Metsänhoidon suositusten rajapinta muodostuu kahdesta eri teknologiaa hyödyntävästä rajapintapalvelusta (API): REST API ja GraphQL API. REST API:ssa jokaiselle tietotyypille on oma rajapintapäätepisteensä eli URL-osoite, joihin kutsut tehdään jokaiseen erikseen. Esimerkiksi metsänhoidon toimenpiteen toteutus -artikkelien teksti- ja taulukkosisällöt on haettava eri kutsuilla eri päätepisteistä. GraphQL:ssä on REST:stä poiketen vain yksi rajapintapäätepiste, josta löytyy kaikki tietosisältö. GraphQL:n avulla voidaan hakea laajempia sisältökokonaisuuksia yhdellä rajapintakyselyllä. Molemmista löytyy kuitenkin sama metsänhoidon suositusten sisältö ja kummatkin palvelut tulevat olemaan yhtäläisesti tuettuna. Jokainen rajapintakäyttäjä voi tehdä valinnan täysin omien lähtökohtiensa mukaan parhaaksi toteamallaan tavalla. Metsänhoidon suositusten sisältöön ja rakenteeseen voi tutustua web-käyttöliittymän kautta osoitteessa metsanhoidonsuositukset.fi. Verkkosivusto on esimerkki rajapintapalvelun käytöstä. Rajapinnassa rakenne on sama kuin verkkopalvelussa, mikä helpottaa rajapinnan käyttöä. Poikkeuksena on harvennusmallit, joita voi hakea täsmähakuina rajapinnan harvennusmallihaun kautta. Metsänhoidon suositusten rakenteesta kerrotaan tarkemmin omassa osiossaan.

Metsänhoidon suositukset -järjestelmä on kaikille avoin tietolähde, josta voi siirtää metsänhoidon suositusten ajantasaista sisältöä ulkopuolisiin tietojärjestelmiin, sovelluksiin ja verkkosivustoille avoimen rajapinnan kautta. Palvelu on maksuton kaikille, myös kaupallisille toimijoille.

Metsänhoidon suositusten rajapinta muodostuu kahdesta eri teknologiaa hyödyntävästä rajapintapalvelusta (API): REST API ja GraphQL API. REST API:ssa jokaiselle tietotyypille on oma rajapintapäätepisteensä eli URL-osoite, joihin kutsut tehdään jokaiseen erikseen. Esimerkiksi metsänhoidon toimenpiteen toteutus -artikkelien teksti- ja taulukkosisällöt on haettava eri kutsuilla eri päätepisteistä. GraphQL:ssä on REST:stä poiketen vain yksi rajapintapäätepiste, josta löytyy kaikki tietosisältö. GraphQL:n avulla voidaan hakea laajempia sisältökokonaisuuksia yhdellä rajapintakyselyllä. Molemmista löytyy kuitenkin sama metsänhoidon suositusten sisältö ja kummatkin palvelut tulevat olemaan yhtäläisesti tuettuna. Jokainen rajapintakäyttäjä voi tehdä valinnan täysin omien lähtökohtiensa mukaan parhaaksi toteamallaan tavalla.

Metsänhoidon suositusten sisältöön ja rakenteeseen voi tutustua web-käyttöliittymän kautta osoitteessa [metsanhoidonsuositukset.fi](http://www.metsanhoidonsuositukset.fi). Verkkosivusto on esimerkki rajapintapalvelun käytöstä. Rajapinnassa rakenne on sama kuin verkkopalvelussa, mikä helpottaa rajapinnan käyttöä. Poikkeuksena on harvennusmallit, joita voi hakea täsmähakuina rajapinnan harvennusmallihaun kautta. Metsänhoidon suositusten rakenteesta kerrotaan tarkemmin omassa osiossaan.

Mikä on rajapintapalvelu?

Esimerkkikuva harvennusmallista. Kuvaajassa vihreällä katkoviivalla mallin leimausraja, sinisellä yhtenäisellä viivalla tavoitepuuston raja. Lisäksi alimpana yhtenäisellä punaisella viivalla mallin soveltamisalueella käytössä oleva lakiraja. Tavoitepuuston vaihteluväli Harvennusmalleissa suositeltu harvennuksen jälkeinen tavoitepuuston määrä on määritelty on jokaisessa mallissa yhtenä rajana. Käytännön harvennuksessa on erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta saavuttaa tarkkaa arvoa. Myös puuston tiheyden mittaustarkkuus vaihtelee. Toteutuksessa tavoitepuuston määrä vaihtelee harvennuksen jälkeen aina jonkin verran tavoitteen molemmin puolin. Siksi harvennusmalleissa käytetään tavoitepuuston vaihteluväliä kuvaamaan luonnollista vaihtelua, joka on hyväksyttävissä tavoitteeseen verrattuna. Harvennusmallin tavoitepuuston vaihteluväliä voidaan käyttää hyväksi, kun tarkistetaan esimerkiksi harvennuksen toteutuksen laatua. Jos harvennuksessa jäävän puuston pohjapinta-ala on vaihteluvälin sisällä, niin silloin harvennus on toteutettu valitun harvennusmallin mukaisesti. Harvennusmallien tavoitepuuston vaihteluväli on Eteläisessä ja Keskisessä Suomessa 2 m²/haPohjoisessa Suomessa 1,5 m²/haVaihteluväli on sama alueen kaikilla kasvupaikoilla ja puulajeilla. Vaihteluvälejä käytetään kaikissa harvennusmalleissa. Metsätuhoriskit Jokaisen kuvaajan alla näytetään kyseisen mallin soveltamisalueella esiintyvät metsätuhoriskit. näytettäviä metsätuhoriskejä on yhteensä neljä, kaarnakuoriaistuhon riski, juurikääpätuhon riski, myrskytuhon riski, ja lumituhon riski. Jos tuhoriski on vähintään mahdollinen, niin riskille näytetään sen vakavuus, mahdollinen tai merkittävä, sekä lisäteksti, jossa kerrotaan miten riski tulisi ottaa metsänhoidossa huomioon. Metsätuhoriskejä tai tekstejä ei tällä hetkellä ole saatavilla metsänhoidon suositusten rajapinnasta. Jos olet kiinnostunut tiedoista, niin ota meihin yhteyttä digitaalisten metsänhoidon suositusten yhteydenottolomakkeella painamalla tästä. Ajourat Ajourien vaikutus on otettu huomioon jäävän puuston määrässä. Mikäli puustotunnuksia mitataan vain ajourien välistä, harvennusmalleja vastaava pohjapinta-ala on 1–2 m² ja runkoluku 100–300 runkoa/ha suurempi. Ero on suurin silloin kun jäävän puuston määrä on yli 1 200 runkoa/ha ja/tai ajourien väli lähellä 20 m. Erolla ei ole enää merkitystä, kun jäävän puuston määrä on alle 800 runkoa/ha.

Harvennustarvetta ilmaiseva *leimausraja* on piirretty malleihin katkoviivalla. Kun puuston määrä nousee katkoviivan yläpuolelle, on syytä harkita harvennusta. Hakkuussa puuston määrä vähennetään enintään harvennuksen jälkeistä puustoa kuvaavalle *tavoitepuuston rajalle*.
Harvennushakkuun jälkeisestä puuston vähimmäismäärästä on säädetty asetuksella. Harvennusmalleissa on mukana myös tämä ns. lakiraja eli asetuksessa määritelty puuston vähimmäistiheys harvennuksen jälkeen. Jos puuston vähimmäistiheys alittuu tasaikäisen metsän hakkuussa, seurauksena on uudistamisvelvoite. Metsänhoidon suositusten mukaiset jäävän puuston määrät ovat aina jonkin verran lakirajaa korkeammat.

# Harvennusmallien käyttöohje

## Tavoitepuuston vaihteluväli

Harvennusmalleissa suositeltu harvennuksen jälkeinen tavoitepuuston määrä on määritelty on jokaisessa mallissa yhtenä rajana. Käytännön harvennuksessa on erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta saavuttaa tarkkaa arvoa. Myös puuston tiheyden mittaustarkkuus vaihtelee. Toteutuksessa tavoitepuuston määrä vaihtelee harvennuksen jälkeen aina jonkin verran tavoitteen molemmin puolin. Siksi harvennusmalleissa käytetään tavoitepuuston vaihteluväliä kuvaamaan luonnollista vaihtelua, joka on hyväksyttävissä tavoitteeseen verrattuna.
Harvennusmallin tavoitepuuston vaihteluväliä voidaan käyttää hyväksi, kun tarkistetaan esimerkiksi harvennuksen toteutuksen laatua. Jos harvennuksessa jäävän puuston pohjapinta-ala on vaihteluvälin sisällä, niin silloin harvennus on toteutettu valitun harvennusmallin mukaisesti.
Harvennusmallien tavoitepuuston vaihteluväli on

- Eteläisessä ja Keskisessä Suomessa 2 m²/ha
- Pohjoisessa Suomessa 1,5 m²/ha
Vaihteluväli on sama alueen kaikilla kasvupaikoilla ja puulajeilla. Vaihteluvälejä käytetään kaikissa harvennusmalleissa.

# Harvennusmallien käyttöohje

## Metsätuhoriskit

Jokaisen kuvaajan alla näytetään kyseisen mallin soveltamisalueella esiintyvät metsätuhoriskit. näytettäviä metsätuhoriskejä on yhteensä neljä, kaarnakuoriaistuhon riski, juurikääpätuhon riski, myrskytuhon riski, ja lumituhon riski. Jos tuhoriski on vähintään mahdollinen, niin riskille näytetään sen vakavuus, mahdollinen tai merkittävä, sekä lisäteksti, jossa kerrotaan miten riski tulisi ottaa metsänhoidossa huomioon.
Metsätuhoriskejä tai tekstejä ei tällä hetkellä ole saatavilla metsänhoidon suositusten rajapinnasta. Jos olet kiinnostunut tiedoista, niin ota meihin yhteyttä digitaalisten metsänhoidon suositusten yhteydenottolomakkeella painamalla [tästä](https://zef.fi/s/gz5p2yq7/).

# Harvennusmallien käyttöohje

## Ajourat

Ajourien vaikutus on otettu huomioon jäävän puuston määrässä. Mikäli puustotunnuksia mitataan vain ajourien välistä, harvennusmalleja vastaava pohjapinta-ala on 1–2 m² ja runkoluku 100–300 runkoa/ha suurempi. Ero on suurin silloin kun jäävän puuston määrä on yli 1 200 runkoa/ha ja/tai ajourien väli lähellä 20 m. Erolla ei ole enää merkitystä, kun jäävän puuston määrä on alle 800 runkoa/ha.

Harvennusmallien käyttöohje

Harvennustarvetta ilmaiseva leimausraja on piirretty malleihin katkoviivalla. Kun puuston määrä nousee katkoviivan yläpuolelle, on syytä harkita harvennusta. Hakkuussa puuston määrä vähennetään enintään harvennuksen jälkeistä puustoa kuvaavalle tavoitepuuston rajalle.Harvennushakkuun jälkeisestä puuston vähimmäismäärästä on säädetty asetuksella. Harvennusmalleissa on mukana myös tämä ns. lakiraja eli asetuksessa määritelty puuston vähimmäistiheys harvennuksen jälkeen. Jos puuston vähimmäistiheys alittuu tasaikäisen metsän hakkuussa, seurauksena on uudistamisvelvoite. Metsänhoidon suositusten mukaiset jäävän puuston määrät ovat aina jonkin verran lakirajaa korkeammat.

Lähtötilanteen selvittäminen Kun kiertoajan pidentämistä suunnitellaan varttuneeseen metsään, on syytä tarkastella kohteen kelpoisuutta eri näkökulmista. Kun kiertoaikaa on päätetty pidentää, on jatkossa seurattava erityisesti puuston terveyden säilymistä. Puusto on syytä uudistaa suunniteltua aikaisemmin, jos merkittävä metsätuho on tapahtunut tai se on leviämässä. Männiköissä voidaan kiertoaikaa pidentämällä tuottaa korkeampi määrä puuta, mutta taloudellinen kannattavuus kärsii. Männiköissä tuhoriski on yleensä pienempi kuin kuusikoissa. Kuvassa kainuulainen 115-vuotias männikkö kasvaa kuivahkolla kasvupaikalla, puuston pohjapinta-ala on 27 m²/ha, keskiläpimitta on 30 cm ja pituus 22 m. Puusto on keskimääräistä pidemmällä kiertoajalla kasvavaa. Kuva: © Valtteri Heino.

# Puuston kiertoajan pidentämisen suunnittelu

## Lähtötilanteen selvittäminen

Kun kiertoajan pidentämistä suunnitellaan varttuneeseen metsään, on syytä tarkastella kohteen kelpoisuutta eri näkökulmista.

# Puuston kiertoajan pidentämisen suunnittelu

## Lähtötilanteen selvittäminen

##  [Kiertoajan pidentämisen suunnittelu](/sv/node/1383)

Table
| Frågeställning | Bättre lämpad | Sämre lämpad |
| --- | --- | --- |
| Visar kronornas utseende att beståndet är friskt och växtligt? | Livskraftiga kronor vittnar om att skogen är växtlig.Beståndet är gallrat i enlighet med rekommendationerna för skogsvård. | Om trädbeståndet växer dåligt till exempel på grund av att trädslaget är olämpligt för ståndorten eller på grund av en skogsskada, är det ingen större nytta med överhållningOm beståndet är tätt behöver en svag gallring utföras för att ge tillräckligt växtutrymme. Den ökade risken för skador behöver beaktas, särskilt i granbestånd. |
| Lämpar sig trädslaget på objektet för överhållning? | Tallen är långlivad. Omloppstiden för en frisk, talldominerad skog kan förlängas med flera decennier utan några betydande risker.Granen är mer långlivad än de flesta lövträd, men är känslig för skogsskador då den blir äldre. | Lövträden är mestadels kortlivade och får lätt röta redan som unga.I bestånd av odlad björk avtar tillväxten och rötskadorna blir vanligare redan då beståndet närmar sig 60 års ålder, och beståndets värde börjar därefter sjunka |
| Är ståndorten sådan att där finns akuta skaderisker, som till exempel grandominerade bestånd på ståndorter som är utsatta för torka? | Objektet lämpar sig för det tilltänkta trädslaget.Objektet gränsar inte mot en kalyta. | Rottickan är allmän i granbestånd, särskilt i södra Finland, och det lönar sig inte att överhålla bestånd som är drabbade av rotticka.Det är också klokt att göra en bedömning av vilka andra skogsskador beståndet kan utsättas för då det blir äldre. |

Kun kiertoaikaa on päätetty pidentää, on jatkossa seurattava erityisesti puuston terveyden säilymistä. Puusto on syytä uudistaa suunniteltua aikaisemmin, jos merkittävä metsätuho on tapahtunut tai se on leviämässä.

