Riista Metsäriistan ja erityisesti metsäkanalintujen kannalta oleellista on riittävän suojaa antavan alikasvoksen säästäminen. Metsänomistaja voi edistää riistan elinolosuhteita jättämällä harvennusleimikolle suojapaikoiksi tiheikköjä. Riistatiheikköjen koko voi vaihdella muutaman alikasvoskuusen ryhmästä muutaman aarin kokoisiin laikkuihin. Pienvesien ja vesistöjen suojakaistat voidaan ennakkoraivauksessa jättää käsittelemättä, mutta maisemallisista syistä tästä voidaan poiketa. Avosuon ja metsän vaihettumisvyöhyke jätetään raivaamatta. Suojakaistat Pienvesien ja vesistöjen suojakaistat voidaan ennakkoraivauksessa jättää käsittelemättä, mutta maisemallisista syistä tästä voidaan poiketa. Avosuon ja metsän vaihettumisvyöhyke jätetään raivaamatta.

Metsäriistan ja erityisesti metsäkanalintujen kannalta oleellista on riittävän suojaa antavan alikasvoksen säästäminen. Metsänomistaja voi edistää riistan elinolosuhteita jättämällä harvennusleimikolle suojapaikoiksi tiheikköjä. Riistatiheikköjen koko voi vaihdella muutaman alikasvoskuusen ryhmästä muutaman aarin kokoisiin laikkuihin.
Pienvesien ja vesistöjen suojakaistat voidaan ennakkoraivauksessa jättää käsittelemättä, mutta maisemallisista syistä tästä voidaan poiketa. Avosuon ja metsän vaihettumisvyöhyke jätetään raivaamatta.

# Ennakkoraivaus - Luonto

## Suojakaistat

Pienvesien ja vesistöjen suojakaistat voidaan ennakkoraivauksessa jättää käsittelemättä, mutta maisemallisista syistä tästä voidaan poiketa. Avosuon ja metsän vaihettumisvyöhyke jätetään raivaamatta.

Lehtipensaat, pihlajat, katajat ja pajut ovat tärkeitä metsäluonnon monimuotoisuudelle ja riistalle. Haavat, raita, tervaleppä ja jalot lehtipuut, pähkinäpensas ja muut lehtopensaat ovat lukuisille eliöille välttämättömiä ja niitä suositellaan säästettävän raivauksessa.

Ennakkoraivaus 

Ennakkoraivaus - Luonto

Uudistamisläpimitta Ensimmäisessä taulukossa&nbsp;on esitetty suositukset metsän uudistamiselle puuston keskiläpimitan perusteella, kun tuottovaatimus on 2–3 prosenttia. Tuottovaatimuksen kasvaessa puusto uudistetaan aiemmin. Suositukset perustuvat tasaikäisrakenteisen metsän kasvua kuvaaviin kehitysmalleihin. Uudistamisläpimitat perustuvat käytännön metsätaloudessa toimiviksi havaittuihin kasvatusketjuihin, joiden epäonnistumisriski on pieni. Laskennoissa on käytetty koko maan keskimääräisiä puun ja metsänhoidon hintoja vuodelta 2005. Mäntyä koskevissa laskelmissa on lisäksi otettu huomioon puuston laadun ja järeyden vaikutukset mäntytukin hintaan.&nbsp;Hyytiäinen, K., Tahvonen, O. &amp; Valsta, L. 2006. Taloudellisesti optimaalisista harvennuksista ja kiertoajoista männylle ja kuuselle. Taustaraportti metsänhoitosuositusten uusimista varten.&nbsp;,&nbsp;Ojansuu, R. &amp; Hynynen, J. 2006. Harvennusohjelman ja kiertoajan vaikutus metsikön puuntuotokseen ja taloudelliseen tulokseen yksijaksoisissa ja puhtaissa kangasmaan männiköissä ja kuusikoissa. Taustaraportti metsänhoitosuositusten uusimista varten. Mitä viljavammalla kasvupaikalla puusto kasvaa, sitä järeämmäksi sitä yleensä kasvatetaan. Hyvälaatuista puustoa on taloudellisesti perusteltua kasvattaa järeämmäksi ja vanhemmaksi kuin huonolaatuista. Ikään perustuvia uudistamissuosituksia (jälkimmäinen taulukko) voi soveltaa epätasaisiin, pitkään harventamatta olleisiin tai muutoin epätavallisen heikosti kasvaneisiin metsiin. Jos kangasmaan metsikkö ei saavuta uudistuskypsyyden läpimitan alarajaa esimerkiksi käsittelyhistoriansa vuoksi, uudistamisen perusteena voi käyttää puuston ikää. Metsän vanhetessa puiden kyky reagoida harvennukseen heikkenee.

# Uudistaminen uudistamisläpimittaan perustuen

## Uudistamisläpimitta

Ensimmäisessä taulukossa on esitetty suositukset metsän uudistamiselle puuston keskiläpimitan perusteella, kun tuottovaatimus on 2–3 prosenttia. Tuottovaatimuksen kasvaessa puusto uudistetaan aiemmin. Suositukset perustuvat tasaikäisrakenteisen metsän kasvua kuvaaviin kehitysmalleihin. Uudistamisläpimitat perustuvat käytännön metsätaloudessa toimiviksi havaittuihin kasvatusketjuihin, joiden epäonnistumisriski on pieni.
Laskennoissa on käytetty koko maan keskimääräisiä puun ja metsänhoidon hintoja vuodelta 2005. Mäntyä koskevissa laskelmissa on lisäksi otettu huomioon puuston laadun ja järeyden vaikutukset mäntytukin hintaan. **,**
Mitä viljavammalla kasvupaikalla puusto kasvaa, sitä järeämmäksi sitä yleensä kasvatetaan. Hyvälaatuista puustoa on taloudellisesti perusteltua kasvattaa järeämmäksi ja vanhemmaksi kuin huonolaatuista.

Ikään perustuvia uudistamissuosituksia (jälkimmäinen taulukko) voi soveltaa epätasaisiin, pitkään harventamatta olleisiin tai muutoin epätavallisen heikosti kasvaneisiin metsiin. Jos kangasmaan metsikkö ei saavuta uudistuskypsyyden läpimitan alarajaa esimerkiksi käsittelyhistoriansa vuoksi, uudistamisen perusteena voi käyttää puuston ikää. Metsän vanhetessa puiden kyky reagoida harvennukseen heikkenee.

# Uudistaminen uudistamisläpimittaan perustuen

## Uudistamisläpimitta

### Tuottovaatimuksen ollessa 2–3 % puusto suositellaan uudistettavaksi, kun metsikön keskiläpimitta on 1,3 metrin korkeudella taulukon mukainen. Uudistamispäätöstä varten on hyvä tehdä laskelma suhteellisesta arvokasvusta tapauskohtaisesti, jolloin on mahdollista ottaa tarkemmin huomioon muun muassa metsänomistajan asettama tuottovaatimus.

##  [Uudistamisläpimitta](/fi/node/893)

Table
| Metsikkökuvion pääpuulaji, kasvupaikka | Metsikkökuvion pääpuulaji, kasvupaikka | Eteläinen Suomi | Keskinen Suomi | Pohjoinen Suomi |
| --- | --- | --- | --- | --- |
|   |   | Puuston keskiläpimitta1, cm | Puuston keskiläpimitta1, cm | Puuston keskiläpimitta1, cm |
| Mänty | Tuore tai viljavampi kangas ja mustikkaturvekangas | 26–32 | 24–28 | 23–27 |
| Mänty | Kuivahko kangas ja puolukkaturvekangas | 25–30 | 23–27 | 22–26 |
| Mänty | Kuiva kangas ja varputurvekangas | 22–26 | 22–25 | 21–25 |
| Kuusi | Lehtomainen tai viljavampi kangas ja ruohoturvekangas | 28–32 | 26–30 | 23–26 |
| Kuusi | Tuore kangas ja mustikkaturvekangas | 26–30 | 25–28 | 22–25 |
| Rauduskoivu | Lehtomainen tai viljavampi kangas | 28–32 | 27–30 | 21–23 |
| Rauduskoivu | Tuore kangas | 27–30 | 26–28 | 21–23 |
1 Pohjapinta-alalla painotettu
Tuottovaatimuksen ollessa 2–3 % puusto suositellaan uudistettavaksi, kun metsikön keskiläpimitta on 1,3 metrin korkeudella taulukon mukainen. Uudistamispäätöstä varten on hyvä tehdä laskelma suhteellisesta arvokasvusta tapauskohtaisesti, jolloin on mahdollista ottaa tarkemmin huomioon muun muassa metsänomistajan asettama tuottovaatimus.

Solut: puuston keskiläpimitta\*, cm sarakkeiden yläotsikko: lämpösumma
1 Pohjapinta-alalla painotettu

# Uudistaminen uudistamisläpimittaan perustuen

## Uudistamisläpimitta

### Hieskoivu suositellaan uudistettavaksi, kun metsikön keski-ikä on taulukon mukainen. Hieskoivun kasvu ja laatu heikkenevät puuston ikääntyessä.

##  [Uudistamisikä hieskoivu](/fi/node/892)

Table
| Metsikkökuvion pääpuulaji, kasvupaikka | Eteläinen Suomi  | Keskinen Suomi | Pohjoinen Suomi |
| --- | --- | --- | --- |
|   | Puuston keski-ikä, v | Puuston keski-ikä, v | Puuston keski-ikä, v |
| HieskoivuKivennäismaatTurvemaat1 |  40–5050–60 |  40–5050–60 |  40–5050–60 |
Hieskoivu suositellaan uudistettavaksi, kun metsikön keski-ikä on taulukon mukainen. Hieskoivun kasvu ja laatu heikkenevät puuston ikääntyessä.
Otsikko: sarakkeille: lämpösumma, solut: puuston keski-ikä (v)
1 Jos puuston laatu on riittävä tukkipuun kasvatukseen.

# Uudistaminen uudistamisläpimittaan perustuen

## Uudistamisläpimitta

### Metsiköissä, jotka ovat epätasaisia, pitkään harventamatta olleita tai muutoin heikosti kasvaneita, puusto suositellaan uudistettavaksi taulukon mukaisessa iässä. Tällaisen puuston keski-iän määrittäminen voi olla vaikeaa. Viljavalla kasvupaikalla voidaan harkita myös metsikön harvennusta, jos puusto on terve ja elpymiskykyinen.

##  [Heikosti kasvaneiden puustojen uudistamisikä ](/fi/node/890)

Table
| Metsikkökuvion pääpuulaji, kasvupaikka | Eteläinen Suomi | Keskinen Suomi | Pohjoinen Suomi |
| --- | --- | --- | --- |
|   | Puuston keski-ikä, v | Puuston keski-ikä, v | Puuston keski-ikä, v |
| MäntyLehtomainen kangasTuore kangasKuivahko kangasKuiva kangas |  70 +70 +80 +90+  |  80 +80 +90 +100 + |  90 +90 +100 +120 + |
| KuusiLehtomainen kangasTuore kangas |  60 +70 + |  70 +80 + |  100 +110 + |
| RauduskoivuKivennäismailla |  60 + |  60 + |  60 + |
Metsiköissä, jotka ovat epätasaisia, pitkään harventamatta olleita tai muutoin heikosti kasvaneita, puusto suositellaan uudistettavaksi taulukon mukaisessa iässä. Tällaisen puuston keski-iän määrittäminen voi olla vaikeaa. Viljavalla kasvupaikalla voidaan harkita myös metsikön harvennusta, jos puusto on terve ja elpymiskykyinen.
Yläotsikko sarakkeet 2-4: lämpösumma ja puuston keski-ikä (v)

Uudistushakkuun ajoitus

Uudistaminen uudistamisläpimittaan perustuen

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

Kestävällä metsien hoidolla ja käytöllä tavoitellaan monimuotoisia, tuottavia, uusiutumiskykyisiä ja elinvoimaisia metsiä ja metsämaita siten, ettei aiheuteta vahinkoa muille ekosysteemeille.

