Siirry pääsisältöön
Aakkosellinen hakemisto
Selaa

Riskien hallinta metsätaloudessa

Kuvaus
Hyviä käytäntöjä
Toteutus
Yleistietoa

Kyky tunnistaa ja hallita erilaisia epävarmuuksia ja riskejä on oleellinen osa metsätalouden harjoittajan tietotaitoa. Metsänomistajan kyky sietää riskejä on suhteessa metsän merkitykseen hänen kokonaistaloudessaan. Tärkeimmät keinot hallita metsätalouden riskejä ovat niiden hajautus ja ajallaan tehty metsänhoito. 

Hajauttaminen vähentää riskiä

Sekä markkina- että tuhoriskiä voi hajauttaa taloudellisesti ja tehokkaasti kasvattamalla eri puulajeja sekä käyttämällä monipuolisesti paikalle sopivia metsänkasvatus- ja käsittelymenetelmiä. Kullakin kasvupaikalla on suositeltavaa kasvattaa sille parhaiten soveltuvia puulajeja. Näin toimien metsänomistajalla on parhaat mahdollisuudet hyödyntää metsää myös siinä tapauksessa, että omat tavoitteet tai markkinoiden kysyntä muuttuvat. 

Metsätuhoriskit otettava huomioon

Puuston terveydestä huolehtiminen on tarkein keino hallita metsätuhoriskejä.  Lisää metsien terveydestä Luonnonvarakeskuksen palvelussa(ulkoinen linkki). 

Metsävakuutus osana riskien hallintaa

Metsätuhoja ei voi kokonaan ehkäistä metsänhoidollisin keinoin. Esimerkiksi voimakas myrsky saattaa aiheuttaa laajaa tuhoa sekä hoidetussa että hoitamattomassa metsässä. Osa vapaaehtoista riskien hallintaa on metsänomistajan riskinsietokyvyn mukaan tehty metsävakuutus. 

Talous ja riskien huomioiminen uudistamisen ajoituksessa

Taloudellinen tarkastelu päätettäessä metsän uudistamisen ajankohdasta on hyvä aloittaa vertaamalla metsän suhteellista arvokasvua metsänomistajan vähimmäistuottovaatimukseen. Suhteellinen arvokasvu saadaan vertaamalla puuston arvokasvua metsään sitoutuneeseen pääomaan. Vähimmäistuottovaatimuksena voi olla puunmyyntitulojen ja maan arvon tuotto vaihtoehtoisessa sijoituskohteessa tai lainakorko.

Sitoutunut pääoma ja arvokasvu

Sitoutunut pääoma koostuu kasvavan puuston ja maan arvosta. Puuston arvo määritetään arvioimalla eri puutavaralajien määrät ja niiden yksikköhinnat. Maan arvona käytetään laskennallista niin sanottua paljaan maan arvoa, joka on arvio uudistushakkuun jälkeen syntyneestä puunkasvatuksen tulevaisuuden tulojen ja menojen nettonykyarvosta.

Arvokasvuksi kutsutaan puuston arvon muutosta tietyn kasvatusjakson aikana. Siihen vaikuttavat puuston määrän lisäys ja puun yksikköhinnan muutos. Yksittäisen puun arvo nousee voimakkaasti sen kasvaessa kuitupuusta tukkipuukokoiseksi, koska tukkipuun arvo on kuitupuuhun verrattuna noin kolminkertainen. Puuston arvokasvun arvioinnissa on siis tärkeää ottaa kasvun rinnalla huomioon siirtymät puutavaralajien välillä. 

Eri metsikkökuvioiden taloudellista tuottoa voidaan vertailla suhteellisen arvokasvun  avulla. Tämä auttaa päättämään eri kuvioiden uudistamisjärjestyksen tilatasolla.

Laskentaohjelmien hyödyntäminen

Suhteellisen arvokasvun arvioinnissa voi hyödyntää laskentaohjelmia, esimerkiksi Tapion metsänuudistamisen päätöstukityökalua ja Metsäntutkimuslaitoksen Motti-ohjelmistoa. Ohjelmistot tuottavat puuston kehitysennusteita pitkäaikaisiin tutkimuksiin perustuvien kasvumallien avulla. Ohjelmistoja hyödyntäen voidaan tarkastella metsikön erilaisten hakkuiden toteutustavan ja ajoituksen vaikutuksia puuston kehitykseen, hakkuukertymään ja taloudelliseen tulokseen.