Puuston laatu ja elinvoimaisuus ratkaisevat, millaiset mahdollisuudet kiertoajan pidentämiseen on. Metsän historia ja aiempi käsittely näkyvät puuston tilanteessa kuten järeydessä ja tiheydessä.

Puuston kiertoajan pidentäminen

Puuston kiertoajan pidentämisen suunnittelu

Soveltaminen kohteen ominaispiirteet huomioiden Harvennusmalleissa on kuvattu valtapituuden ja puuston tiheyden perusteella rajat, joiden sisällä metsikön käsittelyssä on turvallista pysyä, kun tavoitteena on hyvä puuntuotannollinen ja taloudellinen tulos. Suosituksessa on esitetty kahdenlaisia harvennusmalleja: puuston valtapituuteen ja pohjapinta-alaan perustuvat sekä valtapituuteen ja runkolukuun perustuvat. Ensiharvennuksissa suositellaan ensisijaisesti käyttämään valtapituuteen ja runkolukuun perustuvia harvennusmalleja. Hoitamattomien metsien hoitoon on kehitetty omat runkolukuun perustuvat harvennusmallit. Myöhemmissä harvennuksissa suositellaan käyttämään pohjapinta-alaan ja valtapituuteen perustuvia malleja. Mallia voimakkaampi harvennus lisää välittömiä puunmyyntituloja, mutta voi aiheuttaa puuston kasvutappioita ja nostaa lumi- ja tuulituhojen riskiä. Toisaalta useat, hyvin lievät harvennukset, joissa poistuma on pieni, eivät yleensä ole perusteltuja korjuun heikon kannattavuuden ja korjuuvaurioiden kasvavan riskin vuoksi. Ylitiheydestä kärsineissä, tuuli- ja lumituhoille alttiissa metsiköissä puuston määrä on syytä jättää harvennusmallien jäävää puustoa kuvaavan vyöhykkeen yläpuoliskoon, mikä pienentää tuhoriskiä. Vyöhykkeen alapuoliskoon voidaan harventaa pystykarsitut metsiköt, sekametsiköt, erittäin kivisten maiden metsiköt sekä koivikot, joihin on syntynyt kehityskelpoinen kuusialikasvos. Harvennusmallien lukuohje Harvennustarvetta ilmaiseva harvennusraja, eli leimausraja, on piirretty malleihin katkoviivalla. Kun puuston määrä nousee alimman katkoviivan yläpuolelle, on syytä harkita harvennusta. Hakkuussa puuston määrä vähennetään harvennuksen jälkeistä puustoa kuvaavalle pohjapinta- alavyöhykkeelle. Ajourien vaikutus on otettu huomioon jäävän puuston määrässä. Mikäli puustotunnuksia mitataan vain ajourien välistä, harvennusmalleja vastaava pohjapinta-ala on 1–2 m² ja runkoluku 100–300 runkoa/ha suurempi. Ero on suurin silloin kun jäävän puuston määrä on yli 1 200 runkoa/ha ja/tai ajourien väli lähellä 20 m. Erolla ei ole enää merkitystä, kun jäävän puuston määrä on alle 800 runkoa/ha.

# Harvennusmallien käyttö

## Soveltaminen kohteen ominaispiirteet huomioiden

Harvennusmalleissa on kuvattu valtapituuden ja puuston tiheyden perusteella rajat, joiden sisällä metsikön käsittelyssä on turvallista pysyä, kun tavoitteena on hyvä puuntuotannollinen ja taloudellinen tulos. Suosituksessa on esitetty kahdenlaisia harvennusmalleja: puuston valtapituuteen ja pohjapinta-alaan perustuvat sekä valtapituuteen ja runkolukuun perustuvat.
Ensiharvennuksissa suositellaan ensisijaisesti käyttämään valtapituuteen ja runkolukuun perustuvia harvennusmalleja. Hoitamattomien metsien hoitoon on kehitetty omat runkolukuun perustuvat harvennusmallit. Myöhemmissä harvennuksissa suositellaan käyttämään pohjapinta-alaan ja valtapituuteen perustuvia malleja.
Mallia voimakkaampi harvennus lisää välittömiä puunmyyntituloja, mutta voi aiheuttaa puuston kasvutappioita ja nostaa lumi- ja tuulituhojen riskiä. Toisaalta useat, hyvin lievät harvennukset, joissa poistuma on pieni, eivät yleensä ole perusteltuja korjuun heikon kannattavuuden ja korjuuvaurioiden kasvavan riskin vuoksi.

Ylitiheydestä kärsineissä, tuuli- ja lumituhoille alttiissa metsiköissä puuston määrä on syytä jättää harvennusmallien jäävää puustoa kuvaavan vyöhykkeen yläpuoliskoon, mikä pienentää tuhoriskiä. Vyöhykkeen alapuoliskoon voidaan harventaa pystykarsitut metsiköt, sekametsiköt, erittäin kivisten maiden metsiköt sekä koivikot, joihin on syntynyt kehityskelpoinen kuusialikasvos.

# Harvennusmallien käyttö

## Harvennusmallien lukuohje

Harvennustarvetta ilmaiseva harvennusraja, eli leimausraja, on piirretty malleihin katkoviivalla. Kun puuston määrä nousee alimman katkoviivan yläpuolelle, on syytä harkita harvennusta. Hakkuussa puuston määrä vähennetään harvennuksen jälkeistä puustoa kuvaavalle pohjapinta- alavyöhykkeelle. Ajourien vaikutus on otettu huomioon jäävän puuston määrässä. Mikäli puustotunnuksia mitataan vain ajourien välistä, harvennusmalleja vastaava pohjapinta-ala on 1–2 m² ja runkoluku 100–300 runkoa/ha suurempi. Ero on suurin silloin kun jäävän puuston määrä on yli 1 200 runkoa/ha ja/tai ajourien väli lähellä 20 m. Erolla ei ole enää merkitystä, kun jäävän puuston määrä on alle 800 runkoa/ha.

Metsänhoidon harvennusmallit on laadittu avuksi harvennusten suunnitteluun ja toteutukseen. Harvennusmallit perustuvat pitkäaikaisista harvennuskokeista saatuihin tutkimustuloksiin ja niillä tavoitellaan hyvää kannattavuutta, puuntuotosta ja korjuukelpoisia leimikoita. Harvennusmallit on laadittu puulajeittain ja kasvupaikkatyypeittäin. Niiden avulla voidaan määrittää hoidetun metsikön harvennustarve ja hakkuussa jätettävän, kasvatettavan puuston suositeltava määrä.
Siirry harvennusmalleihin: [Hoidettujen kasvatusmetsien harvennusmallihaku | Metsänhoidon suositukset](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/harvennusmallihaku)

Myöhempi harvennus

Metsänhoidon harvennusmallit on laadittu avuksi harvennusten suunnitteluun ja toteutukseen. Harvennusmallit perustuvat pitkäaikaisista harvennuskokeista saatuihin tutkimustuloksiin ja niillä tavoitellaan hyvää kannattavuutta, puuntuotosta ja korjuukelpoisia leimikoita. Harvennusmallit on laadittu puulajeittain ja kasvupaikkatyypeittäin. Niiden avulla voidaan määrittää hoidetun metsikön harvennustarve ja hakkuussa jätettävän, kasvatettavan puuston suositeltava määrä. Siirry harvennusmalleihin: Hoidettujen kasvatusmetsien harvennusmallihaku | Metsänhoidon suositukset

Harvennusmallien käyttö

Metsä on osa metsänomistajan kokonaisvarallisuutta ja taloutta. Kannattavuutta voidaan oleellisesti kohentaa toiminnan huolellisella suunnittelulla ja perustelluilla investoinneilla.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsä varallisuutena

Metsä on osa metsänomistajan kokonaisvarallisuutta ja taloutta. Metsään sitoutunutta pääomaa voi vapauttaa myymällä puuta ja näin saadun rahan voi sijoittaa uudelleen esimerkiksi metsänhoitoon, arvopapereihin tai uusiin metsäkiinteistöihin. Metsä on melko varma sijoituskohde moneen muuhun kohteeseen verrattuna

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsä varallisuutena

**Panostusta metsään vai sen myynti?**

Suuria hankintoja rahoitetaan usein ottamalla lainaa. Oman talouden kokonaisuuden kannalta on tällöin hyvä verrata metsän tuottoa luoton kokonaishintaan. Ei ole järkevää kasvattaa varttunutta puustoa, jonka tuotto on alhainen, ja samanaikaisesti rahoittaa hankintoja kalliilla luotoilla.
Kiinteistön myynti voi myös olla taloudellisesti tarkoituksenmukaista, jos sen markkina-arvo on korkeampi kuin sen puuntuotannollinen arvo eikä metsänomistaja arvosta metsän muita tuottamia hyötyjä kuin puuntuotantoa. Ennen myyntiä on syytä arvioida, nouseeko metsäkiinteistön kauppahinta mahdollisesti tulevaisuudessa.

Investoi metsään, jos
- olet valmis sitoutumaan pitkäaikaisesti metsänomistukseen ja perehtymään metsätalouteen.
- haluat suhteellisen turvallisen sijoituskohteen vakaalla tuotolla.
- arvostat metsän tarjoamia virkistys-, luonto- ja/tai muita käyttöarvoja.
Myy metsä, jos

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsä varallisuutena

**Metsä ollut vakaa sijoitus**

- sinulla ei ole aikaa tai kiinnostusta perehtyä metsätalouteen
- et ole tyytyväinen metsän tuottoon (nettonykyarvo on tuottovaatimuksellasi laskettuna negatiivinen).
- sijoituksesi on jo hajautettu tarpeeksi tai tarvitset pääoman muuhun käyttöön.
- tila on pieni tai hajanainen, etkä halua panostaa tilan rakenteen kehittämiseen.
- metsän tunne- tai käyttöarvo on vähäinen.
Metsätaloutta pidetään yleensä pieniriskisenä sijoituksena. Sekä puun että metsämaan hinta vaihtelee, mutta vaihtelu on huomattavasti hillitympi kuin esimerkiksi osakkeiden. Puuntuotannon reaalituotto on ollut lähelle valtion obligaatioiden tuottoa 15 viime vuotta. Metsä- ja energiateollisuuden suunnittelemat investoinnit puuta käyttäviin laitoksiin Suomessa näyttävät ylläpitävän puun kysyntää.

Erilaiset tuhot voivat aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä metsänomistajalle. Metsien tuhoalttiutta voi jossain määrin pienentää metsänhoidollisin keinoin, mutta tuhoriskiä on mahdotonta poistaa kokonaan. Esimerkiksi voimakkaan myrskyn tai metsäpalon aiheuttama tuho voi osua kaikenlaisiin metsiin. Taloudellista turvaa on mahdollista ostaa hankkimalla metsävakuutus. Metsänomistajan on syytä punnita vakuutuksen hintaa suhteessa sen tuomaan turvaan ja omaan riskinsietokykyyn.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsä varallisuutena

### Metsäsijoitus verrattuna osakkeisiin ja asuntoihin.

##  [Skogen som placeringsobjekt](/sv/node/826)

Table
|   | Skogsbruk | Aktier | Bostadsplacering |
| --- | --- | --- | --- |
| Risk | Riskfriare än medeltalet, bevarar sitt värde väl. Riskerna kan hanteras genom försäkring och mångsidiga skogsvårdsmetoder. | Större risk pga volatiliteten, dvs variationen i värde. Kan hanteras genom att diversifiera investeringarna på olika marknader och sektorer. | En egendomsform som håller sitt värde väl, men värdet fluktuerar något mer än för skogsegendom. Kan försäkras mot skador. |
| Beskattning | Kostnaderna är avdragsgilla, andra skatteförmåner, t.ex. skogsavdrag för en ägare som införskaffat en lägenhet mot vederlag. Lägre kapitalskatt än samfälld skog (28%). Överlåtelseskatt 3 %. | Samma kapitalskattesats som vid skogsbruk. Också dividenderna är skattebelagd inkomst. Ingen överlåtelseskatt. | Omfattas av kapitalbeskattningen. Överlåtelseskatten för bostadaktier är 1,5 %. |
| Statens stöd och ersättningar | Kemera-stöd för investeringar och ersättning för skador av hjortdur, men betydelsen är inte stor sett ur helhetssynpunkt. | - | Det har länge funnits olika slags stöd för renovering, i allmänhet tidsbunda, t.ex. investeringar för energiinbesparing och statens konjunkturstöd. |
Metsäsijoitus verrattuna osakkeisiin ja asuntoihin.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalouden tulonlähteitä

Metsätalouden tulonlähteitä:
- aines- ja energiapuun myyntitulot tavanomaisesta talousmetsästä — yleensä valtaosa tuloista
- metsien monimuotoisuuden ylläpitäminen korvausta vastaan esimerkiksi METSO-rahoituksella
- puunmyyntitulot erikoispuusta kuten visakoivusta, jaloista lehtipuista tai joulupuista
- lisäarvo esimerkiksi luonto- ja maatilamatkailulle
- marjojen, sienten ja riistan tuottama taloudellinen hyöty – myös metsästysoikeuden vuokra
- maa-ainesten eli hiekan ja soran hyödyntäminen, mikä kuitenkin vähentää puuntuotannon pinta-alaa — luvanvaraista
- kuntan, jäkälän tai esimerkiksi rahkasammalen korjuu myyntiin
- kiinteistön arvonnousu, joka realisoituu myytäessä.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalousyrityksen strategian valinta