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Tiivistelmä

- Kokonaiskestävään metsänhoitoon on useita määritelmiä. Oleellista on saada tietoa, millä mittareilla ollaan menossa parempaan ja millä huonompaan suuntaan, jotta huomio voidaan kohdistaa muutostarpeisiin metsien käytössä ja suojelussa.
- Kokonaiskestävä metsänhoito muodostuu ekologisen, taloudellisen sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden osa-alueista. Ilmastokestävyydellä on vuorovaikutus kuhunkin näistä.
- Metsänomistaja voi tavoitella kokonaiskestävyyttä tai painottaa eri kestävyysnäkökulmia ottaen huomioon lainsäädännön velvoitteet ja muut rajoitteet.
- Ekosysteemipalvelut jaetaan tuotantopalveluihin, kuten puu ja riista, säätelypalveluihin, kuten hiilensidonta ja veden puhdistaminen sekä kulttuuripalveluihin, kuten virkistyskäyttö ja metsämaisema.
- Metsän tuotteet ja hyödykkeet on ryhmitelty metsänhoidon suosituksissa neljään päätavoitteeseen. Tavoitteet ovat talous, luonto, virkistys ja ilmastonmuutoksen hillintä. Nämä voivat tukea toisiaan tai niiden välillä voi olla kilpailutilanne.
- Metsäluonnon monimuotoisuus on perusta kaikelle metsiin liittyvälle toiminnalle. Ekologinen kestävyys voidaan turvata ylläpitämällä ja vahvistamalla metsien ja soiden monimuotoisuutta sekä vesien hyvää tilaa.
- Taloudellinen kestävyys tarkoittaa metsien hoitoa ja käyttöä siten, että metsien elinvoimaisuus, uusiutumiskyky, tuottavuus ja metsätalouden kannattavuus säilyvät pitkällä aikavälillä.
- Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa metsistä saatavan hyvinvoinnin turvaamista kansalaisille ja eri toimijoille myös jatkossa sekä metsänomistuksen moniarvoisuuden tunnistamista. Kulttuurinen kestävyys on ymmärrystä luonnosta ja ihmisen toiminnasta, mihin sisältyy metsän, talouden ja kulttuurin suhteen huomioiminen.
- Ilmastokestävä metsänhoito edistää ilmastonmuutoksen hillintää metsien avulla sekä metsien sopeutumista ilmastonmuutokseen.

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Kokonaiskestävän metsänhoidon määritelmä ja ekosysteemipalveluiden yhteensovittaminen

Kokonaiskestävään metsänhoitoon on useita määritelmiä.
Euroopan toinen metsäministerikonferenssi 1993: ”Metsien kestävä hoito ja käyttö tarkoittavat metsien ja metsämaiden hoitoa ja käyttöä siten, että säilytetään niiden monimuotoisuus, tuottavuus, uusiutumiskyky, elinvoimaisuus ja mahdollisuus toteuttaa nyt ja tulevaisuudessa merkityksellisiä ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia toimintoja paikallisella, kansallisilla ja maailmanlaajuisilla tasoilla sekä siten, ettei aiheuteta vahinkoa muille ekosysteemeille.”
Kansallinen metsästrategia 2025: "Kestävyyden periaate tarkoittaa sitä, että turvataan tuleville sukupolville yhtä hyvät tai paremmat toimintamahdollisuudet kuin nykyisillä sukupolvilla on. Metsävarojen riittävyyden ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen ovat olennainen osa metsien kestävää hoitoa ja käyttöä. Ilmastokestävyys on siten osa kokonaiskestävyyttä."

Ekosysteemipalvelujen yhteensovittaminen, Tapion raportteja: "Kokonaiskestävä metsänhoito huomioi kaikkien metsäluonnon tarjoamien ekosysteemipalveluiden kestävän tuotannon ja tilan. Ekosysteemipalvelut ovat erilaisia luonnon tuottamia palveluja, tuotteita ja toimintoja, jotka tukevat ihmisen olemassaoloa ja hyvinvointia. Monimuotoisuuden turvaaminen on edellytys kaikkien ekosysteemipalvelujen tuottamiselle (taulukko alla)."
Metsien käytön kokonaiskestävyyden mittaamiselle ei ole vielä yleisesti hyväksyttyä tapaa eikä mittaristoa. Oleellista on saada tietoa, minkä mittarien suhteen tilanne on menossa parempaan ja minkä suhteen huonompaan suuntaan. Tällä tavoin huomio voidaan kohdistaa muutostarpeisiin metsien käytössä ja suojelussa.

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Kokonaiskestävän metsänhoidon määritelmä ja ekosysteemipalveluiden yhteensovittaminen

### Ekosysteemipalvelut jaetaan tuotanto-, säätely- ja kulttuuripalveluihin. Lisäksi usein erotetaan tukipalvelut, joihin kuuluvat mm. fotosynteesi sekä ravinteiden, hiilen ja veden kierto. Luonnon monimuotoisuus ei ole muiden kaltainen ekosysteemipalvelu, vaan se määritellään kaikki muut palvelut mahdollistavaksi perusedellytykseksi. Mukaillen TEEB for Finland.

##  [Ekosysteemipalvelut](/fi/node/923)

Table
| Tuotantopalvelut | Säätelypalvelut | Kulttuuripalvelut |
| --- | --- | --- |
| 1. Keruutuotteet, kuten marjat ja sienet  ---2. Riista  ---3. Poro  ---4. Puu  ---5. Puhdas vesi  ---6. Bioenergia  ---7. Kalat ja ravut  ---8. Lääkeaineet  ---9. Geneettinen materiaali | 1. Vesivarat  ---2. Vedensuodatus  ---3. Ilmastonsäätely ml. hiilensidonta  ---4. Typensidonta  ---5. Eroosionhallinta  ---6. Maaperän laatu  ---7. Ravinnevarasto  ---8. Jäte- ja myrkkyhuolto  ---9. Lisääntymisympäristöt  ---10. Pölytys  ---11. Ilman laatu  ---12. Melunehkäisy | 1. Virkistys  ---2. Luontomatkailu  ---3. Luonnonperintö  ---4. Maisema  ---5. Taide ja populaarikulttuuri  ---6. Koulutus ja tutkimus |

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Kokonaiskestävän metsänhoidon määritelmä ja ekosysteemipalveluiden yhteensovittaminen

### Ekosysteemipalvelut jaetaan tuotanto-, säätely- ja kulttuuripalveluihin. Lisäksi usein erotetaan tukipalvelut, joihin kuuluvat mm. fotosynteesi sekä ravinteiden, hiilen ja veden kierto. Luonnon monimuotoisuus ei ole muiden kaltainen ekosysteemipalvelu, vaan se määritellään kaikki muut palvelut mahdollistavaksi perusedellytykseksi. Mukaillen TEEB for Finland.

##  [Ekosysteemipalvelut](/fi/node/923)

**Kokonaiskestävyys metsänomistajan näkökulmasta**

Metsänomistaja päättää puuntuotannon, monimuotoisuuden turvaamisen ja metsän muiden käyttömuotojen painotuksista ja yhteensovittamisesta. Hän voi painottaa tavoitteita eri tavoin eri metsäkiinteistöillä tai metsän osissa ottaen huomioon lainsäädännön velvoitteet ja vapaaehtoisen metsäsertifioinnin (PEFC™ ja FSC®) vaatimukset. Valtion ja kuntien päätökset maankäytöstä, esimerkiksi kaavoitus, voivat rajoittaa metsänkäsittelyä. Metsäomaisuuden laajuudesta ja rakenteesta riippuu, millaiset mahdollisuudet metsänomistajalla on huolehtia kokonaiskestävyyden toteutumisesta omissa metsissään. Tavoitepainotusten yhteensovittaminen voi edellyttää kompromissien tekemistä tilatasolla.

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Kokonaiskestävän metsänhoidon määritelmä ja ekosysteemipalveluiden yhteensovittaminen

### Ekosysteemipalvelut jaetaan tuotanto-, säätely- ja kulttuuripalveluihin. Lisäksi usein erotetaan tukipalvelut, joihin kuuluvat mm. fotosynteesi sekä ravinteiden, hiilen ja veden kierto. Luonnon monimuotoisuus ei ole muiden kaltainen ekosysteemipalvelu, vaan se määritellään kaikki muut palvelut mahdollistavaksi perusedellytykseksi. Mukaillen TEEB for Finland.

##  [Ekosysteemipalvelut](/fi/node/923)

**Kestävyyden osa-alueet metsien hoidossa ja käytössä**

**1. Taloudellinen kestävyys**Taloudellinen kestävyys tarkoittaa metsien hoitoa ja käyttöä siten, että metsien elinvoimaisuus, uusiutumiskyky, tuottavuus ja metsätalouden kannattavuus säilyvät pitkällä aikavälillä. Näin turvataan nykyisten ja tulevien sukupolvien mahdollisuudet hyödyntää metsiään hyvinvointinsa lähteenä. Taloudellista tuottoa voidaan saada puuntuotannon ohella muun muassa keräilytuotteista, metsästyksestä ja matkailusta.
Metsän kasvatuksessa ja hoidossa jokainen toimenpide vaikuttaa seuraavaan. Tehokkuus, kustannustietoisuus ja tarkoituksenmukaisuus kaikissa metsänkasvatuksen vaiheissa parantavat metsätalouden kannattavuutta. Metsänkasvatuksen ja hoidon kustannuksia voidaan alentaa käyttämällä kullekin metsikkökuviolle tarkoituksenmukaista menetelmää, tekemällä tarpeelliset hoitotoimet huolellisesti ja oikea-aikaisesti sekä suurentamalla käsiteltävän alueen kokoa. Lisäksi kustannusten hillitsemiseksi on varmistettava mahdollisimman hyvät korjuuolot ja huolehdittava metsätiestön kunnosta. Puunkorjuun kustannukseen vaikuttavat keskeisesti kerralla korjattavan puutavaran määrä, hehtaarikohtainen hakkuukertymä ja puuston järeys.
**2. Ekologinen kestävyys**Ekologinen kestävyys metsien hoidossa ja käytössä voidaan turvata ylläpitämällä ja vahvistamalla metsien ja soiden monimuotoisuutta sekä vesien hyvää tilaa. Talousmetsissä pidetään yllä sellaista rakenteellista vaihtelua, joka luo edellytykset runsaalle ja elinvoimaiselle lajistolle. Luonnon monimuotoisuus ilmenee monipuolisina lajiston elinmahdollisuuksina sekä luontotyyppien ja niiden ominaisuuksien runsautena.

Talousmetsien luonnonhoidolla luodaan edellytykset talousmetsien monipuoliselle lajistolle, puhtaille vesille ja muille ekosysteemipalveluille. Toimenpiteet on suositeltavaa suunnitella ja toteuttaa niin, että monimuotoisuudelle tärkeät kohteet ja rakennepiirteet, kuten järeä lahopuusto, säilyvät tai niiden määrä kasvaa. Ekologisesti kestävä metsien hoito ja käyttö ei aiheuta metsäluontotyyppien tai metsissä elävien eliölajien uhanalaisuutta.
**3. Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys**Sosiaalinen kestävyys metsien hoidossa ja käytössä tarkoittaa metsistä saatavan hyvinvoinnin turvaamista kansalaisille ja eri toimijoille myös jatkossa sekä metsänomistuksen moniarvoisuuden tunnistamista. Metsätalous sekä metsiin ja puuhun perustuva teollisuus ovat osaltaan luoneet perustan Suomen taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Metsien monipuolinen hyödyntäminen antaa myös tänään toimeentuloa kymmenille tuhansille metsänomistajille, yrittäjille ja työntekijöille ja pitää yllä maaseudun elinvoimaisuutta ja aluetaloutta. Metsien käyttö turvaa näin osaltaan maan kaikkien osien säilymistä asuttuina.Metsien monikäyttö on osa sosiaalista kestävyyttä. Monikäyttö tarkoittaa metsän eri käyttömuotojen sovittamista yhteen. Metsät tarjoavat virkistys- ja hyvinvointimahdollisuuksia kaikille ihmisille. Jokaisenoikeuksien ansiosta voimme liikkua vapaasti metsäluonnossa sekä kerätä marjoja ja sieniä. Lisäksi metsät tarjoavat riistaa ja mahdollisuuden metsästykseen. Poronhoito on tärkeä elinkeino Pohjois-Suomessa. Pääosin metsäluontoon perustuva elinkeino on myös luontomatkailu.
Metsänomistajan on hyvä tunnistaa, mitä oman tilan metsänhoito voi merkitä naapuruston näkökulmasta. Vuorovaikutuksella voi vähentää mahdollisia ristiriitatilanteita.

Kulttuurinen kestävyys on ymmärrystä luonnosta ja ihmisen toiminnasta, mihin sisältyy metsän, talouden ja kulttuurin suhteen huomioiminen. Kulttuurinen kestävyys edellyttää, että turvataan metsien monipuolinen ja kestävä käyttö myös tulevaisuudessa.

