Tuulituhoriskien arvioidaan olevan jatkuvan kasvatuksen maltillisten poiminta- ja pienaukkohakkuiden jälkeen pienemmät kuin jaksollisen kasvatuksen harvennushakkuiden jälkeen.Pukkala, T., Laiho, O. &amp; Lähde, E. 2016. Continuous cover management reduces wind damage. Forest Ecology and Management.Vol. 372, p. 120–127.&nbsp;Tähdättäessä jatkuvaan kasvatukseen on alkuvaiheessa kuitenkin tärkeää huolehtia puuston tuulenkestävyydestä. Kasvamaan jätetään parhaiten tuulta kestäviä puita, joita ovat pituuteensa nähden paksut puut. Voimakas harvennus, jossa jäljelle jää honteloita pienempiä puita, johtaa suureen tuulituhoriskiin. Tiheää puustoa ei pidä hakata kerralla harvaksi. Juurikäävän oletetaan yleistyvän ilmaston lämmetessä. ​Jatkuvassa kasvatuksessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota juurikäävän leviämisen ehkäisemiseen ja korjuuvaurioiden välttämiseen.Piri, T. &amp; Valkonen, S. 2013. Incidence and spread of Heterobasidion root rot in uneven-aged Norway spruce stands. Canadian Journal of Forest Research 43(9): 872-877.Juurikääpäriski on otettava huomioon hakkuun toteutuksessa ja alikasvoksen hyödyntämisessä, koska puut saavat juurikääpätartunnan myös juuriyhteyksien kautta. Tuhoriskien pienentämiseksi suositaan myös jatkuvassa kasvatuksessa sekapuustoisuutta. Kuusivaltaisissa metsissä pienaukot lisäävät lehtipuiden menestymistä. ​

# Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma jatkuvassa kasvatuksessa

Tuulituhoriskien arvioidaan olevan jatkuvan kasvatuksen maltillisten poiminta- ja pienaukkohakkuiden jälkeen pienemmät kuin jaksollisen kasvatuksen harvennushakkuiden jälkeen. Tähdättäessä jatkuvaan kasvatukseen on alkuvaiheessa kuitenkin tärkeää huolehtia puuston tuulenkestävyydestä. Kasvamaan jätetään parhaiten tuulta kestäviä puita, joita ovat pituuteensa nähden paksut puut. Voimakas harvennus, jossa jäljelle jää honteloita pienempiä puita, johtaa suureen tuulituhoriskiin. Tiheää puustoa ei pidä hakata kerralla harvaksi.
Juurikäävän oletetaan yleistyvän ilmaston lämmetessä. ​Jatkuvassa kasvatuksessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota juurikäävän leviämisen ehkäisemiseen ja korjuuvaurioiden välttämiseen.Juurikääpäriski on otettava huomioon hakkuun toteutuksessa ja alikasvoksen hyödyntämisessä, koska puut saavat juurikääpätartunnan myös juuriyhteyksien kautta.
Tuhoriskien pienentämiseksi suositaan myös jatkuvassa kasvatuksessa sekapuustoisuutta. Kuusivaltaisissa metsissä pienaukot lisäävät lehtipuiden menestymistä. ​

Jatkuvaan kasvatukseen tähtääminen

Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma jatkuvassa kasvatuksessa

Mekaaninen torjunta Heinäntorjunnan tarve voidaan todeta maastossa, jos pintakasvillisuus selkeästi häiritsee taimien kasvua. Tällöin kasvit peittyvät pintakasvillisuuden alle. Pintakasvillisuuden kehittyminen voi olla hyvin nopeaa, joten työtarvetta kannattaa suunnitella ennakoivasti. Mekaanisessa heinäntorjunnassa pintakasvillisuutta poljetaan, taitetaan sivuun tai niitetään taimien ympäriltä vähintään pintakasvillisuuden korkeutta vastaavalta etäisyydeltä. Torjunnan kannalta paras ajankohta on keskikesä, toisaalta taimet erottuvat parhaiten keväällä ja loppusyksystä. Ajankohtaa tärkeämpää on kuitenkin se, että työ yleensä tulee tehdyksi. Kemiallinen torjunta Kemiallisen torjunnan voi tehdä maanmuokkauksen yhteydessä tai nuoressa taimikossa. Vaurioiden välttämiseksi kasvatettavat taimet on suojattava tai torjunta tehtävä aikana, jolloin taimet kestävät käsittelyä. Kasvinsuojeluaineen valmistajan ohjeita on syytä tarkoin noudattaa. Kasvinsuojeluaineita käytettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota vesiensuojeluun. Niitä ei käytetä pohjavesialueilla. Vesistöjen ja pienvesien varsille on jätettävä riittävät suojakaistat. Kasvinsuojeluaineiden ammatillinen käyttö edellyttää kasvinsuojelututkinnon suorittamista. Pintakasvillisuuden torjunta metsitysaloilla  Metsityskohteilla puuntaimet joutuvat monissa tapauksissa kilpailemaan voimakkaan pintakasvillisuuden kanssa, vaikka maanmuokkaus olisi tehty asianmukaisesti. Kilpailu kasvutilasta heikentää voimakkaasti taimien eloonjäämistä. Pintakasvillisuuden torjuntaa tarvitaan valtaosalla kohteista sekä viljelyvuonna että ensimmäisinä vuosina viljelyn jälkeen. Tehokas pintakasvillisuuden torjunta on erityisen tärkeää peltojen metsityksessä. Tällöin kuusen ja männyn taimien kuolleisuus vähenee ratkaisevasti ja erityisesti koivun pituuskehitys nopeutuu. Hytönen, J. &amp; Lilja, S. 1995. Pintakasvillisuuden torjunnan vaikutus taimien ensikehitykseen pellonmetsitysaloilla. Teoksessa Hytönen, J. &amp; Polet, K. (toim.) Peltojen metsitysmenetelmät. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 581. Kemiallinen heinäntorjunta vähentää rikkakasvien juuristokilpailua tehokkaammin kuin mekaaninen torjuntaKolström, T. &amp; Nuutinen, J. 1995. Pintakasvillisuuden määrän vaikutus maan kosteus- ja lämpöoloihin sekä koivuntaimien kehitykseen. Teoksessa Hytönen, J. &amp; Polet, K. (toim.) Peltojen metsitysmenetelmät. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 581. . Taimien kasvu on torjunta-aineilla käsitellyillä pellonmetsitysaloilla olennaisesti nopeampaa kuin ei käsitellyillä aloilla.&nbsp;Hytönen, J. &amp; Jylhä, P. 2008. Fifteen-year response of weed control intensity and seedling type on Norway spruce survival and growth on arable land. Silva Fennica 42(3): 355-368. Hytönen, J. &amp; Jylhä, P. 2011. Long-term response of weed control intensity on Scots pine survival, and growth and nutrition on former arable land. European Journal of Forest Research. 130: 91-98. Ferm, A., Hytönen, J., Lilja, S. &amp; Jylhä, P. 1994. Effects of weed control on the early growth of Betula pendula seedlings established on an agricultural field. Scandinavian Journal of Forest Research 9(4): 347–359. Turvetuotannosta vapautuneiden suonpohjien etuna on, ettei niissä ole rikkakasvien ns. siemenpankkia kuten peltomaassa. Rikkakasveja syntyy siksi alkuvaiheessa niukasti. Suonpohjilla metsitys onnistuu sitä varmemmin, mitä ripeämmin metsitys tehdään turpeennoston päätyttyä. Tällöin pintakasvillisuus ei ole ehtinyt runsastua. Jos metsitys viivästyy, mätästys ja puiden kanssa kilpailevan pintakasvillisuuden torjunta ovat tarpeen.&nbsp;Aro, L. &amp; Hytönen, J. 2019. Suonpohjasta metsäksi. Luonnonvarakeskus ja Suomen metsäkeskus. Viljavilla kasvupaikoilla heinä voi tukahduttaa taimia, ellei sitä torjuta tarvittaessa heinäämällä. Kuva: © Johnny Sved.

# Heinäntorjunnan toteutus

## Mekaaninen torjunta

Heinäntorjunnan tarve voidaan todeta maastossa, jos pintakasvillisuus selkeästi häiritsee taimien kasvua. Tällöin kasvit peittyvät pintakasvillisuuden alle. Pintakasvillisuuden kehittyminen voi olla hyvin nopeaa, joten työtarvetta kannattaa suunnitella ennakoivasti.
Mekaanisessa heinäntorjunnassa pintakasvillisuutta poljetaan, taitetaan sivuun tai niitetään taimien ympäriltä vähintään pintakasvillisuuden korkeutta vastaavalta etäisyydeltä. Torjunnan kannalta paras ajankohta on keskikesä, toisaalta taimet erottuvat parhaiten keväällä ja loppusyksystä. Ajankohtaa tärkeämpää on kuitenkin se, että työ yleensä tulee tehdyksi.

# Heinäntorjunnan toteutus

## Kemiallinen torjunta

Kemiallisen torjunnan voi tehdä maanmuokkauksen yhteydessä tai nuoressa taimikossa. Vaurioiden välttämiseksi kasvatettavat taimet on suojattava tai torjunta tehtävä aikana, jolloin taimet kestävät käsittelyä.
Kasvinsuojeluaineen valmistajan ohjeita on syytä tarkoin noudattaa. Kasvinsuojeluaineita käytettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota vesiensuojeluun. Niitä ei käytetä pohjavesialueilla. Vesistöjen ja pienvesien varsille on jätettävä riittävät suojakaistat. Kasvinsuojeluaineiden ammatillinen käyttö edellyttää kasvinsuojelututkinnon suorittamista.

# Heinäntorjunnan toteutus

## Pintakasvillisuuden torjunta metsitysaloilla

Metsityskohteilla puuntaimet joutuvat monissa tapauksissa kilpailemaan voimakkaan pintakasvillisuuden kanssa, vaikka maanmuokkaus olisi tehty asianmukaisesti. Kilpailu kasvutilasta heikentää voimakkaasti taimien eloonjäämistä. Pintakasvillisuuden torjuntaa tarvitaan valtaosalla kohteista sekä viljelyvuonna että ensimmäisinä vuosina viljelyn jälkeen.
Tehokas pintakasvillisuuden torjunta on erityisen tärkeää peltojen metsityksessä. Tällöin kuusen ja männyn taimien kuolleisuus vähenee ratkaisevasti ja erityisesti koivun pituuskehitys nopeutuu. Kemiallinen heinäntorjunta vähentää rikkakasvien juuristokilpailua tehokkaammin kuin mekaaninen torjunta . Taimien kasvu on torjunta-aineilla käsitellyillä pellonmetsitysaloilla olennaisesti nopeampaa kuin ei käsitellyillä aloilla.
Turvetuotannosta vapautuneiden suonpohjien etuna on, ettei niissä ole rikkakasvien ns. siemenpankkia kuten peltomaassa. Rikkakasveja syntyy siksi alkuvaiheessa niukasti. Suonpohjilla metsitys onnistuu sitä varmemmin, mitä ripeämmin metsitys tehdään turpeennoston päätyttyä. Tällöin pintakasvillisuus ei ole ehtinyt runsastua. Jos metsitys viivästyy, mätästys ja puiden kanssa kilpailevan pintakasvillisuuden torjunta ovat tarpeen.

Pintakasvillisuuden torjuntaan kuuluvat mekaaninen ja kemiallinen heinätorjunta. Niissä tavoitteena on parantaa taimien selviämismahdollisuuksia kilpailussa muun pintakasvillisuuden kanssa. Käsin tehtävää mekaanista heinäntorjuntaa voi joutua toistamaan 2–3 kesän ajan, kemiallisessa heinäntorjunnassa yksi käsittelykerta yleensä riittää.

Heinäntorjunta

Pintakasvillisuuden torjuntaan kuuluvat mekaaninen ja kemiallinen heinätorjunta. Niissä tavoitteena on parantaa taimien selviämismahdollisuuksia kilpailussa muun pintakasvillisuuden kanssa. Käsin tehtävää mekaanista heinäntorjuntaa voi joutua toistamaan 2–3 kesän ajan, kemiallisessa heinäntorjunnassa yksi käsittelykerta yleensä riittää. 

Heinäntorjunnan toteutus

Metsälinnut hyötyvät peitteisyydestä Jatkuvan kasvatuksen tärkeimpiä etuja metsäkanalintujen kannalta on, että maata ei yleensä muokata, joten kenttäkerroksen varvusto säilyy peitteisenä. Vaarana voi kuitenkin olla riistalle epäsuotuisa heinittyminen, jos puusto hakataan liian harvaksi. Valtaosa yleisimmistä metsälintulajeista hyötyy jatkuvapeitteisistä metsistä Fraixedas, S., Linden, A. &amp; Lehikoinen, A. 2015. Population trends of common breeding forest birds in southern Finland are consistent with trends in forest management and climate change. Ornis Fennica vol. 92, pp 187-203.,Virkkala, R. 2016. Long-term decline of southern boreal forest birds: consequence of habitat alteration or climate change?. Biodiversity and Conservation. Vol.1, pp 151–167.,Helle, P. &amp; Mönkkönen, M. 1985. Measuring Turnover Rates in Secondary Succession in European Forest Bird Communities. Ornis Scandinavica (Scandinavian Journal of Ornithology) Vol. 16, No. 3, pp. 173-180.. Tiheiköt tarjoavat eläimille suojaa ja pesäpaikkoja Metsäkanalinnuille tiheiköt ovat erityisen tärkeitä, joten niitä tulisi säilyttää mahdollisimman paljon painotettaessa riistanhoitoa. Eri-ikäisrakenteisen metsän kuusialikasvosta. Kuva: © Lauri Saaristo.

# Riistan huomioiminen jatkuvassa kasvatuksessa

## Metsälinnut hyötyvät peitteisyydestä

Jatkuvan kasvatuksen tärkeimpiä etuja metsäkanalintujen kannalta on, että maata ei yleensä muokata, joten kenttäkerroksen varvusto säilyy peitteisenä. Vaarana voi kuitenkin olla riistalle epäsuotuisa heinittyminen, jos puusto hakataan liian harvaksi. Valtaosa yleisimmistä metsälintulajeista hyötyy jatkuvapeitteisistä metsistä ,,.

# Riistan huomioiminen jatkuvassa kasvatuksessa

## Tiheiköt tarjoavat eläimille suojaa ja pesäpaikkoja

Metsäkanalinnuille tiheiköt ovat erityisen tärkeitä, joten niitä tulisi säilyttää mahdollisimman paljon painotettaessa riistanhoitoa.