**Strategia vaikuttaa metsätöiden toteutukseen**

Metsätalousyrityksillä on eri strategioita, jotka ohjaavat päätöksentekoa ja toimintaa. Metsäsuunnitelmaa laadittaessa on tärkeää, että suunnittelija tuntee yrityksen strategian. Suunnitelman tehtävänä on viedä valittu strategia käytäntöön. Suunnittelija esittää tällöin toimenpiteitä, jotka tukevat mahdollisimman hyvin valitun strategian toteutumista metsätalousyrityksessä.
Investoimalla metsänhoitoon nostetaan metsän tuottaman puun arvoa. Kasvatushakkuilla säädetään sekä puustoon sitoutuneen pääoman määrää että puuston kasvun arvoa. Päätehakkuilla voidaan vapauttaa koko puustoon sitoutunut pääoma ja tehdä alkuinvestointi uuteen puustoon. Toimenpiteiden ajoitus ja intensiivisyys riippuvat valitusta strategiasta.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalousyrityksen strategian valinta

**Nettonykyarvon maksimointi strategiana**

Nettonykyarvon maksimointi on luonnollinen strategia kaikelle taloudelliselle toiminnalle. Metsätaloudessa tämä strategia tarkoittaa, että pyritään löytämään niitä toimenpideketjuja ja investointeja, joiden synnyttämät tulevaisuuden kassavirrat tuottavat metsänomistajan tuottovaatimuksella mahdollisimman korkean nettonykyarvon.
Nettonykyarvo kuvaa toiminnan tulevaisuudessa synnyttämien tulojen ja menojen arvon erotuksen, kun arvot on diskonttaamalla korjattu nykyhetken arvoiksi. Strategiaa noudattamalla metsänomistajan varallisuus ja kulutusmahdollisuudet ovat suurimmat.
Eri käsittelyjen synnyttämien kassavirtojen arvioinnissa on otettava huomioon metsälön muodostama kokonaisuus. Esimerkiksi useiden metsiköiden samanaikainen käsittely parantaa usein kustannustehokkuutta. Tulevaisuuden tulojen ja menojen arviointiin liittyy aina epävarmuutta.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalousyrityksen strategian valinta

**Pääoman tuottoasteen maksimointi strategiana**

On tärkeä muistaa, että tarkastelussa on aina päätöshetken jälkeinen kassavirta. Aikaisemmin tehty investointi ei ole peruste projektin jatkoinvestoinneille. Investoinnin peruste on aina sen arvioitu tuoma lisäarvo. Investointi on kannattava, jos sen nettonykyarvo on positiivinen, ja kannattamaton, jos sen nettonykyarvo on negatiivinen.
Metsätalous on erittäin pääomavaltaista, joten on perusteltua pitää huolta pääoman korkeasta tuottoasteesta. Pääoman tuottoasteen maksimoinnin seurauksena jokaista metsikkökuviota tulee käsitellä tavoitellen sidotun pääoman maksimaalista tuottoa.

Perusajatuksena tässä strategiassa on, että metsänomistaja ei aseta metsää muihin varallisuusmuotoihin nähden etusijalle, vaan pyrkii aina siirtämään pääomansa hyvin tuottaviin kohteisiin. Oman kokonaistalouden kannalta ei liene väliä, tulouttaako rahaa itselle tekemällä puukauppaa, myymällä arvopapereita vai nostamalla rahaa säästötililtä.
Pääoman siirtoon liittyy aina kustannuksia, mikä on otettava huomioon kannattavuuslaskelmissa. Puukauppatuloista on vähennettävä kauppaan liittyvät kustannukset ja pääomavero, ennen kuin pääoma on mahdollista sijoittaa uudelleen.
Metsätalouden tuottoprosentin suoraviivainen maksimointi ei kuitenkaan johda edullisimpaan tulokseen. Tuottoprosenttia saadaan suurennettua pienentämällä metsätalouden pääomaa (lähinnä puustopääomaa), koska puusto biologisena tuotantoprosessina tuottaa suuremman suhteellisen tuoton alhaisella pääomalla. Pieni pääoma ei silti johda siihen, että metsänomistajan varallisuus kasvaisi eniten.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalousyrityksen strategian valinta

**Tasainen kassavirta strategiana**

Metsätaloudessa mahdollisimman tasaista kassavirtaa on perinteisesti pidetty tärkeänä tavoitteena. Tämä on näkynyt muun muassa metsäsuunnitelmissa, joissa on verrattu metsälön nykyistä kehitysluokkajakaumaa niin sanottuun normaalimetsän kehitysluokkajakaumaan. Tällainen kehitysluokkajakauma mahdollistaa tasaiset hakkuut.
Mikäli metsälön kehitysluokkajakauma poikkeaa normaalimetsän jakaumasta, tasaisuuteen pääsee vain lykkäämällä tai aikaistamalla eri metsiköiden käsittelyä. Silloin joudutaan poikkeamaan metsiköiden muodostaman kokonaisuuden taloudellisesti optimaalisesta käsittelystä, minkä vuoksi metsätalousyrityksen kannattavuus laskee.
Tasaisuuden tavoittelu on ollut luonnollista varsinkin suurille metsänomistajille kuten Metsähallitukselle ja suurimmille yhteismetsille. Tasaisuus helpottaa sekä työvoiman resursointia että puunmyynnin ja eri hankintojen suunnittelua. Maatiloilla omat metsät ovat antaneet mahdollisuuden työllistyä, kun työvoimaa ei ole tarvittu peltotöissä.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalousyrityksen strategian valinta

**Pääoman kartuttaminen strategiana**

Yksi perinteinen strategia on metsään sitoutuneen pääoman kartuttaminen. Perusteluna on silloin, että varallisuus säilyy hyvin puustoon sitoutuneena, tai että halutaan luoda puustoreservejä, joita metsätalousyrityksen jatkaja voi aikanaan muuttaa rahaksi. Strategian seurauksena metsään sitoutuu yhä enemmän pääomaa, jolloin pääoman suhteellinen tuotto laskee. Tämän vuoksi strategia ei ole suositeltava, jos ensisijainen tavoite on maksimoida taloudellista tulosta.
Lisäksi strategiaan liittyy riski lisääntyneistä metsätuhoista ja puuston arvon alenemisesta erityisesti, jos kasvatusmetsiköt alkavat riukuuntua myöhennettyjen harvennusten takia tai jos varttuneissa puustoissa on juurikääpää.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsänomistusmuodon valinta

**Yksityisomistus omistusmuotona**

Metsänomistusmuodon valinnalla voi selkeyttää ja helpottaa metsän käyttöä tai esimerkiksi jakaa vastuuta useammalle omistajalle tai suvun kesken. Omistusmuoto vaikuttaa metsätalousyrityksen hallinnointiin ja päätöksentekoon. Myös taloudellisilta vaikutuksiltaan omistusmuodot poikkeavat toisistaan.
Yleisimmin metsätilan omistaa yksi henkilö tai puolisot yhdessä. Puolisoilla voi olla myös omia metsäkiinteistöjä. Vaikka puolisoilla olisi omat tilat, voidaan heidät kuitenkin verotuksessa katsoa yhdeksi metsätalouden harjoittajaksi ja tällöin he antavat vain yhden metsäveroilmoituksen. Näin toimitaan varsinkin silloin, jos metsätilat ovat samassa kunnassa.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsänomistusmuodon valinta

**Kuolinpesä omistusmuotona**

Yhtymä on omistusmuoto, jossa kaksi tai useampi henkilö, jotka eivät ole puolisoita, omistavat tilan yhdessä. Yhtymäosuudet eli määräosat ilmaistaan murtolukuina. Samojen murtolukujen perusteella jaetaan metsätalouden tulos. Tyypillisiä esimerkkejä yhtymistä ovat vanhempien ja lasten yhteinen tai sisarusten yhteinen metsätila.
Tilan hallintaa koskevat päätökset edellyttävät osakkaiden yksimielisyyttä. Päätöksentekoa voi helpottaa hallintasopimuksella, jolla yksi yhtymän jäsenistä valtuutetaan hoitamaan yhtymän asioita. Yhtymäosuuden osto on kiinteän omaisuuden kauppaa, josta syntyy metsävähennysoikeus.

Henkilön kuollessa hänen sijaansa tulee kuolinpesä, eli henkilöt, joilla on oikeus osallistua kuolleen henkilön omaisuuden yhteishallintoon. Tyypillisesti kuolinpesän osakkaita ovat leski ja perilliset (lapset). Jakamaton kuolinpesä voi toimia metsätalouden harjoittajana toistaiseksi, kunnes tehdään perinnönjako. Kuten yhtymässä hallintaa koskevat päätökset edellyttävät yksimielisyyttä.
Kuolinpesä ei ole suositeltava pitkäaikaiseksi omistusmuodoksi. Kuolinpesä on syytä purkaa, kun sen varallisuus on selvitetty ja perilliset ovat sopineet kuolinpesän jaosta. Metsätilan pirstomista on vältettävä. Tilan voi säilyttää yhtenäisenä joko siirtämällä sen yhdelle perilliselle tai muodostamalla siitä metsäyhtymä. Metsätilan liittäminen yhteismetsään tai uuden yhteismetsän perustaminen voivat myös olla hyviä ratkaisuja.
Kuolinpesässä metsätalouden verovuoden tappiot jäävät vähennettäväksi kuolinpesän myöhemmistä voitollisista tuloksista. Jos voitollisia tuloksia ei synny seuraavan kymmenen vuoden aikana, ei tappioita voi enää lainkaan vähentää. Sen sijaan metsäyhtymän mahdolliset tappiot välittyvät jo samana verovuonna osakkaiden henkilökohtaiseen verotukseen, jolloin metsätalouden tappiot saadaan hyödynnetyksi osakkaiden muiden pääomatulojen tai ansiotulojen verotuksessa.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsänomistusmuodon valinta

**Metsää sisältävän kuolinpesän purkamistapoja**

Kuolinpesäosuuden osto on irtaimen omaisuuden kauppaa, joten siitä ei synny metsävähennysoikeutta. Samasta syystä kuolinpesäosuuden myynnistä voi joutua maksamaan luovutusvoittoveroa, jos luovutusvoittoa syntyy, vaikka lähisukulaisten välisen metsätilakaupan luovutusvoiton verovapaus muilta osin toteutuisi. Siksi kuolinpesät ovat tässä suhteessa verotuksellisesti epäedullinen omistusmuoto.
- Muodostetaan yhtymä ja
- a) metsätalouden harjoittamista jatketaan yhtymänä
- b) joku yhtymän osakkaista ostaa yhtymäosuudet muilta ja jatkaa itsenäisesti tilan metsätaloutta
- c) perustetaan yhtymän pohjalta yhteismetsä tai liitytään olemassa olevaan yhteismetsään
- d) myydään metsäomaisuus ulkopuoliselle, jos yhtymässä ei ole metsätaloudesta kiinnostunutta jatkajaa.
- Jaetaan kuolinpesän omaisuus siten, että yksi saa metsän ja muut muuta omaisuutta.
- Jaetaan kuolinpesän metsät eri kiinteistöiksi.
- Ongelmana on tilarakenteen pirstoutuminen pienemmäksi.
- Jos perilliset myyvät metsän tai oman osuutensa alle vuoden kuluessa omistajan kuolemasta, voidaan luovutusvoittolaskelmassa käyttää hankintamenona metsäalueen myyntihintaa, jolloin luovutusvoittoveroseuraamuksia ei tule.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsänomistusmuodon valinta

**Yhteismetsä omistusmuotona**

Yhteismetsä on osakaskiinteistöille kuuluva yhteinen metsäalue. Osakaskiinteistöjen määrä ja niihin sisältyvä yhteismetsäosuuksien määrä voi vaihdella. Osakaskiinteistöjen omistajat muodostavat yhteismetsän osakaskunnan, jonka tehtävänä on hallinnoida yhteismetsän toimintaa.
Yhteismetsien osakkaat päättävät osakaskunnan kokouksessa yhteisesti ohjesäännöistä, jotka kuvaavat toimintaperiaatteet, ja hyväksyvät metsien käyttöä ohjaavan metsäsuunnitelman. Käytännön toiminnasta vastaa joko toimitsija tai osakkaiden nimeämä hoitokunta.
Pakollisen kirjanpidon ansiosta yhteismetsän talouden ja kannattavuuden seuranta on yksinkertaista. Yhteismetsät ovat kirjanpitovelvollisia. Yli 200 000 euron vuosittaiseen liikevaihtoon yltävät yhteismetsät myös tilintarkastusvelvollisia.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsänomistusmuodon valinta

**Osakeyhtiö omistusmuotona**

Yhteismetsien pääomatuloverokanta on alhaisempi kuin muissa omistusmuodoissa. Kun yhteismetsä on suuri, syntyy toiminnan mittakaavasta etuja ja voidaan saada säännöllisiä tuloja. Yhteismetsäosuudet ovat helppoja perinnönjaon kannalta.
Osakeyhtiö on perinteinen yritystoiminnan järjestäytymismalli. Siinä omistajat vastaavat osakeyhtiön toiminnasta sijoittamallaan pääomalla. Osakeyhtiötä verotetaan yhteisönä ja osakeyhtiön maksamat osingot ovat yleensä veronalaista pääomatuloa osakkeenomistajille. Listaamattomien yhtiöiden (ei pörssiyhtiö) jakamien osinkojen verotus riippuu yhtiön nettovarallisuudesta. Vakavaraisesta yhtiöstä saatuja osinkoja verotetaan kevyemmin, kun taas velkaisen osakeyhtiön osinkoja verotetaan raskaammin ja osittain omistajan ansiotuloina.

