Metsänhoidon suositusten laadintaa ohjaavat laajassa yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan kanssa laaditut metsien kestävän käytön ja hoidon perusteet. Näihin perusteisiin sisältyy metsänhoidon suositusten laadinnassa noudatettavat periaatteet. Linjaukset ovat metsänhoidon suositusten johtoryhmän yhdessä hyväksymät. Periaatteita uudistettiin 2020, jolloin ilmastokestävyys tuotiin uutena elementtinä osaksi suositusten laadintaa ja 2022, jolloin lisättiin periaatteet, joiden mukaisesti laaditaan suosituksia metsätilan hoidon ekologiseen kestävyyteen. Samalla uudistettiin talousmetsien luonnonhoidon määritelmä. Alla on ote suositusten nykyisistä linjauksista. Voit myös tutustua periaatteisiin kokonaisuudessaan tästä tiedostosta: Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet, 2022 (pdf) Näkökulmana metsänomistaja ja hänen tavoitteensa Metsänhoidon suositukset on tarkoitettu metsänomistajien ja heitä palvelevien ammattilaisten käyttöön. Suositusten laadinnassa näkökulmana on metsänomistaja ja hänen tavoitteensa. Metsänomistajan näkökulmasta suosituksilla tavoitellaan onnistuneita ratkaisuja, jotka johtavat omien arvostusten mukaiseen lopputulokseen; hyvinvointia tuottavaan metsään. Metsänhoidon suositusten tavoitteena on tarjota metsänomistajalle vaihtoehtoja metsien monipuoliseen hoitoon ja käyttöön. Vaihtoehtoja arvioimalla ja noudattamalla metsänomistaja voi toteuttaa erilaisia tavoitteitaan huomioiden kokonaiskestävyyden kaikki osa-alueet. Pohjana tieteellinen näyttö ja käytännön kokemukset Metsänhoidon suositukset perustuvat tieteellisiin tutkimustuloksiin ja käytännön metsätaloudessa saatuihin kokemuksiin tuloksekkaasta ja vastuullisesta metsänhoidosta. Metsänhoidon suositusten eri osa-alueita päivitetään, kun metsien käsittelystä ja hoidosta saadaan uutta tutkimusnäyttöä ja käytännön kokemuksia tai toimintaympäristössä tapahtuu merkittäviä muutoksia. Tähtäimessä kokonaiskestävä metsänhoito Kokonaiskestävä metsänhoito muodostuu ekologisen, taloudellisen sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden osa-alueista. Ilmastokestävyydellä on vuorovaikutus kuhunkin näistä. Kokonaiskestävään metsänhoitoon kuuluu kaikkien kestävyyden osa-alueiden huomioon ottaminen samanaikaisesti. Kokonaiskestävä metsänhoito huomioi kaikkien metsäluonnon tarjoamien ekosysteemipalveluiden kestävän tuotannon ja tilan. Ekosysteemipalvelut ovat erilaisia luonnon tuottamia palveluja, tuotteita ja toimintoja, jotka tukevat ihmisen olemassaoloa ja hyvinvointia. Käsitettä käytetään ihmisen luonnosta saamien aineellisten ja aineettomien hyötyjen kuvaamisessa. Monimuotoisuuden turvaaminen on edellytys kaikkien ekosysteemipalvelujen tuottamiselle.&nbsp;Talousmetsien luonnonhoito on luonnon monimuotoisuuden ja luonnon tarjoamien hyötyjen ylläpitämistä ja vahvistamista metsänkäsittelyssä. Metsänhoidon suositusten tehtävänä on antaa metsänomistajalle tietoa, miten hän voi metsänhoidon valinnoillaan vaikuttaa kestävyyden eri osa-alueisiin, ja miten valinnat vaikuttavat hänen asettamiensa tavoitteiden toteutumiseen. Tavoitteiden asettamisessa metsänomistajan tulee ottaa huomioon seuraavat reunaehdot: Metsä- ja ympäristölainsäädäntö asettaa yhdessä muun lainsäädännön kanssa rajat metsien käytölle ja hoidolle. Myös valtion ja kuntien päätökset maankäytöstä voivat rajoittaa metsänkäsittelyä, esimerkkinä kaavoitus. Vapaaehtoisuuteen perustuva metsäsertifiointi (PEFC™- ja FSC®) voi asettaa lainsäädäntöä korkeampia vaatimuksia toiminnan harjoittamiselle. Ilmastokestävyys osana kokonaiskestävyyttä Ilmastokestävä metsänhoito edistää ilmastonmuutoksen hillintää metsien avulla ja metsien sopeutumista muutokseen. Tavoitteena on ylläpitää metsäekosysteemien toimintakykyä tuottaa jatkuvasti hyödykkeitä ja palveluita metsästä. Ilmastokestävässä metsänhoidossa kiinnitetään erityisesti huomiota puuston terveydestä ja elinvoimaisuudesta huolehtimiseen sekä metsien hiilitaseeseen. Metsänhoidon suosituksissa ilmastokestävyyttä käsitellään sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen että ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta. Lisätietoa Metsänhoidon suositusten tekijät Ajankohtaista tietoa metsänhoidon suosituksista, Tapio.fi

# Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

Metsänhoidon suositusten laadintaa ohjaavat laajassa yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan kanssa laaditut metsien kestävän käytön ja hoidon perusteet. Näihin perusteisiin sisältyy metsänhoidon suositusten laadinnassa noudatettavat periaatteet. Linjaukset ovat metsänhoidon suositusten johtoryhmän yhdessä hyväksymät.
Periaatteita uudistettiin 2020, jolloin ilmastokestävyys tuotiin uutena elementtinä osaksi suositusten laadintaa ja 2022, jolloin lisättiin periaatteet, joiden mukaisesti laaditaan suosituksia metsätilan hoidon ekologiseen kestävyyteen. Samalla uudistettiin talousmetsien luonnonhoidon määritelmä.
Alla on ote suositusten nykyisistä linjauksista. Voit myös tutustua periaatteisiin kokonaisuudessaan tästä tiedostosta: [Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet, 2022 (pdf)](https://tapio.fi/wp-content/uploads/2022/12/Metsanhoidon-suositukset-Metsien-kestavan-hoidon-ja-kayton-perusteet-TAPIO-10-2022.pdf)

# Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Näkökulmana metsänomistaja ja hänen tavoitteensa

Metsänhoidon suositukset on tarkoitettu metsänomistajien ja heitä palvelevien ammattilaisten käyttöön. Suositusten laadinnassa näkökulmana on metsänomistaja ja hänen tavoitteensa.
Metsänomistajan näkökulmasta suosituksilla tavoitellaan onnistuneita ratkaisuja, jotka johtavat omien arvostusten mukaiseen lopputulokseen; hyvinvointia tuottavaan metsään.
Metsänhoidon suositusten tavoitteena on tarjota metsänomistajalle vaihtoehtoja metsien monipuoliseen hoitoon ja käyttöön. Vaihtoehtoja arvioimalla ja noudattamalla metsänomistaja voi toteuttaa erilaisia tavoitteitaan huomioiden kokonaiskestävyyden kaikki osa-alueet.

# Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Pohjana tieteellinen näyttö ja käytännön kokemukset

Metsänhoidon suositukset perustuvat tieteellisiin tutkimustuloksiin ja käytännön metsätaloudessa saatuihin kokemuksiin tuloksekkaasta ja vastuullisesta metsänhoidosta.
Metsänhoidon suositusten eri osa-alueita päivitetään, kun metsien käsittelystä ja hoidosta saadaan uutta tutkimusnäyttöä ja käytännön kokemuksia tai toimintaympäristössä tapahtuu merkittäviä muutoksia.

# Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Tähtäimessä kokonaiskestävä metsänhoito

Kokonaiskestävä metsänhoito muodostuu ekologisen, taloudellisen sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden osa-alueista. Ilmastokestävyydellä on vuorovaikutus kuhunkin näistä. Kokonaiskestävään metsänhoitoon kuuluu kaikkien kestävyyden osa-alueiden huomioon ottaminen samanaikaisesti.
Kokonaiskestävä metsänhoito huomioi kaikkien metsäluonnon tarjoamien ekosysteemipalveluiden kestävän tuotannon ja tilan. Ekosysteemipalvelut ovat erilaisia luonnon tuottamia palveluja, tuotteita ja toimintoja, jotka tukevat ihmisen olemassaoloa ja hyvinvointia. Käsitettä käytetään ihmisen luonnosta saamien aineellisten ja aineettomien hyötyjen kuvaamisessa. Monimuotoisuuden turvaaminen on edellytys kaikkien ekosysteemipalvelujen tuottamiselle. Talousmetsien luonnonhoito on luonnon monimuotoisuuden ja luonnon tarjoamien hyötyjen ylläpitämistä ja vahvistamista metsänkäsittelyssä.
Metsänhoidon suositusten tehtävänä on antaa metsänomistajalle tietoa, miten hän voi metsänhoidon valinnoillaan vaikuttaa kestävyyden eri osa-alueisiin, ja miten valinnat vaikuttavat hänen asettamiensa tavoitteiden toteutumiseen.

Tavoitteiden asettamisessa metsänomistajan tulee ottaa huomioon seuraavat reunaehdot:
- Metsä- ja ympäristölainsäädäntö asettaa yhdessä muun lainsäädännön kanssa rajat metsien käytölle ja hoidolle.
- Myös valtion ja kuntien päätökset maankäytöstä voivat rajoittaa metsänkäsittelyä, esimerkkinä kaavoitus.
Vapaaehtoisuuteen perustuva metsäsertifiointi ([PEFC](http://www.pefc.fi/pages/fi/etusivu.php)™- ja [FSC](https://fi.fsc.org/fi-fi)®) voi asettaa lainsäädäntöä korkeampia vaatimuksia toiminnan harjoittamiselle.

# Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Ilmastokestävyys osana kokonaiskestävyyttä

Ilmastokestävä metsänhoito edistää ilmastonmuutoksen hillintää metsien avulla ja metsien sopeutumista muutokseen. Tavoitteena on ylläpitää metsäekosysteemien toimintakykyä tuottaa jatkuvasti hyödykkeitä ja palveluita metsästä. Ilmastokestävässä metsänhoidossa kiinnitetään erityisesti huomiota puuston terveydestä ja elinvoimaisuudesta huolehtimiseen sekä metsien hiilitaseeseen.
Metsänhoidon suosituksissa ilmastokestävyyttä käsitellään sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen että ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta.

# Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Lisätietoa

[Metsänhoidon suositusten tekijät](/fi/metsanhoidon-suositusten-tekijat)
[Ajankohtaista tietoa metsänhoidon suosituksista, Tapio.fi](https://tapio.fi/metsanhoidon-suositukset/)

Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

Tekopökkelöiden hyödyt monimuotoisuudelle Luonnonlahopuulla lajimäärä on korkeampi kuin tehdyillä tekopökkelöillä, ja myös lajiston koostumuksessa on erojaJonsell, M., Nitterus, K. &amp;amp; Stighäll, K. 2004: Saproxylic beetles in natural and manmade deciduous high stumps retained for conservation. Biol. Conserv. 118: 163-173.. Monet lajit ja myös useat uhanalaiset lajit kuitenkin viihtyvät myös tekopökkelöissä. Tekopökkelöt hyödyttävät sekä lahopuusta riippuvaisia hyönteisiä ja sieniä että kolopesijöitä. Esimerkiksi monet pölyttäjähyönteiset tarvitsevat lisääntymiseensä käytäviä, joita kovakuoriaisten toukat ovat kovertaneet pystyyn kuolleisiin lehtipuihin. Tekopökkelöt ovat toimiva ja hyödyllinen luonnonhoitokeino erityisesti lahopuulla elävän kovakuoriaislajiston kannalta. Tekopökkelöissä elävään lajistoon voivat vaikuttaa pökkelön puulaji, läpimitta, ikä sekä ympäristön olosuhteetLindhe, A. &amp;amp; Lindelöw, Å. 2004: Cut high stumps of spruce, birch, aspen and oak as breeding substrates for saproxylic beetles. For. Ecol. Manage. 203: 1-20.. Suurin lajistohyöty saadaan aikaan suosimalla lehtipuita pökkelöinäLindhe, A. &amp;amp; Lindelöw, Å. 2004: Cut high stumps of spruce, birch, aspen and oak as breeding substrates for saproxylic beetles. For. Ecol. Manage. 203: 1-20.,Jonsell, M., Nitterus, K. &amp;amp; Stighäll, K. 2004: Saproxylic beetles in natural and manmade deciduous high stumps retained for conservation. Biol. Conserv. 118: 163-173.. Tekopökkelön läpimittaa enemmän lajimäärään vaikuttavat sen ympäristössä vallitsevat olosuhteetLindhe, A., Lindelöw, Å. &amp;amp; Åsenblad, N. 2005: Saproxylic beetles in standing dead wood density in relation to substrate sun-exposure and diameter. Biodivers. Conserv. 14: 3033-3053.. Tekopökkelöiden tekemiseen liittyvät näkökulmat Tekopökkelöitä on suositeltavaa tehdä sekä uudistus- että harvennushakkuissa. Harvennushakkuille jätetyt tekopökkelöt hyödyttävät erilaista lajistoa kuin uudistushakkuille jätetyt tekopökkelötLindbladh, M. &amp;amp; Abrahamsson, M. 2008: Beetle diversity in high-stumps from Norway spruce thinnings. Scand. J. For. Res. 23: 339-347.. Tekopökkelöiden tekemisen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun metsikössä on vain vähän luonnostaan syntynyttä lahopuuta. Jättämällä tekopökkelön katkaistu latvus metsään, voidaan moninkertaistaa tekopökkelöiden hyödyt myös maalahopuusta riippuvaisten lajien osalta. Tekopökkelöiden sijoittelulla ja puulajivalinnalla voidaan vaikuttaa niiden tuottamiin hyötyihin. Säästöpuuryhmien yhteyteen sijoitetut tekopökkelöt ylläpitävät lahopuujatkumoa paremmin yhdessä säästöpuiden kanssa. Metsän reunan suojaan sijoitetut tekopökkelöt ovat hyödyllisiä linnuille ja puoliavoimissa ympäristöissä viihtyville pistiäisille. Uudistusalan paahteisessa osassa tekopökkelöt hyödyttävät erityisesti monia kovakuoriaisia ja mesipistiäisiä. Lisäksi keskittämällä tekopökkelöiden tekeminen lähelle luontokohteita tai suojelualueita ne hyödyttävät suurempaa lajimäärääHallinger, M., Kärvemo, S. &amp;amp; Ranius, T. 2018: Does it pay to concentrate conservation efforts for dead-wood dependent insects close to existing reserves: a test on conservation planning in Sweden. Insect Conservation and Diversity 11: 317-329.. Paksu tekopökkelö on pinta-alaltaan ja tilavuudeltaan ohutta suurempi, minkä vuoksi se tarjoaa enemmän ravintoa eliöille sekä tilaa lintujen ja pistiäisten pesäkoloille. Lisäksi linnut ja pistiäiset pesivät mieluummin korkeissa pökkelöissä, sillä matalat pökkelöt ovat alttiimpia kosteudelleBjörklund, H., Purhonen, J., Paukkunen, J., Pitkänen, S., Stigell, E. &amp;amp; Sutinen, S. 2023: Tekopökkelöiden tekeminen talousmetsissä: Opas metsänomistajille ja metsäammattilaisille. Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, Helsingin yliopisto.. Myös eri puulajeilla viihtyy erilaista lajistoa. Tekopökkelöitä onkin hyvä tehdä sekä havu- että lehtipuista siten, että ne olisivat mahdollisimman paksuja ja korkeita. Vähälukuisina esiintyvistä lehtipuista ei kuitenkaan tule tehdä tekopökkelöitä, vaan ne on parempi säästää elävinä säästöpuina. Tekopökkelöitä on hyvä sijoittaa sekä säästöpuuryhmien ja tiheikköjen yhteyteen sekä uudistusalan avoimempiin kohtiin. Kuva: © Teemu Huikuri. Tekopökkelöiden hyödyntäminen kohteiden merkitsemisessä Tekopökkelöt ovat aina ihmisen tekemiä ja erottuvat yleensä selkeästi luontaisesti syntyneistä pökkelöistä. Tämän vuoksi niiden tekemistä voidaan hyödyntää merkitsemään huomionarvoisia kohteita, jotta ne olisi helpompi havaita maastossa. Tekopökkelöillä voidaan merkitä esimerkiksi muinaisjäännöksiä, ulkoilureittejä sekä harvennushakkuiden säästöpuuryhmiä. Myös kiinteiden rakenteiden ja kulkuväylien yhteydessä sijaitsevat monimuotoisuudelle arvokkaat puut voidaan katkaista tekopökkelöiksi. Tekopökkelöihin liittyvät riskit Tuoreet tekopökkelöt houkuttelevat nilaa ja puuaineista syöviä kovakuoriaisiaToivanen, T. &amp;amp; Kotiaho, J.S. 2010: The preferences of saproxylic beetle species for different dead wood types created in forest restoration treatments. Can. J. For. Res. 40: 445-464.&nbsp;sekä niiden petoja ja loisiaHedgren, P. O. 2007. Early arriving saproxylic beetles (Coleoptera) and parasitoids (Hymenoptera) in low and high stumps of Norway spruce. Forest Ecology and Management, 241, 155-161.. Tekopökkelöitä tehdään kuitenkin hakkuiden yhteydessä kappalemäärällisesti vähän ja niiden tilavuudet ovat pieniä, joten ne eivät todennäköisesti lisää kaarnakuoriaistuhojen riskiä. Kuivuvat tekopökkelöt, joista kaarna on jo irronnut tai halkeilemassa irti, eivät enää lisää hyönteistuhoriskiä. Kuolleessa havupuussa elää esimerkiksi kirjanpainajan luontaisia vihollisia, petoja ja loisia, jotka voivat rajoittaa mahdollisen tuhon leviämistäMelin, M., Laakso, T., Kärkkäinen, L., Packalen, T. &amp;amp; Viiri, H. 2021. Kirjanpainajatuhot, suojelualueet ja aluevaraukset – lainsäädäntö ja mahdolliset ongelmakohdat tuhojen levitessä. Metsätieteen aikakauskirja 2021-10522. Tieteen tori. 9 s.. Tekopökkelöillä saadaan nopeasti aikaan kuollutta puuta, josta on hyötyä monille lahopuusta riippuvaisille lajeille. Kuva: © Erkki Oksanen / Luke.

