Siirry pääsisältöön
  • Suomeksi
  • På svenska
Aakkosellinen hakemistoMetsänhoidon toimenpiteetMetsätilan hoito
Selaa

Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa

  • På svenska

Suomalaisissa metsissä kasvaa luonnonvaraisena neljä havupuulajia ja vajaa 30 lehtipuulajia ja puuvartista pensasta. Yleisimpiä Suomessa kasvatettavia puulajeja ovat mänty, kuusi sekä raudus- ja hieskoivu. Ne kasvavat yleisinä koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia ja korkeimpia tunturialueita. Tunturialueilla tavataan yleisesti hieskoivun alalajia tunturikoivua. Muita yleisiä kotimaisia lehtipuita ovat haapa, harmaa- ja tervaleppä, raita, tuomi, pihlaja, lehmus ja vaahtera.

Puulajiston monipuolisuus vahvistaa metsien sopeutumiskykyä muuttuvaan ilmastoon. Sekapuustoisuuden suosiminen soveltuvilla kasvupaikoilla nähdään riskienhallinnan näkökulmasta yleisesti tärkeänä tavoitteena. Metsätilan puulajivalikoimaa voidaan laajentaa myös muilla kuin tavanomaisilla kasvatettavilla puilla. Esimerkiksi eteläisen Suomen viljavimmilla kasvupaikoilla voidaan harkita myös jalojen lehtipuiden kasvatusta.

Sekametsät tarjoavat hyvät mahdollisuudet monitavoitteiseen metsien käyttöön ja hoitoon. Kuvassa näkyy kuusi ja koivu sekametsää, jossa on myös muutamia mäntyjä seassa.
Sekametsät tarjoavat hyvät mahdollisuudet monitavoitteiseen metsien käyttöön ja hoitoon. Ne ovat elinvoimaisempia ja tuhonkestävämpiä sekä maisemaltaan vaihtelevampia kuin yhden puulajin metsiköt. Kuva: © Tiina Törmänen.

Sekapuustoisuuden tavoittelun periaatteet metsätilan hoidossa

Puulajiston monipuolistamiseen metsätilan hoidossa on kaksi erilaista lähestymistapaa, joita voi soveltaa tilatasolla metsän ominaisuuksien mukaan.

  1. Tavoitellaan sekapuustoisuutta kullakin metsikkökuvioilla, kun se on kasvupaikan ominaisuudet huomioon ottaen biologisesti mahdollista.
  2. Tavoitellaan metsätilatasolla puulajivaihtelua niin, että tilalla on yhden puulajin tai lievästi sekapuustoisia metsiköitä. Näin eri pääpuulajin metsikkökuviot muodostavat metsätilatasolla sekametsämosaiikin. Vältetään laajoja useamman hehtaarin laajuisia yhden puulajin metsiköitä metsätuhoriskien hillitsemiseksi.

Tässä annetut näkökulmat sekapuustoisuuden suosimiseen metsätilatasolla tarjoavat mahdollisuudet monitavoitteiseen metsien käyttöön ja hoitoon niin puuntuotannon, ilmastokestävyyden, monikäytön kuin monimuotoisuudenkin kannalta.

Metsätilan puulajivalikoimaa voidaan laajentaa esimerkiksi eteläisen Suomen viljavimmilla kasvupaikoilla  myös jalojen lehtipuiden avulla[Lähdeviite1]. Lisätietoa: Puulajin ja uudistamismenetelmän valinta.

Lisätietoa: Sekametsän kasvatus.

Sekametsien luokittelu perustuu puulajien osuuksiin

Metsiä voidaan luokitella vallitsevan pääpuulajin ja täydentävien puiden määrän mukaan yhden puulajin metsiksi tai sekametsiksi. Puulajien osuudet määritellään puuston pohjapinta-alan tai runkoluvun perusteella.

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Yhden puulajin ja sekametsän määritelmät perustuen valtakunnan metsien inventoinnissa käytettyyn jaotteluun.
Pääluokittely puulajiosuuksien mukaanAlaluokittelu

Yhden puulajin metsät.

