Puuston kiertoaika määräytyy metsänomistajan tavoitteiden mukaan Metsikön kiertoaika kertoo jaksollisessa kasvatuksessa yhden puusukupolven kasvatusajan pituuden. Kiertoaika vaihtelee metsänomistajan tavoitteiden mukaan. Metsikön uudistaminen on ajankohtaista silloin, kun metsänomistaja saa siitä enemmän hyötyä kuin edelleen kasvattamisesta. Keskeisimpiä metsän tuottamia hyötyjä ovat puunmyyntitulot, virkistysmahdollisuudet, maisema-arvojen ja luonnon monimuotoisuuden ylläpito sekä hiilen sidonta ja varastointi. Suosituksissa metsän uudistamisajankohta määräytyy keskiläpimitan perusteella. Kun metsä on saavuttanut tietyn keskiläpimitan, sen uudistamista suositellaan. Suositeltavat uudistamisläpimitat määritellään 2-3 prosentin tuottovaatimuksen mukaan, eli ne perustuvat taloudellisille tavoitteille. Tuottovaatimuksen kasvaessa puusto uudistetaan aiemmin, jolloin uudistamisläpimitta on alempi, ja alhaisemmalla tuottovaatimuksella se uudistetaan myöhemmin, jolloin uudistamisläpimitta on ylempi. Suositukset perustuvat hoidetun tasaikäisrakenteisen metsän kasvua kuvaaviin kehitysmalleihin.Suositusten mukaisista uudistamisläpimitoista poiketaan myös silloin, kun muut tavoitteet ohjaavat puuston kasvatusta taloudellisten tavoitteiden rinnalla tai niiden sijasta. Myös puuston tuhot tai niiden riski vaikuttavat. Kiertoajan pidentämisen hyötyjä ja riskejä Kiertoaikaa pidentämällä voidaan tuottaa ilmastohyötyjäSaksa, T. (toim.) 2020. Ilmastonmuutos ja metsänhoito : Yhteenveto ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsänhoitoon. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 98/2020. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 48 s., säilyttää puustoista maisemaa ja tukea luonnon monimuotoisuuttaMartikanen, P., Siitonen, J., Punttila, P., Kaila, L., &amp;amp; Rauh, J. 2000. Species richness of Coleoptera in mature managed and old-growth boreal forests in southern Finland. Biological Conservation, 94, 199-209.Siitonen, J., Martikainen, P., Punttila, P., &amp;amp; Rauh, J. 2000. Coarse woody debris and stand characteristics in mature managed and old-growth boreal mesic forests in southern Finland. Forest Ecology and Management, 128, 211-225.&nbsp;sekä metsien monikäyttöä.&nbsp;Pidentämällä kiertoaikoja metsätalouden toimenpiteiden aiheuttamat hiilipäästöt siirtyvät myöhemmäksi ja toistuvat harvemmin. Puuston kasvattaminen pidempään lisää hiilen sidontaa niin puustoon kuin maaperään ja hiilivarasto kasvaa. Puuston kasvattaminen pidempään lisää järeämmän tukkipuuston määrää uudistushakkuussa, jolloin suurempi osuus puusta on käytettävissä pitkäaikaisempiin puutuotteisiin.&nbsp;Puuston kasvukyky ja hiilensidonta heikkenevät kuitenkin puuston ikääntyessä. Eritoten mäntyvaltaisilla kohteilla ilmastohyötyä saadaan kasvattamalla puustoa 2024 päivitettyjen harvennusmallien ja ensiharvennussuositusten mukaisesti. Niissä puustomäärät ovat ensiharvennuksen jälkeen korkeammalla tasolla verrattuna vanhoihin malleihin. Myös kiertoaikaa voidaan pidentää, jos halutaan painottaa muita kuin taloudellisia tavoitteita, kuten esimerkiksi hiilivaraston kasvattamista.Metsikön iän kasvaessa ja ilmaston lämmetessä metsätuhojen todennäköisyys kasvaa.Roberge, JM., Laudon, H., Björkman, C. ym. 2016. Socio-ecological implications of modifying rotation lengths in forestry. Ambio 45, 109–123.Subramanian, N. ym. 2016. Adaptation of Forest Management Regimes in Southern Sweden to Increased Risks Associated with Climate Change.&nbsp;Forests&nbsp;2016,&nbsp;7, 8. Tuhoriskien kasvun takia pidempään kasvatettavia puustoja on hyvä seurata normaalia aktiivisemmin, myös maastokäynnein. Puuston vaurioituminen ja kuoleminen aiheuttavat taloudellisia menetyksiä ja pienentävät puuston hiilensidontaa. Tutustu metsätuhoriskeihin Metsätuhot ja metsien terveys-osiossa. Kiertoajan pidentäminen heikentää metsätalouden kannattavuuttaRouta, J. ym. 2019. Effects of intensified silviculture on timber production and its economic profitability in boreal Norway spruce and Scots pine stands under changing climatic conditions. Forestry 2019; 00, 1–11., kun uudistushakkuu siirtyy parhaan taloustuloksen tuottavasta ajankohdasta myöhemmäksi. Kiertoajan pidentämisen soveltuvuus sekä mahdolliset hyödyt ja vaikutus kannattavuuteen riippuvat kohteesta. Puuston kiertoajan pidentämiseen soveltuvimmat kohteet Soveltuvimmat kohteet kiertoajan pidentämiseen ovat kuusi- ja mäntyvaltaiset kohteet: kivennäismaan kuusikot lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla ja männiköt tuoreilla, kuivahkoilla ja kuivilla kasvupaikoilla.&nbsp;Kiertoajan pidentämisessä on tärkeää huomioida erilaiset metsätuhoriskit, joista sienituhoja voi esiintyä kaikilla kohteilla, mutta erityisesti kuusivaltaisilla järeillä puustoilla Etelä-Suomessa.&nbsp;Maltillinen, noin 10 vuoden, kiertoajan pidentäminen voi olla kannattavaa kuusikoissa tuoreella ja lehtomaisella kasvupaikalla, mutta tuotto-odotus jää usein alhaisemmaksi kuin tavanomaisemmilla kasvatusohjelmilla. Optimaalisissa olosuhteissa pidennetyn kiertoajan kasvatusohjelmilla kuusikoissa voidaan päästä samoihin tuloksiin kuin perusmallin harvennusmalleihin perustuvilla kasvatusohjelmilla.Männyllä taloudellista kannattavuutta ei voi hakea pidennetyn kiertoajan avulla. Yhden prosentin tuotto-odotuksella vain pohjoisen Suomen mustikkatyypin männiköllä voitiin laskennallisesti todeta taloudellista hyötyä tavanomaisiin kasvatushakkuutapoihin verrattuna.Pidennetyn kiertoajan harvennusmalleissa harvennukset tehdään hieman myöhemmin ja puuston määrä pohjapinta-alana ilmaistuna on selvästi korkeampi kuin muissa harvennusmalleissa. Puustopääoman ja järeytymisen myötä hyödynnettävän puuston määrä kasvaa. Pohjois-Suomessa pidemmät kiertoajat Pohjois-Suomessa puuston kiertoaika on pidempi kuin Etelä-Suomessa. Esimerkiksi Pohjois-Suomen karuilla kasvupaikalla männikön kiertoaika voi olla reilusti yli 100 vuotta. Koska nykyoloissa Pohjois-Suomen metsissä on Etelä-Suomea pienempi kirjanpainaja- ja juurikääpätuhoriskiVenäläinen A., ym. 2020a. Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskejä Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 2020-10454. Tieteen tori. 9 s., on kiertoajan pidentämisen mahdollisuudet paremmat Pohjois-Suomessa etenkin männiköissä. Kiertoaikoja pidentäessä tulee kuitenkin huomioida kirjanpainajan ja juurikäävän riskialueen laajeneminen yhä pohjoisemmaksi. Päätös kiertoajan pidentämisestä tehdään jo harvennuksissa Kiertoajan pidentäminen on hyvä ottaa huomioon puuston käsittelyissä jo ennen uudistuskypsyyttä. Vaihtoehtoja kiertoajan pidentämiseksi:• soveltamalla ensiharvennusvaiheesta alkaen pidennetyn kiertoajan harvennusmalleja• myöhempänä harvennuksena tehty yläharvennus (2. ja/tai 3. harvennus)&nbsp;• toinen myöhempi alaharvennus(3. harvennus)• uudistamishakkuun lykkääminen Eroina muihin harvennusmalleihin pidennetyn kiertoajan mallit eivät perustu taloudelliseen tuotto-odotukseen, vaan malleilla maksimoidaan hiilensidontaa ja puuntuotosta kiertoajalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei malleilla voida kasvattaa puustoa myös taloudellisesti kannattavasti. Malleissa harvennukset tehdään hieman myöhemmin ja lievempinä kuin muissa malleissa, jolloin puustopääoma pysyy korkeana ja uudistamisläpimitta saavutetaan tavanomaista myöhemmin. Pidennetyn kiertoajan malleissa uudistamisläpimitan keskiarvona on käytetty uudistamissuosituksen maksimiuudistamisläpimittaa, eli uudistamishakkuu tehdään keskimäärin vasta 1,5–3 cm järeämpään puustoon.&nbsp;Kiertoajan pituus on keskimäärin 15 vuotta pidempi kuin harvennusmallien perusmalleilla. Etelä-Suomessa kuusikoiden kasvatus normaalia pidempään voi olla kannattavaa myös taloudellisesti. On kuitenkin tärkeää huomioida erilaiset tuhoriskit vanhenevissa puustoissa. Kuvassa olevaa puustoa on hoidettu pidennetyn kiertoajan harvennusmallin mukaisesti. Puustoa on harvennettu lievemmin, eli runkoja hehtaarille on jätetty enemmän, jolloin ne järeytyvät hitaammin, mutta kerryttävät pidemmän kiertoajan avulla suuremman puuntuotoksen. Kuvan kuusikko kasvaa Tuuloksessa Kanta-Hämeessä. Kuva: © Antti Sipilä.

Metsä on hiilinielu, mikäli puustoon ja maaperään sitoutuvan hiilen määrä ylittää siitä poistuvan hiilen määrän. Tällöin metsän hiilivarasto kasvaa. Metsissä tapahtuu sekä hiilen sitoutumista yhteyttämisen seurauksena että vapautumista lahoamisen ja maahengityksen seurauksena. Jos hiiltä vapautuu enemmän kuin sitä sitoutuu, on metsä hiilen lähde. Metsät ja puutuotteet ovat yhteensä hiilinielu, jos niiden yhteenlaskettu hiilivarasto kasvaa ja hiilen lähde, jos niiden hiilivarasto pienenee.

Ekosysteemiin tai sen osaan varastoitunut hiili. Metsän hiilivarasto koostuu maanpäällisen ja -alaisen elävän ja kuolleen biomassan hiilestä. Hiilivarastoina toimivat puut, muu kasvillisuus, maaperäeliöstö mukaan lukien mikrobit, kuollut puuaines ja karike. Hiiltä on varastoituneena myös metsämaan hiilipitoisissa yhdisteissä. Metsän lisäksi hiilivarastoja ovat puusta valmistetut tuotteet. Hiilivaraston muutosta kuvaa vuosittainen hiilitase.

Metsikössä yhden puusukupolven kasvatusajan pituutta kutsutaan kiertoajaksi. Kiertoajan pituus on siis ajanjakso uudistamisesta uudistushakkuuseen.

Jaksollisessa metsänkasvatuksessa kiertoaika alkaa metsän uudistamisesta, etenee taimikkovaiheeseen sekä nuoren- ja varttuneen kasvatusmetsän vaiheeseen ja päättyy uudistushakkuuseen. Kiertoajan optimaalinen pituus vaihtelee kohteen ominaispiirteiden ja metsänomistajan tavoitteiden mukaan.

Yläharvennus on tasarakenteisen, varttuneen kasvatusmetsän harvennustapa, jossa pienten puiden lisäksi poistetaan kookkaimpia ja taloudellisesti arvokkaimpia puita. Kasvatettavaksi jätetään etenkin hyvälaatuisia lisävaltapuita. Yläharvennus lisää laadukkaan tukkipuun tuotosta ja pidentää metsikön kiertoaikaa.

Yläharvennusta suunniteltaessa on varmistuttava kohteen sopivuudesta. Hakkuussa kasvamaan jätetään harvennusmallin mukaisesti hyvän latvuksen omaavia laadukkaita ja elpymiskykyisiä lisävaltapuita tilajärjestykseltään tasaisesti. Valtapuiden harvennus vaatii tekijältään ammattitaitoa ja huolellisuutta, jotta puuston tiheys pysyy harvennusmallin mukaisena.

Uudistushakkuu on tasaikäisenä kasvatettavan metsikön viimeinen toimenpide, jossa valtaosa puustosta hakataan ja tilalle perustetaan uusi puusukupolvi. Uudistushakkuu voidaan tehdä uudistuskypsälle metsikölle, jonka jatkokasvattaminen ei ole metsänomistajalle enää perusteltua.
Uudistushakkuun toteutukseen on erilaisia vaihtoehtoja. Uudistushakkuussa poistetaan alalta lähes kaikki puusto, mutta samalla huolehditaan myös maiseman- ja luonnonhoidon toteutuksesta.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Puuston kiertoaika määräytyy metsänomistajan tavoitteiden mukaan

Metsikön kiertoaika kertoo jaksollisessa kasvatuksessa yhden puusukupolven kasvatusajan pituuden. Kiertoaika vaihtelee metsänomistajan tavoitteiden mukaan. Metsikön uudistaminen on ajankohtaista silloin, kun metsänomistaja saa siitä enemmän hyötyä kuin edelleen kasvattamisesta. Keskeisimpiä metsän tuottamia hyötyjä ovat puunmyyntitulot, virkistysmahdollisuudet, maisema-arvojen ja luonnon monimuotoisuuden ylläpito sekä hiilen sidonta ja varastointi.
Suosituksissa metsän uudistamisajankohta määräytyy keskiläpimitan perusteella. Kun metsä on saavuttanut tietyn keskiläpimitan, sen uudistamista suositellaan. Suositeltavat uudistamisläpimitat määritellään 2-3 prosentin tuottovaatimuksen mukaan, eli ne perustuvat taloudellisille tavoitteille. Tuottovaatimuksen kasvaessa puusto uudistetaan aiemmin, jolloin uudistamisläpimitta on alempi, ja alhaisemmalla tuottovaatimuksella se uudistetaan myöhemmin, jolloin uudistamisläpimitta on ylempi. Suositukset perustuvat hoidetun tasaikäisrakenteisen metsän kasvua kuvaaviin kehitysmalleihin.Suositusten mukaisista uudistamisläpimitoista poiketaan myös silloin, kun muut tavoitteet ohjaavat puuston kasvatusta taloudellisten tavoitteiden rinnalla tai niiden sijasta. Myös puuston tuhot tai niiden riski vaikuttavat.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Kiertoajan pidentämisen hyötyjä ja riskejä

Kiertoaikaa pidentämällä voidaan tuottaa ilmastohyötyjä, säilyttää puustoista maisemaa ja tukea luonnon monimuotoisuutta sekä metsien monikäyttöä. Pidentämällä kiertoaikoja metsätalouden toimenpiteiden aiheuttamat hiilipäästöt siirtyvät myöhemmäksi ja toistuvat harvemmin. Puuston kasvattaminen pidempään lisää hiilen sidontaa niin puustoon kuin maaperään ja hiilivarasto kasvaa. Puuston kasvattaminen pidempään lisää järeämmän tukkipuuston määrää uudistushakkuussa, jolloin suurempi osuus puusta on käytettävissä pitkäaikaisempiin puutuotteisiin. Puuston kasvukyky ja hiilensidonta heikkenevät kuitenkin puuston ikääntyessä.
Eritoten mäntyvaltaisilla kohteilla ilmastohyötyä saadaan kasvattamalla puustoa 2024 päivitettyjen harvennusmallien ja ensiharvennussuositusten mukaisesti. Niissä puustomäärät ovat ensiharvennuksen jälkeen korkeammalla tasolla verrattuna vanhoihin malleihin. Myös kiertoaikaa voidaan pidentää, jos halutaan painottaa muita kuin taloudellisia tavoitteita, kuten esimerkiksi hiilivaraston kasvattamista.Metsikön iän kasvaessa ja ilmaston lämmetessä metsätuhojen todennäköisyys kasvaa. Tuhoriskien kasvun takia pidempään kasvatettavia puustoja on hyvä seurata normaalia aktiivisemmin, myös maastokäynnein. Puuston vaurioituminen ja kuoleminen aiheuttavat taloudellisia menetyksiä ja pienentävät puuston hiilensidontaa. Tutustu metsätuhoriskeihin [Metsätuhot ja metsien terveys](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/metsatuhot-ja-metsien-terveys)-osiossa.
Kiertoajan pidentäminen heikentää metsätalouden kannattavuutta, kun uudistushakkuu siirtyy parhaan taloustuloksen tuottavasta ajankohdasta myöhemmäksi.