Eri-ikäisrakenteisen metsän vaihtelevuus on eduksi riistalle. Riistaa suosivan metsänomistajan kannattaa kohdentaa jatkuvan kasvatuksen käyttöä erityisesti kuusivaltaisille turvemaille. Niihin tavallisesti muodostuva kuusialikasvos tarjoaa hyviä poikueympäristöjä. Vesistöjen suojakaistoilla sekä soiden ja kankaiden välisillä vaihettumisvyöhykkeillä on erityistä merkitystä riistan hyvinvoinnille ja usein näissä kohteissa on hyvät mahdollisuudet jatkuvaan kasvatukseen.

Riistan suosiminen metsänhoidossa ja hakkuissa 

Riistan huomioiminen jatkuvassa kasvatuksessa

Puuston kiertoaika määräytyy metsänomistajan tavoitteiden mukaan Metsikön kiertoaika kertoo jaksollisessa kasvatuksessa yhden puusukupolven kasvatusajan pituuden. Kiertoaika vaihtelee metsänomistajan tavoitteiden mukaan. Metsikön uudistaminen on ajankohtaista silloin, kun metsänomistaja saa siitä enemmän hyötyä kuin edelleen kasvattamisesta. Keskeisimpiä metsän tuottamia hyötyjä ovat puunmyyntitulot, virkistysmahdollisuudet, maisema-arvojen ja luonnon monimuotoisuuden ylläpito sekä hiilen sidonta ja varastointi. Suosituksissa metsän uudistamisajankohta määräytyy keskiläpimitan perusteella. Kun metsä on saavuttanut tietyn keskiläpimitan, sen uudistamista suositellaan. Suositeltavat uudistamisläpimitat määritellään 2-3 prosentin tuottovaatimuksen mukaan, eli ne perustuvat taloudellisille tavoitteille. Tuottovaatimuksen kasvaessa puusto uudistetaan aiemmin, jolloin uudistamisläpimitta on alempi, ja alhaisemmalla tuottovaatimuksella se uudistetaan myöhemmin, jolloin uudistamisläpimitta on ylempi. Suositukset perustuvat hoidetun tasaikäisrakenteisen metsän kasvua kuvaaviin kehitysmalleihin.Suositusten mukaisista uudistamisläpimitoista poiketaan myös silloin, kun muut tavoitteet ohjaavat puuston kasvatusta taloudellisten tavoitteiden rinnalla tai niiden sijasta. Myös puuston tuhot tai niiden riski vaikuttavat. Kiertoajan pidentämisen hyötyjä ja riskejä Kiertoaikaa pidentämällä voidaan tuottaa ilmastohyötyjäSaksa, T. (toim.) 2020. Ilmastonmuutos ja metsänhoito : Yhteenveto ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsänhoitoon. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 98/2020. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 48 s., säilyttää puustoista maisemaa ja tukea luonnon monimuotoisuuttaMartikanen, P., Siitonen, J., Punttila, P., Kaila, L., &amp;amp; Rauh, J. 2000. Species richness of Coleoptera in mature managed and old-growth boreal forests in southern Finland. Biological Conservation, 94, 199-209.Siitonen, J., Martikainen, P., Punttila, P., &amp;amp; Rauh, J. 2000. Coarse woody debris and stand characteristics in mature managed and old-growth boreal mesic forests in southern Finland. Forest Ecology and Management, 128, 211-225.&nbsp;sekä metsien monikäyttöä.&nbsp;Pidentämällä kiertoaikoja metsätalouden toimenpiteiden aiheuttamat hiilipäästöt siirtyvät myöhemmäksi ja toistuvat harvemmin. Puuston kasvattaminen pidempään lisää hiilen sidontaa niin puustoon kuin maaperään ja hiilivarasto kasvaa. Puuston kasvattaminen pidempään lisää järeämmän tukkipuuston määrää uudistushakkuussa, jolloin suurempi osuus puusta on käytettävissä pitkäaikaisempiin puutuotteisiin.&nbsp;Puuston kasvukyky ja hiilensidonta heikkenevät kuitenkin puuston ikääntyessä. Eritoten mäntyvaltaisilla kohteilla ilmastohyötyä saadaan kasvattamalla puustoa 2024 päivitettyjen harvennusmallien ja ensiharvennussuositusten mukaisesti. Niissä puustomäärät ovat ensiharvennuksen jälkeen korkeammalla tasolla verrattuna vanhoihin malleihin. Myös kiertoaikaa voidaan pidentää, jos halutaan painottaa muita kuin taloudellisia tavoitteita, kuten esimerkiksi hiilivaraston kasvattamista.Metsikön iän kasvaessa ja ilmaston lämmetessä metsätuhojen todennäköisyys kasvaa.Roberge, JM., Laudon, H., Björkman, C. ym. 2016. Socio-ecological implications of modifying rotation lengths in forestry. Ambio 45, 109–123.Subramanian, N. ym. 2016. Adaptation of Forest Management Regimes in Southern Sweden to Increased Risks Associated with Climate Change.&nbsp;Forests&nbsp;2016,&nbsp;7, 8. Tuhoriskien kasvun takia pidempään kasvatettavia puustoja on hyvä seurata normaalia aktiivisemmin, myös maastokäynnein. Puuston vaurioituminen ja kuoleminen aiheuttavat taloudellisia menetyksiä ja pienentävät puuston hiilensidontaa. Tutustu metsätuhoriskeihin Metsätuhot ja metsien terveys-osiossa. Kiertoajan pidentäminen heikentää metsätalouden kannattavuuttaRouta, J. ym. 2019. Effects of intensified silviculture on timber production and its economic profitability in boreal Norway spruce and Scots pine stands under changing climatic conditions. Forestry 2019; 00, 1–11., kun uudistushakkuu siirtyy parhaan taloustuloksen tuottavasta ajankohdasta myöhemmäksi. Kiertoajan pidentämisen soveltuvuus sekä mahdolliset hyödyt ja vaikutus kannattavuuteen riippuvat kohteesta. Puuston kiertoajan pidentämiseen soveltuvimmat kohteet Soveltuvimmat kohteet kiertoajan pidentämiseen ovat kuusi- ja mäntyvaltaiset kohteet: kivennäismaan kuusikot lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla ja männiköt tuoreilla, kuivahkoilla ja kuivilla kasvupaikoilla.&nbsp;Kiertoajan pidentämisessä on tärkeää huomioida erilaiset metsätuhoriskit, joista sienituhoja voi esiintyä kaikilla kohteilla, mutta erityisesti kuusivaltaisilla järeillä puustoilla Etelä-Suomessa.&nbsp;Maltillinen, noin 10 vuoden, kiertoajan pidentäminen voi olla kannattavaa kuusikoissa tuoreella ja lehtomaisella kasvupaikalla, mutta tuotto-odotus jää usein alhaisemmaksi kuin tavanomaisemmilla kasvatusohjelmilla. Optimaalisissa olosuhteissa pidennetyn kiertoajan kasvatusohjelmilla kuusikoissa voidaan päästä samoihin tuloksiin kuin perusmallin harvennusmalleihin perustuvilla kasvatusohjelmilla.Männyllä taloudellista kannattavuutta ei voi hakea pidennetyn kiertoajan avulla. Yhden prosentin tuotto-odotuksella vain pohjoisen Suomen mustikkatyypin männiköllä voitiin laskennallisesti todeta taloudellista hyötyä tavanomaisiin kasvatushakkuutapoihin verrattuna.Pidennetyn kiertoajan harvennusmalleissa harvennukset tehdään hieman myöhemmin ja puuston määrä pohjapinta-alana ilmaistuna on selvästi korkeampi kuin muissa harvennusmalleissa. Puustopääoman ja järeytymisen myötä hyödynnettävän puuston määrä kasvaa. Pohjois-Suomessa pidemmät kiertoajat Pohjois-Suomessa puuston kiertoaika on pidempi kuin Etelä-Suomessa. Esimerkiksi Pohjois-Suomen karuilla kasvupaikalla männikön kiertoaika voi olla reilusti yli 100 vuotta. Koska nykyoloissa Pohjois-Suomen metsissä on Etelä-Suomea pienempi kirjanpainaja- ja juurikääpätuhoriskiVenäläinen A., ym. 2020a. Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskejä Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 2020-10454. Tieteen tori. 9 s., on kiertoajan pidentämisen mahdollisuudet paremmat Pohjois-Suomessa etenkin männiköissä. Kiertoaikoja pidentäessä tulee kuitenkin huomioida kirjanpainajan ja juurikäävän riskialueen laajeneminen yhä pohjoisemmaksi. Päätös kiertoajan pidentämisestä tehdään jo harvennuksissa Kiertoajan pidentäminen on hyvä ottaa huomioon puuston käsittelyissä jo ennen uudistuskypsyyttä. Vaihtoehtoja kiertoajan pidentämiseksi:• soveltamalla ensiharvennusvaiheesta alkaen pidennetyn kiertoajan harvennusmalleja• myöhempänä harvennuksena tehty yläharvennus (2. ja/tai 3. harvennus)&nbsp;• toinen myöhempi alaharvennus(3. harvennus)• uudistamishakkuun lykkääminen Eroina muihin harvennusmalleihin pidennetyn kiertoajan mallit eivät perustu taloudelliseen tuotto-odotukseen, vaan malleilla maksimoidaan hiilensidontaa ja puuntuotosta kiertoajalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei malleilla voida kasvattaa puustoa myös taloudellisesti kannattavasti. Malleissa harvennukset tehdään hieman myöhemmin ja lievempinä kuin muissa malleissa, jolloin puustopääoma pysyy korkeana ja uudistamisläpimitta saavutetaan tavanomaista myöhemmin. Pidennetyn kiertoajan malleissa uudistamisläpimitan keskiarvona on käytetty uudistamissuosituksen maksimiuudistamisläpimittaa, eli uudistamishakkuu tehdään keskimäärin vasta 1,5–3 cm järeämpään puustoon.&nbsp;Kiertoajan pituus on keskimäärin 15 vuotta pidempi kuin harvennusmallien perusmalleilla. Etelä-Suomessa kuusikoiden kasvatus normaalia pidempään voi olla kannattavaa myös taloudellisesti. On kuitenkin tärkeää huomioida erilaiset tuhoriskit vanhenevissa puustoissa. Kuvassa olevaa puustoa on hoidettu pidennetyn kiertoajan harvennusmallin mukaisesti. Puustoa on harvennettu lievemmin, eli runkoja hehtaarille on jätetty enemmän, jolloin ne järeytyvät hitaammin, mutta kerryttävät pidemmän kiertoajan avulla suuremman puuntuotoksen. Kuvan kuusikko kasvaa Tuuloksessa Kanta-Hämeessä. Kuva: © Antti Sipilä.

Metsä on hiilinielu, mikäli puustoon ja maaperään sitoutuvan hiilen määrä ylittää siitä poistuvan hiilen määrän. Tällöin metsän hiilivarasto kasvaa. Metsissä tapahtuu sekä hiilen sitoutumista yhteyttämisen seurauksena että vapautumista lahoamisen ja maahengityksen seurauksena. Jos hiiltä vapautuu enemmän kuin sitä sitoutuu, on metsä hiilen lähde. Metsät ja puutuotteet ovat yhteensä hiilinielu, jos niiden yhteenlaskettu hiilivarasto kasvaa ja hiilen lähde, jos niiden hiilivarasto pienenee.

Ekosysteemiin tai sen osaan varastoitunut hiili. Metsän hiilivarasto koostuu maanpäällisen ja -alaisen elävän ja kuolleen biomassan hiilestä. Hiilivarastoina toimivat puut, muu kasvillisuus, maaperäeliöstö mukaan lukien mikrobit, kuollut puuaines ja karike. Hiiltä on varastoituneena myös metsämaan hiilipitoisissa yhdisteissä. Metsän lisäksi hiilivarastoja ovat puusta valmistetut tuotteet. Hiilivaraston muutosta kuvaa vuosittainen hiilitase.

Metsikössä yhden puusukupolven kasvatusajan pituutta kutsutaan kiertoajaksi. Kiertoajan pituus on siis ajanjakso uudistamisesta uudistushakkuuseen.

Jaksollisessa metsänkasvatuksessa kiertoaika alkaa metsän uudistamisesta, etenee taimikkovaiheeseen sekä nuoren- ja varttuneen kasvatusmetsän vaiheeseen ja päättyy uudistushakkuuseen. Kiertoajan optimaalinen pituus vaihtelee kohteen ominaispiirteiden ja metsänomistajan tavoitteiden mukaan.

Yläharvennus on tasarakenteisen, varttuneen kasvatusmetsän harvennustapa, jossa pienten puiden lisäksi poistetaan kookkaimpia ja taloudellisesti arvokkaimpia puita. Kasvatettavaksi jätetään etenkin hyvälaatuisia lisävaltapuita. Yläharvennus lisää laadukkaan tukkipuun tuotosta ja pidentää metsikön kiertoaikaa.

Yläharvennusta suunniteltaessa on varmistuttava kohteen sopivuudesta. Hakkuussa kasvamaan jätetään harvennusmallin mukaisesti hyvän latvuksen omaavia laadukkaita ja elpymiskykyisiä lisävaltapuita tilajärjestykseltään tasaisesti. Valtapuiden harvennus vaatii tekijältään ammattitaitoa ja huolellisuutta, jotta puuston tiheys pysyy harvennusmallin mukaisena.

