Ohjeistuksen rooli Metsänhoidon suositusten rooli on kuvata parhaita käytäntöjä, joista metsänomistaja voi valita tavoitteidensa mukaisen tavan hoitaa metsiään. Suosituksissa tuodaan myös esiin hyviä toimintatapoja tilanteisiin, joissa metsänomistaja haluaa puuntuotannon rinnalla erityisesti painottaa luonnonarvojen lisäämistä tai esimerkiksi maisemaan, riistaan tai virkistyskäyttöön liittyviä hyötyjä. Metsätalouden toimenpiteissä työn suunnittelijalla ja toteuttajalla on vastuu ohjeistuksen noudattamisesta. Lainsäädännön noudattaminen tulisi olla itsestäänselvyys, mutta mikäli metsä on sertifioitu, on myös sertifioinnin vaatimukset hallittava. Näiden lisäksi metsänomistajalla voi olla toiveita, joista on paras keskustella jo työstä sovittaessa. Lainsäädäntö asettaa metsätalouden luonnonhoidon vähimmäistason Metsälainsäädäntö on vahvin ohjauskeino metsätalouden kestävyyden turvaamisessa. Se asettaa vähimmäistason talousmetsien luonnonhoidolle. Metsätalouden ympäristövaatimuksia ohjaavista laeista merkittävimmät ovat metsälaki, luonnonsuojelulaki ja vesilaki. Niiden keskeisenä tavoitteena on metsien monimuotoisuuden ja ympäristöarvojen turvaaminen sekä vesien säilyttäminen puhtaina. Metsä- ja ympäristölainsäädäntö antaa metsänomistajalle vapautta ja vastuuta metsien käsittelyyn. Lainsäädännön asettamat ympäristövaatimukset liittyvät lähinnä monimuotoisuudelle erityisen arvokkaiden luontokohteiden turvaamiseen, suojeltujen lajien elinympäristöjen säilyttämiseen sekä metsien tuottokyvyn ja terveydentilan ylläpitämiseen. Lainsäädäntö asettaa talousmetsissä toimimiseen vaatimuksia esimerkiksi seuraaviin kokonaisuuksiin: hakkuiden ilmoitusvelvollisuus - metsänkäyttöilmoitus uudistushakkuuseen liittyvä metsän uudistamisvelvoite&nbsp;kasvatushakkuuseen liittyvä kasvatuskelpoisen puuston vähimmäismäärä&nbsp;metsälain tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen ja luonnonsuojelulain mukaisten luontotyyppien säilyminenluonnonsuojelun lain suojeltujen ja erityisesti suojeltujen luontotyyppien turvaaminenEuroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turvaaminensuurten petolintujen pesäpuiden turvaaminenkiinteiden muinaisjäännösten säilyminen&nbsp;metsätuhojen torjuminen&nbsp;vesilain määrittämien luonnontilaisten vesiluontotyyppien luonnontilan säilyminen&nbsp;pohjavesien hyvän tilan säilyminen. Lisätietoa metsätaloutta ohjaavasta lainsäädännöstä löytyy esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön sivuilta ja Finlex-lainsäädäntökokoelmasta. Luonnonhoidon painotuksen tasot puun­tuotannossa. Metsäsertifiointi on metsän­omistajalle vapaaehtoista ja sen vaatimustaso riippuu käytettävästä sertifiointijärjestelmästä. Mikäli metsänomistaja haluaa vaikuttaa metsässään tehtäviin luonnonhoidon toimen­piteisiin, on hänen hyvä tietää, mitkä luonnon­hoidon vaatimukset perustuvat vapaaehtoisuu­teen ja mitkä lainsäädäntöön. Metsäsertifiointi lisää talousmetsien luonnonhoitoa Suomessa on käytössä kaksi metsänomistajille ja metsäalan toimijoille vapaaehtoista kansainvälistä metsäsertifiointijärjestelmää: PEFC ja FSC. Ne pitävät sisällään luonnonhoitoa koskevia, lain minimivaatimustason ylittäviä kriteereitä, joiden toteutumisesta metsäsertifioinnissa mukana olevat metsänomistajat ovat sitoutuneet huolehtimaan. Tällaisia ovat esimerkiksi säästöpuiden jättämistä, lahopuiden säästämistä ja vesien suojavyöhykkeitä koskevat vaatimukset.Metsäsertifiointi on järjestelmä, joka pyrkii takaamaan, että metsiä hoidetaan ja käytetään vastuullisesti ja kestävästi. Tämä tarkoittaa sitä, että metsätalouden harjoittamisen tulee täyttää sertifiointijärjestelmän asettamat vaatimukset ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävälle metsänhoidolle.Metsäsertifioinnin tarkoituksena on edistää kestävästi tuotettujen puuperäisten tuotteiden markkinoita ja viestiä kuluttajille puun alkuperästä ja toiminnan vastuullisuudesta. Metsäsertifiointi on myös metsänomistajalle keino osoittaa oman toimintansa vastuullisuus.Metsäsertifikaatin myöntäminen edellyttää riippumattoman kolmannen osapuolen, eli auditoijan, tarkastuksen ja varmistuksen siitä, että metsien hoito ja puutavaran alkuperän seuranta noudattavat sertifioinnin asettamia kansainvälisiä vaatimuksia. Metsänomistaja voi sertifioida metsänsä hankkimalla metsilleen oman sertifikaatin tai liittämällä metsänsä ryhmäsertifiointiin. Oma sertifikaatti soveltuu kustannustensa takia lähinnä suurmetsänomistajille. Lisätietoa PEFC- ja FSC-sertifioinnista ja niihin liittymisestä: PEFC SuomiFSC Suomi Metsänomistajan asettamat täydentävät toimet ja rajoitteet Metsänomistaja voi painottaa luonnonhoitotoimia myös myös yli lainsäädännön ja metsäsertifioinnin vähimmäisvaatimusten. Omatoimiselle metsänomistajalle löytyy tähän keinoja esimerkiksi näistä metsänhoidon suosituksista. Luonnonhoidon toimenpiteiden hallitseminen auttaa metsänomistajaa esittämään toiveensa myös tilanteissa, joissa töiden toteutuksesta sovitaan palveluntarjoajan kanssa. Metsänhoitotöistä ja puukaupasta sovittaessa on suositeltavaa sopia kirjallisesti metsänkäsittelyyn liittyvistä metsänomistajan erityistoiveista. Toimijan tulee huolehtia, että erikseen sovitut asiat välittyvät myös työn tekijälle esimerkiksi työmaakarttaan lisättynä lisätietona. Tärkeää on myös varmistaa, että työvuoron vaihtuessa metsänomistajan toiveet ovat uuden tekijän tiedossa.Hyvä keino metsänomistajan toiveiden läpikäymiseen on&nbsp;luonnonhoidon muistilista ja sen&nbsp;täyttöohje. Muistilista on tehty metsänomistajan avuksi esimerkiksi hakkuu- ja hoitotöiden suunnitteluun ja keskusteluun toimijoiden kanssa. Metsänhoidon suosituksissa kuvattujen luonnonhoitotoimenpiteiden toteutustapa ja määrä vaihtelee metsänomistajan tavoitteiden ja luonnonhoidon mahdollisuuksien mukaisesti. Lainsäädäntö asettaa rajoituksia metsien käytölle. Esimerkiksi luonnontilaisen norouoman luonnontilan vaarantaminen on vesilain mukaan kielletty. Metsälain 10 § taas asettaa käytönrajoituksen norouoman lähiympäristölle. Kuva: © Jukka Ruutiainen.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

Flada on maankohoamisen seurauksena merestä irti kuroutuva murtovesiallas, jolla on vielä kapea yhteys mereen. Ajan myötä flada muuttuu kluuviksi, jolla ei ole meriyhteyttä.

Happamat sulfaattimaat ovat sulfidipitoisia maakerroksia, joita esiintyy alavilla rannikoilla, erityisesti Pohjanlahden rannikolla. Kun pohjavedenpinta laskee esimerkiksi maan kohoamisen tai ojitusten seurauksena, maaperässä olevat rikkiyhdisteet hapettuvat muodostaen sulfaatteja. Samalla muodostuu rikkihappoa. Happamuus liuottaa maaperästä alumiinia, rautaa ja raskasmetalleja, jotka voivat huuhtoutua sadeveden mukana ja aiheuttaa esimerkiksi pohjaveden happamoitumista.

Alue, jolta sadevesi ohjautuu vesistöön maanpinnan muotojen ohjaamana, on kyseisen vesistön valuma-alue.

Luonnonhoito on kiinteä osa metsien käsittelyä, ja siihen sisältyvät kaikki toimet, joilla toteutetaan puuntuotannolle rinnakkaisia tavoitteita metsänkäsittelyssä. Luonnonhoito on keskeisessä roolissa metsien monimuotoisuuden ylläpitämisessä ja metsien käytön ekologisen kestävyyden varmistamisessa.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Ohjeistuksen rooli

Metsänhoidon suositusten rooli on kuvata parhaita käytäntöjä, joista metsänomistaja voi valita tavoitteidensa mukaisen tavan hoitaa metsiään. Suosituksissa tuodaan myös esiin hyviä toimintatapoja tilanteisiin, joissa metsänomistaja haluaa puuntuotannon rinnalla erityisesti painottaa luonnonarvojen lisäämistä tai esimerkiksi maisemaan, riistaan tai virkistyskäyttöön liittyviä hyötyjä.
Metsätalouden toimenpiteissä työn suunnittelijalla ja toteuttajalla on vastuu ohjeistuksen noudattamisesta. Lainsäädännön noudattaminen tulisi olla itsestäänselvyys, mutta mikäli metsä on sertifioitu, on myös sertifioinnin vaatimukset hallittava. Näiden lisäksi metsänomistajalla voi olla toiveita, joista on paras keskustella jo työstä sovittaessa.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Lainsäädäntö asettaa metsätalouden luonnonhoidon vähimmäistason

Metsälainsäädäntö on vahvin ohjauskeino metsätalouden kestävyyden turvaamisessa. Se asettaa vähimmäistason talousmetsien luonnonhoidolle. Metsätalouden ympäristövaatimuksia ohjaavista laeista merkittävimmät ovat metsälaki, luonnonsuojelulaki ja vesilaki. Niiden keskeisenä tavoitteena on metsien monimuotoisuuden ja ympäristöarvojen turvaaminen sekä vesien säilyttäminen puhtaina.
Metsä- ja ympäristölainsäädäntö antaa metsänomistajalle vapautta ja vastuuta metsien käsittelyyn. Lainsäädännön asettamat ympäristövaatimukset liittyvät lähinnä monimuotoisuudelle erityisen arvokkaiden luontokohteiden turvaamiseen, suojeltujen lajien elinympäristöjen säilyttämiseen sekä metsien tuottokyvyn ja terveydentilan ylläpitämiseen.
Lainsäädäntö asettaa talousmetsissä toimimiseen vaatimuksia esimerkiksi seuraaviin kokonaisuuksiin:

- hakkuiden ilmoitusvelvollisuus - metsänkäyttöilmoitus
- uudistushakkuuseen liittyvä metsän uudistamisvelvoite
- kasvatushakkuuseen liittyvä kasvatuskelpoisen puuston vähimmäismäärä
- metsälain tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen ja luonnonsuojelulain mukaisten luontotyyppien säilyminen
- luonnonsuojelun lain suojeltujen ja erityisesti suojeltujen luontotyyppien turvaaminen
- Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turvaaminen
- suurten petolintujen pesäpuiden turvaaminen
- kiinteiden muinaisjäännösten säilyminen
- metsätuhojen torjuminen
- vesilain määrittämien luonnontilaisten vesiluontotyyppien luonnontilan säilyminen
- pohjavesien hyvän tilan säilyminen.
Lisätietoa metsätaloutta ohjaavasta lainsäädännöstä löytyy esimerkiksi [maa- ja metsätalousministeriön](https://mmm.fi/metsat/lainsaadanto) sivuilta ja [Finlex-lainsäädäntökokoelmasta](https://finlex.fi/fi/).