Kiertoajan pidentämisen soveltuvuus sekä mahdolliset hyödyt ja vaikutus kannattavuuteen riippuvat kohteesta.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Kiertoajan pidentämisen hyötyjä ja riskejä

##  [Puuston pidennetyn kiertoajan hyötyjä, haittoja ja riskejä](/fi/node/3623)

Table
| Keskeisiä hyötyjä | Haittoja ja riskejä |
| --- | --- |
| Puuston hiilivarasto kasvaa | Metsään sitoutuneen pääoman tuotto heikkenee |
| Peitteisyyttä vaativat lajit hyötyvät | Tuloja tuottavat uudistus- ja harvennushakkuut toistuvat harvemmin |
| Monimuotoisuudelle tärkeän lahopuun ja vanhojen puuyksilöiden määrä lisääntyy | Sieni- ja hyönteistuhojen todennäköisyys kasvaa puuston ikääntyessä |
| Maisema säilyy puustoisena | Myrsky ja -kuivuustuhojen todennäköisyys kasvaa |
| Virkistyskäyttömahdollisuudet säilyvät (marjastus, sienestys, retkeily) |   |

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Puuston kiertoajan pidentämiseen soveltuvimmat kohteet

**Pohjois-Suomessa pidemmät kiertoajat**

Soveltuvimmat kohteet kiertoajan pidentämiseen ovat kuusi- ja mäntyvaltaiset kohteet: kivennäismaan kuusikot lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla ja männiköt tuoreilla, kuivahkoilla ja kuivilla kasvupaikoilla. Kiertoajan pidentämisessä on tärkeää huomioida erilaiset metsätuhoriskit, joista sienituhoja voi esiintyä kaikilla kohteilla, mutta erityisesti kuusivaltaisilla järeillä puustoilla Etelä-Suomessa. Maltillinen, noin 10 vuoden, kiertoajan pidentäminen voi olla kannattavaa kuusikoissa tuoreella ja lehtomaisella kasvupaikalla, mutta tuotto-odotus jää usein alhaisemmaksi kuin tavanomaisemmilla kasvatusohjelmilla. Optimaalisissa olosuhteissa pidennetyn kiertoajan kasvatusohjelmilla kuusikoissa voidaan päästä samoihin tuloksiin kuin perusmallin harvennusmalleihin perustuvilla kasvatusohjelmilla.Männyllä taloudellista kannattavuutta ei voi hakea pidennetyn kiertoajan avulla. Yhden prosentin tuotto-odotuksella vain pohjoisen Suomen mustikkatyypin männiköllä voitiin laskennallisesti todeta taloudellista hyötyä tavanomaisiin kasvatushakkuutapoihin verrattuna.Pidennetyn kiertoajan harvennusmalleissa harvennukset tehdään hieman myöhemmin ja puuston määrä pohjapinta-alana ilmaistuna on selvästi korkeampi kuin muissa harvennusmalleissa. Puustopääoman ja järeytymisen myötä hyödynnettävän puuston määrä kasvaa.
Pohjois-Suomessa puuston kiertoaika on pidempi kuin Etelä-Suomessa. Esimerkiksi Pohjois-Suomen karuilla kasvupaikalla männikön kiertoaika voi olla reilusti yli 100 vuotta. Koska nykyoloissa Pohjois-Suomen metsissä on Etelä-Suomea pienempi kirjanpainaja- ja juurikääpätuhoriski, on kiertoajan pidentämisen mahdollisuudet paremmat Pohjois-Suomessa etenkin männiköissä. Kiertoaikoja pidentäessä tulee kuitenkin huomioida kirjanpainajan ja juurikäävän riskialueen laajeneminen yhä pohjoisemmaksi.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Päätös kiertoajan pidentämisestä tehdään jo harvennuksissa

Kiertoajan pidentäminen on hyvä ottaa huomioon puuston käsittelyissä jo ennen uudistuskypsyyttä.
**Vaihtoehtoja kiertoajan pidentämiseksi:**• soveltamalla ensiharvennusvaiheesta alkaen pidennetyn kiertoajan harvennusmalleja• myöhempänä harvennuksena tehty yläharvennus (2. ja/tai 3. harvennus) • toinen myöhempi alaharvennus(3. harvennus)• uudistamishakkuun lykkääminen
Eroina muihin harvennusmalleihin pidennetyn kiertoajan mallit eivät perustu taloudelliseen tuotto-odotukseen, vaan malleilla maksimoidaan hiilensidontaa ja puuntuotosta kiertoajalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei malleilla voida kasvattaa puustoa myös taloudellisesti kannattavasti. Malleissa harvennukset tehdään hieman myöhemmin ja lievempinä kuin muissa malleissa, jolloin puustopääoma pysyy korkeana ja uudistamisläpimitta saavutetaan tavanomaista myöhemmin. Pidennetyn kiertoajan malleissa uudistamisläpimitan keskiarvona on käytetty uudistamissuosituksen maksimiuudistamisläpimittaa, eli uudistamishakkuu tehdään keskimäärin vasta 1,5–3 cm järeämpään puustoon. Kiertoajan pituus on keskimäärin 15 vuotta pidempi kuin harvennusmallien perusmalleilla.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Uudistamisesta aiheutuva muutos tapahtuu harvemmin

Kiertoajan pidentäminen lisää kuolleen puun määrää, jolloin luonnon monimuotoisuudelle tärkeän lahopuun määrä kasvaa. Tässä oletuksena on, että kuollutta puuta ei korjata pois. Metsäluonto voi kehittyä kiertoajan pidentämisen ansiosta pitempään ilman uudistushakkuiden ja sitä seuraavien metsänuudistamistoimien aiheuttamia muutoksia. Puuston peitteisyyttä vaativat lajit, kuten metso, kuukkeli ja liito-orava, hyötyvät. Niukasta peitteisyydestä hyötyvät kasvilajit voivat taantua, mutta ne ovat harvoin uhanalaisia lukuun ottamatta esimerkiksi paahderinteiden lajeja.

Kiertoajan pidentäminen on luonnon monimuotoisuudelle eduksi, koska monille lajeille tärkeä metsän peitteisyys säilyy pidempään ja lahopuuta syntyy aiempaa enemmän. Puuston kasvatus vanhemmaksi tarjoaa elinympäristöjä lajeille, jotka eivät menesty nuoremmissa metsissä.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Tuhoriskienhallinta korostuu

**Kiertoajan pidentämisen taloudelliset esimerkit**

Metsään sitoutuneen pääoman tuotto heikkenee kasvatusajan pidentyessä. Puuston kasvu heikkenee vähitellen ja eniten tuloja tuottavat uudistushakkuut toistuvat harvemmin. Puuntuotosta maksimoiva metsänomistaja voi pidennetyn kiertoajan kasvatusohjelmalla saada itselleen kuitenkin taloudellisesti tyydyttävän tuloksen. Taloudellisia menetyksiä voi syntyä myös, koska sieni- ja hyönteistuhojen todennäköisyys kasvaa puuston ikääntyessä. Myös myrsky- ja kuivuustuhojen riski saattaa kasvaa.
Jos puusto on hyväkuntoista, uudistushakkuuta voi siirtää ja metsänkasvatusta jatkaa jopa vuosikymmeniä puuston terveyden vaarantumatta. Järeämmän puun myynnistä voi saada lisätuloja esimerkiksi erikoispuuta myymällä.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Tuhoriskienhallinta korostuu

##  [Esimerkkilaskelma perusmallin ja pidennetyn kiertoajan harvennusmallien kannattavuuden sekä puuston ja sen hiilivaraston määrän vertailusta eteläisen Suomen tuoreen kankaan kuusikossa](/fi/node/3624)

Table
|   |   | Perusmalli 3 % | Pidennetty kiertoaika malli |
| --- | --- | --- | --- |
| Kiertoaika, v | Kiertoaika, v | 62 | 68 |
| Puuston keskiläpimitta, cm | Puuston keskiläpimitta, cm | 28 | 30 |
| Runkopuun keskituotos, m3/ha/v | Runkopuun keskituotos, m3/ha/v |   |   |
|   | tukki | 4,23 | 4,93 |
|   | kuitu | 2,36 | 1,94 |
|   | pienpuu | 0,12 | 0,10 |
|   | luonnonpoistuma | 0,19 | 0,25 |
| Yhteensä | Yhteensä | 6,91 | 7,23 |
| Keskimääräinen puuston hiilivarasto, t CO2-ekv./ha | Keskimääräinen puuston hiilivarasto, t CO2-ekv./ha | 230,5 | 252,4 |
| Kassavirta, €/ha/v | Kassavirta, €/ha/v | 277,4 | 310,5 |
| Paljaan maan arvo 3 %, € | Paljaan maan arvo 3 %, € | 1 784,9 | 1 897,2 |

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Tuhoriskienhallinta korostuu

##  [Esimerkkilaskelma perusmallin ja pidennetyn kiertoajan harvennusmallien kannattavuuden sekä puuston ja sen hiilivaraston määrän vertailusta pohjoisen Suomen kuivahkon kankaan männikössä](/fi/node/3625)

Table
|   |   | Perusmalli 3 % | Pidennetty kiertoaika malli |
| --- | --- | --- | --- |
| Kiertoaika, v | Kiertoaika, v | 80 | 95 |
| Puuston keskiläpimitta, cm | Puuston keskiläpimitta, cm | 24 | 26 |
| Runkopuun keskituotos, m3/ha/v | Runkopuun keskituotos, m3/ha/v |   |   |
|   | tukki | 1,70 | 2,20 |
|   | kuitu | 1,92 | 1,58 |
|   | pienpuu | 0,06 | 0,04 |
|   | luonnonpoistuma | 0,15 | 0,34 |
| Yhteensä | Yhteensä | 3,84 | 4,15 |
| Keskimääräinen puuston hiilivarasto, t CO2-ekv./ha | Keskimääräinen puuston hiilivarasto, t CO2-ekv./ha | 123,1 | 159,8 |
| Kassavirta, €/ha/v | Kassavirta, €/ha/v | 129,3 | 156 |
| Paljaan maan arvo 3 %, € | Paljaan maan arvo 3 %, € | 405,5 | 308 |

Kiertoajan pidentäminen heikentää useimmiten taloudellista tulosta, koska ikääntyvän puuston kasvu taantuu ja puustossa olevan pääoman realisoituminen siirtyy. Lisätuloja voi syntyä suuremmasta määrästä järeää laatupuuta.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Varttuneen metsän vaihe pitenee

Kiertoajan pidentämisen ansiosta metsämaisema säilyy puustoisena. Myös mahdollisuudet virkistyskäyttöön, kuten marjastukseen, sienestykseen ja retkeilyyn, säilyvät useimmiten parempina, kun metsää käsitellään harvemmin.

Metsän harvemmin toistuva käsittely, erityisesti uudistushakkuut, on yleensä eduksi virkistyskäytölle.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Metsän kasvatuksen jatkuessa puuston hiilivarasto jatkaa kasvuaan. Puuston hiilensidonta kuitenkin hidastuu puuston vanhetessa. Käytettäessä pidennetyn kiertoajan harvennusmalleja ylläpidetään koko kiertoajan tavanomaista korkeampaa puustopääomaa ja lykätään uudistamisen ajankohtaa, jolloin puuaineksen määrä on suurempi ja puutavara järeämpää uudistushakkuussa.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Kiertoaikaa pidennettäessä maaperän hiilivaraston on todettu kasvavan kuusikoissa, kun kiertoaikoja on pidennetty n. 80–90 vuoteen saakka eli noin 20 vuotta. Männiköissä maaperän hiilivarasto voi vähentyä.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Kokonaisvaikutukset

Kuusikossa kiertoaikojen maltillisen, eli 10 vuodella, pidentämisen on todettu lisäävän sekä puuston keskimääräistä hiilivarastoa että ainespuun keskituotosta, mikä lisää hieman positiivisia ilmastovaikutuksia. Kuusikoissa, joissa kiertoaikaa pidennetään yli 10 vuodella, ja männiköissä hiilivaraston kasvu tuottaa tilapäisen/lyhytaikaisen ilmastohyödyn, mutta puuntuotos ja korvausvaikutus heikkenevät pysyvästi. Korvausvaikutuksella tarkoitetaan sitä, että puu korvaa erityisesti uusiutumattomia raaka-aineita.

Menettelyn edut ja riskit ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta riippuvat kohdevalinnasta ja kiertoajan pidentämisenkestosta.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Lähtötilanteen selvittäminen

Kun kiertoajan pidentämistä suunnitellaan varttuneeseen metsään, on syytä tarkastella kohteen kelpoisuutta eri näkökulmista.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Lähtötilanteen selvittäminen

##  [Kiertoajan pidentämisen suunnittelu](/fi/node/1383)

Table
| Tarkasteltava kysymys | Soveltuvuutta parantaa | Soveltuvuutta heikentää |
| --- | --- | --- |
| Onko puusto latvuksen kunnon perusteella tervettä ja kasvukykyistä? | Elinvoimaiset latvukset kertovat metsikön hyvästä kasvukunnostaPuustoa on hoidettu metsänhoidon suositusten mukaisin harvennuksin. | -Jos metsikkö on jo heikkokasvuinen esimerkiksi kasvupaikalle huonosti sopivan puulajin tai metsätuhon vuoksi, ei kiertoajan pidentämisellä saavuteta juuri hyötyä.-Jos puusto on tiheää, on kasvutilan lisäämiseksi tarpeen tehdä lievä harvennus. Tuhoriskin kasvu on otettava huomioon erityisesti kuusikoissa. |
| Soveltuuko kohteen puulaji kiertoajan pidentämiseen? | Mänty on pitkäikäinen puulaji. Terveen, mäntyvaltaisen puuston kiertoaikaa voi pidentää useita vuosikymmeniä ilman merkittäviä riskejä. Männiköissä kiertoajan pidentämisellä ei lisätä taloudellista kannattavuutta.Kuusi on pitkäikäinen puulaji, jonka kasvu säilyy hyvänä pitkään, mutta se on kuitenkin ikääntyessään altis tuhoille. Kuusikoissa maltillinen, enintään 10 vuoden, kiertoajan pidentäminen voi olla taloudellisesti kannattavaa. | Lehtipuut ovat lyhytikäisiä ja lahovauriota syntyy varhain. Lehtipuustojen kiertoajan pidentämistä ei suositella.Viljelykoivikossa kasvu taantuu ja lahovauriot alkavat yleistyä jo iän saavutettua 60 vuotta, jolloin puuston taloudellinen arvo alkaa laskea. |
| Liittyykö kasvupaikkaan välittömiä tuhoriskejä, kuten kuusivaltaisessa metsässä maaperän alttius kuivumiselle? | Kohde on kasvatettavalle puulajille sopiva.Kohde ei rajoitu avohakkuualaan. | -Juurikääpä on yleinen kuusikoissa erityisesti Etelä-Suomessa, eikä siitä kärsivien puustojen uudistamista kannata lykätä.-Lisäksi on syytä arvioida myös muiden metsätuhojen todennäköisyyttä puuston ikääntyessä.-Puustotuhoja havaittaessa on kiertoajan pidentämisestä taloudellisesti kannattavinta luopua. |

Kun kiertoaikaa on päätetty pidentää, on jatkossa seurattava erityisesti puuston terveyden säilymistä. Puusto on syytä uudistaa suunniteltua aikaisemmin, jos merkittävä metsätuho on tapahtunut tai se on leviämässä.

Puuston laatu ja elinvoimaisuus ratkaisevat, millaiset mahdollisuudet kiertoajan pidentämiseen on. Metsän historia ja aiempi käsittely näkyvät puuston tilanteessa kuten järeydessä ja tiheydessä.

Puuston kiertoajan pidentäminen soveltuu hoidettuihin ja terveisiin havupuumetsiin. Jos puuston kiertoaikaa on tarkoitus pidentää tavanomaisesta, on tämä syytä ottaa huomioon ensiharvennuksesta lähtien. Tällöin voi käyttää tarkoitukseen tuotettuja pidennetyn kiertoajan harvennusmalleja. Kiertoaikaa voidaan pidentää myös esimerkiksitekemällä myöhempi harvennus yläharvennuksena. Harvennusvoimakkuuden vähentäminen siirtää päätehakkuuta myöhemmäksi, koska puusto järeytyy hitaammin. Maltillinen, noin 5-15 vuoden, kiertoajan pidentäminen ei edellytä harvennuskertojen lisäämistä. Harvennusmallien harvennusrajoja korkeampia puustotiheyksiä ei suositella latvusten kunnon heikkenemisen ja kohonneen metsätuhoriskin vuoksi. Pitkissä, yli 20 vuotta pidemmissä, kiertoajoissa myös harvennuskertoja tarvitaan yleensä tavanomaista useampia ennen uudistamista, jotta vältetään puuston ylitiheys ja kasvun taantuminen.