Vallitsevan puulajin osuus on yli 95 % puuston pohjapinta-alasta tai runkoluvusta.

Havupuuvaltaiset yhden puulajin metsät

Lehtipuuvaltaiset yhden puulajin metsät

Sekametsät

Metsässä kasvaa kahta tai useampaa puulajia. Puusto voi koostua pelkästään havu- tai lehtipuustosta tai niiden sekoituksesta. Sekametsät jaetaan varsinaisiin sekametsiin ja lievästi sekapuustoisiin metsiin.

Varsinaisessa sekametsässä pääpuulajin osuus on korkeintaan 75 %

Lievästi sekapuustoisessa metsässä pääpuulajin osuus on 75–95 prosenttia.

Tarkennukset

- Taimikoissa (puiden rinnankorkeusläpimitta on keskimäärin alle 8 cm) puulajien osuus perustuu taimien runkolukuun. Perkaamattomassa taimikossa puulajien osuuksien määrityksessä ei oteta huomioon puita, jotka taimikon perkauksessa ovat todennäköisesti poistettavia puita.

- Taimikoita varttuneemmissa metsiköissä puulajien osuus perustuu puuston pohjapinta-alaan.

 

 

Suomessa sekametsien osuus on pieni. Havu- ja lehtipuustosta koostuviksi varsinaisiksi sekametsiksi luokitellaan Suomessa noin 14 prosenttia metsämaan pinta-alasta. Tällöin sekametsällä tarkoitetaan metsää, jossa pääpuulajin osuus on korkeintaan 75 prosenttia joko puuston pohjapinta-alasta tai taimikkovaiheessa tarkasteltuna kasvatettavien taimien runkoluvusta.[Lähdeviite2][Lähdeviite3] Suomen metsistä noin kolmannes koostuu havupuista koostuvista sekametsistä. Mäntyvaltaisten metsien osuus sekametsien pinta-alasta on suurin eli noin 38 prosenttia, kun kuusivaltaisten metsien osuus on 34 prosenttia. Lehtipuuvaltaisten sekametsien, joissa on havupuusekoitusta, osuus jää pienimmäksi eli 28 prosenttiin.[Lähdeviite2][Lähdeviite3]

 

 

Lehtipuusekoituksen määrä kuusikoiden ja männiköiden kasvatuksessa

Metsänomistaja voi vaikuttaa metsiensä kehitykseen tavoittelemalla tiettyä lehtipuuosuutta havupuumetsiköissä. Lehtipuuston osuudelle havupuustoissa ei ole todettu yhtä oikeaa tavoitemäärää, jolla lehtipuustoisuuden tuomat hyödyt esimerkiksi metsän tuhonkestävyydelle ja monimuotoisuudelle nousisivat selkeästi esille. Sopiva lehtipuuston määrä on tapauskohtaista ja siihen vaikuttavat metsänomistajan tavoitteet sekä kohteen ominaisuudet.

Käytännön metsätaloudessa monet metsäalan toimijat ovat käyttäneet metsien lehtipuuosuuden vähimmäistavoitteena 10 prosenttia. Lehtipuiden osuuteen lasketaan mukaan eri lehtipuulajit.

Mikäli lehtipuustoisuutta halutaan suosia, tulisi havupuuvaltaisissa metsissä tavoite olla edellä mainittua korkeampi. Tämä on perusteltua puuston elinvoimaisuuden, metsämaan hoidon ja luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Lievä lehtipuusekoitus johtaa havupuuvaltaisissa metsissä todennäköisesti myös taloudellisesti hyvään tulokseen varsinkin, kun lehtipuina suositaan rauduskoivua.

Sekapuustoisuuden lisäämisen keinoja metsätilan hoidossa

Seuraavilla tilatason periaatteilla metsänomistaja voi parantaa metsiensä sopeutumiskykyä muuttuvaan ilmastoon, hajauttaa metsiinsä ja metsätalouden hoitoon kohdistuvia riskejä ja tukea metsien monimuotoisuutta.