Pidennetty kiertoaika

Metsänomistaja voi kasvattaa metsiään tai osaa metsistään suositusta pidemmillä kiertoajoilla. Kiertoajan pidentäminen saattaa edistää luonnonhoitoa, mutta se voi heikentää taloudellista kannattavuutta.

Uudistushakkuun viivästyttämisen seurauksia
Uudistushakkuun viivästyttämisen mahdollisia etuja ja haittoja metsänomistajan kannalta.

Kiertoaikojen tuotos- ja tulosvertailu kuusivaltaisessa metsässä

Kuvassa ja taulukossa verrataan istutuskuusikon puuntuotosta ja paljaan maan arvoa 70 ja 55 vuoden kiertoajoilla Väli-Suomen tuoreella kankaalla, esimerkki Siilinjärveltä (1 126 d.d.).Paljaan maan arvo on arvio puunkasvatuksen tulojen ja menojen nettonykyarvosta, kun tarkastellaan kasvatusta metsikön perustamishetkestä ikuisuuteen samaa kasvatusohjelmaa toistaen. Tarkastelutapa soveltuu hyvin eri kasvatusvaihtoehtojen vertailuun.

70 vuoden kiertoaika yhden alaharvennuksen ja yhden yläharvennuksen kasvatusohjelmalla tuottaa paremman tuotoksen ja taloustuloksen kuin lyhyt kiertoaika yhden alaharvennuksen kasvatusohjelmalla. Kokonaistuotos on yli 40 % parempi ja tukin tuotos lähes kaksinkertainen.
Pidemmällä kiertoajalla tuotettu tukki on järeämpää ja jalostusarvoltaan parempaa.

Lyhyt kiertoaika voi olla metsänomistajan tavoitteiden mukainen ratkaisu, jos hän saa pääomalle muusta kohteesta paremman tuoton kuin puustosta tai se on hänen kokonaistaloutensa kannalta muutoin tarkoituksenmukaista. Esimerkkikuusikon arvokasvu on 55-vuotiaana 7,1 % ja 70-vuotiaana 3,3 %.

Tuottovaatimuksen noustessa aikaisten tulojen merkitys kasvaa ja optimaalinen kiertoaika lyhenee. Taulukossa esitetään esimerkkimetsikön kassavirrat ja niiden
perusteella lasketut paljaan maan arvot eri laskentakoroilla.

Kuuusikon puuntuotos kiertoaikana
Kiertoaikojen tuotosvertailu kuusivaltaisessa metsässä.
Kuusikon kiertoaikojen talousvertailu
Kuusikon kiertoaikojen talousvertailu

Kiertoaikojen tuotos- ja tulosvertailu männikössä

Kuvassa ja taulukossa verrataan kylvetyn männikön puuntuotosta ja paljaan maan arvoa 90 ja 70 vuoden kiertoajoilla Väli-Suomen kuivahkolla kankaalla, esimerkki Saarijärveltä (1 065 d.d.).

90 vuoden kiertoaika kahden alaharvennuksen kasvatusohjelmalla tuottaa paremman tuotoksen ja taloustuloksen kuin lyhyt kiertoaika yhden alaharvennuksen kasvatusohjelmalla. Kokonaistuotos on kolmanneksen suurempi ja tukin tuotos noin kaksinkertainen. Pidemmällä kiertoajalla tuotettu tukki on järeämpää ja jalostusarvoltaan parempaa.

Lyhyt kiertoaika voi olla metsänomistajan tavoitteiden mukainen ratkaisu, jos hän saa pääomalle muusta kohteesta paremman tuoton kuin puustosta tai se on hänen kokonaistaloutensa kannalta muutoin tarkoituksenmukaista. Esimerkkimännikön arvokasvu on 70-vuotiaana 4,1 % ja 90-vuotiaana 2,1 %.

Männikön puuntuotos kiertoaikana
Kiertoaikojen tuotosvertailu männikössä.
Männikön kiertoaikojen talousvertailu
Männikön kiertoaikojen talousvertailu.

