnassa on tärkeää seurata tilatasolla metsänomistuksen tavoitteiden toteutumistametsätyömaatasolla oman työn laatua omavalvontanametsätyömaatasolla ulkopuolisen toteuttajan työn laatua työn aikana ja/tai työmaan valmistuttua.Toteutuksen omavalvonta tarkoittaa työn toteuttajan kuten metsurin, koneenkuljettajan tai omatoimisen metsänomistajan tekemää laadunseurantaa työn aikana ja sen jälkeen. Omavalvonta osoittaa mahdolliset korjaustarpeet omassa työssä. Työn omavalvonta on tärkeä osa laadukasta metsänhoitoa. Työntekijän on hyvä varmistua esimerkiksi taimikonharvennuksessa oikeasta puuston kasvatustiheydestä. Kuva: © Erkki Oksanen. Metsänomistajan keinot seurata laatuaTyön laatua voidaan jossain määrin arvioida silmämääräisesti, mutta työjäljen tarkistamiseksi on mittausten tekeminen määrävälein suositeltavaa. Tarkempia työlajikohtaisia ohjeita laadunseurantaan löytyy Metsänhoidon laadunhallinta toimenpiteissä tai Omavalvontaoppaasta. Toimenpiteen suunnittelu on tärkeä osa laatua. Laatuun vaikuttaa, onko toimenpide kyseiseen metsään tarkoituksenmukainen ja oikein kohdennettu. Tunnuksia, mihin kiinnittää huomiota suunnitteluvaiheessa: Työlajin ajoituksella pyritään kustannustehokkaaseen lopputulokseen välttäen lisätoimia. Ajoitukseen voi liittyä sen sijoittuminen sopivaan vuodenaikaan, jotta maapohja kantaa metsäkoneilta.Puulajien ja -yksilöiden valinta vaikuttaa puuston elinvoimaisuuteen, tuottoon ja ilmastokestävyyteen. Puulaji- ja toimenpiteen toteutusmuodon valintaa ohjaavat kasvupaikka, maalaji ja kohteen sijainti, mutta myös metsänomistajan tavoitteet huomioiden tulevaisuuden ilmastoennusteet. Puuston tiheyttä säätelemällä vaikutetaan sen elinvoimaisuuteen, kasvuun, arvokasvuun, talouteen ja hiilen sidontaan, joihin löytyy toimenpidekohtaiset suositukset. Metsänhoidon laatuvaatimusten taustatekijät Metsänhoidon laadunhallintaan on yleisiä laatuvaatimuksia ja työlajikohtaisia kriteeristöjä. Niiden taustalla ovat mm. lainsäädäntö, metsäsertifiointi ja metsänhoidon suositusten kuvaamat parhaat käytännöt. Myös metsänomistaja voi asettaa vaatimuksia toteutuksen laadulle. Metsänhoidon suositusten monipuolistuminen ja vaihtoehdot, jotka huomioivat metsänomistajan yksilölliset tavoitteet paremmin, on myös otettava huomioon toimenpiteissä. Metsänhoitoa sekä luonnon- ja vesiensuojelua ohjaava lainsäädäntö, vapaaehtoisten metsäsertifiointijärjestelmien kriteerit, metsänhoidon suositusten hyvät käytännöt ja metsänomistajan tavoitteet määrittelevät metsänhoidon toimenpiteissä tavoiteltavaa laadukasta työnjälkeä. Myös työn tekijäorganisaatiolla voi olla täydentäviä laatukriteereitä. Laadukas metsänhoito huomioi myös muuttuvan ilmastonIlmastonmuutoksen myötä kasvaviin metsätuhoriskeihin on kiinnitettävä enemmän huomiota kaikissa toimenpiteissä. Esimerkiksi juurikääpäriski on syytä huomioida hakkuiden lisäksi myös raivaussahatöissä varsinkin juurikäävän riskialueilla ja sen reunoilla.Vesiin ja ympäristöön liittyvissä toimissa kiinnitetään niihin erityistä huomiota osana laadunhallinnan kokonaisuutta. Lue lisää samasta aiheesta: Metsänhoidon toimenpiteet | Metsänhoidon laadunhallinta Metsätilan hoito | Talous, laatu ja riskienhallinta Metsänomaisuuden laadunhallinnassa on kyse toimista, joilla varmistetaan, että metsien hoidon ja käytön suunnittelu ja töiden toteutus vastaavat niille asetettuja laatuvaatimuksia.

# Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

Metsänomaisuuden laadunhallinnassa on kyse toimista, joilla varmistetaan, että metsien hoidon ja käytön suunnittelu ja töiden toteutus vastaavat niille asetettuja laatuvaatimuksia.

Metsänhoidon ja puunkorjuun laadunhallinnalla varmistetaan töiden toteutumista vaatimusten ja tavoitteiden mukaisesti. Samalla hallitaan haitallisten ympäristövaikutusten riskejä toimenpiteissä. Hyvällä ennakkosuunnittelulla ja toteutuksella sekä toiminnan laadunseurannalla varmistetaan kokonaisuuden onnistumista ja toiminnan vastuullisuutta.

# Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

## Mitä on hyvä laatu?

Laatu tarkoittaa sitä, kuinka hyvin toiminta, tuote tai palvelu täyttää sille asetetut odotukset ja määritellyt laatukriteerit. Metsänomistajalle metsänhoidon hyvä laatu tarkoittaa hyväkuntoisia metsiä, jotka on hoidettu hänen tavoitteidensa mukaisesti. Metsänhoidon laadunhallintaan kuuluu osaksi ympäristöstä huolehtiminen. Luonnonhoidon toteutuksen onnistumista kutsutaan luontolaaduksi.
Ks. lisää kohdasta Metsänhoidon laatuvaatimusten taustatekijät

# Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

## Mitä on hyvä laatu?

##  [Skogsägarens viktigaste medel för kvalitetshantering vid skogsvårdsåtgärder](/sv/node/3674)

Table
| Medel | Beskrivning |
| --- | --- |
| 1.    Gör skriftliga avtal om arbeten som utförs | Då du säljer virke eller köper skogstjänster, försäkra dig om att det i avtalet ingår en klar beskriving av arbetena som skall utföras.-    vad gör man-    var görs arbetet-    hur görs arbetetSkogsägarens egna specialönskemål är bra att skriva in avtalet speciellt om de avviker från allmän praxis. Då man gjort avtalet skriftligt är det också enklare att konstatera att arbetet är klart. Man kan till exempel konstatera i avtalet att arbetet görs enligt rekommendationerna för skogsvård. Kvalitetskriterier för olika arbetsslag finns i  Kvalitetsstyrning inom skogsvård. |
| 2.    Övervaka kvaliteten av ditt eget arbete | Följ noggrannt med kvaliteten på ditt eget arbete då du gör skogsvårdsarbeten eller leveransavverkningar.Korrigera vid behov ditt arbetssätt.   |
| 3.    Övervaka kvaliteten vis skogstjänster ovh avverkningar | Övervaka utförandet av skogsvårdsarbeten och drivning av virke. Du kan göra det själv eller använda utomstående experter.Notera att det av säkerhetsskäl är viktigt att informera om besök på arbetsplatsen så att den som gör arbetet vet om besöket på förhand. Se instruktioner (på finska): Ohjeet turvalliseen metsätyömaalla vierailuun.Be tjänsteleverantören om en exaktare utredning över utfört arbete. En sådan utredning kan vara till exempel mätningsdokument från avverkningar eller kvalitetsrapporter från skogsvårdsarbeten. Rapporterna kan innehålla olika kartor över slutresultatet av arbetet. Jämför resultatet med det avtal som gjorts. |

# Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

## Metsänhoidon laadun osatekijät

**Työn laadun osatekijöitä**

Metsänhoidossa päätöksillä ja töiden toteutuksella on pitkäaikaiset vaikutukset puuston kehitykseen. Virheet töiden suunnittelussa ja toteutuksessa voivat alentaa metsän tuottoa, aiheuttaa ylimääräistä hoitotyötä ja kustannuksia tai aiheuttaa ympäristöhaittoja. **Metsänhoidon laatu rakentuu useista työvaiheista**Metsänhoidossa toimenpiteet rakentuvat usein eri työvaiheista, jolloin yhden työvaiheen laatu vaikuttaa myös seuraavien vaiheiden toteutukseen. Esimerkiksi metsän uudistamisessa istutustyön onnistuminen riippuu maanmuokkauksen toteutuksesta ja onnistumisesta tai puunkorjuussa ennakkoraivausta seuraavat hakkuu ja lähikuljetus, jotka kaikki vaikuttavat hakkuun kokonaislaatuun. Metsänhoidon toimenpiteet on kustannustehokkainta toteuttaa oikea-aikaisesti. Esimerkiksi uudistus- tai taimikkovaiheen töiden viivästys nostaa työn kustannuksia ja heikentää kasvatettavan puuston puuntuotannollista laatua.
Metsänhoidon laadunhallinnassa korostuu työmaiden laadunseurannalla kerättävät havainnot. Tämä luo perustan toiminnan korjaamiselle, jatkuvalle oppimiselle ja virheiden toistumisen välttämiselle.

- Metsänhoidossa työn laatuun vaikuttavista tekijöistä tärkeimmät ovat työn toteuttajan ammattitaito ja asennoituminen työhön.
- Hoidetuissa metsissä hyvään laatuun pääseminen on helpompaa kuin hoitamattomissa.
- Lopputulokseen vaikuttavat oleellisesti myös työolosuhteet.
Metsänomistajan on hyvä tunnistaa, milloin lähtökohdat hyvän laadun saavuttamiseksi esimerkiksi maanmuokkauksessa tai puunkorjuussa ovat heikot, ja missä tilanteissa lähtökohtiin voidaan vielä vaikuttaa. Työolosuhteisiin voidaan vaikuttaa työn oikealla ajoittamisella ja asianmukaisilla työvälineillä.

# Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

## Metsänhoidon laadunhallinta edellyttää seurantaa

Metsäomaisuuden laadunhallinnassa on tärkeää seurata
1 . tilatasolla metsänomistuksen tavoitteiden toteutumista
2 . metsätyömaatasolla oman työn laatua omavalvontana
3 . metsätyömaatasolla ulkopuolisen toteuttajan työn laatua työn aikana ja/tai työmaan valmistuttua.
Toteutuksen omavalvonta tarkoittaa työn toteuttajan kuten metsurin, koneenkuljettajan tai omatoimisen metsänomistajan tekemää laadunseurantaa työn aikana ja sen jälkeen. Omavalvonta osoittaa mahdolliset korjaustarpeet omassa työssä.

# Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

## Metsänhoidon laadunhallinta edellyttää seurantaa

**Tunnuksia, mihin kiinnittää huomiota suunnitteluvaiheessa:**

**Metsänomistajan keinot seurata laatua**Työn laatua voidaan jossain määrin arvioida silmämääräisesti, mutta työjäljen tarkistamiseksi on mittausten tekeminen määrävälein suositeltavaa. Tarkempia työlajikohtaisia ohjeita laadunseurantaan löytyy [Metsänhoidon laadunhallinta toimenpiteissä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/metsanhoidon-laadunhallinta) tai [Omavalvontaoppaasta](https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/504509/Omavalvontaopas2014_A4_sec.pdf?sequence=1&isAllowed=y).
Toimenpiteen suunnittelu on tärkeä osa laatua. Laatuun vaikuttaa, onko toimenpide kyseiseen metsään tarkoituksenmukainen ja oikein kohdennettu.

- Työlajin ajoituksella pyritään kustannustehokkaaseen lopputulokseen välttäen lisätoimia. Ajoitukseen voi liittyä sen sijoittuminen sopivaan vuodenaikaan, jotta maapohja kantaa metsäkoneilta.
- Puulajien ja -yksilöiden valinta vaikuttaa puuston elinvoimaisuuteen, tuottoon ja ilmastokestävyyteen. Puulaji- ja toimenpiteen toteutusmuodon valintaa ohjaavat kasvupaikka, maalaji ja kohteen sijainti, mutta myös metsänomistajan tavoitteet huomioiden tulevaisuuden ilmastoennusteet.
- Puuston tiheyttä säätelemällä vaikutetaan sen elinvoimaisuuteen, kasvuun, arvokasvuun, talouteen ja hiilen sidontaan, joihin löytyy toimenpidekohtaiset suositukset.

# Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

## Metsänhoidon laatuvaatimusten taustatekijät

Metsänhoidon laadunhallintaan on yleisiä laatuvaatimuksia ja työlajikohtaisia kriteeristöjä. Niiden taustalla ovat mm. lainsäädäntö, metsäsertifiointi ja metsänhoidon suositusten kuvaamat parhaat käytännöt. Myös metsänomistaja voi asettaa vaatimuksia toteutuksen laadulle.
Metsänhoidon suositusten monipuolistuminen ja vaihtoehdot, jotka huomioivat metsänomistajan yksilölliset tavoitteet paremmin, on myös otettava huomioon toimenpiteissä.

**Laadukas metsänhoito huomioi myös muuttuvan ilmaston**Ilmastonmuutoksen myötä kasvaviin metsätuhoriskeihin on kiinnitettävä enemmän huomiota kaikissa toimenpiteissä. Esimerkiksi juurikääpäriski on syytä huomioida hakkuiden lisäksi myös raivaussahatöissä varsinkin juurikäävän riskialueilla ja sen reunoilla.Vesiin ja ympäristöön liittyvissä toimissa kiinnitetään niihin erityistä huomiota osana laadunhallinnan kokonaisuutta.

# Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

## \[H2\]

**Lue lisää samasta aiheesta**:
Metsänhoidon toimenpiteet | [**Metsänhoidon laadunhallinta**](/fi/toimenpiteet/metsanhoidon-laadunhallinta)
Metsätilan hoito | [**Talous, laatu ja riskienhallinta**](/fi/kategoriat/talous-laatu-ja-riskienhallinta)

Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

Metsänomaisuuden laadunhallinnassa on kyse toimista, joilla varmistetaan, että metsien hoidon ja käytön suunnittelu ja töiden toteutus vastaavat niille asetettuja laatuvaatimuksia.  