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Metsäsertifiointi lisää talousmetsien luonnonhoitoa

Suomessa on käytössä kaksi metsänomistajille ja metsäalan toimijoille vapaaehtoista kansainvälistä metsäsertifiointijärjestelmää: PEFC ja FSC. Ne pitävät sisällään luonnonhoitoa koskevia, lain minimivaatimustason ylittäviä kriteereitä, joiden toteutumisesta metsäsertifioinnissa mukana olevat metsänomistajat ovat sitoutuneet huolehtimaan. Tällaisia ovat esimerkiksi säästöpuiden jättämistä, lahopuiden säästämistä ja vesien suojavyöhykkeitä koskevat vaatimukset.Metsäsertifiointi on järjestelmä, joka pyrkii takaamaan, että metsiä hoidetaan ja käytetään vastuullisesti ja kestävästi. Tämä tarkoittaa sitä, että metsätalouden harjoittamisen tulee täyttää sertifiointijärjestelmän asettamat vaatimukset ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävälle metsänhoidolle.Metsäsertifioinnin tarkoituksena on edistää kestävästi tuotettujen puuperäisten tuotteiden markkinoita ja viestiä kuluttajille puun alkuperästä ja toiminnan vastuullisuudesta. Metsäsertifiointi on myös metsänomistajalle keino osoittaa oman toimintansa vastuullisuus.Metsäsertifikaatin myöntäminen edellyttää riippumattoman kolmannen osapuolen, eli auditoijan, tarkastuksen ja varmistuksen siitä, että metsien hoito ja puutavaran alkuperän seuranta noudattavat sertifioinnin asettamia kansainvälisiä vaatimuksia.
Metsänomistaja voi sertifioida metsänsä hankkimalla metsilleen oman sertifikaatin tai liittämällä metsänsä ryhmäsertifiointiin. Oma sertifikaatti soveltuu kustannustensa takia lähinnä suurmetsänomistajille.
Lisätietoa PEFC- ja FSC-sertifioinnista ja niihin liittymisestä:

- [PEFC Suomi](https://pefc.fi/)
- [FSC Suomi](https://fi.fsc.org/fi-fi)

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Metsänomistajan asettamat täydentävät toimet ja rajoitteet

Metsänomistaja voi painottaa luonnonhoitotoimia myös myös yli lainsäädännön ja metsäsertifioinnin vähimmäisvaatimusten. Omatoimiselle metsänomistajalle löytyy tähän keinoja esimerkiksi näistä metsänhoidon suosituksista. Luonnonhoidon toimenpiteiden hallitseminen auttaa metsänomistajaa esittämään toiveensa myös tilanteissa, joissa töiden toteutuksesta sovitaan palveluntarjoajan kanssa.
Metsänhoitotöistä ja puukaupasta sovittaessa on suositeltavaa sopia kirjallisesti metsänkäsittelyyn liittyvistä metsänomistajan erityistoiveista. Toimijan tulee huolehtia, että erikseen sovitut asiat välittyvät myös työn tekijälle esimerkiksi työmaakarttaan lisättynä lisätietona. Tärkeää on myös varmistaa, että työvuoron vaihtuessa metsänomistajan toiveet ovat uuden tekijän tiedossa.Hyvä keino metsänomistajan toiveiden läpikäymiseen on [luonnonhoidon muistilista](https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/lomake-luonnonhoidon-muistilista.pdf) ja sen [täyttöohje](https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/taytto-ohje-luonnonhoidon-muistilista.pdf). Muistilista on tehty metsänomistajan avuksi esimerkiksi hakkuu- ja hoitotöiden suunnitteluun ja keskusteluun toimijoiden kanssa. Metsänhoidon suosituksissa kuvattujen luonnonhoitotoimenpiteiden toteutustapa ja määrä vaihtelee metsänomistajan tavoitteiden ja luonnonhoidon mahdollisuuksien mukaisesti.

Metsälaki (1093/1996) 10 § määrittelee metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt. Metsälain sisältämät erityisen tärkeät elinympäristöt ja niitä koskevat vaatimukset on esitelty tarkemmin [täällä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1863).
Luonnonsuojelulain (9/2023) 64 §:ssä on lueteltu seitsemän metsäistä suojeltavaa luontotyyppiä sekä lisäksi 65 § sisältää tiukasti suojellut luontotyypit. Luonnonsuojelulain mukaiset suojellut ja tiukasti suojellut luontotyypit sekä niitä koskevat vaatimukset on esitelty tarkemmin [täällä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1907).

Luonnonsuojelulaki (9/2023) sisältää erilaisia säädöksiä sekä uhanalaisista että eri asteisesti suojelluista lajeista. Luonnonsuojelulain vaatimukset lajien suojelemiseksi on esitelty tarkemmin [täällä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1919).

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Luonnonsuojelulaki

Luonnonsuojelulain kytkös metsätalouteen liittyy erityisesti Natura-verkoston luontotyyppien ja luontoarvojen säilyttämiseen. Esimerkiksi johdettaessa vesiä kunnostusojitusalueelta on huolehdittava, että luonnonsuojelulain mukaisesti suojeltujen vesistöjen luontoarvoja ei vaaranneta.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Ympäristönsuojelulaki

Ympäristönsuojelulaista tulevat metsätaloutta koskevat ennaltaehkäisyn periaatteet ja haittojen minimoinnin periaatteet. Lisäksi ympäristönsuojelulaista tulevat varovaisuus-, huolellisuus-, ja aiheuttamisperiaatteet sekä parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) käyttötarpeen periaatteet. Ympäristönsuojelulain mukaan toimijan tulee olla selvillä toimintansa mahdollisesti aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Myös maaperän ja pohjaveden pilaantumisen torjuntavelvollisuus tulee ympäristönsuojelulaista.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Vesilaki

**Vesilaki edellyttää ilmoituksen tekemisen ojituksesta**

Vesilakia sovelletaan metsätalouden osalta erilaisten vesiympäristöön vaikuttavien toimenpiteiden yhteydessä. Tällöin tarkastellaan muun muassa luvanvaraisuutta. Vesilaki suojelee uomaa ja sen luonnontilaisuutta. Metsälaki suojelee taas uoman luonnontilaista ympäristöä. Lainsäätäjän tavoitteena on ollut, että nämä kaksi lakia eivät mene päällekkäin vaan täydentävät toisiaan.
Esimerkiksi noron välitön lähiympäristö ei ole metsälain mukainen kohde, jos se ei täytä puuston luonnontilaisuuteen liittyvää vaatimusta. Jos itse noron uoma kuitenkin on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen, on sen luonnontilan vaarantaminen vesilain mukaan kielletty. Tällöin noron lähiympäristön puuston hakkuissa tai uoman ylityksessä on toimittava siten, että uoma säilyy luonnontilaisena. Metsätalouden toimenpiteissä norouoman luonnontila saattaa vaarantua esimerkiksi uoman päälle tehdyn ajouran seurauksena.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Vesilaki

**Vesiluontotyyppejä koskevia säädöksiä**

Vesilaki edellyttää, että muusta kuin vähäisestä ojituksesta on tehtävä ilmoitus 60 vrk ennen ojitukseen ryhtymistä siihen ELY-keskukseen, jonka alueella ojitus toteutetaan. ELY-keskukset ovat ympäristöministeriön asettamassa toimintamalliryhmässä pyrkineet määrittelemään yhdenmukaiset tulkintaperusteet ojituksen vähäisyyden arvioimiseksi.
Lähtökohtana ovat ojituksen oletetut vaikutukset. Ilmoitus on tehtävä muusta kuin vähäisestä ojituksesta. Ilmoitusta ei tarvitse tehdä pienehkön, alle 5 ha:n suuruisen yksittäisen metsäosan ojittamisesta. Ilmoitus on kuitenkin tehtävä aina, jos tarkoituksena on ojittaa useita pienehköjä alueita lähekkäin samalla valuma-alueella, alue sijaitsee pohjavesialueella tai happamilla sulfaattimailla tai ojituksen voidaan olettaa vaikuttavan haitallisesti vesistöön tai muihin luontoarvoihin. Myös ojan kunnossapidosta on ilmoitettava, jos ojan voidaan kokonaisuutena tarkasteltuna katsoa muuttuneen luonnontilaisen kaltaiseksi uomaksi. Vesilaissa kunnostusojitukset rinnastetaan ojitukseen ja niihin sovelletaan samoja ilmoitusvelvollisuuden edellytyksiä.

- Vesilain 2. luvun 11 §:n (eräiden vesiluontotyyppien suojelu) mukaan luonnontilaisen tai luonnontilaisen kaltaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty.
- Vesilain 3. luvun 2 §:n mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen.
- Vesilaissa purolla tarkoitetaan sellaista virtaavan veden vesistöä, jonka valuma-alue on 10–99 km2. Norolla tarkoitetaan sellaista puroa pienempää vesiuomaa, jonka valuma-alue on vähemmän kuin 10 km2 ja jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalankulku ole merkittävässä määrin mahdollista.

Vesilaki (587/2011), ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja luonnonsuojelulaki (1096/1996) ohjaavat metsätalouden vesiensuojelua. Tästä syystä ei ole katsottu tarpeelliseksi tehdä asiaa koskevaa päällekkäistä erillislainsäädäntöä metsätaloutta varten.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Muinaismuistolain asettamat rajoitukset

Muinaismuistolain mukaan kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kiellettyä. Kiinteä muinaisjäännös on lain mukaan rauhoitettu ilman, että siitä tehdään erillistä viranomaispäätöstä. Kiinteät muinaisjäännökset tulee ottaa huomioon kaikessa maankäytössä.
Muinaismuistolailla suojelluista kohteista merkittävä osa on paikannettu ja rekisteröity, mutta uusia löydetään yhä edelleen. Museovirasto ylläpitää muinaisjäännösrekisteriä, johon on merkitty noin 14 000 metsässä sijaitsevan kiinteän muinaisjäännöksen tyyppi- ja sijaintitiedot. Muinaisjäännösrekisterin kohdetiedot löytyvät [Paikkatietoikkunasta](https://www.paikkatietoikkuna.fi/). Useat metsäalan organisaatiot ovat hankkineet paikkatietojärjestelmiinsä muinaisjäännösrekisterin kohdetiedot.
Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä voidaan tarkistaa, onko työmaa-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä tiedossa olevia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Myös sellaiset kiinteät muinaisjäännökset, joita ei löydy rekisteristä, ovat muinaismuistolain mukaisesti rauhoitettuja.