Kuusivaltaisissa metsissä kivennäismaiden lehtomaisen ja tuoreen kankaan kasvupaikoille on valittavissa pidennetyn kiertoajan harvennusmallit. Niissä harvennukset tehdään ensiharvennuksesta lähtien lievempinä ja ajoitus on muihin harvennuksiin nähden hieman myöhäisempi. Pidennetyn kiertoajan malleilla kasvatetaan suurempi puustomäärä ja samalla lisätään hiilen sidontaa ja hiilivarastoa. Eteläisen ja keskisen Suomen kuusivaltaisissa kohteissa taloudelliset tulokset pidennetyn kiertoajan malleilla voivat olla myös hyvät puumäärän ja arvokkaamman tukkiosuuden kasvun takia. Kuusivaltaisissa metsissä kuitenkin metsätuhoriskit kasvavat puuston vanhetessa ja harvennusten jälkeen.

Mäntyvaltaisissa metsissä kivennäismaiden tuoreen, kuivahkon ja kuivan kankaan kasvupaikoille on valittavissa pidennetyn kiertoajan harvennusmallit. Niissä harvennukset tehdään ensiharvennuksesta lähtien lievempinä ja ajoitus on muihin harvennuksiin nähden hieman myöhäisempi. Pidennetyn kiertoajan malleilla kasvatetaan suurempi puustomäärä ja samalla lisätään hiilen sidontaa ja hiilivarastoa. Juurikääpäriski kasvaa puuston vanhetessa ja myrsky- ja lumituhoriski on myös huomioitava mäntyvaltaisilla kasvupaikoilla.

Eroina muihin harvennusmalleihin pidennetyn kiertoajan malleissa ei ole laskettu taloudellista tuotto-odotusta, vaan malleilla maksimoidaan hiilen sidontaa ja puuntuotosta kiertoajalla. Malleissa harvennukset tehdään hieman myöhemmin ja lievempinä kuin muissa malleissa, jolloin puustopääoma pysyy korkeana ja uudistamisläpimitta saavutetaan tavanomaista myöhemmin.Pidennetyn kiertoajan malleissa uudistamisläpimitan keskiarvona on käytetty uudistamissuosituksen maksimi uudistusläpimittaa, eli uudistamishakkuu tehdään keskimäärin vasta 1,5–3 cm järeämpään puustoon.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulmasta on tärkeää, että kiertoaikaa pidennettäessä otetaan huomioon mahdolliset metsätuhot. Pidempään kasvatettavia kohteita on syytä seurata aktiivisemmin myös maastokäynnein tuhoriskien kasvun takia. Kiertoaikaa on syytä pidentää ainoastaan terveissä ja hyväkasvuisissa puustoissa, joiden metsätuhoriskin arvioidaan olevan vähäinen.

Metsikön kiertoajan pidentämisellä tarkoitetaan metsänuudistamisen lykkäämistä myöhemmäksi, kuin mikä on tavanomainen, talousperusteinen ajankohta kyseiselle puustolle metsänhoidon suosituksissa.

Puuston kiertoajan pidentäminen

Hakkuutähteen ja kantojen korjuun vaikutus vesistöön Kantojen korjuu lisää ajokertoja korjuutyömaalla, mikä voi lisätä maan tiivistymistä ja syventää ajourapainaumia. Kiintoainetta voi huuhtoutua paljastuneesta kivennäismaasta eli ajourilta ja muokkausjäljestä, ja sitä voi joutua ojiin ja vesistöihin. Tiivistyminen hidastaa veden imeytymistä maahan. Ravinnehuuhtoumat vähenevät, kun puuston ja pintakasvillisuuden määrä ja ravinteiden otto kasvavat. Tällöin pitää kuitenkin huolehtia, ettei korjuun myötä aiheuteta lisäkuormitusta vesistöihin esimerkiksi ajamalla ojien yli. Kantojen korjuu vähentää maaperän kantavuutta turvemailla, mikä kasvattaa maastovaurioiden ja vesistöhaittojen riskiä. Vesistöhaittojen vuoksi kannonnostoa ei suositella turvemaille. Ennen kaukokuljetusta kannot varastoidaan kasoiksi metsäteiden varsille. Varastoinnin aikana kasoista voi huuhtoutua fosforia vesistöihin, jos varastot ovat ojien välittömässä läheisyydessä. Kantojen korjuun vaikutus metsäluonnon monimuotoisuuteen Kantojen korjuu vähentää huomattavasti talousmetsien lahopuun määrää, jolloin lahopuustosta riippuvainen lajisto vähenee&nbsp;Persson, T. &amp;amp; Engell, G. 2018. Stump harvesting for bioenergy: A review of climatic and environmental impacts in northern Europe and America. Wires Energy and Environment Volume 7, Issue 6Ranius, T. ym. 2018. The effects of logging residue extraction for energy on ecosystem services and biodiversity: A synthesis. Journal of Environmental Management 209:409–425.. Kannoilla elää laaja määrä lajistoa&nbsp;Keto-Tokoi 2018. Tutkimustietoon perustuvia suosituksia vastuullisen metsänhoidon kehittämiseksi. WWF Suomen Raportteja 37.. Kantojen korjuu vähentää järeässä puussa elävän lahopuulajiston elinympäristöjen määrää hakkuualoilla sekä aiheuttaa haitallisen pyydysvaikutuksen kantopinojen houkutellessa lahopuulajeja lisääntymään niissä ennen niiden korjuuta&nbsp;Victorsson, J. &amp;amp; Jonsell, M. 2013a. Ecological traps and habitat loss, stump extraction and its effects on saproxylic beetles. Forest Ecology and Management 290: 22-29.Victorsson, J. &amp;amp; Jonsell, M. 2013b. Effects of stump extraction on saproxylic beetle diversity in Swedish clear-cuts. Insect Conservation and Diversity 6(4): 483-493.. Kantojen korjuu häiritsee lisäksi maaperän toimintaa, mikä aiheuttaa maaperän lajiston monimuotoisuuden vähenemistä pitkällä aikavälillä&nbsp;Victorsson, J. &amp;amp; Jonsell, M. 2013a. Ecological traps and habitat loss, stump extraction and its effects on saproxylic beetles. Forest Ecology and Management 290: 22-29.Victorsson, J. &amp;amp; Jonsell, M. 2013b. Effects of stump extraction on saproxylic beetle diversity in Swedish clear-cuts. Insect Conservation and Diversity 6(4): 483-493.. Kantojen korjuu paljastaa kivennäismaata ja häiritsee aluskasvillisuutta enemmän kuin tavallinen maanmuokkaus. Lisäksi se hidastaa kasvullisesti lisääntyvien kasvien, kuten mustikan, palautumista. Mikäli kantoja korjataan, on riistan kannalta suositeltavaa säästää kantoja uudistusalueen runsasvarpuisiin kohtiin. Kantojen korjuun vaikutus uhanalaisten lajien kehitykseen riippuu siitä, millaisessa ympäristössä kannot ovat. Paahteisissa ympäristöissä kannoilla elää enemmän uhanalaista lajistoa kuin kosteissa&nbsp;Jonsell, M., Dahlberg, A., Johansson, V., Hjälten, J. &amp;amp; Victorsson, J. 2017. Stubbkörd och biologisk mångfald. Teoksessa: Persson, T., Palmér, C.H. &amp;amp; Lithell, C. (toim.) 2017. Stubbkörd – hur påverkas klimat och miljö? Sveriges Lantbruksuniversitet.. Kkantojen korjuu voi vaurioittaa järeitä lahopuita. Maapuille aiheutuvaa vaurioita voidaan pyrkiä välttämään siirtämällä ne pois ajoväyliltä.

# Uudistusalan kantojen korjuu - Luonto

## Hakkuutähteen ja kantojen korjuun vaikutus vesistöön

Kantojen korjuu lisää ajokertoja korjuutyömaalla, mikä voi lisätä maan tiivistymistä ja syventää ajourapainaumia. Kiintoainetta voi huuhtoutua paljastuneesta kivennäismaasta eli ajourilta ja muokkausjäljestä, ja sitä voi joutua ojiin ja vesistöihin. Tiivistyminen hidastaa veden imeytymistä maahan. Ravinnehuuhtoumat vähenevät, kun puuston ja pintakasvillisuuden määrä ja ravinteiden otto kasvavat. Tällöin pitää kuitenkin huolehtia, ettei korjuun myötä aiheuteta lisäkuormitusta vesistöihin esimerkiksi ajamalla ojien yli.
Kantojen korjuu vähentää maaperän kantavuutta turvemailla, mikä kasvattaa maastovaurioiden ja vesistöhaittojen riskiä. Vesistöhaittojen vuoksi kannonnostoa ei suositella turvemaille.
Ennen kaukokuljetusta kannot varastoidaan kasoiksi metsäteiden varsille. Varastoinnin aikana kasoista voi huuhtoutua fosforia vesistöihin, jos varastot ovat ojien välittömässä läheisyydessä.

# Uudistusalan kantojen korjuu - Luonto

## Kantojen korjuun vaikutus metsäluonnon monimuotoisuuteen

Kantojen korjuu vähentää huomattavasti talousmetsien lahopuun määrää, jolloin lahopuustosta riippuvainen lajisto vähenee . Kannoilla elää laaja määrä lajistoa . Kantojen korjuu vähentää järeässä puussa elävän lahopuulajiston elinympäristöjen määrää hakkuualoilla sekä aiheuttaa haitallisen pyydysvaikutuksen kantopinojen houkutellessa lahopuulajeja lisääntymään niissä ennen niiden korjuuta . Kantojen korjuu häiritsee lisäksi maaperän toimintaa, mikä aiheuttaa maaperän lajiston monimuotoisuuden vähenemistä pitkällä aikavälillä .
Kantojen korjuu paljastaa kivennäismaata ja häiritsee aluskasvillisuutta enemmän kuin tavallinen maanmuokkaus. Lisäksi se hidastaa kasvullisesti lisääntyvien kasvien, kuten mustikan, palautumista. Mikäli kantoja korjataan, on riistan kannalta suositeltavaa säästää kantoja uudistusalueen runsasvarpuisiin kohtiin.
Kantojen korjuun vaikutus uhanalaisten lajien kehitykseen riippuu siitä, millaisessa ympäristössä kannot ovat. Paahteisissa ympäristöissä kannoilla elää enemmän uhanalaista lajistoa kuin kosteissa .

Kkantojen korjuu voi vaurioittaa järeitä lahopuita. Maapuille aiheutuvaa vaurioita voidaan pyrkiä välttämään siirtämällä ne pois ajoväyliltä.

Energiapuun korjuussa toteutetaan samoja luonnonhoidon keinoja kuin muussakin metsänkäsittelyssä. Kantojen korjuu tuo kuitenkin luonnonhoitoon lisävaatimuksia esimerkiksi biomassan säästämistä ja vesiensuojelua koskien.

Hakkuutähteen korjuu uudistushakkuualoilta

Kantojen korjuu uudistushakkuualoilta

Energiapuun korjuussa toteutetaan samoja luonnonhoidon keinoja kuin muussakin metsänkäsittelyssä. Kantojen korjuu tuo kuitenkin luonnonhoitoon lisävaatimuksia esimerkiksi biomassan säästämistä ja vesiensuojelua koskien.   

Uudistusalan kantojen korjuu - Luonto

Luonnonhoidolliset hakkuut Luonnonhoidollisilla hakkuilla tarkoitetaan kaikkia eri hakkuutapoja, joissa tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuutta, edistää lajien elinolosuhteita, parantaa maisemaa tai tehostaa vesiensuojelua. Tarkistuslista luontokohteen huomioimiseen metsän käytön suunnittelussa

# Luonnonhoidollisten hakkuiden toteutus luontokohteilla

## Luonnonhoidolliset hakkuut

**Tarkistuslista luontokohteen huomioimiseen metsän käytön suunnittelussa**

Luonnonhoidollisilla hakkuilla tarkoitetaan kaikkia eri hakkuutapoja, joissa tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuutta, edistää lajien elinolosuhteita, parantaa maisemaa tai tehostaa vesiensuojelua.

Luontokohteilla metsätaloudelliset toimenpiteet eivät ole tavallisesti useimmilla kohteilla tarpeen kohteiden turvaamiseksi, mutta joissain tilanteissa niitä voidaan käyttää ylläpitämään kohteen ominaisuuksia tai suojeluarvoja.
Luonnonhoidollisten hakkuiden suositukset koskevat luontokohteita, joilla ei ole lakisääteisiä käytönrajoituksia.

Kallioelinympäristöt

Lehdot

Monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät

Paahdeympäristöt

Pienvesien ja vesistöjen elinympäristöt

Puustoiset perinneympäristöt

Suoelinympäristöt

Luontokohteilla metsätaloudelliset toimenpiteet eivät ole tavallisesti useimmilla kohteilla tarpeen kohteiden turvaamiseksi, mutta joissain tilanteissa niitä voidaan käyttää ylläpitämään kohteen ominaisuuksia tai suojeluarvoja. Luonnonhoidollisten hakkuiden suositukset koskevat luontokohteita, joilla ei ole lakisääteisiä käytönrajoituksia. 