Talous ja riskien huomioiminen uudistusalan raivauksessa ja vesakon ennakkotorjunnassa

Uudistusalan valmistelu on investointina perusteltua, jos sillä saavutetaan riittävät kustannussäästöt metsänuudistamisessa tai taimikonhoidossa. Vähäistä alikasvosta ei ole tarpeen raivata etenkään kuusen uudistusaloilta. 

Talous ja riskien huomioiminen maanmuokkauksessa

Metsän uudistaminen koostuu toimenpiteiden ketjusta, jossa edellinen toimenpide vaikuttaa seuraavan toimenpiteen onnistumiseen ja sen kustannuksiin. Halvimman osaratkaisun valitseminen ja eri toimenpiteiden viivästyttäminen saattavat myöhemmin kostautua merkittävästi kohonneina hoitokustannuksina ja menetettyinä tuloina.

Huomiota kasvupaikkaan

Kun kohde on rehevä, äestys lisää heinittymistä ja vesoittumista paljon enemmän kuin mätästys. Tarpeetonta maanpinnan rikkomista on aina syytä välttää myös vesiensuojelun vuoksi.

Halvin ei aina ole edullisin

Nopea ja kerralla onnistunut uudistaminen tuottaa varmimmin täystiheän ja terveen taimikon. Siitä kehittyvä kasvuisa metsikkö antaa jo varhain hyvän hakkuukertymän ja runsaat puunmyyntitulot.

Mätästys on äestystä kalliimpaa, mutta se vähentää varhaishoidon tarvetta ja antaa varmemmin onnistuneen uudistumistuloksen rehevissä kohteissa. Karummilla kohteilla äestyksen avulla saadaan yleensä toivottu tulos. Ks. esimerkki alla (pystyakseli: €/ha) [Lähdeviite1]. 

Maanmuokkaustavan vaikutus kokonaiskustannuksiin graafina
Muokkaustapojen vaikutus (€) kuusen uudistamisketjun kokonaiskustannuksiin.

Talous ja riskien huomioiminen taimikon varhaishoidossa

Taimikon varhaishoitoon kuuluvia työlajeja ovat pintakasvillisuuden torjunta, täydennysviljely ja taimikon varhaisperkaus. Taimikon varhaishoito vähentää kasvatettaviin taimiin kohdistuvaa pintakasvillisuuden kilpailua, pienentää tuhoriskiä, nopeuttaa taimien alkukehitystä ja turvaa niiden hyvän kasvuun lähdön. Varhaishoidon tarkoituksena on varmistaa, että uudistaminen onnistuu. 

Taimet kilpailevat pintakasvillisuuden kanssa

Kilpailu vedestä ja ravinteista sekä pintakasvillisuuden varjostus voivat hidastaa taimien kehitystä usean vuoden ajan ja jopa tuhota suuren osan taimista. Riittävä ja oikein tehty maanmuokkaus sekä uudistusalan raivaus muutama vuosi ennen uudistushakkuuta vähentävät merkittävästi mahdollisen varhaishoidon tarvetta. 

Taimikon varhaishoitotarvetta on seurattava aktiivisesti muutaman ensimmäisen kasvukauden ajan. Laiminlyönnistä aiheutuu vaara, että erityisesti vesasyntyinen lehtipuusto tukahduttaa havupuiden taimet. Pahimmassa tapauksessa metsänuudistamiseen tehty investointi valuu kokonaan hukkaan. Vesakon kasvua hillitään varhaisperkauksella. 

Oikein valittui maanmuokkaus vähentää työtä ja kustannuksia

Heinittymistä ja vesoittumista voi ehkäistä jo ennalta käyttämällä kohteelle parhaiten sopivia maanmuokkausmenetelmiä. 

Esimerkiksi rehevissä kohteissa äestys lisää heinittymistä ja vesoittumista paljon enemmän kuin mätästys. Mätästys on äestystä kalliimpaa, mutta se vähentää varhaishoidon tarvetta ja antaa varmemmin onnistuneen uudistumistuloksen. Karummilla kohteilla äestyksen avulla saadaan yleensä toivottu tulos. Tarpeetonta maanpinnan rikkomista on aina syytä välttää myös vesiensuojelun vuoksi. 