Kun perustetaan osakeyhtiö, yhtiöön apporttina (apportti = muu kuin rahasijoituksena yritykseen laitettu omaisuus) tuoduista metsistä joudutaan suorittamaan varainsiirtovero ja mahdollinen luovutusvoittovero. Yhtiöllä ei ole myöskään oikeutta meno- ja tuhovaraukseen tai metsävähennykseen, mikä heikentää yhtiöiden edullisuutta muihin omistusmuotoihin nähden.
Osakeyhtiö on oikeutettu valtion metsätalouden tukiin edellyttäen, että omistajat ovat luonnollisia henkilöitä ja yhtiön päätoimialana on maa- ja metsätalous.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalouden kannattavuuden parantaminen

Metsänomistaja voi omilla päätöksillään ja toimillaan parantaa metsätaloutensa kannattavuutta. Toiminnan huolellisella suunnittelulla ja perustelluilla investoinneilla voidaan oleellisesti kohentaa kannattavuutta.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalouden kannattavuuden parantaminen

**Tarpeelliset työt oikeaan aikaan**

Investoimalla metsätalouteen voidaan kasvattaa metsätalousyrityksen kassavirtaa. Kassavirran kasvua on kuitenkin verrattava investoinnin kustannuksiin. Vain investoinnit, jotka tuottavat positiivisen nettonykyarvon, ovat kannattavia.
Kannattavuuden perusta kaikissa metsätalouden toimenpiteissä on niiden tarkoituksenmukainen kohdentaminen ja oikea-aikaisuus. Näin voidaan välttää tarpeettomia kustannuksia ja lisätä metsästä saatavia tuloja.
Esimerkiksi kallis, intensiivinen metsänhoito ei ole kannattavaa heikkotuottoisilla maapohjilla, joissa puuntuotannon odotettavissa olevat tuotot ovat pienet. Sen sijaan viljavilla kohteilla tällainen hoito on perusteltua, kun hoitotyön ansiosta saadaan paremmat puunmyyntitulot jatkossa.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalouden kannattavuuden parantaminen

**Metsänomistajana voit parantaa metsätaloutesi kannattavuutta**

Myöhästynyt taimikonharvennus viljavalla kasvupaikalla on taas huomattavasti kalliimpaa kuin suositusten mukaan tehty. Jos taimikon hoitaminen laiminlyödään, menetetään tulevaisuuden puunmyyntituloja.
Pääte- tai poimintahakkuun viivästymisen seurauksena metsikköön sitoutuneen pääoman tuotto laskee. Toisaalta varhaisessa hakkuussa ei hyödynnetä täysimääräisesti puuston varttumista arvokkaaksi tukkipuuksi.

- lisäämällä pääoman tuottavuutta
- kasvattamalla tuloja
- vähentämällä kustannuksia ja parantamalla kustannustehokkuutta.

# Metsätalouden kannattavuus

## Kustannustehokkuuden parantaminen metsätaloudessa

Kustannustehokkaassa toiminnassa halutun tasoinen toimenpide tai tuote saadaan aikaan mahdollisimman pienin panoksin. Metsätaloudessa kustannustehokkuus ei kuitenkaan merkitse pelkästään kustannusten karsimista vaan myös investointien oikeaa kohdentamista ja eri töiden tehokasta organisointia ja toteutusta.

# Metsätalouden kannattavuus

## Kustannustehokkuuden parantaminen metsätaloudessa

**Panokset tarpeellisiin töihin**

Kustannustehokkuutta tavoiteltaessa on kiinnitettävä huomiota koko puuntuotantoketjuun — niin uudistamiseen, hoitotöihin kuin hakkuisiinkin. Yksittäisen toimenpiteen vaikutukset ketjun seuraaviin vaiheisiin ratkaisevat, miten kannattava toimenpide lopulta on. Kustannustehokkuus yksittäisen toimenpiteen toteutuksessa ei siten yksinään takaa kannattavuutta.
Vaikka kustannustehokkuus ei ole sama asia kuin työn tuottavuus, ne kytkeytyvät yleensä yhteen. Työn tuottavuuden nousu pienentää yksikkökustannuksia — esimerkiksi ’€/hoidettu ha’ tai ’€/korjattu m³’. Koneellistuminen ja koneiden kehitys lisää työn tuottavuutta. Yksikkökustannukset eivät kuitenkaan laske samassa suhteessa, sillä koneen aiheuttamat kustannukset pienentävät tuottavuuden kasvun tuomaa etua. Tämä on jarruttanut esimerkiksi taimikonhoidon koneellistamista.

# Metsätalouden kannattavuus

## Kustannustehokkuuden parantaminen metsätaloudessa

**Keinoja kustannustehokkuuden parantamiseen**

Tarpeettomia kustannuksia on syytä välttää ja metsätalouden kannalta välttämättömät työt on tehtävä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Kokonaiskannattavuuden edistämiseksi säästöt on kohdennettava oikein. Säästäminen väärässä kohdassa merkitsee lisäkustannuksia myöhemmin tai vähentyneitä tuloja.
On myös kiinnitettävä huomiota kustannusten ja työn laadun suhteeseen. Laadun pitää olla tarkoituksenmukaisella tasolla. Sen pitää täyttää asetetut kriteerit, mutta toisaalta liiallinen tarkkuus ja pienipiirteisyys lisäävät kustannuksia ilman sanottavaa hyötyä. Esimerkiksi taimikon tarpeetonta siistimistä hoitotöissä pitää välttää turhien kustannusten takia sekä luonnon monimuotoisuuden ja riistan elinolojen turvaamiseksi.

- työmaiden yhdistäminen
- kerralla kuntoon periaate, esimerkiksi suometsien hoitohankkeissa harvennukset, kunnostusojitukset ja lannoitukset
- kokonaiskustannuksiltaan edullisimpien toimenpideketjujen valitseminen
- ostopalveluiden käyttö, kun niillä saavutetaan säästöä omaan työhön verrattuna
- metsänhoitotyöt
- kirjanpito
- metsäsuunnittelu
- kilpailutuksen ulkoistaminen sekä puun myynnissä että palveluiden ostossa
- töiden valvonta ja metsien tilan seuranta.

# Metsätalouden kannattavuus

## Kustannustehokkuuden parantaminen metsätaloudessa

**Kustannusten vähentäminen metsätaloudessa**

Kustannusten minimointi on keskeistä myös metsätaloudessa. Oikea-aikaisuus etenkin metsänhoitotöissä ja ensiharvennuksessa tekee työn toteutuksesta edullisempaa ja vähentää koko puun kasvatusketjun kustannuksia. Ojituksen kunnostukset ja metsätiehankkeet ovat taloudellisimpia yhteishankkeina.

# Metsätalouden kannattavuus

## Kustannustehokkuuden parantaminen metsätaloudessa

**Uudistaminen ja hoito ajallaan**

Kustannuksien vähentämiseksi päätehakkuualue on syytä uudistaa pian hakkuun jälkeen. Viivyttelemättä toimiminen parantaa uudistamistulosta ja vähentää varhaishoidon ja taimikonharvennuksen kustannuksia.
Uudistettavalle kohteelle on valittava sille sopiva maanmuokkausmenetelmä. Esimerkiksi mätästys sopii yleensä parhaiten viljaville kohteille, joissa se edistää taimien kasvua ja vähentää hoitotarvetta. Karummille kohteille sopivat halvemmat menetelmät.
Luontaista uudistumista kannattaa hyödyntää, kun kasvupaikalla on sille otolliset olosuhteet. Uutta puustoa voi kasvattaa hyvälaatuisesta alikasvoksesta esimerkiksi kaksijaksoisessa metsässä. Luontainen uudistaminen onnistuu parhaiten karuissa männiköissä ja eräissä suometsien kuusikoissa. Muilla kohteilla sen onnistumisedellytykset ovat usein huonot. Kun uudistusalalle jätetään siemenpuita, osa pääomasta ei realisoidu uudistushakkuun yhteydessä. Siemenpuut on lisäksi korjattava myöhemmin erillisenä korjuuna, mikä lisää helposti korjuukustannuksia ja alentaa siten kantohintaa.

Taimikonhoito on tehtävä ajallaan. Taimikonhoidon kustannukset nousevat, kun työ myöhästyy. Vesoja on silloin enemmän ja ne ovat paksumpia. Myös harvennushakkuiden tekemisestä on huolehdittava. Erityisesti ensiharvennus on tärkeä. Kasvutilaa saanut puusto saavuttaa nopeammin seuraavan harvennuksen tai päätehakkuun ajankohdan ja puunmyyntitulot aikaistuvat. Ajoissa tehty harvennus vähentää myös metsätuhojen riskiä.
Harvennuksessa on tärkeämpää tehdä se oikeaan aikaan kuin jäädä odottamaan kantohintojen nousua. Kuitupuun hinnanvaihtelut ovat olleet melko vähäisiä ja lisäksi harvennushakkuussa kertymät ovat pienempiä kuin päätehakkuussa. Näin kantohinnan merkitys on kokonaisuudessaan vähäisempi.
Puustoa ei pidä hakata suosituksia harvemmaksi, koska silloin osa maapohjan tuottokyvystä jää hyödyntämättä. Liian voimakas harvennus vähentää puuntuotosta ja tulevia puunmyyntituloja. Männikön kasvu kärsii voimakkaasta harvennuksesta kuusikkoa enemmän, koska kuuset pystyvät käyttämään vapautuneen kasvutilan paremmin hyväkseen. Harvaksi hakattu puusto on erityisen altis tuuli- ja lumituhoille.

# Metsätalouden kannattavuus

## Kustannustehokkuuden parantaminen metsätaloudessa

**Hyvä metsätieverkko hyödyttää hakkuissa**

Hakkuisiin liittyy aina kiinteitä kuluja, jotka ovat leimikon koosta riippumattomia. Mitä suurempi kerralla hakattava puumäärä on, sitä pienempi kiinteiden kustannusten vaikutus on puuston pystyhintaan tai hankintakaupan nettotuloihin. Leimikon kokoa voi kasvattaa käsittelemällä useita metsikkökuvioita samanaikaisesti. Tärkeää on myös huolehtia perustettavien metsiköiden riittävästä koosta tulevia harvennushakkuita ajatellen.
Metsäteiden kunnosta huolehtiminen on tärkeää. Hyväkuntoiset metsätiet vähentävät metsänhoidon ja puunkorjuun kustannuksia, parantavat leimikoiden kiinnostavuutta ja mahdollistavat hakkuut myös sulan maan aikana. Hyvä hoito vähentää metsätien kalliin perusparannuksen tarvetta.

# Metsätalouden kannattavuus

## Kustannustehokkuuden parantaminen metsätaloudessa

**Metsänkasvatuksen vaihtoehtoja punnittava**

Metsätieverkko on varsin kattava etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta joissakin tapauksissa sen täydentäminen on taloudellisesti perusteltua. Kannattavuuden kannalta on tärkeää, että tien vaikutuspiirissä on suunnitteilla hakkuita. Hakkuiden ansiosta tie voi nopeastikin maksaa itsensä takaisin parempana puun hintana ja kohonneina kantorahatuloina. Optimaalisen tietiheyden on laskettu olevan runsas 10 metriä tietä metsähehtaaria kohden.
Metsän jatkuva kasvatus on yksi keino pyrkiä vähentämään kustannuksia. Se on hyvä vaihtoehto erityisesti kohteilla, joiden puuntuotoskyky on heikko eikä lain vaatima investointi uuden metsän perustamiseen päätehakkuun jälkeen ole kannattava. Näin puustoa voidaan hyödyntää ilman uudistamiskustannuksia. Muilla kohteilla jatkuvan kasvatuksen edellytykset ja hyödyt on selvitettävä hyvin tarkasti, jotta lopputulos vastaa metsänomistajan tavoitteita.

# Metsätalouden kannattavuus

## Kustannustehokkuuden parantaminen metsätaloudessa

**Muista verovähennykset**

Heikoimmin tuottavia sekä hoitokuluiltaan kalliiksi käyviä metsikkökuvioita tai kuvion kohtia voi jättää kokonaan metsänhoitotoimien ulkopuolelle. Käsittelemättömyys parantaa usein kohteen luontoarvoja. Tällaisia kohteita on esimerkiksi niukkaravinteisissa suometsissä, soistuneissa notkelmissa, purojen varsilla sekä kivisillä ja kallioisilla paikoilla.
Metsänhoito-, ojituksen kunnostus- ja tienrakennustöitä on monissa tapauksissa edullisinta toteuttaa yhteishankkeina muiden metsänomistajien kanssa. Ojitettujen turvemaiden hakkuut ja ojituksen kunnostus on syytä organisoida samanaikaisiksi yhteishankkeiksi. Ojituksen kunnostustarvetta voi vähentää pitämällä haihduttavan puuston määrä riittävällä tasolla suometsissä (karkeana arviona Etelä-Suomessa noin 125 m³/ha ja Pohjois-Suomessa 150 m³/ha).

Kaikki verovähennykset on muistettava kirjata metsäveroilmoitukseen. Metsävähennystä voi hyödyntää, kun on ostettu metsää. Metsänomistajan kannattaa hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi. Tällöin hän ei joudu maksamaan lainkaan hankintojen arvonlisäveron osuutta.