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Metsänomistajan päätöksenteon erilaiset tasot ja tavoitteet metsien käytössä

**Metsänhoidon päätavoitteet ja niiden väliset vaihtosuhteet**

Metsänomistaja tekee metsiensä käytöstä päätöksiä, jotka ovat hänelle eri tavoin merkittäviä ja vaikuttavat eripituisilla aikajaksoilla. Päätöstilanteet voivat koskea koko metsäomaisuutta, yksittäistä metsätilaa, metsikköä tai maastonkohtaa. Päätöksentekoa ohjaavat metsänomistajan arvostukset ja tavoitteet sekä hänen henkilökohtainen tilanteensa ja markkinatilanne.
Metsän käytölle asetetut tavoitteet voivat muuttua puuston elinkaaren aikana. Syinä voivat olla esimerkiksi omistajanvaihdos, omistajan elämäntilanteen muutos sekä puumarkkinoilla tai toimintaympäristössä laajemmin tapahtuneet muutokset. Metsänkäytön nykyiset tavoitteet voivat näin poiketa tarkoituksista, joiden seurauksena puuston tämänhetkiset piirteet ovat syntyneet.

Metsän aineelliset ja aineettomat tuotteet ja hyödykkeet eli ekosysteemipalvelut on ryhmitelty metsänhoidon suosituksissa neljään päätavoitteeseen. Tavoitteet ovat talous, luonto, virkistys ja ilmastonmuutoksen hillintä. Nämä voivat tukea toisiaan tai niiden välillä voi olla kilpailutilanne. Jälkimmäisessä metsänomistaja joutuu painottamaan tavoitteitaan, jotta kokonaisuus muodostuu sopivaksi. Päätökseen vaikuttaa, millainen ”hinta” eli vaihtosuhde valinnoilla on.
Esimerkit:
- Tavoitteet tukevat toisiaan: Hiilensidonnan painottaminen panostamalla puuston kasvuun mahdollistaa kasvavat puunkorjuumäärät, mikä tukee taloutta.
- Tavoitteet kilpailutilanteessa: Luonnon painottaminen lisäämällä puuntuotannon ulkopuolelle jätettävien kohteiden osuutta heikentää taloudellista tulosta.

Lue lisää: Metsätilan hoito | [Metsänomistamisen tavoitteet](/fi/kategoriat/metsanomistamisen-tavoitteet)

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Ilmastokestävyys osana metsänhoidon kokonaiskestävyyttä

**Ilmastokestävä metsänhoito** edistää ilmastonmuutoksen hillintää metsien avulla sekä metsien sopeutumista ilmastonmuutokseen. Tavoitteena on ylläpitää ja parantaa metsäekosysteemien toimintakykyä. Ilmastokestävässä metsänhoidossa kiinnitetään erityisesti huomiota metsän terveydestä ja elinvoimaisuudesta huolehtimiseen sekä metsien hiili- ja kasvi-huonekaasutaseeseen. Ilmastokestävyydellä on vuorovaikutus kestävyyden muihin osa-alueisiin.
Ilmastokestävässä metsänhoidossa
1 . varmistetaan **metsien sopeutumista** tulevaan ilmastoon niin, että pystytään vähentämään ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä ja hyödyntämään ilmastonmuutoksen aikaansaama puuston lisäkasvu. Sopeutumiskeinot vahvistavat metsiä muuttuvassa ilmastossa parantaen niiden vastustuskykyä sään ääri-ilmiöille ja erilaisille tuhoille. Tämä tapahtuu edistämällä metsien geneettistä, rakenteellista ja toiminnallista sietokykyä sekä monimuotoisuutta metsikkö- ja aluetasolla.
2 . **hillitään ilmastonmuutosta** ylläpitämällä ja kasvattamalla metsien hiilensidontaa, sitomalla hiiltä puustoon ja maaperään, ehkäisemällä voimakkaiden kasvihuonekaasujen muodostumista metsäekosysteemissä sekä tuottamalla uusiutuvaa raaka-ainetta. Puuraaka-aineella voidaan korvata uusiutumattomia raaka-aineita. Puuperäiset tuotteet toimivat myös hiilen varastona.
Metsien monimuotoisuuden vahvistaminen on tärkeä osa ilmastokestävyyttä. Mitä elinvoimaisempia ja monimuotoisempia metsät ovat, sitä paremmin ne pystyvät sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon.

Sopeutuminen ja hillintä tukevat kestävyyden osa-alueiden toteutumista. Kokonaiskestävyyden tavoin ilmastokestävyyden huomioon ottaminen voi vaatia metsienkäsittelyssä metsänomistajan tavoitteiden yhteen sovittamista.

Lue lisää: • Metsien kestävä hoito ja käyttö | [Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen](/fi/ilmastonmuutoksen-hillinta-ja-ilmastonmuutokseen-sopeutuminen)

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Talousmetsien luonnonhoito ja monimuotoisuuden turvaaminen metsänkäsittelyssä

**Talousmetsien luonnonhoito**

Suomen metsät ovat elinympäristö noin 20 000 lajille. Suurin osa metsälajistosta kykenee elämään talousmetsissä, joissa esiintyy lajeille tärkeitä rakennepiirteitä, kuten esimerkiksi lehtipuustoa ja lahopuita. Metsien elinympäristöjen ja lajiston monimuotoisuus ovat kuitenkin ihmisen toiminnan vuoksi vähentyneet. Monimuotoisuuden tilan parantamiseksi talousmetsissä on keskeistä kiinnittää huomiota luonnonhoidon toimenpiteiden toteutukseen.
Talousmetsien luonnonhoito on luonnon monimuotoisuuden ja luonnon tarjoamien hyötyjen ylläpitämistä ja vahvistamista metsänkäsittelyssä. Luonnonhoidon keinovalikoimaa voidaan soveltaa kaikissa metsätaloustoimissa ja metsän kehitysvaiheissa.

Talousmetsien luonnonhoidolla voidaan vaikuttaa monimuotoisuuden turvaamiseen, vesiensuojeluun, metsämaiseman hoitoon, kulttuuriperintökohteiden turvaamiseen ja monikäyttömahdollisuuksien edistämiseen.
Lainsäädäntö asettaa metsätalouden luonnonhoidon vähimmäistason, joka edellyttää esimerkiksi metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämistä ja luonnonsuojelulain suojeltujen luontotyyppien turvaamista. Lisäksi vapaaehtoiset metsäsertifiointijärjestelmät asettavat niihin kuuluville metsänomistajille vaatimuksia esimerkiksi jätettävien säästöpuiden määrälle ja vesien suojavyöhykkeiden leveydelle. Luonnonhoitoa painottava metsänomistaja voi tehdä metsissään vielä lisätoimenpiteitä yli lainsäädännön ja metsäsertifiointien vaatimustasojen.
Luonnonhoidon tavoitteet korostuvat erityiskohteilla, joita jokainen metsänomistaja voi löytää omasta metsästään. Erityiskohteet voivat olla luonto-, kulttuuri- tai maisemakohteita tai muutoin metsänomistajalle tärkeitä maastonkohtia. Osassa erityiskohteista on lain asettamia käytönrajoituksia, mutta valtaosassa niiden ominaisuuksien huomioon ottaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Osa luontokohteista ja metsäluonnon hoitokeinoista on sellaisia, joihin on mahdollista saada taloudellista tukea.

Luonnonhoidon toimenpiteiden vaikutus puuntuotantoon riippuu siitä, kuinka paljon metsänomistaja haluaa painottaa luonnonhoitoa ja metsän monikäyttöä. Luonnonhoidon laajaa keinovalikoimaa voidaan hyödyntää metsänhoidossa ja hakkuissa enimmäkseen helposti ja suhteellisen pienin kustannuksin. Yksittäinen luonnonhoidon toimenpide edistää usein montaa eri tavoitetta.

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Talousmetsien luonnonhoito ja monimuotoisuuden turvaaminen metsänkäsittelyssä

**Luonnonhoito on monia tekoja**

Metsänomistajan tekemillä valinnoilla on vaikutusta siihen, minkälaisen metsän hän jättää jälkeensä. Luonnonhoito tuottaa edellytyksiä talousmetsien monipuoliselle lajistolle, puhtaille vesille ja muille ekosysteemipalveluille.
Metsänkäsittelyalueilla luonnon monimuotoisuutta edistetään säilyttämällä ja lisäämällä monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä. Niitä ovat esimerkiksi vanhat ja kookkaat puut, järeät lahopuut sekä metsätaloudellisesti vähäarvoiset lehtipuut. Yleisimmät keinot ovat säästöpuuryhmien jättäminen, lahopuiden säilyttäminen sekä muun muassa riistaeläimille tärkeä lehtipuusekoituksen ja tiheikköjen ylläpitäminen.
Talousmetsien monimuotoisuutta turvataan myös ottamalla monimuotoisuuden kannalta arvokkaat luontokohteet huomioon metsänkäsittelyssä. Lisäksi voidaan tehdä luonnon monimuotoisuutta vahvistavia ennallistamis- ja luonnonhoitotöitä.

Ennallistamisessa työt keskittyvät sellaisille monimuotoisuuden turvaamisen kannalta potentiaalisille kohteille, joiden luonnontilaa on aiemmin heikennetty. Tavoitteena on palauttaa ekosysteemin toimintaedellytyksiä ja kohteiden kykyä toimia luontaisen lajiston elinpaikkana.

Lue lisää:• Metsänhoidon toimenpiteet | [Luonnonhoito ja monimuotoisuus](/fi/kategoriat/luonnonhoito-ja-monimuotoisuus)[ ](<https://Luonnonhoito ja monimuotoisuus >)• Metsänhoidon toimenpiteet | [Luontokohteiden turvaaminen](/fi/kategoriat/luontokohteiden-turvaaminen)• Metsänhoidon toimenpiteet | [Vesiensuojelu](/fi/kategoriat/vesiensuojelu)

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Metsäluonnon monimuotoisuus talousmetsissä

Metsäluonnon monimuotoisuus on perusta kaikelle metsiin liittyvälle toiminnalle. Metsätaloudessa hyödynnetään metsien tuottamaa puuta ja sen tuotantoa pyritään tehostamaan. Samalla vaikutetaan luonnon monimuotoisuuteen eri tavoin. Talousmetsien monimuotoisuuden turvaaminen ja vahvistaminen ovat keskeisessä roolissa, koska metsistämme noin 90 prosenttia on metsätalouskäytössä.
**Talousmetsien monimuotoisuuden tila**Luonnontilaiset metsät ovat olleet suurelta osin vanhoja metsiä, joissa on vanhojen, elävien puiden lisäksi paljon erilaista kuollutta puuta. Myös luontaisten häiriöiden, kuten metsäpalojen, jälkeen syntyneet avoimet, runsaslahopuustoiset häiriöalat sekä niille kehittyneet lehtipuuvaltaiset metsät ovat olleet yleisiä. Talousmetsissä luonnonmetsän piirteiden väheneminen on johtanut siihen, että osa metsälajistosta on taantunut ja uhanalaistunut. Merkittävimpinä taantumisen syinä ovat olleet nimenomaan vanhojen metsien ja vanhojen puiden, kuolleen puun sekä lehtisekapuuston osuuden väheneminen verrattuna luonnontilaisiin metsiin.
**Luonnon monimuotoisuus**Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan lajien sisäistä perinnöllistä vaihtelua, lajien runsautta sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta. Monimuotoisuuden kaikki tasot ovat yhtä tärkeitä, sillä ne ovat sidoksissa toisiinsa.Luonnon monimuotoisuutta voidaan kuvata• saman lajin yksilöiden välisenä perinnöllisenä vaihteluna• valitulla tarkastelualueella elävien lajien lukumääränä• elinympäristöjen määrän ja koostumuksen vaihteluna.

**Monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä** Talousmetsien luonnonhoidon kannalta olennaista on ymmärtää metsäluonnon monimuotoisuuden heikentymisen syyt ja se, kuinka talousmetsien luonnonhoidolla voidaan vaikuttaa luontokohteiden säilymiseen sekä monimuotoisuudelle arvokkaiden rakennepiirteiden ylläpitämiseen. Näiden perusteella voidaan asettaa luonnonhoidon tavoitetasoja esimerkiksi kuolleen puun tai vanhojen elävien puiden määrän suhteen.
Yksinkertaisesti kuvattuna monimuotoisuuden turvaaminen voidaan sovittaa yhteen metsänkäsittelyn kanssa, kun1. tunnistetaan ja rajataan ulos toimenpiteistä ne alueet, joissa metsänkäsittely tuottaisi monimuotoisuusarvojen merkittävän heikentymisen tai häviämisen sekä2. toimitaan metsänkäsittelyalueella luonnon monimuotoisuutta turvaavilla ja lisäävillä tavoilla. **Monimuotoisuuden turvaamisessa tavoitteilla on pitkä aikajänne**Puut ovat pitkäikäisiä ja niiden lahoaminen on hidasta. Talousmetsien luonnonhoitoon kuuluu ajatus siitä, että olemme valmiit säilyttämään arkisessa metsäympäristössä rakenteita, joiden olemassaolo vaikuttaa metsätilalla positiivisesti lajien elinmahdollisuuksiin useiden omistajasukupolvien ajan. Siksi myös luontotiedon välittyminen seuraaville omistajille on tärkeää, jotta monimuotoisuustyön tulokset vaikuttavat tulevaisuudessakin.Metsätaloudessa on totuttu tekemään pitkän aikajänteen investointeja. Luonnonhoidon tavoitteiden toteutumisen pitkän aikajänteen ymmärtäminen on tärkeää, jotta yksittäisen luonnonhoidon toimenpiteen merkityksen voi perustella. Osa tavoitteista toteutuu hyvin hitaiden luonnollisten kehityskulkujen seurauksena. Puun merkitys monimuotoisuuden turvaamisessa toteutuu vuosisatojen kuluessa. Monet tällä hetkellä uhanalaiset lajit ovat riippuvaisia hitaiden kehityskulkujen synnyttämistä rakenteista, kuten järeistä pitkälle lahonneista puunrungoista. Talousmetsien luonnonhoidon tuloksena voidaan säilyttää lajien tarvitsemia rakenteita, mutta niiden merkitys on todennettavissa vasta tulevien sukupolvien toimesta. Kuitenkin jo tähän mennessä on päästy todistamaan säästöpuuhaapojen jättämisen myönteisiä vaikutuksia uhanalaisiin lajeihin. Kun tarkastellaan uhanalaisuusluokissa tapahtuneita aitoja muutoksia, metsissä myönteistä kehitystä on todettu 109 lajilla, joista 21 on kovakuoriaisia. Metsissä myönteisten muutosten osuus on suurempi kuin missään muussa elinympäristössä.