Kohteilla, joilla on muinaisjäännösrekisterin kohde, työstä vastaavan henkilön tulisi ottaa riittävän ajoissa ennen töiden aloittamista yhteys Museovirastoon tai maakuntamuseoon muinaisjäännöksen rajauksen selvittämiseksi. ELY-keskus vahvistaa hakemuksesta muinaisjäännöksen rajat. Ellei rajoja ole vahvistettu, muinaisjäännöksen ympärille rajataan suoja-alue, jonka leveys on kaksi metriä jäännöksen näkyvistä ulkoreunoista ulospäin. Laajoille muinaisjäännösalueille suunnitellaan ratkaisut erikseen.

Merkittävät kulttuuriperintökohteet on suojeltu muinaismuistolain (295/1963) perusteella. Tällöin niitä kutsutaan kiinteiksi muinaisjäännöksiksi. Kiinteät muinaisjäännökset ovat jäänteitä muinaisen ihmisen toiminnasta. Osa kohteista on helposti nähtävissä, mutta useimmiten ne ovat näkymättömissä sammalen ja muun kasvillisuuden alla tai maan sisässä.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Laki metsätuhojen torjunnasta velvoittaa poistamaan eläviä vaurioituneita havupuita, jos raja-arvo ylittyy

Vahingoittunut puu voi olla joko kaatunut, katkennut, latvansa menettänyt, voimakkaasti taipunut tai muuten vastaavalla tavalla vioittunut. Metsätuhoja aiheuttavat hyönteiset voivat käyttää tällaisia puita lisääntymisalustanaan. Vahingoittuneesta puusta ei ole saatavissa käypää arvoa. Vahingoittuneeksi puuksi katsotaan myös puu, johon kirjanpainaja on iskeytynyt, vaikka muut vahingoittuneen puun kriteerit eivät täyty.
Vahingoittumisen tai vioittumisen tulisi olla pysyvää. Vahingoittuneeksi puuksi ei tämän vuoksi katsottaisi sellaista puuta, joka on mäntypistiäisten tai muun neulastuholaisen syönnin takia menettänyt neulasiaan, ja joka todennäköisesti toipuu neulasten syönnistä. Vahingoittuneena puuna ei pidettäisi täysin kuollutta tai lahonnutta puuta.
Jos taimikkovaiheen ohittaneessa metsikössä on hehtaaria kohden enemmän kuin 10 kiintokuutiometriä vahingoittuneita kuusipuita, joiden tyviläpimitta on yli 10 senttimetriä, puiden omistaja on velvollinen poistamaan metsiköstä ja välivarastosta 10 kiintokuutiometriä ylittävän osan määräaikaan mennessä.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Laki metsätuhojen torjunnasta velvoittaa poistamaan eläviä vaurioituneita havupuita, jos raja-arvo ylittyy

**Kirjanpainajan tappamat puut**

Jos taimikkovaiheen ohittaneessa metsikössä on hehtaaria kohden enemmän kuin 20 kiintokuutiometriä vahingoittuneita kaarnoittuneita mäntypuita, joiden tyviläpimitta on yli 10 senttimetriä, puiden omistaja on velvollinen poistamaan metsiköstä ja välivarastosta 20 kiintokuutiometriä ylittävän osan vahingoittuneista puista määräaikaan mennessä.
Kun kirjanpainajan tuhoama puu pudottaa kaarnan loppukesästä, puu on kuollut ja kirjanpainajat ovat jo poistuneet siitä. Siksi kuolleen puun poistaminen metsästä ei auta pienentämään kirjanpainajakantaa. Asia on pikemminkin päinvastoin, sillä kuolleessa puussa elää kirjanpainajan luontaisia vihollisia. Jos metsänomistaja ei halua puutavaraa käyttöön, kuolleen puun voi jättää lahopuuksi metsään lisäämään monimuotoisuutta ja rajoittamaan kirjanpainajakantaa.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Lain vaatimukset puutavaran varastoinnissa

Vaurioituneiden havupuiden korjuuvelvoitteen lisäksi metsätuholaki sisältää velvoitteen puutavaran poistamisesta hakkuupaikalta ja välivarastosta lain asettamiin määräaikoihin mennessä.
- 1.9.–31.5. kaadettu kuusipuutavara ja kaarnoittunut mäntypuutavara tulee kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta viimeistään:
- alueella A, mänty 1.7. ja kuusi 15.7.
- alue A laajeni alueelle B 1.1.2022
- alueella B, mänty 1.7. ja kuusi 24.7.
- alueella C, mänty 15.7. ja kuusi 15.8.
- 1.6.–31.8. kaadettu kuusipuutavara tulee alueella A kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta. 30 päivän kuluessa hakkuuhetkestä.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Vaihtoehdot puutavaran poiskuljettamiselle

Vaihtoehtoina poiskuljettamiselle ovat muun muassa puutavaran peittäminen, kastelu, kuoriminen tai käsitteleminen hyönteisten iskeytymistä vastaan tarkoitetulla kasvinsuojeluaineella sekä mäntypuutavaran sijoittamien riittävän etäälle männiköistä, mäntypuutavarapinon pintakerroksen peittäminen lehtipuukerroksella ja kuusipuutavarapinon pintakerroksen peittäminen lehtipuukerroksella tai kaarnoittumattomalla alle 10 cm kantoläpimittaisella mäntypuulla.
Poistovelvoite koskee käyttötarkoituksesta riippumatta aines- ja energiapuuvarastoa, jonka tilavuudesta vähintään puolet on tyviläpimitaltaan yli 10 cm olevaa mänty- tai kuusipuutavaraa. Velvoitetta ei sovelleta yksittäisiin mäntypuupinoihin, joiden tilavuus on enintään 50 kuutiometriä. Pino katsotaan yksittäiseksi, jos se sijaitsee vähintään 200 metrin päässä muista vastaavista pinoista.

Metsätuholakia (1087/2013) sovelletaan alueella, jolla metsälaki on voimassa. Lisäksi sen piirissä ovat terminaali- ja tehdasvarastot sekä alueen sijainnista riippumatta puutavaran hakkuupaikat ja välivarastot. Lain keskeinen käsite on vahingoittuneen puun määritelmä. Vahingoittuneella puulla tarkoitetaan sellaista vaurioitunutta mänty- tai kuusipuuta, josta metsätuhoja aiheuttavat hyönteiset voivat levitä.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## FSC®-sertifiointi

FSC-vaatimusten mukaan organisaatio pyytää Suomen ympäristökeskuksesta tai vastaavista viranomaisaineistoista tiedon valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten ja harvinaisten metsälajien esiintymispaikoista. Lajiesiintymätiedot pyydetään sekä sertifioidulta alueelta että sen läheisyydestä (n. 500 m vyöhykkeellä). Tiedot merkitään metsäsuunnitelmaan tai dokumentoidaan muuten. Tiedonhankintavelvoite koskee vuoden 1995 jälkeisiä havaintoja, jotka on ilmoitettu riittävällä tarkkuudella.
Organisaatio tunnistaa metsätaloustoimien mahdolliset vaikutukset tiedossa olevien valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten sekä sertifioinnin määrittelemien silmälläpidettävien metsälajien esiintymien elinolosuhteiden säilymiseen ja turvaa elinolosuhteiden säilymisen metsänkäsittelyn yhteydessä.FSC Suomi on lisäksi kehittänyt [Korimallin](https://fi.fsc.org/fi-fi/monimuotoisuus-ja-uhanalaiset-lajit-talousmetsissa/korimalli-uhanalaisille-metsalajeille) työkaluksi uhanalaisten lajien turvaamiseen. Mallia ei sovelleta osana FSC-sertifiointia, vaan se on vapaasti kaikkien hyödynnettävissä.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## PEFC™-sertifiointi

PEFC-kriteeristön mukaan uhanalaisten lajien tunnetut elinpaikat turvataan metsätalouden toimenpiteissä. Uhanalaisen lajin elinpaikan säilyttäminen perustuu luonnonsuojelulakiin silloin, jos kyseessä on erityisesti suojeltavaksi asetettu uhanalainen laji tai luontodirektiivin liitteen (IV) a eläinlaji.
Erityisesti suojeltavien lajien osalta tulee turvata tunnetut elinpaikat, jotka alueellinen ELY-keskus on rajannut ja ilmoittanut kohteen omistajille ja/tai haltijoille.
Luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Muiden uhanalaisten lajien tiedossa olevat elinpaikat turvataan Uhanalaisten lajien turvaaminen metsätaloudessa -toimintamallin mukaisesti.
[PEFC-verkkosivu](https://pefc.fi/)

Metsäsertifiointi (FSC ja PEFC) asettavat vaatimuksia uhanalaisten lajien turvaamiselle.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Metsäsertifiointi edistää metsien kestävää käyttöä

Metsäsertifioinnissa mukana oleminen tarkoittaa sertifioinnin kaikkien vaatimusten noudattamista metsätalouden toimenpiteistä. Metsässä töitä tekevän on tiedettävä, onko metsä sertifioitu ja mitä vaatimuksia se tehtävälle työlajille asettaa.
Metsän- ja luonnonhoidon onnistuminen vaikuttaa vallitsevaan käsitykseen ja mielikuvaan metsätalouden kestävyydestä. Puupohjaisten tuotteiden hyväksyttävyyttä ja haluttavuutta edistetään metsäsertifikaateilla, joiden avulla lopputuotteen ostaja voi varmistua suomalaisen puun tuotantoympäristön käytännöistä.
Esimerkkejä lainsäädännön edelle menevistä teemoista, joita PEFC- ja FSC-sertifioinnit asettavat metsien käytölle:

- elävien säästöpuiden jättäminen ja lahopuuston turvaaminen
- vesistöjen ja pienvesien suojakaistoista huolehtiminen
- säästettävästä biomassasta ja maan ravinnetaloudesta huolehtiminen energiapuun korjuussa
- puuston terveydestä huolehtiminen hakkuissa (juurikäävän torjunta, korjuujäljen laatu)
- sertifioinnin erikseen määrittämien luontokohteiden turvaaminen
- luonnontilaisten soiden vesitalouden säilyttäminen
- tarkoituksenmukaisten vesiensuojelutoimenpiteiden käyttäminen kunnostusojituksissa
- riistanhoitoa edistävien kohteiden säilyttäminen
- palaneen puun tuottaminen metsänhoidollisilla poltoilla
- varovaisuusperiaatteen noudattaminen pohjavesialueilla toimittaessa
- tärkeiden ulkoilureittien säilyttäminen
- kasvinsuojeluaineiden vastuullinen käyttäminen.
Näiden lisäksi FSC asettaa vaatimuksia esimerkiksi lehtipuuosuuden säilyttämiseen, metsien kasvatustapaan ja linnustollisesti arvokkaiden kohteiden huomioon ottamiseen. Lisäksi FSC edellyttää metsäsuunnitelmaa, josta löytyvät myös luonnonhoidon tavoitteet.