Lahopuujatkumolla tarkoitetaan tilannetta, jossa alueella on samanaikaisesti eri lahoasteen lahopuita. Metsään syntyy myös uutta tuoretta lahopuuta. Hyvässä lahopuujatkumossa kohteella olevasta lahopuusta noin kolmasosa on pitkälle lahonneita, kolmasosa keskilahoja ja kolmasosa vastikään kuollutta puuta.
Lahopuujatkumo voi esiintyä kohteella luontaisesti. Sitä voidaan myös ylläpitää jättämällä eläviä säästöpuita ja tekemällä tekopökkelöitä.

Metsän monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä ovat vanhat ja kookkaat puut, järeät lahopuut sekä kasvatettavaan puustoon liittyvät ominaisuudet, kuten lehtipuusekoitus ja paikoittainen tiheä alikasvos.

Metsänomistaja voi edistää tehokkaasti metsän monimuotoisuutta säilyttämällä ja lisäämällä monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä. Esimerkiksi metsäkanalintujen elinolosuhteita voidaan parantaa taimikoissa säästämällä lehtipuuryhmiä ja kasvatusmetsissä jättämällä harventamattomia kohtia.

# Tekopökkelöiden tekeminen

## Tekopökkelöiden hyödyt monimuotoisuudelle

Luonnonlahopuulla lajimäärä on korkeampi kuin tehdyillä tekopökkelöillä, ja myös lajiston koostumuksessa on eroja. Monet lajit ja myös useat uhanalaiset lajit kuitenkin viihtyvät myös tekopökkelöissä. Tekopökkelöt hyödyttävät sekä lahopuusta riippuvaisia hyönteisiä ja sieniä että kolopesijöitä. Esimerkiksi monet pölyttäjähyönteiset tarvitsevat lisääntymiseensä käytäviä, joita kovakuoriaisten toukat ovat kovertaneet pystyyn kuolleisiin lehtipuihin.
Tekopökkelöt ovat toimiva ja hyödyllinen luonnonhoitokeino erityisesti lahopuulla elävän kovakuoriaislajiston kannalta. Tekopökkelöissä elävään lajistoon voivat vaikuttaa pökkelön puulaji, läpimitta, ikä sekä ympäristön olosuhteet. Suurin lajistohyöty saadaan aikaan suosimalla lehtipuita pökkelöinä,. Tekopökkelön läpimittaa enemmän lajimäärään vaikuttavat sen ympäristössä vallitsevat olosuhteet.