Lue myös: [Metsätalouden kirjanpito ja kannattavuuden mittaaminen](/fi/metsatalouden-kirjanpito-ja-kannattavuuden-mittaaminen)

**Lue lisää samasta aiheesta**: Metsätilan hoito | [**Metsien kestävä hoito ja käyttö**](/fi/kategoriat/metsien-kestava-hoito-ja-kaytto)

Metsätalouden kannattavuus

Laadun seuranta varmistaa asiakastyytyväisyyden Metsänomistajalle hyvä laatu tarkoittaa hyväkuntoisia metsiä, jotka on hoidettu hänen tavoitteittensa mukaisesti. Metsäpalveluiden tarjoajalle hyvä laatu näyttäytyy asiakastyytyväisyytenä ja uusina työtilauksina. Toimiva laadunhallinta vähentää epäonnistumisten määrää, mikä tuo kustannussäästöjä. Hyvin toteutettu työmaa on palveluntarjoajan paras käyntikortti. Istutuskuusikko on lähtenyt hyvin kasvuun ja siihen on tehty taimikonhoito oikeaan aikaan. Sekapuus­toksi on kuitenkin jätetty liikaa koivuja, jotka ovat olleet jo taimikonhoitovaiheessa kuusia pidempiä. Kuusten pelastamiseksi joudutaan tekemään ensiharvennus suosituksia varhaisemmassa vaiheessa energiapuuhakkuuna, mikä alentaa selvästi kuusikon tuotosta ja taloustulosta. Kuva: © Pentti Väisänen. Työn toteuttajan tekemä omavalvonta Omavalvonta tarkoittaa metsurin, koneenkuljettajan tai omatoimisen metsänomistajan tekemää laadunseurantaa työn&nbsp;aikana ja sen jälkeen. Omavalvonta mahdollistaa välittömän palautteen ja osoittaa mahdolliset korjaustarpeet omassa työtavassa. Omavalvonnan etuna on sen nopeus ja tekijää itseään kannustava lähestymistapa. Laatua tulee seurata jatkuvasti silmämääräisesti, mutta työjäljen tarkistamiseksi on mittausten&nbsp;tekeminen määrävälein suositeltavaa. Vain mittaamalla todennettu laatu on objektiivista. Omavalvontaan löytyy esimerkkilomakkeita ja ohjeita mm. Suomen Metsäkeskuksen verkkosivuilta. Työn omavalvonta on tärkeä osa laadukasta metsänhoitoa. Työntekijän on hyvä varmistua esimerkiksi taimikonharvennuksessa oikeasta kasvatustiheydestä. Kuva: © Erkki Oksanen. Metsänomistajan tai ulkopuolisen tekemä laadunseuranta Ulkopuolinen taho voi olla esimerkiksi metsänomistajan edustaja tai palvelun tarjoaja. Ulkopuolisella arvioijalla on usein etuna, että hän pystyy vertaamaan työn laatua muihin tarkastamiinsa työmaihin ja välittämään työn toteuttajalle muualla hyväksi havaittuja työtapoja. Laadunseurantaa voidaan tehdä käynnissä olevalla tai valmiilla työmaalla. Työnaikaisessa seurannassa etuna on, että työn toteuttajalle voidaan antaa välitön palaute. Jälkiseuranta sen sijaan mahdollistaa lopputuloksen toteamisen. Jälkiseuranta voidaan tarvittaessa toteuttaa useampi vuosi hoitotyön jälkeen esimerkiksi metsän uudistamiskohteella, johon palveluntarjoaja on antanut laatutakuun. Puuston pohjapinta­alan mittaamiseen relaskooppi on edelleen kätevin työkalu. Kuva: © Kalle Vanhatalo. Talousmetsien luonnonhoidon laadunseuranta Luonnonhoidon laadunarviointi on menetelmä, joka on kehitetty metsätalouden toiminnan seurantaan. Menetelmän avulla arviointia tekevä voi&nbsp;selvittää, millä tavoin metsäluonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi laaditut säännökset, sertifiointikriteerit ja metsänhoidon suositukset toteutuvat käytännön metsätaloudessa. Lisätietoa menetelmästä löytyy Suomen metsäkeskuksen verkkosivuilta.

# Laadunseuranta metsän- ja luonnonhoidossa

## Laadun seuranta varmistaa asiakastyytyväisyyden

Metsänomistajalle hyvä laatu tarkoittaa hyväkuntoisia metsiä, jotka on hoidettu hänen tavoitteittensa mukaisesti. Metsäpalveluiden tarjoajalle hyvä laatu näyttäytyy asiakastyytyväisyytenä ja uusina työtilauksina. Toimiva laadunhallinta vähentää epäonnistumisten määrää, mikä tuo kustannussäästöjä. Hyvin toteutettu työmaa on palveluntarjoajan paras käyntikortti.

# Laadunseuranta metsän- ja luonnonhoidossa

## Työn toteuttajan tekemä omavalvonta

Omavalvonta tarkoittaa metsurin, koneenkuljettajan tai omatoimisen metsänomistajan tekemää laadunseurantaa työn aikana ja sen jälkeen. Omavalvonta mahdollistaa välittömän palautteen ja osoittaa mahdolliset korjaustarpeet omassa työtavassa. Omavalvonnan etuna on sen nopeus ja tekijää itseään kannustava lähestymistapa. Laatua tulee seurata jatkuvasti silmämääräisesti, mutta työjäljen tarkistamiseksi on mittausten tekeminen määrävälein suositeltavaa. Vain mittaamalla todennettu laatu on objektiivista. Omavalvontaan löytyy esimerkkilomakkeita ja ohjeita mm. [Suomen Metsäkeskuksen verkkosivuilta](https://www.metsakeskus.fi/).

# Laadunseuranta metsän- ja luonnonhoidossa

## Metsänomistajan tai ulkopuolisen tekemä laadunseuranta

Ulkopuolinen taho voi olla esimerkiksi metsänomistajan edustaja tai palvelun tarjoaja. Ulkopuolisella arvioijalla on usein etuna, että hän pystyy vertaamaan työn laatua muihin tarkastamiinsa työmaihin ja välittämään työn toteuttajalle muualla hyväksi havaittuja työtapoja.
Laadunseurantaa voidaan tehdä käynnissä olevalla tai valmiilla työmaalla. Työnaikaisessa seurannassa etuna on, että työn toteuttajalle voidaan antaa välitön palaute. Jälkiseuranta sen sijaan mahdollistaa lopputuloksen toteamisen. Jälkiseuranta voidaan tarvittaessa toteuttaa useampi vuosi hoitotyön jälkeen esimerkiksi metsän uudistamiskohteella, johon palveluntarjoaja on antanut laatutakuun.

# Laadunseuranta metsän- ja luonnonhoidossa

## Talousmetsien luonnonhoidon laadunseuranta

Luonnonhoidon laadunarviointi on menetelmä, joka on kehitetty metsätalouden toiminnan seurantaan. Menetelmän avulla arviointia tekevä voi selvittää, millä tavoin metsäluonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi laaditut säännökset, sertifiointikriteerit ja metsänhoidon suositukset toteutuvat käytännön metsätaloudessa.
Lisätietoa menetelmästä löytyy[ Suomen metsäkeskuksen verkkosivuilta](https://www.metsakeskus.fi/).

Hyvän laadun edellytyksenä on toimiva laadunhallinta. Perustana siinä on jatkuva oppiminen ja virheiden toistumisen välttäminen. Metsänhoidon työn tulokset ilmentävät työn laatua ja auttavat parantamaan sitä. Sekä toimintaketjun heikkojen kohtien että hyvien toimintamallien löytyminen vie toimintaa haluttuun suuntaan. Laadunseurannan tuomat lisäkustannukset ovat vähäisiä verrattuna siihen, mitä heikkolaatuinen työ voi maksaa metsänomistajalle tai palveluntarjoajalle.

Metsänhoidon laadunhallinta

Hyvän laadun edellytyksenä on toimiva laadunhallinta. Perustana siinä on jatkuva oppiminen ja virheiden toistumisen välttäminen. Metsänhoidon työn tulokset ilmentävät työn laatua ja auttavat parantamaan sitä. Sekä toimintaketjun heikkojen kohtien että hyvien toimintamallien löytyminen vie toimintaa haluttuun suuntaan. Laadunseurannan tuomat lisäkustannukset ovat vähäisiä verrattuna siihen, mitä heikkolaatuinen työ voi maksaa metsänomistajalle tai palveluntarjoajalle. 

Laadunseuranta metsän- ja luonnonhoidossa

Huomio suhteelliseen arvokasvuun Metsän muiden hyötyjen — esimerkiksi marjojen, sienten, virkistyksen tai maiseman — arvo metsänomistajalle riippuu hänen tavoitteistaan ja mieltymyksistään Metsän muiden hyötyjen taloudellista arvoa on vaikea määrittää, mutta ne tulisi kuitenkin huomioida päätöksenteossa. Kun metsikön suhteellinen arvokasvu (näyttäjäprosentti) laskee alle asetetun tuottovaatimuksen, metsänomistaja alkaa menettää pääomatuottoa, jonka hän voisi saada vapauttamalla puustoon sitoutuneen pääoman ja sijoittamalla sen muualle. Eri kuvioiden uudistamisjärjestyksen päättämisessä voidaan hyödyntää näyttäjäprosenttia. Puuston arvo voi myös laskea Puuston arvo voi myös ajan myötä alentua. Esimerkiksi juurikääpä lahottaa puun arvokkaimman tukkiosan. Tästä syystä juurikääpätartunnan saaneen puuston arvo laskee nopeasti, kun arvotukki muuttuu kuitupuuksi tai pahimmassa tapauksessa energiapuuksi. Tällaisen puuston edelleen kasvattaminen saattaa aiheuttaa metsänomistajalle merkittäviä taloudellisia tappioita. Hyönteistuho voi romahduttaa puuston arvon lyhyessä ajassa. Jos tuhoriski on ilmeinen, voi puunmyyntitulojen menetyksiä merkittävästi vähentää tekemällä välittömästi uudistushakkuun. Metsiköiden uudistamisjärjestys: vahingoittuneet metsiköt, joissa puuston arvo alenee nopeasti juurikäävän tartuttamat metsiköt, joissa puuston arvo vähenee arvokkaiden tyvitukkien lahotessa huonolaatuiset metsiköt, joiden suhteellinen arvokasvu on alle tuottovaatimuksen viljavat metsiköt, joiden arvokasvu on alle tuottovaatimuksen karut metsiköt, joiden arvokasvu on alle tuottovaatimuksen. Uudistusalaan rajoittuvat pienialaiset kasvatusmetsiköt on usein taloudellisesti perusteltua liittää käsittelyalueeseen. Pienten metsikkökuvioiden erillinen käsittely on kallista, mikä heikentää niiden kasvatuksen kannattavuutta. Esimerkki uudistuskypsyyden määrittämisestä Lehtomaiselle kankaalle istutettu männikkö, esimerkki Mustasaaresta (1 145 d.d.). Puusto on 50-vuotias ja erittäin tiheä. Sen kasvu on edelleen hyvä, 8,6 m³/ha/v, mutta puusto on huonolaatuista. Koska kasvupaikka on liian rehevä männylle, puut ovat järeäoksaisia. Istutusvirheiden takia puut ovat suurilta osin myös lenkoja. Laatua ei saada harventamalla juuri parannettua. Lisäksi puiden latvat ovat supistuneet ylitiheyden seurauksena ja harvennuksen jälkeinen tuulituhoriski on ilmeinen. Arvokasvu on enää 2,7 % puustoon ja maahan sitoutuneesta pääomasta. Kuusen viljelyyn perustuva kasvatusketju tuottaa kasvupaikalla paljaan maan arvoksi noin 1 700 euroa/ha kolmen prosentin laskentakorolla. Harventamalla metsikkö voidaan näyttäjäprosentti nostaa vain hetkellisesti yli kolmen. Jos metsänomistajan tuottovaatimus on yli kolme prosenttia, hänen kannattaa uudistaa metsikkö välittömästi suuresta kasvusta huolimatta.

# Uudistuskypsyyden määrittäminen

## Huomio suhteelliseen arvokasvuun

Metsän muiden hyötyjen — esimerkiksi marjojen, sienten, virkistyksen tai maiseman — arvo metsänomistajalle riippuu hänen tavoitteistaan ja mieltymyksistään Metsän muiden hyötyjen taloudellista arvoa on vaikea määrittää, mutta ne tulisi kuitenkin huomioida päätöksenteossa.
Kun metsikön suhteellinen arvokasvu (näyttäjäprosentti) laskee alle asetetun tuottovaatimuksen, metsänomistaja alkaa menettää pääomatuottoa, jonka hän voisi saada vapauttamalla puustoon sitoutuneen pääoman ja sijoittamalla sen muualle. Eri kuvioiden uudistamisjärjestyksen päättämisessä voidaan hyödyntää näyttäjäprosenttia.

# Uudistuskypsyyden määrittäminen

## Puuston arvo voi myös laskea

Puuston arvo voi myös ajan myötä alentua. Esimerkiksi juurikääpä lahottaa puun arvokkaimman tukkiosan. Tästä syystä juurikääpätartunnan saaneen puuston arvo laskee nopeasti, kun arvotukki muuttuu kuitupuuksi tai pahimmassa tapauksessa energiapuuksi. Tällaisen puuston edelleen kasvattaminen saattaa aiheuttaa metsänomistajalle merkittäviä taloudellisia tappioita. Hyönteistuho voi romahduttaa puuston arvon lyhyessä ajassa. Jos tuhoriski on ilmeinen, voi puunmyyntitulojen menetyksiä merkittävästi vähentää tekemällä välittömästi uudistushakkuun.

# Uudistuskypsyyden määrittäminen

## Metsiköiden uudistamisjärjestys:

1 . vahingoittuneet metsiköt, joissa puuston arvo alenee nopeasti
2 . juurikäävän tartuttamat metsiköt, joissa puuston arvo vähenee arvokkaiden tyvitukkien lahotessa
3 . huonolaatuiset metsiköt, joiden suhteellinen arvokasvu on alle tuottovaatimuksen
4 . viljavat metsiköt, joiden arvokasvu on alle tuottovaatimuksen
5 . karut metsiköt, joiden arvokasvu on alle tuottovaatimuksen.
Uudistusalaan rajoittuvat pienialaiset kasvatusmetsiköt on usein taloudellisesti perusteltua liittää käsittelyalueeseen. Pienten metsikkökuvioiden erillinen käsittely on kallista, mikä heikentää niiden kasvatuksen kannattavuutta.

# Uudistuskypsyyden määrittäminen

## Esimerkki uudistuskypsyyden määrittämisestä

Lehtomaiselle kankaalle istutettu männikkö, esimerkki Mustasaaresta (1 145 d.d.).
Puusto on 50-vuotias ja erittäin tiheä. Sen kasvu on edelleen hyvä, 8,6 m³/ha/v, mutta puusto on huonolaatuista. Koska kasvupaikka on liian rehevä männylle, puut ovat järeäoksaisia. Istutusvirheiden takia puut ovat suurilta osin myös lenkoja. Laatua ei saada harventamalla juuri parannettua. Lisäksi puiden latvat ovat supistuneet ylitiheyden seurauksena ja harvennuksen jälkeinen tuulituhoriski on ilmeinen.
Arvokasvu on enää 2,7 % puustoon ja maahan sitoutuneesta pääomasta. Kuusen viljelyyn perustuva kasvatusketju tuottaa kasvupaikalla paljaan maan arvoksi noin 1 700 euroa/ha kolmen prosentin laskentakorolla. Harventamalla metsikkö voidaan näyttäjäprosentti nostaa vain hetkellisesti yli kolmen. Jos metsänomistajan tuottovaatimus on yli kolme prosenttia, hänen kannattaa uudistaa metsikkö välittömästi suuresta kasvusta huolimatta.