Uudistushakkuu on tasaikäisenä kasvatettavan metsikön viimeinen toimenpide, jossa valtaosa puustosta hakataan ja tilalle perustetaan uusi puusukupolvi. Uudistushakkuu voidaan tehdä uudistuskypsälle metsikölle, jonka jatkokasvattaminen ei ole metsänomistajalle enää perusteltua.
Uudistushakkuun toteutukseen on erilaisia vaihtoehtoja. Uudistushakkuussa poistetaan alalta lähes kaikki puusto, mutta samalla huolehditaan myös maiseman- ja luonnonhoidon toteutuksesta.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Puuston kiertoaika määräytyy metsänomistajan tavoitteiden mukaan

Metsikön kiertoaika kertoo jaksollisessa kasvatuksessa yhden puusukupolven kasvatusajan pituuden. Kiertoaika vaihtelee metsänomistajan tavoitteiden mukaan. Metsikön uudistaminen on ajankohtaista silloin, kun metsänomistaja saa siitä enemmän hyötyä kuin edelleen kasvattamisesta. Keskeisimpiä metsän tuottamia hyötyjä ovat puunmyyntitulot, virkistysmahdollisuudet, maisema-arvojen ja luonnon monimuotoisuuden ylläpito sekä hiilen sidonta ja varastointi.
Suosituksissa metsän uudistamisajankohta määräytyy keskiläpimitan perusteella. Kun metsä on saavuttanut tietyn keskiläpimitan, sen uudistamista suositellaan. Suositeltavat uudistamisläpimitat määritellään 2-3 prosentin tuottovaatimuksen mukaan, eli ne perustuvat taloudellisille tavoitteille. Tuottovaatimuksen kasvaessa puusto uudistetaan aiemmin, jolloin uudistamisläpimitta on alempi, ja alhaisemmalla tuottovaatimuksella se uudistetaan myöhemmin, jolloin uudistamisläpimitta on ylempi. Suositukset perustuvat hoidetun tasaikäisrakenteisen metsän kasvua kuvaaviin kehitysmalleihin.Suositusten mukaisista uudistamisläpimitoista poiketaan myös silloin, kun muut tavoitteet ohjaavat puuston kasvatusta taloudellisten tavoitteiden rinnalla tai niiden sijasta. Myös puuston tuhot tai niiden riski vaikuttavat.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Kiertoajan pidentämisen hyötyjä ja riskejä

Kiertoaikaa pidentämällä voidaan tuottaa ilmastohyötyjä, säilyttää puustoista maisemaa ja tukea luonnon monimuotoisuutta sekä metsien monikäyttöä. Pidentämällä kiertoaikoja metsätalouden toimenpiteiden aiheuttamat hiilipäästöt siirtyvät myöhemmäksi ja toistuvat harvemmin. Puuston kasvattaminen pidempään lisää hiilen sidontaa niin puustoon kuin maaperään ja hiilivarasto kasvaa. Puuston kasvattaminen pidempään lisää järeämmän tukkipuuston määrää uudistushakkuussa, jolloin suurempi osuus puusta on käytettävissä pitkäaikaisempiin puutuotteisiin. Puuston kasvukyky ja hiilensidonta heikkenevät kuitenkin puuston ikääntyessä.
Eritoten mäntyvaltaisilla kohteilla ilmastohyötyä saadaan kasvattamalla puustoa 2024 päivitettyjen harvennusmallien ja ensiharvennussuositusten mukaisesti. Niissä puustomäärät ovat ensiharvennuksen jälkeen korkeammalla tasolla verrattuna vanhoihin malleihin. Myös kiertoaikaa voidaan pidentää, jos halutaan painottaa muita kuin taloudellisia tavoitteita, kuten esimerkiksi hiilivaraston kasvattamista.Metsikön iän kasvaessa ja ilmaston lämmetessä metsätuhojen todennäköisyys kasvaa. Tuhoriskien kasvun takia pidempään kasvatettavia puustoja on hyvä seurata normaalia aktiivisemmin, myös maastokäynnein. Puuston vaurioituminen ja kuoleminen aiheuttavat taloudellisia menetyksiä ja pienentävät puuston hiilensidontaa. Tutustu metsätuhoriskeihin [Metsätuhot ja metsien terveys](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/metsatuhot-ja-metsien-terveys)-osiossa.
Kiertoajan pidentäminen heikentää metsätalouden kannattavuutta, kun uudistushakkuu siirtyy parhaan taloustuloksen tuottavasta ajankohdasta myöhemmäksi.

Kiertoajan pidentämisen soveltuvuus sekä mahdolliset hyödyt ja vaikutus kannattavuuteen riippuvat kohteesta.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Kiertoajan pidentämisen hyötyjä ja riskejä

##  [Puuston pidennetyn kiertoajan hyötyjä, haittoja ja riskejä](/fi/node/3623)

Table
| Keskeisiä hyötyjä | Haittoja ja riskejä |
| --- | --- |
| Puuston hiilivarasto kasvaa | Metsään sitoutuneen pääoman tuotto heikkenee |
| Peitteisyyttä vaativat lajit hyötyvät | Tuloja tuottavat uudistus- ja harvennushakkuut toistuvat harvemmin |
| Monimuotoisuudelle tärkeän lahopuun ja vanhojen puuyksilöiden määrä lisääntyy | Sieni- ja hyönteistuhojen todennäköisyys kasvaa puuston ikääntyessä |
| Maisema säilyy puustoisena | Myrsky ja -kuivuustuhojen todennäköisyys kasvaa |
| Virkistyskäyttömahdollisuudet säilyvät (marjastus, sienestys, retkeily) |   |

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Puuston kiertoajan pidentämiseen soveltuvimmat kohteet

**Pohjois-Suomessa pidemmät kiertoajat**

Soveltuvimmat kohteet kiertoajan pidentämiseen ovat kuusi- ja mäntyvaltaiset kohteet: kivennäismaan kuusikot lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla ja männiköt tuoreilla, kuivahkoilla ja kuivilla kasvupaikoilla. Kiertoajan pidentämisessä on tärkeää huomioida erilaiset metsätuhoriskit, joista sienituhoja voi esiintyä kaikilla kohteilla, mutta erityisesti kuusivaltaisilla järeillä puustoilla Etelä-Suomessa. Maltillinen, noin 10 vuoden, kiertoajan pidentäminen voi olla kannattavaa kuusikoissa tuoreella ja lehtomaisella kasvupaikalla, mutta tuotto-odotus jää usein alhaisemmaksi kuin tavanomaisemmilla kasvatusohjelmilla. Optimaalisissa olosuhteissa pidennetyn kiertoajan kasvatusohjelmilla kuusikoissa voidaan päästä samoihin tuloksiin kuin perusmallin harvennusmalleihin perustuvilla kasvatusohjelmilla.Männyllä taloudellista kannattavuutta ei voi hakea pidennetyn kiertoajan avulla. Yhden prosentin tuotto-odotuksella vain pohjoisen Suomen mustikkatyypin männiköllä voitiin laskennallisesti todeta taloudellista hyötyä tavanomaisiin kasvatushakkuutapoihin verrattuna.Pidennetyn kiertoajan harvennusmalleissa harvennukset tehdään hieman myöhemmin ja puuston määrä pohjapinta-alana ilmaistuna on selvästi korkeampi kuin muissa harvennusmalleissa. Puustopääoman ja järeytymisen myötä hyödynnettävän puuston määrä kasvaa.
Pohjois-Suomessa puuston kiertoaika on pidempi kuin Etelä-Suomessa. Esimerkiksi Pohjois-Suomen karuilla kasvupaikalla männikön kiertoaika voi olla reilusti yli 100 vuotta. Koska nykyoloissa Pohjois-Suomen metsissä on Etelä-Suomea pienempi kirjanpainaja- ja juurikääpätuhoriski, on kiertoajan pidentämisen mahdollisuudet paremmat Pohjois-Suomessa etenkin männiköissä. Kiertoaikoja pidentäessä tulee kuitenkin huomioida kirjanpainajan ja juurikäävän riskialueen laajeneminen yhä pohjoisemmaksi.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Päätös kiertoajan pidentämisestä tehdään jo harvennuksissa

Kiertoajan pidentäminen on hyvä ottaa huomioon puuston käsittelyissä jo ennen uudistuskypsyyttä.
**Vaihtoehtoja kiertoajan pidentämiseksi:**• soveltamalla ensiharvennusvaiheesta alkaen pidennetyn kiertoajan harvennusmalleja• myöhempänä harvennuksena tehty yläharvennus (2. ja/tai 3. harvennus) • toinen myöhempi alaharvennus(3. harvennus)• uudistamishakkuun lykkääminen
Eroina muihin harvennusmalleihin pidennetyn kiertoajan mallit eivät perustu taloudelliseen tuotto-odotukseen, vaan malleilla maksimoidaan hiilensidontaa ja puuntuotosta kiertoajalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei malleilla voida kasvattaa puustoa myös taloudellisesti kannattavasti. Malleissa harvennukset tehdään hieman myöhemmin ja lievempinä kuin muissa malleissa, jolloin puustopääoma pysyy korkeana ja uudistamisläpimitta saavutetaan tavanomaista myöhemmin. Pidennetyn kiertoajan malleissa uudistamisläpimitan keskiarvona on käytetty uudistamissuosituksen maksimiuudistamisläpimittaa, eli uudistamishakkuu tehdään keskimäärin vasta 1,5–3 cm järeämpään puustoon. Kiertoajan pituus on keskimäärin 15 vuotta pidempi kuin harvennusmallien perusmalleilla.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Uudistamisesta aiheutuva muutos tapahtuu harvemmin

Kiertoajan pidentäminen lisää kuolleen puun määrää, jolloin luonnon monimuotoisuudelle tärkeän lahopuun määrä kasvaa. Tässä oletuksena on, että kuollutta puuta ei korjata pois. Metsäluonto voi kehittyä kiertoajan pidentämisen ansiosta pitempään ilman uudistushakkuiden ja sitä seuraavien metsänuudistamistoimien aiheuttamia muutoksia. Puuston peitteisyyttä vaativat lajit, kuten metso, kuukkeli ja liito-orava, hyötyvät. Niukasta peitteisyydestä hyötyvät kasvilajit voivat taantua, mutta ne ovat harvoin uhanalaisia lukuun ottamatta esimerkiksi paahderinteiden lajeja.

Kiertoajan pidentäminen on luonnon monimuotoisuudelle eduksi, koska monille lajeille tärkeä metsän peitteisyys säilyy pidempään ja lahopuuta syntyy aiempaa enemmän. Puuston kasvatus vanhemmaksi tarjoaa elinympäristöjä lajeille, jotka eivät menesty nuoremmissa metsissä.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Tuhoriskienhallinta korostuu

**Kiertoajan pidentämisen taloudelliset esimerkit**

Metsään sitoutuneen pääoman tuotto heikkenee kasvatusajan pidentyessä. Puuston kasvu heikkenee vähitellen ja eniten tuloja tuottavat uudistushakkuut toistuvat harvemmin. Puuntuotosta maksimoiva metsänomistaja voi pidennetyn kiertoajan kasvatusohjelmalla saada itselleen kuitenkin taloudellisesti tyydyttävän tuloksen. Taloudellisia menetyksiä voi syntyä myös, koska sieni- ja hyönteistuhojen todennäköisyys kasvaa puuston ikääntyessä. Myös myrsky- ja kuivuustuhojen riski saattaa kasvaa.
Jos puusto on hyväkuntoista, uudistushakkuuta voi siirtää ja metsänkasvatusta jatkaa jopa vuosikymmeniä puuston terveyden vaarantumatta. Järeämmän puun myynnistä voi saada lisätuloja esimerkiksi erikoispuuta myymällä.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Tuhoriskienhallinta korostuu

##  [Esimerkkilaskelma perusmallin ja pidennetyn kiertoajan harvennusmallien kannattavuuden sekä puuston ja sen hiilivaraston määrän vertailusta eteläisen Suomen tuoreen kankaan kuusikossa](/fi/node/3624)

Table
|   |   | Perusmalli 3 % | Pidennetty kiertoaika malli |
| --- | --- | --- | --- |
| Kiertoaika, v | Kiertoaika, v | 62 | 68 |
| Puuston keskiläpimitta, cm | Puuston keskiläpimitta, cm | 28 | 30 |
| Runkopuun keskituotos, m3/ha/v | Runkopuun keskituotos, m3/ha/v |   |   |
|   | tukki | 4,23 | 4,93 |
|   | kuitu | 2,36 | 1,94 |
|   | pienpuu | 0,12 | 0,10 |
|   | luonnonpoistuma | 0,19 | 0,25 |
| Yhteensä | Yhteensä | 6,91 | 7,23 |
| Keskimääräinen puuston hiilivarasto, t CO2-ekv./ha | Keskimääräinen puuston hiilivarasto, t CO2-ekv./ha | 230,5 | 252,4 |
| Kassavirta, €/ha/v | Kassavirta, €/ha/v | 277,4 | 310,5 |
| Paljaan maan arvo 3 %, € | Paljaan maan arvo 3 %, € | 1 784,9 | 1 897,2 |

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Tuhoriskienhallinta korostuu

##  [Esimerkkilaskelma perusmallin ja pidennetyn kiertoajan harvennusmallien kannattavuuden sekä puuston ja sen hiilivaraston määrän vertailusta pohjoisen Suomen kuivahkon kankaan männikössä](/fi/node/3625)

Table
|   |   | Perusmalli 3 % | Pidennetty kiertoaika malli |
| --- | --- | --- | --- |
| Kiertoaika, v | Kiertoaika, v | 80 | 95 |
| Puuston keskiläpimitta, cm | Puuston keskiläpimitta, cm | 24 | 26 |
| Runkopuun keskituotos, m3/ha/v | Runkopuun keskituotos, m3/ha/v |   |   |
|   | tukki | 1,70 | 2,20 |
|   | kuitu | 1,92 | 1,58 |
|   | pienpuu | 0,06 | 0,04 |
|   | luonnonpoistuma | 0,15 | 0,34 |
| Yhteensä | Yhteensä | 3,84 | 4,15 |
| Keskimääräinen puuston hiilivarasto, t CO2-ekv./ha | Keskimääräinen puuston hiilivarasto, t CO2-ekv./ha | 123,1 | 159,8 |
| Kassavirta, €/ha/v | Kassavirta, €/ha/v | 129,3 | 156 |
| Paljaan maan arvo 3 %, € | Paljaan maan arvo 3 %, € | 405,5 | 308 |

Kiertoajan pidentäminen heikentää useimmiten taloudellista tulosta, koska ikääntyvän puuston kasvu taantuu ja puustossa olevan pääoman realisoituminen siirtyy. Lisätuloja voi syntyä suuremmasta määrästä järeää laatupuuta.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Varttuneen metsän vaihe pitenee

Kiertoajan pidentämisen ansiosta metsämaisema säilyy puustoisena. Myös mahdollisuudet virkistyskäyttöön, kuten marjastukseen, sienestykseen ja retkeilyyn, säilyvät useimmiten parempina, kun metsää käsitellään harvemmin.