# Tekopökkelöiden tekeminen

## Tekopökkelöiden tekemiseen liittyvät näkökulmat

Tekopökkelöitä on suositeltavaa tehdä sekä uudistus- että harvennushakkuissa. Harvennushakkuille jätetyt tekopökkelöt hyödyttävät erilaista lajistoa kuin uudistushakkuille jätetyt tekopökkelöt. Tekopökkelöiden tekemisen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun metsikössä on vain vähän luonnostaan syntynyttä lahopuuta. Jättämällä tekopökkelön katkaistu latvus metsään, voidaan moninkertaistaa tekopökkelöiden hyödyt myös maalahopuusta riippuvaisten lajien osalta.
Tekopökkelöiden sijoittelulla ja puulajivalinnalla voidaan vaikuttaa niiden tuottamiin hyötyihin. Säästöpuuryhmien yhteyteen sijoitetut tekopökkelöt ylläpitävät lahopuujatkumoa paremmin yhdessä säästöpuiden kanssa. Metsän reunan suojaan sijoitetut tekopökkelöt ovat hyödyllisiä linnuille ja puoliavoimissa ympäristöissä viihtyville pistiäisille. Uudistusalan paahteisessa osassa tekopökkelöt hyödyttävät erityisesti monia kovakuoriaisia ja mesipistiäisiä. Lisäksi keskittämällä tekopökkelöiden tekeminen lähelle luontokohteita tai suojelualueita ne hyödyttävät suurempaa lajimäärää.
Paksu tekopökkelö on pinta-alaltaan ja tilavuudeltaan ohutta suurempi, minkä vuoksi se tarjoaa enemmän ravintoa eliöille sekä tilaa lintujen ja pistiäisten pesäkoloille. Lisäksi linnut ja pistiäiset pesivät mieluummin korkeissa pökkelöissä, sillä matalat pökkelöt ovat alttiimpia kosteudelle. Myös eri puulajeilla viihtyy erilaista lajistoa. Tekopökkelöitä onkin hyvä tehdä sekä havu- että lehtipuista siten, että ne olisivat mahdollisimman paksuja ja korkeita. Vähälukuisina esiintyvistä lehtipuista ei kuitenkaan tule tehdä tekopökkelöitä, vaan ne on parempi säästää elävinä säästöpuina.

# Tekopökkelöiden tekeminen

## Tekopökkelöiden hyödyntäminen kohteiden merkitsemisessä

Tekopökkelöt ovat aina ihmisen tekemiä ja erottuvat yleensä selkeästi luontaisesti syntyneistä pökkelöistä. Tämän vuoksi niiden tekemistä voidaan hyödyntää merkitsemään huomionarvoisia kohteita, jotta ne olisi helpompi havaita maastossa. Tekopökkelöillä voidaan merkitä esimerkiksi muinaisjäännöksiä, ulkoilureittejä sekä harvennushakkuiden säästöpuuryhmiä. Myös kiinteiden rakenteiden ja kulkuväylien yhteydessä sijaitsevat monimuotoisuudelle arvokkaat puut voidaan katkaista tekopökkelöiksi.

# Tekopökkelöiden tekeminen

## Tekopökkelöihin liittyvät riskit

Tuoreet tekopökkelöt houkuttelevat nilaa ja puuaineista syöviä kovakuoriaisia sekä niiden petoja ja loisia. Tekopökkelöitä tehdään kuitenkin hakkuiden yhteydessä kappalemäärällisesti vähän ja niiden tilavuudet ovat pieniä, joten ne eivät todennäköisesti lisää kaarnakuoriaistuhojen riskiä. Kuivuvat tekopökkelöt, joista kaarna on jo irronnut tai halkeilemassa irti, eivät enää lisää hyönteistuhoriskiä. Kuolleessa havupuussa elää esimerkiksi kirjanpainajan luontaisia vihollisia, petoja ja loisia, jotka voivat rajoittaa mahdollisen tuhon leviämistä.

# Tekopökkelöiden tekeminen

## Kustannuksista tarvitaan tietoa päätöksenteon tueksi

Talousmetsien luonnonhoidon keinovalikoimaa voidaan hyödyntää kaikissa metsänhoidon toimenpiteissä ja metsän eri kehitysvaiheissa usein ilman merkittäviä kustannuksia. Myyntikelpoisen puuston säästämisestä metsään ja tuottavan metsämaan rajautumisesta käytön ulkopuolelle aiheutuu kuitenkin väistämättä kustannuksia. Tällöin tieto kustannuksista ja hyödyistä on tarpeen, jotta metsänomistaja voi tehdä omien tavoitteidensa mukaisen päätöksen siitä, kuinka paljon euroja monimuotoisuuden edistämiseen käytetään.
Monimuotoisuuden turvaaminen on osa kestävää metsätaloutta ja sillä parannetaan tulevaisuuden metsätalouden toimintaedellytyksiä. Luonnonhoidosta aiheutuvat kustannukset voidaan ajatella myös investointina, josta saatava hyöty realisoituu ajan myötä. Luonnonhoitoa tarvitaan esimerkiksi turvaamaan metsien puuntuotantokyvyn säilyminen. Puuntuotantoa tukevia hyötyjä ovat muun muassa metsien terveyden ja tuhonkestävyyden edistäminen, joiden merkitys korostuu ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

# Tekopökkelöiden tekeminen

## Eri rakennepiirteiden turvaamisen kustannusvaikutuksien muodostuminen

**Säästöpuista** metsänomistajalle aiheutuva hakkuutulon menetys riippuu jätettävien puiden määrästä ja järeydestä. Tämän lisäksi kustannuksia muodostuu pitkällä aikavälillä säästöpuuryhmien maa-alan jäämisestä puuntuotannon ulkopuolelle. Ekologisesti hyödyllisimpien isompien säästöpuuryhmien jättäminen voi olla iso kuluerä keskimäärin melko pienten metsätilojen taloudessa.
**Lahopuiden** taloudellinen arvo on vähäinen. Ne saattavat kuitenkin aiheuttaa kustannuksia maanmuokkauksessa, kun maalahopuut tulee kiertää ja jättää ehjiksi, mikä hidastaa työtä. Siitä aiheutuva kustannusvaikutus on kuitenkin yleensä vähäinen. Jos hakkuualueelta kerätään energiapuuta, kuolleen puun jättäminen metsään pienentää energiapuukertymää ja siihen liittyvää tuloa. Pitkälle lahonneella puulla ei kuitenkaan ole arvoa energiapuuna.
**Tekopökkelöistä** aiheutuva tuoton menetys riippuu jätettävän tekopökkelön puulajista, koosta ja laadusta. Tavanomaisen tekopökkelön kustannus on ensiharvennuksissa alle euron ja myöhemmissä harvennuksissa useimmiten 1–3 euroa pökkelö kohti. Mikäli tekopökkelöiden latvukset korjataan, niiden kustannusvaikutus on hieman pienempi.