Puuston kiertoaika määräytyy metsänomistajan tavoitteiden mukaan Metsikön kiertoaika kertoo jaksollisessa kasvatuksessa yhden puusukupolven kasvatusajan pituuden. Kiertoaika vaihtelee metsänomistajan tavoitteiden mukaan. Metsikön uudistaminen on ajankohtaista silloin, kun metsänomistaja saa siitä enemmän hyötyä kuin edelleen kasvattamisesta. Keskeisimpiä metsän tuottamia hyötyjä ovat puunmyyntitulot, virkistysmahdollisuudet, maisema-arvojen ja luonnon monimuotoisuuden ylläpito sekä hiilen sidonta ja varastointi. Suosituksissa metsän uudistamisajankohta määräytyy keskiläpimitan perusteella. Kun metsä on saavuttanut tietyn keskiläpimitan, sen uudistamista suositellaan. Suositeltavat uudistamisläpimitat määritellään 2-3 prosentin tuottovaatimuksen mukaan, eli ne perustuvat taloudellisille tavoitteille. Tuottovaatimuksen kasvaessa puusto uudistetaan aiemmin, jolloin uudistamisläpimitta on alempi, ja alhaisemmalla tuottovaatimuksella se uudistetaan myöhemmin, jolloin uudistamisläpimitta on ylempi. Suositukset perustuvat hoidetun tasaikäisrakenteisen metsän kasvua kuvaaviin kehitysmalleihin.Suositusten mukaisista uudistamisläpimitoista poiketaan myös silloin, kun muut tavoitteet ohjaavat puuston kasvatusta taloudellisten tavoitteiden rinnalla tai niiden sijasta. Myös puuston tuhot tai niiden riski vaikuttavat. Kiertoajan pidentämisen hyötyjä ja riskejä Kiertoaikaa pidentämällä voidaan tuottaa ilmastohyötyjäSaksa, T. (toim.) 2020. Ilmastonmuutos ja metsänhoito : Yhteenveto ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsänhoitoon. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 98/2020. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 48 s., säilyttää puustoista maisemaa ja tukea luonnon monimuotoisuuttaMartikanen, P., Siitonen, J., Punttila, P., Kaila, L., &amp;amp; Rauh, J. 2000. Species richness of Coleoptera in mature managed and old-growth boreal forests in southern Finland. Biological Conservation, 94, 199-209.Siitonen, J., Martikainen, P., Punttila, P., &amp;amp; Rauh, J. 2000. Coarse woody debris and stand characteristics in mature managed and old-growth boreal mesic forests in southern Finland. Forest Ecology and Management, 128, 211-225.&nbsp;sekä metsien monikäyttöä.&nbsp;Pidentämällä kiertoaikoja metsätalouden toimenpiteiden aiheuttamat hiilipäästöt siirtyvät myöhemmäksi ja toistuvat harvemmin. Puuston kasvattaminen pidempään lisää hiilen sidontaa niin puustoon kuin maaperään ja hiilivarasto kasvaa. Puuston kasvattaminen pidempään lisää järeämmän tukkipuuston määrää uudistushakkuussa, jolloin suurempi osuus puusta on käytettävissä pitkäaikaisempiin puutuotteisiin.&nbsp;Puuston kasvukyky ja hiilensidonta heikkenevät kuitenkin puuston ikääntyessä. Eritoten mäntyvaltaisilla kohteilla ilmastohyötyä saadaan kasvattamalla puustoa 2024 päivitettyjen harvennusmallien ja ensiharvennussuositusten mukaisesti. Niissä puustomäärät ovat ensiharvennuksen jälkeen korkeammalla tasolla verrattuna vanhoihin malleihin. Myös kiertoaikaa voidaan pidentää, jos halutaan painottaa muita kuin taloudellisia tavoitteita, kuten esimerkiksi hiilivaraston kasvattamista.Metsikön iän kasvaessa ja ilmaston lämmetessä metsätuhojen todennäköisyys kasvaa.Roberge, JM., Laudon, H., Björkman, C. ym. 2016. Socio-ecological implications of modifying rotation lengths in forestry. Ambio 45, 109–123.Subramanian, N. ym. 2016. Adaptation of Forest Management Regimes in Southern Sweden to Increased Risks Associated with Climate Change.&nbsp;Forests&nbsp;2016,&nbsp;7, 8. Tuhoriskien kasvun takia pidempään kasvatettavia puustoja on hyvä seurata normaalia aktiivisemmin, myös maastokäynnein. Puuston vaurioituminen ja kuoleminen aiheuttavat taloudellisia menetyksiä ja pienentävät puuston hiilensidontaa. Tutustu metsätuhoriskeihin Metsätuhot ja metsien terveys-osiossa. Kiertoajan pidentäminen heikentää metsätalouden kannattavuuttaRouta, J. ym. 2019. Effects of intensified silviculture on timber production and its economic profitability in boreal Norway spruce and Scots pine stands under changing climatic conditions. Forestry 2019; 00, 1–11., kun uudistushakkuu siirtyy parhaan taloustuloksen tuottavasta ajankohdasta myöhemmäksi. Kiertoajan pidentämisen soveltuvuus sekä mahdolliset hyödyt ja vaikutus kannattavuuteen riippuvat kohteesta. Puuston kiertoajan pidentämiseen soveltuvimmat kohteet Soveltuvimmat kohteet kiertoajan pidentämiseen ovat kuusi- ja mäntyvaltaiset kohteet: kivennäismaan kuusikot lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla ja männiköt tuoreilla, kuivahkoilla ja kuivilla kasvupaikoilla.&nbsp;Kiertoajan pidentämisessä on tärkeää huomioida erilaiset metsätuhoriskit, joista sienituhoja voi esiintyä kaikilla kohteilla, mutta erityisesti kuusivaltaisilla järeillä puustoilla Etelä-Suomessa.&nbsp;Maltillinen, noin 10 vuoden, kiertoajan pidentäminen voi olla kannattavaa kuusikoissa tuoreella ja lehtomaisella kasvupaikalla, mutta tuotto-odotus jää usein alhaisemmaksi kuin tavanomaisemmilla kasvatusohjelmilla. Optimaalisissa olosuhteissa pidennetyn kiertoajan kasvatusohjelmilla kuusikoissa voidaan päästä samoihin tuloksiin kuin perusmallin harvennusmalleihin perustuvilla kasvatusohjelmilla.Männyllä taloudellista kannattavuutta ei voi hakea pidennetyn kiertoajan avulla. Yhden prosentin tuotto-odotuksella vain pohjoisen Suomen mustikkatyypin männiköllä voitiin laskennallisesti todeta taloudellista hyötyä tavanomaisiin kasvatushakkuutapoihin verrattuna.Pidennetyn kiertoajan harvennusmalleissa harvennukset tehdään hieman myöhemmin ja puuston määrä pohjapinta-alana ilmaistuna on selvästi korkeampi kuin muissa harvennusmalleissa. Puustopääoman ja järeytymisen myötä hyödynnettävän puuston määrä kasvaa. Pohjois-Suomessa pidemmät kiertoajat Pohjois-Suomessa puuston kiertoaika on pidempi kuin Etelä-Suomessa. Esimerkiksi Pohjois-Suomen karuilla kasvupaikalla männikön kiertoaika voi olla reilusti yli 100 vuotta. Koska nykyoloissa Pohjois-Suomen metsissä on Etelä-Suomea pienempi kirjanpainaja- ja juurikääpätuhoriskiVenäläinen A., ym. 2020a. Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskejä Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 2020-10454. Tieteen tori. 9 s., on kiertoajan pidentämisen mahdollisuudet paremmat Pohjois-Suomessa etenkin männiköissä. Kiertoaikoja pidentäessä tulee kuitenkin huomioida kirjanpainajan ja juurikäävän riskialueen laajeneminen yhä pohjoisemmaksi. Päätös kiertoajan pidentämisestä tehdään jo harvennuksissa Kiertoajan pidentäminen on hyvä ottaa huomioon puuston käsittelyissä jo ennen uudistuskypsyyttä. Kiertoaikaa voi pidentää erilaisilla hakkuuvaihtoehdoilla: soveltamalla ensiharvennusvaiheesta alkaen pidennetyn kiertoajan harvennusmallejamyöhempänä harvennuksena tehty yläharvennus (2. ja/tai 3. harvennus)&nbsp;toinen myöhempi alaharvennus(3. harvennus)&nbsp;uudistamishakkuun lykkääminenEroina muihin harvennusmalleihin pidennetyn kiertoajan mallit eivät perustu taloudelliseen tuotto-odotukseen, vaan malleilla maksimoidaan hiilensidontaa ja puuntuotosta kiertoajalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei malleilla voida kasvattaa puustoa myös taloudellisesti kannattavasti. Malleissa harvennukset tehdään hieman myöhemmin ja lievempinä kuin muissa malleissa, jolloin puustopääoma pysyy korkeana ja uudistamisläpimitta saavutetaan tavanomaista myöhemmin. Pidennetyn kiertoajan malleissa uudistamisläpimitan keskiarvona on käytetty uudistamissuosituksen maksimiuudistamisläpimittaa, eli uudistamishakkuu tehdään keskimäärin vasta 1,5–3 cm järeämpään puustoon.&nbsp;Kiertoajan pituus on keskimäärin 15 vuotta pidempi kuin harvennusmallien perusmalleilla. Etelä-Suomessa kuusikoiden kasvatus normaalia pidempään voi olla kannattavaa myös taloudellisesti. On kuitenkin tärkeää huomioida erilaiset tuhoriskit vanhenevissa puustoissa. Kuvassa olevaa puustoa on hoidettu pidennetyn kiertoajan harvennusmallin mukaisesti. Puustoa on harvennettu lievemmin, eli runkoja hehtaarille on jätetty enemmän, jolloin ne järeytyvät hitaammin, mutta kerryttävät pidemmän kiertoajan avulla suuremman puuntuotoksen. Kuvan kuusikko kasvaa Tuuloksessa Kanta-Hämeessä. Kuva: © Antti Sipilä.

Metsä on hiilinielu, mikäli puustoon ja maaperään sitoutuvan hiilen määrä ylittää siitä poistuvan hiilen määrän. Tällöin metsän hiilivarasto kasvaa. Metsissä tapahtuu sekä hiilen sitoutumista yhteyttämisen seurauksena että vapautumista lahoamisen ja maahengityksen seurauksena. Jos hiiltä vapautuu enemmän kuin sitä sitoutuu, on metsä hiilen lähde. Metsät ja puutuotteet ovat yhteensä hiilinielu, jos niiden yhteenlaskettu hiilivarasto kasvaa ja hiilen lähde, jos niiden hiilivarasto pienenee.

Ekosysteemiin tai sen osaan varastoitunut hiili. Metsän hiilivarasto koostuu maanpäällisen ja -alaisen elävän ja kuolleen biomassan hiilestä. Hiilivarastoina toimivat puut, muu kasvillisuus, maaperäeliöstö mukaan lukien mikrobit, kuollut puuaines ja karike. Hiiltä on varastoituneena myös metsämaan hiilipitoisissa yhdisteissä. Metsän lisäksi hiilivarastoja ovat puusta valmistetut tuotteet. Hiilivaraston muutosta kuvaa vuosittainen hiilitase.

Metsikössä yhden puusukupolven kasvatusajan pituutta kutsutaan kiertoajaksi. Kiertoajan pituus on siis ajanjakso uudistamisesta uudistushakkuuseen.

Jaksollisessa metsänkasvatuksessa kiertoaika alkaa metsän uudistamisesta, etenee taimikkovaiheeseen sekä nuoren- ja varttuneen kasvatusmetsän vaiheeseen ja päättyy uudistushakkuuseen. Kiertoajan optimaalinen pituus vaihtelee kohteen ominaispiirteiden ja metsänomistajan tavoitteiden mukaan.

Yläharvennus on tasarakenteisen, varttuneen kasvatusmetsän harvennustapa, jossa pienten puiden lisäksi poistetaan kookkaimpia ja taloudellisesti arvokkaimpia puita. Kasvatettavaksi jätetään etenkin hyvälaatuisia lisävaltapuita. Yläharvennus lisää laadukkaan tukkipuun tuotosta ja pidentää metsikön kiertoaikaa.

Yläharvennusta suunniteltaessa on varmistuttava kohteen sopivuudesta. Hakkuussa kasvamaan jätetään harvennusmallin mukaisesti hyvän latvuksen omaavia laadukkaita ja elpymiskykyisiä lisävaltapuita tilajärjestykseltään tasaisesti. Valtapuiden harvennus vaatii tekijältään ammattitaitoa ja huolellisuutta, jotta puuston tiheys pysyy harvennusmallin mukaisena.

Uudistushakkuu on tasaikäisenä kasvatettavan metsikön viimeinen toimenpide, jossa valtaosa puustosta hakataan ja tilalle perustetaan uusi puusukupolvi. Uudistushakkuu voidaan tehdä uudistuskypsälle metsikölle, jonka jatkokasvattaminen ei ole metsänomistajalle enää perusteltua.
Uudistushakkuun toteutukseen on erilaisia vaihtoehtoja. Uudistushakkuussa poistetaan alalta lähes kaikki puusto, mutta samalla huolehditaan myös maiseman- ja luonnonhoidon toteutuksesta.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Puuston kiertoaika määräytyy metsänomistajan tavoitteiden mukaan

Metsikön kiertoaika kertoo jaksollisessa kasvatuksessa yhden puusukupolven kasvatusajan pituuden. Kiertoaika vaihtelee metsänomistajan tavoitteiden mukaan. Metsikön uudistaminen on ajankohtaista silloin, kun metsänomistaja saa siitä enemmän hyötyä kuin edelleen kasvattamisesta. Keskeisimpiä metsän tuottamia hyötyjä ovat puunmyyntitulot, virkistysmahdollisuudet, maisema-arvojen ja luonnon monimuotoisuuden ylläpito sekä hiilen sidonta ja varastointi.
Suosituksissa metsän uudistamisajankohta määräytyy keskiläpimitan perusteella. Kun metsä on saavuttanut tietyn keskiläpimitan, sen uudistamista suositellaan. Suositeltavat uudistamisläpimitat määritellään 2-3 prosentin tuottovaatimuksen mukaan, eli ne perustuvat taloudellisille tavoitteille. Tuottovaatimuksen kasvaessa puusto uudistetaan aiemmin, jolloin uudistamisläpimitta on alempi, ja alhaisemmalla tuottovaatimuksella se uudistetaan myöhemmin, jolloin uudistamisläpimitta on ylempi. Suositukset perustuvat hoidetun tasaikäisrakenteisen metsän kasvua kuvaaviin kehitysmalleihin.Suositusten mukaisista uudistamisläpimitoista poiketaan myös silloin, kun muut tavoitteet ohjaavat puuston kasvatusta taloudellisten tavoitteiden rinnalla tai niiden sijasta. Myös puuston tuhot tai niiden riski vaikuttavat.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Kiertoajan pidentämisen hyötyjä ja riskejä

Kiertoaikaa pidentämällä voidaan tuottaa ilmastohyötyjä, säilyttää puustoista maisemaa ja tukea luonnon monimuotoisuutta sekä metsien monikäyttöä. Pidentämällä kiertoaikoja metsätalouden toimenpiteiden aiheuttamat hiilipäästöt siirtyvät myöhemmäksi ja toistuvat harvemmin. Puuston kasvattaminen pidempään lisää hiilen sidontaa niin puustoon kuin maaperään ja hiilivarasto kasvaa. Puuston kasvattaminen pidempään lisää järeämmän tukkipuuston määrää uudistushakkuussa, jolloin suurempi osuus puusta on käytettävissä pitkäaikaisempiin puutuotteisiin. Puuston kasvukyky ja hiilensidonta heikkenevät kuitenkin puuston ikääntyessä.
Eritoten mäntyvaltaisilla kohteilla ilmastohyötyä saadaan kasvattamalla puustoa 2024 päivitettyjen harvennusmallien ja ensiharvennussuositusten mukaisesti. Niissä puustomäärät ovat ensiharvennuksen jälkeen korkeammalla tasolla verrattuna vanhoihin malleihin. Myös kiertoaikaa voidaan pidentää, jos halutaan painottaa muita kuin taloudellisia tavoitteita, kuten esimerkiksi hiilivaraston kasvattamista.Metsikön iän kasvaessa ja ilmaston lämmetessä metsätuhojen todennäköisyys kasvaa. Tuhoriskien kasvun takia pidempään kasvatettavia puustoja on hyvä seurata normaalia aktiivisemmin, myös maastokäynnein. Puuston vaurioituminen ja kuoleminen aiheuttavat taloudellisia menetyksiä ja pienentävät puuston hiilensidontaa. Tutustu metsätuhoriskeihin [Metsätuhot ja metsien terveys](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/metsatuhot-ja-metsien-terveys)-osiossa.
Kiertoajan pidentäminen heikentää metsätalouden kannattavuutta, kun uudistushakkuu siirtyy parhaan taloustuloksen tuottavasta ajankohdasta myöhemmäksi.