  • Hyödynnetään metsänuudistamisen kylvö- ja istutusaloilla luontaisesti syntyneitä taimia täydennyksenä. Käytetään mahdollisuuksien mukaan sekaviljelyä metsänuudistamisessa, kuten kuusen istutusta ja männyn kylvöä.
  • Varmistetaan, että taimikonhoidon ja kasvatushakkuiden jälkeen käsittelyalueella on jäljellä yhtä monta puulajia kuin ennen hoitotöitä.
  • Tavoitellaan vähintään 10 prosentin lehtipuuosuutta kaikilla sellaisilla metsätilan metsikkökuvioilla, joissa siihen on luontaiset edellytykset. Karuimmilla kasvupaikoilla tähän ei ole usein edellytyksiä. Lehtipuustoa suosiessa voi tavoite olla myös korkeampi. Lehtipuuosuus voi koostua eri lehtipuulajeista, mutta kannattavinta on hyödyntää rauduskoivua.
  • Tavoitellaan metsätilatasolla mahdollisimman suurta puulajien kirjoa.

Sekapuustoisuuden merkitys metsämaisemassa

Seuraavat piirrokset ja valokuvat havainnollistavat erilaisia sekametsiä ja niiden vaikutusta maisemaan.

Esimerkki noin 40-vuotiaasta mäntyvaltaisesta metsiköstä, joka on lievästi sekapuustoinen. Sekapuuna kasvaa rauduskoivuja ja yksittäisiä haapoja, jotka tuovat vaihtelua metsämaisemaan. Kuva: © Juha Varhi.
Esimerkki noin 40-vuotiaasta kuusivaltaisesta metsiköstä, joka on lievästi sekapuustoinen. Sekapuuna kasvaa rauduskoivuja ja yksittäisiä haapoja, jotka tuovat vaihtelua metsämaisemaan. Mäntyvaltaiseen metsään verrattuna maisema on varjoisempi. Kuva: © Juha Varhi.
Esimerkki noin 40-vuotiaasta rauduskoivuvaltaisesta metsiköstä, joka on yksittäisistä sekapuista huolimatta lähes puhdasta lehtimetsää. Lehdettömään aikaan maisema muuttuu huomattavasti avoimemmaksi. Kuva: © Juha Varhi.
Esimerkki noin 40-vuotiaasta havupuuvaltaisesta sekametsästä. Seuraavassa harvennuksessa päätetään, hakataanko eri puulajeja tasaisesti vai tiettyjä puulajeja suosien. Kuva: © Juha Varhi.
Esimerkki karun kasvupaikan männiköstä, jossa lehtipuustoa on vain yksittäisiä runkoja. Karuimmilla kasvupaikoilla menestyvät vain männyt muiden puulajien jäädessä pienikoisiksi. Kuva: © Tiina Törmänen.
Esimerkki kuusivaltaisesta varsinaisesta sekametsästä, jossa lehtipuuston osuus on noin viidennes ja seassa on myös yksittäisiä mäntyjä. Kuva: © Tiina Törmänen.
Esimerkki koivuvaltaisesta varsinaisesta sekametsästä, jossa lehtipuuston osuus on noin 80 prosenttia. Kuva: © Tiina Törmänen.

Kirjallisuus

  1. Ruotsalainen, S. ym. 2022. Puulajivalikoiman monipuolistaminen metsänviljelyssä: Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 135 s.
    http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-394-7(ulkoinen linkki)
  2. Luonnonvarakeskus, Tilastotietokanta, Puulajien vallitsevuus. Viitattu 9.6.2022.
    http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__04%20Metsa__06%20Metsavarat/1.12_Puulajien_vallitsevuus_ja_metsikoiden.px/table/tableViewLayout2/(ulkoinen linkki)
  3. Korhonen, K.T. ym. 2017. Suomen metsät 2009–2013 ja niiden kehitys 1921–2013. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 59/2017. Luonnonvarakeskus, Helsinki.

Haku ja valikko

  • Suomeksi
  • På svenska

Aakkosellinen hakemisto

Metsänhoidon toimenpiteet

Metsätilan hoito

  • Tietoa metsänhoidon suosituksista
  • Saavutettavuusseloste
  • Käyttöehdot
  • Evästeilmoitus
  • Tietosuojaseloste
  • Kehittäjille