**Suojatiheikköjen** jättäminen pienentää taimikonhoidon kustannuksia suhteessa raivaamatta jätettävään pinta-alaan. Tiheikköjen jättäminen ei vähennä metsänkasvatukseen käytettävää pinta-alaa, koska yksittäinen tiheikkö on luonteeltaan väliaikainen. Esimerkiksi harvennusvaiheessa jätetty suojatiheikkö voidaan hakata uudistushakkuun yhteydessä. Suojatiheiköt eivät myöskään vaikuta taimikonhoitokohteen mahdollisuuteen täyttää metsätalouden kannustejärjestelmän (metka) tukiehdot, jos niitä on alle 10 prosenttia kokonaisalasta.
**Lehtipuuosuuden** ylläpito ja sekapuustoisen metsän kasvatus tuottavat elinympäristöhyötyjä kustannustehokkaasti. Maltillinen lehtipuusekoitus ja sekapuustoisuus eivät yleensä aiheuta taloudellisia tappioita. Lehtipuusekoitus havupuuvaltaisissa metsissä parantaa maaperän kasvuolosuhteita, jolloin sen ylläpito voi johtaa havupuuvaltaisissa metsissä myös taloudellisesti hyvään tulokseen varsinkin, jos lehtipuina suositaan rauduskoivua. Sekapuustoisissa metsissä puunmyyntitulot eivät riipu täysin vain yhden puulajin tai puutavaralajin hinnasta, jolloin sen voi nähdä riskin hajautuksena. Taloudellinen tulos ei kuitenkaan välttämättä ole sekapuustoisessa metsässä parempi kuin yhden puulajin metsässä. Kuitenkin runsas muiden kuin taloudellisesti kasvatettavien puulajien ylläpito voi jossain määrin vähentää metsiköstä saatavaa tuloa.

# Tekopökkelöiden tekeminen

## Luonnonhoidon kustannustehokkuuteen voidaan vaikuttaa

Pääosin luonnonhoidon menetelmien aiheuttamat kustannukset metsänomistajalle ovat vähäisiä ja niitä on mahdollista pienentää hyvällä suunnittelulla. Oleellista on löytää metsikölle sopivimmat vaihtoehdot ja hyödyntää metsässä olemassa olevia rakennepiirteitä mahdollisimman järkevästi.
Luonnonhoidon välittömiin kustannuksiin vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka paljon myyntikelpoista puustoa hakkuu- tai metsänhoitokohteelle jätetään. Kustannustehokkuutta voidaan parantaa, kun säästettäviksi valitaan taloudellisesti vähäarvoisia, mutta luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita puita, kuten esimerkiksi haapoja. Samoin puuntuotannollisesti heikkolaatuiset puut, kuten esimerkiksi haarautuneet tai koroutuneet puut ovat usein hyviä säästettäviä puita. Tekopökkelöiksi tehtävistä puista aiheutuvia kustannuksia voidaan puolestaan pienentää korjaamalla niiden latvukset.
Puiden valinnan lisäksi kustannusvaikuttavuutta voidaan parantaa toimenpiteiden oikealla kohdentamisella ja keskittämisellä. Puunkorjuun tai metsänhoidon kannalta hankalat kohdat, kuten kivikot, soistuneet painanteet ja ympäröivää metsikköä rehevämmät laikut, sopivat hyvin esimerkiksi säästöpuuryhmän paikaksi. Ryhmänä puut myös muodostavat selkeän alueen, jossa kaatuneet puut saavat lahota rauhassa, eikä niistä ole haittaa tulevissa metsänhoitotöissä.

Toisinaan luonnonhoidossa voi olla kyse myös turhan työn tekemättä jättämisestä, jolloin kustannuksia voidaan välttää. Taimikonhoidossa ja ennakkoraivauksessa voidaan säästää kuusialikasvosta suojatiheikköinä. Liiallinen raivaus voi poistaa hyödyllisiä rakennepiirteitä metsästä. Myös lehtipuiden suosiminen aukkopaikoilla tai huonolaatuisten havupuiden sijasta on kustannustehosta. Lisäksi hyödyntämällä uudistusalojen alikasvosta ja luontaisesti syntyvää alikasvosta on myös mahdollista säästää jossain määrin uudistamiskustannuksissa.

Taloudellisten näkökulmien pohdinta on osa talousmetsien luonnonhoitoa samoin kuin ekologisten näkökulmien miettiminen on osa metsänhoitoa. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä rakennepiirteitä voidaan ylläpitää ja vahvistaa talousmetsissä usein melko pienillä kustannuksilla. Toisaalta joskus ekologisesti kestävät valinnat edellyttävät suurempia taloudellisia panostuksia. Luonnon kannalta parhaat voivat olla myös taloudellisesti ja teknisesti järkeviä.
Talousmetsien luonnonhoidosta metsänomistajalle aiheutuvat kustannukset tai tulonmenetykset jäävät tavallisesti omistajan itsensä kannettavaksi. Kustannuksista merkittävän osan aiheuttaa välitön puuston arvoon perustuva tulonmenetys.
Luonnonhoito voi toisaalta myös säästää metsänomistajalta kustannuksia tai työaikaa, kun esimerkiksi suojatiheikköjä jätetään raivaamatta. Osa luonnonhoidon toimenpiteistä ei välttämättä vaikuta lainkaan tai hyvin vähän hakkuutuloon kuten lahopuiden tai taloudellisesti vähämerkityksisten lehtipuiden säästäminen.