Hieskoivua vain tiettyihin kohteisiin

Hieskoivu voi alkukehitykseltään nopeana vallata kasvupaikan arvokkaammilta puulajeilta. Hieskoivu sopii pääpuulajiksi vain paikoille, joilla mänty, kuusi ja rauduskoivu eivät menesty. Näitä ovat mm. eräät turvemaiden kohteet sekä kosteuden vaivaamat savikot. Muilla kasvupaikoilla mänty, kuusi ja rauduskoivu tuottavat kasvuisamman ja laadukkaamman puuston. 

Puulajin vaihtuminen vähäarvoisemmaksi metsän hoitamattomuuden vuoksi aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä. Koko kiertoajan tulot voivat pudota alle puoleen. 

Kannattavuudessa keskeistä

  • Varhaishoito on osa uudistamisketjua. Väärin valittu uudistamismenetelmä voi moninkertaistaa hoidon kustannukset.
  • Suurimmat taloudelliset menetykset syntyvät, kun kalliisti uudistetun alan hoito laiminlyödään.
  • Varhaishoidossa ei saa viivytellä. Jo yksi kasvukausi voi riittää, että heinikko ja/tai vesakko kehittyy taimikolle haitalliseksi.
  • Myös tarpeetonta hoitoa on vältettävä. Usein taimikon varhaishoidossa riittää taimia haittaavan vesakon kaataminen koko alueen käsittelyn sijasta.
  • Varhaisperkauksen tuoma kasvutila lisää jo parin vuoden kuluttua toimenpiteestä kasvatettavien havupuiden paksuuskasvua 20–30 % ja hieman myöhemmin myös pituuskasvua merkittävästi.[Lähdeviite2] 

Ajoissa tehty taimikonhoito kannattaa

Esimerkkinä eteläsuomalainen kuusikko (seuraava taulukko).

  • Hoidettu-vaihtoehdossa varhaisperkaus tehdään suositellussa 5 vuoden iässä ja taimikon harvennus kahdeksan vuotta myöhemmin.
  • Hoitamaton-vaihtoehdossa varhaisperkaus jätetään tekemättä eli taimikko on hoitamaton. Lisäksi taimikonharvennus myöhästyy viisi vuotta.
  • Harvennukset tehdään harvennusmallien mukaisesti. Kiertoaika on molemmissa tapauksissa 63 vuotta.
Taimikonhoidon kannattavuus taulukkona

Ajoissa tehty taimikonhoito kannattaa (esimerkki jatkuu)

Jos varhaisperkaus jää tekemättä ja taimikonharvennus lykkääntyy:

  • hieskoivun osuus kasvaa huomattavasti ja puusto järeytyy hitaasti
  • erityisesti ensiharvennus tuottaa vähemmän puunmyyntituloja
  • hakkuiden tulot jäävät kokonaisuudessaan vähäisemmiksi
  • kiertoaikaa on pidennettävä, jos halutaan saavuttaa sama rahamääräinen tulo päätehakkuussa kuin hoidetussa metsässä.

Hoidetun taimikon nettonykyarvo on kaikilla esimerkin laskentakoroilla korkeampi kuin
hoitamattoman (seuraava taulukko). Arvo on laskettu ajankohtaan, jolloin on päätetty varhaishoidon tekemisestä (puuston ikä 5 vuotta).

Graafi taimikonhoidon vaikutus kannattavuuteen
Taimikon nettonykyarvo viiden vuoden iällä eri korkokannoilla.
Perkausjälkeä männyntaimikossa, johon jätetty myös lehtipuuta
Jos varhaisperkaus jää tekemättä, taimikonharvennus joudutaan tekemään suositeltua aikaisemmin. Varhaisperkauksen laiminlyönnin vuoksi männyntaimien  päälle kasvava koivuvesakko vaurioittaa latvuksia ja haittaa merkittävästi männikön kehitystä. Väärään aikaan tehtynä työ on myös kallista ja hidasta. Kuva: © Kalle Vanhatalo.

Talous ja riskien huomioiminen ennakkoraivauksessa

Ennakkoon raivattu leimikko on puun ostajan ja korjaajan kannalta kiinnostavampi kuin raivaamaton. Metsänomistajalle se näkyy tavallisesti korkeampana kantohintana.

Alikasvoksella voi olla arvoa

Hyvä näkyvyys auttaa hakkuukoneen kuljettajaa tekemään oikeita ratkaisuja poistettavien puiden valinnassa sekä parantaa korjuujälkeä. Toisaalta hyvälaatuisella kasvatuskelpoisella alikasvoksella on taloudellista arvoa kasvatettavana puustona kaksijakoisen metsän kasvatuksessa. 