Luonnonhoidollisten hakkuiden toteutus luontokohteilla

Videossa esitellään rajapintojen tärkeimmät tekniset yksityiskohdat ja hakutoiminnot. Hakutoiminnot Metsänhoidon suositukset -järjestelmästä voi siirtää metsänhoidon suositusten ajantasaista sisältöä ulkopuolisiin tietojärjestelmiin, sovelluksiin ja verkkosivustoille avoimen rajapinnan kautta. Metsänhoidon suositusten kaikki tiedot ovat käytettävissä täysin avoimesti ilman autentikointia. Käytössä tietojen hakemiseen on kaksi eri teknologiaa: GraphQL API ja REST API. Molemmat toimivat HTTP:n yli lähettämällä HTTP-pyynnön ja vastaanottamalla vastauksen. Rajapinnoista on tällä hetkellä käytössä versio 2. REST pääpiirteissään: Rajapintakutsut tehdään ennalta määritettyihin rajapintapäätepisteisiin (kts. Swagger)Kullekin tietotyypille on varattu oma päätepisteKunkin päätepisteen tuottama vastaus on vakiomuotoinen&nbsp;GraphQL pääpiirteissään: Rajapintakutsu tehdään aina samaan päätepisteeseenKutsu sisältää rajapintakyselyn – kullekin tietotyypille on määritelty oma kyselytyyppi – tämä vastaa suurin piirtein samaa kuin REST-rajapinnan tietotyyppikohtaiset päätepisteetRajapinnan käyttäjä voi määrittää, mitkä tietotyypin tiedot rajapintavastaus palauttaaYhteen kyselyyn voidaan sisällyttää useita tietotyyppejä tietorakenteen hierarkian sallimissa rajoissa – kts. kyselyesimerkki “OperationDescriptionByCode” – toimenpiteen kuvauksen hakeminen työlajikoodilla GraphQL Explorer -dokumentaatiotyökalussa. Kumpaa teknologiaa tulisi käyttää? Rajapinnan käyttäjän tulee arvioida teknologian valinta itse. Molemmissa teknologioissa on etunsa. Periaatteellinen ero näiden kahden välillä on se, että REST-vastaukset voivat sisältää paljon tai vastaavasti liian vähän dataa, mikä luo tarpeen uusille pyynnölle, kun taas GraphQL mahdollistaa hakujen tarkemman rajaamisen ja toisaalta niiden laajentamisen. GraphQL:n suurin etu onkin sen kyky käyttää mitä tahansa tietoa tai kaikkia tietovaraston tietoja yhden API-päätepisteen kautta. Lisäksi GraphQL on hyvin kehittäjäystävällinen, sillä rajapintavastauksissa mm. palautetaan yleensä hyvin tarkat virhetiedot, mikäli käyttäjä on muotoillut rajapintakutsun väärin. REST rajapinnalla on omat vahvuutensa, joista yksi tärkeimmistä on sen oppimisen helppous sekä käytön suoraviivaisuus. Molemmilla teknologioilla pystytään hakemaan samat tiedot. Harvennusmallit Harvennusmalleja voi hakea REST-rajapintapisteen tai GraphQL:n kautta. Harvennusmallien hakukriteereinä voi osin käyttää metsätietostandardikoodeja ja lisäksi hakuparametreja voi määrittää harvennusmalleihin tallennetun metadatan avulla. Metadata määritetään rajapintakutsussa parametreina, ja parametrien mahdolliset arvot on lueteltu alla. Arvot löytyvät myös rajapintojen teknisessä dokumentaatiosta. Katso myös havainnollistava diaesitys: Harvennusmallien siirto omaan tietojärjestelmään, 2024 (pdf) Harvennusmallihaun parametrit ja parametriarvot: forestInformationStandard: Metsätietostandardin koodeille tarkoitettu parametri. Harvennusmallihaussa käytettävät metsätietostandardin mahdolliset koodistot ja koodit on lueteltu Rajapintaoppaan Metsätietostandardi-osassa. Parametriin voi lisätä yhden tai useamman eri koodiston yhtä aikaa. Huom. annetut arvot toimivat AND-periaatteella, eli jos annetaan kaksi ristiriitaista, eri tulokseen johtavaa parametria, niin lopputuloksena on tyhjä tulos. forestActAreaType: Metsälakialue. Northern_Finland: Pohjoinen SuomiCentral_Finland: Keskinen SuomiSouthern_Finland: Eteläinen SuomimainTreeSpecies Pääpuulaji. pine: Mäntyspruce: Kuusisilver_birch: Rauduskoivu downy_birch: HieskoivufertilityClassType Kasvupaikkaluokka. Site_2: Lehtomainen kangas tai vastaava turvekangasSite_3: Tuore kangas tai vastaava turvekangasSite_4: Kuivahko kangas tai vastaava turvekangasSite_5: Kuiva kangas tai vastaava turvekangassoilType Maalaji. Mineral_soil: KivennäismaaOrganic_soil: Turvemaanpv Korko. NPV_15: 1,5 % korkoNPV_30: 3 % korkoNPV_50: 5 % korkomodelType Harvennusmallien mallityyppi. thin_from_below: Alaharvennus (oletus)thin_from_above: Yläharvennusmixed_species: Sekapuuston malliextended_rotation: Pidennetty kiertoaikamixedSpeciesModel Sekapuuston puulajisekoitus. pine_and_mixed_broadleaves: Mänty-koivusekametsäspruce_and_mixed_broadleaves: Kuusi-koivusekametsäspruce_and_mixed_pine: Kuusi-mäntysekametsäxAxis Puuston pituuden muuttuja. hdom: Valtapituushmean: KeskipituusyAxis Puuston tiheyden muuttuja. BA: Pohjapinta-alatnum: Runkoluku Metsätietostandardien hyödyntäminen haussa Toimenpiteiden kuvauksia ja toteutuksia sekä harvennusmalleja on mahdollista hakea rajapinnasta metsätietostandardin koodin avulla. Toimenpiteiden kuvauksien ja toteutuksien osalta REST-rajapinnassa on tätä varten erillinen rajapintapäätepiste haulle (esim. /v2/operation-descriptions/search) ja GraphQL-rajapintaan on toteutettu hakukysely (esim. OperationDescriptionSearch()). Sekä REST-rajapinnan dokumentaatiossa on esimerkkikutsu toimenpiteen hakemisesta metsätietostandardikoodilla. Aktivoi dokumentaationtyökalun kokeilutila ensin painamalla “Try it out” -painiketta, ja tämän jälkeen voit suorittaa rajapintakutsun painamalla “Execute”-painiketta. Esimerkin kentässä on valmiiksi täytettynä taimikonharvennuksen työlajikoodi. “Execute”-painikkeen painamisen jälkeen dokumentaatiotyökalu näyttää rajapintakutsun curl-komennon sekä URL-osoitteen, ja näiden alle tulee rajapinnan vastaus JSON-muodossa. Esimerkki metsätietostandardin koodilla hakemisesta GraphQL-rajapinnasta löytyy GraphQL-selaimen aloitusnäkymästä "OperationDescriptionSearch"-nimisestä esimerkkikyselystä. Esimerkkikyselyn muuttujissa on valmiina täytettynä taimikonharvennuksen työlajikoodi. Harvennusmallihaku rajapinnassa Harvennusmallien haku metsätietostandardin koodeilla on samassa ei-standardin mukaisten parametrien kanssa. REST-rajapinnassa on harvennusmallihaulle rajapintapäätepiste (/v2/v2/thinning-models/search) ja GraphQL-rajapinnassa haku toteutetaan kyselyllä ThinningModelSearch(). Molemmissa rajapinnoissa harvennusmalleja vain osan mallien parametreista voi kuvata metsätietostandardin koodeilla. Käytössä olevat koodistot ja koodit on kuvattu Rajapintaoppaan osiossa Metsätietostandardi. Malleja voi hakea yhdistämällä sekä sisäisiä parametreja että metsätietostandardin koodeja. Huomiota kuitenkin pitää kiinnittää, että ei käytä kuvaamaan yhtä mallin parametria yhtä aikaa metsätietostandardin koodia sekä harvennusmallien sisäisiä parametreja. Esimerkiksi harvennusmallien kasvupaikkaluokka tuore kangas voidaan kuvata sisäisellä parametrilla "site_3" tai metsätietostandardin koodiston FertilityClass koodilla 3. Harvennusmallihaku toimii aina rajaavasti (AND) eli jos annetaan kaksi ristiriitaista, eri tulokseen johtavaa parametria, niin lopputuloksena on tyhjä tulos. Esimerkki harvennusmallin hakemisesta metsätietostandardin koodeilla GraphQL-rajapinnasta löytyy GraphQL-selaimen aloitusnäkymästä "ThinningModelSearch"-nimisestä kyselystä. Harvennusmallien haun osalta GraphQL-rajapintaan pätee samat parametrien käyttöön liittyvät periaatteet kuin REST-rajapintaan.

Tekniset ohjeet sivu kuvaa rajapintapalvelun hakutoimintoja teknisestä näkökulmasta. Rajapintapalvelu pitää sisällään ison joukon päätepisteitä (REST API endpoint) sekä [GraphQL](https://graphql.org/) kyselyrajapinnan. Tässä ohjeistuksessa kuvataan teknologioiden eroja ja pyritään selventämään milloin on tarkoituksenmukaista valita REST ja milloin GraphQL rajapinta. Lisäksi ohjeessa kuvataan hakujen periaatteita ja esimerkinomaisesti osa päätepisteistä.
Tarkemmat tekniset yksityiskohdat jokaisen erillisen REST päätepisteen sekä GraphQL rajapinnan osalta löytyvät [api.metsanhoidonsuositukset.fi](http://api.metsanhoidonsuositukset.fi) palvelusta. Lisäksi on katsottavissa [videoesittely](https://www.youtube.com/watch?v=UVDyfVsZSNI), jossa esitellään rajapintojen tärkeimmät tekniset yksityiskohdat ja hakutoiminnoista.

Metsänhoidon suositukset -järjestelmästä voi siirtää metsänhoidon suositusten ajantasaista sisältöä ulkopuolisiin tietojärjestelmiin, sovelluksiin ja verkkosivustoille avoimen rajapinnan kautta. Metsänhoidon suositusten kaikki tiedot ovat käytettävissä täysin avoimesti ilman autentikointia. Käytössä tietojen hakemiseen on kaksi eri teknologiaa: GraphQL API ja REST API. Molemmat toimivat HTTP:n yli lähettämällä HTTP-pyynnön ja vastaanottamalla vastauksen.
Rajapinnoista on tällä hetkellä käytössä versio 2.
REST pääpiirteissään:

- Rajapintakutsut tehdään ennalta määritettyihin rajapintapäätepisteisiin (kts. Swagger)
- Kullekin tietotyypille on varattu oma päätepiste
- Kunkin päätepisteen tuottama vastaus on vakiomuotoinen
GraphQL pääpiirteissään:
- Rajapintakutsu tehdään aina samaan päätepisteeseen
- Kutsu sisältää *rajapintakyselyn* – kullekin tietotyypille on määritelty oma kyselytyyppi – tämä vastaa suurin piirtein samaa kuin REST-rajapinnan tietotyyppikohtaiset päätepisteet
- Rajapinnan käyttäjä voi määrittää, mitkä tietotyypin tiedot rajapintavastaus palauttaa

# Tekniset ohjeet

## Hakutoiminnot

**Kumpaa teknologiaa tulisi käyttää?**

Yhteen kyselyyn voidaan sisällyttää useita tietotyyppejä tietorakenteen hierarkian sallimissa rajoissa – kts. kyselyesimerkki “OperationDescriptionByCode” – toimenpiteen kuvauksen hakeminen työlajikoodilla [GraphQL Explorer -dokumentaatiotyökalussa](https://api.metsanhoidonsuositukset.fi/v2/graphql).
Rajapinnan käyttäjän tulee arvioida teknologian valinta itse. Molemmissa teknologioissa on etunsa. Periaatteellinen ero näiden kahden välillä on se, että REST-vastaukset voivat sisältää paljon tai vastaavasti liian vähän dataa, mikä luo tarpeen uusille pyynnölle, kun taas GraphQL mahdollistaa hakujen tarkemman rajaamisen ja toisaalta niiden laajentamisen. GraphQL:n suurin etu onkin sen kyky käyttää mitä tahansa tietoa tai kaikkia tietovaraston tietoja yhden API-päätepisteen kautta. Lisäksi GraphQL on hyvin kehittäjäystävällinen, sillä rajapintavastauksissa mm. palautetaan yleensä hyvin tarkat virhetiedot, mikäli käyttäjä on muotoillut rajapintakutsun väärin. REST rajapinnalla on omat vahvuutensa, joista yksi tärkeimmistä on sen oppimisen helppous sekä käytön suoraviivaisuus. Molemmilla teknologioilla pystytään hakemaan samat tiedot.

Harvennusmalleja voi hakea [REST-rajapintapisteen](https://api.metsanhoidonsuositukset.fi/v2/docs/#/Thinning%20Model/get_thinning_models_search) tai [GraphQL](https://api.metsanhoidonsuositukset.fi/v2/graphql):n kautta. Harvennusmallien hakukriteereinä voi osin käyttää metsätietostandardikoodeja ja lisäksi hakuparametreja voi määrittää harvennusmalleihin tallennetun metadatan avulla. Metadata määritetään rajapintakutsussa parametreina, ja parametrien mahdolliset arvot on lueteltu alla. Arvot löytyvät myös rajapintojen teknisessä dokumentaatiosta.
**Katso myös havainnollistava diaesitys:** [Harvennusmallien siirto omaan tietojärjestelmään, 2024 (pdf)](https://www.tapio.fi/wp-content/uploads/2024/10/Harvennusmallit_neuvonta-aineisto_jarjestelmakehittajat.pdf)
Harvennusmallihaun parametrit ja parametriarvot:

**forestInformationStandard**:
Metsätietostandardin koodeille tarkoitettu parametri. Harvennusmallihaussa käytettävät metsätietostandardin mahdolliset koodistot ja koodit on lueteltu Rajapintaoppaan [Metsätietostandardi](/fi/rajapintaopas/metsatietostandardi)-osassa.
Parametriin voi lisätä yhden tai useamman eri koodiston yhtä aikaa. Huom. annetut arvot toimivat AND-periaatteella, eli jos annetaan kaksi ristiriitaista, eri tulokseen johtavaa parametria, niin lopputuloksena on tyhjä tulos.

**forestActAreaType**:
Metsälakialue.
- Northern\_Finland: Pohjoinen Suomi
- Central\_Finland: Keskinen Suomi
- Southern\_Finland: Eteläinen Suomi

# Tekniset ohjeet

## Harvennusmallit

**fertilityClassType**

Pääpuulaji.
- pine: Mänty
- spruce: Kuusi
- silver\_birch: Rauduskoivu
- downy\_birch: Hieskoivu

# Tekniset ohjeet

## Harvennusmallit

**soilType**

Kasvupaikkaluokka.
- Site\_2: Lehtomainen kangas tai vastaava turvekangas
- Site\_3: Tuore kangas tai vastaava turvekangas
- Site\_4: Kuivahko kangas tai vastaava turvekangas
- Site\_5: Kuiva kangas tai vastaava turvekangas

# Tekniset ohjeet

## Harvennusmallit

**npv**

Maalaji.
- Mineral\_soil: Kivennäismaa
- Organic\_soil: Turvemaa

# Tekniset ohjeet

## Harvennusmallit

**modelType**

Korko.
- NPV\_15: 1,5 % korko
- NPV\_30: 3 % korko
- NPV\_50: 5 % korko

# Tekniset ohjeet

## Harvennusmallit

**mixedSpeciesModel**

Harvennusmallien mallityyppi.
- thin\_from\_below: Alaharvennus (oletus)
- thin\_from\_above: Yläharvennus
- mixed\_species: Sekapuuston malli
- extended\_rotation: Pidennetty kiertoaika

# Tekniset ohjeet

## Harvennusmallit

**xAxis**

Sekapuuston puulajisekoitus.
- pine\_and\_mixed\_broadleaves: Mänty-koivusekametsä
- spruce\_and\_mixed\_broadleaves: Kuusi-koivusekametsä
- spruce\_and\_mixed\_pine: Kuusi-mäntysekametsä

# Tekniset ohjeet

## Harvennusmallit

**yAxis**

Puuston pituuden muuttuja.
- hdom: Valtapituus
- hmean: Keskipituus

Puuston tiheyden muuttuja.
- BA: Pohjapinta-ala
- tnum: Runkoluku

# Tekniset ohjeet

## Metsätietostandardien hyödyntäminen haussa

Toimenpiteiden kuvauksia ja toteutuksia sekä harvennusmalleja on mahdollista hakea rajapinnasta metsätietostandardin koodin avulla. Toimenpiteiden kuvauksien ja toteutuksien osalta REST-rajapinnassa on tätä varten erillinen rajapintapäätepiste haulle (esim. **/v2/operation-descriptions/search**) ja GraphQL-rajapintaan on toteutettu hakukysely (esim. **OperationDescriptionSearch()**).
Sekä REST-rajapinnan dokumentaatiossa on [esimerkkikutsu toimenpiteen hakemisesta metsätietostandardikoodilla](https://api.metsanhoidonsuositukset.fi/v2/docs/#/Description%20of%20Operation/get_operation_descriptions_search). Aktivoi dokumentaationtyökalun kokeilutila ensin painamalla “Try it out” -painiketta, ja tämän jälkeen voit suorittaa rajapintakutsun painamalla “Execute”-painiketta. Esimerkin kentässä on valmiiksi täytettynä taimikonharvennuksen työlajikoodi. “Execute”-painikkeen painamisen jälkeen dokumentaatiotyökalu näyttää rajapintakutsun curl-komennon sekä URL-osoitteen, ja näiden alle tulee rajapinnan vastaus JSON-muodossa.
Esimerkki metsätietostandardin koodilla hakemisesta GraphQL-rajapinnasta löytyy [GraphQL-selaimen aloitusnäkymästä](https://api.metsanhoidonsuositukset.fi/v2/graphql) "OperationDescriptionSearch"-nimisestä esimerkkikyselystä. Esimerkkikyselyn muuttujissa on valmiina täytettynä taimikonharvennuksen työlajikoodi.

# Tekniset ohjeet

## Metsätietostandardien hyödyntäminen haussa

**Harvennusmallihaku rajapinnassa**

Harvennusmallien haku metsätietostandardin koodeilla on samassa ei-standardin mukaisten parametrien kanssa. REST-rajapinnassa on harvennusmallihaulle rajapintapäätepiste (**/v2/v2/thinning-models/search**) ja GraphQL-rajapinnassa haku toteutetaan kyselyllä **ThinningModelSearch()**. Molemmissa rajapinnoissa harvennusmalleja vain osan mallien parametreista voi kuvata metsätietostandardin koodeilla. Käytössä olevat koodistot ja koodit on kuvattu Rajapintaoppaan osiossa [Metsätietostandardi](/fi/rajapintaopas/metsatietostandardi).
Malleja voi hakea yhdistämällä sekä sisäisiä parametreja että metsätietostandardin koodeja. Huomiota kuitenkin pitää kiinnittää, että ei käytä kuvaamaan yhtä mallin parametria yhtä aikaa metsätietostandardin koodia sekä harvennusmallien sisäisiä parametreja. Esimerkiksi harvennusmallien kasvupaikkaluokka tuore kangas voidaan kuvata sisäisellä parametrilla "site\_3" tai metsätietostandardin koodiston FertilityClass koodilla 3. Harvennusmallihaku toimii aina rajaavasti (AND) eli jos annetaan kaksi ristiriitaista, eri tulokseen johtavaa parametria, niin lopputuloksena on tyhjä tulos.
Esimerkki harvennusmallin hakemisesta metsätietostandardin koodeilla GraphQL-rajapinnasta löytyy [GraphQL-selaimen aloitusnäkymästä](https://api.metsanhoidonsuositukset.fi/v2/graphql) "ThinningModelSearch"-nimisestä kyselystä. Harvennusmallien haun osalta GraphQL-rajapintaan pätee samat parametrien käyttöön liittyvät periaatteet kuin REST-rajapintaan.