# Tekopökkelöiden tekeminen

## Säästöpuilla luodaan vanhoja ja järeitä puita

Luonnonmetsissä järeitä ja vanhoja puita tavataan kaikissa metsän kehitysvaiheissa. Talousmetsissä hakkuissa jätettävät elävät säästöpuut lisäävät ja ylläpitävät metsän nuorissa kehitysvaiheissa järeää ja monilajista elävää puustoa. Pidemmällä aikavälillä säästöpuut voivat parantaa vanhoista puuyksilöistä riippuvaisten lajien elinolosuhteita talousmetsissä. Ne voivat toimia ikään kuin ”pelastusrenkaina” osalle metsässä esiintyville lajeille metsän uudistamisvaiheen aikana.
Elävät säästöpuut myös monipuolistavat metsikön rakennetta, sillä ne jätetään pysyvästi kasvamaan ja kuolemaan kiertoaikojen yli. Kaikki puut kuolevat joskus, myös jätetyt säästöpuut. Kuollessaan tai kaatuessaan ne muodostavat lahopuuta, joka hyödyttää vuorostaan lahopuusta riippuvaista lajistoa. Mitä suurempi jätettävien säästöpuiden määrä ja niiden järeys on, sitä paremmin ne ylläpitävät sekä eläviä että kuolleita puita ja niihin sidoksissa olevaa lajiston monimuotoisuutta.

# Tekopökkelöiden tekeminen

## Lehtipuusto hyödyttää sekä lajeja että kasvatettavaa metsää

Lehtipuusekoituksen ja sekapuustoisuuden ylläpitäminen havupuuvaltaisissa talousmetsissä on tehokas tapa parantaa monien lajien elinmahdollisuuksia. Metsän sienille, kasveille ja eläimille koituvien hyötyjen lisäksi lehtipuut ovat tärkeä osa metsäekosysteemin toimintaa. Lehtipuiden karike vaikuttaa myönteisesti myös maaperän ravinnekiertoon ja metsien terveyteen. Se lisää myös maaperän tuotoskykyä.
Lehtipuusekoituksen säilyttäminen kasvatettavassa metsikössä on useimmissa tilanteissa suositeltavaa sekä luonnonhoidon näkökulmasta että metsikön taloudellisen tuoton takia. Kuusen uudistusaloille syntyy usein luontaisesti monipuolinen lehtipuusto, joka antaa tarpeellista täydennystä viljelytaimikoiden aukkopaikkoihin ja monipuolistaa metsikköä. Myös havupuusekoitus tuo vaihtelevuutta metsään verrattuna puhtaisiin männiköihin tai kuusikoihin.

Lehtipuut, lahoavat puut ja vanhat elävät puut ovat elinehto tuhansille eliölajeille ja vallitseva osa havumetsän elämää, ja turvaavat metsäekosysteemin toiminnan vaikuttamalla hajotukseen, eliökantojen säätelyyn ja ravinteiden kiertoon. Monimuotoiset metsät turvaavat myös vesistöjen monimuotoisuutta sekä ovat vähemmän alttiita ilmastonmuutoksen riskeille. Siksi metsien hoito- ja hakkuutöissä ylläpidetään lehtipuita, lahoavia puita, vanhoja eläviä puita ja paikoittain alikasvosta. Talousmetsien luonnonhoidossa tätä kutsutaan monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistämiseksi. Rakennepiirteiden lisäämiseen ja ylläpitämiseen löytyy keinoja kaikkien kehitysvaiheiden metsiköihin alkaen taimikonhoidosta päätehakkuuseen asti.

# Tekopökkelöiden tekeminen

## Metsätalouden vaikutusta maisemaan voidaan pehmentää luonnonhoidolla

Metsien monikäyttöön on perinteisesti liitetty metsien ulkoilu- ja virkistysmahdollisuudet ja keruutuotteiden, kuten sienien ja marjojen hyödyntämien jokaisenoikeuksilla. Virkistyskäyttöön parhaiten soveltuvat metsät ovat monipuolisia, elämyksellisiä ja vaihtelevasti joko helposti tai vaikeasti saavutettavissa.
Metsänomistaja voi vaikuttaa omissa metsissään luonnonhoidolla metsien elämyksellisyyteen ja kiinnostavuuteen virkistyskäytössä. Säästöpuuryhmien ja järeiden puuyksilöiden jättäminen uudistushakkuualoille pehmentää hakkuun vaikutusta maisemaan. Samoin puuston erirakenteisuus, lehtipuusto, sekapuustoisuus ja suojatiheiköt ylläpitävät myös metsien maisema-arvoja.

# Tekopökkelöiden tekeminen

## Luonnonhoito ylläpitää riistaeläinkantoja

Koska tärkeimmät riistaeläimemme elävät pääosin talousmetsissä, metsänhoito vaikuttaa niiden elinympäristön laatuun. Talousmetsien luonnonhoito parantaa muun metsäluonnon monimuotoisuuden ohella myös riistan elinmahdollisuuksia. Riistaeläinten, lähinnä hirvieläinten, kannat vaikuttavat vastaavasti myös metsän puulajisuhteisiin ja puuston rakenteeseen.
Metsänomistaja päättää riistan huomioimisen painoarvosta toimenpiteiden toteutuksessa. Jos riistanhoidolla on erityistä merkitystä metsänomistajalle, on se syytä ottaa huomioon jo metsien käytön suunnittelussa. Esimerkiksi jättämällä enemmän suojatiheikköjä voidaan parantaa niiden metsäkanalinnuille tarjoamaa suojaa pedoilta. Myös lehtipuuston ylläpito hyödyttää riistaa.