Ennakkoraivaus on suositeltavaa jättää tekemättä taloudellisesti vähätuottoisissa kohteissa kuten kosteissa painanteissa, vaihettumisvyöhykkeillä, kallioisilla alueilla ja heikkokasvuisissa paikoissa.   

Talous ja riskien huomioiminen energiapuun korjuussa

Energiapuun korjuu tuottaa metsänomistajalle yleensä tuloja. Korjuussa kasvupaikalta poistuu kuitenkin ravinteita ja biomassaa. Oikea kohdevalinta ja toimenpiteiden huolellinen toteutus vähentävät mahdollisia haittavaikutuksia puuston kasvulle ja luonnon monimuotoisuudelle. Energiapuun korjuu nivoutuu metsätaloudessa kasvatus- ja uudistushakkuisiin.

Metsänomistajan tavoitteet

Metsänomistaja tekee päätöksen energiapuun korjuusta viimeistään puukaupan yhteydessä. Päätöksenteossa keskeistä ovat korjuun tuottamat hyödyt ja haitat sekä niiden yhteensopivuus metsänomistajan metsätaloudelle asettamiin tavoitteisiin.  

Metsäammattilaisen tehtävänä on selvittää metsänomistajan asettamat tavoitteet metsiensä käsittelylle ja tarjota kyseisten tavoitteiden toteutumista edistäviä vaihtoehtoja metsien käsittelyyn. Tavoitteista keskusteltaessa on syytä pohtia metsänomistajan taloudellisia tarpeita sekä toimenpiteiden vaikutuksia metsätalouteen lyhyellä ja pitkällä aikajänteellä. Samalla tulee ottaa huomioon myös ei-taloudellisten tavoitteiden, kuten luonnonhoidon, toteutuminen. Päätökset metsänkäsittelystä tekee aina metsänomistaja. 

Hakkuutähteen ja kantojen korjuu

Hakkuutähteen ja kantojen korjuu tuo kustannussäästöjä metsänuudistamiseen. Yhdessä ne parantavat äestyksen laatua sekä nopeuttavat laikutusta ja mätästystä. Lisäksi viljelytyöt helpottuvat ja erityisesti koneellinen istutus tehostuu. 

Hakkuutähteen korjuu vähentää ravinteiden määrää etenkin kuusikoissa, jos hakkuutähteet korjataan talteen tuoreena. Tämä voi pienentää tulevan puusukupolven kasvua ja aiheuttaa kasvuhäiriöitä riskikohteilla. 

Kantojen korjuu vähentää kuusen- ja männynjuurikäävän leviämisen riskiä. Tästä on hyötyä silloin, kun metsikön puulajia ei voida vaihtaa uudistettaessa. Juurikääpä lahottaa arvokkainta tyvitukkia, mikä aiheuttaa suuria taloudellisia menetyksiä. Kantojen korjuu lisää luontaisesti syntyvien, viljelytaimikkoa täydentävien havu- ja lehtipuiden määrää, mutta toisaalta myös hoitotarve ja perkauskustannukset kasvavat. Kantojen korjuu voi viivästyttää metsänuudistamistöiden aloittamista. 

Eneregiapuun korjuu harvennushakkuussa

Pienpuuta korjataan energiakäyttöön tyypillisesti ensiharvennuksen yhteydessä. Hoidettujen metsien ensiharvennuksissa voidaan kasvattaa hakkuukertymää ja tuloja energiapuuta korjaamalla. Nuorissa kasvatusmetsissä, joissa taimikonhoito on laiminlyöty, ensiharvennuksen tarve tulee vastaan varhaisemmassa vaiheessa kuin hoidetuissa metsissä. Koska puusto on pieniläpimittaista ja usein ylitiheää, sen harventaminen on kallista. Tällöin energiapuun korjuu voi olla vaihtoehto, joka vähentää hoitotyön nettokustannuksia.