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Metsäluonnon monimuotoisuus talousmetsissä

##  [Säästöpuun merkitys monimuotoisuudelle toteutuu pitkän aikavälin kuluessa.](/fi/node/3714)

Table
| Vuosi | Esimerkki säästöpuun vaiheista |
| --- | --- |
| 2010 | Uudistushakkuussa rajataan säästöpuuryhmä, johon jää muiden säästöpuiden sekaan kasvamaan 110 vuoden ikäinen järeä mänty.  |
| 2080 | Metsikön seuraava uudistushakkuu tehdään vuonna 2080. Säästöpuuryhmän rajaus säilyy entisellään ja ryhmässä on paljon eri-ikäisiä ja -kokoisia lahopuita. Elinvoimaisella männyllä ikää 180 vuotta. Rungon pintaa peittää komea kilpikaarna, pituuskasvu on pysähtynyt ja latvus tasoittunut.  |
| 2110 | Kalasääski kiinnostuu kasvatusmetsän yläpuolella pilkottavasta latvuksesta ja rakentaa pesänsä avaraan maisemaan. Pesä säilyy asuttuna 30 vuoden ajan.  |
| 2150 | Puun elinvoima hiipuu vähitellen, puu kuolee 250 vuoden ikäisenä vuonna 2150. Kilpikaarna putoaa rungon pinnalta 10 vuodessa.  |
| 2210 | Komea mäntykelo säilyy pystyssä 50 vuoden ajan. Kelon pinnalla kasvaa useita eri jäkäliä. Palokärki nakuttaa pesäkolonsa mäntyyn, joka lopulta kaatuu varttuneen kasvatusmetsän keskelle.  |
| 2230 | Maassa makaava järeä puunrunko herättää huomiota ja säilyy ehjänä uudistushakkuussa.  |
| 2260 | Kelo on havaittavissa enää pienenä kohoumana sammaleen alla. |

Lue lisää:
- Metsien kestävä hoito ja käyttö | [Luontokohteet ja lajien turvaaminen](/fi/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen)
- Metsien kestävä hoito ja käyttö | [Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen](/fi/vesien-ja-vesielinymparistojen-turvaaminen)

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## \[H2\]

**Lue lisää samasta aiheesta**: Metsätilan hoito | [**Metsien kestävä hoito ja käyttö**](/fi/kategoriat/metsien-kestava-hoito-ja-kaytto)

Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

Kestävällä metsien hoidolla ja käytöllä tavoitellaan monimuotoisia, tuottavia, uusiutumiskykyisiä ja elinvoimaisia metsiä ja metsämaita siten, ettei aiheuteta vahinkoa muille ekosysteemeille. 

Jatkuva kasvatus ojitetuissa suometsissä pääpuulajien näkökulmasta Kuusen jatkuvalle kasvatukselle otollisimpia kohteita ovat mustikka- ja ruohoturvekankaat. Niissä kuusen taimettumisedellytykset ovat erityisen hyvät, ja puusto on usein luonnostaan erirakenteista II-tyypin kohteilla. Lisätietoa: Jatkuvaan kasvatukseen tähtääminen, kuusivaltaisen metsän jatkuva kasvatus Männyn jatkuvan kasvatuksen aloittaminen varpu- ja puolukkaturvekankaalla edellyttää yleensä pitkää vaihetta siemenpuu-, pienaukko- tai kaistalehakkuun (tai näiden yhdistelmän) jälkeen. I-tyypin varputurvekankaat ovat lähtökohdiltaan hankalimpia. Ne ovat puustoltaan tasarakenteisia ja niiden paksu raakahumuskerros yhdessä runsaan varpukasvillisuuden kanssa heikentävät merkittävästi luontaista uudistumista.Valkonen, S. 2017. Metsän jatkuvasta kasvatuksesta. Metsäkustannus Oy ja Luonnonvarakeskus. 125 s. Lisätietoa: Jatkuvaan kasvatukseen tähtääminen, mäntyvaltaisen metsän jatkuva kasvatus Hieskoivu uudistuu turvemailla hyvin ja muodostaa tiheitä kasvustoja karuimpia kasvupaikkoja lukuun ottamatta. Puhdas hieskoivikko ei yleensä ole kasvatuksen tavoite, mutta hieskoivikon alle syntyy usein luontaisesti kasvatuskelpoinen kuusialikasvos esimerkiksi kaistalehakkuun jälkeen. Tällainen kaksijaksoinen metsä voidaan kehittää joko eri- tai tasaikäisrakenteiseksi. Jatkuva kasvatus on perusteltua myös suometsiin, joissa halutaan esimerkiksi maisema- tai riistanhoidollisista syistä välttää uudistushakkuita sekä hillitä puuntuotannon aiheuttamaa vesistökuormitusta. Lähtötilanteeltaan tiheän puuston poimintahakkuusta on kulunut kaksi vuotta ja valon lisääntyminen alkaa tuoda uutta taimiainesta. Seuraava harvennus tehdään noin 15 vuoden kuluttua ja se kohdistuu suurimpiin puihin. Kuva: © Kalle Vanhatalo.

# Jatkuva kasvatus ojitetuissa suometsissä

## Jatkuva kasvatus ojitetuissa suometsissä pääpuulajien näkökulmasta

- **Kuusen** jatkuvalle kasvatukselle otollisimpia kohteita ovat mustikka- ja ruohoturvekankaat. Niissä kuusen taimettumisedellytykset ovat erityisen hyvät, ja puusto on usein luonnostaan erirakenteista II-tyypin kohteilla.
Lisätietoa: [Jatkuvaan kasvatukseen tähtääminen, kuusivaltaisen metsän jatkuva kasvatus](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/jatkuvaan-kasvatukseen-tahtaaminen/toteutus#section-441)
- **Männyn** jatkuvan kasvatuksen aloittaminen varpu- ja puolukkaturvekankaalla edellyttää yleensä pitkää vaihetta siemenpuu-, pienaukko- tai kaistalehakkuun (tai näiden yhdistelmän) jälkeen. I-tyypin varputurvekankaat ovat lähtökohdiltaan hankalimpia. Ne ovat puustoltaan tasarakenteisia ja niiden paksu raakahumuskerros yhdessä runsaan varpukasvillisuuden kanssa heikentävät merkittävästi luontaista uudistumista.

Lisätietoa: [Jatkuvaan kasvatukseen tähtääminen, mäntyvaltaisen metsän jatkuva kasvatus](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/jatkuvaan-kasvatukseen-tahtaaminen/toteutus#section-442)
- **Hieskoivu** uudistuu turvemailla hyvin ja muodostaa tiheitä kasvustoja karuimpia kasvupaikkoja lukuun ottamatta. Puhdas hieskoivikko ei yleensä ole kasvatuksen tavoite, mutta hieskoivikon alle syntyy usein luontaisesti kasvatuskelpoinen kuusialikasvos esimerkiksi kaistalehakkuun jälkeen. Tällainen kaksijaksoinen metsä voidaan kehittää joko eri- tai tasaikäisrakenteiseksi.
Jatkuva kasvatus on perusteltua myös suometsiin, joissa halutaan esimerkiksi maisema- tai riistanhoidollisista syistä välttää uudistushakkuita sekä hillitä puuntuotannon aiheuttamaa vesistökuormitusta.

Rahkasammalpinnat ovat hyviä taimettumisalustoja. Ojitettu suo muuttuu vähitellen turvekankaaksi, jolloin rahkasammal häviää ja tilalle tulee seinä, kynsi- ja kerrossammalpintoja, jotka eivät ole yhtä hyviä taimettumiselle. Hyvin kuivuneilla ojitusalueilla esiintyy yleisesti varsinaisen turvekerroksen päällä vaihtelevan paksuinen raakahumuskerros, joka kuivuu helposti ja siinä on niukasti ravinteita taimien käyttöön. Tämä heikentää siementen itämistä ja taimien kasvua.

Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

Jatkuva kasvatus ojitetuissa suometsissä

Text Puut kasvavat hyvin, kun ne saavat riittävästi kasvutilaa, valoa, ravinteita ja vettä. Puuston kasvaessa kilpailu kasvutilasta kiihtyy, mikä näkyy puiden elävän latvuksen supistumisena ja paksuuskasvun hidastumisena. Latvukset supistuvat nuorissa metsissä hyvinkin nopeasti metsän tihentyessä. Varttuneemmassa puustossa sekä karummilla kasvupaikoilla muutos on hitaampaa.
Varsinkin ensiharvennuksella vaikutetaan puuston tulevaan kehitykseen ja arvokasvuun ja sen oikea-aikaisuus on talouden kannalta tärkeää. Harvennuksilla vaikutetaan metsän eri puulajien osuuksiin. Monipuolinen puusto on tärkeää puuston elinvoimaisuuden, metsämaan hoidon ja luonnon monimuotoisuuden vuoksi. Näin varmistetaan myös hiilensidontaa.
Harvennushakkuissa jäävän puuston määrästä on säädetty asetuksella. Jos määrä alittuu, seurauksena on uudistamisvelvoite. Metsänhoidon suositusten mukaiset jäävän puuston määrät ovat aina jonkin verran lakirajaa korkeammat. Hyvälaatuisten metsiköiden kasvatushakkuista myöhempi harvennus kannattaa toteuttaa yläharvennuksena. Kuva: © Ponsse Oyj.

Kasvatushakkuilla (harvennushakkuilla) turvataan hyvälaatuisen ja arvokkaan puuston kasvuedellytykset ja tuotetaan puunmyyntituloa sekä parannetaan kasvatuksen taloudellista kannattavuutta. Kasvatushakkuut ovat jaksollisen metsänkasvatuksen ainespuuntuotantoon tähtäävä toimenpide. Ensiharvennukset ja myöhemmät harvennukset ovat kasvatushakkuita. Harvennuksissa vähennetään puustoa, jotta jäljelle jäävät puut saavat lisää kasvutilaa ja järeytyminen nopeutuu. Tasaikäisrakenteisten metsien harvennustavat ovat ala- ja yläharvennus.

Puut kasvavat hyvin, kun ne saavat riittävästi kasvutilaa, valoa, ravinteita ja vettä. Puuston kasvaessa kilpailu kasvutilasta kiihtyy, mikä näkyy puiden elävän latvuksen supistumisena ja paksuuskasvun hidastumisena. Latvukset supistuvat nuorissa metsissä hyvinkin nopeasti metsän tihentyessä. Varttuneemmassa puustossa sekä karummilla kasvupaikoilla muutos on hitaampaa. Varsinkin ensiharvennuksella vaikutetaan puuston tulevaan kehitykseen ja arvokasvuun ja sen oikea-aikaisuus on talouden kannalta tärkeää.
Harvennuksilla vaikutetaan metsän eri puulajien osuuksiin. Monipuolinen puusto on tärkeää puuston elinvoimaisuuden, metsämaan hoidon ja luonnon monimuotoisuuden vuoksi. Näin varmistetaan myös hiilensidontaa. Harvennushakkuissa jäävän puuston määrästä on säädetty asetuksella. Jos määrä alittuu, seurauksena on uudistamisvelvoite. Metsänhoidon suositusten mukaiset jäävän puuston määrät ovat aina jonkin verran lakirajaa korkeammat.