Kiertoajan pidentämisen soveltuvuus sekä mahdolliset hyödyt ja vaikutus kannattavuuteen riippuvat kohteesta.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Kiertoajan pidentämisen hyötyjä ja riskejä

##  [Fördelar, nackdelar och risker med förlängd omloppstid](/sv/node/3623)

Table
| Centrala fördelar  | Nackdelar och risker |
| --- | --- |
| Trädbeståndets kolförråd ökar | Avkastningen på kapitalet som är bundet i skogen minskar |
| Arter som kräver ett skogstäcke har nytta av förlängd omloppstid | Inkomstbringande förnyelse- och garllringsavverkningar förekommer mera sällan |
| Mängden död ved och gamla träd, som är viktiga för mångfalden, ökar | Sannolikheten för svamp- och insektskador ökar då beståndet blir äldre |
| Landskapet bevaras skogklätt | Sannolikheten för stormskador och skador som beror på torka ökar |
| Rekreationsmöjligheterna bevaras (bärplockning, svamplockning, strövande i skogen) |   |

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Puuston kiertoajan pidentämiseen soveltuvimmat kohteet

**Pohjois-Suomessa pidemmät kiertoajat**

Soveltuvimmat kohteet kiertoajan pidentämiseen ovat kuusi- ja mäntyvaltaiset kohteet: kivennäismaan kuusikot lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla ja männiköt tuoreilla, kuivahkoilla ja kuivilla kasvupaikoilla. Kiertoajan pidentämisessä on tärkeää huomioida erilaiset metsätuhoriskit, joista sienituhoja voi esiintyä kaikilla kohteilla, mutta erityisesti kuusivaltaisilla järeillä puustoilla Etelä-Suomessa. Maltillinen, noin 10 vuoden, kiertoajan pidentäminen voi olla kannattavaa kuusikoissa tuoreella ja lehtomaisella kasvupaikalla, mutta tuotto-odotus jää usein alhaisemmaksi kuin tavanomaisemmilla kasvatusohjelmilla. Optimaalisissa olosuhteissa pidennetyn kiertoajan kasvatusohjelmilla kuusikoissa voidaan päästä samoihin tuloksiin kuin perusmallin harvennusmalleihin perustuvilla kasvatusohjelmilla.Männyllä taloudellista kannattavuutta ei voi hakea pidennetyn kiertoajan avulla. Yhden prosentin tuotto-odotuksella vain pohjoisen Suomen mustikkatyypin männiköllä voitiin laskennallisesti todeta taloudellista hyötyä tavanomaisiin kasvatushakkuutapoihin verrattuna.Pidennetyn kiertoajan harvennusmalleissa harvennukset tehdään hieman myöhemmin ja puuston määrä pohjapinta-alana ilmaistuna on selvästi korkeampi kuin muissa harvennusmalleissa. Puustopääoman ja järeytymisen myötä hyödynnettävän puuston määrä kasvaa.
Pohjois-Suomessa puuston kiertoaika on pidempi kuin Etelä-Suomessa. Esimerkiksi Pohjois-Suomen karuilla kasvupaikalla männikön kiertoaika voi olla reilusti yli 100 vuotta. Koska nykyoloissa Pohjois-Suomen metsissä on Etelä-Suomea pienempi kirjanpainaja- ja juurikääpätuhoriski, on kiertoajan pidentämisen mahdollisuudet paremmat Pohjois-Suomessa etenkin männiköissä. Kiertoaikoja pidentäessä tulee kuitenkin huomioida kirjanpainajan ja juurikäävän riskialueen laajeneminen yhä pohjoisemmaksi.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Päätös kiertoajan pidentämisestä tehdään jo harvennuksissa

Kiertoajan pidentäminen on hyvä ottaa huomioon puuston käsittelyissä jo ennen uudistuskypsyyttä. Kiertoaikaa voi pidentää erilaisilla hakkuuvaihtoehdoilla:
- soveltamalla ensiharvennusvaiheesta alkaen pidennetyn kiertoajan harvennusmalleja
- myöhempänä harvennuksena tehty yläharvennus (2. ja/tai 3. harvennus)
- toinen myöhempi alaharvennus(3. harvennus)
- uudistamishakkuun lykkääminen
Eroina muihin harvennusmalleihin pidennetyn kiertoajan mallit eivät perustu taloudelliseen tuotto-odotukseen, vaan malleilla maksimoidaan hiilensidontaa ja puuntuotosta kiertoajalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei malleilla voida kasvattaa puustoa myös taloudellisesti kannattavasti. Malleissa harvennukset tehdään hieman myöhemmin ja lievempinä kuin muissa malleissa, jolloin puustopääoma pysyy korkeana ja uudistamisläpimitta saavutetaan tavanomaista myöhemmin. Pidennetyn kiertoajan malleissa uudistamisläpimitan keskiarvona on käytetty uudistamissuosituksen maksimiuudistamisläpimittaa, eli uudistamishakkuu tehdään keskimäärin vasta 1,5–3 cm järeämpään puustoon. Kiertoajan pituus on keskimäärin 15 vuotta pidempi kuin harvennusmallien perusmalleilla.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Uudistamisesta aiheutuva muutos tapahtuu harvemmin

Kiertoajan pidentäminen lisää kuolleen puun määrää, jolloin luonnon monimuotoisuudelle tärkeän lahopuun määrä kasvaa. Tässä oletuksena on, että kuollutta puuta ei korjata pois. Metsäluonto voi kehittyä kiertoajan pidentämisen ansiosta pitempään ilman uudistushakkuiden ja sitä seuraavien metsänuudistamistoimien aiheuttamia muutoksia. Puuston peitteisyyttä vaativat lajit, kuten metso, kuukkeli ja liito-orava, hyötyvät. Niukasta peitteisyydestä hyötyvät kasvilajit voivat taantua, mutta ne ovat harvoin uhanalaisia lukuun ottamatta esimerkiksi paahderinteiden lajeja.

Kiertoajan pidentäminen on luonnon monimuotoisuudelle eduksi, koska monille lajeille tärkeä metsän peitteisyys säilyy pidempään ja lahopuuta syntyy aiempaa enemmän. Puuston kasvatus vanhemmaksi tarjoaa elinympäristöjä lajeille, jotka eivät menesty nuoremmissa metsissä.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Tuhoriskienhallinta korostuu

**Kiertoajan pidentämisen taloudelliset esimerkit**

Metsään sitoutuneen pääoman tuotto heikkenee kasvatusajan pidentyessä. Puuston kasvu heikkenee vähitellen ja eniten tuloja tuottavat uudistushakkuut toistuvat harvemmin. Puuntuotosta maksimoiva metsänomistaja voi pidennetyn kiertoajan kasvatusohjelmalla saada itselleen kuitenkin taloudellisesti tyydyttävän tuloksen. Taloudellisia menetyksiä voi syntyä myös, koska sieni- ja hyönteistuhojen todennäköisyys kasvaa puuston ikääntyessä. Myös myrsky- ja kuivuustuhojen riski saattaa kasvaa.
Jos puusto on hyväkuntoista, uudistushakkuuta voi siirtää ja metsänkasvatusta jatkaa jopa vuosikymmeniä puuston terveyden vaarantumatta. Järeämmän puun myynnistä voi saada lisätuloja esimerkiksi erikoispuuta myymällä.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Tuhoriskienhallinta korostuu

##  [Exempelkalkyl, som jämför lönsamheten hos utgångsmodellen och modellen för förlängd omloppstid hos gallringsmallarna samt trädbeståndet och dess kolförråd på granbestånd på frisk mo i södra Finland](/sv/node/3624)

Table
|   |   | Utgångsmall 3 % | Mall för förlängd omloppstid |
| --- | --- | --- | --- |
| Omloppstid, år | Omloppstid, år | 62 | 68 |
| Beståndets medeldiameter, cm | Beståndets medeldiameter, cm | 28 | 30 |
| Medelutfall av stamved, m3/ha/år | Medelutfall av stamved, m3/ha/år |   |   |
|   | stock | 4,23 | 4,93 |
|   | massa | 2,36 | 1,94 |
|   | klenvirke | 0,12 | 0,10 |
|   | naturlig avgång | 0,19 | 0,25 |
| Sammanlagt | Sammanlagt | 6,91 | 7,23 |
| Genomsnittligt kolförråd i trädbeståndet, t CO2-ekv./ha | Genomsnittligt kolförråd i trädbeståndet, t CO2-ekv./ha | 230,5 | 252,4 |
| Kassaflöde, €/ha/år | Kassaflöde, €/ha/år | 277,4 | 310,5 |
| Värde för trädlös mark 3 %, € | Värde för trädlös mark 3 %, € | 1784,9 | 1897,2 |

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Tuhoriskienhallinta korostuu

##  [Exempelkalkyl, som jämför lönsamheten hos utgångsmodellen och modellen för förlängd omloppstid hos gallringsmallarna samt trädbeståndet och dess kolförråd i tallbestånd på torr mo i norra Finland](/sv/node/3625)

Table
|   |   | Utgångsmall 3 % | Mall för förlängd omloppstid |
| --- | --- | --- | --- |
| Omloppstid, år | Omloppstid, år | 80 | 95 |
| Beståndets medeldiameter, cm | Beståndets medeldiameter, cm | 24 | 26 |
| Medelutfall av stamved, m3/ha/år | Medelutfall av stamved, m3/ha/år |   |   |
|   | stock | 1,70 | 2,20 |
|   | massa | 1,92 | 1,58 |
|   | klenvirke | 0,06 | 0,04 |
|   | naturlig avgång | 0,15 | 0,34 |
| Sammanlagt | Sammanlagt | 3,84 | 4,15 |
| Genomsnittligt kolförråd i trädbeståndet, t CO2-ekv./ha | Genomsnittligt kolförråd i trädbeståndet, t CO2-ekv./ha | 123,1 | 159,8 |
| Kassaflöde, €/ha/år | Kassaflöde, €/ha/år | 129,3 | 156 |
| Värde för trädlös mark 3 %, € | Värde för trädlös mark 3 %, € | 405,5 | 308 |

Kiertoajan pidentäminen heikentää useimmiten taloudellista tulosta, koska ikääntyvän puuston kasvu taantuu ja puustossa olevan pääoman realisoituminen siirtyy. Lisätuloja voi syntyä suuremmasta määrästä järeää laatupuuta.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Varttuneen metsän vaihe pitenee

Kiertoajan pidentämisen ansiosta metsämaisema säilyy puustoisena. Myös mahdollisuudet virkistyskäyttöön, kuten marjastukseen, sienestykseen ja retkeilyyn, säilyvät useimmiten parempina, kun metsää käsitellään harvemmin.

Metsän harvemmin toistuva käsittely, erityisesti uudistushakkuut, on yleensä eduksi virkistyskäytölle.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Metsän kasvatuksen jatkuessa puuston hiilivarasto jatkaa kasvuaan. Puuston hiilensidonta kuitenkin hidastuu puuston vanhetessa. Käytettäessä pidennetyn kiertoajan harvennusmalleja ylläpidetään koko kiertoajan tavanomaista korkeampaa puustopääomaa ja lykätään uudistamisen ajankohtaa, jolloin puuaineksen määrä on suurempi ja puutavara järeämpää uudistushakkuussa.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Kiertoaikaa pidennettäessä maaperän hiilivaraston on todettu kasvavan kuusikoissa, kun kiertoaikoja on pidennetty n. 80–90 vuoteen saakka eli noin 20 vuotta. Männiköissä maaperän hiilivarasto voi vähentyä.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Kokonaisvaikutukset

Kuusikossa kiertoaikojen maltillisen, eli 10 vuodella, pidentämisen on todettu lisäävän sekä puuston keskimääräistä hiilivarastoa että ainespuun keskituotosta, mikä lisää hieman positiivisia ilmastovaikutuksia. Kuusikoissa, joissa kiertoaikaa pidennetään yli 10 vuodella, ja männiköissä hiilivaraston kasvu tuottaa tilapäisen/lyhytaikaisen ilmastohyödyn, mutta puuntuotos ja korvausvaikutus heikkenevät pysyvästi. Korvausvaikutuksella tarkoitetaan sitä, että puu korvaa erityisesti uusiutumattomia raaka-aineita.

Menettelyn edut ja riskit ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta riippuvat kohdevalinnasta ja kiertoajan pidentämisenkestosta.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Lähtötilanteen selvittäminen

Kun kiertoajan pidentämistä suunnitellaan varttuneeseen metsään, on syytä tarkastella kohteen kelpoisuutta eri näkökulmista.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Lähtötilanteen selvittäminen

##  [Kiertoajan pidentämisen suunnittelu](/sv/node/1383)

Table
| Frågeställning | Bättre lämpad | Sämre lämpad |
| --- | --- | --- |
| Visar kronornas utseende att beståndet är friskt och växtligt? | Livskraftiga kronor vittnar om att skogen är växtlig.Beståndet är gallrat i enlighet med rekommendationerna för skogsvård. | Om trädbeståndet växer dåligt till exempel på grund av att trädslaget är olämpligt för ståndorten eller på grund av en skogsskada, är det ingen större nytta med överhållningOm beståndet är tätt behöver en svag gallring utföras för att ge tillräckligt växtutrymme. Den ökade risken för skador behöver beaktas, särskilt i granbestånd. |
| Lämpar sig trädslaget på objektet för överhållning? | Tallen är långlivad. Omloppstiden för en frisk, talldominerad skog kan förlängas med flera decennier utan några betydande risker.Granen är mer långlivad än de flesta lövträd, men är känslig för skogsskador då den blir äldre. | Lövträden är mestadels kortlivade och får lätt röta redan som unga.I bestånd av odlad björk avtar tillväxten och rötskadorna blir vanligare redan då beståndet närmar sig 60 års ålder, och beståndets värde börjar därefter sjunka |
| Är ståndorten sådan att där finns akuta skaderisker, som till exempel grandominerade bestånd på ståndorter som är utsatta för torka? | Objektet lämpar sig för det tilltänkta trädslaget.Objektet gränsar inte mot en kalyta. | Rottickan är allmän i granbestånd, särskilt i södra Finland, och det lönar sig inte att överhålla bestånd som är drabbade av rotticka.Det är också klokt att göra en bedömning av vilka andra skogsskador beståndet kan utsättas för då det blir äldre. |

Kun kiertoaikaa on päätetty pidentää, on jatkossa seurattava erityisesti puuston terveyden säilymistä. Puusto on syytä uudistaa suunniteltua aikaisemmin, jos merkittävä metsätuho on tapahtunut tai se on leviämässä.

Puuston laatu ja elinvoimaisuus ratkaisevat, millaiset mahdollisuudet kiertoajan pidentämiseen on. Metsän historia ja aiempi käsittely näkyvät puuston tilanteessa kuten järeydessä ja tiheydessä.

Puuston kiertoajan pidentäminen soveltuu hoidettuihin ja terveisiin havupuumetsiin. Jos puuston kiertoaikaa on tarkoitus pidentää tavanomaisesta, on tämä syytä ottaa huomioon ensiharvennuksesta lähtien. Tällöin voi käyttää tarkoitukseen tuotettuja pidennetyn kiertoajan harvennusmalleja. Kiertoaikaa voidaan pidentää myös esimerkiksitekemällä myöhempi harvennus yläharvennuksena. Harvennusvoimakkuuden vähentäminen siirtää päätehakkuuta myöhemmäksi, koska puusto järeytyy hitaammin. Maltillinen, noin 5-15 vuoden, kiertoajan pidentäminen ei edellytä harvennuskertojen lisäämistä. Harvennusmallien harvennusrajoja korkeampia puustotiheyksiä ei suositella latvusten kunnon heikkenemisen ja kohonneen metsätuhoriskin vuoksi. Pitkissä, yli 20 vuotta pidemmissä, kiertoajoissa myös harvennuskertoja tarvitaan yleensä tavanomaista useampia ennen uudistamista, jotta vältetään puuston ylitiheys ja kasvun taantuminen.