Metsän harvemmin toistuva käsittely, erityisesti uudistushakkuut, on yleensä eduksi virkistyskäytölle.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Metsän kasvatuksen jatkuessa puuston hiilivarasto jatkaa kasvuaan. Puuston hiilensidonta kuitenkin hidastuu puuston vanhetessa. Käytettäessä pidennetyn kiertoajan harvennusmalleja ylläpidetään koko kiertoajan tavanomaista korkeampaa puustopääomaa ja lykätään uudistamisen ajankohtaa, jolloin puuaineksen määrä on suurempi ja puutavara järeämpää uudistushakkuussa.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Kiertoaikaa pidennettäessä maaperän hiilivaraston on todettu kasvavan kuusikoissa, kun kiertoaikoja on pidennetty n. 80–90 vuoteen saakka eli noin 20 vuotta. Männiköissä maaperän hiilivarasto voi vähentyä.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Kokonaisvaikutukset

Kuusikossa kiertoaikojen maltillisen, eli 10 vuodella, pidentämisen on todettu lisäävän sekä puuston keskimääräistä hiilivarastoa että ainespuun keskituotosta, mikä lisää hieman positiivisia ilmastovaikutuksia. Kuusikoissa, joissa kiertoaikaa pidennetään yli 10 vuodella, ja männiköissä hiilivaraston kasvu tuottaa tilapäisen/lyhytaikaisen ilmastohyödyn, mutta puuntuotos ja korvausvaikutus heikkenevät pysyvästi. Korvausvaikutuksella tarkoitetaan sitä, että puu korvaa erityisesti uusiutumattomia raaka-aineita.

Menettelyn edut ja riskit ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta riippuvat kohdevalinnasta ja kiertoajan pidentämisen kestosta.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulmasta on tärkeää, että kiertoaikaa pidennettäessä otetaan huomioon mahdolliset metsätuhot. Pidempään kasvatettavia kohteita on syytä seurata aktiivisemmin myös maastokäynnein tuhoriskien kasvun takia. Kiertoaikaa on syytä pidentää ainoastaan terveissä ja hyväkasvuisissa puustoissa, joiden metsätuhoriskin arvioidaan olevan vähäinen.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Lähtötilanteen selvittäminen

Kun kiertoajan pidentämistä suunnitellaan varttuneeseen metsään, on syytä tarkastella kohteen kelpoisuutta eri näkökulmista.

# Puuston kiertoajan pidentäminen

## Lähtötilanteen selvittäminen

##  [Kiertoajan pidentämisen suunnittelu](/fi/node/1383)

Table
| Tarkasteltava kysymys | Soveltuvuutta parantaa | Soveltuvuutta heikentää |
| --- | --- | --- |
| Onko puusto latvuksen kunnon perusteella tervettä ja kasvukykyistä? | Elinvoimaiset latvukset kertovat metsikön hyvästä kasvukunnostaPuustoa on hoidettu metsänhoidon suositusten mukaisin harvennuksin. | -Jos metsikkö on jo heikkokasvuinen esimerkiksi kasvupaikalle huonosti sopivan puulajin tai metsätuhon vuoksi, ei kiertoajan pidentämisellä saavuteta juuri hyötyä.-Jos puusto on tiheää, on kasvutilan lisäämiseksi tarpeen tehdä lievä harvennus. Tuhoriskin kasvu on otettava huomioon erityisesti kuusikoissa. |
| Soveltuuko kohteen puulaji kiertoajan pidentämiseen? | Mänty on pitkäikäinen puulaji. Terveen, mäntyvaltaisen puuston kiertoaikaa voi pidentää useita vuosikymmeniä ilman merkittäviä riskejä. Männiköissä kiertoajan pidentämisellä ei lisätä taloudellista kannattavuutta.Kuusi on pitkäikäinen puulaji, jonka kasvu säilyy hyvänä pitkään, mutta se on kuitenkin ikääntyessään altis tuhoille. Kuusikoissa maltillinen, enintään 10 vuoden, kiertoajan pidentäminen voi olla taloudellisesti kannattavaa. | Lehtipuut ovat lyhytikäisiä ja lahovauriota syntyy varhain. Lehtipuustojen kiertoajan pidentämistä ei suositella.Viljelykoivikossa kasvu taantuu ja lahovauriot alkavat yleistyä jo iän saavutettua 60 vuotta, jolloin puuston taloudellinen arvo alkaa laskea. |
| Liittyykö kasvupaikkaan välittömiä tuhoriskejä, kuten kuusivaltaisessa metsässä maaperän alttius kuivumiselle? | Kohde on kasvatettavalle puulajille sopiva.Kohde ei rajoitu avohakkuualaan. | -Juurikääpä on yleinen kuusikoissa erityisesti Etelä-Suomessa, eikä siitä kärsivien puustojen uudistamista kannata lykätä.-Lisäksi on syytä arvioida myös muiden metsätuhojen todennäköisyyttä puuston ikääntyessä.-Puustotuhoja havaittaessa on kiertoajan pidentämisestä taloudellisesti kannattavinta luopua. |

Kun kiertoaikaa on päätetty pidentää, on jatkossa seurattava erityisesti puuston terveyden säilymistä. Puusto on syytä uudistaa suunniteltua aikaisemmin, jos merkittävä metsätuho on tapahtunut tai se on leviämässä.

Puuston laatu ja elinvoimaisuus ratkaisevat, millaiset mahdollisuudet kiertoajan pidentämiseen on. Metsän historia ja aiempi käsittely näkyvät puuston tilanteessa kuten järeydessä ja tiheydessä.

Puuston kiertoajan pidentäminen soveltuu hoidettuihin ja terveisiin havupuumetsiin. Jos puuston kiertoaikaa on tarkoitus pidentää tavanomaisesta, on tämä syytä ottaa huomioon ensiharvennuksesta lähtien. Tällöin voi käyttää tarkoitukseen tuotettuja pidennetyn kiertoajan harvennusmalleja. Kiertoaikaa voidaan pidentää myös esimerkiksitekemällä myöhempi harvennus yläharvennuksena. Harvennusvoimakkuuden vähentäminen siirtää päätehakkuuta myöhemmäksi, koska puusto järeytyy hitaammin. Maltillinen, noin 5-15 vuoden, kiertoajan pidentäminen ei edellytä harvennuskertojen lisäämistä. Harvennusmallien harvennusrajoja korkeampia puustotiheyksiä ei suositella latvusten kunnon heikkenemisen ja kohonneen metsätuhoriskin vuoksi. Pitkissä, yli 20 vuotta pidemmissä, kiertoajoissa myös harvennuskertoja tarvitaan yleensä tavanomaista useampia ennen uudistamista, jotta vältetään puuston ylitiheys ja kasvun taantuminen.

Kuusivaltaisissa metsissä kivennäismaiden lehtomaisen ja tuoreen kankaan kasvupaikoille on valittavissa pidennetyn kiertoajan harvennusmallit. Niissä harvennukset tehdään ensiharvennuksesta lähtien lievempinä ja ajoitus on muihin harvennuksiin nähden hieman myöhäisempi. Pidennetyn kiertoajan malleilla kasvatetaan suurempi puustomäärä ja samalla lisätään hiilen sidontaa ja hiilivarastoa. Eteläisen ja keskisen Suomen kuusivaltaisissa kohteissa taloudelliset tulokset pidennetyn kiertoajan malleilla voivat olla myös hyvät puumäärän ja arvokkaamman tukkiosuuden kasvun takia. Kuusivaltaisissa metsissä kuitenkin metsätuhoriskit kasvavat puuston vanhetessa ja harvennusten jälkeen.

Mäntyvaltaisissa metsissä kivennäismaiden tuoreen, kuivahkon ja kuivan kankaan kasvupaikoille on valittavissa pidennetyn kiertoajan harvennusmallit. Niissä harvennukset tehdään ensiharvennuksesta lähtien lievempinä ja ajoitus on muihin harvennuksiin nähden hieman myöhäisempi. Pidennetyn kiertoajan malleilla kasvatetaan suurempi puustomäärä ja samalla lisätään hiilen sidontaa ja hiilivarastoa. Juurikääpäriski kasvaa puuston vanhetessa ja myrsky- ja lumituhoriski on myös huomioitava mäntyvaltaisilla kasvupaikoilla.

Eroina muihin harvennusmalleihin pidennetyn kiertoajan malleissa ei ole laskettu taloudellista tuotto-odotusta, vaan malleilla maksimoidaan hiilen sidontaa ja puuntuotosta kiertoajalla. Malleissa harvennukset tehdään hieman myöhemmin ja lievempinä kuin muissa malleissa, jolloin puustopääoma pysyy korkeana ja uudistamisläpimitta saavutetaan tavanomaista myöhemmin.Pidennetyn kiertoajan malleissa uudistamisläpimitan keskiarvona on käytetty uudistamissuosituksen maksimi uudistusläpimittaa, eli uudistamishakkuu tehdään keskimäärin vasta 1,5–3 cm järeämpään puustoon.

Metsikön kiertoajan pidentämisellä tarkoitetaan metsänuudistamisen lykkäämistä myöhemmäksi, kuin mikä on tavanomainen, talousperusteinen ajankohta kyseiselle puustolle metsänhoidon suosituksissa.

Työlajin kestävyysnäkökulmat. Työn suunnittelussa otetaan huomioon metsänomistajan tavoitteet.

Työn suunnittelun, toteutuksen ja laadunhallinnan hyvät käytännöt.

Puuston kiertoajan pidentäminen

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

Ilmastokestävä metsänhoito on sekä ilmastonmuutoksen hillintää metsien avulla että sopeutumista muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Hiilenkierto metsäekosysteemissä ja puutuotteissa

**Hiilen sitoutuminen**

Metsänhoidon menetelmillä on merkittävä vaikutus puuston kasvuun, metsäekosysteemin hiilenkiertoon ja hiilen varastojen muutoksiin. Metsänhoidon lisäksi metsän hiilenkiertoon vaikuttavat useat ympäristötekijät, kuten lämpötila, kosteus ja metsämaan ominaisuudet. Metsänhoidon menetelmien vaikutukset hiilenkiertoon riippuvat tarkastelun aikajänteestä, mikä on syytä huomioida vaihtoehtojen arvioinnissa.
Metsäekosysteemi on hiilen varasto. Hiiltä varastoituu puustoon ja metsämaahan. Hiiltä varastoituu myös puusta valmistettaviin tuotteisiin. Kivennäismailla maaperän hiilivarasto voi olla lähes kaksinkertainen ja turvemailla monikymmenkertainen puuston hiilivarastoon nähden.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Hiilenkierto metsäekosysteemissä ja puutuotteissa

**Hiilen vapautuminen**

Metsämaa ja metsäkasvillisuus sitovat tehokkaasti hiiltä. Metsät toimivat hiilinieluina silloin, kun ne sitovat ilmakehästä enemmän hiiltä kuin sieltä vapautuu tai poistetaan. Hiiltä sitoutuu ilmakehästä metsään puiden ja muiden kasvien kasvaessa yhteyttämisen kautta. Lisäksi metsämaan mineraalien rapautuminen poistaa hiilidioksidia ilmakehästä. Maaperään hiiltä kertyy puuston ja metsäkasvillisuuden, hakkuutähteiden ja mikrobien hajotessa. Turvemailla hiiltä kertyy turpeeseen, kun korkea vedenpinta hidastaa hajotusta. Hiiltä huuhtoutuu maahan myös elävien latvusten ja hakkuutähteiden pinnoilta.
Hiiltä poistuu hakkuiden ja hakkuutähteiden korjuun yhteydessä, kun biomassaa poistetaan metsästä. Metsästä vapautuu hiiltä ilmakehään kasvien ja juurten hengityksen sekä hajotusprosessien kuten puiden lahoamisen kautta. Turvemailla hiiltä vapautuu turpeesta myös metaanin muodostumisessa. Lisäksi metsämaasta hiiltä poistuu eroosion ja huuhtoutumisen kautta.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Hiilenkiertoon liittyviä käsitteitä metsänhoidon suosituksissa

Metsänhoidon suosituksissa kuvatut ilmastokestävyyteen liittyvät termit on muokattu useita lähteitä käyttäen .
- **Hiilinielu:** Metsä on hiilinielu, mikäli puustoon ja maaperään sitoutuvan hiilen määrä ylittää siitä poistuvan hiilen määrän. Tällöin metsän hiilivarasto kasvaa. Metsissä tapahtuu sekä hiilen sitoutumista yhteyttämisen seurauksena että vapautumista lahoamisen ja maahengityksen seurauksena. Jos hiiltä vapautuu enemmän kuin sitä sitoutuu, on metsä hiilen lähde. Metsät ja puutuotteet ovat yhteensä hiilinielu, jos niiden yhteenlaskettu hiilivarasto kasvaa ja hiilen lähde, jos niiden hiilivarasto pienenee.
- **Hiilivarasto:** Ekosysteemiin tai sen osaan varastoitunut hiili. Metsän hiilivarasto koostuu maanpäällisen ja -alaisen elävän ja kuolleen biomassan hiilestä. Hiilivarastoina toimivat puut, muu kasvillisuus, maaperäeliöstö mukaan lukien mikrobit, kuollut puuaines ja karike. Hiiltä on varastoituneena myös metsämaan hiilipitoisissa yhdisteissä. Metsän lisäksi hiilivarastoja ovat puusta valmistetut tuotteet. Hiilivaraston muutosta kuvaa vuosittainen hiilitase.
- **Metsien hiilitase:** Metsän eli puuston, muun kasvillisuuden ja maaperän yhteen lasketun hiilivaraston muutos, jossa on huomioitu myös hakkuussa poistuva hiili. Metsien käytön hiilitaselaskelmiin huomioidaan useimmiten myös puuntuotanto- ja puutuoteketjun päästöt, puutuotteiden korvausvaikutukset sekä tuotteiden elinkaaret. Positiivinen tase = varaston kasvu, negatiivinen tase = varaston pieneneminen.
- **Hiilen lisäisyys:** Hiilikompensaatiossa käytössä oleva termi, jossa päästövähennys tai hiilinielu/-varasto lisääntyy verrattuna tavanomaisena pidettyyn toimintatapaan. Suomessa tavanomaisena tapana voidaan pitää metsänhoidon suositusten mukaista, vallitsevaa metsänhoitoa. Hiilinielujen lisäämiseen tähtäävää toimenpidettä vastaan voidaan myöntää hiilinieluhyvityksiä vain siltä osin, kun hiilinielun lisäys on seurausta kyseisestä toimenpiteestä, eikä olisi tapahtunut joka tapauksessa osana tavanomaista metsänkäsittelyä.
- **Hiilinegatiivisuus:** Tilanne, jossa päästöjä sidotaan toiminnassa enemmän kuin tuotetaan ilmakehään, eli päästöt ovat negatiivisia.
- **Kasvihuonekaasut:** Merkittävimmät ilmaston lämpenemiseen vaikuttavat kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja typpioksiduuli (N2O). Muita merkittäviä kasvihuonekaasuja ovat vesihöyry (H2O), otsoni (O3) sekä freonit. Kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmaston lämpenemistä haittaamalla maan pinnalta lähtevän lämpösäteilyn siirtymistä avaruuteen.
- **Kasvihuonekaasutase, -päästö ja -nielu:** Kasvihuonekaasupäästöllä tarkoitetaan ilmakehään vapautuvaa kasvihuonekaasujen määrää ja nielulla vastaavasti ilmakehästä sitoutuvaa määrää. Päästöt lämmittävät ilmakehää ja nielut viilentävät sitä. Kasvihuonekaasutase lasketaan kasvihuonekaasupäästöjen ja -nielujen erotuksena. Laskennassa eri kaasut yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi (CO2-ekv.), eli sellaiseksi määräksi hiilidioksidia, jolla olisi sama ilmastoa lämmittävä vaikutus. Yhteismitallistamisessa käytetään lukuarvona lämmityspotentiaalikertoimia (GWP, The global Global warming potential) usein tavallisesti 100 vuoden ajalle. Hiilidioksidille annettu kerroin (GWP(100)) on 1, metaanille 25 ja typpioksiduulille 298. Metsien kasvihuonekaasujen tarkastelussa huomioidaan yleensä hiilidioksidin (CO2) lisäksi myös metaani (CH4) ja typpioksiduuli (N2O) CO2-ekvivalentteina.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Ilmastonmuutosskenaariot