Tekniset ohjeet

Tekniset ohjeet sivu kuvaa rajapintapalvelun hakutoimintoja teknisestä näkökulmasta. Rajapintapalvelu pitää sisällään ison joukon päätepisteitä (REST API endpoint) sekä GraphQL kyselyrajapinnan. Tässä ohjeistuksessa kuvataan teknologioiden eroja ja pyritään selventämään milloin on tarkoituksenmukaista valita REST ja milloin GraphQL rajapinta. Lisäksi ohjeessa kuvataan hakujen periaatteita ja esimerkinomaisesti osa päätepisteistä.Tarkemmat tekniset yksityiskohdat jokaisen erillisen REST päätepisteen sekä GraphQL rajapinnan osalta löytyvät api.metsanhoidonsuositukset.fi palvelusta. Lisäksi on katsottavissa videoesittely, jossa esitellään rajapintojen tärkeimmät tekniset yksityiskohdat ja hakutoiminnoista.

METSO-kohteiksi sopivat puustoiset perinneympäristöt METSO-kohteeksi soveltuvat kaikki puustoiset perinneympäristöt.Erityisesti esimerkiksi lajistoltaan monipuoliset hakamaat ja metsälaitumet sekä erilaisten perinneympäristöjen muodostamat aluekokonaisuudet. Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat puustoiset perinneympäristöt Puustoltaan ja muulta kasvillisuudeltaan umpeenkasvaneet ja muuttuneet entiset perinneympäristöt.

# METSO-kohteiksi sopivat puustoiset perinneympäristöt

## METSO-kohteiksi sopivat puustoiset perinneympäristöt

- METSO-kohteeksi soveltuvat kaikki puustoiset perinneympäristöt.
- Erityisesti esimerkiksi lajistoltaan monipuoliset hakamaat ja metsälaitumet sekä erilaisten perinneympäristöjen muodostamat aluekokonaisuudet.

# METSO-kohteiksi sopivat puustoiset perinneympäristöt

## Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat puustoiset perinneympäristöt

- Puustoltaan ja muulta kasvillisuudeltaan umpeenkasvaneet ja muuttuneet entiset perinneympäristöt.

Mahdollisimman laajat, lajistoltaan monipuoliset kohteet ovat puustoisissa perinnebiotoopeissa arvokkaimpia, mutta myös pienialaiset kohteet voivat olla lajistoltaan monimuotoisia. Puustoisten perinneympäristöjen monimuotoisuusarvojen turvaaminen edellyttää suunnitelmallista ja pitkäjänteistä luonnonhoitoa, johon kuuluu oleellisesti kohteiden laidunnus tai niitto. METSO-ohjelmassa voidaan edistää myös sellaisten puustoisten perinneympäristöjen kunnostusta ja hoitoa, jotka eivät ole maatalouden tukijärjestelmien piirissä.

METSO-kohteiksi sopivat puustoiset perinneympäristöt

Harvennushakkuissa on jätettävä kasvamaan vähintään lain edellyttämä määrä kasvatuskelpoista ja tasaisesti jakautunutta puustoa. Uudistushakkuusta seuraa uudistamisvelvoite, eli velvollisuus aikaansaada määräajassa lain asettamien kriteerien mukainen taimikko. Metsänhoidon suositukset auttavat valitsemaan omiin tavoitteisiin sopivan tavan harventaa ja uudistaa metsää. Kuva: © Maria Lindén. Tiivistelmä Metsänomistajalla on lainsäädännön puitteissa oikeus käyttää tai suojella metsää tavoitteidensa mukaisesti.Metsien käyttöä ohjaavista säädöksistä keskeisimmät ovat metsälaki ja sitä tarkentava asetus, luonnonsuojelulaki, vesilaki, laki metsätuhojen torjunnasta, muinaismuistolaki ja rakentamislain maisematyölupa.Jokaisenoikeudet mahdollistavat metsien virkistyskäytön ilman metsänomistajan suostumusta. Metsänomistaja voi myöntää oikeuksia mm. metsästykseen ja muuhun jokaisenoikeudet ylittävään virkistyskäyttöön.Metsänomistajalle muodostuu oikeuksia ja velvollisuuksia 1) metsäomaisuuden hoidosta, 2) puustotuhojen seurauksena ja 3) aktiivisesta metsän hoidosta ja käytöstä.Metsän hakkuista ja ojituksesta on yleensä tehtävä ilmoitus viranomaiselle. Osa toimista vaatii luvan.Metsänomistajalla on oikeus liittää metsänsä metsäsertifiointiin, josta seuraa myös velvollisuuksia.Metsänomistajalla on oikeus hakea valtion tukea metsänhoitotöihin, luonnonhoitoon ja suojeluun. Metsänomistaja päättää metsiensä käytöstä Metsän vastuulliseen omistamiseen kuuluu tietoisten valintojen tekeminen ja huolehtiminen metsän kestävästä hoidosta ja käytöstä. Metsänomistaja huolehtii metsien kasvukyvystä ja hiilensidonnasta, luonnon monimuotoisuudesta, maaperän ja vesistöjen hyvästä tilasta sekä metsän käytön sosiaalisesta kestävyydestä. Metsänomistajan vähimmäisvastuut ja toiminnan reunaehdot perustuvat lainsäädäntöön. Metsänomistaja voi valita oman tapansa hyödyntää metsää lainsäädännön asettamissa rajoissa. Metsän suojelu on yksi metsän käyttömuodoista. Lainsäädäntö ei velvoita metsänomistajaa tekemään metsänhoitotöitä tai hakkuita. Poikkeuksena ovat metsätuholain mukaiset velvoitteet sellaisissa tapauksissa, joissa vahingoittuneen havupuuston määrä ylittää laissa määritellyt raja-arvot. Tavoitteena on välttää vahingon laajeneminen hyönteistuhojen takia. Metsien käyttöä ohjaavia lakejaTärkeimmät metsänomistajan toimintaa ohjaavat säädökset ovat:Metsälaki – käsittelyn vähimmäisvaatimukset ja reunaehdot sekä erityisen tärkeiden elinympäristöjen turvaaminenValtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä&nbsp;– metsälakia tarkentavat säännöksetLuonnonsuojelulaki – suojelualueiden huomioiminen, eliölajien ja luontotyyppien suojeluVesilaki – vesiluontotyyppien suojelu, ojitus, vesien ja pohjaveden hyvän tilan säilyttäminenLaki metsätuhojen torjunnasta – metsätuhojen syntymisen ja leviämisen ehkäiseminenMuinaismuistolaki – kiinteiden muinaisjäännösten säilyttäminen.&nbsp;Muita säädöksiä: riistavahinkolaki, yksityistielaki, maastoliikennelaki, laki metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä (Metka), rakentamislaki ja alueidenkäyttölaki (maisematyölupa,&nbsp;kaavoituksen vaikutukset), maa-aineslaki, lunastuslaki, ulkoilulaki, poronhoitolaki, kiinteistönmuodostamislaki (mm. rasitteet), laki eräistä naapuruussuhteista (rajojen avaaminen), ympäristönsuojelulaki (maaperän ja pohjaveden pilaamiskielto&nbsp;sekä säädökset vesistöjen pilaantumisen estämiseksi ja korjaamiseksi) sekä EU:n luonto- ja lintudirektiivit. Metsien virkistyskäyttö ja metsästysoikeudet Suomessa jokaisenoikeudet mahdollistavat metsien laajan virkistyskäytön ilman erillistä metsänomistajan suostumusta. Jokaisenoikeuksiin kuuluvat muun muassa: oikeus vahinkoa aiheuttamatta liikkua jalan, hiihtäen tai pyörälläoikeus poimia luonnonvaraisia marjoja ja sieniä.Oikeuksiin liittyy velvollisuus olla vahingoittamatta toisten omaisuutta. Ilman metsänomistajan lupaa ei saa tehdä avotulta tai ajaa maastossa moottoriajoneuvolla. Myös linnunpöntön ripustaminen edellyttää metsänomistajan lupaa. Metsänomistajalla on oikeus päättää omistamansa alueen metsästysoikeudesta sekä sen vuokraamisesta tai luovuttamisesta esimerkiksi paikalliselle metsästysseuralle. Metsästysoikeuksien vuokraamisesta on suositeltavaa laatia aina kirjallinen sopimus. Metsänomistajan oikeuksia ja velvollisuuksia kootusti Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet laajenevat metsän käytön aktiivisuuden myötä. Valtaosa metsänomistajan oikeuksista ja velvollisuuksista liittyy metsien aktiiviseen hoitoon ja käyttöön. Metsän omistaminen tuo mukanaan muutamia perusvelvollisuuksia. Metsätuholaki velvoittaa metsänomistajaa toimimaan, jos luonnonhäiriö vaurioittaa merkittävästi havupuustoa. Mistä metsänomistajan tulee lain mukaan ilmoittaa ja mihin tarvitaan lupa? Metsänomistajan on tärkeää tuntea, milloin toimenpiteistä on tehtävä ilmoitus ja milloin tarvitaan lupa. Vastuu lakisääteisten luontokohteiden huomioimisesta on metsänomistajalla, metsän hakkaajalla sekä hakkuun suunnittelijalla. Ennen toimenpiteitä voi aluekohtaisia rajoitteita ja suojelupäätöksiä selvittää muun muassa Metsään.fi-palvelusta tai kunnan ympäristöviranomaiselta. Ilmoitusvelvollisuudet Metsänkäyttöilmoitus on tehtävä ennen hakkuiden aloittamista.&nbsp;Metsänkäyttöilmoitus tehdään Suomen metsäkeskukselle, ja se toimii tiedoksiantona viranomaiselle. Katso lisätietoa metsänkäyttöilmoituksesta Suomen metsäkeskuksen sivuilta.Ilmoitus ojituksesta on tehtävä vesilain mukaisesti 60 vrk ennen ojitukseen ryhtymistä lupaviranomaiselle. Ilmoitus on tehtävä muusta kuin vähäisestä ojituksesta. Ilmoitus voi olla tarpeen tehdä myös muun muassa ojitusmätästyksestä ja piennarteiden rakentamisesta. Ojitusilmoitus on hyvä tehdä aina; viranomainen voi arvioida, onko ojituksen vaikutus vähäinen.Luvanvaraisia toimenpiteitä Toimenpiteet erityiskohteissa.&nbsp;Esimerkiksi suojelualueelle tai uhanalaisen lajin esiintymispaikalle tai niiden läheisyyteen suunnitellut toimet voivat edellyttää poikkeuslupaa tai viranomaisen hyväksyntää.Metsälain 10 §:n&nbsp;erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittelyä ja hoitotoimenpiteitä koskeva poikkeuslupa. Erityisen tärkeissä elinympäristöissä on mahdollista poikkeusluvalla toteuttaa metsälain kieltämiä käsittelyjä, mikäli metsänomistajalle muutoin aiheutuisi vähäistä suurempaa menetystä tai haittaa.Vesilain 2. luvun 11§:n suojeltujen vesiluontotyyppien (mm. lähteet ja norot) luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lupa- ja valvontavirasto voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeuksen.Kaava-alueilla toimittaessa hakkuu voi edellyttää rakentamislain mukaisen maisematyöluvan hakemista. Jos metsä sijaitsee taajaman läheisyydessä, on syytä selvittää, rajoittaako kaavoitus alueella metsänkäyttöä.Maa-ainesten&nbsp;ottaminen voi edellyttää maa-aineslupaa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos maa-aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten asumiseen tai maa- ja metsätalouteen.Ojitukselle on haettava tietyissä tilanteissa lupa. Ojitus on luvanvaraista esimerkiksi silloin, jos se aiheuttaa vesistön tilan huononemista. Valtiontuet metsänhoitoon ja suojeluun Metsänomistaja voi hakea tukea valtiolta tiettyihin metsänhoitotöihin. Yksityisille metsänomistajille tarkoitettua Metka-tukeaMetsakeskus.fi, Metka-tuet (viitattu 3.11.2025)&nbsp;voi hakea tiettyihin metsän- ja luonnonhoidon töihin, metsäteiden perusparannukseen sekä metsän määräaikaiseen suojeluun. Metka-tukia eri toimenpiteille: Taimikon ja nuoren metsän hoidon tukiTerveyslannoituksen tukiMetsätietuki (ml. sillat)Suometsän hoidon tukiKulotustukiYmpäristötukiLuonnonhoidon tuki.Valtiolta voi myös saada korvauksen metsän suojelusta, jos tilalla on vapaaehtoisen suojelun kriteerit täyttäviä kohteita. Yksityinen metsänomistaja voi tarjota aluettaan vapaaehtoiseen suojeluun joko pysyvästi tai määräaikaisesti METSO-ohjelman&nbsp;kautta. Määräaikainen 10 vuoden ympäristötukipäätös tehdään yhteistyössä Metsäkeskuksen kanssa. Vapaaehtoisesta pysyvästä suojelusta sovitaan alueellisen elinvoimakeskuksen kanssa. Lisätietoa Tietoa metsänomistajan oikeuksista, velvollisuuksista, omaisuuden järjestelyistä ja metsäverotuksesta on&nbsp;Suomen metsäkeskuksen sivuilla. Lue lisää samasta aiheesta: Metsätilan hoito | Metsänomistamisen tavoitteet Metsänomistamiseen liittyy sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Metsien käyttöä rajoittaa ja ohjaa metsälaki ja joukko muita lakeja. Säädösten puitteissa metsänomistajalla on laaja oikeus ja mahdollisuus toimia tavoitteidensa mukaisesti. Metsien käyttöön vaikuttaa myös metsänomistajan tekemät sitoumukset, kuten metsäsertifiointi tai maanvuokrasopimus.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

Metsänomistamiseen liittyy sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Metsien käyttöä rajoittaa ja ohjaa metsälaki ja joukko muita lakeja. Säädösten puitteissa metsänomistajalla on laaja oikeus ja mahdollisuus toimia tavoitteidensa mukaisesti. Metsien käyttöön vaikuttaa myös metsänomistajan tekemät sitoumukset, kuten metsäsertifiointi tai maanvuokrasopimus.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Tiivistelmä

- Metsänomistajalla on lainsäädännön puitteissa oikeus käyttää tai suojella metsää tavoitteidensa mukaisesti.
- Metsien käyttöä ohjaavista säädöksistä keskeisimmät ovat metsälaki ja sitä tarkentava asetus, luonnonsuojelulaki, vesilaki, laki metsätuhojen torjunnasta, muinaismuistolaki ja rakentamislain maisematyölupa.
- Jokaisenoikeudet mahdollistavat metsien virkistyskäytön ilman metsänomistajan suostumusta. Metsänomistaja voi myöntää oikeuksia mm. metsästykseen ja muuhun jokaisenoikeudet ylittävään virkistyskäyttöön.
- Metsänomistajalle muodostuu oikeuksia ja velvollisuuksia 1) metsäomaisuuden hoidosta, 2) puustotuhojen seurauksena ja 3) aktiivisesta metsän hoidosta ja käytöstä.
- Metsän hakkuista ja ojituksesta on yleensä tehtävä ilmoitus viranomaiselle. Osa toimista vaatii luvan.
- Metsänomistajalla on oikeus liittää metsänsä metsäsertifiointiin, josta seuraa myös velvollisuuksia.
- Metsänomistajalla on oikeus hakea valtion tukea metsänhoitotöihin, luonnonhoitoon ja suojeluun.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsänomistaja päättää metsiensä käytöstä

Metsän vastuulliseen omistamiseen kuuluu tietoisten valintojen tekeminen ja huolehtiminen metsän kestävästä hoidosta ja käytöstä. Metsänomistaja huolehtii metsien kasvukyvystä ja hiilensidonnasta, luonnon monimuotoisuudesta, maaperän ja vesistöjen hyvästä tilasta sekä metsän käytön sosiaalisesta kestävyydestä.
Metsänomistajan vähimmäisvastuut ja toiminnan reunaehdot perustuvat lainsäädäntöön. Metsänomistaja voi valita oman tapansa hyödyntää metsää lainsäädännön asettamissa rajoissa. Metsän suojelu on yksi metsän käyttömuodoista.
Lainsäädäntö ei velvoita metsänomistajaa tekemään metsänhoitotöitä tai hakkuita. Poikkeuksena ovat metsätuholain mukaiset velvoitteet sellaisissa tapauksissa, joissa vahingoittuneen havupuuston määrä ylittää laissa määritellyt raja-arvot. Tavoitteena on välttää vahingon laajeneminen hyönteistuhojen takia.