# Uudistuskypsyyden määrittäminen

## Esimerkki uudistuskypsyyden määrittämisestä

### Esimerkki: Uudistuskypsyyden määrittely.

##  [Uudistuskypsyyden määrittely lehtomaisella kankaalla ](/fi/node/819)

Table
| Puuston arvon kehitys ilman hakkuita | Puuston arvon kehitys ilman hakkuita | Puuston arvon kehitys ilman hakkuita | Puuston arvon kehitys ilman hakkuita |
| Puuston ikä, v | Pääoma, €/ha | Arvokasvu, €/ha | Näyttäjä-% |
| --- | --- | --- | --- |
| 50 | 14 350 | 395 | 2,7 |
| 55 | 16 320 | 285 | 1,7 |
| 60 | 17 740 |   |   |
| Puuston arvon kehitys alaharvennuksen jälkeen (pohjapinta-ala 41 m²/ha ➝ 26 m²/ha) | Puuston arvon kehitys alaharvennuksen jälkeen (pohjapinta-ala 41 m²/ha ➝ 26 m²/ha) | Puuston arvon kehitys alaharvennuksen jälkeen (pohjapinta-ala 41 m²/ha ➝ 26 m²/ha) | Puuston arvon kehitys alaharvennuksen jälkeen (pohjapinta-ala 41 m²/ha ➝ 26 m²/ha) |
| Puuston ikä, v | Pääoma, €/ha | Arvokasvu, €/ha | Näyttäjä-% |
| 50 | 10 115 | 340 | 3,3 |
| 55 | 11 855 | 311 | 2,6 |
| 60 | 13 420 | 320 |   |
Esimerkki: Uudistuskypsyyden määrittely.
Otsikko kolmelle ensimmäiselle riville: Puuston arvon kehitys ilman hakkuita

Otsikko kolmelle viimeiselle riville: Puuston arvon kehitys alaharvennuksen jälkeen (pohjapinta-ala 41 m²/ha ➝ 26 m²/ha)

Puhtaasta puuntuotannon kannattavuusnäkökulmasta uudistushakkuu on ajankohtainen silloin, kun metsikön kasvun arvo on laskenut samalle tasolle kuin sen sitoman pääoman (puuston ja maan yhteenlaskettu arvo) vaihtoehtoiskustannus.

Uudistushakkuun ajoitus

Puhtaasta puuntuotannon kannattavuusnäkökulmasta uudistushakkuu on ajankohtainen silloin, kun metsikön kasvun arvo on laskenut samalle tasolle kuin sen sitoman pääoman  (puuston ja maan yhteenlaskettu arvo) vaihtoehtoiskustannus. 

Uudistuskypsyyden määrittäminen

Metsätien perusparantamisen tavoitteita Hyvällä hoidolla ja suunnitelmallisilla kunnostustoimenpiteillä metsätie saadaan pysymään käyttökunnossa olosuhteista riippuen 15&nbsp;-&nbsp;30 vuotta. Tämän jälkeen tie on syytä&nbsp;perusparantaa. Perusparantamiselle voi olla seuraavia syitä: Tien perustamistapa on&nbsp;ollut&nbsp;puutteellinen. Tien rungossa on&nbsp;voitu käyttää&nbsp;huonoja materiaaleja tai runkoa ei ole rakennettu lainkaan. Tie ei ole kestänyt kuljetuksia ja on kauttaaltaan painunut. Kuljetustarpeen ennustetaan kasvavan niin&nbsp;paljon, että tien rakennetta on parannettava. Rakennetaan uutta tietä huonokuntoisen tien jatkeeksi. Tiessä on alimitoitettuja&nbsp;ja liian jyrkkiä&nbsp;kaarteita. Tie on liian kapea ja siinä on liian suuri sivukaltevuus. Kohtaamis- ja kääntymispaikkoja&nbsp;puuttuu&nbsp;tai&nbsp;ne ovat alimitoitettuja. Liikenneturvallisuus tiellä on huono. Tien linjausta on tarve muuttaa esimerkiksi tien uusien käyttötarpeiden tai ajoneuvojen vaatimusten vuoksi. Suojelu- tai luontokohteen säilyttäminen voi&nbsp;vaatia tien&nbsp;linjauksen muuttamista. Ennakkotutkimuksilla kuten kantavuusmittauksilla ja koekuoppien kaivamisella on tärkeä merkitys vanhan tien parantamista suunniteltaessa. Myös tien kunnossapitäjällä on yleensä hyvät tiedot vanhan tien ongelmakohdista. Näiden avulla parantamistoimenpiteet voidaan suunnata oikeisiin kohtiin. Tien alusrakenteen parantamiseen kuuluvat rungon muotoilu ja tasoitus, pintakivien poisto, vesakon ja tarvittaessa puuston poisto tien reunoilta sekä ojien kaivuu. Kuva: © Ilppo Greis.

Metsäteiden hyvä kunto on edellytys metsänhoidon toimenpiteiden toteuttamiselle ja ympärivuotisille puukuljetuksille. Metsätiestö parantaa myös metsien saavutettavuutta ja virkistyskäytön mahdollisuuksia.
Metsätieverkosto on Suomessa kattava, ja metsäteiden osuus kaikista yksityisteistä on noin puolet. Yksityisen metsätien kunnosta huolehtiminen on maanomistajan vastuulla, ja usean maanomistajan alueella olevan tien kunnosta sovitaan tiekunnassa.

# Metsätien perusparantaminen 

## Metsätien perusparantamisen tavoitteita

Hyvällä hoidolla ja suunnitelmallisilla kunnostustoimenpiteillä metsätie saadaan pysymään käyttökunnossa olosuhteista riippuen 15 - 30 vuotta. Tämän jälkeen tie on syytä perusparantaa.
Perusparantamiselle voi olla seuraavia syitä:
- Tien perustamistapa on ollut puutteellinen. Tien rungossa on voitu käyttää huonoja materiaaleja tai runkoa ei ole rakennettu lainkaan.
- Tie ei ole kestänyt kuljetuksia ja on kauttaaltaan painunut.

- Kuljetustarpeen ennustetaan kasvavan niin paljon, että tien rakennetta on parannettava.
- Rakennetaan uutta tietä huonokuntoisen tien jatkeeksi.
- Tiessä on alimitoitettuja ja liian jyrkkiä kaarteita.
- Tie on liian kapea ja siinä on liian suuri sivukaltevuus.
- Kohtaamis- ja kääntymispaikkoja puuttuu tai ne ovat alimitoitettuja.
- Liikenneturvallisuus tiellä on huono.
- Tien linjausta on tarve muuttaa esimerkiksi tien uusien käyttötarpeiden tai ajoneuvojen vaatimusten vuoksi.
- Suojelu- tai luontokohteen säilyttäminen voi vaatia tien linjauksen muuttamista.
Ennakkotutkimuksilla kuten kantavuusmittauksilla ja koekuoppien kaivamisella on tärkeä merkitys vanhan tien parantamista suunniteltaessa. Myös tien kunnossapitäjällä on yleensä hyvät tiedot vanhan tien ongelmakohdista. Näiden avulla parantamistoimenpiteet voidaan suunnata oikeisiin kohtiin.

Routivilla ja heikosti kantavilla mailla tien runko voidaan joutua rakentamaan kokonaan uudestaan, jos tie on ajettu niin pahasti raiteelle, että päällysrakenne on sekoittunut pohjamaahan. Myös liian kapea tien runko on usein rakennettava kokonaan uudelleen. Ojankaivuu ja sisäluiskan siistiminen johtaa helposti tien rungon ja edelleen ajoradan kapenemiseen. Perusparannus voidaan tehdä myös maanteillä käytetyllä menetelmällä, joka ei kavenna runkoa. Siinä maakivien poiston jälkeen tien runko muotoillaan tiehöylällä riittävän leveäksi, ajetaan päällysrakennekerrokset ja vasta tämän jälkeen kaivetaan rumpukaivannot ja ojat riittävän leveälle.
Kangasmaastossa karkeat ja routimattomat ojamaat voidaan nostaa tien pohjalle. Usein maa on kuitenkin sopimatonta tiivistyneen ja riittävän leveän rungon päälle. Tällöin kaivumaat levitetään ojan taakse. Tiealueen ulkopuolelle levittämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Nämä luvat kannattaa sopia keskitetysti parantamisesta sovittaessa. Jos tien runkoa joudutaan leventämään, kaikki ojasta kaivettu mineraalimaa kelpaa rungon leventämiseen.

Pintakuivatus saadaan kuntoon tien rungon muotoilulla ja reunapalteiden poistolla. Tien rungon kuivatuksessa sivu- ja laskuojat sekä rummut ovat avainasemassa. On tärkeää löytää huonosti kuivuvat paikat tai paikat, missä vesi seisoo. Tässäkin kannattaa hyödyntää paikallistuntemusta. Etenkin routivilla mailla sivuojat on kaivettava aikaisempaa suuremmiksi tai tien molemmille puolille, jos kuivatuksen kanssa on ollut ongelmia.
Perusparannuksen suunnittelussa rumpujen korjaamis- tai uusimistarve selviää niiden kuntotarkastuksella ja tien käyttäjien haastatteluilla. Näillä selvitetään rummun kunto, mitoituksen riittävyys, rumpujen toimivuus ja jäätymisherkkyys sekä käyttäytyminen roudan aikana. Paikoissa, missä vesi seisoo, on uuden rummun tai laskuojan paikka.

Päällysrakenteen rakennekerrosten lisäämistarve selvitetään vertaamalla tienosien kerroksia pohjamaan kantavuuden ja tien päällysrakenneluokan edellyttämiin kerroksiin. Parannettaville tien osuuksille voidaan tehdä myös kantavuusmittaus ja määrittää sen perusteella tarvittavat lisäkerrokset.
Perusparannettavan tien kantavuuden mittauksella saavutetaan huomattavia säästöjä. Mittauksella voidaan määrittää tarkasti vahvistuksen tarpeessa olevat tien kohdat ja kohdistaa tien parantamistyöt vain näihin kohtiin. Kantavuutta voidaan mitata kannettavilla tai auton perässä vedettävillä pudotuspainolaiteilla.
Perusparannuksen yhteydessä harkitaan, onko tulevien liikennetarpeiden johdosta syytä nostaa tien päällysrakenneluokkaa kestämään esimerkiksi myös kelirikkoajan liikennettä. Kerrospaksuuksien mitoittamisessa voidaan käyttää alla olevaa taulukkoa.

Perusparannettavan tien geometria, kääntymis- ja kohtaamispaikat sekä liittymät korjataan vastaamaan nykyisiä ohjeita ja kuljetuskaluston vaatimuksia. Tällä lisätään liikenneturvallisuutta ja kuljetusten toimivuutta sekä keskinopeutta, jolla on suuri vaikutus puunkuljetuksen tuottavuuteen.

# Metsätien perusparantaminen 

## Metsäteiden kunnossapitoon liittyviä työ- ja liikenneturvallisuuden näkökohtia

- Kunnossapitotyöt tulevat metsätiellä liikkujalle aina jollakin tapaa yllätyksenä.
- Metsäteillä on paljon katvealueita tien geometrian ja erilaisten näkemäesteiden takia. Metsäteiden vähäinen liikenne lisää kohtaamisen yllätyksellisyyttä.
- Tien pinnan tasaus- ja muokkaustöissä pintaan nousseet kivet voivat luoda vaaratilanteita ja aiheuttaa onnettomuuksia.
- Metsätiet ovat yleensä kapeita, jolloin kohtaamistilanteessa tien reuna saattaa pettää raskaan ajoneuvon alla.
- Raivaus- ja niittotöissä saattaa sinkoutua kiviä leikkuupäätä nostettaessa.
- Rumpujen kunnostuksesta johtuvat tienkatkaisut voivat aiheuttaa vaaratilanteita liikenteelle. Rumputyömailla nosto- ja asennustyöt voivat aiheuttaa vaaratilanteita työntekijöille.

Metsäteitä käyttävät metsätalouden lisäksi marjastajat, sienestäjät ja metsästäjät sekä muut virkistyskäyttäjät. Nämä metsätien eri käyttäjäryhmät tulee ottaa huomioon kunnossapitotöiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Kunnossapitotöiden yhteydessä on riski onnettomuuksille ja vaaratilanteille. Niissä voivat olla osallisina sekä metsätiellä liikkujat että kunnossapitotyöntekijät ja heidän koneensa.
Kunnossapitoa toteuttavien ja valvovien henkilöiden tietous liikenne- ja työturvallisuudesta on tärkeää. Siksi onkin suositeltavaa, että metsäteillä tiekunnan puolesta töiden tilaajana ja valvojana toimivat henkilöt sekä urakoitsijan jokainen kunnossapidossa työskentelevä henkilö ovat suorittaneet Tieturva 1 - Tietöiden liikenteen järjestely- ja turvallisuuskoulutuksen.
Kunnossapitotöistä tiedottaminen lisää tiellä liikkujan varovaisuutta sekä parantaa mahdollisuutta valmistautua viivytyksiin, valita vaihtoehtoinen reitti tai valita toinen ajankohta metsätiellä liikkumiseen. Tiedottaminen lisää myös metsätiellä työskentelevien turvallisuutta tienkäyttäjien varovaisemman liikkumisen ja mahdollisesti myös liikkujien määrän vähenemisen myötä. Tiedottaminen hoidetaan ensisijaisesti liikennemerkeillä. Jos on kysymys esimerkiksi pitempikestoisesta kunnostustyöstä runsasliikenteiseen aikaan, voidaan kunnostustyöstä tiedottaa myös paikallislehdessä.

Koska metsätiet ovat kapeita ja geometrialtaan hyvin vaihtelevia, kunnossapidossa on erityisesti kiinnitettävä huomiota liikkuvan työn turvallisuuteen. Tämä edellyttää sitä, että
- jokainen kunnossapitotöissä metsätiellä liikkuva työkone tai laite on varustettava asianmukaisin varoituslaittein
- kunnossapitotöistä on tiedotettu ennakkovaroitusmerkein
- jokaisen kunnossapitotöissä olevan on käytettävä työn laadun mukaan turva-, suoja- ja varoitusvaatteita sekä -varusteita
- ajoitetaan kunnossapitotyöt oikea-aikaisesti ottaen huomioon tiellä liikkujat.

Metsäteiden kunnossapidosta urakkatarjouksia pyydettäessä on tarjousasiakirjoihin sisällytettävä työ- ja liikenneturvallisuutta koskevat turvallisuusvaatimukset, jotka urakoitsijan on täytettävä. Tärkeää on, että nämä urakka-asiakirjoihin sisältyvät säännöt tunnetaan ja kaikki urakkaan osallistuvat osapuolet myös noudattavat sääntöjä päivittäisessä työssään.