PEFC- ja FSC-sertifiointi asettavat luonnonhoidolle lainsäädännön yli meneviä vaatimuksia. Metsäsertifioinnin tarkat vaatimukset ja kuvaukset löytyvät metsäsertifioinnin standardeista, jotka tarkistetaan määräajoin. Näin varmistetaan, että vaatimukset vastaavat yhteiskunnan eri tahojen senhetkisiä näkemyksiä metsien vastuullisesta ja kestävästä käytöstä. Sekä PEFC:ssä että FSC:ssä standardien tarkistus tehdään noin viiden vuoden välein.

Organisaatio ylläpitää monikäytön edellytyksiä sekä tunnistaa metsätaloustoimissa metsän monikäytön ja metsän tuottamat palvelut ja hyödykkeet voidakseen hyödyntää niitä itse ja/tai saattaakseen ne muiden hyödynnettäväksi.
Ulkoilureittien kulkukelpoisuutta, metsästys- ja riistanhoitomahdollisuuksia sekä luonnontuotteiden keruumahdollisuuksia edistetään metsien monikäyttöedellytysten turvaamiseksi.
Organisaatio ottaa metsänhoidossa huomioon seuraavat riistanhoidon näkökohdat:

- Organisaatio säilyttää soisina riistaelinympäristöinä ne turvemaat, joita ei ole jatkossa taloudellisesti järkevää käyttää puuntuotantoon.
- Taimikonhoidossa ja harvennushakkuiden yhteydessä säästetään riistalle tärkeitä tiheiköitä ja lehtipuita.
Metson tiedossa olevat soidinpaikat merkitään metsäsuunnitelmaan ja ne otetaan huomioon metsänhoitotoimenpiteissä seuraavasti:
- Metsän peitteisyyttä ja puuston kokovaihtelua ylläpidetään: puolet soidinpaikan kokonaispinta-alasta on metsolle sopivaa metsää.
- Riistatiheiköitä ja varvustoa säilytetään kaikissa metsänhoitovaiheissa.
- Metsää uudistettaessa tehdään korkeintaan 0,5 hehtaarin kokoisia aukkoja tai alle hehtaarin laajuisia, kapeita uudistushakkuita, aukon keskileveys on enintään 50 m ja uudistushakkuun maksimikoko enintään 1,0 ha.

PEFC-kriteerien mukaan jokamiehenoikeudet turvataan ja ulkoilureittien kulkukelpoisuus varmistetaan.
Metsissä liikkuminen, oleskelu ja luonnontuotteiden keruu ovat mahdollisia jokamiehenoikeuksien puitteissa.
Ulkoilureittien kulkukelpoisuutta ylläpidetään metsien monikäyttöedellytysten turvaamiseksi. Ulkoilureitit rajataan maanmuokkauksen ja kantojen korjuun ulkopuolelle. Reiteille ei jätetä latvusmassaa. Reitistöä varten tehdyt kiinteät rakenteet säilytetään metsätalouden toimenpiteissä.

Metsäorganisaatiot ja metsästysorganisaatiot tekevät yhteistyötä riistavahinkojen ehkäisemiseksi.. Riistan elinolosuhteiden turvaamiseksi kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa säilytetään tiheikköjä ja sekapuustoisuutta.
PEFC edistää myös luomutuotteiden keruussa tarvittavan tiedon saatavuutta.

Metsäsertifiointi (FSC ja PEFC) edistävät metsien monikäyttöä. Sertifioinnin vaatimukset koskevat mm. ulkoilureittien kulkukelpoisuutta, metsästys- ja riistanhoitomahdollisuuksia sekä luomuluonnontuotteiden keruumahdollisuuksia.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Natura 2000 -alueet

Luonnonsuojelulain mukaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää. Suomessa Natura 2000-verkosto kattaa viisi miljoonaa hehtaaria. Tästä maa-alueita on kolme neljäsosaa ja vesialueita yksi neljäsosa.
Suurin osa Natura-alueista on perustettuja luonnonsuojelualueita tai suojeluohjelmien alueita. Natura 2000 -verkostoon kuuluu perinteisestä luonnonsuojelualueita koskevasta ajattelusta poiketen sellaisia uusia alueita, joilla suojelutavoitteista johtuvat rajoitukset ovat vähäisiä tai kohdistuvat vain rajoitettuun osaan aluetta. Näin koko Natura-alueen tavanomainen käyttäminen ei esty.
Natura-alueiden toteuttamistapoja ovat luonnonsuojelu-, metsä-, maa-aines-, maankäyttö- ja rakennuslaki sekä vesi-, ulkoilu- ja erämaalaki.

ELY-keskukset laativat Natura-alueille hoito- ja käyttösuunnitelmia. Suunnitelmissa otetaan yleensä kantaa myös Natura-alueen metsänkäsittelyyn. ELY-keskusten ympäristöviranomaiset antavat lisätietoja Natura-alueiden metsänkäsittelyyn liittyvissä asioissa.
Lisätietoja:
[Suomen Natura 2000-alueet](https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet)

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Metsänkäsittely Natura-alueella, jossa luonnonarvot turvaa metsälaki tai maa-aineslaki

Maanomistaja tai hänen valtuuttamansa henkilö laatii metsänkäyttöilmoituksen, jossa kerrotaan suunnitellusta hakkuusta Natura-alueella. Käyttöilmoituksessa ilmoitetaan metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ja niiden ominaispiirteet säilyttävät toimenpiteet. Lisäksi voidaan mainita muut huomionarvoiset luontokohteet ja selvittää, kuinka ne otetaan huomioon.
Maa-aineslailla suojellaan harjuja ja kallioalueita, joissa suurin uhka on maa-aineksen otto. Metsiä voidaan käsitellä näillä alueella metsälain mukaisesti.
Hyvän lopputuloksen varmistamiseksi suositellaan, että toimenpiteet kirjataan leimikkosuunnitelmaan ja luonnonarvoiltaan tärkeät kohteet merkitään myös maastoon.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Metsänkäsittely Natura-alueella, jossa luonnonarvot turvaa luonnonsuojelulaki

Luonnonsuojelulain perusteella turvataan alue, jossa luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen säilyminen edellyttää luonnontilaisuutta. Metsien käyttöä rajoitetaan voimakkaasti ja alueesta perustetaan luonnonsuojelualue.
Metsänkäsittely voi olla mahdollista lähinnä eräillä rantojensuojeluohjelman alueilla. Tällöin metsien käyttö voi yleensä jatkua luonnonarvot huomioon ottaen. On kuitenkin suositeltavaa, että hakkuiden suunnittelun yhteydessä maanomistaja ja toteuttaja ovat yhteydessä ELY-keskukseen.

Natura 2000 -alueet ovat Euroopan unionin laajuisten suojelutavoitteiden perusteella valittuja suojelualueita, joissa luonnonsuojelu pyritään toteuttamaan rajoittamalla alueen normaalia käyttöä mahdollisimman vähän.

# Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

## Metsänkäsittely Natura-alueella, jossa luonnonarvot turvaa luonnonsuojelulaki

**Talousmetsien luonnonhoidon vaatimuksien tausta**

Talousmetsien luonnonhoidon vaatimukset ja ohjeistukset perustuvat velvoittavaan lainsäädäntöön (mm. metsälaki, luonnonsuojelulaki, vesilaki), toimintaa ohjaaviin ohjelmiin (esim. Kansallinen metsästrategia 2035, alueelliset metsäohjelmat, alueelliset vesienhoidon toimenpideohjelmat) sekä maanomistajalle vapaaehtoisten sertifiointijärjestelmien (FSC ja PEFC) asettamiin vaatimuksiin. Lisäksi maanomistaja voi asettaa omien tavoitteidensa ja arvojensa pohjalta toimintaohjeita.

Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

Talousmetsien luonnonhoidon vaatimuksien taustaTalousmetsien luonnonhoidon vaatimukset ja ohjeistukset perustuvat velvoittavaan lainsäädäntöön (mm. metsälaki, luonnonsuojelulaki, vesilaki), toimintaa ohjaaviin ohjelmiin (esim. Kansallinen metsästrategia 2035, alueelliset metsäohjelmat, alueelliset vesienhoidon toimenpideohjelmat) sekä maanomistajalle vapaaehtoisten sertifiointijärjestelmien (FSC ja PEFC) asettamiin vaatimuksiin.  Lisäksi maanomistaja voi asettaa omien tavoitteidensa ja arvojensa pohjalta toimintaohjeita. 

Lajeja voi huomioida myös lakivelvoitteita kattavammin Metsänomistaja on velvoitettu huomioimaan lakisääteisesti suojeltavien lajien esiintymät hakkuissa. Muiden uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien turvaaminen perustuu aina metsänomistajan vapaaehtoisuuteen. Lajien esiintymien turvaaminen lakivaatimusta kattavammin on pääsääntöisesti mahdollista, kunhan lajeista, niiden ekologisista vaatimuksista ja keinoista esiintymien säilyttämiseksi on saatavilla riittävästi tietoa. Yksityiskohtainen tieto lajiesiintymistä sekä luonnonhoidon ja vapaaehtoisen suojelun keinoista auttaa metsänomistajaa valitsemaan sopivimman vaihtoehdon lajien huomioimiseen.&nbsp;Monet uhanalaisten metsälajien elinympäristöistä puolestaan voivat soveltua ympäristötukikohteiksi ja luonnonhoidon hankkeisiin, joilla parannetaan elinympäristön tilaa. Uhanalaisten lajien elinympäristöt voivat sopia myös METSO-ohjelman mukaiseen vapaaehtoiseen suojeluun. Suojelu voidaan toteuttaa ELY-keskusten ja Suomen metsäkeskuksen toimesta erilaisia pysyviä tai määräaikaisia suojelukeinoja käyttäen.

# Lajien turvaaminen metsänhoidossa – Luonto

## Lajeja voi huomioida myös lakivelvoitteita kattavammin

Metsänomistaja on velvoitettu huomioimaan lakisääteisesti suojeltavien lajien esiintymät hakkuissa. Muiden uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien turvaaminen perustuu aina metsänomistajan vapaaehtoisuuteen. Lajien esiintymien turvaaminen lakivaatimusta kattavammin on pääsääntöisesti mahdollista, kunhan lajeista, niiden ekologisista vaatimuksista ja keinoista esiintymien säilyttämiseksi on saatavilla riittävästi tietoa. Yksityiskohtainen tieto lajiesiintymistä sekä luonnonhoidon ja vapaaehtoisen suojelun keinoista auttaa metsänomistajaa valitsemaan sopivimman vaihtoehdon lajien huomioimiseen. Monet uhanalaisten metsälajien elinympäristöistä puolestaan voivat soveltua ympäristötukikohteiksi ja luonnonhoidon hankkeisiin, joilla parannetaan elinympäristön tilaa. Uhanalaisten lajien elinympäristöt voivat sopia myös METSO-ohjelman mukaiseen vapaaehtoiseen suojeluun. Suojelu voidaan toteuttaa ELY-keskusten ja Suomen metsäkeskuksen toimesta erilaisia pysyviä tai määräaikaisia suojelukeinoja käyttäen.