**Metsien käyttöä ohjaavia lakeja**Tärkeimmät metsänomistajan toimintaa ohjaavat säädökset ovat:**Metsälaki** – käsittelyn vähimmäisvaatimukset ja reunaehdot sekä erityisen tärkeiden elinympäristöjen turvaaminen**Valtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä** – metsälakia tarkentavat säännökset**Luonnonsuojelulaki** – suojelualueiden huomioiminen, eliölajien ja luontotyyppien suojelu**Vesilaki** – vesiluontotyyppien suojelu, ojitus, vesien ja pohjaveden hyvän tilan säilyttäminen**Laki metsätuhojen torjunnasta** – metsätuhojen syntymisen ja leviämisen ehkäiseminen**Muinaismuistolaki** – kiinteiden muinaisjäännösten säilyttäminen. Muita säädöksiä: riistavahinkolaki, yksityistielaki, maastoliikennelaki, laki metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä (Metka), rakentamislaki ja alueidenkäyttölaki (maisematyölupa, kaavoituksen vaikutukset), maa-aineslaki, lunastuslaki, ulkoilulaki, poronhoitolaki, kiinteistönmuodostamislaki (mm. rasitteet), laki eräistä naapuruussuhteista (rajojen avaaminen), ympäristönsuojelulaki (maaperän ja pohjaveden pilaamiskielto sekä säädökset vesistöjen pilaantumisen estämiseksi ja korjaamiseksi) sekä EU:n luonto- ja lintudirektiivit.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsien virkistyskäyttö ja metsästysoikeudet

Suomessa jokaisenoikeudet mahdollistavat metsien laajan virkistyskäytön ilman erillistä metsänomistajan suostumusta. Jokaisenoikeuksiin kuuluvat muun muassa:
- oikeus vahinkoa aiheuttamatta liikkua jalan, hiihtäen tai pyörällä
- oikeus poimia luonnonvaraisia marjoja ja sieniä.
Oikeuksiin liittyy velvollisuus olla vahingoittamatta toisten omaisuutta. Ilman metsänomistajan lupaa ei saa tehdä avotulta tai ajaa maastossa moottoriajoneuvolla. Myös linnunpöntön ripustaminen edellyttää metsänomistajan lupaa.

Metsänomistajalla on oikeus päättää omistamansa alueen metsästysoikeudesta sekä sen vuokraamisesta tai luovuttamisesta esimerkiksi paikalliselle metsästysseuralle. Metsästysoikeuksien vuokraamisesta on suositeltavaa laatia aina kirjallinen sopimus.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsänomistajan oikeuksia ja velvollisuuksia kootusti

Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet laajenevat metsän käytön aktiivisuuden myötä.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsänomistajan oikeuksia ja velvollisuuksia kootusti

##  [Metsäomaisuuden hoitoon liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia](/fi/node/3752)

Table
**Metsäomaisuuden hoitoon liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia**| Oikeuksia | Velvollisuuksia |
| --- | --- |
| Vapaus valita omat tavat hyödyntää tai suojella metsää. | Lainhuudatuksen hakeminen kiinteistölle omistajanvaihdoksen jälkeen. |
| Oikeus pitää kiinteistöraja avoinna (1,5 metrin leveys). Tukkeutuneen rajan aukaisusta on ilmoitettava naapurikiinteistön omistajalle. | Kiinteistöveron maksaminen mahdollisista rakennuksista ja rakennuspaikoista. |

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsänomistajan oikeuksia ja velvollisuuksia kootusti

##  [Luonnonhäiriön aiheuttamaan puustotuhoon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet](/fi/node/3753)

Table
**Luonnonhäiriön aiheuttamaan puustotuhoon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet**| Oikeuksia | Velvollisuuksia |
| --- | --- |
| On oikeus myydä puut ja suositeltavaa jättää osa kuolleesta puusta elinympäristöksi lahopuulajistolle.  | Velvoite poistaa vahingoittunut havupuusto tai toteuttaa muita metsätuholain mukaisia käsittelyvaihtoehtoja, jos vahingoittuneen puuston määrä ylittää lain asettamat raja-arvot (laki metsätuhojen torjunnasta). |
| Metsävakuutuksesta voi hakea korvauksia, mikäli sellainen on. | Ilmoitus hakkuusta metsänkäyttöilmoituksella. Ilmoituksella voidaan tarkentaa kyseessä olevan metsätuhon takia tehtävä hakkuu. |
Puustoon kohdistuneesta tuhosta voi tehdä vapaaehtoisen ilmoituksen Luonnonvarakeskukselle [lomakkeella](https://app.maptionnaire.com/q/99mmo7t4lf68).

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsänomistajan oikeuksia ja velvollisuuksia kootusti

##  [Metsän aktiiviseen hoitoon ja käyttöön liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia](/fi/node/3754)

Table
**Metsän aktiiviseen hoitoon ja käyttöön liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia**| Oikeuksia | Velvollisuuksia |
| --- | --- |
| Oikeus hyödyntää metsää monipuolisesti ja saada siitä tuottoa omia tavoitteita painottaen:- puun myynti- kotitarvehakkuu- maan vuokraus tai myyminen- suojelu tai ennallistaminen- virkistyskäyttö- metsästysoikeuksien vuokraaminen- lupien myöntäminen metsän käyttöön- muu metsän taloudellinen hyödyntäminen.Metsän kehittäminen haluttuun suuntaan metsän- ja luonnonhoidon toimenpiteiden avulla. | Velvoite noudattaa lainsäädäntöä toimenpiteissä. - Metsänkäyttöilmoitus ennen hakkuita ja ilmoitus ojituksesta (tarvittaessa myös ojitusmätästys) ennen ojitukseen ryhtymistä. Osa toimista on luvanvaraisia.- Velvollisuus turvata lakisääteiset luontokohteet.- Metsälain uudistamisvelvoitteen mukaisesti metsän kasvu on varmistettava niin, että uudistushakkuita tehdessä tulee huolehtia uuden puuston syntymisestä. Kasvatushakkuissa – kuten harvennushakkuissa – on jätettävä kasvamaan vähintään lain edellyttämä määrä tasaisesti jakautunutta kasvatuskelpoista puustoa.  |
| Oikeus tehdä metsää koskevia vapaaehtoisia sopimuksia, kuten liittää metsä metsäsertifiointiin.  | Velvoite noudattaa sen metsäsertifiointijärjestelmän vaatimuksia, johon on vapaaehtoisesti liittynyt.  |
| Yksityisellä metsänomistajalla on mahdollisuus hakea metsätalouden tukia metsän- ja luonnonhoitoon, metsäteihin ja metsän määräaikaiseen suojeluun. | Veroilmoituksen laadinta vuosittain. Velvollisuus maksaa veroja metsätalouden tuloista, metsätalouteen kohdistuvat verovähennykset huomioiden. |

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Mistä metsänomistajan tulee lain mukaan ilmoittaa ja mihin tarvitaan lupa?

Metsänomistajan on tärkeää tuntea, milloin toimenpiteistä on tehtävä ilmoitus ja milloin tarvitaan lupa.
Vastuu lakisääteisten luontokohteiden huomioimisesta on metsänomistajalla, metsän hakkaajalla sekä hakkuun suunnittelijalla.
Ennen toimenpiteitä voi aluekohtaisia rajoitteita ja suojelupäätöksiä selvittää muun muassa Metsään.fi-palvelusta tai kunnan ympäristöviranomaiselta.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Mistä metsänomistajan tulee lain mukaan ilmoittaa ja mihin tarvitaan lupa?

**Luvanvaraisia toimenpiteitä**

- **Metsänkäyttöilmoitus** on tehtävä ennen hakkuiden aloittamista. Metsänkäyttöilmoitus tehdään Suomen metsäkeskukselle, ja se toimii tiedoksiantona viranomaiselle. Katso [lisätietoa metsänkäyttöilmoituksesta Suomen metsäkeskuksen sivuilta](https://www.metsakeskus.fi/fi/palvelut/metsankayttoilmoitus).
- **Ilmoitus ojituksesta** on tehtävä vesilain mukaisesti 60 vrk ennen ojitukseen ryhtymistä lupaviranomaiselle. Ilmoitus on tehtävä muusta kuin vähäisestä ojituksesta. Ilmoitus voi olla tarpeen tehdä myös muun muassa ojitusmätästyksestä ja piennarteiden rakentamisesta. Ojitusilmoitus on hyvä tehdä aina; viranomainen voi arvioida, onko ojituksen vaikutus vähäinen.
- Toimenpiteet **erityiskohteissa.** Esimerkiksi **suojelualueelle** tai uhanalaisen lajin esiintymispaikalle tai niiden läheisyyteen suunnitellut toimet voivat edellyttää poikkeuslupaa tai viranomaisen hyväksyntää.
- Metsälain 10 §:n **erityisen tärkeiden elinympäristöjen** käsittelyä ja hoitotoimenpiteitä koskeva poikkeuslupa. Erityisen tärkeissä elinympäristöissä on mahdollista poikkeusluvalla toteuttaa metsälain kieltämiä käsittelyjä, mikäli metsänomistajalle muutoin aiheutuisi vähäistä suurempaa menetystä tai haittaa.
- Vesilain 2. luvun 11§:n **suojeltujen vesiluontotyyppien** (mm. lähteet ja norot) luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lupa- ja valvontavirasto voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeuksen.
- **Kaava-alueilla** toimittaessa hakkuu voi edellyttää **rakentamislain** mukaisen **maisematyöluvan** hakemista. Jos metsä sijaitsee taajaman läheisyydessä, on syytä selvittää, rajoittaako kaavoitus alueella metsänkäyttöä.
- **Maa-ainesten** ottaminen voi edellyttää maa-aineslupaa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos maa-aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten asumiseen tai maa- ja metsätalouteen.
- **Ojitukselle** on haettava tietyissä tilanteissa lupa. Ojitus on luvanvaraista esimerkiksi silloin, jos se aiheuttaa vesistön tilan huononemista.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Valtiontuet metsänhoitoon ja suojeluun

Metsänomistaja voi hakea tukea valtiolta tiettyihin metsänhoitotöihin. Yksityisille metsänomistajille tarkoitettua **Metka-tukea** voi hakea tiettyihin metsän- ja luonnonhoidon töihin, metsäteiden perusparannukseen sekä metsän määräaikaiseen suojeluun.
Metka-tukia eri toimenpiteille:
- Taimikon ja nuoren metsän hoidon tuki
- Terveyslannoituksen tuki
- Metsätietuki (ml. sillat)
- Suometsän hoidon tuki
- Kulotustuki
- Ympäristötuki
- Luonnonhoidon tuki.

Valtiolta voi myös saada korvauksen metsän suojelusta, jos tilalla on vapaaehtoisen suojelun kriteerit täyttäviä kohteita. Yksityinen metsänomistaja voi tarjota aluettaan vapaaehtoiseen suojeluun joko pysyvästi tai määräaikaisesti **METSO-ohjelman** kautta. Määräaikainen 10 vuoden ympäristötukipäätös tehdään yhteistyössä Metsäkeskuksen kanssa. Vapaaehtoisesta pysyvästä suojelusta sovitaan alueellisen elinvoimakeskuksen kanssa.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Lisätietoa

Tietoa metsänomistajan oikeuksista, velvollisuuksista, omaisuuden järjestelyistä ja metsäverotuksesta on [Suomen metsäkeskuksen](https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus) sivuilla.
**Lue lisää samasta aiheesta**: Metsätilan hoito | [**Metsänomistamisen tavoitteet**](/fi/kategoriat/metsanomistamisen-tavoitteet)

Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

Ohjeistuksen rooli Metsänhoidon suositusten rooli on kuvata parhaita käytäntöjä, joista metsänomistaja voi valita tavoitteidensa mukaisen tavan hoitaa metsiään. Suosituksissa tuodaan myös esiin hyviä toimintatapoja tilanteisiin, joissa metsänomistaja haluaa puuntuotannon rinnalla erityisesti painottaa luonnonarvojen lisäämistä tai esimerkiksi maisemaan, riistaan tai virkistyskäyttöön liittyviä hyötyjä. Metsätalouden toimenpiteissä työn suunnittelijalla ja toteuttajalla on vastuu ohjeistuksen noudattamisesta. Lainsäädännön noudattaminen tulisi olla itsestäänselvyys, mutta mikäli metsä on sertifioitu, on myös sertifioinnin vaatimukset hallittava. Näiden lisäksi metsänomistajalla voi olla toiveita, joista on paras keskustella jo työstä sovittaessa. Lainsäädäntö asettaa metsätalouden luonnonhoidon vähimmäistason Metsälainsäädäntö on vahvin ohjauskeino metsätalouden kestävyyden turvaamisessa. Se asettaa vähimmäistason talousmetsien luonnonhoidolle. Metsätalouden ympäristövaatimuksia ohjaavista laeista merkittävimmät ovat metsälaki, luonnonsuojelulaki ja vesilaki. Niiden keskeisenä tavoitteena on metsien monimuotoisuuden ja ympäristöarvojen turvaaminen sekä vesien säilyttäminen puhtaina. Metsä- ja ympäristölainsäädäntö antaa metsänomistajalle vapautta ja vastuuta metsien käsittelyyn. Lainsäädännön asettamat ympäristövaatimukset liittyvät lähinnä monimuotoisuudelle erityisen arvokkaiden luontokohteiden turvaamiseen, suojeltujen lajien elinympäristöjen säilyttämiseen sekä metsien tuottokyvyn ja terveydentilan ylläpitämiseen. Lainsäädäntö asettaa talousmetsissä toimimiseen vaatimuksia esimerkiksi seuraaviin kokonaisuuksiin: hakkuiden ilmoitusvelvollisuus - metsänkäyttöilmoitus uudistushakkuuseen liittyvä metsän uudistamisvelvoite&nbsp;kasvatushakkuuseen liittyvä kasvatuskelpoisen puuston vähimmäismäärä&nbsp;metsälain tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen ja luonnonsuojelulain mukaisten luontotyyppien säilyminenluonnonsuojelun lain suojeltujen ja erityisesti suojeltujen luontotyyppien turvaaminenEuroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turvaaminensuurten petolintujen pesäpuiden turvaaminenkiinteiden muinaisjäännösten säilyminen&nbsp;metsätuhojen torjuminen&nbsp;vesilain määrittämien luonnontilaisten vesiluontotyyppien luonnontilan säilyminen&nbsp;pohjavesien hyvän tilan säilyminen. Lisätietoa metsätaloutta ohjaavasta lainsäädännöstä löytyy esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön sivuilta ja Finlex-lainsäädäntökokoelmasta. Luonnonhoidon painotuksen tasot puun­tuotannossa. Metsäsertifiointi on metsän­omistajalle vapaaehtoista ja sen vaatimustaso riippuu käytettävästä sertifiointijärjestelmästä. Mikäli metsänomistaja haluaa vaikuttaa metsässään tehtäviin luonnonhoidon toimen­piteisiin, on hänen hyvä tietää, mitkä luonnon­hoidon vaatimukset perustuvat vapaaehtoisuu­teen ja mitkä lainsäädäntöön. Metsäsertifiointi lisää talousmetsien luonnonhoitoa Suomessa on käytössä kaksi metsänomistajille ja metsäalan toimijoille vapaaehtoista kansainvälistä metsäsertifiointijärjestelmää: PEFC ja FSC. Ne pitävät sisällään luonnonhoitoa koskevia, lain minimivaatimustason ylittäviä kriteereitä, joiden toteutumisesta metsäsertifioinnissa mukana olevat metsänomistajat ovat sitoutuneet huolehtimaan. Tällaisia ovat esimerkiksi säästöpuiden jättämistä, lahopuiden säästämistä ja vesien suojavyöhykkeitä koskevat vaatimukset.Metsäsertifiointi on järjestelmä, joka pyrkii takaamaan, että metsiä hoidetaan ja käytetään vastuullisesti ja kestävästi. Tämä tarkoittaa sitä, että metsätalouden harjoittamisen tulee täyttää sertifiointijärjestelmän asettamat vaatimukset ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävälle metsänhoidolle.Metsäsertifioinnin tarkoituksena on edistää kestävästi tuotettujen puuperäisten tuotteiden markkinoita ja viestiä kuluttajille puun alkuperästä ja toiminnan vastuullisuudesta. Metsäsertifiointi on myös metsänomistajalle keino osoittaa oman toimintansa vastuullisuus.Metsäsertifikaatin myöntäminen edellyttää riippumattoman kolmannen osapuolen, eli auditoijan, tarkastuksen ja varmistuksen siitä, että metsien hoito ja puutavaran alkuperän seuranta noudattavat sertifioinnin asettamia kansainvälisiä vaatimuksia. Metsänomistaja voi sertifioida metsänsä hankkimalla metsilleen oman sertifikaatin tai liittämällä metsänsä ryhmäsertifiointiin. Oma sertifikaatti soveltuu kustannustensa takia lähinnä suurmetsänomistajille. Lisätietoa PEFC- ja FSC-sertifioinnista ja niihin liittymisestä: PEFC SuomiFSC Suomi Metsänomistajan asettamat täydentävät toimet ja rajoitteet Metsänomistaja voi painottaa luonnonhoitotoimia myös myös yli lainsäädännön ja metsäsertifioinnin vähimmäisvaatimusten. Omatoimiselle metsänomistajalle löytyy tähän keinoja esimerkiksi näistä metsänhoidon suosituksista. Luonnonhoidon toimenpiteiden hallitseminen auttaa metsänomistajaa esittämään toiveensa myös tilanteissa, joissa töiden toteutuksesta sovitaan palveluntarjoajan kanssa. Metsänhoitotöistä ja puukaupasta sovittaessa on suositeltavaa sopia kirjallisesti metsänkäsittelyyn liittyvistä metsänomistajan erityistoiveista. Toimijan tulee huolehtia, että erikseen sovitut asiat välittyvät myös työn tekijälle esimerkiksi työmaakarttaan lisättynä lisätietona. Tärkeää on myös varmistaa, että työvuoron vaihtuessa metsänomistajan toiveet ovat uuden tekijän tiedossa.Hyvä keino metsänomistajan toiveiden läpikäymiseen on&nbsp;luonnonhoidon muistilista ja sen&nbsp;täyttöohje. Muistilista on tehty metsänomistajan avuksi esimerkiksi hakkuu- ja hoitotöiden suunnitteluun ja keskusteluun toimijoiden kanssa. Metsänhoidon suosituksissa kuvattujen luonnonhoitotoimenpiteiden toteutustapa ja määrä vaihtelee metsänomistajan tavoitteiden ja luonnonhoidon mahdollisuuksien mukaisesti. Lainsäädäntö asettaa rajoituksia metsien käytölle. Esimerkiksi luonnontilaisen norouoman luonnontilan vaarantaminen on vesilain mukaan kielletty. Metsälain 10 § taas asettaa käytönrajoituksen norouoman lähiympäristölle. Kuva: © Jukka Ruutiainen.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

Flada on maankohoamisen seurauksena merestä irti kuroutuva murtovesiallas, jolla on vielä kapea yhteys mereen. Ajan myötä flada muuttuu kluuviksi, jolla ei ole meriyhteyttä.