Kuusivaltaisissa metsissä kivennäismaiden lehtomaisen ja tuoreen kankaan kasvupaikoille on valittavissa pidennetyn kiertoajan harvennusmallit. Niissä harvennukset tehdään ensiharvennuksesta lähtien lievempinä ja ajoitus on muihin harvennuksiin nähden hieman myöhäisempi. Pidennetyn kiertoajan malleilla kasvatetaan suurempi puustomäärä ja samalla lisätään hiilen sidontaa ja hiilivarastoa. Eteläisen ja keskisen Suomen kuusivaltaisissa kohteissa taloudelliset tulokset pidennetyn kiertoajan malleilla voivat olla myös hyvät puumäärän ja arvokkaamman tukkiosuuden kasvun takia. Kuusivaltaisissa metsissä kuitenkin metsätuhoriskit kasvavat puuston vanhetessa ja harvennusten jälkeen.

Mäntyvaltaisissa metsissä kivennäismaiden tuoreen, kuivahkon ja kuivan kankaan kasvupaikoille on valittavissa pidennetyn kiertoajan harvennusmallit. Niissä harvennukset tehdään ensiharvennuksesta lähtien lievempinä ja ajoitus on muihin harvennuksiin nähden hieman myöhäisempi. Pidennetyn kiertoajan malleilla kasvatetaan suurempi puustomäärä ja samalla lisätään hiilen sidontaa ja hiilivarastoa. Juurikääpäriski kasvaa puuston vanhetessa ja myrsky- ja lumituhoriski on myös huomioitava mäntyvaltaisilla kasvupaikoilla.

Eroina muihin harvennusmalleihin pidennetyn kiertoajan malleissa ei ole laskettu taloudellista tuotto-odotusta, vaan malleilla maksimoidaan hiilen sidontaa ja puuntuotosta kiertoajalla. Malleissa harvennukset tehdään hieman myöhemmin ja lievempinä kuin muissa malleissa, jolloin puustopääoma pysyy korkeana ja uudistamisläpimitta saavutetaan tavanomaista myöhemmin.Pidennetyn kiertoajan malleissa uudistamisläpimitan keskiarvona on käytetty uudistamissuosituksen maksimi uudistusläpimittaa, eli uudistamishakkuu tehdään keskimäärin vasta 1,5–3 cm järeämpään puustoon.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulmasta on tärkeää, että kiertoaikaa pidennettäessä otetaan huomioon mahdolliset metsätuhot. Pidempään kasvatettavia kohteita on syytä seurata aktiivisemmin myös maastokäynnein tuhoriskien kasvun takia. Kiertoaikaa on syytä pidentää ainoastaan terveissä ja hyväkasvuisissa puustoissa, joiden metsätuhoriskin arvioidaan olevan vähäinen.

Metsikön kiertoajan pidentämisellä tarkoitetaan metsänuudistamisen lykkäämistä myöhemmäksi, kuin mikä on tavanomainen, talousperusteinen ajankohta kyseiselle puustolle metsänhoidon suosituksissa.

Puuston kiertoajan pidentäminen

Hakkuutähteen ja kantojen korjuun vaikutus vesistöön Kantojen korjuu lisää ajokertoja korjuutyömaalla, mikä voi lisätä maan tiivistymistä ja syventää ajourapainaumia. Kiintoainetta voi huuhtoutua paljastuneesta kivennäismaasta eli ajourilta ja muokkausjäljestä, ja sitä voi joutua ojiin ja vesistöihin. Tiivistyminen hidastaa veden imeytymistä maahan. Ravinnehuuhtoumat vähenevät, kun puuston ja pintakasvillisuuden määrä ja ravinteiden otto kasvavat. Tällöin pitää kuitenkin huolehtia, ettei korjuun myötä aiheuteta lisäkuormitusta vesistöihin esimerkiksi ajamalla ojien yli. Kantojen korjuu vähentää maaperän kantavuutta turvemailla, mikä kasvattaa maastovaurioiden ja vesistöhaittojen riskiä. Vesistöhaittojen vuoksi kannonnostoa ei suositella turvemaille. Ennen kaukokuljetusta kannot varastoidaan kasoiksi metsäteiden varsille. Varastoinnin aikana kasoista voi huuhtoutua fosforia vesistöihin, jos varastot ovat ojien välittömässä läheisyydessä. Kantojen korjuun vaikutus metsäluonnon monimuotoisuuteen Kantojen korjuu vähentää huomattavasti talousmetsien lahopuun määrää, jolloin lahopuustosta riippuvainen lajisto vähenee&nbsp;Persson, T. &amp;amp; Engell, G. 2018. Stump harvesting for bioenergy: A review of climatic and environmental impacts in northern Europe and America. Wires Energy and Environment Volume 7, Issue 6Ranius, T. ym. 2018. The effects of logging residue extraction for energy on ecosystem services and biodiversity: A synthesis. Journal of Environmental Management 209:409–425.. Kannoilla elää laaja määrä lajistoa&nbsp;Keto-Tokoi 2018. Tutkimustietoon perustuvia suosituksia vastuullisen metsänhoidon kehittämiseksi. WWF Suomen Raportteja 37.. Kantojen korjuu vähentää järeässä puussa elävän lahopuulajiston elinympäristöjen määrää hakkuualoilla sekä aiheuttaa haitallisen pyydysvaikutuksen kantopinojen houkutellessa lahopuulajeja lisääntymään niissä ennen niiden korjuuta&nbsp;Victorsson, J. &amp;amp; Jonsell, M. 2013a. Ecological traps and habitat loss, stump extraction and its effects on saproxylic beetles. Forest Ecology and Management 290: 22-29.Victorsson, J. &amp;amp; Jonsell, M. 2013b. Effects of stump extraction on saproxylic beetle diversity in Swedish clear-cuts. Insect Conservation and Diversity 6(4): 483-493.. Kantojen korjuu häiritsee lisäksi maaperän toimintaa, mikä aiheuttaa maaperän lajiston monimuotoisuuden vähenemistä pitkällä aikavälillä&nbsp;Victorsson, J. &amp;amp; Jonsell, M. 2013a. Ecological traps and habitat loss, stump extraction and its effects on saproxylic beetles. Forest Ecology and Management 290: 22-29.Victorsson, J. &amp;amp; Jonsell, M. 2013b. Effects of stump extraction on saproxylic beetle diversity in Swedish clear-cuts. Insect Conservation and Diversity 6(4): 483-493.. Kantojen korjuu paljastaa kivennäismaata ja häiritsee aluskasvillisuutta enemmän kuin tavallinen maanmuokkaus. Lisäksi se hidastaa kasvullisesti lisääntyvien kasvien, kuten mustikan, palautumista. Mikäli kantoja korjataan, on riistan kannalta suositeltavaa säästää kantoja uudistusalueen runsasvarpuisiin kohtiin. Kantojen korjuun vaikutus uhanalaisten lajien kehitykseen riippuu siitä, millaisessa ympäristössä kannot ovat. Paahteisissa ympäristöissä kannoilla elää enemmän uhanalaista lajistoa kuin kosteissa&nbsp;Jonsell, M., Dahlberg, A., Johansson, V., Hjälten, J. &amp;amp; Victorsson, J. 2017. Stubbkörd och biologisk mångfald. Teoksessa: Persson, T., Palmér, C.H. &amp;amp; Lithell, C. (toim.) 2017. Stubbkörd – hur påverkas klimat och miljö? Sveriges Lantbruksuniversitet.. Kkantojen korjuu voi vaurioittaa järeitä lahopuita. Maapuille aiheutuvaa vaurioita voidaan pyrkiä välttämään siirtämällä ne pois ajoväyliltä.

# Uudistusalan kantojen korjuu - Luonto

## Hakkuutähteen ja kantojen korjuun vaikutus vesistöön

Kantojen korjuu lisää ajokertoja korjuutyömaalla, mikä voi lisätä maan tiivistymistä ja syventää ajourapainaumia. Kiintoainetta voi huuhtoutua paljastuneesta kivennäismaasta eli ajourilta ja muokkausjäljestä, ja sitä voi joutua ojiin ja vesistöihin. Tiivistyminen hidastaa veden imeytymistä maahan. Ravinnehuuhtoumat vähenevät, kun puuston ja pintakasvillisuuden määrä ja ravinteiden otto kasvavat. Tällöin pitää kuitenkin huolehtia, ettei korjuun myötä aiheuteta lisäkuormitusta vesistöihin esimerkiksi ajamalla ojien yli.
Kantojen korjuu vähentää maaperän kantavuutta turvemailla, mikä kasvattaa maastovaurioiden ja vesistöhaittojen riskiä. Vesistöhaittojen vuoksi kannonnostoa ei suositella turvemaille.
Ennen kaukokuljetusta kannot varastoidaan kasoiksi metsäteiden varsille. Varastoinnin aikana kasoista voi huuhtoutua fosforia vesistöihin, jos varastot ovat ojien välittömässä läheisyydessä.

# Uudistusalan kantojen korjuu - Luonto

## Kantojen korjuun vaikutus metsäluonnon monimuotoisuuteen

Kantojen korjuu vähentää huomattavasti talousmetsien lahopuun määrää, jolloin lahopuustosta riippuvainen lajisto vähenee . Kannoilla elää laaja määrä lajistoa . Kantojen korjuu vähentää järeässä puussa elävän lahopuulajiston elinympäristöjen määrää hakkuualoilla sekä aiheuttaa haitallisen pyydysvaikutuksen kantopinojen houkutellessa lahopuulajeja lisääntymään niissä ennen niiden korjuuta . Kantojen korjuu häiritsee lisäksi maaperän toimintaa, mikä aiheuttaa maaperän lajiston monimuotoisuuden vähenemistä pitkällä aikavälillä .
Kantojen korjuu paljastaa kivennäismaata ja häiritsee aluskasvillisuutta enemmän kuin tavallinen maanmuokkaus. Lisäksi se hidastaa kasvullisesti lisääntyvien kasvien, kuten mustikan, palautumista. Mikäli kantoja korjataan, on riistan kannalta suositeltavaa säästää kantoja uudistusalueen runsasvarpuisiin kohtiin.
Kantojen korjuun vaikutus uhanalaisten lajien kehitykseen riippuu siitä, millaisessa ympäristössä kannot ovat. Paahteisissa ympäristöissä kannoilla elää enemmän uhanalaista lajistoa kuin kosteissa .

Kkantojen korjuu voi vaurioittaa järeitä lahopuita. Maapuille aiheutuvaa vaurioita voidaan pyrkiä välttämään siirtämällä ne pois ajoväyliltä.

Energiapuun korjuussa toteutetaan samoja luonnonhoidon keinoja kuin muussakin metsänkäsittelyssä. Kantojen korjuu tuo kuitenkin luonnonhoitoon lisävaatimuksia esimerkiksi biomassan säästämistä ja vesiensuojelua koskien.

Kantojen korjuu uudistushakkuualoilta

Energiapuun korjuussa toteutetaan samoja luonnonhoidon keinoja kuin muussakin metsänkäsittelyssä. Kantojen korjuu tuo kuitenkin luonnonhoitoon lisävaatimuksia esimerkiksi biomassan säästämistä ja vesiensuojelua koskien.   

Uudistusalan kantojen korjuu - Luonto

Luonnonhoidolliset hakkuut Luonnonhoidollisilla hakkuilla tarkoitetaan kaikkia eri hakkuutapoja, joissa tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuutta, edistää lajien elinolosuhteita, parantaa maisemaa tai tehostaa vesiensuojelua. Tarkistuslista luontokohteen huomioimiseen metsän käytön suunnittelussa

# Luonnonhoidollisten hakkuiden toteutus luontokohteilla

## Luonnonhoidolliset hakkuut

**Tarkistuslista luontokohteen huomioimiseen metsän käytön suunnittelussa**

Luonnonhoidollisilla hakkuilla tarkoitetaan kaikkia eri hakkuutapoja, joissa tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuutta, edistää lajien elinolosuhteita, parantaa maisemaa tai tehostaa vesiensuojelua.

Luontokohteilla metsätaloudelliset toimenpiteet eivät ole tavallisesti useimmilla kohteilla tarpeen kohteiden turvaamiseksi, mutta joissain tilanteissa niitä voidaan käyttää ylläpitämään kohteen ominaisuuksia tai suojeluarvoja.
Luonnonhoidollisten hakkuiden suositukset koskevat luontokohteita, joilla ei ole lakisääteisiä käytönrajoituksia.

Kallioelinympäristöt

Lehdot

Monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät

Paahdeympäristöt

Pienvesien ja vesistöjen elinympäristöt

Puustoiset perinneympäristöt

Luontokohteilla metsätaloudelliset toimenpiteet eivät ole tavallisesti useimmilla kohteilla tarpeen kohteiden turvaamiseksi, mutta joissain tilanteissa niitä voidaan käyttää ylläpitämään kohteen ominaisuuksia tai suojeluarvoja. Luonnonhoidollisten hakkuiden suositukset koskevat luontokohteita, joilla ei ole lakisääteisiä käytönrajoituksia. 