Yli kolmannes kaikista uhanalaisista lajeistamme elää ensisijaisesti metsissä. Lajiesiintymien kattavalla huomioon ottamisella voidaan hidastaa luontokatoa ja lajiston uhanalaistumiskehitystä. Vapaaehtoinen suojelu ja luonnonhoito edistävät uhanalaisten lajien elinympäristöjen sekä lajien tarvitsemien puuston rakennepiirteiden, esimerkiksi lahopuun ja vanhojen lehtipuiden, säilymistä ja lisääntymistä talousmetsissä. Uhanalaisten lajien elinympäristöjen turvaaminen onkin yksi keskeisimmistä tavoitteista metsien luonnonhoidon toteutuksessa.

Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä

Yli kolmannes kaikista uhanalaisista lajeistamme elää ensisijaisesti metsissä. Lajiesiintymien kattavalla huomioon ottamisella voidaan hidastaa luontokatoa ja lajiston uhanalaistumiskehitystä. Vapaaehtoinen suojelu ja luonnonhoito edistävät uhanalaisten lajien elinympäristöjen sekä lajien tarvitsemien puuston rakennepiirteiden, esimerkiksi lahopuun ja vanhojen lehtipuiden, säilymistä ja lisääntymistä talousmetsissä. Uhanalaisten lajien elinympäristöjen turvaaminen onkin yksi keskeisimmistä tavoitteista metsien luonnonhoidon toteutuksessa. 

Lajien turvaaminen metsänhoidossa – Luonto

Luonnonhoidon erityiskohteiksi soveltuvat kohteet Suometsän hoitoa suunniteltaessa on suositeltavaa aina kartoittaa käsittelyalueella tai sen välittömässä läheisyydessä olevat, luonnonhoidon erityiskohteiksi soveltuvat kohteet. Tarkoitus on, ettei suometsän hoitohankkeessa suunniteltavilla toimenpiteillä heikennetä luonnonhoitoon soveltuvan kohteen tilaa. Suometsissä voidaan toteuttaa niin sanottuina luonnonhoitohankkeina esimerkiksi monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen hoito- ja kunnostustöitä, metsä- ja suoelinympäristöjen ennallistamista sekä metsäojituksen aiheuttamien vesistöhaittojen korjaamista tietyissä tilanteissa ja metsäluonnolle haitallisten vieraskasvilajien hävittämistä. Suon ja kankaan väliset vaihettumisvyöhykkeet (kuvassa keskellä) ovat luonnon monimuotoisuuden, riistan ja maiseman kannalta tärkeitä kohteita. Niiden huomioon ottaminen on osa metsien luonnonhoitoa. Kuva: Juha Varhi © Tapio.

# Suometsän hoitohanke - Luonto 

## Luonnonhoidon erityiskohteiksi soveltuvat kohteet

Suometsän hoitoa suunniteltaessa on suositeltavaa aina kartoittaa käsittelyalueella tai sen välittömässä läheisyydessä olevat, luonnonhoidon erityiskohteiksi soveltuvat kohteet. Tarkoitus on, ettei suometsän hoitohankkeessa suunniteltavilla toimenpiteillä heikennetä luonnonhoitoon soveltuvan kohteen tilaa.
Suometsissä voidaan toteuttaa niin sanottuina luonnonhoitohankkeina esimerkiksi monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen hoito- ja kunnostustöitä, metsä- ja suoelinympäristöjen ennallistamista sekä metsäojituksen aiheuttamien vesistöhaittojen korjaamista tietyissä tilanteissa ja metsäluonnolle haitallisten vieraskasvilajien hävittämistä.

Monimuotoisuuden turvaaminen ja talousmetsien luonnonhoitoratkaisut otetaan huomioon myös ojitettuja suometsiä käsiteltäessä. Tämä koskee kaikkia suometsän hoitohankkeen yhteydessä tehtäviä toimenpiteitä. Alkuperäisen suon luontoarvot ovat vanhoista ojitusmetsistä yleensä hävinneet, mutta hieskoivikot, runsas pensaskerros ja lahopuukeskittymät voivat tarjota elinympäristöjä metsälajistolle.

Suometsän hoitohanke

Suometsän hoitohanke - Luonto 

Metsänhoidon suositusten rajapinta muodostuu kahdesta eri teknologiaa hyödyntävästä rajapintapalvelusta (API): REST API ja GraphQL API. REST API:ssa jokaiselle tietotyypille on oma rajapintapäätepisteensä eli URL-osoite, joihin kutsut tehdään jokaiseen erikseen. Esimerkiksi metsänhoidon toimenpiteen toteutus -artikkelien teksti- ja taulukkosisällöt on haettava eri kutsuilla eri päätepisteistä. GraphQL:ssä on REST:stä poiketen vain yksi rajapintapäätepiste, josta löytyy kaikki tietosisältö. GraphQL:n avulla voidaan hakea laajempia sisältökokonaisuuksia yhdellä rajapintakyselyllä. Molemmista löytyy kuitenkin sama metsänhoidon suositusten sisältö ja kummatkin palvelut tulevat olemaan yhtäläisesti tuettuna. Jokainen rajapintakäyttäjä voi tehdä valinnan täysin omien lähtökohtiensa mukaan parhaaksi toteamallaan tavalla. Metsänhoidon suositusten sisältöön ja rakenteeseen voi tutustua web-käyttöliittymän kautta osoitteessa metsanhoidonsuositukset.fi. Verkkosivusto on esimerkki rajapintapalvelun käytöstä. Rajapinnassa rakenne on sama kuin verkkopalvelussa, mikä helpottaa rajapinnan käyttöä. Poikkeuksena on harvennusmallit, joita voi hakea täsmähakuina rajapinnan harvennusmallihaun kautta. Metsänhoidon suositusten rakenteesta kerrotaan tarkemmin omassa osiossaan.

Metsänhoidon suositukset -järjestelmä on kaikille avoin tietolähde, josta voi siirtää metsänhoidon suositusten ajantasaista sisältöä ulkopuolisiin tietojärjestelmiin, sovelluksiin ja verkkosivustoille avoimen rajapinnan kautta. Palvelu on maksuton kaikille, myös kaupallisille toimijoille.

Metsänhoidon suositusten rajapinta muodostuu kahdesta eri teknologiaa hyödyntävästä rajapintapalvelusta (API): REST API ja GraphQL API. REST API:ssa jokaiselle tietotyypille on oma rajapintapäätepisteensä eli URL-osoite, joihin kutsut tehdään jokaiseen erikseen. Esimerkiksi metsänhoidon toimenpiteen toteutus -artikkelien teksti- ja taulukkosisällöt on haettava eri kutsuilla eri päätepisteistä. GraphQL:ssä on REST:stä poiketen vain yksi rajapintapäätepiste, josta löytyy kaikki tietosisältö. GraphQL:n avulla voidaan hakea laajempia sisältökokonaisuuksia yhdellä rajapintakyselyllä. Molemmista löytyy kuitenkin sama metsänhoidon suositusten sisältö ja kummatkin palvelut tulevat olemaan yhtäläisesti tuettuna. Jokainen rajapintakäyttäjä voi tehdä valinnan täysin omien lähtökohtiensa mukaan parhaaksi toteamallaan tavalla.

Metsänhoidon suositusten sisältöön ja rakenteeseen voi tutustua web-käyttöliittymän kautta osoitteessa [metsanhoidonsuositukset.fi](http://www.metsanhoidonsuositukset.fi). Verkkosivusto on esimerkki rajapintapalvelun käytöstä. Rajapinnassa rakenne on sama kuin verkkopalvelussa, mikä helpottaa rajapinnan käyttöä. Poikkeuksena on harvennusmallit, joita voi hakea täsmähakuina rajapinnan harvennusmallihaun kautta. Metsänhoidon suositusten rakenteesta kerrotaan tarkemmin omassa osiossaan.

Mikä on rajapintapalvelu?

METSO-kohteiksi sopivat lehdot Lehdot, joiden puusto on yli 70 vuotta vanhaa.Myös nuoremmat lehdot, joissa on lahoja pystypuita ja/tai maapuita yli viisi kuutiometriä hehtaarilla.Lehdot, joissa kasvaa jaloja lehtipuita (tammi, metsälehmus, vaahtera, saarni, jalavat ja pähkinäpensas).Muut puustoltaan monipuoliset lehdot, joissa on lehdoille ominaista lajistoa.Puronvarsilla, vesistöjen rannoilla, kalkkialueilla, harjuilla ja maankohoamisrannikolla sijaitsevat lehdot. Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat lehdot Kuusettuneet tai ihmisen toimenpiteistä muuttuneet lehdot.Nykyiset suojellut lehdot ja metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvat rehevät lehtolaikut voivat toimia aluekeskuksina, joiden lähituntumassa sijaitsevissa METSO-lehdoissa voidaan tehdä luonnonhoitoa.

# METSO-kohteiksi sopivat lehdot

## METSO-kohteiksi sopivat lehdot

- Lehdot, joiden puusto on yli 70 vuotta vanhaa.
- Myös nuoremmat lehdot, joissa on lahoja pystypuita ja/tai maapuita yli viisi kuutiometriä hehtaarilla.
- Lehdot, joissa kasvaa jaloja lehtipuita (tammi, metsälehmus, vaahtera, saarni, jalavat ja pähkinäpensas).
- Muut puustoltaan monipuoliset lehdot, joissa on lehdoille ominaista lajistoa.
- Puronvarsilla, vesistöjen rannoilla, kalkkialueilla, harjuilla ja maankohoamisrannikolla sijaitsevat lehdot.

# METSO-kohteiksi sopivat lehdot

## Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat lehdot

- Kuusettuneet tai ihmisen toimenpiteistä muuttuneet lehdot.
Nykyiset suojellut lehdot ja metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvat rehevät lehtolaikut voivat toimia aluekeskuksina, joiden lähituntumassa sijaitsevissa METSO-lehdoissa voidaan tehdä luonnonhoitoa.

Lehdoissa elää paljon uhanalaista metsälajistoa, ja siksi kaikki lehdot ovat monimuotoisuuden kannalta merkittäviä ja METSO-ohjelmassa tärkeitä. Monimuotoisuudelle merkittävät lehdot voivat olla pienialaisia, jopa alle hehtaarin kuvioita. METSO-ohjelman valintaperusteet täyttävien lehtokohteiden rajauksiin voidaan sisällyttää myös lähiympäristöstä nuoria lehtoja tai lehtojen uudistusaloja.