Energiapuun korjuu harvennushakkuussa parantaa puunkorjuun kannattavuutta, koska hakkuun kokonaiskertymä kasvaa. Kokopuun korjuuna toteutettu energiapuun korjuu vähentää jonkin verran ravinteiden määrää. Väheneminen johtuu siitä, että merkittävä osa puun ravinteista on neulasissa ja lehdissä. Metsänhoitosuositusten mukaisella kokopuun korjuulla ei ole kuitenkaan merkittävää vaikutusta puuston kasvuun. Energiapuun korjuu on hoitamattomissa nuorissa metsissä taloudellisin keino saada metsä tuottavaksi.

Uudistushakkuun puunkorjuuta
Energiapuuta on usein mahdollista korjata uudistushakkuualalta. © Risto Ranta.

Markkinariskeihin varautuminen

Metsätalouden toimintaympäristö ja puunkäytön rakenteet ovat muuttumassa. Tämä luo uusia mahdollisuuksia puuraaka-aineen käytölle mutta myös riskejä puun menekille.

Puu uusiutuvana raaka-aineena

Hyvin todennäköistä on, että maailman voimakas väestönkasvu ja ilmastonmuutos lisäävät jatkossa tarvetta käyttää puuta monipuolisesti erilaisten hyödykkeiden ja energian tuottamiseen. Suomen yhtenä energiapoliittisena tavoitteena on lisätä puun energiakäyttöä. Se onkin viime vuosina kasvanut merkittävästi. Puun merkitys kestävänä ja uusiutuvana rakennusmateriaalina sekä biokemikaaleina ja -polttoaineena korostuu tulevaisuudessa. 

Puuraaka-aineesta valtaosan käyttää metsäteollisuus. Teollisuus parantaa jatkuvasti perinteisten tuotteiden ominaisuuksia ja kehittää uusia puuhun tai sen ainesosiin perustuvia tuotteita.  

Maailmanlaajuiset markkinat

Maailmanlaajuiset muutokset ja uudet tuotteet luovat pohjaa suomalaisen puun monipuolisemmaksi kasvavalle kysynnälle. Tämä osaltaan voi vähentää suomalaisen metsätalouden markkinariskiä pitkällä aikavälillä ja luo sille uusia toimintamahdollisuuksia. 

On vaikeaa arvioida, millaisia tuotteita puusta tehdään tulevina vuosikymmeninä. Lopputuotteiden kysyntä vaikuttaa olennaisesti eri puutavaralajien, lähinnä tukki-, kuitu- ja energiapuun, kysyntä- ja hintakehitykseen. Sen vuoksi on hyvä, että metsistä löytyy eri käyttötarpeisiin soveltuvaa puuta. Puuvaroiltaan monipuolisten metsien omistaja varautuu näin myös markkinariskiä vastaan. 

Puun hinta ja metsänhoidon kustannukset riskeinä

Puun hintaan liittyvän markkinariskin pienentämiseksi metsänomistaja voi pyrkiä myymään puuta tasaisesti metsäomaisuutensa sallimissa rajoissa tai mukauttaa metsänkäsittelyä eri puutavaralajien markkinatilanteiden mukaan. Lisäksi metsänomistaja voi vähentää puun hintamuutosten vaikutuksia hyödyntämällä puukaupassa Luonnonvarakeskuksen julkaisemia hintaindeksejä.

Metsätaloudessa toinen keskeinen taloudellinen riski on metsänhoidon kustannusten nousu. Jos kustannukset nousevat puusta maksettavaa hintaa enemmän, heikentyy metsätalouteen kohdistuvien investointien ja metsänomistajan koko metsätalouden kannattavuus. Metsänkasvatusmenetelmän valinnalla voidaan vaikuttaa hoidon tarpeeseen ja siitä aiheutuviin kustannuksiin. 

Kirjallisuus

  1. Uotila, K., Rantala, J., Saksa, T. & Harstela, P. 2010. Effect of soil preparation method on economic result of Norway spruce regeneration chain. Silva Fennica 44(3): 511–524.
  2. Huuskonen, S., Hynynen, J, & Valkonen, S. (toim.) 2014, Metsänkasvatus – menetelmät ja kannattavuus. Metsäkustannus Oy ja Metsäntutkimuslaitos.

Selaa palvelua

Aakkosellinen hakemisto

  • Tietoa metsänhoidon suosituksista(ulkoinen linkki)
  • Saavutettavuusseloste
  • Käyttöehdot
  • Evästeilmoitus
  • Tietosuojaseloste
  • Kehittäjälle(ulkoinen linkki)