Ilmastonmuutoksessa on monia osatekijöitä. Keskeistä on kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidin, ilmakehän lämpötilaa nostava vaikutus ja sen seurannaisvaikutukset. Ilmastonmuutoksen mallintamiseen käytetään skenaarioita eli kuvauksia vaihtoehtoisista, mahdollisista tulevaisuuksista.
RCP:t (Representative Concentration Pathway) ovat IPCC:ssä (Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli) vuonna 2014 hyväksyttyjä ilmaston mallinnukseen ja tutkimukseen käytettäviä skenaarioita. RCP:n arvo lasketaan määrittämällä ilmastosysteemiin imeytyvän auringonsäteilyn ja Maasta avaruuteen poistuvan pitkäaaltoisen säteilyn erotus vuonna 2100 ja vertaamalla sitä arvoon, joka säteilyllä oli ennen teollista vallankumousta (muutos: +2,6, +4,5, ja +8,5 W/m²).
- RCP2.6-skenaariossa maailmanlaajuisten hiilidioksidipäästöjen oletetaan kääntyvän nopeaan laskuun 2020-luvulla ja päästöjen painuvan nollaan noin vuonna 2080. Tämä vaikuttaa epätodennäköiseltä nykyisen kehityksen valossa.
- RCP4.5-skenaariossa päästöt nousevat aluksi vielä hieman, mutta kääntyvät laskuun vuosisadan puolivälissä ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus vakiintuu vuoden 2100 tienoilla.
- RCP8.5 kuvaa skenaariota, jossa pyrkimys päästöjen rajoittamiseen epäonnistuu täysin. Tällöin hiilidioksidipäästöt kasvavat nopeasti ja kolminkertaistuvat vuoteen 2100 mennessä.

Metsähoidon suosituksissa käytetään pääasiassa skenaarioita RCP4.5 ja 8.5, kun kuvataan il-mastoon liittyvää metsien kehitystä.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Ilmaston muuttuminen Suomessa

Uusimpien ilmastonmuutosta koskevien malliennusteiden mukaan Suomen vuotuisen keskilämpötilan oletetaan nousevan 2–6 astetta ja vuotuisen sadannan lisääntyvän 6–18 prosenttia vuoteen 2100 mennessä. Ennusteen oletus on, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus lisääntyy nykyilmaston (tarkastelujakso 1981–2010) noin 350 ppm:stä 430–940 ppm:än. Ennen teollistumisen aikaa hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä oli noin 280 ppm.
Vuosina 2040–2069 vuotuisen keskilämpötilan oletetaan olevan 2–3 astetta ja vuotuisen sadannan 6–11 prosenttia korkeampi kuin nykyään. Nämä ennusteet perustuvat Ilmatieteen laitoksen laskemiin 28 ilmastomallin keskiarvotuloksiin.

Näin ilmastonmuutoksen vaikutusten oletetaan kehittyvän Suomessa:
- Sää lämpenee ja sadanta lisääntyy selvästi enemmän talvella kuin kesällä.
- Hellepäivien määrä lisääntyy ja kuivuusjaksot yleistyvät sekä keväällä että kesällä.
- Runsassateisia päiviä esiintyy yhä useammin.
- Kylmiä talvia esiintyy aikaisempaa harvemmin.
- Ilmaston lämpenemisen edetessä routajaksot lyhenevät, ja Etelä-Suomessa maa voi yhä useammin jäädä talvella roudattomaksi.
- Tuulisuudessa ja myrskyjen esiintymisessä ei arvioida tapahtuvan suuria muutoksia, mutta voimakkaiden myrskyjen osuus saattaa kasvaa.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Ilmastonmuutoksen vaikutukset metsiin ja metsätalouteen

Ilmaston lämpeneminen yhdessä kohonneen hiilidioksidipitoisuuden kanssa lisää puiden kasvua, mutta valoisan ajan pituuden pysyminen muuttumattomana vähentää lämpenemisestä saatavaa hyötyä. Aikainen kasvun alkaminen ja myöhäinen päättyminen lisäävät kasvua ja hiilensidontaa, mutta samalla hallavaurioriski kasvaa.
Lumipeitteen oheneminen ja häviäminen muuttavat maan lämpö- ja kosteusoloja ja vaikuttavat puiden kasvuun. Toistuvan jäätymisen ja sulamisen todennäköisyys maassa ja maanpinnalla lisääntyy, mikä voi vaurioittaa juuria ja haitata pienten taimien talvehtimista. Puiden hengityksen lisääntyminen talven aikana kuluttaa myös energiavarastoja, mikä altistaa pakkasvaurioille.
Kuivuuskausien lisääntyminen on kuivuudelle alttiilla kasvupaikoilla haitallista pintajuurisille puille kuten kuuselle. Pitkäaikainen kuivuus voi heikentää puiden elinvoimaisuutta ja kasvua sekä altistaa puita seurannaistuhoille. Kuivuuskaudet lisäävät metsäpaloriskiä, mutta metsäpalot ovat olleet toistaiseksi harvalukuisia ja melko pienialaisia.

Ilmastonmuutos lisää useimpien hyönteis- ja sienituhojen riskiä. Suurimmat tuhoriskin aiheuttajat Suomen metsätaloudelle ovat juurikääpä, kirjanpainaja sekä roudattoman ajan pidentyessä lisääntyvä myrskytuhoherkkyys.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Puuston kasvu muuttuvassa ilmastossa

Ilmastonmuutoksen myötä kasvukausi pitenee ja puuston kasvuolosuhteet — esimerkiksi lämpöolosuhteet — muuttuvat monelta osin puuston hiilensidonnalle ja kasvulle otollisemmiksi. Näin tapahtuu etenkin Pohjois-Suomessa, missä metsien kasvua rajoittaa nykyään lyhyehkö kasvukausi ja melko alhaiset kesälämpötilat toisin kuin Etelä-Suomessa. Puuston kasvun oletetaankin lisääntyvän Pohjois-Suomessa suhteellisesti enemmän kuin Etelä-Suomessa.
Puuston viime vuosikymmenien lisääntyneestä kasvusta arvioidaan kahden kolmasosan olevan ihmisen suoraa vaikutusta, esimerkiksi ojituksen ja puustopääoman lisääntymisen seurausta. Myös lannoituksilla on lisätty metsien kasvua. Kolmasosa on ympäristön muutosten vaikutusta, esimerkiksi lämpöolosuhteiden ja ilmakehän lisääntyneen hiilidioksidipitoisuuden muutosten seurausta. Typpilaskeuma voi lisätä puuston kasvua, mutta erityisesti Pohjois-Suomen metsissä laskeuma on pientä.
Etelä-Suomessa varsinkin kuusen kasvu voi kärsiä hyvin vettä läpäisevillä kasvupaikoilla, kun ilmasto lämpenee ja kuivuus sen myötä lisääntyy. Voimakas lämpeneminen voi vähentää jopa männyn kasvua. Metsien rakenteeseen ja puuston kasvuun sekä hiilenvarastoihin vaikuttavat ilmastonmuutoksen lisäksi myös metsien hoidon ja hakkuiden intensiteetti sekä ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät tuhoriskit.

Suomen metsien kannalta todennäköisin ilmastonmuutosvaihtoehto lienee sellainen, missä männyn kasvu lisääntyy etenkin Pohjois-Suomessa ja koivun koko maassa. Ilmastonmuutoksen edetessä lämpeneminen vaikuttaa haitallisesti kuusen kasvuun etenkin Etelä-Suomessa. Muutos myös voimistaa ja luo uusia metsiin kohdistuvia riskejä. Tuulituhojen mahdollisuus kasvaa maan routaisuuden vähenemisen seurauksena, lumituhot lisääntyvät Pohjois-Suomessa ja kuivuusjaksot vaikeuttavat etenkin kuusimetsien kasvua Etelä-Suomessa.
Ilmastonmuutoksen on ennustettu lisäävän metsäpaloriskiä, koska lämpötilat nousevat ja kesällä kuivuusjaksot yleistyvät. Lämpenevän ilmaston myötä tuhohyönteisten esiintymisedellytykset paranevat ja bioottisten (tautien ja tuholaisten aiheuttamien) metsätuhojen mahdollisuus kasvaa etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Metsätuhoriskit kasvavat ilmastonmuutoksen seurauksena

Metsien tuhonaiheuttajat ja puiden lahottajat ovat osa luonnon kiertokulkua ja monimuotoisuutta. Ilmastonmuutoksen arvioidaan kuitenkin lisäävän monia tuhoriskejä, jotka voivat muodostua metsätalouden kannalta hyvin haitallisiksi. Tämä korostaa ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja tuhojen torjunnan merkitystä.
Ilmaston lämpeneminen lisää sellaisia taudin- ja tuhonaiheuttajia, joiden leviämistä Suomen kylmä ilmasto on aiemmin ehkäissyt. Uusia tuhonaiheuttajia voi saapua esimerkiksi ilmavirtausten tuomina, mutta myös ulkomaisten taimien, puutavaran tai puisen pakkausmateriaalin mukana.
Ilmastonmuutos voi lisätä kuivuudesta aiheutuvien tuhojen sekä tuuli- ja lumituhojen riskiä sekä näistä aiheutuvia seurannaistuhoja, kuten kirjanpainajatuhoja. Ilmaston lämpeneminen edistää juurikäävän aiheuttamia tuhoja, mikä edelleen lisää metsien tuuli- ja lumituhoriskejä.

Ilmastonmuutoksen kasvattamat tuhoriskit vaihtelevat puulajeittain ja kasvupaikoittain sekä maantieteellisesti. Lisääntyvät riskit tulee ottaa huomioon metsien hoidossa ja hakkuissa. Myös puuston elinvoimaisuuteen on syytä kiinnittää entistä suurempi huomio.
Seuraavissa karttakuvissa (Kuvat 11 ja 12) on esitetty ilmastonmuutoksen oletettuja vaikutuksia metsiin. Esitetyt arviot ovat suuntaa-antavia ja ne on tehty pääosin RCP4.5 ja RCP8.5 -skenaarioita käyttävien vaikutustutkimusten perusteella. Arviot kuvaavat keskimääräistä tilannetta maan eri osissa (eteläinen, keskinen ja pohjoinen Suomi).

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Ilmastonmuutoksen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen

Ilmastonmuutos vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen sekä suoraan että välillisesti. Yksittäisten lajien ja kokonaisten kasvillisuusvyöhykkeiden levinneisyys voi siirtyä pohjoisemmaksi suoraan ilmastonmuutoksen seurauksena. Välilliset vaikutukset voivat silti olla merkittävämmät. Metsien hoito vaikuttaa yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa metsien ikä- ja puulajisuhteisiin.
Ilmastonmuutoksen torjunnan ja siihen sopeutumisen yhteydessä tulee kiinnittää samanaikaisesti huomiota myös monimuotoisuusvaikutuksiin. On olemassa riski, että yksinomaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen estämiseen tähtäävillä toimenpiteillä aiheutetaan haittaa luonnon monimuotoisuudelle ja sitä kautta heikennetään ekosysteemien sopeutumisen mahdollisuuksia pitkällä aikavälillä.
Jos ainespuun ja muun metsäbiomassan käyttöä lisätään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, on huolehdittava, ettei esimerkiksi järeän lahopuun määrä metsissä vähene. Tämä olisi metsien monimuotoisuudelle haitallista, koska monet uhanalaiset lajit ovat riippuvaisia juuri järeästä lahopuusta.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Ilmastonmuutoksen hillinnän merkitys metsänkäsittelyssä

Metsänhoidolla vaikutetaan hiilinielujen ja -varastojen kehittymisen suuntaan ja voimakkuuteen. Metsän kokonaishiilitaseen kannalta metsän puuntuotos, hakkuiden intensiivisyys, biomassan hajotustoiminta, erilaiset häiriöt ja fossiilisten raaka-aineiden korvausvaikutukset voivat olla merkittävämpiä seikkoja kuin valittu metsänkäsittelymenetelmä.
Metsämaahan päätyvä karike kerryttää maaperään hiiltä, kunnes tasapaino hiilen sitoutumisen ja vapautumisen välillä on saavutettu. Puuston hiilivaraston kartuttaminen on mahdollista vain tiettyyn rajaan asti. Metsien ikääntyessä puuston tuhoriskit kasvavat. Metsätuhojen vähentävä vaikutus metsien hiilensidontakapasiteettiin on merkittävä, ja sen on ennustettu ilmaston lämmetessä edelleen voimistuvan.
Suomen metsät toimivat hiilen nieluina eli metsien puustoon ja maaperään varastoituu vuosittain enemmän hiiltä kuin niistä vapautuu takaisin ilmakehään. Hakkuut vaikuttavat metsien hiilivaraston kehitykseen ja ne voivat aiheuttaa suurta vaihtelua metsien vuotuiseen hiilitaseeseen. Tarkastelutaso (valtakunta, yksittäinen metsätila, metsikkö) vaikuttaa siihen, kuinka suurena vaihtelu näyttäytyy.