Lehdot

METSO-kohteiksi sopivat lehdot

Sähköisen palvelun saavutettavuuden tila Täyttää A- ja AA -tason saavutettavuusvaatimukset. Huomasitko saavutettavuuspuutteen palvelussamme? Kerro se meille ja teemme parhaamme puutteen korjaamiseksi Aineistoissa mahdollisesti olevista virheistä tai puutteista pyydetään ilmoittamaan Tapio Oy:lle sähköpostitse osoitteeseen&nbsp;mhspalaute(at)tapio.fi. Valvontaviranomainen Jos huomaat sivustolla saavutettavuusongelmia, anna ensin palautetta meille eli sivuston ylläpitäjälle. Vastauksessa voi mennä 14 päivää. Jos et ole tyytyväinen saamaasi vastaukseen tai et saa vastausta lainkaan kahden viikon aikana,&nbsp;voit tehdä ilmoituksen Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. Etelä-Suomen aluehallintoviraston sivulla kerrotaan tarkasti, miten ilmoituksen voi tehdä ja miten asia käsitellään. Valvontaviranomaisen yhteystiedot Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Saavutettavuuden valvonnan yksikkö
www.saavutettavuusvaatimukset.fi
saavutettavuus(at)avi.fi
puhelinnumero vaihde 0295 016&nbsp;000

# Metsänhoitosuositukset -sähköisen palvelun saavutettavuusseloste

Tämä saavutettavuusseloste koskee palvelua [www.metsanhoidonsuositukset.fi](http://www.metsanhoidonsuositukset.fi) ja on laadittu 11.9.2020. Viimeisin päivitys: 19.10. vaihdettu palautesähköpostin osoite.
Metsänhoidon suositukset -palvelun tarjoaa maa- ja metsätalousministeriö ja sen toteuttaa ministeriön tilauksesta Tapio Oy.
Palvelun saavutettavuuden on varmistanut ulkopuolinen asiantuntijaorganisaatio Wunder.

# Metsänhoitosuositukset -sähköisen palvelun saavutettavuusseloste

## Sähköisen palvelun saavutettavuuden tila

Täyttää A- ja AA -tason saavutettavuusvaatimukset.

# Metsänhoitosuositukset -sähköisen palvelun saavutettavuusseloste

## Huomasitko saavutettavuuspuutteen palvelussamme? Kerro se meille ja teemme parhaamme puutteen korjaamiseksi

Aineistoissa mahdollisesti olevista virheistä tai puutteista pyydetään ilmoittamaan Tapio Oy:lle sähköpostitse osoitteeseen mhspalaute(at)tapio.fi.

# Metsänhoitosuositukset -sähköisen palvelun saavutettavuusseloste

## Valvontaviranomainen

**Valvontaviranomaisen yhteystiedot**

Jos huomaat sivustolla saavutettavuusongelmia, anna ensin palautetta meille eli sivuston ylläpitäjälle. Vastauksessa voi mennä 14 päivää. Jos et ole tyytyväinen saamaasi vastaukseen tai et saa vastausta lainkaan kahden viikon aikana, [voit tehdä ilmoituksen Etelä-Suomen aluehallintovirastoon](https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/oikeutesi/). Etelä-Suomen aluehallintoviraston sivulla kerrotaan tarkasti, miten ilmoituksen voi tehdä ja miten asia käsitellään.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto Saavutettavuuden valvonnan yksikkö [www.saavutettavuusvaatimukset.fi](http://www.saavutettavuusvaatimukset.fi)saavutettavuus(at)avi.fi puhelinnumero vaihde 0295 016 000

Metsänhoitosuositukset -sähköisen palvelun saavutettavuusseloste

Tämä saavutettavuusseloste koskee palvelua www.metsanhoidonsuositukset.fi ja on laadittu 11.9.2020. Viimeisin päivitys: 19.10. vaihdettu palautesähköpostin osoite.

Metsänhoidon suositukset -palvelun tarjoaa maa- ja metsätalousministeriö ja sen toteuttaa ministeriön tilauksesta Tapio Oy.

Palvelun saavutettavuuden on varmistanut ulkopuolinen asiantuntijaorganisaatio Wunder.

Soveltaminen kohteen ominaispiirteet huomioiden Harvennusmalleissa on kuvattu valtapituuden ja puuston tiheyden perusteella rajat, joiden sisällä metsikön käsittelyssä on turvallista pysyä, kun tavoitteena on hyvä puuntuotannollinen ja taloudellinen tulos. Suosituksessa on esitetty kahdenlaisia harvennusmalleja: puuston valtapituuteen ja pohjapinta-alaan perustuvat sekä valtapituuteen ja runkolukuun perustuvat. Ensiharvennuksissa suositellaan ensisijaisesti käyttämään valtapituuteen ja runkolukuun perustuvia harvennusmalleja. Hoitamattomien metsien hoitoon on kehitetty omat runkolukuun perustuvat harvennusmallit. Myöhemmissä harvennuksissa suositellaan käyttämään pohjapinta-alaan ja valtapituuteen perustuvia malleja. Mallia voimakkaampi harvennus lisää välittömiä puunmyyntituloja, mutta voi aiheuttaa puuston kasvutappioita ja nostaa lumi- ja tuulituhojen riskiä. Toisaalta useat, hyvin lievät harvennukset, joissa poistuma on pieni, eivät yleensä ole perusteltuja korjuun heikon kannattavuuden ja korjuuvaurioiden kasvavan riskin vuoksi. Ylitiheydestä kärsineissä, tuuli- ja lumituhoille alttiissa metsiköissä puuston määrä on syytä jättää harvennusmallien jäävää puustoa kuvaavan vyöhykkeen yläpuoliskoon, mikä pienentää tuhoriskiä. Vyöhykkeen alapuoliskoon voidaan harventaa pystykarsitut metsiköt, sekametsiköt, erittäin kivisten maiden metsiköt sekä koivikot, joihin on syntynyt kehityskelpoinen kuusialikasvos. Harvennusmallien lukuohje Harvennustarvetta ilmaiseva harvennusraja, eli leimausraja, on piirretty malleihin katkoviivalla. Kun puuston määrä nousee alimman katkoviivan yläpuolelle, on syytä harkita harvennusta. Hakkuussa puuston määrä vähennetään harvennuksen jälkeistä puustoa kuvaavalle pohjapinta- alavyöhykkeelle. Ajourien vaikutus on otettu huomioon jäävän puuston määrässä. Mikäli puustotunnuksia mitataan vain ajourien välistä, harvennusmalleja vastaava pohjapinta-ala on 1–2 m² ja runkoluku 100–300 runkoa/ha suurempi. Ero on suurin silloin kun jäävän puuston määrä on yli 1 200 runkoa/ha ja/tai ajourien väli lähellä 20 m. Erolla ei ole enää merkitystä, kun jäävän puuston määrä on alle 800 runkoa/ha.

# Harvennusmallien käyttö

## Soveltaminen kohteen ominaispiirteet huomioiden

Harvennusmalleissa on kuvattu valtapituuden ja puuston tiheyden perusteella rajat, joiden sisällä metsikön käsittelyssä on turvallista pysyä, kun tavoitteena on hyvä puuntuotannollinen ja taloudellinen tulos. Suosituksessa on esitetty kahdenlaisia harvennusmalleja: puuston valtapituuteen ja pohjapinta-alaan perustuvat sekä valtapituuteen ja runkolukuun perustuvat.
Ensiharvennuksissa suositellaan ensisijaisesti käyttämään valtapituuteen ja runkolukuun perustuvia harvennusmalleja. Hoitamattomien metsien hoitoon on kehitetty omat runkolukuun perustuvat harvennusmallit. Myöhemmissä harvennuksissa suositellaan käyttämään pohjapinta-alaan ja valtapituuteen perustuvia malleja.
Mallia voimakkaampi harvennus lisää välittömiä puunmyyntituloja, mutta voi aiheuttaa puuston kasvutappioita ja nostaa lumi- ja tuulituhojen riskiä. Toisaalta useat, hyvin lievät harvennukset, joissa poistuma on pieni, eivät yleensä ole perusteltuja korjuun heikon kannattavuuden ja korjuuvaurioiden kasvavan riskin vuoksi.

Ylitiheydestä kärsineissä, tuuli- ja lumituhoille alttiissa metsiköissä puuston määrä on syytä jättää harvennusmallien jäävää puustoa kuvaavan vyöhykkeen yläpuoliskoon, mikä pienentää tuhoriskiä. Vyöhykkeen alapuoliskoon voidaan harventaa pystykarsitut metsiköt, sekametsiköt, erittäin kivisten maiden metsiköt sekä koivikot, joihin on syntynyt kehityskelpoinen kuusialikasvos.

# Harvennusmallien käyttö

## Harvennusmallien lukuohje

Harvennustarvetta ilmaiseva harvennusraja, eli leimausraja, on piirretty malleihin katkoviivalla. Kun puuston määrä nousee alimman katkoviivan yläpuolelle, on syytä harkita harvennusta. Hakkuussa puuston määrä vähennetään harvennuksen jälkeistä puustoa kuvaavalle pohjapinta- alavyöhykkeelle. Ajourien vaikutus on otettu huomioon jäävän puuston määrässä. Mikäli puustotunnuksia mitataan vain ajourien välistä, harvennusmalleja vastaava pohjapinta-ala on 1–2 m² ja runkoluku 100–300 runkoa/ha suurempi. Ero on suurin silloin kun jäävän puuston määrä on yli 1 200 runkoa/ha ja/tai ajourien väli lähellä 20 m. Erolla ei ole enää merkitystä, kun jäävän puuston määrä on alle 800 runkoa/ha.