Luonnonhoidollisten hakkuiden toteutus luontokohteilla

Videossa esitellään rajapintojen tärkeimmät tekniset yksityiskohdat ja hakutoiminnot. Hakutoiminnot Metsänhoidon suositukset -järjestelmästä voi siirtää metsänhoidon suositusten ajantasaista sisältöä ulkopuolisiin tietojärjestelmiin, sovelluksiin ja verkkosivustoille avoimen rajapinnan kautta. Metsänhoidon suositusten kaikki tiedot ovat käytettävissä täysin avoimesti ilman autentikointia. Käytössä tietojen hakemiseen on kaksi eri teknologiaa: GraphQL API ja REST API. Molemmat toimivat HTTP:n yli lähettämällä HTTP-pyynnön ja vastaanottamalla vastauksen. Rajapinnoista on tällä hetkellä käytössä versio 2. REST pääpiirteissään: Rajapintakutsut tehdään ennalta määritettyihin rajapintapäätepisteisiin (kts. Swagger)Kullekin tietotyypille on varattu oma päätepisteKunkin päätepisteen tuottama vastaus on vakiomuotoinen&nbsp;GraphQL pääpiirteissään: Rajapintakutsu tehdään aina samaan päätepisteeseenKutsu sisältää rajapintakyselyn – kullekin tietotyypille on määritelty oma kyselytyyppi – tämä vastaa suurin piirtein samaa kuin REST-rajapinnan tietotyyppikohtaiset päätepisteetRajapinnan käyttäjä voi määrittää, mitkä tietotyypin tiedot rajapintavastaus palauttaaYhteen kyselyyn voidaan sisällyttää useita tietotyyppejä tietorakenteen hierarkian sallimissa rajoissa – kts. kyselyesimerkki “OperationDescriptionByCode” – toimenpiteen kuvauksen hakeminen työlajikoodilla GraphQL Explorer -dokumentaatiotyökalussa. Kumpaa teknologiaa tulisi käyttää? Rajapinnan käyttäjän tulee arvioida teknologian valinta itse. Molemmissa teknologioissa on etunsa. Periaatteellinen ero näiden kahden välillä on se, että REST-vastaukset voivat sisältää paljon tai vastaavasti liian vähän dataa, mikä luo tarpeen uusille pyynnölle, kun taas GraphQL mahdollistaa hakujen tarkemman rajaamisen ja toisaalta niiden laajentamisen. GraphQL:n suurin etu onkin sen kyky käyttää mitä tahansa tietoa tai kaikkia tietovaraston tietoja yhden API-päätepisteen kautta. Lisäksi GraphQL on hyvin kehittäjäystävällinen, sillä rajapintavastauksissa mm. palautetaan yleensä hyvin tarkat virhetiedot, mikäli käyttäjä on muotoillut rajapintakutsun väärin. REST rajapinnalla on omat vahvuutensa, joista yksi tärkeimmistä on sen oppimisen helppous sekä käytön suoraviivaisuus. Molemmilla teknologioilla pystytään hakemaan samat tiedot. Harvennusmallit Harvennusmalleja voi hakea REST-rajapintapisteen tai GraphQL:n kautta. Harvennusmallien hakukriteereinä voi osin käyttää metsätietostandardikoodeja ja lisäksi hakuparametreja voi määrittää harvennusmalleihin tallennetun metadatan avulla. Metadata määritetään rajapintakutsussa parametreina, ja parametrien mahdolliset arvot on lueteltu alla. Arvot löytyvät myös rajapintojen teknisessä dokumentaatiosta. Katso myös havainnollistava diaesitys: Harvennusmallien siirto omaan tietojärjestelmään, 2024 (pdf) Harvennusmallihaun parametrit ja parametriarvot: forestInformationStandard: Metsätietostandardin koodeille tarkoitettu parametri. Harvennusmallihaussa käytettävät metsätietostandardin mahdolliset koodistot ja koodit on lueteltu Rajapintaoppaan Metsätietostandardi-osassa. Parametriin voi lisätä yhden tai useamman eri koodiston yhtä aikaa. Huom. annetut arvot toimivat AND-periaatteella, eli jos annetaan kaksi ristiriitaista, eri tulokseen johtavaa parametria, niin lopputuloksena on tyhjä tulos. forestActAreaType: Metsälakialue. Northern_Finland: Pohjoinen SuomiCentral_Finland: Keskinen SuomiSouthern_Finland: Eteläinen SuomimainTreeSpecies Pääpuulaji. pine: Mäntyspruce: Kuusisilver_birch: Rauduskoivu downy_birch: HieskoivufertilityClassType Kasvupaikkaluokka. Site_2: Lehtomainen kangas tai vastaava turvekangasSite_3: Tuore kangas tai vastaava turvekangasSite_4: Kuivahko kangas tai vastaava turvekangasSite_5: Kuiva kangas tai vastaava turvekangassoilType Maalaji. Mineral_soil: KivennäismaaOrganic_soil: Turvemaanpv Korko. NPV_15: 1,5 % korkoNPV_30: 3 % korkoNPV_50: 5 % korkomodelType Harvennusmallien mallityyppi. thin_from_below: Alaharvennus (oletus)thin_from_above: Yläharvennusmixed_species: Sekapuuston malliextended_rotation: Pidennetty kiertoaikamixedSpeciesModel Sekapuuston puulajisekoitus. pine_and_mixed_broadleaves: Mänty-koivusekametsäspruce_and_mixed_broadleaves: Kuusi-koivusekametsäspruce_and_mixed_pine: Kuusi-mäntysekametsäxAxis Puuston pituuden muuttuja. hdom: Valtapituushmean: KeskipituusyAxis Puuston tiheyden muuttuja. BA: Pohjapinta-alatnum: Runkoluku Metsätietostandardien hyödyntäminen haussa Toimenpiteiden kuvauksia ja toteutuksia sekä harvennusmalleja on mahdollista hakea rajapinnasta metsätietostandardin koodin avulla. Toimenpiteiden kuvauksien ja toteutuksien osalta REST-rajapinnassa on tätä varten erillinen rajapintapäätepiste haulle (esim. /v2/operation-descriptions/search) ja GraphQL-rajapintaan on toteutettu hakukysely (esim. OperationDescriptionSearch()). Sekä REST-rajapinnan dokumentaatiossa on esimerkkikutsu toimenpiteen hakemisesta metsätietostandardikoodilla. Aktivoi dokumentaationtyökalun kokeilutila ensin painamalla “Try it out” -painiketta, ja tämän jälkeen voit suorittaa rajapintakutsun painamalla “Execute”-painiketta. Esimerkin kentässä on valmiiksi täytettynä taimikonharvennuksen työlajikoodi. “Execute”-painikkeen painamisen jälkeen dokumentaatiotyökalu näyttää rajapintakutsun curl-komennon sekä URL-osoitteen, ja näiden alle tulee rajapinnan vastaus JSON-muodossa. Esimerkki metsätietostandardin koodilla hakemisesta GraphQL-rajapinnasta löytyy GraphQL-selaimen aloitusnäkymästä "OperationDescriptionSearch"-nimisestä esimerkkikyselystä. Esimerkkikyselyn muuttujissa on valmiina täytettynä taimikonharvennuksen työlajikoodi. Harvennusmallihaku rajapinnassa Harvennusmallien haku metsätietostandardin koodeilla on samassa ei-standardin mukaisten parametrien kanssa. REST-rajapinnassa on harvennusmallihaulle rajapintapäätepiste (/v2/v2/thinning-models/search) ja GraphQL-rajapinnassa haku toteutetaan kyselyllä ThinningModelSearch(). Molemmissa rajapinnoissa harvennusmalleja vain osan mallien parametreista voi kuvata metsätietostandardin koodeilla. Käytössä olevat koodistot ja koodit on kuvattu Rajapintaoppaan osiossa Metsätietostandardi. Malleja voi hakea yhdistämällä sekä sisäisiä parametreja että metsätietostandardin koodeja. Huomiota kuitenkin pitää kiinnittää, että ei käytä kuvaamaan yhtä mallin parametria yhtä aikaa metsätietostandardin koodia sekä harvennusmallien sisäisiä parametreja. Esimerkiksi harvennusmallien kasvupaikkaluokka tuore kangas voidaan kuvata sisäisellä parametrilla "site_3" tai metsätietostandardin koodiston FertilityClass koodilla 3. Harvennusmallihaku toimii aina rajaavasti (AND) eli jos annetaan kaksi ristiriitaista, eri tulokseen johtavaa parametria, niin lopputuloksena on tyhjä tulos. Esimerkki harvennusmallin hakemisesta metsätietostandardin koodeilla GraphQL-rajapinnasta löytyy GraphQL-selaimen aloitusnäkymästä "ThinningModelSearch"-nimisestä kyselystä. Harvennusmallien haun osalta GraphQL-rajapintaan pätee samat parametrien käyttöön liittyvät periaatteet kuin REST-rajapintaan.

Tekniset ohjeet sivu kuvaa rajapintapalvelun hakutoimintoja teknisestä näkökulmasta. Rajapintapalvelu pitää sisällään ison joukon päätepisteitä (REST API endpoint) sekä [GraphQL](https://graphql.org/) kyselyrajapinnan. Tässä ohjeistuksessa kuvataan teknologioiden eroja ja pyritään selventämään milloin on tarkoituksenmukaista valita REST ja milloin GraphQL rajapinta. Lisäksi ohjeessa kuvataan hakujen periaatteita ja esimerkinomaisesti osa päätepisteistä.
Tarkemmat tekniset yksityiskohdat jokaisen erillisen REST päätepisteen sekä GraphQL rajapinnan osalta löytyvät [api.metsanhoidonsuositukset.fi](http://api.metsanhoidonsuositukset.fi) palvelusta. Lisäksi on katsottavissa [videoesittely](https://www.youtube.com/watch?v=UVDyfVsZSNI), jossa esitellään rajapintojen tärkeimmät tekniset yksityiskohdat ja hakutoiminnoista.

Metsänhoidon suositukset -järjestelmästä voi siirtää metsänhoidon suositusten ajantasaista sisältöä ulkopuolisiin tietojärjestelmiin, sovelluksiin ja verkkosivustoille avoimen rajapinnan kautta. Metsänhoidon suositusten kaikki tiedot ovat käytettävissä täysin avoimesti ilman autentikointia. Käytössä tietojen hakemiseen on kaksi eri teknologiaa: GraphQL API ja REST API. Molemmat toimivat HTTP:n yli lähettämällä HTTP-pyynnön ja vastaanottamalla vastauksen.
Rajapinnoista on tällä hetkellä käytössä versio 2.
REST pääpiirteissään:

- Rajapintakutsut tehdään ennalta määritettyihin rajapintapäätepisteisiin (kts. Swagger)
- Kullekin tietotyypille on varattu oma päätepiste
- Kunkin päätepisteen tuottama vastaus on vakiomuotoinen
GraphQL pääpiirteissään:
- Rajapintakutsu tehdään aina samaan päätepisteeseen
- Kutsu sisältää *rajapintakyselyn* – kullekin tietotyypille on määritelty oma kyselytyyppi – tämä vastaa suurin piirtein samaa kuin REST-rajapinnan tietotyyppikohtaiset päätepisteet
- Rajapinnan käyttäjä voi määrittää, mitkä tietotyypin tiedot rajapintavastaus palauttaa

# Tekniset ohjeet

## Hakutoiminnot

**Kumpaa teknologiaa tulisi käyttää?**

Yhteen kyselyyn voidaan sisällyttää useita tietotyyppejä tietorakenteen hierarkian sallimissa rajoissa – kts. kyselyesimerkki “OperationDescriptionByCode” – toimenpiteen kuvauksen hakeminen työlajikoodilla [GraphQL Explorer -dokumentaatiotyökalussa](https://api.metsanhoidonsuositukset.fi/v2/graphql).
Rajapinnan käyttäjän tulee arvioida teknologian valinta itse. Molemmissa teknologioissa on etunsa. Periaatteellinen ero näiden kahden välillä on se, että REST-vastaukset voivat sisältää paljon tai vastaavasti liian vähän dataa, mikä luo tarpeen uusille pyynnölle, kun taas GraphQL mahdollistaa hakujen tarkemman rajaamisen ja toisaalta niiden laajentamisen. GraphQL:n suurin etu onkin sen kyky käyttää mitä tahansa tietoa tai kaikkia tietovaraston tietoja yhden API-päätepisteen kautta. Lisäksi GraphQL on hyvin kehittäjäystävällinen, sillä rajapintavastauksissa mm. palautetaan yleensä hyvin tarkat virhetiedot, mikäli käyttäjä on muotoillut rajapintakutsun väärin. REST rajapinnalla on omat vahvuutensa, joista yksi tärkeimmistä on sen oppimisen helppous sekä käytön suoraviivaisuus. Molemmilla teknologioilla pystytään hakemaan samat tiedot.

Harvennusmalleja voi hakea [REST-rajapintapisteen](https://api.metsanhoidonsuositukset.fi/v2/docs/#/Thinning%20Model/get_thinning_models_search) tai [GraphQL](https://api.metsanhoidonsuositukset.fi/v2/graphql):n kautta. Harvennusmallien hakukriteereinä voi osin käyttää metsätietostandardikoodeja ja lisäksi hakuparametreja voi määrittää harvennusmalleihin tallennetun metadatan avulla. Metadata määritetään rajapintakutsussa parametreina, ja parametrien mahdolliset arvot on lueteltu alla. Arvot löytyvät myös rajapintojen teknisessä dokumentaatiosta.
**Katso myös havainnollistava diaesitys:** [Harvennusmallien siirto omaan tietojärjestelmään, 2024 (pdf)](https://www.tapio.fi/wp-content/uploads/2024/10/Harvennusmallit_neuvonta-aineisto_jarjestelmakehittajat.pdf)
Harvennusmallihaun parametrit ja parametriarvot:

**forestInformationStandard**:
Metsätietostandardin koodeille tarkoitettu parametri. Harvennusmallihaussa käytettävät metsätietostandardin mahdolliset koodistot ja koodit on lueteltu Rajapintaoppaan [Metsätietostandardi](/fi/rajapintaopas/metsatietostandardi)-osassa.
Parametriin voi lisätä yhden tai useamman eri koodiston yhtä aikaa. Huom. annetut arvot toimivat AND-periaatteella, eli jos annetaan kaksi ristiriitaista, eri tulokseen johtavaa parametria, niin lopputuloksena on tyhjä tulos.

**forestActAreaType**:
Metsälakialue.
- Northern\_Finland: Pohjoinen Suomi
- Central\_Finland: Keskinen Suomi
- Southern\_Finland: Eteläinen Suomi

# Tekniset ohjeet

## Harvennusmallit

**fertilityClassType**

Pääpuulaji.
- pine: Mänty
- spruce: Kuusi
- silver\_birch: Rauduskoivu
- downy\_birch: Hieskoivu

# Tekniset ohjeet

## Harvennusmallit

**soilType**

Kasvupaikkaluokka.
- Site\_2: Lehtomainen kangas tai vastaava turvekangas
- Site\_3: Tuore kangas tai vastaava turvekangas
- Site\_4: Kuivahko kangas tai vastaava turvekangas
- Site\_5: Kuiva kangas tai vastaava turvekangas

# Tekniset ohjeet

## Harvennusmallit

**npv**

Maalaji.
- Mineral\_soil: Kivennäismaa
- Organic\_soil: Turvemaa

# Tekniset ohjeet

## Harvennusmallit

**modelType**

Korko.
- NPV\_15: 1,5 % korko
- NPV\_30: 3 % korko
- NPV\_50: 5 % korko

# Tekniset ohjeet

## Harvennusmallit

**mixedSpeciesModel**

Harvennusmallien mallityyppi.
- thin\_from\_below: Alaharvennus (oletus)
- thin\_from\_above: Yläharvennus
- mixed\_species: Sekapuuston malli
- extended\_rotation: Pidennetty kiertoaika

# Tekniset ohjeet

## Harvennusmallit

**xAxis**

Sekapuuston puulajisekoitus.
- pine\_and\_mixed\_broadleaves: Mänty-koivusekametsä
- spruce\_and\_mixed\_broadleaves: Kuusi-koivusekametsä
- spruce\_and\_mixed\_pine: Kuusi-mäntysekametsä

# Tekniset ohjeet

## Harvennusmallit

**yAxis**

Puuston pituuden muuttuja.
- hdom: Valtapituus
- hmean: Keskipituus

Puuston tiheyden muuttuja.
- BA: Pohjapinta-ala
- tnum: Runkoluku

# Tekniset ohjeet

## Metsätietostandardien hyödyntäminen haussa

Toimenpiteiden kuvauksia ja toteutuksia sekä harvennusmalleja on mahdollista hakea rajapinnasta metsätietostandardin koodin avulla. Toimenpiteiden kuvauksien ja toteutuksien osalta REST-rajapinnassa on tätä varten erillinen rajapintapäätepiste haulle (esim. **/v2/operation-descriptions/search**) ja GraphQL-rajapintaan on toteutettu hakukysely (esim. **OperationDescriptionSearch()**).
Sekä REST-rajapinnan dokumentaatiossa on [esimerkkikutsu toimenpiteen hakemisesta metsätietostandardikoodilla](https://api.metsanhoidonsuositukset.fi/v2/docs/#/Description%20of%20Operation/get_operation_descriptions_search). Aktivoi dokumentaationtyökalun kokeilutila ensin painamalla “Try it out” -painiketta, ja tämän jälkeen voit suorittaa rajapintakutsun painamalla “Execute”-painiketta. Esimerkin kentässä on valmiiksi täytettynä taimikonharvennuksen työlajikoodi. “Execute”-painikkeen painamisen jälkeen dokumentaatiotyökalu näyttää rajapintakutsun curl-komennon sekä URL-osoitteen, ja näiden alle tulee rajapinnan vastaus JSON-muodossa.
Esimerkki metsätietostandardin koodilla hakemisesta GraphQL-rajapinnasta löytyy [GraphQL-selaimen aloitusnäkymästä](https://api.metsanhoidonsuositukset.fi/v2/graphql) "OperationDescriptionSearch"-nimisestä esimerkkikyselystä. Esimerkkikyselyn muuttujissa on valmiina täytettynä taimikonharvennuksen työlajikoodi.