Happamat sulfaattimaat ovat sulfidipitoisia maakerroksia, joita esiintyy alavilla rannikoilla, erityisesti Pohjanlahden rannikolla. Kun pohjavedenpinta laskee esimerkiksi maan kohoamisen tai ojitusten seurauksena, maaperässä olevat rikkiyhdisteet hapettuvat muodostaen sulfaatteja. Samalla muodostuu rikkihappoa. Happamuus liuottaa maaperästä alumiinia, rautaa ja raskasmetalleja, jotka voivat huuhtoutua sadeveden mukana ja aiheuttaa esimerkiksi pohjaveden happamoitumista.

Alue, jolta sadevesi ohjautuu vesistöön maanpinnan muotojen ohjaamana, on kyseisen vesistön valuma-alue.

Luonnonhoito on kiinteä osa metsien käsittelyä, ja siihen sisältyvät kaikki toimet, joilla toteutetaan puuntuotannolle rinnakkaisia tavoitteita metsänkäsittelyssä. Luonnonhoito on keskeisessä roolissa metsien monimuotoisuuden ylläpitämisessä ja metsien käytön ekologisen kestävyyden varmistamisessa.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Ohjeistuksen rooli

Metsänhoidon suositusten rooli on kuvata parhaita käytäntöjä, joista metsänomistaja voi valita tavoitteidensa mukaisen tavan hoitaa metsiään. Suosituksissa tuodaan myös esiin hyviä toimintatapoja tilanteisiin, joissa metsänomistaja haluaa puuntuotannon rinnalla erityisesti painottaa luonnonarvojen lisäämistä tai esimerkiksi maisemaan, riistaan tai virkistyskäyttöön liittyviä hyötyjä.
Metsätalouden toimenpiteissä työn suunnittelijalla ja toteuttajalla on vastuu ohjeistuksen noudattamisesta. Lainsäädännön noudattaminen tulisi olla itsestäänselvyys, mutta mikäli metsä on sertifioitu, on myös sertifioinnin vaatimukset hallittava. Näiden lisäksi metsänomistajalla voi olla toiveita, joista on paras keskustella jo työstä sovittaessa.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Lainsäädäntö asettaa metsätalouden luonnonhoidon vähimmäistason

Metsälainsäädäntö on vahvin ohjauskeino metsätalouden kestävyyden turvaamisessa. Se asettaa vähimmäistason talousmetsien luonnonhoidolle. Metsätalouden ympäristövaatimuksia ohjaavista laeista merkittävimmät ovat metsälaki, luonnonsuojelulaki ja vesilaki. Niiden keskeisenä tavoitteena on metsien monimuotoisuuden ja ympäristöarvojen turvaaminen sekä vesien säilyttäminen puhtaina.
Metsä- ja ympäristölainsäädäntö antaa metsänomistajalle vapautta ja vastuuta metsien käsittelyyn. Lainsäädännön asettamat ympäristövaatimukset liittyvät lähinnä monimuotoisuudelle erityisen arvokkaiden luontokohteiden turvaamiseen, suojeltujen lajien elinympäristöjen säilyttämiseen sekä metsien tuottokyvyn ja terveydentilan ylläpitämiseen.
Lainsäädäntö asettaa talousmetsissä toimimiseen vaatimuksia esimerkiksi seuraaviin kokonaisuuksiin:

- hakkuiden ilmoitusvelvollisuus - metsänkäyttöilmoitus
- uudistushakkuuseen liittyvä metsän uudistamisvelvoite
- kasvatushakkuuseen liittyvä kasvatuskelpoisen puuston vähimmäismäärä
- metsälain tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen ja luonnonsuojelulain mukaisten luontotyyppien säilyminen
- luonnonsuojelun lain suojeltujen ja erityisesti suojeltujen luontotyyppien turvaaminen
- Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turvaaminen
- suurten petolintujen pesäpuiden turvaaminen
- kiinteiden muinaisjäännösten säilyminen
- metsätuhojen torjuminen
- vesilain määrittämien luonnontilaisten vesiluontotyyppien luonnontilan säilyminen
- pohjavesien hyvän tilan säilyminen.
Lisätietoa metsätaloutta ohjaavasta lainsäädännöstä löytyy esimerkiksi [maa- ja metsätalousministeriön](https://mmm.fi/metsat/lainsaadanto) sivuilta ja [Finlex-lainsäädäntökokoelmasta](https://finlex.fi/fi/).

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Metsäsertifiointi lisää talousmetsien luonnonhoitoa

Suomessa on käytössä kaksi metsänomistajille ja metsäalan toimijoille vapaaehtoista kansainvälistä metsäsertifiointijärjestelmää: PEFC ja FSC. Ne pitävät sisällään luonnonhoitoa koskevia, lain minimivaatimustason ylittäviä kriteereitä, joiden toteutumisesta metsäsertifioinnissa mukana olevat metsänomistajat ovat sitoutuneet huolehtimaan. Tällaisia ovat esimerkiksi säästöpuiden jättämistä, lahopuiden säästämistä ja vesien suojavyöhykkeitä koskevat vaatimukset.Metsäsertifiointi on järjestelmä, joka pyrkii takaamaan, että metsiä hoidetaan ja käytetään vastuullisesti ja kestävästi. Tämä tarkoittaa sitä, että metsätalouden harjoittamisen tulee täyttää sertifiointijärjestelmän asettamat vaatimukset ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävälle metsänhoidolle.Metsäsertifioinnin tarkoituksena on edistää kestävästi tuotettujen puuperäisten tuotteiden markkinoita ja viestiä kuluttajille puun alkuperästä ja toiminnan vastuullisuudesta. Metsäsertifiointi on myös metsänomistajalle keino osoittaa oman toimintansa vastuullisuus.Metsäsertifikaatin myöntäminen edellyttää riippumattoman kolmannen osapuolen, eli auditoijan, tarkastuksen ja varmistuksen siitä, että metsien hoito ja puutavaran alkuperän seuranta noudattavat sertifioinnin asettamia kansainvälisiä vaatimuksia.
Metsänomistaja voi sertifioida metsänsä hankkimalla metsilleen oman sertifikaatin tai liittämällä metsänsä ryhmäsertifiointiin. Oma sertifikaatti soveltuu kustannustensa takia lähinnä suurmetsänomistajille.
Lisätietoa PEFC- ja FSC-sertifioinnista ja niihin liittymisestä:

- [PEFC Suomi](https://pefc.fi/)
- [FSC Suomi](https://fi.fsc.org/fi-fi)

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Metsänomistajan asettamat täydentävät toimet ja rajoitteet

Metsänomistaja voi painottaa luonnonhoitotoimia myös myös yli lainsäädännön ja metsäsertifioinnin vähimmäisvaatimusten. Omatoimiselle metsänomistajalle löytyy tähän keinoja esimerkiksi näistä metsänhoidon suosituksista. Luonnonhoidon toimenpiteiden hallitseminen auttaa metsänomistajaa esittämään toiveensa myös tilanteissa, joissa töiden toteutuksesta sovitaan palveluntarjoajan kanssa.
Metsänhoitotöistä ja puukaupasta sovittaessa on suositeltavaa sopia kirjallisesti metsänkäsittelyyn liittyvistä metsänomistajan erityistoiveista. Toimijan tulee huolehtia, että erikseen sovitut asiat välittyvät myös työn tekijälle esimerkiksi työmaakarttaan lisättynä lisätietona. Tärkeää on myös varmistaa, että työvuoron vaihtuessa metsänomistajan toiveet ovat uuden tekijän tiedossa.Hyvä keino metsänomistajan toiveiden läpikäymiseen on [luonnonhoidon muistilista](https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/lomake-luonnonhoidon-muistilista.pdf) ja sen [täyttöohje](https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/taytto-ohje-luonnonhoidon-muistilista.pdf). Muistilista on tehty metsänomistajan avuksi esimerkiksi hakkuu- ja hoitotöiden suunnitteluun ja keskusteluun toimijoiden kanssa. Metsänhoidon suosituksissa kuvattujen luonnonhoitotoimenpiteiden toteutustapa ja määrä vaihtelee metsänomistajan tavoitteiden ja luonnonhoidon mahdollisuuksien mukaisesti.

Metsälaki (1093/1996) 10 § määrittelee metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt. Metsälain sisältämät erityisen tärkeät elinympäristöt ja niitä koskevat vaatimukset on esitelty tarkemmin [täällä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1863).
Luonnonsuojelulain (9/2023) 64 §:ssä on lueteltu seitsemän metsäistä suojeltavaa luontotyyppiä sekä lisäksi 65 § sisältää tiukasti suojellut luontotyypit. Luonnonsuojelulain mukaiset suojellut ja tiukasti suojellut luontotyypit sekä niitä koskevat vaatimukset on esitelty tarkemmin [täällä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1907).

Luonnonsuojelulaki (9/2023) sisältää erilaisia säädöksiä sekä uhanalaisista että eri asteisesti suojelluista lajeista. Luonnonsuojelulain vaatimukset lajien suojelemiseksi on esitelty tarkemmin [täällä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1919).

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Luonnonsuojelulaki

Luonnonsuojelulain kytkös metsätalouteen liittyy erityisesti Natura-verkoston luontotyyppien ja luontoarvojen säilyttämiseen. Esimerkiksi johdettaessa vesiä kunnostusojitusalueelta on huolehdittava, että luonnonsuojelulain mukaisesti suojeltujen vesistöjen luontoarvoja ei vaaranneta.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Ympäristönsuojelulaki

Ympäristönsuojelulaista tulevat metsätaloutta koskevat ennaltaehkäisyn periaatteet ja haittojen minimoinnin periaatteet. Lisäksi ympäristönsuojelulaista tulevat varovaisuus-, huolellisuus-, ja aiheuttamisperiaatteet sekä parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) käyttötarpeen periaatteet. Ympäristönsuojelulain mukaan toimijan tulee olla selvillä toimintansa mahdollisesti aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Myös maaperän ja pohjaveden pilaantumisen torjuntavelvollisuus tulee ympäristönsuojelulaista.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Vesilaki

**Vesilaki edellyttää ilmoituksen tekemisen ojituksesta**

Vesilakia sovelletaan metsätalouden osalta erilaisten vesiympäristöön vaikuttavien toimenpiteiden yhteydessä. Tällöin tarkastellaan muun muassa luvanvaraisuutta. Vesilaki suojelee uomaa ja sen luonnontilaisuutta. Metsälaki suojelee taas uoman luonnontilaista ympäristöä. Lainsäätäjän tavoitteena on ollut, että nämä kaksi lakia eivät mene päällekkäin vaan täydentävät toisiaan.
Esimerkiksi noron välitön lähiympäristö ei ole metsälain mukainen kohde, jos se ei täytä puuston luonnontilaisuuteen liittyvää vaatimusta. Jos itse noron uoma kuitenkin on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen, on sen luonnontilan vaarantaminen vesilain mukaan kielletty. Tällöin noron lähiympäristön puuston hakkuissa tai uoman ylityksessä on toimittava siten, että uoma säilyy luonnontilaisena. Metsätalouden toimenpiteissä norouoman luonnontila saattaa vaarantua esimerkiksi uoman päälle tehdyn ajouran seurauksena.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Vesilaki

**Vesiluontotyyppejä koskevia säädöksiä**

Vesilaki edellyttää, että muusta kuin vähäisestä ojituksesta on tehtävä ilmoitus 60 vrk ennen ojitukseen ryhtymistä siihen ELY-keskukseen, jonka alueella ojitus toteutetaan. ELY-keskukset ovat ympäristöministeriön asettamassa toimintamalliryhmässä pyrkineet määrittelemään yhdenmukaiset tulkintaperusteet ojituksen vähäisyyden arvioimiseksi.
Lähtökohtana ovat ojituksen oletetut vaikutukset. Ilmoitus on tehtävä muusta kuin vähäisestä ojituksesta. Ilmoitusta ei tarvitse tehdä pienehkön, alle 5 ha:n suuruisen yksittäisen metsäosan ojittamisesta. Ilmoitus on kuitenkin tehtävä aina, jos tarkoituksena on ojittaa useita pienehköjä alueita lähekkäin samalla valuma-alueella, alue sijaitsee pohjavesialueella tai happamilla sulfaattimailla tai ojituksen voidaan olettaa vaikuttavan haitallisesti vesistöön tai muihin luontoarvoihin. Myös ojan kunnossapidosta on ilmoitettava, jos ojan voidaan kokonaisuutena tarkasteltuna katsoa muuttuneen luonnontilaisen kaltaiseksi uomaksi. Vesilaissa kunnostusojitukset rinnastetaan ojitukseen ja niihin sovelletaan samoja ilmoitusvelvollisuuden edellytyksiä.

- Vesilain 2. luvun 11 §:n (eräiden vesiluontotyyppien suojelu) mukaan luonnontilaisen tai luonnontilaisen kaltaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty.
- Vesilain 3. luvun 2 §:n mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen.
- Vesilaissa purolla tarkoitetaan sellaista virtaavan veden vesistöä, jonka valuma-alue on 10–99 km2. Norolla tarkoitetaan sellaista puroa pienempää vesiuomaa, jonka valuma-alue on vähemmän kuin 10 km2 ja jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalankulku ole merkittävässä määrin mahdollista.

Vesilaki (587/2011), ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja luonnonsuojelulaki (1096/1996) ohjaavat metsätalouden vesiensuojelua. Tästä syystä ei ole katsottu tarpeelliseksi tehdä asiaa koskevaa päällekkäistä erillislainsäädäntöä metsätaloutta varten.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Muinaismuistolain asettamat rajoitukset

Muinaismuistolain mukaan kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kiellettyä. Kiinteä muinaisjäännös on lain mukaan rauhoitettu ilman, että siitä tehdään erillistä viranomaispäätöstä. Kiinteät muinaisjäännökset tulee ottaa huomioon kaikessa maankäytössä.
Muinaismuistolailla suojelluista kohteista merkittävä osa on paikannettu ja rekisteröity, mutta uusia löydetään yhä edelleen. Museovirasto ylläpitää muinaisjäännösrekisteriä, johon on merkitty noin 14 000 metsässä sijaitsevan kiinteän muinaisjäännöksen tyyppi- ja sijaintitiedot. Muinaisjäännösrekisterin kohdetiedot löytyvät [Paikkatietoikkunasta](https://www.paikkatietoikkuna.fi/). Useat metsäalan organisaatiot ovat hankkineet paikkatietojärjestelmiinsä muinaisjäännösrekisterin kohdetiedot.
Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä voidaan tarkistaa, onko työmaa-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä tiedossa olevia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Myös sellaiset kiinteät muinaisjäännökset, joita ei löydy rekisteristä, ovat muinaismuistolain mukaisesti rauhoitettuja.