Kasvatushakkuu

Kasvatushakkuilla (harvennushakkuilla) turvataan hyvälaatuisen ja arvokkaan puuston kasvuedellytykset ja tuotetaan puunmyyntituloa sekä parannetaan kasvatuksen taloudellista kannattavuutta. Kasvatushakkuut ovat jaksollisen metsänkasvatuksen ainespuuntuotantoon tähtäävä toimenpide. Ensiharvennukset ja myöhemmät harvennukset ovat kasvatushakkuita. Harvennuksissa vähennetään puustoa, jotta jäljelle jäävät puut saavat lisää kasvutilaa ja järeytyminen nopeutuu. Tasaikäisrakenteisten metsien harvennustavat ovat ala- ja yläharvennus. 

Suojelun vaikutus hyönteistuhoriskiin on vaikeasti ennustettavissa. Suojelualueilla puusto koostuu yleensä useista puulajeista ja on rakenteeltaan vaihtelevaa. Nämä tekijät vähentävät hyönteistuhoriskiä, koska tuhohyönteiset ovat usein riski tietyille puulajeille tai tietynkokoiselle puulle. Suojeluun siirrettävät talousmetsät saattavat sitä vastoin olla puulajistoltaan ja rakenteeltaan yksipuolisempia, joka voi lisätä hyönteistuhoriskiä. Riskiä voi lisätä myös metsän muu historia, esimerkiksi jos kuusimetsä on perustettu aikoinaan liian kuivalle kasvupaikalle. Pidemmällä aikavälillä puusto uudistuu luontaisesti, jolloin puuston rakenne muuttuu ja hyönteistuhoriski pienenee.Björkman, C. ym. 2015. Forest management to mitigate insect damage in a changing climate: Possibilities and uncertainties. In Climate change and insect pests, ed. C. Björkman, and P. Niemelä. Wallingford: CABI.Montano, V. ym. 2016. How differential management strategies affect Ips typographus L. dispersal. Forest Ecology and Management 360: 195–204.Roberge, JM., Laudon, H., Björkman, C. ym. 2016. Socio-ecological implications of modifying rotation lengths in forestry. Ambio 45, 109–123.Subramanian, N. ym. 2016. Adaptation of Forest Management Regimes in Southern Sweden to Increased Risks Associated with Climate Change.&nbsp;Forests&nbsp;2016,&nbsp;7, 8.

# Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma metsän suojelussa

Suojelun vaikutus hyönteistuhoriskiin on vaikeasti ennustettavissa. Suojelualueilla puusto koostuu yleensä useista puulajeista ja on rakenteeltaan vaihtelevaa. Nämä tekijät vähentävät hyönteistuhoriskiä, koska tuhohyönteiset ovat usein riski tietyille puulajeille tai tietynkokoiselle puulle. Suojeluun siirrettävät talousmetsät saattavat sitä vastoin olla puulajistoltaan ja rakenteeltaan yksipuolisempia, joka voi lisätä hyönteistuhoriskiä. Riskiä voi lisätä myös metsän muu historia, esimerkiksi jos kuusimetsä on perustettu aikoinaan liian kuivalle kasvupaikalle. Pidemmällä aikavälillä puusto uudistuu luontaisesti, jolloin puuston rakenne muuttuu ja hyönteistuhoriski pienenee.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulmasta on tärkeää, että suojelupäätöstä tehdessä arvioidaan mahdollisia hyönteistuhoriskejä ja niiden vaikutuksia ympäröiviin talousmetsiin.

Metsän suojelu

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma metsän suojelussa

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

Metsänomistajan tavoitteiden tunnistaminen on perusta metsän hoidon ja käytön valinnoille.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Metsänomistajan tavoitetilan tunnistaminen

**Metsänomistajan tavoitteita avaavia kysymyksiä**

Metsänomistaja määrittää, mitä tavoitteita hän asettaa metsiensä käytölle. Metsäammattilaisten tehtävänä on tarjota metsänomistajalle hänen tavoitteitaan edistäviä vaihtoehtoja metsien käsittelyyn. Tällöin on tärkeää arvioida tasapuolisesti menetelmien oletetut hyödyt ja haitat sekä mahdollisuudet ja riskit.
Metsänomistajan tavoitteiden tunnistaminen on edellytys sille, että metsän käytön vaihtoehtoja voidaan järjestää niiden sopivuuden mukaan kyseiseen tilanteeseen. Tehtävät päätökset voivat koskea koko metsäomaisuutta, metsätilaa, metsikköä tai yksittäistä metsän kohtaa. Metsänomistajan painottamat tavoitteet talouteen, luontoon, virkistykseen ja ilmastonmuutoksen hillintään voivat myös vaihdella näissä merkittävästi.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Metsänomistajan tavoitetilan tunnistaminen

**Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa**

Metsänomistaja voi arvioida seuraavien kysymysten avulla metsänomistuksen ja eri tavoitteiden merkitystä.
**Yleiset päämäärät ja arvostukset** Miksi haluan olla metsänomistaja? Mitä tämä metsä minulle merkitsee?Millaisia hyötyjä odotan metsäni minulle tuottavan? Minkälaisen metsän haluan jättää seuraavalle omistajalle? Millaiseksi toivon metsäni kehittyvän? Näenkö ristiriitoja omien tavoitteideni asettelussa? **Taloudelliset arvot** Miten tärkeitä metsätulot ovat minulle nyt ja tulevaisuudessa? Mitä odotuksia minulla on metsätilan arvonnousulle? Mitä metsänomistukseen ja metsänhoitoon liittyviä töitä haluan tehdä itse ja mitä ostaa palveluna? **Luontoarvot** Miten tärkeää minulle on vaalia luonnon monimuotoisuutta talouskäytössä olevissa metsissäni?Kuinka paljon olen valmis tekemään luonnonhoidon toimenpiteitä, esimerkiksi säästämään järeitä lahopuita?Millaisen osuuden metsistäni haluan suojella? Kuinka laajoja toimenpiteitä olen valmis tekemään vesien ja ympäristön hyvän tilan turvaamiseksi metsien käsittelyn yhteydessä? **Virkistysarvot** Kuinka tärkeää minulle on, että metsäni sopivat hyvin virkistyskäyttöön? Millaista metsämaisemaa arvostan? Entä millaista en arvosta? **Ilmastonmuutoksen hillintä** Kuinka tärkeää minulle on hillitä ilmastonmuutosta omien metsieni avulla?

Metsänhoidon suositukset tarjoavat metsätilan hoitoon vaihtoehtoisia toimintamalleja. Näitä malleja voidaan soveltaa sellaisenaan tai yhdistelemällä niitä metsänomistajan toivomalla tavalla. Tasapainon tavoittelua kuvaavassa toimintamallissa on esitetty metsänhoidon malli, jossa eri tavoitteet ovat mahdollisimman hyvin tasapainossa keskenään.
Tavoitteiden asettamisessa metsänomistajan tulee ottaa huomioon lainsäädännön velvoitteet ja vapaaehtoisen metsäsertifioinnin (PEFC™ ja FSC®) vaatimukset.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Ilmastonmuutoksen hillinnän painottaminen metsätilan hoidossa

Ilmastonmuutoksen hillinnässä metsät toimivat uusiutuvan raaka-aineen ja energian lähteenä, mutta myös tärkeänä hiilen nieluna ja varastona. Merkittävä osa metsien hiilestä on varastoituneena maaperään ja erityisesti tämä korostuu turvemailla. Metsän käytön ilmastovaikutusten arvioinnissa voidaan mittarina käyttää metsän hiilitasetta, jossa on huomioitu myös hakkuissa poistettavan puun sisältämä hiili.
Ilmastonmuutoksen hillintää painottavassa metsätilan hoidossa voidaan erottaa kaksi vaihtoehtoista päätoimintatapaa: 1) Voidaan pyrkiä sitomaan mahdollisimman paljon hiiltä puustoon ja tuottamaan mahdollisimman paljon puupohjaisiin tuotteisiin käytettävää raaka-ainetta. Samalla huomioidaan maaperän hiilivarastojen ylläpito. 2) Voidaan pyrkiä varastoimaan puustoon ja maaperään mahdollisimman paljon hiiltä ja pitämään metsän kasvihuonekaasutase mahdollisimman hyvänä.
Ensimmäisen toimintatavan ajatuksena on, että puupohjaiset tuotteet muodostavat hiilivaraston ja niillä voidaan korvata ilmastolle haitallisempia tuotteita. Toisen toimintatavan ajatuksena on varastoida mahdollisimman paljon hiiltä ja sitoa kasvihuonekaasuja metsään.

Seuraavat toimintamallit on tarkoitettu metsäsuunnittelun tueksi, kun metsätilan hoidossa halutaan painottaa ilmastonmuutoksen hillintää.
**Hiiltä tuotteisiin -toimintamalli metsätilan hoidossa**Toimintamallissa tavoitteena on panostaa puuston kasvun ja hiilensidonnan lisäämiseen sekä jalostuskelpoisen puuraaka-aineen tehokkaaseen tuottamiseen. Samalla huomioidaan maaperän hiilivarastot lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.Metsänomistaja ei voi ohjata myymänsä puun käyttöä, mutta hän voi vaikuttaa siihen, millaista puuta metsät tuottavat. Mallin oletuksena on, että hakkuilla korjatusta puusta tehdään tuotteita, joissa hiili varastoituu ja/tai korvaa fossiilisia raaka-aineita. Hiilen varastointiaika puutuotteissa vaihtelee voimakkaasti puutuotteiden käyttötavan ja elinkaaren mukaan. Pitkäikäisimpiä puutuotteita ovat rakennusmateriaalit.Toimintamallin mukaisessa metsänhoidossa maksimoidaan metsätilan metsien puuntuotosta (m3/ha/a) ja hiilensidontaa kiinnittäen samalla huomiota puuston taloudellista arvoa lisäävään laatu- ja järeyskehitykseen sekä tuhoriskien hallintaan. Metsänhoidon investoinneilla ja hakkuilla: 1) huolehditaan puuston elinvoimaisuudesta ja järeytymisestä 2) ohjataan puuston kasvu ja hiilensidonta jalostuskelpoista raaka-ainetta tuottaviin puihin 3) huolehditaan uudistumisesta, kun puuston kuutio- ja arvokasvu alittavat metsänomistajan hyväksymän rajan. Mallissa tehtävien kasvua lisäävien investointien myötä hakattava puumäärä ja hakkuista odotettavissa oleva kassavirta kasvavat. Jos panostukset puuston lisäkasvun, hiilensidonnan ja järeytymisen edistämiseen eivät kuitenkaan lisää vastaavassa määrin tuloja, metsään sitoutuneen pääoman tuotto laskee ja metsätalouden kannattavuus kärsii. **Apukysymykset toimintamallin toteuttamiseen** Nämä auttavat arvioimaan, vastaako metsätilan hoidon suunnitelma toimintamallin tavoitteita. 1) Panostetaanko puuston kasvua edistäviin toimiin mahdollisimman tehokkaasti puuston tila ja kasvupaikan ominaisuudet huomioiden? Toimia ovat esimerkiksi lannoitus, jalostetun viljelymateriaalin käyttö ja metsän nopea uudistaminen uudistushakkuun jälkeen keinollisesti tai luontaisesti. 2) Maksimoiko metsiköiden kasvatus puuntuotosta ja hiilensidontaa huomioiden samalla puuston hyvän arvokasvun? 3) Ovatko puustoon sitoutuneen hiilen kasvu ja poistuma (hiilitase) tasapainossa pitkällä aikavälillä (yli 50 vuotta)? 4) Uudistetaanko tai metsitetäänkö puuntuotannollisesti vajaatuottoiset alueet kuten vähäpuustoiset tai tuhojen vaivaamat kohteet?
**Hiiltä metsään – toimintamalli metsätilan hoidossa**Tavoitteena on panostaa puuston ja maaperän hiilivarastojen lisäämiseen etenkin lyhyellä aikavälillä (alle 25 vuotta). Tällöin tingitään hakkuutuloista metsän hiilivaraston kasvattamiseksi. Pitkällä aikavälillä metsiä hoidetaan ja puuta korjataan ensisijaisesti puuston ja maaperän hiilivaraston ylläpitämiseksi. Toimintamalli edellyttää, että metsien vanhetessa lisääntyvä puuston tuhoriski pysyy hallinnassa. Mallin käyttö johtaa lopulta hyvin pitkällä aikavälillä, eli satojen vuosien kuluessa, tilanteeseen, jossa metsän hiilivarasto täyttyy eikä kasva enää merkittävästi. Tällaisen tilanteen saavuttaminen vaihtelee kohteittain merkittävästi. **Vaikutukset lyhyellä aikavälillä (<25 v)** Tehokkain keino kerryttää metsien hiilivarastoa lyhyellä aikavälillä on muista kuin metsien terveyttä edistävistä hakkuista pidättäytyminen. Hakkuista pidättäytyminen lisää myös hiilensidontaa lyhyellä aikavälillä. **Vaikutukset pitkällä aikavälillä (>50 v)** Hakkuista pidättäytyminen alentaa metsien hiilensidonnan ja puuntuotoksen potentiaalia pitkällä aikavälillä. Tämä johtuu vuotuisen kasvun taantumisesta metsän vanhetessa. Samalla myös hiilivaraston kertyminen hidastuu. Toisaalta vanhenevan puuston ja maaperän merkitys pitkäaikaisena hiilivarastona säilyy. Metsätuhoriski kasvaa metsän ikääntyessä, mutta riskin suuruus ja taloudellinen merkittävyys vaihtelee kohdekohtaisesti.Jos puuston ja maaperän hiilivaraston kasvattamisesta ei synny tuloja ajan myötä, metsään sitoutuneen pääoman tuotto laskee ja metsätalouden kannattavuus kärsii. **Apukysymykset toimintamallin toteuttamiseen** 1) Ovatko metsän puusto ja maaperä hiilen nielu, eli sitovat enemmän hiiltä kuin vapauttavat? 2) Vältetäänkö muita hakkuita kuin sellaisia, jotka ehkäisevät puuston riukuuntumista tai metsätuhoja? 3) Lisätäänkö puuston kasvua lannoituksella? 4) Metsitetäänkö puunkasvatukseen soveltuvat vajaatuottoiset alueet? 5) Kasvatetaanko maaperän hiilivarastoa jättämällä lahopuuta? 6) Rajoitetaanko voimakkaiden kasvihuonekaasujen muodostumista turvemaiden maaperästä? 7) Jos metsää joudutaan uudistamaan, jätetäänkö kannot korjaamatta? 8) Suojellaanko kohteita, joissa on helposti yhteensovitettavissa monimuotoisuuden turvaaminen ja hiilen varastointi?