# Tekniset ohjeet

## Metsätietostandardien hyödyntäminen haussa

**Harvennusmallihaku rajapinnassa**

Harvennusmallien haku metsätietostandardin koodeilla on samassa ei-standardin mukaisten parametrien kanssa. REST-rajapinnassa on harvennusmallihaulle rajapintapäätepiste (**/v2/v2/thinning-models/search**) ja GraphQL-rajapinnassa haku toteutetaan kyselyllä **ThinningModelSearch()**. Molemmissa rajapinnoissa harvennusmalleja vain osan mallien parametreista voi kuvata metsätietostandardin koodeilla. Käytössä olevat koodistot ja koodit on kuvattu Rajapintaoppaan osiossa [Metsätietostandardi](/fi/rajapintaopas/metsatietostandardi).
Malleja voi hakea yhdistämällä sekä sisäisiä parametreja että metsätietostandardin koodeja. Huomiota kuitenkin pitää kiinnittää, että ei käytä kuvaamaan yhtä mallin parametria yhtä aikaa metsätietostandardin koodia sekä harvennusmallien sisäisiä parametreja. Esimerkiksi harvennusmallien kasvupaikkaluokka tuore kangas voidaan kuvata sisäisellä parametrilla "site\_3" tai metsätietostandardin koodiston FertilityClass koodilla 3. Harvennusmallihaku toimii aina rajaavasti (AND) eli jos annetaan kaksi ristiriitaista, eri tulokseen johtavaa parametria, niin lopputuloksena on tyhjä tulos.
Esimerkki harvennusmallin hakemisesta metsätietostandardin koodeilla GraphQL-rajapinnasta löytyy [GraphQL-selaimen aloitusnäkymästä](https://api.metsanhoidonsuositukset.fi/v2/graphql) "ThinningModelSearch"-nimisestä kyselystä. Harvennusmallien haun osalta GraphQL-rajapintaan pätee samat parametrien käyttöön liittyvät periaatteet kuin REST-rajapintaan.

Tekniset ohjeet

Tekniset ohjeet sivu kuvaa rajapintapalvelun hakutoimintoja teknisestä näkökulmasta. Rajapintapalvelu pitää sisällään ison joukon päätepisteitä (REST API endpoint) sekä GraphQL kyselyrajapinnan. Tässä ohjeistuksessa kuvataan teknologioiden eroja ja pyritään selventämään milloin on tarkoituksenmukaista valita REST ja milloin GraphQL rajapinta. Lisäksi ohjeessa kuvataan hakujen periaatteita ja esimerkinomaisesti osa päätepisteistä.Tarkemmat tekniset yksityiskohdat jokaisen erillisen REST päätepisteen sekä GraphQL rajapinnan osalta löytyvät api.metsanhoidonsuositukset.fi palvelusta. Lisäksi on katsottavissa videoesittely, jossa esitellään rajapintojen tärkeimmät tekniset yksityiskohdat ja hakutoiminnoista.

METSO-kohteiksi sopivat puustoiset perinneympäristöt METSO-kohteeksi soveltuvat kaikki puustoiset perinneympäristöt.Erityisesti esimerkiksi lajistoltaan monipuoliset hakamaat ja metsälaitumet sekä erilaisten perinneympäristöjen muodostamat aluekokonaisuudet. Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat puustoiset perinneympäristöt Puustoltaan ja muulta kasvillisuudeltaan umpeenkasvaneet ja muuttuneet entiset perinneympäristöt.

# METSO-kohteiksi sopivat puustoiset perinneympäristöt

## METSO-kohteiksi sopivat puustoiset perinneympäristöt

- METSO-kohteeksi soveltuvat kaikki puustoiset perinneympäristöt.
- Erityisesti esimerkiksi lajistoltaan monipuoliset hakamaat ja metsälaitumet sekä erilaisten perinneympäristöjen muodostamat aluekokonaisuudet.

# METSO-kohteiksi sopivat puustoiset perinneympäristöt

## Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat puustoiset perinneympäristöt

- Puustoltaan ja muulta kasvillisuudeltaan umpeenkasvaneet ja muuttuneet entiset perinneympäristöt.

Mahdollisimman laajat, lajistoltaan monipuoliset kohteet ovat puustoisissa perinnebiotoopeissa arvokkaimpia, mutta myös pienialaiset kohteet voivat olla lajistoltaan monimuotoisia. Puustoisten perinneympäristöjen monimuotoisuusarvojen turvaaminen edellyttää suunnitelmallista ja pitkäjänteistä luonnonhoitoa, johon kuuluu oleellisesti kohteiden laidunnus tai niitto. METSO-ohjelmassa voidaan edistää myös sellaisten puustoisten perinneympäristöjen kunnostusta ja hoitoa, jotka eivät ole maatalouden tukijärjestelmien piirissä.

METSO-kohteiksi sopivat puustoiset perinneympäristöt

Harvennushakkuissa on jätettävä kasvamaan vähintään lain edellyttämä määrä kasvatuskelpoista ja tasaisesti jakautunutta puustoa. Uudistushakkuusta seuraa uudistamisvelvoite, eli velvollisuus aikaansaada määräajassa lain asettamien kriteerien mukainen taimikko. Metsänhoidon suositukset auttavat valitsemaan omiin tavoitteisiin sopivan tavan harventaa ja uudistaa metsää. Kuva: © Maria Lindén. Tiivistelmä Metsänomistajalla on lainsäädännön puitteissa oikeus käyttää tai suojella metsää tavoitteidensa mukaisesti.Metsien käyttöä ohjaavista säädöksistä keskeisimmät ovat metsälaki ja sitä tarkentava asetus, luonnonsuojelulaki, vesilaki, laki metsätuhojen torjunnasta, muinaismuistolaki ja rakentamislain maisematyölupa.Jokaisenoikeudet mahdollistavat metsien virkistyskäytön ilman metsänomistajan suostumusta. Metsänomistaja voi myöntää oikeuksia mm. metsästykseen ja muuhun jokaisenoikeudet ylittävään virkistyskäyttöön.Metsänomistajalle muodostuu oikeuksia ja velvollisuuksia 1) metsäomaisuuden hoidosta, 2) puustotuhojen seurauksena ja 3) aktiivisesta metsän hoidosta ja käytöstä.Metsän hakkuista ja ojituksesta on yleensä tehtävä ilmoitus viranomaiselle. Osa toimista vaatii luvan.Metsänomistajalla on oikeus liittää metsänsä metsäsertifiointiin, josta seuraa myös velvollisuuksia.Metsänomistajalla on oikeus hakea valtion tukea metsänhoitotöihin, luonnonhoitoon ja suojeluun. Metsänomistaja päättää metsiensä käytöstä Metsän vastuulliseen omistamiseen kuuluu tietoisten valintojen tekeminen ja huolehtiminen metsän kestävästä hoidosta ja käytöstä. Metsänomistaja huolehtii metsien kasvukyvystä ja hiilensidonnasta, luonnon monimuotoisuudesta, maaperän ja vesistöjen hyvästä tilasta sekä metsän käytön sosiaalisesta kestävyydestä. Metsänomistajan vähimmäisvastuut ja toiminnan reunaehdot perustuvat lainsäädäntöön. Metsänomistaja voi valita oman tapansa hyödyntää metsää lainsäädännön asettamissa rajoissa. Metsän suojelu on yksi metsän käyttömuodoista. Lainsäädäntö ei velvoita metsänomistajaa tekemään metsänhoitotöitä tai hakkuita. Poikkeuksena ovat metsätuholain mukaiset velvoitteet sellaisissa tapauksissa, joissa vahingoittuneen havupuuston määrä ylittää laissa määritellyt raja-arvot. Tavoitteena on välttää vahingon laajeneminen hyönteistuhojen takia. Metsien käyttöä ohjaavia lakejaTärkeimmät metsänomistajan toimintaa ohjaavat säädökset ovat:Metsälaki – käsittelyn vähimmäisvaatimukset ja reunaehdot sekä erityisen tärkeiden elinympäristöjen turvaaminenValtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä&nbsp;– metsälakia tarkentavat säännöksetLuonnonsuojelulaki – suojelualueiden huomioiminen, eliölajien ja luontotyyppien suojeluVesilaki – vesiluontotyyppien suojelu, ojitus, vesien ja pohjaveden hyvän tilan säilyttäminenLaki metsätuhojen torjunnasta – metsätuhojen syntymisen ja leviämisen ehkäiseminenMuinaismuistolaki – kiinteiden muinaisjäännösten säilyttäminen.&nbsp;Muita säädöksiä: riistavahinkolaki, yksityistielaki, maastoliikennelaki, laki metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä (Metka), rakentamislaki ja alueidenkäyttölaki (maisematyölupa,&nbsp;kaavoituksen vaikutukset), maa-aineslaki, lunastuslaki, ulkoilulaki, poronhoitolaki, kiinteistönmuodostamislaki (mm. rasitteet), laki eräistä naapuruussuhteista (rajojen avaaminen), ympäristönsuojelulaki (maaperän ja pohjaveden pilaamiskielto&nbsp;sekä säädökset vesistöjen pilaantumisen estämiseksi ja korjaamiseksi) sekä EU:n luonto- ja lintudirektiivit. Metsien virkistyskäyttö ja metsästysoikeudet Suomessa jokaisenoikeudet mahdollistavat metsien laajan virkistyskäytön ilman erillistä metsänomistajan suostumusta. Jokaisenoikeuksiin kuuluvat muun muassa: oikeus vahinkoa aiheuttamatta liikkua jalan, hiihtäen tai pyörälläoikeus poimia luonnonvaraisia marjoja ja sieniä.Oikeuksiin liittyy velvollisuus olla vahingoittamatta toisten omaisuutta. Ilman metsänomistajan lupaa ei saa tehdä avotulta tai ajaa maastossa moottoriajoneuvolla. Myös linnunpöntön ripustaminen edellyttää metsänomistajan lupaa. Metsänomistajalla on oikeus päättää omistamansa alueen metsästysoikeudesta sekä sen vuokraamisesta tai luovuttamisesta esimerkiksi paikalliselle metsästysseuralle. Metsästysoikeuksien vuokraamisesta on suositeltavaa laatia aina kirjallinen sopimus. Metsänomistajan oikeuksia ja velvollisuuksia kootusti Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet laajenevat metsän käytön aktiivisuuden myötä. Valtaosa metsänomistajan oikeuksista ja velvollisuuksista liittyy metsien aktiiviseen hoitoon ja käyttöön. Metsän omistaminen tuo mukanaan muutamia perusvelvollisuuksia. Metsätuholaki velvoittaa metsänomistajaa toimimaan, jos luonnonhäiriö vaurioittaa merkittävästi havupuustoa. Mistä metsänomistajan tulee lain mukaan ilmoittaa ja mihin tarvitaan lupa? Metsänomistajan on tärkeää tuntea, milloin toimenpiteistä on tehtävä ilmoitus ja milloin tarvitaan lupa. Vastuu lakisääteisten luontokohteiden huomioimisesta on metsänomistajalla, metsän hakkaajalla sekä hakkuun suunnittelijalla. Ennen toimenpiteitä voi aluekohtaisia rajoitteita ja suojelupäätöksiä selvittää muun muassa Metsään.fi-palvelusta tai kunnan ympäristöviranomaiselta. Ilmoitusvelvollisuudet Metsänkäyttöilmoitus on tehtävä ennen hakkuiden aloittamista.&nbsp;Metsänkäyttöilmoitus tehdään Suomen metsäkeskukselle, ja se toimii tiedoksiantona viranomaiselle. Katso lisätietoa metsänkäyttöilmoituksesta Suomen metsäkeskuksen sivuilta.Ilmoitus ojituksesta on tehtävä vesilain mukaisesti 60 vrk ennen ojitukseen ryhtymistä lupaviranomaiselle. Ilmoitus on tehtävä muusta kuin vähäisestä ojituksesta. Ilmoitus voi olla tarpeen tehdä myös muun muassa ojitusmätästyksestä ja piennarteiden rakentamisesta. Ojitusilmoitus on hyvä tehdä aina; viranomainen voi arvioida, onko ojituksen vaikutus vähäinen.Luvanvaraisia toimenpiteitä Toimenpiteet erityiskohteissa.&nbsp;Esimerkiksi suojelualueelle tai uhanalaisen lajin esiintymispaikalle tai niiden läheisyyteen suunnitellut toimet voivat edellyttää poikkeuslupaa tai viranomaisen hyväksyntää.Metsälain 10 §:n&nbsp;erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittelyä ja hoitotoimenpiteitä koskeva poikkeuslupa. Erityisen tärkeissä elinympäristöissä on mahdollista poikkeusluvalla toteuttaa metsälain kieltämiä käsittelyjä, mikäli metsänomistajalle muutoin aiheutuisi vähäistä suurempaa menetystä tai haittaa.Vesilain 2. luvun 11§:n suojeltujen vesiluontotyyppien (mm. lähteet ja norot) luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lupa- ja valvontavirasto voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeuksen.Kaava-alueilla toimittaessa hakkuu voi edellyttää rakentamislain mukaisen maisematyöluvan hakemista. Jos metsä sijaitsee taajaman läheisyydessä, on syytä selvittää, rajoittaako kaavoitus alueella metsänkäyttöä.Maa-ainesten&nbsp;ottaminen voi edellyttää maa-aineslupaa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos maa-aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten asumiseen tai maa- ja metsätalouteen.Ojitukselle on haettava tietyissä tilanteissa lupa. Ojitus on luvanvaraista esimerkiksi silloin, jos se aiheuttaa vesistön tilan huononemista. Valtiontuet metsänhoitoon ja suojeluun Metsänomistaja voi hakea tukea valtiolta tiettyihin metsänhoitotöihin. Yksityisille metsänomistajille tarkoitettua Metka-tukeaMetsakeskus.fi, Metka-tuet (viitattu 3.11.2025)&nbsp;voi hakea tiettyihin metsän- ja luonnonhoidon töihin, metsäteiden perusparannukseen sekä metsän määräaikaiseen suojeluun. Metka-tukia eri toimenpiteille: Taimikon ja nuoren metsän hoidon tukiTerveyslannoituksen tukiMetsätietuki (ml. sillat)Suometsän hoidon tukiKulotustukiYmpäristötukiLuonnonhoidon tuki.Valtiolta voi myös saada korvauksen metsän suojelusta, jos tilalla on vapaaehtoisen suojelun kriteerit täyttäviä kohteita. Yksityinen metsänomistaja voi tarjota aluettaan vapaaehtoiseen suojeluun joko pysyvästi tai määräaikaisesti METSO-ohjelman&nbsp;kautta. Määräaikainen 10 vuoden ympäristötukipäätös tehdään yhteistyössä Metsäkeskuksen kanssa. Vapaaehtoisesta pysyvästä suojelusta sovitaan alueellisen elinvoimakeskuksen kanssa. Lisätietoa Tietoa metsänomistajan oikeuksista, velvollisuuksista, omaisuuden järjestelyistä ja metsäverotuksesta on&nbsp;Suomen metsäkeskuksen sivuilla. Lue lisää samasta aiheesta: Metsätilan hoito | Metsänomistamisen tavoitteet Metsänomistamiseen liittyy sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Metsien käyttöä rajoittaa ja ohjaa metsälaki ja joukko muita lakeja. Säädösten puitteissa metsänomistajalla on laaja oikeus ja mahdollisuus toimia tavoitteidensa mukaisesti. Metsien käyttöön vaikuttaa myös metsänomistajan tekemät sitoumukset, kuten metsäsertifiointi tai maanvuokrasopimus.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