Kohteilla, joilla on muinaisjäännösrekisterin kohde, työstä vastaavan henkilön tulisi ottaa riittävän ajoissa ennen töiden aloittamista yhteys Museovirastoon tai maakuntamuseoon muinaisjäännöksen rajauksen selvittämiseksi. ELY-keskus vahvistaa hakemuksesta muinaisjäännöksen rajat. Ellei rajoja ole vahvistettu, muinaisjäännöksen ympärille rajataan suoja-alue, jonka leveys on kaksi metriä jäännöksen näkyvistä ulkoreunoista ulospäin. Laajoille muinaisjäännösalueille suunnitellaan ratkaisut erikseen.

Merkittävät kulttuuriperintökohteet on suojeltu muinaismuistolain (295/1963) perusteella. Tällöin niitä kutsutaan kiinteiksi muinaisjäännöksiksi. Kiinteät muinaisjäännökset ovat jäänteitä muinaisen ihmisen toiminnasta. Osa kohteista on helposti nähtävissä, mutta useimmiten ne ovat näkymättömissä sammalen ja muun kasvillisuuden alla tai maan sisässä.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Laki metsätuhojen torjunnasta velvoittaa poistamaan eläviä vaurioituneita havupuita, jos raja-arvo ylittyy

Vahingoittunut puu voi olla joko kaatunut, katkennut, latvansa menettänyt, voimakkaasti taipunut tai muuten vastaavalla tavalla vioittunut. Metsätuhoja aiheuttavat hyönteiset voivat käyttää tällaisia puita lisääntymisalustanaan. Vahingoittuneesta puusta ei ole saatavissa käypää arvoa. Vahingoittuneeksi puuksi katsotaan myös puu, johon kirjanpainaja on iskeytynyt, vaikka muut vahingoittuneen puun kriteerit eivät täyty.
Vahingoittumisen tai vioittumisen tulisi olla pysyvää. Vahingoittuneeksi puuksi ei tämän vuoksi katsottaisi sellaista puuta, joka on mäntypistiäisten tai muun neulastuholaisen syönnin takia menettänyt neulasiaan, ja joka todennäköisesti toipuu neulasten syönnistä. Vahingoittuneena puuna ei pidettäisi täysin kuollutta tai lahonnutta puuta.
Jos taimikkovaiheen ohittaneessa metsikössä on hehtaaria kohden enemmän kuin 10 kiintokuutiometriä vahingoittuneita kuusipuita, joiden tyviläpimitta on yli 10 senttimetriä, puiden omistaja on velvollinen poistamaan metsiköstä ja välivarastosta 10 kiintokuutiometriä ylittävän osan määräaikaan mennessä.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Laki metsätuhojen torjunnasta velvoittaa poistamaan eläviä vaurioituneita havupuita, jos raja-arvo ylittyy

**Kirjanpainajan tappamat puut**

Jos taimikkovaiheen ohittaneessa metsikössä on hehtaaria kohden enemmän kuin 20 kiintokuutiometriä vahingoittuneita kaarnoittuneita mäntypuita, joiden tyviläpimitta on yli 10 senttimetriä, puiden omistaja on velvollinen poistamaan metsiköstä ja välivarastosta 20 kiintokuutiometriä ylittävän osan vahingoittuneista puista määräaikaan mennessä.
Kun kirjanpainajan tuhoama puu pudottaa kaarnan loppukesästä, puu on kuollut ja kirjanpainajat ovat jo poistuneet siitä. Siksi kuolleen puun poistaminen metsästä ei auta pienentämään kirjanpainajakantaa. Asia on pikemminkin päinvastoin, sillä kuolleessa puussa elää kirjanpainajan luontaisia vihollisia. Jos metsänomistaja ei halua puutavaraa käyttöön, kuolleen puun voi jättää lahopuuksi metsään lisäämään monimuotoisuutta ja rajoittamaan kirjanpainajakantaa.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Lain vaatimukset puutavaran varastoinnissa

Vaurioituneiden havupuiden korjuuvelvoitteen lisäksi metsätuholaki sisältää velvoitteen puutavaran poistamisesta hakkuupaikalta ja välivarastosta lain asettamiin määräaikoihin mennessä.
- 1.9.–31.5. kaadettu kuusipuutavara ja kaarnoittunut mäntypuutavara tulee kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta viimeistään:
- alueella A, mänty 1.7. ja kuusi 15.7.
- alue A laajeni alueelle B 1.1.2022
- alueella B, mänty 1.7. ja kuusi 24.7.
- alueella C, mänty 15.7. ja kuusi 15.8.
- 1.6.–31.8. kaadettu kuusipuutavara tulee alueella A kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta. 30 päivän kuluessa hakkuuhetkestä.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Vaihtoehdot puutavaran poiskuljettamiselle

Vaihtoehtoina poiskuljettamiselle ovat muun muassa puutavaran peittäminen, kastelu, kuoriminen tai käsitteleminen hyönteisten iskeytymistä vastaan tarkoitetulla kasvinsuojeluaineella sekä mäntypuutavaran sijoittamien riittävän etäälle männiköistä, mäntypuutavarapinon pintakerroksen peittäminen lehtipuukerroksella ja kuusipuutavarapinon pintakerroksen peittäminen lehtipuukerroksella tai kaarnoittumattomalla alle 10 cm kantoläpimittaisella mäntypuulla.
Poistovelvoite koskee käyttötarkoituksesta riippumatta aines- ja energiapuuvarastoa, jonka tilavuudesta vähintään puolet on tyviläpimitaltaan yli 10 cm olevaa mänty- tai kuusipuutavaraa. Velvoitetta ei sovelleta yksittäisiin mäntypuupinoihin, joiden tilavuus on enintään 50 kuutiometriä. Pino katsotaan yksittäiseksi, jos se sijaitsee vähintään 200 metrin päässä muista vastaavista pinoista.

Metsätuholakia (1087/2013) sovelletaan alueella, jolla metsälaki on voimassa. Lisäksi sen piirissä ovat terminaali- ja tehdasvarastot sekä alueen sijainnista riippumatta puutavaran hakkuupaikat ja välivarastot. Lain keskeinen käsite on vahingoittuneen puun määritelmä. Vahingoittuneella puulla tarkoitetaan sellaista vaurioitunutta mänty- tai kuusipuuta, josta metsätuhoja aiheuttavat hyönteiset voivat levitä.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## FSC®-sertifiointi

FSC-vaatimusten mukaan organisaatio pyytää Suomen ympäristökeskuksesta tai vastaavista viranomaisaineistoista tiedon valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten ja harvinaisten metsälajien esiintymispaikoista. Lajiesiintymätiedot pyydetään sekä sertifioidulta alueelta että sen läheisyydestä (n. 500 m vyöhykkeellä). Tiedot merkitään metsäsuunnitelmaan tai dokumentoidaan muuten. Tiedonhankintavelvoite koskee vuoden 1995 jälkeisiä havaintoja, jotka on ilmoitettu riittävällä tarkkuudella.
Organisaatio tunnistaa metsätaloustoimien mahdolliset vaikutukset tiedossa olevien valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten sekä sertifioinnin määrittelemien silmälläpidettävien metsälajien esiintymien elinolosuhteiden säilymiseen ja turvaa elinolosuhteiden säilymisen metsänkäsittelyn yhteydessä.FSC Suomi on lisäksi kehittänyt [Korimallin](https://fi.fsc.org/fi-fi/monimuotoisuus-ja-uhanalaiset-lajit-talousmetsissa/korimalli-uhanalaisille-metsalajeille) työkaluksi uhanalaisten lajien turvaamiseen. Mallia ei sovelleta osana FSC-sertifiointia, vaan se on vapaasti kaikkien hyödynnettävissä.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## PEFC™-sertifiointi

PEFC-kriteeristön mukaan uhanalaisten lajien tunnetut elinpaikat turvataan metsätalouden toimenpiteissä. Uhanalaisen lajin elinpaikan säilyttäminen perustuu luonnonsuojelulakiin silloin, jos kyseessä on erityisesti suojeltavaksi asetettu uhanalainen laji tai luontodirektiivin liitteen (IV) a eläinlaji.
Erityisesti suojeltavien lajien osalta tulee turvata tunnetut elinpaikat, jotka alueellinen ELY-keskus on rajannut ja ilmoittanut kohteen omistajille ja/tai haltijoille.
Luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Muiden uhanalaisten lajien tiedossa olevat elinpaikat turvataan Uhanalaisten lajien turvaaminen metsätaloudessa -toimintamallin mukaisesti.
[PEFC-verkkosivu](https://pefc.fi/)

Metsäsertifiointi (FSC ja PEFC) asettavat vaatimuksia uhanalaisten lajien turvaamiselle.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Metsäsertifiointi edistää metsien kestävää käyttöä

Metsäsertifioinnissa mukana oleminen tarkoittaa sertifioinnin kaikkien vaatimusten noudattamista metsätalouden toimenpiteistä. Metsässä töitä tekevän on tiedettävä, onko metsä sertifioitu ja mitä vaatimuksia se tehtävälle työlajille asettaa.
Metsän- ja luonnonhoidon onnistuminen vaikuttaa vallitsevaan käsitykseen ja mielikuvaan metsätalouden kestävyydestä. Puupohjaisten tuotteiden hyväksyttävyyttä ja haluttavuutta edistetään metsäsertifikaateilla, joiden avulla lopputuotteen ostaja voi varmistua suomalaisen puun tuotantoympäristön käytännöistä.
Esimerkkejä lainsäädännön edelle menevistä teemoista, joita PEFC- ja FSC-sertifioinnit asettavat metsien käytölle:

- elävien säästöpuiden jättäminen ja lahopuuston turvaaminen
- vesistöjen ja pienvesien suojakaistoista huolehtiminen
- säästettävästä biomassasta ja maan ravinnetaloudesta huolehtiminen energiapuun korjuussa
- puuston terveydestä huolehtiminen hakkuissa (juurikäävän torjunta, korjuujäljen laatu)
- sertifioinnin erikseen määrittämien luontokohteiden turvaaminen
- luonnontilaisten soiden vesitalouden säilyttäminen
- tarkoituksenmukaisten vesiensuojelutoimenpiteiden käyttäminen kunnostusojituksissa
- riistanhoitoa edistävien kohteiden säilyttäminen
- palaneen puun tuottaminen metsänhoidollisilla poltoilla
- varovaisuusperiaatteen noudattaminen pohjavesialueilla toimittaessa
- tärkeiden ulkoilureittien säilyttäminen
- kasvinsuojeluaineiden vastuullinen käyttäminen.
Näiden lisäksi FSC asettaa vaatimuksia esimerkiksi lehtipuuosuuden säilyttämiseen, metsien kasvatustapaan ja linnustollisesti arvokkaiden kohteiden huomioon ottamiseen. Lisäksi FSC edellyttää metsäsuunnitelmaa, josta löytyvät myös luonnonhoidon tavoitteet.

PEFC- ja FSC-sertifiointi asettavat luonnonhoidolle lainsäädännön yli meneviä vaatimuksia. Metsäsertifioinnin tarkat vaatimukset ja kuvaukset löytyvät metsäsertifioinnin standardeista, jotka tarkistetaan määräajoin. Näin varmistetaan, että vaatimukset vastaavat yhteiskunnan eri tahojen senhetkisiä näkemyksiä metsien vastuullisesta ja kestävästä käytöstä. Sekä PEFC:ssä että FSC:ssä standardien tarkistus tehdään noin viiden vuoden välein.

Organisaatio ylläpitää monikäytön edellytyksiä sekä tunnistaa metsätaloustoimissa metsän monikäytön ja metsän tuottamat palvelut ja hyödykkeet voidakseen hyödyntää niitä itse ja/tai saattaakseen ne muiden hyödynnettäväksi.
Ulkoilureittien kulkukelpoisuutta, metsästys- ja riistanhoitomahdollisuuksia sekä luonnontuotteiden keruumahdollisuuksia edistetään metsien monikäyttöedellytysten turvaamiseksi.
Organisaatio ottaa metsänhoidossa huomioon seuraavat riistanhoidon näkökohdat:

- Organisaatio säilyttää soisina riistaelinympäristöinä ne turvemaat, joita ei ole jatkossa taloudellisesti järkevää käyttää puuntuotantoon.
- Taimikonhoidossa ja harvennushakkuiden yhteydessä säästetään riistalle tärkeitä tiheiköitä ja lehtipuita.
Metson tiedossa olevat soidinpaikat merkitään metsäsuunnitelmaan ja ne otetaan huomioon metsänhoitotoimenpiteissä seuraavasti:
- Metsän peitteisyyttä ja puuston kokovaihtelua ylläpidetään: puolet soidinpaikan kokonaispinta-alasta on metsolle sopivaa metsää.
- Riistatiheiköitä ja varvustoa säilytetään kaikissa metsänhoitovaiheissa.
- Metsää uudistettaessa tehdään korkeintaan 0,5 hehtaarin kokoisia aukkoja tai alle hehtaarin laajuisia, kapeita uudistushakkuita, aukon keskileveys on enintään 50 m ja uudistushakkuun maksimikoko enintään 1,0 ha.

PEFC-kriteerien mukaan jokamiehenoikeudet turvataan ja ulkoilureittien kulkukelpoisuus varmistetaan.
Metsissä liikkuminen, oleskelu ja luonnontuotteiden keruu ovat mahdollisia jokamiehenoikeuksien puitteissa.
Ulkoilureittien kulkukelpoisuutta ylläpidetään metsien monikäyttöedellytysten turvaamiseksi. Ulkoilureitit rajataan maanmuokkauksen ja kantojen korjuun ulkopuolelle. Reiteille ei jätetä latvusmassaa. Reitistöä varten tehdyt kiinteät rakenteet säilytetään metsätalouden toimenpiteissä.

Metsäorganisaatiot ja metsästysorganisaatiot tekevät yhteistyötä riistavahinkojen ehkäisemiseksi.. Riistan elinolosuhteiden turvaamiseksi kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa säilytetään tiheikköjä ja sekapuustoisuutta.
PEFC edistää myös luomutuotteiden keruussa tarvittavan tiedon saatavuutta.

Metsäsertifiointi (FSC ja PEFC) edistävät metsien monikäyttöä. Sertifioinnin vaatimukset koskevat mm. ulkoilureittien kulkukelpoisuutta, metsästys- ja riistanhoitomahdollisuuksia sekä luomuluonnontuotteiden keruumahdollisuuksia.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Natura 2000 -alueet

Luonnonsuojelulain mukaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää. Suomessa Natura 2000-verkosto kattaa viisi miljoonaa hehtaaria. Tästä maa-alueita on kolme neljäsosaa ja vesialueita yksi neljäsosa.
Suurin osa Natura-alueista on perustettuja luonnonsuojelualueita tai suojeluohjelmien alueita. Natura 2000 -verkostoon kuuluu perinteisestä luonnonsuojelualueita koskevasta ajattelusta poiketen sellaisia uusia alueita, joilla suojelutavoitteista johtuvat rajoitukset ovat vähäisiä tai kohdistuvat vain rajoitettuun osaan aluetta. Näin koko Natura-alueen tavanomainen käyttäminen ei esty.
Natura-alueiden toteuttamistapoja ovat luonnonsuojelu-, metsä-, maa-aines-, maankäyttö- ja rakennuslaki sekä vesi-, ulkoilu- ja erämaalaki.

ELY-keskukset laativat Natura-alueille hoito- ja käyttösuunnitelmia. Suunnitelmissa otetaan yleensä kantaa myös Natura-alueen metsänkäsittelyyn. ELY-keskusten ympäristöviranomaiset antavat lisätietoja Natura-alueiden metsänkäsittelyyn liittyvissä asioissa.
Lisätietoja:
[Suomen Natura 2000-alueet](https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet)

Talousmetsien luonnonhoidon vaatimuksien taustaTalousmetsien luonnonhoidon vaatimukset ja ohjeistukset perustuvat velvoittavaan lainsäädäntöön (mm. metsälaki, luonnonsuojelulaki, vesilaki), toimintaa ohjaaviin ohjelmiin (esim. Kansallinen metsästrategia 2035, alueelliset metsäohjelmat, alueelliset vesienhoidon toimenpideohjelmat) sekä maanomistajalle vapaaehtoisten sertifiointijärjestelmien (FSC ja PEFC) asettamiin vaatimuksiin.  Lisäksi maanomistaja voi asettaa omien tavoitteidensa ja arvojensa pohjalta toimintaohjeita. 

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “suositukset luonnonhoito”

Puuston kiertoajan pidentäminen

Uudistusalan kantojen korjuu - Luonto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Luonnonhoidollisten hakkuiden toteutus luontokohteilla

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Tekniset ohjeet

METSO-kohteiksi sopivat puustoiset perinneympäristöt

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

Lämpösummat ja aluejaot

Suometsän hoitohanke - Luonto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Lajien turvaaminen metsänhoidossa – Luonto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Haku ja valikko