Tavoitteellinen metsänhoito auttaa ylläpitämään puuston kasvukykyä ja hiilensidontaa. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös maaperän hiilivarastoihin ja kasvihuonekaasupäästöjen minimointiin erityisesti suometsissä, joissa on suuri hiilivarasto. Hiilidioksidin lisäksi on syytä ottaa huomioon voimakkaiden kasvihuonekaasujen, kuten metaanin ja typpioksiduulin, muodostuminen metsäekosysteemissä. Ilmastonmuutosta voi hillitä mm. lannoittamalla, metsittämällä ja välttämällä tarpeettoman tehokasta kuivatusta suometsissä.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Puutuotteiden hiilivarasto ja puutuotteiden substituutiovaikutukset

Suomen metsät ja puutuotteet sitovat vuosittain hiilidioksidia määrän, joka vastaa vajaata puolta maamme kasvihuonekaasujen päästöistä. Vaikka raakapuun ja hakkuutähteiden mukana metsästä poistuu hiiltä, osa tästä hiilestä varastoituu puusta tehtäviin tuotteisiin. Puuston, metsämaan ja puutuotteiden yhteisestä hiilensidonnasta puutuotteiden osuus on viime vuosina ollut noin 13 %. Puutuotteiden hiilivaraston säilymisaika vaihtelee tuotteiden käyttöiän ja kierrätettävyyden perusteella. Kasvihuonekaasuinventaarioissa sahatavaran sisältämä hiili puoliintuu 35 vuodessa, puulevyjen 25 vuodessa ja sellun kahdessa vuodessa.
Korvaus- eli substituutiovaikutus syntyy, kun uusiutuvilla puupohjaisilla tuotteilla korvataan uusiutumattomiin luonnonvaroihin pohjautuvia tuotteita tai korvataan tuotteita, joiden valmistus kuluttaa runsaasti energiaa. Substituutiona pidetään esimerkiksi energianpuunkäyttöä, kun se korvaa uusiutumattomia polttoaineita, kuten kivihiiltä, öljyä tai maakaasua. Vaikka energiapuun osalta hiilen oletetaan vapautuvan välittömästi, sekin tuottaa ilmastohyötyä, jos samalla korvataan fossiilista energiaa ja vähennetään sen käyttöä.
Suomessa korvaus- eli substituutiovaikutus on selvästi suurempi kuin puutuotteisiin vuosittain sitoutuvan hiilen määrä.

Metsien ja puunkäytön kokonaisvaikutus ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksiin riippuu siitä, millä tavoin metsiä hoidetaan ja käytetään sekä miten niistä korjattu raaka-aine hyödynnetään.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Hakkuista pidättäytyminen voi johtaa hiilivuotoihin

Puuston hakkuista pidättäytyminen on puuston tuhoriskeistä riippuen lyhyellä aikavälillä (alle 25 vuotta) tehokkain keino metsän hiilivaraston kasvattamiseksi. Hakkuista pidättäytymisen tehokkuutta ilmastonmuutoksen hillinnässä heikentää kuitenkin ns. hiilivuoto.
Vapaassa markkinataloudessa puutavaran kysyntä ja tarjonta hakevat jatkuvasti tasapainoa. Tällöin tarjolle tulevien puukauppakohteiden väheneminen jollain alueella voi kohdistaa kysynnän toisaalle. Tutkimuksissa hiilivuodolla on tarkoitettu jonkin maan metsien hakkuiden vähenemisestä aiheutuvaa hakkuiden lisäystä muissa maissa. Toisaalta jos puuraaka-aineen tarjonta pienenee, niin tuotteiden valmistuksessa kysyntä voi myös siirtyä muihin raaka-aineisiin.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Ilmastonmuutoksen hillinnän keskeisiä keinoja metsätilan hoidossa

Metsänomistaja vaikuttaa valinnoillaan siihen, millä tavoin hänen metsänsä hillitsevät ilmastonmuutosta. Päätavoitteiden tasapainoa tavoittelevassa metsänhoidossa metsien hiilitase pidetään positiivisena lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tässä otetaan huomioon niin puusto, maaperä kuin tuotteet.
Ilmastonmuutoksen hillinnän painottaminen voi tarkoittaa metsänomistajan kannalta ainakin seuraavia toimia:
Vain lyhyellä (alle 25 vuotta) aikavälillä:

- Myöhennetään uudistus- ja harvennushakkuita. Tämä edellyttää mm., että puusto on tervettä, eivätkä sitä uhkaa merkittävät tuhot. Tuhon kohdatessa metsästä voi muodostua jopa hiilen lähde.
- Vältetään tai myöhennetään ojien kunnostusta ojitetuissa suometsissä.
Lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä:
- Käytetään puuntuotantoa maksimoivia kiertoaikoja ja harvennusmalleja. Puuston kasvatustiheyksien nostaminen hidastaa puuston järeytymistä, mikä heikentää puuntuotannon kannattavuutta.
- Uudistushakkuun jälkeen metsä uudistetaan heti. Tämä lyhentää uudistushakkuun jälkeistä hiilipäästöjaksoa ja edistää puuston hiilensidontaa.
- Käytetään uudistamisessa jalostettua viljelymateriaalia. Näin on mahdollista lisätä puuntuotosta ja hiilensidontaa jopa 30 %:lla jalostamattomaan materiaaliin verrattuna.
- Suometsissä vältetään tarpeettoman tehokasta kuivatusta ja käytetään hyväksi jatkuvan kasvatuksen menetelmiä niille soveltuvilla kohteilla.
- Vahvistetaan metsänhoidolla metsien tuhonkestävyyttä. Metsätuhot vähentävät metsikön kykyä sitoa hiiltä ja voivat muuttaa alueen päästölähteeksi.
- Edistetään lahopuun jäämistä metsään. Tämä kerryttää maaperän hiilivarastoa.
- Lisätään lannoituksella puuston kasvua ja hiilensidontaa kasvatusmetsissä.
- Metsitetään puuttomat tai vähäpuustoiset joutoalueet. Metsittämällä saadaan lisää hiiltä sitovaa metsäalaa pitkällä aikavälillä.

Pitkällä aikavälillä myös soiden ennallistaminen tuottaa ilmastohyötyjä. Ennallistaminen säilyttää turpeen hiilivarastoa, mutta sillä voi olla ensimmäiset vuosikymmenet ilmastoa lämmittävä vaikutus metaanipäästöjen ja puuston kasvun taantumisen takia.
Tehostetun puuntuotannon ja hiilensidonnan lisäksi tai sijaan voidaan panostaa hiilen varastointiin puustoon ja maaperään. Tällöin metsää käsitellään niin, että hiilivarasto kasvaa. Tässä voidaan käyttää esimerkiksi seuraavia keinoja:
- pidennetään puuston kiertoaikoja, eli myöhennetään hakkuita
- kasvatetaan puustoa tiheämpänä
- vältetään maanpinnan muokkausta lyhyellä aikajänteellä
- vältetään tai myöhennetään ojien kunnostamista
- lisätään lannoituksella puuston kasvua ja hiilensidontaa
- suojellaan metsä ja tehdään vain metsän terveyttä ylläpitäviä hakkuita
- metsitetään joutoalueita.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Ilmastonmuutokseen sopeutuminen metsätilan hoidossa eri aikajänteillä

Metsänhoidolla ja hyvällä metsäsuunnittelulla voidaan vaikuttaa metsien kykyyn sopeutua ilmastonmuutokseen. Tämä on tärkeää, koska sopeutumisella voidaan varmistaa metsien kykyä tuottaa hyvinvointia myös tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksen edetessä metsät altistuvat yhä enemmän erilaisille metsätuhoille. Tästä syystä metsänhoidossa tulee ottaa huomioon odotettavissa olevat ja mahdolliset puuston terveyttä ja kasvua uhkaavat riskit.
Metsätuhoille altistuminen on aikaan ja paikkaan sidottua. Esimerkiksi kuivuusriski voi olla metsän nykytilanteessa olematon. Kuivuudelle altistuminen voimistuu tulevaisuudessa ja siihen vaikuttaa metsän haavoittuvuus. Huolehtimalla metsien terveydestä ja monimuotoisuudesta lisätään metsien kykyä vastustaa kasvavia tuhoriskejä.
Metsänomistajalle paras keino varautua omassa metsätaloudessa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on huolellinen harkinta metsien hoidosta ja käytöstä. Oikeilla valinnoilla voidaan vähentää ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia ja samalla varautua muutokseen eri aikajänteillä.

Metsien rakenteen muutos on hidasta. Tästä syystä ilmastonmuutokseen sopeutumista on syytä tarkastella metsien käytön suunnittelussa eri aikaväleillä. Pohjois-Suomessa nämä aikavälit ovat vielä pidempiä kuin Etelä-Suomessa.
1 \. **Lyhyen aikavälin** (alle 25 vuotta) metsänhoidon toimenpiteillä voidaan lisätä nykyisten metsien vastustuskykyä (resistenssi), eli vähentää haavoittuvuutta esimerkiksi hyönteis-, tuuli- ja lumituhoja vastaan.
2 \. **Keskipitkän aikavälin** (25–50 vuotta) metsänhoidon tavoitteena on vahvistaa metsien elinvoimaisuutta muuttuvassa ilmastossa sekä vähentää haavoittuvuutta aiheuttavia tekijöitä, kuten laajoja yhden puulajin metsiköitä.
3 \. **Pitkän aikavälin** (yli 50 vuotta) tavoitteena ovat muuttuneisiin olosuhteisiin sopeutuneet metsät (transition), mihin vaikutetaan esimerkiksi käyttämällä jalostettuja siemeniä ja taimia metsän uudistuksessa. Muuttuneisiin olosuhteisiin sopeutuneissa metsissä puulajikoostumus, puuston kiertoaika ja metsien käsittelymenetelmät voivat olla nykyisestä poikkeavia.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Ilmastonmuutokseen sopeutumisen keskeisiä keinoja metsänhoidossa

Metsien altistumista ilmastoriskeille voidaan pienentää lisäämällä nykyisten metsien vastustuskykyä tuhoja vastaan. Tämä tarkoittaa metsänomistajan kannalta erityisesti seuraavaa:
- Hyödynnetään tieto kasvupaikan ominaisuuksista ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista, kun valitaan kasvatettavia puulajeja.
- Perustetaan sekametsiä, joissa on kuusi–koivu- tai mänty–kuusi -sekoitus. Luontainen taimiaines hyödynnetään sekapuustoisuuden aikaansaamiseksi.
- Istutetaan kuusta kasvupaikoille, joilla on pieni kuivuusriski ja vältetään laajojen kuusimetsien syntymistä etenkin Etelä-Suomessa.
- Huolehditaan uudistusaloilla entistä paremmin maanmuokkauksen, viljelytyön sekä -materiaalin hyvästä laadusta. Tämä parantaa taimikon alkuun lähtöä ja vähentää esimerkiksi pienten taimien kuivumis- ja roustevaurioriskiä, jota ilmastonmuutos lisää.
Metsien haavoittuvuuden vähentäminen erilaisille riskeille edellyttää keskipitkän ja pitkän tähtäimen toimenpiteitä. Tämä tarkoittaa metsänhoidossa metsänomistajan kannalta erityisesti seuraavaa:

- Vältetään metsätilan tasolla yksipuolista puustorakennetta. Käytetään useita metsänkasvatuksen menetelmiä ja kasvatetaan monipuolisesti eri puulajeja.
- Käytetään metsänviljelyssä alueelle sopivinta jalostettua viljelymateriaalia aina, kun se on mahdollista.
- Noudatetaan ajantasaisia suosituksia viljelymateriaalin alkuperästä. Eteläisen alkuperän käyttö paljon pohjoisemmassa aiheuttaa riskin taimien sopeutumiselle, mikä korostuu ilmaston muuttuessa.
Pitkän aikavälin tavoite, muuttuneisiin olosuhteisiin sopeutuneet metsät, saavutetaan onnistuneilla lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimenpiteillä.
Tarkempia kuvauksia sopeutumisen toteutuksesta on esitetty metsänhoidon menetelmäkuvauksissa.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Luontainen uudistaminen muuttuvassa ilmastossa

Ilmaston lämpenemisen voidaan ajatella parantavan metsäpuiden siemensatoja, mutta ilmastonmuutos ei yksioikoisesti lisää niitä. Männyn luontaisen uudistamisen edellytykset voivat parantua Pohjois-Suomessa, jossa alhaiset lämpötilat rajoittavat siementen tuleentumista nykyään.
Metsän luontaisessa uudistamisessa on syytä varautua tuulituhojen yleistymiseen siemen- ja suojuspuualoilla. Tuulituhoriskiä voidaan pienentää kiinnittämällä erityishuomio uudistusalan tuulioloihin tai sopeutua tuhoihin lisäämällä siemenpuiden lukumäärää. Luontaisesti uudistettavan metsikön viimeisenä harvennushakkuuna käytettävällä väljennyshakkuulla on mahdollisuus parantaa tulevien siemen-/suojuspuiden tuulen kestävyyttä sekä valmistaa latvusta siementuotantoon. Samalla tavoin jatkuvan kasvatuksen metsiköissä tulee huolehtia riittävästä elinvoimaisten, siementuotantokykyisten puiden määrästä luontaisen uudistumisen edellytysten varmistamiseksi.
Lumipeitteen vähenemisestä johtuen siementen itämiselle otollisin aika keväällä lyhenee Etelä-Suomessa. Kuivuuden ja poutakausien yleistyminen ja pidentyminen lisäävät sirkkataimien kuolleisuutta, joskin aikaisin keväällä orastuneet taimet kestävät yllättävän pitkiäkin poutajaksoja. Poutajakso on erityisen haitallinen heti siemenkuoren aukeamisen jälkeen. Lumipeitteen väheneminen lisää roustetuhoja. Tiheä siemenpuuasento vähentää rousteen muodostumista.

Rankkasateiden yleistyminen lisää eroosion aiheuttamia tuhoja itäville siemenille ja sirkkataimille. Eroosioriskiä voidaan vähentää oikein tehdyllä (riittävän pinnallisella) maanmuokkauksella.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Metsänviljely muuttuvassa ilmastossa

Metsänviljelyssä varmistetaan siementen ja taimien ilmasto- ja kasvupaikkavaatimukset. Oikea alkuperä turvaa onnistuneen viljelytuloksen. Etelästä liian kauas pohjoiseen siirrettyjen puiden kasvu jatkuu myöhempään kuin paikallisten puiden, jolloin talveentumattomat solukot vioittuvat pakkaskauden alettua ja puut altistuvat erilaisille tuhoille. Pitkät siirrot erilaisiin ilmasto-olosuhteisiin ovat puiden terveyden kannalta haitallisia.
Metsänjalostuksen avulla voidaan nopeuttaa metsäpuiden sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin ja varmistaa metsien tuotoskyvyn säilyminen tulevaisuudessa. Jalostuksessa eri alkuperiä testataan erilaisissa ympäristöissä. Metsänviljelyaineiston tuotantoon valitaan tulevaisuuden ilmastoon mahdollisimman hyvin sopeutuvia, geneettisesti stabiileja ja viljelyvarmoja yksilöitä.
Lumipeitteen väheneminen lisää roustetuhoja. Kylvöaloilla vaikutukset voivat olla merkittäviä, koska rouste on jo nyt usein merkittävin kylvötulosta heikentävä tekijä. Roustetuhoja voi ehkäistä pinnallisella ja pienialaisella muokkauksella, jossa humustakin jätetään muokkausjälkeen. Lumipeitteen väheneminen vähentää jälki-itämistä eli siementen itämistä kylvöä seuraavana kasvukautena. Etelä-Suomessa jälki-itäminen on tosin ollut marginaalista tähänkin asti. Pohjoisempana asialla voi olla merkitystä, koska hyvät siemensadot ovat harvinaisia ja jälki-itämisen osuus on ollut jopa 30 %.