Metsänomistamiseen liittyy sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Metsien käyttöä rajoittaa ja ohjaa metsälaki ja joukko muita lakeja. Säädösten puitteissa metsänomistajalla on laaja oikeus ja mahdollisuus toimia tavoitteidensa mukaisesti. Metsien käyttöön vaikuttaa myös metsänomistajan tekemät sitoumukset, kuten metsäsertifiointi tai maanvuokrasopimus.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Tiivistelmä

- Metsänomistajalla on lainsäädännön puitteissa oikeus käyttää tai suojella metsää tavoitteidensa mukaisesti.
- Metsien käyttöä ohjaavista säädöksistä keskeisimmät ovat metsälaki ja sitä tarkentava asetus, luonnonsuojelulaki, vesilaki, laki metsätuhojen torjunnasta, muinaismuistolaki ja rakentamislain maisematyölupa.
- Jokaisenoikeudet mahdollistavat metsien virkistyskäytön ilman metsänomistajan suostumusta. Metsänomistaja voi myöntää oikeuksia mm. metsästykseen ja muuhun jokaisenoikeudet ylittävään virkistyskäyttöön.
- Metsänomistajalle muodostuu oikeuksia ja velvollisuuksia 1) metsäomaisuuden hoidosta, 2) puustotuhojen seurauksena ja 3) aktiivisesta metsän hoidosta ja käytöstä.
- Metsän hakkuista ja ojituksesta on yleensä tehtävä ilmoitus viranomaiselle. Osa toimista vaatii luvan.
- Metsänomistajalla on oikeus liittää metsänsä metsäsertifiointiin, josta seuraa myös velvollisuuksia.
- Metsänomistajalla on oikeus hakea valtion tukea metsänhoitotöihin, luonnonhoitoon ja suojeluun.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsänomistaja päättää metsiensä käytöstä

Metsän vastuulliseen omistamiseen kuuluu tietoisten valintojen tekeminen ja huolehtiminen metsän kestävästä hoidosta ja käytöstä. Metsänomistaja huolehtii metsien kasvukyvystä ja hiilensidonnasta, luonnon monimuotoisuudesta, maaperän ja vesistöjen hyvästä tilasta sekä metsän käytön sosiaalisesta kestävyydestä.
Metsänomistajan vähimmäisvastuut ja toiminnan reunaehdot perustuvat lainsäädäntöön. Metsänomistaja voi valita oman tapansa hyödyntää metsää lainsäädännön asettamissa rajoissa. Metsän suojelu on yksi metsän käyttömuodoista.
Lainsäädäntö ei velvoita metsänomistajaa tekemään metsänhoitotöitä tai hakkuita. Poikkeuksena ovat metsätuholain mukaiset velvoitteet sellaisissa tapauksissa, joissa vahingoittuneen havupuuston määrä ylittää laissa määritellyt raja-arvot. Tavoitteena on välttää vahingon laajeneminen hyönteistuhojen takia.

**Metsien käyttöä ohjaavia lakeja**Tärkeimmät metsänomistajan toimintaa ohjaavat säädökset ovat:**Metsälaki** – käsittelyn vähimmäisvaatimukset ja reunaehdot sekä erityisen tärkeiden elinympäristöjen turvaaminen**Valtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä** – metsälakia tarkentavat säännökset**Luonnonsuojelulaki** – suojelualueiden huomioiminen, eliölajien ja luontotyyppien suojelu**Vesilaki** – vesiluontotyyppien suojelu, ojitus, vesien ja pohjaveden hyvän tilan säilyttäminen**Laki metsätuhojen torjunnasta** – metsätuhojen syntymisen ja leviämisen ehkäiseminen**Muinaismuistolaki** – kiinteiden muinaisjäännösten säilyttäminen. Muita säädöksiä: riistavahinkolaki, yksityistielaki, maastoliikennelaki, laki metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä (Metka), rakentamislaki ja alueidenkäyttölaki (maisematyölupa, kaavoituksen vaikutukset), maa-aineslaki, lunastuslaki, ulkoilulaki, poronhoitolaki, kiinteistönmuodostamislaki (mm. rasitteet), laki eräistä naapuruussuhteista (rajojen avaaminen), ympäristönsuojelulaki (maaperän ja pohjaveden pilaamiskielto sekä säädökset vesistöjen pilaantumisen estämiseksi ja korjaamiseksi) sekä EU:n luonto- ja lintudirektiivit.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsien virkistyskäyttö ja metsästysoikeudet

Suomessa jokaisenoikeudet mahdollistavat metsien laajan virkistyskäytön ilman erillistä metsänomistajan suostumusta. Jokaisenoikeuksiin kuuluvat muun muassa:
- oikeus vahinkoa aiheuttamatta liikkua jalan, hiihtäen tai pyörällä
- oikeus poimia luonnonvaraisia marjoja ja sieniä.
Oikeuksiin liittyy velvollisuus olla vahingoittamatta toisten omaisuutta. Ilman metsänomistajan lupaa ei saa tehdä avotulta tai ajaa maastossa moottoriajoneuvolla. Myös linnunpöntön ripustaminen edellyttää metsänomistajan lupaa.

Metsänomistajalla on oikeus päättää omistamansa alueen metsästysoikeudesta sekä sen vuokraamisesta tai luovuttamisesta esimerkiksi paikalliselle metsästysseuralle. Metsästysoikeuksien vuokraamisesta on suositeltavaa laatia aina kirjallinen sopimus.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsänomistajan oikeuksia ja velvollisuuksia kootusti

Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet laajenevat metsän käytön aktiivisuuden myötä.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsänomistajan oikeuksia ja velvollisuuksia kootusti

##  [Metsäomaisuuden hoitoon liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia](/fi/node/3752)

Table
**Metsäomaisuuden hoitoon liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia**| Oikeuksia | Velvollisuuksia |
| --- | --- |
| Vapaus valita omat tavat hyödyntää tai suojella metsää. | Lainhuudatuksen hakeminen kiinteistölle omistajanvaihdoksen jälkeen. |
| Oikeus pitää kiinteistöraja avoinna (1,5 metrin leveys). Tukkeutuneen rajan aukaisusta on ilmoitettava naapurikiinteistön omistajalle. | Kiinteistöveron maksaminen mahdollisista rakennuksista ja rakennuspaikoista. |

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsänomistajan oikeuksia ja velvollisuuksia kootusti

##  [Luonnonhäiriön aiheuttamaan puustotuhoon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet](/fi/node/3753)

Table
**Luonnonhäiriön aiheuttamaan puustotuhoon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet**| Oikeuksia | Velvollisuuksia |
| --- | --- |
| On oikeus myydä puut ja suositeltavaa jättää osa kuolleesta puusta elinympäristöksi lahopuulajistolle.  | Velvoite poistaa vahingoittunut havupuusto tai toteuttaa muita metsätuholain mukaisia käsittelyvaihtoehtoja, jos vahingoittuneen puuston määrä ylittää lain asettamat raja-arvot (laki metsätuhojen torjunnasta). |
| Metsävakuutuksesta voi hakea korvauksia, mikäli sellainen on. | Ilmoitus hakkuusta metsänkäyttöilmoituksella. Ilmoituksella voidaan tarkentaa kyseessä olevan metsätuhon takia tehtävä hakkuu. |
Puustoon kohdistuneesta tuhosta voi tehdä vapaaehtoisen ilmoituksen Luonnonvarakeskukselle [lomakkeella](https://app.maptionnaire.com/q/99mmo7t4lf68).

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsänomistajan oikeuksia ja velvollisuuksia kootusti

##  [Metsän aktiiviseen hoitoon ja käyttöön liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia](/fi/node/3754)

Table
**Metsän aktiiviseen hoitoon ja käyttöön liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia**| Oikeuksia | Velvollisuuksia |
| --- | --- |
| Oikeus hyödyntää metsää monipuolisesti ja saada siitä tuottoa omia tavoitteita painottaen:- puun myynti- kotitarvehakkuu- maan vuokraus tai myyminen- suojelu tai ennallistaminen- virkistyskäyttö- metsästysoikeuksien vuokraaminen- lupien myöntäminen metsän käyttöön- muu metsän taloudellinen hyödyntäminen.Metsän kehittäminen haluttuun suuntaan metsän- ja luonnonhoidon toimenpiteiden avulla. | Velvoite noudattaa lainsäädäntöä toimenpiteissä. - Metsänkäyttöilmoitus ennen hakkuita ja ilmoitus ojituksesta (tarvittaessa myös ojitusmätästys) ennen ojitukseen ryhtymistä. Osa toimista on luvanvaraisia.- Velvollisuus turvata lakisääteiset luontokohteet.- Metsälain uudistamisvelvoitteen mukaisesti metsän kasvu on varmistettava niin, että uudistushakkuita tehdessä tulee huolehtia uuden puuston syntymisestä. Kasvatushakkuissa – kuten harvennushakkuissa – on jätettävä kasvamaan vähintään lain edellyttämä määrä tasaisesti jakautunutta kasvatuskelpoista puustoa.  |
| Oikeus tehdä metsää koskevia vapaaehtoisia sopimuksia, kuten liittää metsä metsäsertifiointiin.  | Velvoite noudattaa sen metsäsertifiointijärjestelmän vaatimuksia, johon on vapaaehtoisesti liittynyt.  |
| Yksityisellä metsänomistajalla on mahdollisuus hakea metsätalouden tukia metsän- ja luonnonhoitoon, metsäteihin ja metsän määräaikaiseen suojeluun. | Veroilmoituksen laadinta vuosittain. Velvollisuus maksaa veroja metsätalouden tuloista, metsätalouteen kohdistuvat verovähennykset huomioiden. |

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Mistä metsänomistajan tulee lain mukaan ilmoittaa ja mihin tarvitaan lupa?

Metsänomistajan on tärkeää tuntea, milloin toimenpiteistä on tehtävä ilmoitus ja milloin tarvitaan lupa.
Vastuu lakisääteisten luontokohteiden huomioimisesta on metsänomistajalla, metsän hakkaajalla sekä hakkuun suunnittelijalla.
Ennen toimenpiteitä voi aluekohtaisia rajoitteita ja suojelupäätöksiä selvittää muun muassa Metsään.fi-palvelusta tai kunnan ympäristöviranomaiselta.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Mistä metsänomistajan tulee lain mukaan ilmoittaa ja mihin tarvitaan lupa?

**Luvanvaraisia toimenpiteitä**

- **Metsänkäyttöilmoitus** on tehtävä ennen hakkuiden aloittamista. Metsänkäyttöilmoitus tehdään Suomen metsäkeskukselle, ja se toimii tiedoksiantona viranomaiselle. Katso [lisätietoa metsänkäyttöilmoituksesta Suomen metsäkeskuksen sivuilta](https://www.metsakeskus.fi/fi/palvelut/metsankayttoilmoitus).
- **Ilmoitus ojituksesta** on tehtävä vesilain mukaisesti 60 vrk ennen ojitukseen ryhtymistä lupaviranomaiselle. Ilmoitus on tehtävä muusta kuin vähäisestä ojituksesta. Ilmoitus voi olla tarpeen tehdä myös muun muassa ojitusmätästyksestä ja piennarteiden rakentamisesta. Ojitusilmoitus on hyvä tehdä aina; viranomainen voi arvioida, onko ojituksen vaikutus vähäinen.
- Toimenpiteet **erityiskohteissa.** Esimerkiksi **suojelualueelle** tai uhanalaisen lajin esiintymispaikalle tai niiden läheisyyteen suunnitellut toimet voivat edellyttää poikkeuslupaa tai viranomaisen hyväksyntää.
- Metsälain 10 §:n **erityisen tärkeiden elinympäristöjen** käsittelyä ja hoitotoimenpiteitä koskeva poikkeuslupa. Erityisen tärkeissä elinympäristöissä on mahdollista poikkeusluvalla toteuttaa metsälain kieltämiä käsittelyjä, mikäli metsänomistajalle muutoin aiheutuisi vähäistä suurempaa menetystä tai haittaa.
- Vesilain 2. luvun 11§:n **suojeltujen vesiluontotyyppien** (mm. lähteet ja norot) luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lupa- ja valvontavirasto voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeuksen.
- **Kaava-alueilla** toimittaessa hakkuu voi edellyttää **rakentamislain** mukaisen **maisematyöluvan** hakemista. Jos metsä sijaitsee taajaman läheisyydessä, on syytä selvittää, rajoittaako kaavoitus alueella metsänkäyttöä.
- **Maa-ainesten** ottaminen voi edellyttää maa-aineslupaa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos maa-aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten asumiseen tai maa- ja metsätalouteen.
- **Ojitukselle** on haettava tietyissä tilanteissa lupa. Ojitus on luvanvaraista esimerkiksi silloin, jos se aiheuttaa vesistön tilan huononemista.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Valtiontuet metsänhoitoon ja suojeluun

Metsänomistaja voi hakea tukea valtiolta tiettyihin metsänhoitotöihin. Yksityisille metsänomistajille tarkoitettua **Metka-tukea** voi hakea tiettyihin metsän- ja luonnonhoidon töihin, metsäteiden perusparannukseen sekä metsän määräaikaiseen suojeluun.
Metka-tukia eri toimenpiteille:
- Taimikon ja nuoren metsän hoidon tuki
- Terveyslannoituksen tuki
- Metsätietuki (ml. sillat)
- Suometsän hoidon tuki
- Kulotustuki
- Ympäristötuki
- Luonnonhoidon tuki.