Metsänhoidon harvennusmallit on laadittu avuksi harvennusten suunnitteluun ja toteutukseen. Harvennusmallit perustuvat pitkäaikaisista harvennuskokeista saatuihin tutkimustuloksiin ja niillä tavoitellaan hyvää kannattavuutta, puuntuotosta ja korjuukelpoisia leimikoita. Harvennusmallit on laadittu puulajeittain ja kasvupaikkatyypeittäin. Niiden avulla voidaan määrittää hoidetun metsikön harvennustarve ja hakkuussa jätettävän, kasvatettavan puuston suositeltava määrä.
Siirry harvennusmalleihin: [Hoidettujen kasvatusmetsien harvennusmallihaku | Metsänhoidon suositukset](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/harvennusmallihaku)

Myöhempi harvennus

Metsänhoidon harvennusmallit on laadittu avuksi harvennusten suunnitteluun ja toteutukseen. Harvennusmallit perustuvat pitkäaikaisista harvennuskokeista saatuihin tutkimustuloksiin ja niillä tavoitellaan hyvää kannattavuutta, puuntuotosta ja korjuukelpoisia leimikoita. Harvennusmallit on laadittu puulajeittain ja kasvupaikkatyypeittäin. Niiden avulla voidaan määrittää hoidetun metsikön harvennustarve ja hakkuussa jätettävän, kasvatettavan puuston suositeltava määrä. Siirry harvennusmalleihin: Hoidettujen kasvatusmetsien harvennusmallihaku | Metsänhoidon suositukset

Harvennusmallien käyttö

Metsänviljelyaineiston luokittelu Metsänviljelyaineiston alkuperäluokitus perustuu lakiin metsänviljelyaineiston kaupasta (241/2002) ja sen perusteella annettuun maa- ja metsätalousministeriön asetukseen (1055/2002). Perusaineisto Perusaineistolla tarkoitetaan lähdettä, joka voi olla siemenlähde, metsikkö, siemenviljelys, perheen vanhempia, klooni tai klooniyhdistelmä. Metsänviljelyaineiston käyttöalueet  Luokat testattu ja alustavasti testattu Näihin luokkiin kuuluvia siemenviljelysalkuperien metsänviljelyaineistoja käytetään Ruokaviraston hyväksymien käyttöaluekarttojen mukaisilla alueilla. Lisätietoja käyttöalueista saa siementen myyjiltä ja Ruokavirastosta. Luokat valikoitu ja siemenlähde tunnettu Mänty: Metsikkösiementen siirtosuositukset (ks. myös taulukko alla): Etelä- ja Väli-Suomessa 65 leveyspiirille asti suositellaan viljelyä paikallisella alkuperällä. Tällä alueella voidaan käyttää 100–150 km paikallista eteläisempää tai pohjoisempaa alkuperää. Pohjois-Suomessa 65 ja 67 leveyspiirien välisellä alueella suositellaan viljelyä paikallisella tai hieman paikallista pohjoisemmalla (0–50 km) alkuperällä. Mahdolliset enimmäissiirrot ovat 50 km etelästä ja 250 km pohjoisesta. Lapissa 67 leveyspiiriltä pohjoiseen suositellaan viljelyä paikallisella tai sitä pohjoisemmalla alkuperällä. Suositeltava siirtomatka on 0–150 km pohjoisesta ja enimmäissiirtomatka 350 km pohjoisesta. Viljelypaikan maaston korkeus tulee ottaa huomioon siten, että 100 metrin siirto ylöspäin korkeussuunnassa vastaa 100 kilometrin siirtoa pohjoiseen ja päinvastoin. Paikallisilmastoltaan erityisen ankarilla viljelypaikoilla, kuten laajoissa supissa tai suurten mäkien pohjoisrinteillä, on suuri riski muiden muassa versosurmatuhoille, ja näillä kohteilla suositellaan käytettäväksi paikallista pohjoisempaa alkuperää. Itä-länsisuunnassa alkuperäsiirtoja ei rajoiteta. Männyn siirtoa etelä- tai länsirannikolta sisämaahan ei kuitenkaan suositella. Kuusi: Etelä-Suomessa kuusen alkuperiä tulisi siirtää alueilta, joiden lämpösumma on 100–300 d.d.-yksikkoä suurempi kuin viljelyalueella. Salpausselän eteläpuolella voidaan viljellä virolaisia alkuperiä. Pohjois-Suomessa suositellaan viljeltäviksi paikallisia tai vastaavien lämpösumma-alueiden alkuperiä. Raudus- ja hieskoivu: Etelä-Suomessa suositellaan viljelyä paikallisella alkuperällä. Kasvukauden tehoisan lämpötilan summa on hyvä tunnus alkuperäsiirroissa. Raudus- ja hieskoivua voidaan siirtää 150 d.d.-yksikköä alkuperäaluetta lämpimämmälle tai kylmemmälle viljelyalueelle. Etelä-pohjoisssuunnassa tämä vastaa alle 100 kilometrin siirtoa. Maaston korkeus otetaan huomioon siten, että 100 metrin siirto ylöspäin korkeussuunnassa vastaa 100 kilometrin siirtoa pohjoiseen ja päinvastoin. Itä-länsisuunnassa ovat jopa poikki Suomen tehtävät siirrot mahdollisia edellyttäen, että noudatetaan edellä mainittuja lämpösummarajoituksia. Muut puulajit: Vältetään yli 150 kilometrin tai yli 150 d.d.-yksikön siirtoja etelä-pohjoissuunnassa.

# Metsänviljelyaineiston käyttöalueet

## Metsänviljelyaineiston luokittelu

**Perusaineisto**

Metsänviljelyaineiston alkuperäluokitus perustuu lakiin metsänviljelyaineiston kaupasta (241/2002) ja sen perusteella annettuun maa- ja metsätalousministeriön asetukseen (1055/2002).
Perusaineistolla tarkoitetaan lähdettä, joka voi olla siemenlähde, metsikkö, siemenviljelys, perheen vanhempia, klooni tai klooniyhdistelmä.

# Metsänviljelyaineiston käyttöalueet

## Metsänviljelyaineiston luokittelu

##  [Metsänviljelyaineiston luokat](/fi/node/1329)

Table
| Luokan nimi | Kuvaus |
| --- | --- |
| Testattu: | Jalostettua aineistoa, jonka laadukkuus on osoitettu vertailukokeilla tai siemenaineiston tuottaneiden puuyksilöiden jalostusarvojen perusteella. Tähän luokkaan kuuluvat 1,5-polven valiosiemenviljelyksiltä kerätyt siemenet ja niistä kasvatetut taimet (ks. Jalostetun viljelymateriaalin tuotanto). |
| Alustavasti testattu: | Jalostettua aineistoa, jonka tuottaneet puuyksilöt on valittu pelkän fenotyypin eli ilmiasun perusteella. Tähän luokkaan kuuluvat 1. polven siemenviljelyksiltä kerätyt siemenet ja niistä kasvatetut taimet. |
| Valikoitu: | Aineisto koostuu tietyllä alueella sijaitsevasta, fenotyypin perusteella valitusta hyvälaatuisesta metsiköstä kerätyistä siemenistä ja niistä kasvatetuista taimista.  |
| Siemenlähde tunnettu: | Jalostamaton aineisto, joka koostuu tietyllä alueella sijaitsevasta metsiköstä tai metsiköistä kerätyistä siemenistä ja niistä kasvatetuista taimista.  |

# Metsänviljelyaineiston käyttöalueet

## Metsänviljelyaineiston käyttöalueet

**Luokat valikoitu ja siemenlähde tunnettu**

Näihin luokkiin kuuluvia siemenviljelysalkuperien metsänviljelyaineistoja käytetään Ruokaviraston hyväksymien käyttöaluekarttojen mukaisilla alueilla. Lisätietoja käyttöalueista saa siementen myyjiltä ja [Ruokavirastosta](https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/kasvintuotanto/metsapuiden-siemen-ja-taimituotanto/perusaineisto/kayttoaluekartat/).
**Mänty**: Metsikkösiementen siirtosuositukset (ks. myös taulukko alla):

- Etelä- ja Väli-Suomessa 65 leveyspiirille asti suositellaan viljelyä paikallisella alkuperällä. Tällä alueella voidaan käyttää 100–150 km paikallista eteläisempää tai pohjoisempaa alkuperää.
- Pohjois-Suomessa 65 ja 67 leveyspiirien välisellä alueella suositellaan viljelyä paikallisella tai hieman paikallista pohjoisemmalla (0–50 km) alkuperällä. Mahdolliset enimmäissiirrot ovat 50 km etelästä ja 250 km pohjoisesta.
- Lapissa 67 leveyspiiriltä pohjoiseen suositellaan viljelyä paikallisella tai sitä pohjoisemmalla alkuperällä. Suositeltava siirtomatka on 0–150 km pohjoisesta ja enimmäissiirtomatka 350 km pohjoisesta.
Viljelypaikan maaston korkeus tulee ottaa huomioon siten, että 100 metrin siirto ylöspäin korkeussuunnassa vastaa 100 kilometrin siirtoa pohjoiseen ja päinvastoin. Paikallisilmastoltaan erityisen ankarilla viljelypaikoilla, kuten laajoissa supissa tai suurten mäkien pohjoisrinteillä, on suuri riski muiden muassa versosurmatuhoille, ja näillä kohteilla suositellaan käytettäväksi paikallista pohjoisempaa alkuperää.
Itä-länsisuunnassa alkuperäsiirtoja ei rajoiteta. Männyn siirtoa etelä- tai länsirannikolta sisämaahan ei kuitenkaan suositella.

**Kuusi**: Etelä-Suomessa kuusen alkuperiä tulisi siirtää alueilta, joiden lämpösumma on 100–300 d.d.-yksikkoä suurempi kuin viljelyalueella. Salpausselän eteläpuolella voidaan viljellä virolaisia alkuperiä.
Pohjois-Suomessa suositellaan viljeltäviksi paikallisia tai vastaavien lämpösumma-alueiden alkuperiä.
**Raudus- ja hieskoivu**: Etelä-Suomessa suositellaan viljelyä paikallisella alkuperällä. Kasvukauden tehoisan lämpötilan summa on hyvä tunnus alkuperäsiirroissa. Raudus- ja hieskoivua voidaan siirtää 150 d.d.-yksikköä alkuperäaluetta lämpimämmälle tai kylmemmälle viljelyalueelle. Etelä-pohjoisssuunnassa tämä vastaa alle 100 kilometrin siirtoa. Maaston korkeus otetaan huomioon siten, että 100 metrin siirto ylöspäin korkeussuunnassa vastaa 100 kilometrin siirtoa pohjoiseen ja päinvastoin.

Itä-länsisuunnassa ovat jopa poikki Suomen tehtävät siirrot mahdollisia edellyttäen, että noudatetaan edellä mainittuja lämpösummarajoituksia.
**Muut puulajit**: Vältetään yli 150 kilometrin tai yli 150 d.d.-yksikön siirtoja etelä-pohjoissuunnassa.

# Metsänviljelyaineiston käyttöalueet

## Metsänviljelyaineiston käyttöalueet

### Männyn metsikkösiementen siirtosuositukset.

##  [Rekommenderad förflyttningssträcka för plantmaterial](/sv/node/840)

Table
| Område | Breddgrad, °N | Rekommenderad största härkomstförflyttning, km | Rekommenderad största härkomstförflyttning, km | Optimihärkomst |
| Område | Breddgrad, °N | Från söder | Från norr | Optimihärkomst |
| --- | --- | --- | --- | --- |
| Södra Finland | –63 | 150 | 100 | Lokal |
| Mellersta Finland | 63–65 | 100 | 150 | Lokal |
| Norra Finland | 65–67 | 50 | 250 | 50 km norrifrån |
| Lappland | 67– |  | 350 | 150 km norrifrån |
Männyn metsikkösiementen siirtosuositukset.

Jotta metsänviljelyllä on edellytykset onnistua, on käytettävä alueelle sopivaa siemen- ja taimimateriaalia. Materiaalin siirrossa alueelle toiselle on syytä noudattaa tässä annettuja suosituksia.

Metsänviljely istuttamalla

Metsänviljely kylvämällä

Jotta metsänviljelyllä on edellytykset onnistua, on käytettävä alueelle sopivaa siemen- ja taimimateriaalia.  Materiaalin siirrossa alueelle toiselle on syytä noudattaa tässä annettuja suosituksia.