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Tavoitteiden tasapainon hakeminen metsätilan hoidossa

Tasapainoa tavoittelevassa metsänhoidon mallissa otetaan huomioon samanaikaisesti taloudellinen kannattavuus, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, virkistyskäytön mahdollistaminen ja ilmastonmuutoksen hillintä.

**Tavoitteiden tasapainoa tavoitteleva toimintamalli metsätilan hoidossa***Apukysymykset auttavat arvioimaan, vastaako metsätilan hoidon suunnitelma toimintamallin tavoitteita.***Talous**Yleiskuvaus: Metsä tuottaa taloudellista tulosta ja metsänomistus on siten kannattavaa. Taloudellista toimintaa harjoitetaan pitkäjänteisesti yli omistusajan. Tuloa voi saada erilaisista metsän tarjoamista ekosysteemipalveluista.Apukysymykset 1) Tuottavatko metsät rahaa enemmän kuin kuluttavat? 2) Onko varauduttu ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin?**Luonto**Yleiskuvaus: Metsäekosysteemin monimuotoisuus on turvattu. Vesistöjen tila ei heikkene metsien käytön seurauksena.Apukysymykset1) Onko lain ja mahdollisen metsäsertifioinnin turvaamat luontokohteet rajattu metsänkäsittelyn ulkopuolelle?2) Onko monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden, kuten säästöpuiden ja järeän lahopuun, jättämisestä huolehdittu?3) Onko vesistöjen ja pienvesien suojavyöhykkeet sekä maanmuokkausten ja kunnostusojitusten vesiensuojelu huomioitu metsänkäsittelyssä?4) Ovatko metsät ikä- ja puulajirakenteeltaan monipuolisia?**Virkistys**Yleiskuvaus: Metsä tuottaa erilaisia virkistysmahdollisuuksia.Apukysymykset1) Onko metsistä saatavilla erilaisia keruutuotteita?2) Onko maisema- ja retkeilyarvoja punnittu metsänkäsittelyssä?3) Onko metsien käytöstä metsästykseen sovittu?**Ilmastonmuutoksen hillintä**Yleiskuvaus: Puusto on tervettä ja elinvoimaista, kasvaa ja sitoo hiiltä hyvin. Metsien hiilitase on (pitkällä aikavälillä) positiivinen, kun otetaan huomioon puusto, maaperä ja tuotteet.Apukysymykset1) Kasvaako hiilen kokonaisvarasto metsien puustossa, maaperässä ja puuperäisissä tuotteissa?2) Korjataanko metsistä puuraaka-ainetta, joka korvaa uusiutumattomia?3) Rajoitetaanko voimakkaiden kasvihuonekaasujen muodostumista turvemaiden maaperästä?

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Esimerkki tasapainon hakemisesta metsänkasvatuksen talouden ja ilmastonmuutoksen hillinnän välillä

Tarkastelu perustuu hoidetulle eteläsuomalaiselle 58 ha kokoiselle metsätilalle, jolla
- puuston kehitysluokkajakauma: taimikoita 15 %, nuoria kasvatusmetsiä 16 %, varttuneita kasvatusmetsiä 47 % ja uudistuskypsiä 22 %.
- puuston keskitilavuus on metsämaalla 177 m3/ha ja keskikasvu 6,8 m3/ha/vuosi.
- puustoon ja maaperään sitoutunut hiilivarasto on noin 64 000 tC, eli keskimäärin 1 100 tC/ha. Puuston hiilivarasto on 13 700 tC, ja maaperän hiilivarasto kasvupaikkaluokkien perusteella arvioituna 50 300 tC.
Metsätilalle on laskettu kolme erilaista metsänkasvatuksen skenaariota 20 vuoden aikajaksolle.

1. **Metsänkasvatuksen talouden painottaminen**
- Laskennassa maksimoitu nettotulojen nykyarvoa ilman rajoitteita.
2. **Metsän hiilivaraston säilyttäminen**
- Laskennassa maksimoitu nettotulojen nykyarvoa siten, että puuston tilavuus ei saa pienentyä simulointijakson aikana.
3. **Metsän hiilivaraston kasvattaminen**
- Laskennassa maksimoitu nettotulojen nykyarvoa siten, että vuosittainen hakkuukertymä saa olla enintään puolet metsätilan nykyisestä kasvusta.
- Lähes kaikki suometsät (17 ha) on rajattu käytönrajoitteella metsänhoidon ulkopuolelle.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Esimerkki tasapainon hakemisesta metsänkasvatuksen talouden ja ilmastonmuutoksen hillinnän välillä

##  [Sammandrag av olika skogsvårdsscenarier i exemplet.](/sv/node/1327)

Table
| Scenario | Genomsnittliga avverknings-intäkter under nästa 20 år | Genomsnittliga kostnader under nästa 20 år | Nettointäkternas nuvärde med 3 % diskontoränta | Trädbeståndets medelvolym om 20 år | Skogens1 kolförråd om 20 år, totalt | Trädbeståndets värde om 20 år |
| --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- |
| A. | 23 400 €/år | - 2 800 €/år | 530 000 € | 101 m3 | 59 500 tC | 187 000 € |
| B. | 16 600 €/år | - 1 700 €/år | 460 000 € | 177 m3 | 65 700 tC | 400 000 € |
| C. | 8 600 €/år | - 900 €/år | 270 000 € | 231 m3 | 70 100 tC | 590 000 € |
1 Skogens kolförråd innefattar både kol som är bundet i trädbeståndet och i marken. Förändringarna i kolförrådet beror huvudsakligen på förändringarna i virkesförrådet. I kolförrådet i marken är förändringarna måttliga.
**Utgångspunkter för kalkylen:** Trädbeståndets årstillväxt har modellerats med hjälp av programmet IPTIM Assets som använder Naturresursinstitutets Motti-simuleringsgenerator/tillväxtmodeller för tillväxtprognosen. På figurnivå baserar sig åtgärdsalternativen på skogsvårdsrekommendationerna. Rotpriset för olika virkessortiment baserar sig på regionalt statistikförda priser under åren 2017-2021, som sedan konverterats till realpriser med hjälp av konsumentprisindexet. Som enhetspriser för skogsvårdsarbetena har använts regionalt statistikförda priser för år 2020. Vid beräkning av kolsänkan modelleras den årliga produktionen av förna, den naturliga avgången och hyggesresterna. Dessa används som ingångsvärden i Yasso-modellen som sedan ger en prognos för kolets omsättning i marken. Virkessortimenten som avverkas delas upp i fyra klasser, baserat på virkesanvändningsstatistik. (i) byggnadsmaterial, (ii) möbler och utbytbart byggnadsmaterial, (iii) böcker och kontorsprodukter, (iv) förpackningsmaterial, tidningar och byggnadsmaterial för engångsbruk. Kolförrådet i respektive klass har en egen halveringstid som varierar mellan 1 och 50 år.

Metsänomistajan painotukset talouden ja hiilensidonnan välillä vaikuttavat merkittävästi siihen, millainen metsä tilalla kasvaa 20 vuoden päästä. Vaihtoehdossa A hakkuumahdollisuudet on tehokkaasti käytetty ja seuraavien vuosikymmenien tulot jäävät maltillisemmiksi. Toisaalta puuston kasvu pysyy korkealla tasolla, kun metsien ikärakennetta on nuorennettu. Vaihtoehdossa C metsissä on runsaasti hakkuumahdollisuuksia. Jos niitä edelleen lykätään, metsä vanhenee ja kasvu alkaa hidastua. Myös luonnonpoistuman määrä kasvaa. Vaihtoehto B ylläpitää sekä hakkuumahdollisuudet että hiilivaraston säilyttäen metsätilan ikärakenteen ja puuston kasvun nykyisen kaltaisena.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Luontopainotus metsätilan hoidossa

Luontopainotuksessa metsänomistaja painottaa luontoarvoja metsien hoitoa ja käyttöä koskevissa valinnoissa. Tällöin metsän käsittelyn yhteydessä talousmetsien luonnonhoitoa toteutetaan yli lainsäädännön asettamien vähimmäisvaatimuksien sekä tehdään toimenpiteitä vapaaehtoisten metsäsertifiointien (PEFC ja FSC) vaatimuksia laajemmin.Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ja vahvistamisen kannalta olennaista on, että metsänomistaja tunnistaa metsätilansa luontoarvot sekä niiden potentiaalin. Luontoarvojen tunnistaminen edellyttää metsänomistajan tutustumista omaan metsäomaisuuteensa ja siihen liittyvien havaintojen tekemistä. Keskeistä on tunnistaa, millaisia erilaisia metsien, soiden, vesien ja muiden alueiden luontotyyppejä ja lajeja metsätilalla ja sen läheisyydessä esiintyy. Havaintoja voi tehdä sekä maastossa että hyödyntämällä olemassa olevia tietolähteitä, kuten [metsään.fi](https://metsaan.fi/) ja [laji.fi](https://laji.fi/) -palveluiden aineistoja.Luontoarvojen tunnistaminen ja luonnonhoidon tavoitteiden määrittely auttaa valitsemaan toimenpiteet ja kohdentamaan ne metsiköihin ja maastonkohtiin, joissa valinnoilla saadaan suurin vaikuttavuus panostuksiin nähden. Talousmetsien luonnonhoidon toteutuksessa voidaan säätää käytettäviä menetelmiä ja toimenpiteiden määrää sekä laajuutta metsänomistajan toiveiden mukaan.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Luontoa painottava -toimintamalli metsätilan hoidossa

Luontopainotuksessa päätavoitteena on turvata olemassa olevaa metsäluonnon monimuotoisuutta sekä toteuttaa luonnonhoidon toimenpiteitä metsäluonnon monimuotoisuuden tilan parantamiseksi. Luonnonhoidon painottaminen voi tarkoittaa metsätalouden puuntuotannosta tinkimistä.Keskeisiä tilatasolla tehtäviä päätöksiä ja linjauksia luonnonhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi:**Eri metsänkasvatustapojen ja metsänhoidon menetelmien valinta**Metsänkasvatustavan valinta vaikuttaa siihen, minkälaisia lajeja metsässä viihtyy. Tasaikäisen ja jatkuvan metsänkasvatuksen – sekä näiden välimuotojen - yhdistelmä metsätilalla tuottaa useimmille lajeille enemmän sopivia ympäristöjä kuin yhden menetelmän käyttäminen. Valitsemalla oikeanlaiset luontoa hyödyttävät metsänhoidon menetelmät voidaan osaltaan tukea monimuotoisuuden säilymistä, unohtamatta kuitenkaan tarvetta luonnonhoidon toimenpiteille.
Apukysymyksiä päätöksenteon tueksi:
- Missä kohteissa on ympäristösyistä perusteltua soveltaa metsän peitteisyyden säilyttävää jatkuvaa kasvatusta?
- Millaista ikäjakaumaa metsissä halutaan tavoitella?