# Metsätien perusparantaminen 

## Teiden rakentamista rantojen lähelle vältettävä

Mikäli tien pituuskaltevuus on suuri ja sivuojissa on runsaasti vettä, saattavat hienojakoiset maalajit lähteä liikkeelle. Tien rakentaminen vesistöjen tai purojen yli vaikuttaa maisemaan ja veden virtauksiin. Soiden ja notkelmien yli rakennettu tie muuttaa pintavesien virtauksia ja kuivattaa usein tien lähialuetta.
Tienrakentamisessa vältetään vesistöjen rantojen lähialueita ja kapeita niemiä sekä luonnontilaisia soita. Etelä-Suomessa luonnontilaiset letot ja rehevät korvet ovat tärkeimpiä suojeltavia soita. Metsätien suunnittelussa ja rakentamisessa vesistöjen läheisyyteen tulee ottaa huomioon suojelualueet ja arvokkaat luontokohteet. Niitä ovat muun muassa metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, vesilain 2 luvun 11§:ssä luetellut pienvesibiotoopit, pohjavesialueet ja muut arvokkaat vesiluontokohteet ja alueet. Mikäli metsälain määrittelemän erityisen tärkeän elinympäristön kiertäminen ei ole teknisesti tai kohtuullisin kustannuksin mahdollista, tienrakentamiselle voidaan hakea metsälain 11 §:n mukaista poikkeuslupaa Suomen metsäkeskukselta.
Teiden rakentamisessa ja kunnostamisessa on huomioitava [vaelluskalojen reitit ja esteetön nousu](https://www.eraluvat.fi/erapalvelut/hankkeet/esteet-pois.html).

# Metsätien perusparantaminen 

## Ilmoitukset, lausunnot ja luvat

Metsätiehankkeesta on suositeltavaa tehdä ojitusilmoitus ELY-keskukseen, mikäli hankkeeseen sisältyy ojituksia, joilla voi olla vaikutuksia vesistöihin tai pohjavesiin. Vesistövaikutuksia voi vähentää tienvarsiojien ja laskuojien tarveharkinnalla ja vesiensuojeluratkaisuilla.
Metsätien rakennus- ja perusparannushankkeiden suunnittelun yhteydessä laaditaan ympäristöselvitys, josta pyydetään paikallisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto. Mikäli ympäristöselvityksessä on ojitusilmoituksessa vaadittavat tiedot, voidaan lausuntopyynnössä kysyä ELY-keskuksen näkemys myös vesilain mukaisen luvan tarpeesta ojitusten osalta, jolloin erillinen ojitusilmoitus ei ole tarpeen.
Sillan, rummun tai penkereen rakentaminen vesistöön on tavallisin tilanne, jolloin tarvitaan ympäristöviranomaisen lupa. Vesilain tarkoittamien pienvesien, kuten norojen luonnontilaisuuden muuttaminen, edellyttää poikkeuslupaa. Metsätien rakentamiselle uoman yli ei tarvita poikkeuslupaa, mikäli kohteen luonnontilaisuus säilyy.

# Metsätien perusparantaminen 

## Tienrakentaminen pohjavesialueella

Tärkeällä tai vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella toimittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ettei aiheuteta pohjaveden pilaantumista eikä pohjaveden haitallista purkautumista. Maa-aineksen ottopaikoilla on jätettävä riittävä suojakerros pohjavesipinnan yläpuolelle. Myös E-luokan pohjavesialueet tulee huomioida, koska järeät toimenpiteet niillä voivat vaarantaa pohjavesialueesta riippuvan pintavesi- tai maaekosysteemin (esim. tihkupinnan, lähteen tai puron).
Suoalueiden pinta- ja pohjavesien pääsy pohjavesialueille on estettävä. Kuivatusjärjestelyt voivat alentaa pohjaveden pintaa suoalueen läheisyydessä ja aiheuttaa muutoksia vesien virtauksessa. Suovesien virtausmuutoksia vältetään esimerkiksi rakentamalla pengertie. Erityisesti on huolehdittava maa-ainesten ottopaikoilla käytettävien työkoneiden öljyvahinkojen ennaltaehkäisystä ja torjunnasta. Työkoneiden huoltopaikat ja polttoainevarastot sijoitetaan pohjavesialueiden ulkopuolelle, sillä riski pohjaveden pilaantumiselle on suuri.
Lähteet on tärkeä huomioida jo tien suunnitteluvaiheessa. Tie on linjattava riittävän kauas lähteistä ja hetteistä, jotta tien rakentaminen ja käyttö ei aiheuta pohjaveden pilaantumisvaaraa eikä haitallista pohjaveden purkautumista.

# Metsätien perusparantaminen 

## Vesien selkeytys

Laskuojia ei saa kaivaa suoraan vesistöön asti. Vedet suositellaan johdettavaksi vesistöön pintavaluntana aina kun se on mahdollista. Tierunkoa ja ojia kaivettaessa huolehditaan, että vesi ei syövytä hienojakoisia maita liikkeelle. Lietteiden mahdollinen pääsy vesistöihin on estettävä. Lietteiden kulkeutuminen estetään samoin menetelmin kuin ojien kunnostuksissa. Esimerkiksi rumpujen päihin kaivetaan lietekuoppia ja laskuojan yhteyteen laskeutusaltaita. Niiden mitoituksessa kannattaa soveltaa kunnostusojituksessa käytettyjä ohjearvoja. Pitkissä rinteissä liettyminen vähenee, kun sivuojat porrastetaan pohjapadoilla virtausnopeuden pienentämiseksi.
Lietteiden kulkeutumista ja liettymistä tulee silta- ja rumputöissä estää esimerkiksi väliaikaisilla padoilla, tilapäisellä uoman siirrolla ja työn ajoittamisella vähävetiseen aikaan.

Metsäteillä on pintavesien virtauksiin melko vähäinen vaikutus, koska tiet pääsääntöisesti linjataan kantaville maille vetisiä maastokohtia välttäen. Sen sijaan teiden rakentamisessa paljastetaan paljon maata ja kaivetaan ojia, jolloin lietteitä voi sateiden aikana päästä vesistöön.

Ympäristönäkökohdat tulee ottaa huomioon metsätien kunnossapidon suunnittelussa, toteutuksessa ja valvonnassa. Metsätien kunnossapidossa kiinnitetään tällöin huomiota
- pohjaveden ja vesistöjen suojeluun sekä lähiympäristön metsäluontoon
- työmaan siisteyteen
- toimintatapojen kehittämiseen ja kuljetuslogistiikan suunnitteluun
- maa-ainesten ja kunnossapitomateriaalien tehokkaaseen käyttöön
- polttoaineiden ja energian kulutukseen
- tehokkaiden ja älykkäiden koneiden, laitteiden ja työmenetelmien käyttöön.
Kunnossapidon toimintatapoja kehittämällä ja huolellisella työn suunnittelulla voidaan minimoida töiden siirtoajot ja kuljetuksiin liittyvät tyhjänä ajot. Oikealla materiaalivalinnalla voidaan vähentää kulutuskerrosmateriaalin hävikkiä, lisätä kulutuskerroksen kestoikää ja vähentää tien pinnan pölyävyyttä, mitkä kaikki pienentävät kunnossapidon ympäristökuormitusta.

Vähän polttoainetta kuluttavat, vähäpäästöiset työkoneet ovat jatkossa ympäristönormien takia välttämättömiä. Työkoneautomaation käyttö tehostaa töiden suoritusta, parantaa tarkkuutta ja vähentää materiaalien menekkiä. Pölynsidonta-aineiden käyttö tulee suunnitella ja toteuttaa kunkin tieosuuden todellisen tarpeen mukaan. Tiesuolojen käyttö minimoidaan I ja II- luokan pohjavesialueilla ja tien välittömässä läheisyydessä olevien vedenottamoiden ja kaivojen kohdilla.

Perusparannuksessa metsätien geometria, kääntymis- ja kohtaamispaikat sekä liittymät korjataan vastaamaan nykyisiä ohjeita ja kuljetuskaluston vaatimuksia. Tällä lisätään liikenneturvallisuutta ja kuljetusten toimivuutta sekä keskinopeutta, jolla on suuri vaikutus puunkuljetuksen tuottavuuteen.

Metsätien perusparantaminen 

Perusparannuksessa metsätien geometria, kääntymis- ja kohtaamispaikat sekä liittymät korjataan vastaamaan nykyisiä ohjeita ja kuljetuskaluston vaatimuksia. Tällä lisätään liikenneturvallisuutta ja kuljetusten toimivuutta sekä keskinopeutta, jolla on suuri vaikutus puunkuljetuksen tuottavuuteen. 

Metsityksessä huomioitavaa:• Ojituksen kunnostustarve ja muu vesitalouden järjestely• Maanmuokkausmenetelmä&nbsp;• Tarve lannoitukseen välittömästi ja myöhemmin• Uudistamistapa ja käytettävä viljelymateriaali• Vesakon raivaustarve ennen metsänviljelyä• Heinäntorjuntatarve välittömästi ja etenkin kasvatuksen alkuvaiheessa• Taimikonhoitotarpeen ennakointi ja seuranta Maalajin tunnistaminen keskeistä Metsityksen suunnittelussa on tärkeää tunnistaa kohteen maalaji, joka rajaa metsityksessä käytettävät menetelmät. Alueen maalaji on syytä käydä määrittämässä näytekaivun perusteella. Näytekuoppa kaivetaan eloperäisen humuskerroksen alla olevaan pohjamaahan asti, mutta kuitenkin enintään 40 cm:n syvyiseksi. Turvemaiden metsityksen suunnittelussa on tarpeen määrittää turvekerroksen paksuus ja tarkastella sen alla olevan pohjamaan laatua. Metsänhoidon suosituksissa ohutturpeisiksi luokitellaan maat, joissa turvekerroksen paksuus on alle 30 cm. Kun turvekerros on yli 30 cm, maa luokitellaan paksuturpeiseksi. Turvealueilla pohjamaan laatua on helpointa tarkkailla ojien reunoista. Ohutturpeisilla kohteilla pohjamaan saa esiin kaivamalla lapiolla kuopan turpeeseen. Pohjamaan maalaji selvitetään aistinvaraisesti. Hietaiset ja sitä hienommat kivennäismaat ovat pohjamaana hyviä metsityksen kannalta, ja erityisesti silloin, kun turvetta on vähemmän kuin 30 cm. Kun turvekerros on paksu, yli 30cm, tarvitaan metsityksen yhteydessä lannoitus kivennäisravinteilla, vaikka pohjamaa olisi hienolajitteinen. Paksuilla turvekerroksilla puiden juuret yltävät harvoin pohjamaahan. Turvetuotannosta vapautuneilla suonpohjilla turvekerroksen paksuus voi vaihdella paljon. Joihinkin osiin on voinut jäädä muita paksumpi tai ohuempi turvekerros tuotannon loppuessa. Tästä syystä turvekerroksen paksuus on syytä mitata koko alueelta. Yleiskuvan saa sijoittamalla koko alueen läpi kulkevia mittauslinjoja, joilta turpeen paksuus mitataan muutaman kymmenen metrin välein. Näiltä linjoilta mitataan turpeen paksuus vähintään entisten tuotantosarkojen keskeltä, mutta mielellään myös joistakin kohdista ojien vierestä.Aro, L. &amp; Hytönen, J. 2019. Suonpohjasta metsäksi. Luonnonvarakeskus ja Suomen metsäkeskus. Happamien sulfaattimaiden tunnistaminen on ensiarvoista vesiensuojelulle ja metsänviljelyn onnistumiselle. Sulfaattimailla maanmuokkauksessa ja mahdollisessa ojituksen kunnostamisessa on noudatettava erityistä varovaisuutta, jotta rikkihappoa muodostava maakerros ei paljastu. Turpeen paksuuden ja sen alla olevan kivennäismaan ominaisuuksien tunteminen on hyvin tärkeää, jos on välttämätöntä suunnitella ojitustoimenpiteitä pohjavesialueen vaikutuspiiriin. Vesille aiheutuvat ympäristövaikutukset on selvitettävä. Metsitysketjujen rakennetta ja eri töiden ajoitusta on kuvattu seuraavissa taulukoissa. Lue myös: Maalajit ja niiden tunnistaminen | Metsänhoidon suositukset Metsitysketju: Vanhat sorakuopat, hylätyt tontit ja muut vastaavat: Kivennäismaata, jonka maalajina karkea hieta tai hiekka. Kuvat: © Juha Varhi. Peltoviljelyssä ollut alue: Kivennäismaata, jossa maalajina karkea hieta tai hiekka. Kuvat: © Juha Varhi. Peltoviljelyssä ollut alue: Kivennäismaata, jonka maalajina hieno hieta, hiesu, savi tai multa. Kuvat: © Juha Varhi. Peltoviljelyssä ollut alue: Turvemaata, jonka turvekerroksen paksuus enintään 30 cm. Kuvat: © Juha Varhi. Peltoviljelyssä ollut alue: Turvemaata, jonka turvekerroksen paksuus yli 30 cm. Kuvat: © Juha Varhi. ______________ Suonpohja: Turvekerroksen paksuus enintään 30 cm, pohjamaana karkeajakoinen aines. Kuvat: © Juha Varhi. Suonpohja: Turvekerroksen paksuus enintään 30 cm, pohjamaana hienojakoinen aines. Kuvat: © Juha Varhi. Suonpohja: Turvekerroksen paksuus yli 30 cm. Kuvat: © Juha Varhi. Maalaji on metsityksen suunnittelun merkittävimpiä lähtökohtia. Kuva: © Arto Koistinen.