Metsänviljelyaineiston käyttöalueet

Etelä- ja Keski-Suomen alueilla kasvatettavaksi soveltuvat pääpuulajit erilaisilla kivennäismaan kasvupaikkatyypeillä ja maalajeilla sekä huomioon otettavat rajoitteet. Pohjois-Suomen alueella kasvatettavaksi soveltuvat pääpuulajit erilaisilla kivennäismaan kasvupaikkatyypeillä ja maalajeilla sekä huomioon otettavat rajoitteet. Etelä- ja Keski-Suomen alueilla kasvatettavaksi soveltuvat pääpuulajit erilaisilla turvemaan kasvupaikkatyypeillä sekä huomioon otettavat rajoitteet. Pohjois-Suomen alueella kasvatettavaksi soveltuvat pääpuulajit erilaisilla turvemaan kasvupaikkatyypeillä sekä huomioon otettavat rajoitteet.

# Puulajien soveltuvuus kasvatettavaksi pääpuulajiksi

Puulajien valintaan vaikuttaa maaperän ominaisuudet ja kasvupaikkatyyppi muiden vaikuttavien tekijöiden lisäksi. Muuttuvan ilmaston takia uudistamiseen valittavia puulajeja voi tarkastella alla olevien taulukoiden avulla.
Puulajin valinnassa otetaan myös mahdollisuus uudistaminen sekapuustoiseksi.
Lue lisää: [Sekametsän kasvatus - Toteutus | Metsänhoidon suositukset](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/sekametsan-kasvatus/toteutus#section-3255)

Puulajin ja uudistamismenetelmän valinta 

Puulajien valintaan vaikuttaa maaperän ominaisuudet ja kasvupaikkatyyppi muiden vaikuttavien tekijöiden lisäksi. Muuttuvan ilmaston takia uudistamiseen valittavia puulajeja voi tarkastella alla olevien taulukoiden avulla.Puulajin valinnassa otetaan myös mahdollisuus uudistaminen sekapuustoiseksi. Lue lisää: Sekametsän kasvatus - Toteutus | Metsänhoidon suositukset

Puulajien soveltuvuus kasvatettavaksi pääpuulajiksi

Metsätilan hoito ja Metsänhoidon toimenpiteet -artikkelit Metsätilan hoito -artikkelit esittelevät metsänhoidon perusteita, kestävyysnäkökulmia ja antavat neuvoja metsänomistajan tavoitteiden painottamiseen.&nbsp;Metsänhoidon toimenpiteitä kuvaavien artikkeleiden rakenne koostuu neljästä osiosta: Kuvaus-osiossa annetaan yleinen kuvaus toimenpiteestä ja sen tavoitteista, hyödyistä sekä vaikutuksista.Päätöksenteko-osiossa kerrotaan tarkemmin toimenpiteiden vaikutuksista talouteen, luonnon monimuotoisuuteen, virkistyskäytön mahdollisuuksiin ja ilmastonmuutoksen hillintään. Metsänomistaja saa kuvauksista tukea, kun hän pohtii omiin tavoitteisiinsa sopivia metsänhoidon toimenpiteitä ja niiden toteutustapaa.Toteutus-osiossa kuvataan asiat, jotka auttavat toimenpiteen käytännön suunnittelussa ja toteutuksessa. Lakeihin ja metsäsertifiointeihin, vesien laadun turvaamiseen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, riistan huomiointiin ja työturvallisuuteen liittyvät asiat ovat osa toteutusta.&nbsp;Yleistietoa-osiosta löytyy kyseisen toimenpiteen sanasto ja sekä suosituksen laadinnassa käytetyt lähteet. Sanasto selventää lyhyesti toimenpiteen tärkeimpiä termejä ja linkittää kunkin sanan omille sivuille Metsänhoidon suositusten sanastossa.Metsänhoidon toimenpide -artikkelit on koottu kategorioihin, jolloin saman aihepiirin suositusartikkelit löytyvät yhdellä kertaa. Kategorian yleiskuvauksessa voi olla linkityksiä myös Metsätilan hoito -yleisartikkeleihin. Katso verkkopalvelun valikko “Metsänhoidon toimenpiteet”, jossa on kategorioita energiapuusta vesiensuojeluun. Metsänhoidon suositusten sanasto Metsänhoidon suositusten sanasto sisältää kaikki tärkeimmät suosituksissa käytetyt termit ja pyrkii kuvaamaan ne tiiviissä ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Sanoja havainnollistetaan valokuvilla. Sanojen sivuilta näkee, missä artikkeleissa sana on linkitettynä, eli minkä artikkelien Yleistietoa-sivuilla näkyy termin lyhyt selite. Sanasto ei muodostu toimenpideartikkeleihin automaattisesti, vaan tehdään harkinnan mukaan. Katso esimerkkisana: Suojavyöhyke (suojakaista). Harvennusmallikirjasto Harvennusmallikirjastosta voi hakea täsmällisesti kulloisenkin tarpeen mukaiset metsänhoidon suositusten harvennusmallit eri parametrien mukaan. Verkkopalvelussa harvennusmalleja voi hakea kuvaajina harvennusmallihaun avulla. Rajapinnan kautta harvennusmallit saa funktioina tai taulukoina. Rajapinta Palvelun rajapinnasta eri tyyppiset osiot ja sisällöt löytyvät nimillä: Metsätilan hoito -artikkeli = ArticleKuvaus = Description of operationsPäätöksenteko = Decision-making&nbsp;Toteutus = Realisation&nbsp;Lähteet = Reference&nbsp;Sanastotermi = Glossary termHarvennusmalli = Thinning modelMetsänhoidon toimenpiteet -kategoria = CategorySisältökappale = ParagraphKuva = MediaTaulukko = Table

Metsänhoidon suositusten rakenne muodostuu kahden tasoisista suosituksista: yleisemmän tason Metsätilan hoito -artikkeleista sekä käytännön tason Metsänhoidon toimenpiteet -artikkeleista. Oma kokonaisuutensa on harvennusmallikirjasto. Myös sanasto on hyödyllistä sisältöä, jolla voi rikastaa omia palveluita rajapinnan kautta.

# Metsänhoidon suositusten rakenne

## Metsätilan hoito ja Metsänhoidon toimenpiteet -artikkelit

Metsätilan hoito -artikkelit esittelevät metsänhoidon perusteita, kestävyysnäkökulmia ja antavat neuvoja metsänomistajan tavoitteiden painottamiseen. Metsänhoidon toimenpiteitä kuvaavien artikkeleiden rakenne koostuu neljästä osiosta:
1 . Kuvaus-osiossa annetaan yleinen kuvaus toimenpiteestä ja sen tavoitteista, hyödyistä sekä vaikutuksista.
2 . Päätöksenteko-osiossa kerrotaan tarkemmin toimenpiteiden vaikutuksista talouteen, luonnon monimuotoisuuteen, virkistyskäytön mahdollisuuksiin ja ilmastonmuutoksen hillintään. Metsänomistaja saa kuvauksista tukea, kun hän pohtii omiin tavoitteisiinsa sopivia metsänhoidon toimenpiteitä ja niiden toteutustapaa.
3 . Toteutus-osiossa kuvataan asiat, jotka auttavat toimenpiteen käytännön suunnittelussa ja toteutuksessa. Lakeihin ja metsäsertifiointeihin, vesien laadun turvaamiseen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, riistan huomiointiin ja työturvallisuuteen liittyvät asiat ovat osa toteutusta.
4 . Yleistietoa-osiosta löytyy kyseisen toimenpiteen sanasto ja sekä suosituksen laadinnassa käytetyt lähteet. Sanasto selventää lyhyesti toimenpiteen tärkeimpiä termejä ja linkittää kunkin sanan omille sivuille Metsänhoidon suositusten sanastossa.
Metsänhoidon toimenpide -artikkelit on koottu kategorioihin, jolloin saman aihepiirin suositusartikkelit löytyvät yhdellä kertaa. Kategorian yleiskuvauksessa voi olla linkityksiä myös Metsätilan hoito -yleisartikkeleihin. Katso verkkopalvelun valikko “Metsänhoidon toimenpiteet”, jossa on kategorioita energiapuusta vesiensuojeluun.

# Metsänhoidon suositusten rakenne

## Metsänhoidon suositusten sanasto

Metsänhoidon suositusten sanasto sisältää kaikki tärkeimmät suosituksissa käytetyt termit ja pyrkii kuvaamaan ne tiiviissä ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Sanoja havainnollistetaan valokuvilla. Sanojen sivuilta näkee, missä artikkeleissa sana on linkitettynä, eli minkä artikkelien Yleistietoa-sivuilla näkyy termin lyhyt selite. Sanasto ei muodostu toimenpideartikkeleihin automaattisesti, vaan tehdään harkinnan mukaan. Katso esimerkkisana: [Suojavyöhyke (suojakaista)](/fi/sanasto/suojavyohyke-suojakaista).

# Metsänhoidon suositusten rakenne

## Harvennusmallikirjasto

Harvennusmallikirjastosta voi hakea täsmällisesti kulloisenkin tarpeen mukaiset metsänhoidon suositusten harvennusmallit eri parametrien mukaan. Verkkopalvelussa harvennusmalleja voi hakea kuvaajina harvennusmallihaun avulla. Rajapinnan kautta harvennusmallit saa funktioina tai taulukoina.

# Metsänhoidon suositusten rakenne

## Rajapinta

Palvelun rajapinnasta eri tyyppiset osiot ja sisällöt löytyvät nimillä:
- Metsätilan hoito -artikkeli = Article
- Kuvaus = Description of operations
- Päätöksenteko = Decision-making
- Toteutus = Realisation
- Lähteet = Reference
- Sanastotermi = Glossary term
- Harvennusmalli = Thinning model
- Metsänhoidon toimenpiteet -kategoria = Category
- Sisältökappale = Paragraph
- Kuva = Media
- Taulukko = Table

Metsänhoidon suositusten rakenne

Metsänhoidon suositusten rakenne muodostuu kahden tasoisista suosituksista:  yleisemmän tason Metsätilan hoito -artikkeleista sekä käytännön tason Metsänhoidon toimenpiteet -artikkeleista. Oma kokonaisuutensa on harvennusmallikirjasto. Myös sanasto on hyödyllistä sisältöä, jolla voi rikastaa omia palveluita rajapinnan kautta.

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “suositukset luonnonhoito”

Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

Lajien turvaaminen metsänhoidossa – Luonto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Suometsän hoitohanke - Luonto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Mikä on rajapintapalvelu?

METSO-kohteiksi sopivat lehdot

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsänhoitosuositukset -sähköisen palvelun saavutettavuusseloste

Harvennusmallien käyttö

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsänviljelyaineiston käyttöalueet

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Puulajien soveltuvuus kasvatettavaksi pääpuulajiksi

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsänhoidon suositusten rakenne

Haku ja valikko