**Luontokohteiden turvaaminen ja metsien suojelu**Arvokkaiden luontokohteiden tunnistaminen ja turvaaminen toimivat pohjana metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiselle. Osa luontokohteista on turvattu lainsäädännöllä tai huomioitu vapaaehtoisen metsäsertifioinnin vaatimuksissa. Metsänomistaja voi halutessaan turvata ja suojella näitä laajemman joukon kohteita tai rajata käsittelemättömät kohteet isommiksi kuin laki tai sertifikaatit edellyttävät.
Apukysymyksiä päätöksenteon tueksi:
- Asetetaanko suojellulle metsäpinta-alalle tavoitetta?
- Mitä kohteita halutaan turvata lakisääteisten luontokohteiden lisäksi omalla päätöksellä?
- Onko tilan suojeltaville kohteille mahdollista saada rahoitusta?

**Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden vahvistaminen**Monimuotoisuudelle tärkeillä rakennepiirteillä on suuri vaikutus metsien monimuotoisuudelle. Vanhojen ja järeiden puiden, lahopuun ja lehtipuiden määrä vaikuttavat olennaisesti niistä riippuvaisten lajien elinmahdollisuuksiin. Metsissä kannattaa pyrkiä vahvistamaan ensisijaisesti niissä luontaisesti esiintyviä rakennepiirteitä, kuten esimerkiksi lahopuujatkumoa tai haapajatkumoa.
Apukysymyksiä päätöksenteon tueksi:
- Millainen tavoitetaso asetetaan elävien säästöpuiden, lahopuun, tekopökkelöiden ja suojatiheiköiden määrälle ja laadulle?
- Esiintyykö tilalla jotain tiettyjä rakennepiirteitä, joita tulisi pyrkiä vahvistamaan?
- Kuinka suurta lehtipuusekoitusta ylläpidetään ja mikä on sekametsien osuus?
- Miten varmistetaan säilytettyjen rakennepiirteiden turvaaminen myös tulevissa metsänkäsittelyissä?

**Luonnonhoidon vaikuttava kohdentaminen**Luonnonhoidon toimien suunnitteleminen maisema- ja aluetasolla tilakohtaisesti edistää luonnonhoidon toimenpiteiden vaikuttavuutta ja niiden toteutuksen kustannustehokkuutta. Suunnitelmallisuus mahdollistaa arvokkaimpien luontokohteiden paremman turvaamisen ja niiden välisen vuorovaikutuksen ylläpidon.
Apukysymyksiä päätöksenteon tueksi:
- Onko tilalla kohteita, joihin kohdennettuna luonnonhoito on hyödyttäisi mahdollisimman monia lajeja?
- Onko tilalla löydettävissä kohteita, jotka ovat metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä tai kannattamattomia, mutta joiden käsittelemättä jättäminen ja yhteyteen jätetyt säästöpuut, lahopuut ja tiheiköt hyödyttäisivät luontoa?
- Mikä on luonnonhoidon toimenpiteiden toteutuksen taso muualla metsätilalla?

**Metsien kytkeytyneisyyden ylläpito**Aluetason metsänkäsittelyssä olennaista on alueiden kytkeytyminen yhteen. Tällä tarkoitetaan sitä, että mikäli tietyn lajin elinympäristö häviää metsänhoidon tai luontaisen kehityksen seurauksena, lajille löytyy sopivalta etäisyydeltä vastaava elinympäristö. Erityisesti huomiota kannattaa kiinnittää varttuneiden metsien kytkeytyneisyyteen maisematasolla.
Apukysymyksiä päätöksenteon tueksi:
- Mikä on varttuneiden metsien osuus metsätilan tasolla?
- Ovatko luontokohteet, suojelualueet, suojavyöhykkeet, säästöpuuryhmät ja peitteisenä kasvatettavat metsät yhteydessä toisiinsa?
- Onko metsätilalla tai sen ympäristössä havaintoja lajeista, jotka vaativat laajoja yhtenäisiä metsäalueita (esim. metso, kuukkeli, helmipöllö, metsäpeura)?

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Luonnonhoidon suunnittelu tilatasolla

Luonnonhoidon toteutuksen ja mitoituksen suunnitteleminen tilatasolla on suositeltavaa luontoa painottavilla metsänomistajille. Se mahdollistaa luonnonhoidon toimenpiteiden kustannustehokkaiden ja luonnon monimuotoisuutta hyödyttävien ratkaisujen kokonaisuuden toteuttamisen. Keskeistä suunnittelussa on löytää luonnonhoidon toimenpiteiden vaikuttavan kohdentamisen kannalta tärkeät kohteet. Tilatason suunnittelun hyödyt korostuvat etenkin metsätiloilla, joilla sijaitsee arvokkaita luontokohteita.Tilatason luonnonhoidon suunnittelun lisäksi yksittäisiä luonnonhoidon keinoja voi toteuttaa myös kuviotasolla, esimerkiksi säästöpuiden määrä voi vaihdella eri hakkuukohteilla. Luonnonhoidon laajaa keinovalikoimaa on suositeltavaa hyödyntää kaikissa metsänhoidon toimenpiteissä ja hakkuissa. Yksittäiset luonnonhoidon toimenpiteet edistävät usein montaa eri tavoitetta.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Tilatason metsäluonnon monimuotoisuuden tunnukset

Metsäluonnon monimuotoisuuden tilaa voidaan seurata tarkastelemalla siihen liittyviä tilatason tunnuksia. Tällaisia ovat tavallisesti erilaiset puustoon, sen rakenteeseen ja luonnon kannalta arvokkaisiin kohteisiin liittyvät tunnukset. Tilatasolla voidaan asettaa luonnonhoitoon ja monimuotoisuuteen liittyville tunnuksille pitkän linjan tavoitteita, joita kohti halutaan edetä.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Tilatason metsäluonnon monimuotoisuuden tunnukset

##  [Tilatason metsäluonnon monimuotoisuuden tunnukset](/sv/node/3651)

Table
| Indikatorer  | Exempel på mål |
| --- | --- |
| Trädbeståndets struktur | •    Antalet gamla och grova träd ökar •    Åldersfördelningen mellan träden blir mer mångsidig på beståndsnivå•   Äldre bestånd ligger i anslutning till varandra |
| Trädslagsförhållanden | •    Antalet trädslag och andelen blandskog ökar•    Antalet lövträd med betydelse för mångfalden ökar |
| Död ved | •    Befintlig död ved bevaras•    Högstubbar tillverkas för att skapa ny, död ved•    Naturvårdsträd lämnas för att upprätthålla en kontinuitet av död ved |
| Naturobjekt | •    Värdefulla naturobjekt identifieras och bevaras•    De värdefullaste objekten skyddas formellt•    Kvaliteten på naturobjekten bevaras eller höjs genom naturvårds- eller restaureringsåtgärder |
| Belastning på vattendrag | •    En tillräckligt bred skyddszon med tanke på mångfalden lämnas invid vattendrag och småvatten•    Vattenvården beaktas vid markberedning•    Belastningen på vattendragen minskar och vattendragens status förbättras |

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Luonnonhoidon mitoituksen vertailutasot

Luonnonhoidon keinovalikoimaa voidaan toteuttaa vaihtelevilla tasoilla metsänomistajan painotuksista ja kohteista riippuen. Lainsäädäntö määrittää vähimmäistason talousmetsien luonnonhoidon toteutukselle, minkä lisäksi ja vapaaehtoinen metsäsertifiointi asettaa vaatimuksia lisätoimenpiteille.Tutkimukseen perustuen ei voida suoraan antaa yksiselitteisiä suosituksia toimenpiteiden riittäväksi tasoksi, vaan niiden perusteella on mahdollista johtaa vertailutasoja yksittäisen keinon käytön tasosta, jolla on positiivisia vaikutuksia alueen lajistoon ja monimuotoisuuteen.Alla olevassa taulukossa on esitetty eräisiin metsien rakennepiirteisiin liittyviä metsäsertifiointien vaatimuksien vähimmäistasoja sekä tutkimuksesta johdettuja yleisiä vertailutasoja sovellettavaksi luontopainotteiseen metsätilan hoitoon.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Luonnonhoidon mitoituksen vertailutasot

##  [Referensnivåer för dimensionering av naturvård](/sv/node/3652)

Table
| Indikatorer för strukturdrag  | PEFC | FSC | Referensnivåer från forskning |
| --- | --- | --- | --- |
| Ställande av naturvårdsträd | 10 st/ha  | 10 + 10 st/ha | 10-50 m3/ha1) |
| Bevarande av död ved | 10 st/ha | Samtliga | 10-50 m3/ha2) |
| Tillverkning av högstubbar | 2-5 st/ha | - | 5-10 st/ha3) |
| Skyddszoner vid vatten | I medeltal 10 m, minst 5 m | 10-30 m beroende av objektet | 20-45 m4) |
| Lövträdsinslag | Lövinslaget upprätthålls | 10 % | 10-30 %5) |

Viitteitä keskeisiin taulukossa hyödynnettyihin tutkimuksiin:
1 . Säästöpuiden jättäminen
2 . Lahopuun turvaaminen
3 . Tekopökkelöiden tekeminen
4 . Vesien suojavyöhykkeet
5 . Lehtipuuosuus
Pelkästään erilaisia vertailutasoja tarkastelemalla voidaan kuitenkin päätyä tehottomiin luonnonhoidon ratkaisuihin, sillä luonnonhoidon toteutusta on tarkoituksenmukaisinta tarkastella ja kohdentaa käsittelyalueen sisällä käytettävissä olevan paikkatiedon ja maastosuunnittelun avulla. Näin voidaan toteuttaa luonnon monimuotoisuuden edistämisen kannalta vaikuttavaa täsmäluonnonhoitoa.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## \[H2\]

**Lue lisää samasta aiheesta**: Metsätilan hoito | [**Metsänomistamisen tavoitteet**](/fi/kategoriat/metsanomistamisen-tavoitteet)

Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

Rajauksessa huomioitavaa Uudistettava alue on suositeltavaa rajata kasvupaikkojen ja maaston muotojen mukaan. Luontaisia metsiköiden rajoja ovat etenkin purot, notkot, suot, louhikot ja kalliot sekä uudistettaviin metsiköihin rajautuvat taimikot ja nuoret kasvatusmetsät. Jos uudistushakkuualan rajat ovat epäselvät tai alueella on turvattavia erityiskohteita, niiden merkintä maastoon siihen tarkoitetuilla värikkäillä nauhoilla on erityisen tärkeää. Turvemaiden laitamilla sekä metsän ja aukeiden reunoilla on hyvä toteuttaa hakkuut niin, että vaihettumisvyöhykkeiden arvo riistalle, metsän monimuotoisuudelle ja maisemalle säilyy. Vaihettumisvyöhykkeet elävöittävät maisemaa ja ovat tärkeitä elinympäristöjä monelle riistalajille. Mikäli on mahdollista, rinnemailla sijaitseva uudistushakkuuala rajataan rinteeseen nähden poikittain, jotta yhtenäinen puustoinen horisontti säilyisi. Jyrkkien tilanrajojen maisemaa heikentävää vaikutusta voi lieventää esimerkiksi jättämällä rajan pintaan säästöpuuryhmiä. Metsänuudistaminen maanmuokkauksineen voi aiheuttaa vesistöjen kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. Siksi vesistöjen ja pienvesien rannoille on syytä jättää ravinteita ja kiintoaineita sitova riittävän leveä suojakaista. Suojakaistan maaperää ei rikota hakkuissa eikä muussakaan metsänkäsittelyssä. Suojakaistalle on suositeltavaa&nbsp;jättää kasvamaan monimuotoisuudelle arvokkaita puita ja pensaita. Monimuotoisuuden kannalta suositeltavin vaihtoehto on jättää suojakaistat käsittelemättä. Uudistushakkuuala on suositeltavaa rajata niin, että reunametsät eivät uudistushakkuun jälkeen altistuisi tuulituhoille. Siemen- ja suojuspuuhakkuut eivät sovellu tuulituhoille alttiisiin paikkoihin. Uudistushakkuualaa rajattaessa on syytä huolehtia siitä, ettei sähkö- tai puhelinlinjojen ja&nbsp;liikenneväylien varteen jätetä siemen- tai suojuspuita, kapeita puustokaistaleita tai säästöpuita, jotka kaatuessaan aiheuttaisivat vahinkoa. Pienialaisten metsikkökuvioiden yhdistäminen yhdeksi uudistusalaksi parantaa puunkorjuun ja metsänhoidon tehokkuutta. 