Lumipeitteen vähenemisestä johtuen siementen itämiselle otollisin aika keväällä lyhenee Etelä-Suomessa. Kuivuuden sekä poutakausien yleistyminen ja pidentyminen lisää sirkkataimien kuolleisuutta, joskin aikaisin keväällä orastuneet taimet kestävät yllättävän pitkiäkin poutajaksoja. Poutajakso on erityisen haitallinen heti siemenkuoren aukeamisen jälkeen. Kylvön yhteydessä siementen peittämisellä voidaan vähentää sirkkataimien kuolleisuutta. Siementen peittämiseen on haettu koneellisessa kylvössä uusien jyrsin- ja seularatkaisujen avulla.
Siemenviljelyksillä tuotetut jalostetut siemenet ja niistä kasvatetut taimet kasvavat metsikkösiemenalkuperiä paremmin. Männyllä jalostushyödyn on laskettu olevan 10–25 prosenttia tilavuuskasvussa. Lisäksi jalostuksella saadaan parannettua puuaineen laatua merkittävästi. Vastaavasti kuusella jalostushyödyksi on saatu ensimmäisen sukupolven siemenviljelyssiemenellä 20 prosenttia ja 1,5-polven siemenviljelyssiemenellä peräti 37 prosenttia.
Jalostuksella saadut kasvunlisäykset mahdollistavat kiertoajan lyhentämisen ja samanaikaisesti metsiköstä saatavan järeän tukkipuun määrän kasvun. Tämä antaa mahdollisuuden tehostaa hiilensidontaa.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Puunkorjuu muuttuvassa ilmastossa

Ilmastonmuutos edellyttää koko metsätaloudelta uusia toimintatapoja sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi talvien lauhtuminen ja kelirikkoaikojen muutokset haastavat metsäteollisuuden ympärivuotisen puuhuollon jo nyt.
Ilmaston lämmetessä routajaksot lyhentyvät, minkä vuoksi puuta korjataan jatkossa aiempaa yleisemmin huonosti kantavilla mailla ja sulan maan aikaan. Myös metsäteihin kohdistuva rasitus lisääntyy ilmastonmuutoksen myötä.
Juurikäävän torjumiseksi on syytä välttää maasto- ja puustovaurioita. Lisäksi kantokäsittelyä on syytä tehdä aiempaa aktiivisemmin myös taudin esiintymisen reuna-alueilla.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## Vierasperäisten puulajien käytön mahdollisuudet ilmastonmuutokseen sopeutumisessa

Puulajivalikoiman laajentaminen vierasperäisillä lajeilla on keino yrittää sopeutua ilmastonmuutokseen. Potentiaalia nähdään eritoten sellaisissa puulajeissa, jotka ovat sopeutuneet lämpimämpään ilmastoon.
Kasvatettavien puulajien valintaa säätelee metsälaki, ja metsäsertifiointi asettaa rajoituksia puulajien käytölle. Vierasperäisten puulajien käyttämistä Suomessa on tutkittu vähän, joten niihin liittyvät riskit ja mahdollisuudet tunnetaan huonosti verrattuna kotimaisiin puulajeihin.
Metsänhoidon suositukset eivät tue laajamittaista vierasperäisten puulajien käyttöä tai kansainvälistä taimikauppaa niihin liittyvien lisääntyneiden riskien, kuten tautien leviämisen, vuoksi.

# Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

## \[H2\]

**Lue lisää samasta aiheesta**: Metsätilan hoito | [**Metsien kestävä hoito ja käyttö**](/fi/kategoriat/metsien-kestava-hoito-ja-kaytto)

Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

Ilmastokestävä metsänhoito on sekä ilmastonmuutoksen hillintää metsien avulla että sopeutumista muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin. 

Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa Lannoituksella lisätään puuston kasvua ja hiilensidontaa.Saarsalmi, A. ja Mälkönen, E. 2001. Forest Fertilization Research in Finland: A Literature Review, Scandinavian Journal of Forest Research, 16:6, 514-535.&nbsp;Turvemaiden tuhkalannoituksella voidaan lisätä puuston kasvua pitkäkestoisesti 1–3 m³ hehtaarilla vuodessa 20–30 vuoden ajan.Hynynen, J., Huuskonen, S., Kojola, S. (toim.) 2017. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2017 METSÄ 150 – Metsänkasvatuksen keinot lisätä puuntuotantoa kestävästi ja kannattavasti. Lannoituskokeissa tuhkan käytöllä on voitu nostaa puuston kasvun tasoa 1,3–9-kertaiseksi 25–50 vuoden ajaksiMoilanen, M., Silfverberg, K., Hökkä, H. &amp; Issakainen, J. 2004. Comparing effects of wood ash and commercial PK fertiliser on the nutrient status and stand growth of Scots pine on drained mires. Baltic Forestry 10(2): 2–10.&nbsp;. Lannoitteiden tuotannon, kuljetuksen ja levityksen yhteenlaskettu hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin maanpäällisen biomassan eli käytettävään puustoon sitoutuvan hiilen määrä. Alla olevassa laskennassa ei kuitenkaan ole huomioitu maaperän hiilitasetta. Varsinkin turvemaalla lannoitus voi vähentää maaperän hiilinielua.Vastuullisella metsälannoituksella ilmastohyötyjä hanke-esite Lannoitteiden tuotannon ja levityksen elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt ovat pieniä verrattuna niillä aikaansaatuun hiilensidonnan lisäykseen puustossa yhdellä lannoituskerralla turve- ja kivennäismaalla. Rakeistus ja Kovetus (tuhkalannoitus 3500 kg/ha) ja Mineraalilannoite, P-K (esim. aiemmin Suometsän Y1 600kg/ha) ovat turvemaille toteutettuja lannoituksia, joiden vaikutusaika on yli 20 vuotta. Mineraalilannoite, N (typpeä 150 kg/ha) on kivennäismaa lannoitus, jonka vaikutusaika on tuhkalannoituksia lyhyempi noin 8 vuotta. Kuvan perusteena olevassa laskennassa ei ole huomioitu maaperän hiilitasetta. Lähde: VaMeLa-hanke Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen Turvemailla suurin hiilivarasto sijaitsee maaperässä eli turpeessa. Turvekerroksen paksuuden kasvaessa myös hiilen määrä on suurempi. Soiden ojittaminen ja siitä seurannut vedenpinnan lasku on kiihdyttänyt turpeen hajoamista. Lannoituksen vaikutuksesta maanpäällinen biomassan tuotos ja karikesato kasvavat, joten orgaanista ainetta tulee maahan enemmän. Lannoitus voi kiihdyttää turpeen hajoamista, kun voimistunut puusto haihduttaa aiempaa enemmän vettä, mikä kuivattaa turvekerrosta aiempaa syvemmälle. Lannoituskokeissa on turvemaiden maaperän hiilivaraston hajoamisesta vaihtelevia tuloksia, johtuen mahdollisesti enemmän vedenpinnan tasosta kuin lannoituksen vaikutuksesta. Eri tekijöiden vaikutusta turvemaiden hiilitaseeseen selvitetään käynnissä olevissa tutkimuksissa. Turvemailla lannoituksen aikaansaama puuston kasvunlisäys on kuitenkin suurempi kuin maaperän hiilidioksidipäästöt lyhyellä aikavälillä. Tämä viittaa siihen, että lannoituksella on ilmastonmuutosta hillitsevä vaikutus ainakin lyhyellä vuosikymmenen aika-asteikolla.Ojanen, P., Penttilä,T., Tolvanen, A., etc. 2019. Long-Term Effect of Fertilization on the Greenhouse Gas Exchange of Low-Productive Peatland Forests. Forest Ecology and Management 432 (2019): 786–98. Kasvihuonekaasut Turvemailla käytetään typettömiä lannoitteita, eikä lannoituksen ole havaittu aiheuttavan typpioksiduulipäästöjä. Koska tuhkalannoitus alentaa vedenpinnantasoa turpeessa, vaikuttaa se yleensä maaperän metaanipäästöihin vähentävästi. Kuitenkin turpeen hajoamisesta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen on havaittu usein lisääntyvän.Ojanen, P., Penttilä,T., Tolvanen, A., etc. 2019. Long-Term Effect of Fertilization on the Greenhouse Gas Exchange of Low-Productive Peatland Forests. Forest Ecology and Management 432 (2019): 786–98.

# Lannoitus turvemaalla - Ilmasto

## Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Lannoituksella lisätään puuston kasvua ja hiilensidontaa. Turvemaiden tuhkalannoituksella voidaan lisätä puuston kasvua pitkäkestoisesti 1–3 m³ hehtaarilla vuodessa 20–30 vuoden ajan. Lannoituskokeissa tuhkan käytöllä on voitu nostaa puuston kasvun tasoa 1,3–9-kertaiseksi 25–50 vuoden ajaksi.
Lannoitteiden tuotannon, kuljetuksen ja levityksen yhteenlaskettu hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin maanpäällisen biomassan eli käytettävään puustoon sitoutuvan hiilen määrä. Alla olevassa laskennassa ei kuitenkaan ole huomioitu maaperän hiilitasetta. Varsinkin turvemaalla lannoitus voi vähentää maaperän hiilinielua.

# Lannoitus turvemaalla - Ilmasto

## Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Turvemailla suurin hiilivarasto sijaitsee maaperässä eli turpeessa. Turvekerroksen paksuuden kasvaessa myös hiilen määrä on suurempi. Soiden ojittaminen ja siitä seurannut vedenpinnan lasku on kiihdyttänyt turpeen hajoamista.
Lannoituksen vaikutuksesta maanpäällinen biomassan tuotos ja karikesato kasvavat, joten orgaanista ainetta tulee maahan enemmän. Lannoitus voi kiihdyttää turpeen hajoamista, kun voimistunut puusto haihduttaa aiempaa enemmän vettä, mikä kuivattaa turvekerrosta aiempaa syvemmälle.
Lannoituskokeissa on turvemaiden maaperän hiilivaraston hajoamisesta vaihtelevia tuloksia, johtuen mahdollisesti enemmän vedenpinnan tasosta kuin lannoituksen vaikutuksesta. Eri tekijöiden vaikutusta turvemaiden hiilitaseeseen selvitetään käynnissä olevissa tutkimuksissa.

Turvemailla lannoituksen aikaansaama puuston kasvunlisäys on kuitenkin suurempi kuin maaperän hiilidioksidipäästöt lyhyellä aikavälillä. Tämä viittaa siihen, että lannoituksella on ilmastonmuutosta hillitsevä vaikutus ainakin lyhyellä vuosikymmenen aika-asteikolla.

# Lannoitus turvemaalla - Ilmasto

## Kasvihuonekaasut

Turvemailla käytetään typettömiä lannoitteita, eikä lannoituksen ole havaittu aiheuttavan typpioksiduulipäästöjä. Koska tuhkalannoitus alentaa vedenpinnantasoa turpeessa, vaikuttaa se yleensä maaperän metaanipäästöihin vähentävästi. Kuitenkin turpeen hajoamisesta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen on havaittu usein lisääntyvän.

Turvemaiden lannoituksilla parannetaan puuston kasvua, joka kärsii ravinne-epätasapainosta. Puusto reagoi lannoitukseen lisäämällä neulasmäärää, jolloin yhteyttäminen lisääntyy ja puuston kasvu paranee, samalla puusto haihduttaa enemmän vettä, jolloin ojien kunnostuksen tarve vähenee. Turvemailla lannoituksen vaikutukset eivät ole ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta yksiselitteiset.

Lannoitus turvemaalla

Turvemaiden lannoituksilla parannetaan puuston kasvua, joka kärsii ravinne-epätasapainosta. Puusto reagoi lannoitukseen lisäämällä neulasmäärää, jolloin yhteyttäminen lisääntyy ja puuston kasvu paranee, samalla puusto haihduttaa enemmän vettä, jolloin ojien kunnostuksen tarve vähenee. Turvemailla lannoituksen vaikutukset eivät ole ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta yksiselitteiset. 

Lannoitus turvemaalla - Ilmasto

Sopeutuvatko metsälajit ilmastonmuutokseen? Ilmastonmuutos muuttaa elinympäristöjä ja haastaa lajeja sopeutumaan. Osa metsälajeista hyötyy pitkällä aikavälillä ilmaston lämpenemisestä ja kasvukauden pitenemisestä, kun taas toiset lajit taantuvat&nbsp;Määttänen ym. 2023. Combined threats of climate change and land use to boreal protected areas with red-listed forest species in Finland. Global Ecology and Conservation vol 41.. Mitä monimuotoisempia ja runsaslajisempia metsät ovat, sitä paremmin ne kykenevät sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Lajit reagoivat yksilöllisesti ilmasto-oloissa tapahtuviin muutoksiin. Suomessa yleisenä esiintyvät lajit, joiden levinneisyysalue on laaja, kykenevät parhaiten sopeutumaan ilmastossa tapahtuviin muutoksiin. Esimerkiksi putkilokasvi- ja puulajit hyötynevät kasvukauden pitenemisestä ilmaston lämmetessä&nbsp;Pöyry, J., Toivonen, H. 2005. Climate change adaptation and biological diversity. FINADAPT Working Paper 3, Finnish Environment Institute Mimeographs 333, Helsinki, 46 s.. Etelä-Suomen lajisto voi myös muuttua uusien tulokaslajien saapumisen myötä.Osa lajeista voi myös taantua ilmastossa tapahtuvien muutoksien vuoksi, mitkä vaikuttavat lajien elintoimintoihin, levinneisyysalueeseen tai eliöyhteisön rakenteeseen. Kevään aikaistuminen ja eri vuodenaikojen mukaisen rytmin muutokset voivat vaikeuttaa esimerkiksi pölyttäjähyönteisten ja kasvien välistä vuorovaikutusta. Moni Suomessa elävistä harvinaisista hyönteislajeista on täysin riippuvainen tietyn kasvin esiintymisestä ja kukintojen ajoittumisesta.Pohjoisessa elävien lajien levinneisyysalue on usein suppea, lajit ovat pitkälle erikoistuneita ja esiintyvät harvinaisina ankarissa ilmasto-oloissa. Tämän vuoksi pohjoisten lajien arvioidaan olevan herkempiä ilmastonmuutokselle. Niiden suppeiden elinalueiden pirstaloituminen heikentää lajien tilaa entisestään.Ilmastoviisaita keinoja lajien turvaamiseenMonimuotoisuuden turvaaminen helpottaa ekosysteemin sopeutumista ilmastonmuutokseen. Haasteet liittyvät vahvasti toisiinsa, jolloin niitä on pyrittävä ratkaisemaan yhdessä. Metsien suojelun lisääminen ja lajien turvaaminen metsänhoidossa auttavat sekä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta että torjumaan ilmastonmuutosta. Suojellut alueet ja säästöpuut toimivat sekä hiilinieluina että -varastoina.Käytännössä tämä edellyttää suojelualueverkoston ja talousmetsien hoidon suunnittelua siten, että lajeille soveltuvaa elinympäristöä säilytetään riittävästi ja että elinympäristöt kytkeytyvät toisiinsa. Se mahdollistaa lajien siirtymisen sopiville elinalueille ilmasto-olosuhteiden muuttuessa. Elinympäristöjen heikentäminen johtaa myös lajien sopeutumiskyvyn heikentymiseen ja sukupuuttoriskin kasvuun.Monet monimuotoisuudelle arvokkaat alueet, kuten jyrkänteiden alusmetsät, kurut ja pienvedet pysyvät luontaisesti ympäristöään viileämpinä. Ilmaston lämmetessä tällaiset pienet elinympäristölaikut voivat toimia turvapaikkoina lajeille, jotka eivät pärjää muuttuneessa ilmastossa.