Valtiolta voi myös saada korvauksen metsän suojelusta, jos tilalla on vapaaehtoisen suojelun kriteerit täyttäviä kohteita. Yksityinen metsänomistaja voi tarjota aluettaan vapaaehtoiseen suojeluun joko pysyvästi tai määräaikaisesti **METSO-ohjelman** kautta. Määräaikainen 10 vuoden ympäristötukipäätös tehdään yhteistyössä Metsäkeskuksen kanssa. Vapaaehtoisesta pysyvästä suojelusta sovitaan alueellisen elinvoimakeskuksen kanssa.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Lisätietoa

Tietoa metsänomistajan oikeuksista, velvollisuuksista, omaisuuden järjestelyistä ja metsäverotuksesta on [Suomen metsäkeskuksen](https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus) sivuilla.
**Lue lisää samasta aiheesta**: Metsätilan hoito | [**Metsänomistamisen tavoitteet**](/fi/kategoriat/metsanomistamisen-tavoitteet)

Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

Ohjeistuksen rooli Metsänhoidon suositusten rooli on kuvata parhaita käytäntöjä, joista metsänomistaja voi valita tavoitteidensa mukaisen tavan hoitaa metsiään. Suosituksissa tuodaan myös esiin hyviä toimintatapoja tilanteisiin, joissa metsänomistaja haluaa puuntuotannon rinnalla erityisesti painottaa luonnonarvojen lisäämistä tai esimerkiksi maisemaan, riistaan tai virkistyskäyttöön liittyviä hyötyjä. Metsätalouden toimenpiteissä työn suunnittelijalla ja toteuttajalla on vastuu ohjeistuksen noudattamisesta. Lainsäädännön noudattaminen tulisi olla itsestäänselvyys, mutta mikäli metsä on sertifioitu, on myös sertifioinnin vaatimukset hallittava. Näiden lisäksi metsänomistajalla voi olla toiveita, joista on paras keskustella jo työstä sovittaessa. Lainsäädäntö asettaa metsätalouden luonnonhoidon vähimmäistason Metsälainsäädäntö on vahvin ohjauskeino metsätalouden kestävyyden turvaamisessa. Se asettaa vähimmäistason talousmetsien luonnonhoidolle. Metsätalouden ympäristövaatimuksia ohjaavista laeista merkittävimmät ovat metsälaki, luonnonsuojelulaki ja vesilaki. Niiden keskeisenä tavoitteena on metsien monimuotoisuuden ja ympäristöarvojen turvaaminen sekä vesien säilyttäminen puhtaina. Metsä- ja ympäristölainsäädäntö antaa metsänomistajalle vapautta ja vastuuta metsien käsittelyyn. Lainsäädännön asettamat ympäristövaatimukset liittyvät lähinnä monimuotoisuudelle erityisen arvokkaiden luontokohteiden turvaamiseen, suojeltujen lajien elinympäristöjen säilyttämiseen sekä metsien tuottokyvyn ja terveydentilan ylläpitämiseen. Lainsäädäntö asettaa talousmetsissä toimimiseen vaatimuksia esimerkiksi seuraaviin kokonaisuuksiin: hakkuiden ilmoitusvelvollisuus - metsänkäyttöilmoitus uudistushakkuuseen liittyvä metsän uudistamisvelvoite&nbsp;kasvatushakkuuseen liittyvä kasvatuskelpoisen puuston vähimmäismäärä&nbsp;metsälain tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen ja luonnonsuojelulain mukaisten luontotyyppien säilyminenluonnonsuojelun lain suojeltujen ja erityisesti suojeltujen luontotyyppien turvaaminenEuroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turvaaminensuurten petolintujen pesäpuiden turvaaminenkiinteiden muinaisjäännösten säilyminen&nbsp;metsätuhojen torjuminen&nbsp;vesilain määrittämien luonnontilaisten vesiluontotyyppien luonnontilan säilyminen&nbsp;pohjavesien hyvän tilan säilyminen. Lisätietoa metsätaloutta ohjaavasta lainsäädännöstä löytyy esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön sivuilta ja Finlex-lainsäädäntökokoelmasta. Luonnonhoidon painotuksen tasot puun­tuotannossa. Metsäsertifiointi on metsän­omistajalle vapaaehtoista ja sen vaatimustaso riippuu käytettävästä sertifiointijärjestelmästä. Mikäli metsänomistaja haluaa vaikuttaa metsässään tehtäviin luonnonhoidon toimen­piteisiin, on hänen hyvä tietää, mitkä luonnon­hoidon vaatimukset perustuvat vapaaehtoisuu­teen ja mitkä lainsäädäntöön. Metsäsertifiointi lisää talousmetsien luonnonhoitoa Suomessa on käytössä kaksi metsänomistajille ja metsäalan toimijoille vapaaehtoista kansainvälistä metsäsertifiointijärjestelmää: PEFC ja FSC. Ne pitävät sisällään luonnonhoitoa koskevia, lain minimivaatimustason ylittäviä kriteereitä, joiden toteutumisesta metsäsertifioinnissa mukana olevat metsänomistajat ovat sitoutuneet huolehtimaan. Tällaisia ovat esimerkiksi säästöpuiden jättämistä, lahopuiden säästämistä ja vesien suojavyöhykkeitä koskevat vaatimukset.Metsäsertifiointi on järjestelmä, joka pyrkii takaamaan, että metsiä hoidetaan ja käytetään vastuullisesti ja kestävästi. Tämä tarkoittaa sitä, että metsätalouden harjoittamisen tulee täyttää sertifiointijärjestelmän asettamat vaatimukset ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävälle metsänhoidolle.Metsäsertifioinnin tarkoituksena on edistää kestävästi tuotettujen puuperäisten tuotteiden markkinoita ja viestiä kuluttajille puun alkuperästä ja toiminnan vastuullisuudesta. Metsäsertifiointi on myös metsänomistajalle keino osoittaa oman toimintansa vastuullisuus.Metsäsertifikaatin myöntäminen edellyttää riippumattoman kolmannen osapuolen, eli auditoijan, tarkastuksen ja varmistuksen siitä, että metsien hoito ja puutavaran alkuperän seuranta noudattavat sertifioinnin asettamia kansainvälisiä vaatimuksia. Metsänomistaja voi sertifioida metsänsä hankkimalla metsilleen oman sertifikaatin tai liittämällä metsänsä ryhmäsertifiointiin. Oma sertifikaatti soveltuu kustannustensa takia lähinnä suurmetsänomistajille. Lisätietoa PEFC- ja FSC-sertifioinnista ja niihin liittymisestä: PEFC SuomiFSC Suomi Metsänomistajan asettamat täydentävät toimet ja rajoitteet Metsänomistaja voi painottaa luonnonhoitotoimia myös myös yli lainsäädännön ja metsäsertifioinnin vähimmäisvaatimusten. Omatoimiselle metsänomistajalle löytyy tähän keinoja esimerkiksi näistä metsänhoidon suosituksista. Luonnonhoidon toimenpiteiden hallitseminen auttaa metsänomistajaa esittämään toiveensa myös tilanteissa, joissa töiden toteutuksesta sovitaan palveluntarjoajan kanssa. Metsänhoitotöistä ja puukaupasta sovittaessa on suositeltavaa sopia kirjallisesti metsänkäsittelyyn liittyvistä metsänomistajan erityistoiveista. Toimijan tulee huolehtia, että erikseen sovitut asiat välittyvät myös työn tekijälle esimerkiksi työmaakarttaan lisättynä lisätietona. Tärkeää on myös varmistaa, että työvuoron vaihtuessa metsänomistajan toiveet ovat uuden tekijän tiedossa.Hyvä keino metsänomistajan toiveiden läpikäymiseen on&nbsp;luonnonhoidon muistilista ja sen&nbsp;täyttöohje. Muistilista on tehty metsänomistajan avuksi esimerkiksi hakkuu- ja hoitotöiden suunnitteluun ja keskusteluun toimijoiden kanssa. Metsänhoidon suosituksissa kuvattujen luonnonhoitotoimenpiteiden toteutustapa ja määrä vaihtelee metsänomistajan tavoitteiden ja luonnonhoidon mahdollisuuksien mukaisesti. Lainsäädäntö asettaa rajoituksia metsien käytölle. Esimerkiksi luonnontilaisen norouoman luonnontilan vaarantaminen on vesilain mukaan kielletty. Metsälain 10 § taas asettaa käytönrajoituksen norouoman lähiympäristölle. Kuva: © Jukka Ruutiainen.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

Flada on maankohoamisen seurauksena merestä irti kuroutuva murtovesiallas, jolla on vielä kapea yhteys mereen. Ajan myötä flada muuttuu kluuviksi, jolla ei ole meriyhteyttä.

Happamat sulfaattimaat ovat sulfidipitoisia maakerroksia, joita esiintyy alavilla rannikoilla, erityisesti Pohjanlahden rannikolla. Kun pohjavedenpinta laskee esimerkiksi maan kohoamisen tai ojitusten seurauksena, maaperässä olevat rikkiyhdisteet hapettuvat muodostaen sulfaatteja. Samalla muodostuu rikkihappoa. Happamuus liuottaa maaperästä alumiinia, rautaa ja raskasmetalleja, jotka voivat huuhtoutua sadeveden mukana ja aiheuttaa esimerkiksi pohjaveden happamoitumista.

Alue, jolta sadevesi ohjautuu vesistöön maanpinnan muotojen ohjaamana, on kyseisen vesistön valuma-alue.

Luonnonhoito on kiinteä osa metsien käsittelyä, ja siihen sisältyvät kaikki toimet, joilla toteutetaan puuntuotannolle rinnakkaisia tavoitteita metsänkäsittelyssä. Luonnonhoito on keskeisessä roolissa metsien monimuotoisuuden ylläpitämisessä ja metsien käytön ekologisen kestävyyden varmistamisessa.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Ohjeistuksen rooli

Metsänhoidon suositusten rooli on kuvata parhaita käytäntöjä, joista metsänomistaja voi valita tavoitteidensa mukaisen tavan hoitaa metsiään. Suosituksissa tuodaan myös esiin hyviä toimintatapoja tilanteisiin, joissa metsänomistaja haluaa puuntuotannon rinnalla erityisesti painottaa luonnonarvojen lisäämistä tai esimerkiksi maisemaan, riistaan tai virkistyskäyttöön liittyviä hyötyjä.
Metsätalouden toimenpiteissä työn suunnittelijalla ja toteuttajalla on vastuu ohjeistuksen noudattamisesta. Lainsäädännön noudattaminen tulisi olla itsestäänselvyys, mutta mikäli metsä on sertifioitu, on myös sertifioinnin vaatimukset hallittava. Näiden lisäksi metsänomistajalla voi olla toiveita, joista on paras keskustella jo työstä sovittaessa.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Lainsäädäntö asettaa metsätalouden luonnonhoidon vähimmäistason

Metsälainsäädäntö on vahvin ohjauskeino metsätalouden kestävyyden turvaamisessa. Se asettaa vähimmäistason talousmetsien luonnonhoidolle. Metsätalouden ympäristövaatimuksia ohjaavista laeista merkittävimmät ovat metsälaki, luonnonsuojelulaki ja vesilaki. Niiden keskeisenä tavoitteena on metsien monimuotoisuuden ja ympäristöarvojen turvaaminen sekä vesien säilyttäminen puhtaina.
Metsä- ja ympäristölainsäädäntö antaa metsänomistajalle vapautta ja vastuuta metsien käsittelyyn. Lainsäädännön asettamat ympäristövaatimukset liittyvät lähinnä monimuotoisuudelle erityisen arvokkaiden luontokohteiden turvaamiseen, suojeltujen lajien elinympäristöjen säilyttämiseen sekä metsien tuottokyvyn ja terveydentilan ylläpitämiseen.
Lainsäädäntö asettaa talousmetsissä toimimiseen vaatimuksia esimerkiksi seuraaviin kokonaisuuksiin:

- hakkuiden ilmoitusvelvollisuus - metsänkäyttöilmoitus
- uudistushakkuuseen liittyvä metsän uudistamisvelvoite
- kasvatushakkuuseen liittyvä kasvatuskelpoisen puuston vähimmäismäärä
- metsälain tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen ja luonnonsuojelulain mukaisten luontotyyppien säilyminen
- luonnonsuojelun lain suojeltujen ja erityisesti suojeltujen luontotyyppien turvaaminen
- Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turvaaminen
- suurten petolintujen pesäpuiden turvaaminen
- kiinteiden muinaisjäännösten säilyminen
- metsätuhojen torjuminen
- vesilain määrittämien luonnontilaisten vesiluontotyyppien luonnontilan säilyminen
- pohjavesien hyvän tilan säilyminen.
Lisätietoa metsätaloutta ohjaavasta lainsäädännöstä löytyy esimerkiksi [maa- ja metsätalousministeriön](https://mmm.fi/metsat/lainsaadanto) sivuilta ja [Finlex-lainsäädäntökokoelmasta](https://finlex.fi/fi/).

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Metsäsertifiointi lisää talousmetsien luonnonhoitoa

Suomessa on käytössä kaksi metsänomistajille ja metsäalan toimijoille vapaaehtoista kansainvälistä metsäsertifiointijärjestelmää: PEFC ja FSC. Ne pitävät sisällään luonnonhoitoa koskevia, lain minimivaatimustason ylittäviä kriteereitä, joiden toteutumisesta metsäsertifioinnissa mukana olevat metsänomistajat ovat sitoutuneet huolehtimaan. Tällaisia ovat esimerkiksi säästöpuiden jättämistä, lahopuiden säästämistä ja vesien suojavyöhykkeitä koskevat vaatimukset.Metsäsertifiointi on järjestelmä, joka pyrkii takaamaan, että metsiä hoidetaan ja käytetään vastuullisesti ja kestävästi. Tämä tarkoittaa sitä, että metsätalouden harjoittamisen tulee täyttää sertifiointijärjestelmän asettamat vaatimukset ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävälle metsänhoidolle.Metsäsertifioinnin tarkoituksena on edistää kestävästi tuotettujen puuperäisten tuotteiden markkinoita ja viestiä kuluttajille puun alkuperästä ja toiminnan vastuullisuudesta. Metsäsertifiointi on myös metsänomistajalle keino osoittaa oman toimintansa vastuullisuus.Metsäsertifikaatin myöntäminen edellyttää riippumattoman kolmannen osapuolen, eli auditoijan, tarkastuksen ja varmistuksen siitä, että metsien hoito ja puutavaran alkuperän seuranta noudattavat sertifioinnin asettamia kansainvälisiä vaatimuksia.
Metsänomistaja voi sertifioida metsänsä hankkimalla metsilleen oman sertifikaatin tai liittämällä metsänsä ryhmäsertifiointiin. Oma sertifikaatti soveltuu kustannustensa takia lähinnä suurmetsänomistajille.
Lisätietoa PEFC- ja FSC-sertifioinnista ja niihin liittymisestä:

- [PEFC Suomi](https://pefc.fi/)
- [FSC Suomi](https://fi.fsc.org/fi-fi)

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Metsänomistajan asettamat täydentävät toimet ja rajoitteet

Metsänomistaja voi painottaa luonnonhoitotoimia myös myös yli lainsäädännön ja metsäsertifioinnin vähimmäisvaatimusten. Omatoimiselle metsänomistajalle löytyy tähän keinoja esimerkiksi näistä metsänhoidon suosituksista. Luonnonhoidon toimenpiteiden hallitseminen auttaa metsänomistajaa esittämään toiveensa myös tilanteissa, joissa töiden toteutuksesta sovitaan palveluntarjoajan kanssa.
Metsänhoitotöistä ja puukaupasta sovittaessa on suositeltavaa sopia kirjallisesti metsänkäsittelyyn liittyvistä metsänomistajan erityistoiveista. Toimijan tulee huolehtia, että erikseen sovitut asiat välittyvät myös työn tekijälle esimerkiksi työmaakarttaan lisättynä lisätietona. Tärkeää on myös varmistaa, että työvuoron vaihtuessa metsänomistajan toiveet ovat uuden tekijän tiedossa.Hyvä keino metsänomistajan toiveiden läpikäymiseen on [luonnonhoidon muistilista](https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/lomake-luonnonhoidon-muistilista.pdf) ja sen [täyttöohje](https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/taytto-ohje-luonnonhoidon-muistilista.pdf). Muistilista on tehty metsänomistajan avuksi esimerkiksi hakkuu- ja hoitotöiden suunnitteluun ja keskusteluun toimijoiden kanssa. Metsänhoidon suosituksissa kuvattujen luonnonhoitotoimenpiteiden toteutustapa ja määrä vaihtelee metsänomistajan tavoitteiden ja luonnonhoidon mahdollisuuksien mukaisesti.

Talousmetsien luonnonhoidon vaatimuksien taustaTalousmetsien luonnonhoidon vaatimukset ja ohjeistukset perustuvat velvoittavaan lainsäädäntöön (mm. metsälaki, luonnonsuojelulaki, vesilaki), toimintaa ohjaaviin ohjelmiin (esim. Kansallinen metsästrategia 2035, alueelliset metsäohjelmat, alueelliset vesienhoidon toimenpideohjelmat) sekä maanomistajalle vapaaehtoisten sertifiointijärjestelmien (FSC ja PEFC) asettamiin vaatimuksiin.  Lisäksi maanomistaja voi asettaa omien tavoitteidensa ja arvojensa pohjalta toimintaohjeita. 

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “suositukset luonnonhoito”

Suoelinympäristöjen metsänkäsittely

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistäminen – Talous

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

Puuston kiertoajan pidentäminen

Uudistusalan kantojen korjuu - Luonto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Luonnonhoidollisten hakkuiden toteutus luontokohteilla

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Tekniset ohjeet

METSO-kohteiksi sopivat puustoiset perinneympäristöt

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

Haku ja valikko