# Uudistusalan rajaus ja merkintä maastoon

## Rajauksessa huomioitavaa

Uudistettava alue on suositeltavaa rajata kasvupaikkojen ja maaston muotojen mukaan. Luontaisia metsiköiden rajoja ovat etenkin purot, notkot, suot, louhikot ja kalliot sekä uudistettaviin metsiköihin rajautuvat taimikot ja nuoret kasvatusmetsät. Jos uudistushakkuualan rajat ovat epäselvät tai alueella on turvattavia erityiskohteita, niiden merkintä maastoon siihen tarkoitetuilla värikkäillä nauhoilla on erityisen tärkeää.
Turvemaiden laitamilla sekä metsän ja aukeiden reunoilla on hyvä toteuttaa hakkuut niin, että vaihettumisvyöhykkeiden arvo riistalle, metsän monimuotoisuudelle ja maisemalle säilyy. Vaihettumisvyöhykkeet elävöittävät maisemaa ja ovat tärkeitä elinympäristöjä monelle riistalajille.
Mikäli on mahdollista, rinnemailla sijaitseva uudistushakkuuala rajataan rinteeseen nähden poikittain, jotta yhtenäinen puustoinen horisontti säilyisi. Jyrkkien tilanrajojen maisemaa heikentävää vaikutusta voi lieventää esimerkiksi jättämällä rajan pintaan säästöpuuryhmiä.

Metsänuudistaminen maanmuokkauksineen voi aiheuttaa vesistöjen kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. Siksi vesistöjen ja pienvesien rannoille on syytä jättää ravinteita ja kiintoaineita sitova riittävän leveä suojakaista. Suojakaistan maaperää ei rikota hakkuissa eikä muussakaan metsänkäsittelyssä. Suojakaistalle on suositeltavaa jättää kasvamaan monimuotoisuudelle arvokkaita puita ja pensaita. Monimuotoisuuden kannalta suositeltavin vaihtoehto on jättää suojakaistat käsittelemättä.
Uudistushakkuuala on suositeltavaa rajata niin, että reunametsät eivät uudistushakkuun jälkeen altistuisi tuulituhoille. Siemen- ja suojuspuuhakkuut eivät sovellu tuulituhoille alttiisiin paikkoihin. Uudistushakkuualaa rajattaessa on syytä huolehtia siitä, ettei sähkö- tai puhelinlinjojen ja liikenneväylien varteen jätetä siemen- tai suojuspuita, kapeita puustokaistaleita tai säästöpuita, jotka kaatuessaan aiheuttaisivat vahinkoa.

Uudistusalan rajauksella luodaan käsittelyalue useiksi kymmeniksi vuosiksi. Uudistettavat kuviot onkin syytä rajata pinta-alaltaan riittävän isoiksi, mikä varmistaa tulevien hoito- ja hakkuutöiden kustannustehokkuutta. Varsinaisen uudistusalan viereltä voi olla tarkoituksenmukaista liittää mukaan pienialaisia varttuneen kasvatusmetsän kuvioita. Isomman uudistusalan sisällä uudistamismenetelmää voi olla tarpeen vaihdella kasvupaikan ominaisuuksien mukaan.

Metsänviljelyyn tähtäävä uudistushakkuu

Uudistusalan rajaus ja merkintä maastoon

Ensiharvennuksen aikaistaminen Parhaiden puiden kasvun turvaamiseksi ensiharvennus on hoitamattomissa kohteissa syytä tehdä keskimääräistä aikaisemmin. Puunkorjuu voidaan yleensä tehdä koneellisesti, mutta ennakkoraivaus on kuitenkin lähes aina välttämätön. Jos puusto on pieniläpimittaista ja tiheää ja poistuma on vähäinen, vaihtoehtona voi olla metsurityönä tehtävä harvennus. Hoitamattoman metsän kunnostus on metsänomistajalle useimmissa tapauksissa taloudellisesti parempi vaihtoehto kuin puuston kasvattaminen ilman harvennusta.&nbsp;Tämä edellyttää kuitenkin, että metsikössä on hehtaaria kohti jokseenkin tasaisesti jakautuneena vähintään 400–500 sellaista elinvoimaista havupuuta tai koivua, joiden laatu riittää tukkipuuksi. Pohjois-Suomessa määrä voi olla hieman alhaisempi. Muussa tapauksessa on syytä harkita, että kasvatusta jatketaan ilman harvennusta ja uudistushakkuu tehdään puuston parhaan kasvun ollessa ohi,&nbsp;eli käytännössä&nbsp;puuston ollessa&nbsp;40–50-vuotiasta. Hoitamattomissa kohteissa puusto on pieniläpimittaista, joten ainespuukertymä jää usein pieneksi. Kuva: © Kalle Kärhä.

# Energiapuun korjuu hoitamattomissa nuorissa metsissä

## Ensiharvennuksen aikaistaminen

Parhaiden puiden kasvun turvaamiseksi ensiharvennus on hoitamattomissa kohteissa syytä tehdä keskimääräistä aikaisemmin. Puunkorjuu voidaan yleensä tehdä koneellisesti, mutta ennakkoraivaus on kuitenkin lähes aina välttämätön. Jos puusto on pieniläpimittaista ja tiheää ja poistuma on vähäinen, vaihtoehtona voi olla metsurityönä tehtävä harvennus.
Hoitamattoman metsän kunnostus on metsänomistajalle useimmissa tapauksissa taloudellisesti parempi vaihtoehto kuin puuston kasvattaminen ilman harvennusta. Tämä edellyttää kuitenkin, että metsikössä on hehtaaria kohti jokseenkin tasaisesti jakautuneena vähintään 400–500 sellaista elinvoimaista havupuuta tai koivua, joiden laatu riittää tukkipuuksi. Pohjois-Suomessa määrä voi olla hieman alhaisempi. Muussa tapauksessa on syytä harkita, että kasvatusta jatketaan ilman harvennusta ja uudistushakkuu tehdään puuston parhaan kasvun ollessa ohi, eli käytännössä puuston ollessa 40–50-vuotiasta.

# Energiapuun korjuu hoitamattomissa nuorissa metsissä

## Ensiharvennuksen aikaistaminen

### Hoitamattomien nuorien puustojen tyypillisimmät lähtötilanteet sekä hoidon suunnittelu ja toteutus.

##  [Hoitamattoman nuoren kasvatusmetsän käsittelyvaihtoehdot taulukkona](/fi/node/1447)

Table
| Lähtötilanne | Havupuille uudistetut, hieskoivujen tai muiden lehtipuiden valtaamat alat-Kuuselle uudistetut alat, joissa lehtipuusto on valtapuuna kuusten jäätyä kasvussa jälkeen.-Männylle uudistetut alat, joissa männyt ovat jääneet kasvussa jälkeen tai lähes hävinneet.-Sekametsiksi kehittyneet alat, joissa taloudellisesti vähäarvoisten lehtipuiden osuus on suuri ja puusto on suositusta tiheämpi. | Ylitiheät, riukuuntuneet tai lähes riukuuntuneet metsät-Ylitiheänä kasvaneet kuusikot. -Männiköt ja rauduskoivikot, joissa puuston latvukset ovat supistuneet voimakkaasti.-Ylitiheät, hieskoivulle luontaisesti uudistuneet metsiköt. |
| Hoidon suunnittelu | -Metsänomistaja päättää, mihin tavoitteisiin kohteella pyritään.-Arvioidaan, onko kohteella riittävästi tukkipuiden kasvatukseen soveltuvia puita tasaisesti jakautuneena (vähintään 400-500 kpl/ha) tai onko valtapuuston alla kehityskelpoinen kuusialikasvos.-Kasvupaikasta riippuen hakkuussa suositaan kuusta ja rauduskoivua.-Hyödynnetään kehityskelpoinen kuusialikasvos. | -Metsänomistaja päättää, mihin tavoitteisiin kohteella pyritään.-Jätetään kasvamaan laadultaan parhaat puut, jotka ovat latvukseltaan elinvoimaisia.-Jos puusto on riukuuntunut, harvennus tehdään tuuli- ja lumituhoriskin takia lievänä ja mieluiten kahdessa eri vaiheessa.-Kasvatetaan tiheä hieskoivikko ilman harvennuksia lyhyellä kiertoajalla tai harvennetaan se verhopuustoksi kuusen taimikolle. Hyödynnetään koivikon alle mahdollisesti syntynyt kuusialikasvos, jota tarvittaessa täydennetään istuttamalla kuusta. |
| Vaihtoehtoiset toimenpideketjut | Jos puuston valtapituus on yli 12 metriä tai se on pahoin riukuuntunut,-korjuun mahdollistava ennakkoraivaus tehdään heti ja lievä harvennus 1-5 vuoden kuluttua raivauksesta. Toinen harvennus tehdään harvennusmallin mukaisesti.Jos puuston valtapituus on alle 12 metriä,-korjattaviksi kelpaamattomat puut raivataan ja lievä harvennus tehdään joko metsurityönä tai koneellisesti. Toinen harvennus tehdään harvennusmallin mukaisesti.-vaihtoehtoisesti raivataan puusto suositeltavaan kasvatustiheyteen ja ensiharvennus tehdään normaalisti suosituksen mukaisessa valtapituudessa.Jos puusto on lehtipuuvaltainen ja tukkipuuksi kasvatuskelpoisia puita on hehtaarilla alle 400-500 tai kohteella ei ole kehityskelpoista kuusialikasvosta,-harkitaan puuston kasvattamista ilman harvennuksia uudistushakkuuseen asti. Vaihtoehtoisesti vajaatuottoinen metsä voidaan myös uudistaa.  | Jos puuston valtapituus on yli 12 metriä tai se on pahoin riukuuntunut,-korjuun mahdollistava ennakkoraivaus tehdään heti ja lievä harvennus 1-5 vuoden kuluttua raivauksesta. Toinen harvennus tehdään harvennusmallin mukaisesti.Jos puuston valtapituus on alle 12 metriä,-korjattaviksi kelpaamattomat puut raivataan ja lievä harvennus tehdään joko metsurityönä tai koneellisesti. Toinen harvennus tehdään harvennusmallin mukaisesti.-vaihtoehtoisesti raivataan puusto suositeltavaan kasvatustiheyteen ja ensiharvennus tehdään normaalisti suosituksen mukaisessa valtapituudessa.Jos puusto on lehtipuuvaltainen ja tukkipuuksi kasvatuskelpoisia puita on hehtaarilla alle 400-500 tai kohteella ei ole kehityskelpoista kuusialikasvosta,-harkitaan puuston kasvattamista ilman harvennuksia uudistushakkuuseen asti. Vaihtoehtoisesti vajaatuottoinen metsä voidaan myös uudistaa.  |

Hoitamattomista nuorista metsistä ainespuuta kertyy hoidettuun metsään verrattuna niukasti tai ei ollenkaan. Sen sijaan kohteelta voi kertyä merkittävä määrä energiapuuta. Korjuun kustannus voi kuitenkin hankalimmissa kohteissa olla jopa suurempi kuin korjuusta saatava hakkuutulo.

Ensiharvennus

Hoitamattomista nuorista metsistä  ainespuuta kertyy hoidettuun metsään verrattuna niukasti tai ei ollenkaan. Sen sijaan kohteelta voi kertyä merkittävä määrä energiapuuta. Korjuun kustannus voi kuitenkin hankalimmissa kohteissa olla jopa suurempi kuin korjuusta saatava hakkuutulo.  

 

Energiapuun korjuu hoitamattomissa nuorissa metsissä

Puustoisuus tukee virkistyskäyttöä Suojelun ansiosta metsämaisema säilyy puustoisena, mikä voi olla merkityksellistä metsämaiseman hoidon, kulttuuriperintökohteiden turvaamisen tai monikäyttömahdollisuuksien edistämisen kannalta. Virkistyskäyttömahdollisuudet, kuten marjastus, sienestys ja retkeily, säilyvät useimmiten parempina, kun metsää ei käsitellä.

# Metsän suojelu - Virkistys

## Puustoisuus tukee virkistyskäyttöä

Suojelun ansiosta metsämaisema säilyy puustoisena, mikä voi olla merkityksellistä metsämaiseman hoidon, kulttuuriperintökohteiden turvaamisen tai monikäyttömahdollisuuksien edistämisen kannalta.
Virkistyskäyttömahdollisuudet, kuten marjastus, sienestys ja retkeily, säilyvät useimmiten parempina, kun metsää ei käsitellä.

Vanhat metsät ja luonnontilaiset metsät voivat olla arvokkaita metsien virkistysarvon ja metsien tarjoamien terveyshyötyjen vuoksi.

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “taimikonharvennus”

Ennakkoraivaus - Luonto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Uudistaminen uudistamisläpimittaan perustuen

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

Jatkuva kasvatus ojitetuissa suometsissä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Kasvatushakkuu

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma metsän suojelussa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

Uudistusalan rajaus ja merkintä maastoon

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Energiapuun korjuu hoitamattomissa nuorissa metsissä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsän suojelu - Virkistys

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Haku ja valikko