# Lajien turvaaminen metsänhoidossa – Ilmasto

## Sopeutuvatko metsälajit ilmastonmuutokseen?

Ilmastonmuutos muuttaa elinympäristöjä ja haastaa lajeja sopeutumaan. Osa metsälajeista hyötyy pitkällä aikavälillä ilmaston lämpenemisestä ja kasvukauden pitenemisestä, kun taas toiset lajit taantuvat . Mitä monimuotoisempia ja runsaslajisempia metsät ovat, sitä paremmin ne kykenevät sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Lajit reagoivat yksilöllisesti ilmasto-oloissa tapahtuviin muutoksiin. Suomessa yleisenä esiintyvät lajit, joiden levinneisyysalue on laaja, kykenevät parhaiten sopeutumaan ilmastossa tapahtuviin muutoksiin. Esimerkiksi putkilokasvi- ja puulajit hyötynevät kasvukauden pitenemisestä ilmaston lämmetessä . Etelä-Suomen lajisto voi myös muuttua uusien tulokaslajien saapumisen myötä.Osa lajeista voi myös taantua ilmastossa tapahtuvien muutoksien vuoksi, mitkä vaikuttavat lajien elintoimintoihin, levinneisyysalueeseen tai eliöyhteisön rakenteeseen. Kevään aikaistuminen ja eri vuodenaikojen mukaisen rytmin muutokset voivat vaikeuttaa esimerkiksi pölyttäjähyönteisten ja kasvien välistä vuorovaikutusta. Moni Suomessa elävistä harvinaisista hyönteislajeista on täysin riippuvainen tietyn kasvin esiintymisestä ja kukintojen ajoittumisesta.Pohjoisessa elävien lajien levinneisyysalue on usein suppea, lajit ovat pitkälle erikoistuneita ja esiintyvät harvinaisina ankarissa ilmasto-oloissa. Tämän vuoksi pohjoisten lajien arvioidaan olevan herkempiä ilmastonmuutokselle. Niiden suppeiden elinalueiden pirstaloituminen heikentää lajien tilaa entisestään.**Ilmastoviisaita keinoja lajien turvaamiseen**Monimuotoisuuden turvaaminen helpottaa ekosysteemin sopeutumista ilmastonmuutokseen. Haasteet liittyvät vahvasti toisiinsa, jolloin niitä on pyrittävä ratkaisemaan yhdessä. Metsien suojelun lisääminen ja lajien turvaaminen metsänhoidossa auttavat sekä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta että torjumaan ilmastonmuutosta. Suojellut alueet ja säästöpuut toimivat sekä hiilinieluina että -varastoina.Käytännössä tämä edellyttää suojelualueverkoston ja talousmetsien hoidon suunnittelua siten, että lajeille soveltuvaa elinympäristöä säilytetään riittävästi ja että elinympäristöt kytkeytyvät toisiinsa. Se mahdollistaa lajien siirtymisen sopiville elinalueille ilmasto-olosuhteiden muuttuessa. Elinympäristöjen heikentäminen johtaa myös lajien sopeutumiskyvyn heikentymiseen ja sukupuuttoriskin kasvuun.Monet monimuotoisuudelle arvokkaat alueet, kuten jyrkänteiden alusmetsät, kurut ja pienvedet pysyvät luontaisesti ympäristöään viileämpinä. Ilmaston lämmetessä tällaiset pienet elinympäristölaikut voivat toimia turvapaikkoina lajeille, jotka eivät pärjää muuttuneessa ilmastossa.

Ilmastonmuutoksen arvioidaan muuttavan Suomessa muuttavan puulajisuhteita ja metsälajien välisiä vuorovaikutussuhteita. Osa metsälajeista hyötyy pitkällä aikavälillä ilmaston lämpenemisestä ja kasvukauden pitenemisestä, kun taas toiset lajit taantuvat. Erityisesti metsärajalla elävät lajit ovat haavoittuvaisia ja sopeutuvat heikosti ilmastossa tapahtuviin muutoksiin. Myös uusia tulokaslajeja saattaa levittäytyä Etelä-Suomeen. Pahimmillaan ilmastonmuutos johtaa joidenkin lajien sukupuuttoon.

Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä

Lajien turvaaminen metsänhoidossa – Ilmasto

Text Metsässä on elinympäristöjä metsän luontaiselle lajistolle, mahdollisuuksia virkistyskäyttöön ja sillä on maisemallista ja kulttuurista arvoa.&nbsp;Trumbore, S., Brando, P., Hartmann, H. 2015. Forest health and global change. Science;349 (2015) 814

Elinvoimaisessa metsässä puusto kasvaa hyvin ja muita metsän tuotteita on runsaasti.

Metsässä on elinympäristöjä metsän luontaiselle lajistolle, mahdollisuuksia virkistyskäyttöön ja sillä on maisemallista ja kulttuurista arvoa.

Elinvoimainen metsä

Text Metsäekosysteemi on terve, jos sen ekologiset prosessit toimivat luonnollisen vaihtelun rajoissa ja metsät pystyvät toipumaan häiriöistä. Tervekin metsä muuttuu jatkuvasti.&nbsp;Trumbore, S., Brando, P., Hartmann, H. 2015. Forest health and global change. Science;349 (2015) 814

Metsänterveyttä voidaan tarkastella sekä taloudellisesta että ekologisesta näkökulmasta. Terveen metsän talouskäyttöä eivät uhkaa puuston välittömät tuhot tai kasvuhäiriöt. Ekologisessa tarkastelussa huomioidaan ekologinen prosessi, metsien rakenne, monimuotoisuus ja tuottavuus.

Metsäekosysteemi on terve, jos sen ekologiset prosessit toimivat luonnollisen vaihtelun rajoissa ja metsät pystyvät toipumaan häiriöistä. Tervekin metsä muuttuu jatkuvasti.

Metsän terveys

Juurikäävän vaivaaman metsikön käsittelyssä:• Jos kasvupaikka mahdollistaa, vaihdetaan puulaji metsän uudistamisessa. Puulajeja voidaan vaihtaa uudistamisessa myös osalle kuviota.•&nbsp;Alikasvosta ei hyödynnetä metsänkasvatuksessa, koska tartunta leviää juuriston välityksellä.•&nbsp;Aikaistetaan uudistushakkuuta aikaisemmasta suunnitelmasta.•&nbsp;Juurikääpätartunnan leviämistä nuorissa männyntaimikoissa voi rajoittaa kaatamalla taudin tappaman puun tai puuryhmän ympäriltä kaksi tai kolme riviä terveitä mäntyjä ja käsittelemällä niiden kannot harmaaorvakalla (mutta ei urealla). Harmaaorvakka kasvaa männyllä myös puiden juuristoon katkaisten juurikäävältä leviämisreitin. Kannonnosto ei poista juurikääpää Havupuiden kantojen korjuun avulla voidaan jonkin verran hillitä juurikäävän leviämistä, mutta se ei suojaa seuraavaa puusukupolvea juurikääpätartunnalta. Juurikääpä pysyy sitkeästi kasvupaikalla, koska osa kannoista ja lahoista juurista jää aina korjaamatta. Juurikääpä voi säilyä yli kuusi vuotta tartuntakykyisenä hyvinkin pienissä, vain 15 mm:n paksuisissa juurenpätkissä. Kantojen nostossa ja kuljetuksessa juurimateriaali leviää helposti laajemmalle alueelle, jolloin uusia tautipesäkkeitä voi syntyy enemmän kuin jos kannot olisi jätetty nostamatta Asikainen, A., Ilvesniemi, H., Sievänen, R., Vapaavuori, E. &amp; Muhonen, T. (toim.) 2012. Bioenergia, ilmastonmuutos ja Suomen metsät. Metlan työraportteja 240. Metsäntutkimuslaitos. . Varastoidut kannot voivat levittää juurikääpää Lahojen kuusikantojen varastointi lisää juurikäävän leviämisriskiä, jos kantojen poiskuljetuksesta ei huolehdita ajoissa. Otollisia juurikäävän itiöemien kehittymiselle ovat kantokasojen alimmat ja kosteat kannot.&nbsp;Piri, Tuula; Hamberg, Leena. 2015. Persistence and infectivity of Heterobasidion parviporum in Norway spruce root residuals following stump harvesting. Forest Ecology and Management 353: 49-58.

# Juurikäävän vaivaaman metsikön käsittelyn vaihtoehdot

**Juurikäävän vaivaaman metsikön käsittelyssä:**• Jos kasvupaikka mahdollistaa, vaihdetaan puulaji metsän uudistamisessa. Puulajeja voidaan vaihtaa uudistamisessa myös osalle kuviota.• Alikasvosta ei hyödynnetä metsänkasvatuksessa, koska tartunta leviää juuriston välityksellä.• Aikaistetaan uudistushakkuuta aikaisemmasta suunnitelmasta.• Juurikääpätartunnan leviämistä nuorissa männyntaimikoissa voi rajoittaa kaatamalla taudin tappaman puun tai puuryhmän ympäriltä kaksi tai kolme riviä terveitä mäntyjä ja käsittelemällä niiden kannot harmaaorvakalla (mutta ei urealla). Harmaaorvakka kasvaa männyllä myös puiden juuristoon katkaisten juurikäävältä leviämisreitin.

# Juurikäävän vaivaaman metsikön käsittelyn vaihtoehdot

## Kannonnosto ei poista juurikääpää

Havupuiden kantojen korjuun avulla voidaan jonkin verran hillitä juurikäävän leviämistä, mutta se ei suojaa seuraavaa puusukupolvea juurikääpätartunnalta. Juurikääpä pysyy sitkeästi kasvupaikalla, koska osa kannoista ja lahoista juurista jää aina korjaamatta. Juurikääpä voi säilyä yli kuusi vuotta tartuntakykyisenä hyvinkin pienissä, vain 15 mm:n paksuisissa juurenpätkissä.
Kantojen nostossa ja kuljetuksessa juurimateriaali leviää helposti laajemmalle alueelle, jolloin uusia tautipesäkkeitä voi syntyy enemmän kuin jos kannot olisi jätetty nostamatta .

# Juurikäävän vaivaaman metsikön käsittelyn vaihtoehdot

## Varastoidut kannot voivat levittää juurikääpää

Lahojen kuusikantojen varastointi lisää juurikäävän leviämisriskiä, jos kantojen poiskuljetuksesta ei huolehdita ajoissa. Otollisia juurikäävän itiöemien kehittymiselle ovat kantokasojen alimmat ja kosteat kannot.

Kuusenjuurikäävän pahoin vaivaamissa kuusikoissa yleensä taloudellisesti kannattavin vaihtoehto on avohakkuu ja kasvatettavan puulajin vaihto, ensisijaisesti rauduskoivuksi. Suojelu voi myös olla vaihtoehtona. Yhden lehtipuusukupolven aikana valtaosa juurikäävästä ehtii hävitä kasvupaikalta havupuun kantojen maatuessa. Pahoin saastuneilla alueilla ei ole suositeltavaa hyödyntää kuusialikasvosta. Tämä koskee sekä jaksollista että jatkuvaa kasvatusta.
Männynjuurikääpä on hankalaa torjua puulajia vaihtamalla, sillä se infektoi kaikkia havupuulajeja ja myös koivua. Se ei kuitenkaan enää leviä lehtipuista seuraavaan puusukupolveen.

Juurikääpätuhojen torjunta

Kuusenjuurikäävän pahoin vaivaamissa kuusikoissa yleensä taloudellisesti kannattavin vaihtoehto on avohakkuu ja kasvatettavan puulajin vaihto, ensisijaisesti rauduskoivuksi. Suojelu voi myös olla vaihtoehtona. Yhden lehtipuusukupolven aikana valtaosa juurikäävästä ehtii hävitä kasvupaikalta havupuun kantojen maatuessa. Pahoin saastuneilla alueilla ei ole suositeltavaa hyödyntää kuusialikasvosta. Tämä koskee sekä jaksollista että jatkuvaa kasvatusta. Männynjuurikääpä on hankalaa torjua puulajia vaihtamalla, sillä se infektoi kaikkia havupuulajeja ja myös koivua. Se ei kuitenkaan enää leviä lehtipuista seuraavaan puusukupolveen.

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “ best sites for cvv, 【 Visit Amsiga.com 】 ojM3t2s., cvv card ing, fullz and cc, ubl cvv code ARO0”

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma jatkuvassa kasvatuksessa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Heinäntorjunnan toteutus

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Riistan huomioiminen jatkuvassa kasvatuksessa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Puuston kiertoajan pidentäminen

Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen

Lannoitus turvemaalla - Ilmasto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Lajien turvaaminen metsänhoidossa – Ilmasto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Elinvoimainen metsä

Metsän terveys

Juurikäävän vaivaaman metsikön käsittelyn vaihtoehdot

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Haku ja valikko