**Metsityksessä huomioitavaa:**• Ojituksen kunnostustarve ja muu vesitalouden järjestely• Maanmuokkausmenetelmä • Tarve lannoitukseen välittömästi ja myöhemmin• Uudistamistapa ja käytettävä viljelymateriaali• Vesakon raivaustarve ennen metsänviljelyä• Heinäntorjuntatarve välittömästi ja etenkin kasvatuksen alkuvaiheessa• Taimikonhoitotarpeen ennakointi ja seuranta

# Metsityksen suunnittelu

## Maalajin tunnistaminen keskeistä

Metsityksen suunnittelussa on tärkeää tunnistaa kohteen maalaji, joka rajaa metsityksessä käytettävät menetelmät. Alueen maalaji on syytä käydä määrittämässä näytekaivun perusteella. Näytekuoppa kaivetaan eloperäisen humuskerroksen alla olevaan pohjamaahan asti, mutta kuitenkin enintään 40 cm:n syvyiseksi.
Turvemaiden metsityksen suunnittelussa on tarpeen määrittää turvekerroksen paksuus ja tarkastella sen alla olevan pohjamaan laatua. Metsänhoidon suosituksissa ohutturpeisiksi luokitellaan maat, joissa turvekerroksen paksuus on alle 30 cm. Kun turvekerros on yli 30 cm, maa luokitellaan paksuturpeiseksi.
Turvealueilla pohjamaan laatua on helpointa tarkkailla ojien reunoista. Ohutturpeisilla kohteilla pohjamaan saa esiin kaivamalla lapiolla kuopan turpeeseen. Pohjamaan maalaji selvitetään aistinvaraisesti.

Hietaiset ja sitä hienommat kivennäismaat ovat pohjamaana hyviä metsityksen kannalta, ja erityisesti silloin, kun turvetta on vähemmän kuin 30 cm. Kun turvekerros on paksu, yli 30cm, tarvitaan metsityksen yhteydessä lannoitus kivennäisravinteilla, vaikka pohjamaa olisi hienolajitteinen. Paksuilla turvekerroksilla puiden juuret yltävät harvoin pohjamaahan.
Turvetuotannosta vapautuneilla suonpohjilla turvekerroksen paksuus voi vaihdella paljon. Joihinkin osiin on voinut jäädä muita paksumpi tai ohuempi turvekerros tuotannon loppuessa. Tästä syystä turvekerroksen paksuus on syytä mitata koko alueelta. Yleiskuvan saa sijoittamalla koko alueen läpi kulkevia mittauslinjoja, joilta turpeen paksuus mitataan muutaman kymmenen metrin välein. Näiltä linjoilta mitataan turpeen paksuus vähintään entisten tuotantosarkojen keskeltä, mutta mielellään myös joistakin kohdista ojien vierestä.
Happamien sulfaattimaiden tunnistaminen on ensiarvoista vesiensuojelulle ja metsänviljelyn onnistumiselle. Sulfaattimailla maanmuokkauksessa ja mahdollisessa ojituksen kunnostamisessa on noudatettava erityistä varovaisuutta, jotta rikkihappoa muodostava maakerros ei paljastu.

Turpeen paksuuden ja sen alla olevan kivennäismaan ominaisuuksien tunteminen on hyvin tärkeää, jos on välttämätöntä suunnitella ojitustoimenpiteitä pohjavesialueen vaikutuspiiriin. Vesille aiheutuvat ympäristövaikutukset on selvitettävä.
Metsitysketjujen rakennetta ja eri töiden ajoitusta on kuvattu seuraavissa taulukoissa.
Lue myös: [Maalajit ja niiden tunnistaminen | Metsänhoidon suositukset](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/maalajit-ja-niiden-tunnistaminen)

# Metsityksen suunnittelu

## Maalajin tunnistaminen keskeistä

### Metsitysketjut joutoalueille pois lukien turvetuotannosta vapautuneet suonpohjat.

##  [Metsitysketjut joutoaluella taulukkona lukuunottamatta suonpohjia](/fi/node/801)

Table
|   | Työmaasuunnitelman laadinta | Taimien tilaus, puulaji, taimikoko 2 v | Vesakon raivaus | Maanmuokkaus | Ojien kunnostus | Pintakasvillisuuden torjunta1 | Boorilannoitus | Istutus  ---Taimien suojaus (taimisuojat1/kemiallinen2) | Työmaan tarkastus ja tarvittaessa heinääminen | Varhaisperkaus | Kali + boorilannoitus |
| --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- |
| Ajankohta | kevät 0 | kevät 0 | kevät 0 | kevät 0 - kesä 0 | kevät 0 -kesä 0 | loppukesä 1 (kone) tai istutuksen jälkeen kesä 2 (käsin) | pintakasvillisuuden torjunnan yhteydessä tai istutuksen jälkeen | kevät 2 | loppukesä 2, kesä 3, kesä 4, kesä 5 | vuosi 6-7 | noin 5 vuoden kuluessa |
| Vanhat sorakuopat, hylätyt tontit ja muut vastaavat: kivennäismaata, jonka maalajina karkea hieta ja hiekka | kyllä | mänty | tarvittaessa | laikkumätästys, kiviset kohteet: äestys | - | kyllä | - | kyllä | kyllä | tarvittaessa | - |
| Peltoviljelyssä ollut alue: kivennäismaata, jossa maalajina karkea hieta tai hiekka | kyllä | kuusi, rauduskoivu | tarvittaessa | laikkumätästys | tarvittaessa | kyllä | kyllä | kyllä | kyllä | tarvittaessa | - |
| Peltoviljelyssä ollut alue: kivennäismaata, jonka maalajina hieno hieta, hiesu, savi tai multa | kyllä | kuusi, myös lehtipuut mahdollisia | tarvittaessa | laikkumätästys, hienojakoiset ja kosteat: ojitusmätästys | tarvittaessa, hienojakoiset ja kosteat: kyllä | kyllä | kyllä | kyllä | kyllä | tarvittaessa | - |
| Peltoviljelyssä ollut alue: turvemaata, jonka turvekerroksen paksuus enintään 30 cm | kyllä | kuusi, tervaleppä (varauksin hieskoivu tai mänty) | tarvittaessa | ojitusmätästys | tarvittaessa | kyllä | - | kyllä | kyllä | tarvittaessa | kyllä (3) |
| Peltoviljelyssä ollut alue: turvemaata, jonka turvekerroksen paksuus yli 30 cm | kyllä | kuusi, kun ei ole hallanvaaraa, (varauksin mänty tai hieskoivu) | tarvittaessa | ojitusmätästys | kyllä | kyllä | - | kyllä | kyllä | tarvittaessa | kyllä |

Metsitys

Metsityksen suunnittelussa on keskeistä eri työvaiheiden tarkoituksenmukainen ajoitus. Koko metsitysketju on suunniteltava huolella, jotta metsityksen onnistuminen varmistuu. 

Metsityksen suunnittelu

Lumituhoriski kasvaa lykätessä ensiharvennusta niin pitkään, että puut alkavat riukuuntua. Kuva: © Sakari Pönniö. Luokitusta ei tule soveltaa metsiköissä, joiden ensisijaiset arvot perustuvat esimerkiksi maisema-, virkistys- tai suojeluarvoihin. Metsikön puuntuotannollinen laatu voidaan lisätä tarkennuksena puuston kehitysluokkaan. Syitä metsikön taloudelliseen vajaatuottoisuuteen Taloudellinen vajaatuottoisuuden syitä voivat olla esimerkiksi: kasvupaikalle sopimaton puulajipuuston vähäisyys ja huonokuntoisuus metsätuhon tai ravinnehäiriön takiametsänhoitotöiden laiminlyönti Taloudellisesti vajaatuottoinen metsikkö Metsikkökuvio on puuntuotannon kannalta taloudellisesti vajaatuottoinen*, jos• Kasvupaikalle metsätaloudellisesti sopivien kasvatuskelpoisten puiden muodostaman puuston pohjapinta-ala tai runkoluku on alle 50 % metsänhoitosuositusten harvennusmallien vähimmäisrunkoluvusta tai pohjapinta-alasta.• Puuston arvokehitys on negatiivinen tai muuttumassa negatiiviseksi• Puuston kasvua ja laadunkehitystä häiritsevät merkittävästi jatkuvat eläin- tai sienituhot• Puusto on selvästi yli-ikäinen ja kasvunsa miltei lopettanut.• Taimikon kasvatuskelpoisten puiden runkoluku ei täytä metsälain uudistamisvelvoitetta.• Pääpuulaji on taloudellisesti vähäarvoinen tai kasvupaikalle puuntuotannollisesti sopimaton. Tällaisia pääpuulajeja ovat: 1. Haapa muilla kuin lehtomaisilla ja parhailla tuoreilla kankailla 2. Hieskoivu kangasmailla lukuun ottamatta soistuneita kohtia 3. Mänty hyvin hienojakoisilla mailla tai rehevillä kasvupaikoilla 4. Kuusi kuivilla kankailla ja vastaavilla turvemailla sekä useimmiten myös kuivahkoilla kankailla ja vastaavilla turvemailla 5. Harmaaleppä. * Puuston rakenteen, tilajakauman, hyvän laadun ja kasvukunnon perusteella em. puustot voidaan vajaatuottoisuudesta huolimatta kuitenkin katsoa taloudellisesti kehityskelpoisiksi. Puuntuotannon kannalta taloudellisesti vajaatuottoinen metsikkö voi olla kehityskelpoinen tai kehityskelvoton. Taloudellisesti vajaatuottoinen metsikkö on: kehityskelvoton, kun sen odotettavissa oleva arvokasvu on niin alhainen, että uudistaminen heti on kannattavampaa kuin jatkokasvattaminenkehityskelpoinen, kun sen odotettavissa oleva arvokasvu, ottaen huomioon mahdolliset metsänhoitotoimenpiteet, on vajaatuottoisuudesta huolimatta niin suuri, että kasvattaminen on kannattavampaa kuin välitön uudistaminen.Yleisohjeena on, että uudistusaloihin kuulumaton metsikkökuvio on taloudellisesti vajaatuottoinen, jos sen taloudellinen tuotto on alle puolet puuntuotannollisin tavoittein hoidetun metsikön tuotosta. Lue lisää: Metsätilan hoito | Metsänhoidon käsitteet ja luokittelut Metsikön puuntuotannollista laatua arvioidaan metsämaalla, jossa ensisijaisena tavoitteena on puunkasvatus ja puunmyyntitulojen saaminen.

Metsikön puuntuotannollista laatua arvioidaan metsämaalla, jossa ensisijaisena tavoitteena on puunkasvatus ja puunmyyntitulojen saaminen.

Luokitusta ei tule soveltaa metsiköissä, joiden ensisijaiset arvot perustuvat esimerkiksi maisema-, virkistys- tai suojeluarvoihin. Metsikön puuntuotannollinen laatu voidaan lisätä tarkennuksena puuston kehitysluokkaan.

# Metsikön puuntuotannollinen laatu

## Syitä metsikön taloudelliseen vajaatuottoisuuteen

Taloudellinen vajaatuottoisuuden syitä voivat olla esimerkiksi:
- kasvupaikalle sopimaton puulaji
- puuston vähäisyys ja huonokuntoisuus metsätuhon tai ravinnehäiriön takia
- metsänhoitotöiden laiminlyönti

# Metsikön puuntuotannollinen laatu

## Taloudellisesti vajaatuottoinen metsikkö

**Metsikkökuvio on** ***puuntuotannon kannalta taloudellisesti vajaatuottoinen*****\*, jos**• Kasvupaikalle metsätaloudellisesti sopivien kasvatuskelpoisten puiden muodostaman puuston pohjapinta-ala tai runkoluku on alle 50 % metsänhoitosuositusten harvennusmallien vähimmäisrunkoluvusta tai pohjapinta-alasta.• Puuston arvokehitys on negatiivinen tai muuttumassa negatiiviseksi• Puuston kasvua ja laadunkehitystä häiritsevät merkittävästi jatkuvat eläin- tai sienituhot• Puusto on selvästi yli-ikäinen ja kasvunsa miltei lopettanut.• Taimikon kasvatuskelpoisten puiden runkoluku ei täytä metsälain uudistamisvelvoitetta.• Pääpuulaji on taloudellisesti vähäarvoinen tai kasvupaikalle puuntuotannollisesti sopimaton. Tällaisia pääpuulajeja ovat: 1. Haapa muilla kuin lehtomaisilla ja parhailla tuoreilla kankailla 2. Hieskoivu kangasmailla lukuun ottamatta soistuneita kohtia 3. Mänty hyvin hienojakoisilla mailla tai rehevillä kasvupaikoilla 4. Kuusi kuivilla kankailla ja vastaavilla turvemailla sekä useimmiten myös kuivahkoilla kankailla ja vastaavilla turvemailla 5. Harmaaleppä.
\* Puuston rakenteen, tilajakauman, hyvän laadun ja kasvukunnon perusteella em. puustot voidaan vajaatuottoisuudesta huolimatta kuitenkin katsoa *taloudellisesti kehityskelpoisiksi*.

Puuntuotannon kannalta taloudellisesti vajaatuottoinen metsikkö voi olla kehityskelpoinen tai kehityskelvoton. Taloudellisesti vajaatuottoinen metsikkö on:
- **kehityskelvoton**, kun sen odotettavissa oleva arvokasvu on niin alhainen, että uudistaminen heti on kannattavampaa kuin jatkokasvattaminen
- **kehityskelpoinen**, kun sen odotettavissa oleva arvokasvu, ottaen huomioon mahdolliset metsänhoitotoimenpiteet, on vajaatuottoisuudesta huolimatta niin suuri, että kasvattaminen on kannattavampaa kuin välitön uudistaminen.
Yleisohjeena on, että uudistusaloihin kuulumaton metsikkökuvio on taloudellisesti vajaatuottoinen, jos sen taloudellinen tuotto on alle puolet puuntuotannollisin tavoittein hoidetun metsikön tuotosta.

# Metsikön puuntuotannollinen laatu

## \[H2\]

**Lue lisää**: Metsätilan hoito | [**Metsänhoidon käsitteet ja luokittelut**](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/metsanhoidon-kasitteet-ja-luokittelut)

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “free coins on fc 26 Visit Buyfc26coins.com for latest FC 26 coins news..XPu0”

Mikä on rajapintapalvelu?

Harvennusmallien käyttöohje

Puuston kiertoajan pidentämisen suunnittelu

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Harvennusmallien käyttö

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsätalouden kannattavuus

Laadunseuranta metsän- ja luonnonhoidossa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Uudistuskypsyyden määrittäminen

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsätien perusparantaminen

Metsityksen suunnittelu

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsikön puuntuotannollinen laatu

Haku ja valikko