Metsien monikäyttömahdollisuudet, kuten luonnontuotteiden keruu, retkeily ja metsästys, tarvitsevat tuekseen niitä huomioivaa talousmetsien luonnonhoitoa. Monikäyttömahdollisuuksien edistäminen lisää merkittävästi metsätalouden toimenpiteiden yleistä hyväksyttävyyttä. Monikäyttö saattaa olla myös osa metsänomistajan metsätaloutta.

# Tekopökkelöiden tekeminen

## Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Talousmetsien luonnonhoidolla vaikutetaan metsikön monimuotoisuuteen eli biodiversiteettiin. Puuston elinvoimaisuus ylläpitää metsikön kykyä sitoa ja varastoida hiiltä sekä vastustaa erilaisia tuhoja. Ilman talousmetsien luonnonhoitoakin metsikkö sitoo kasvaessaan hiiltä, mutta pitkällä aikavälillä luonnonhoito tukee ilmastonmuutoksen hillinnän tavoitteita.
Metsissä hiiltä varastoituu maaperään, puustoon ja muuhun kasvillisuuteen. Luonnonhoidon menetelmistä erityisesti suojakaistojen ja luontokohteiden puuston säilyttämisellä sekä säästöpuiden ja kuolleiden puiden pysyvällä jättämisellä metsään on mahdollista lisätä puuston ja maaperän hiilivarastoa. Toimenpiteiden vaikutusten suuruutta säätelee ennen kaikkea jätettävän lahopuun määrä ja laatu.Lahopuulla on olennainen merkitys luonnonhoidossa ja metsän hiilivaraston ylläpidossa.
Hitaamman lahoamisen vuoksi hiili säilyy pidempään havupuiden ja pystypuiden säästöpuissa kuin lehtipuissa tai maalahopuissa. Varsinkin vanhat keloutuneet männyt voivat säilyä vuosikymmeniä hiilivarastoina, pohjoisessa Suomessa pidempään kuin eteläisessä. Energiapuuna käytettäessä lahopuussa oleva hiili vapautuisi välittömästi.

Taimettuminen ja taimien kasvu säästöpuiden läheisyydessä on verrattain hidasta. Säästöpuiden voi toisaalta odottaa tuottavan uudistusalalle uusia taimia tavanomaisen siemenpuuston tapaan, joskin vaikutus on epätasaista. Säästöpuut voivat hetkellisesti heikentää kehittyvän taimikon kasvua, mutta vaikutus on pienin silloin kun säästöpuut on jätetty ryhmiin. Toisaalta säästöpuilla on todettu olevan positiivinen vaikutus uudistusalueen sienijuurten monimuotoisuuteen ja taimien mykoritsoitumiseen. Tämä parantaa taimien kykyä ottaa maaperästä vettä ja ravinteita ja siten vahvistaa taimikon kasvua ja hiilensidontaa.

# Tekopökkelöiden tekeminen

## Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Talousmetsien luonnonhoidon menetelmät yleisesti lisäävät metsämaan hiilivarastoa. Kuolleen puun lahoamisen myötä sen sisältämästä hiilestä osa vapautuu ajan myötä ilmakehään ja osa kartuttaa maaperän hiilivarastoa.

Talousmetsien luonnonhoidolla turvataan metsien ekosysteemin toimintaa. Kohdistamalla luonnonhoidon toimenpiteet oikein parannetaan niiden positiivisia vaikutuksia myös metsien hiilensidontaan ja varastointiin.

# Tekopökkelöiden tekeminen

## Sopivia tilanteita tekopökkelön tekemiselle ovat esimerkiksi

- Kasvatus- tai uudistushakkuu tehdään metsikössä, jossa lahopuuta on hyvin vähän.
- Tärkeä maastonkohta, esimerkiksi kiinteä muinaisjäännös, halutaan merkitä maastoon.
- Pökkelöidään puu, joka säästöpuuna voisi kaatua tien, rakennuksen tai sähkölinjan päälle.
- Kaadettava puu on normaalin katkaisun kannalta hankalassa maastonkohdassa (esim. siirtolohkareen vieressä).
- Tavoitellaan kolopesijöiden ja pölyttäjien elinmahdollisuuksien lisäämistä.
- Uudistusalalle jätettävien hieskoivujen ei haluta levittävän siementä uudistusalalle.

Lahopuun määrää voidaan lisätä aktiivisesti tekemällä tekopökkelöitä katkaisemalla puun runko noin 2–5 metrin korkeudelta. Tekopökkelöitä on suositeltavaa tehdä pääasiassa kuusista ja koivuista sekä mäntyvaltaisissa metsissä koivuista ja männyistä. Harvinaisemmat lehtipuut on suositeltavaa jättää eläviksi säästöpuiksi. Monimuotoisuushyöty lisääntyy, mikäli tekopökkelön katkaistu latvaosa jätetään korjaamatta.

# Tekopökkelöiden tekeminen

## Kasvatushakkuut ja jatkuva kasvatus

- Tekopökkelöiden valinnassa suositaan pääasiassa kuusia ja koivuja, mäntyvaltaisissa metsissä koivuja ja mäntyjä.
- Vähälukuisina esiintyvistä lehtipuista ei tulisi tehdä tekopökkelöitä, vaan ne tulisi säästää elävinä säästöpuina.
- Kunnoltaan heikentyneet ja kuolleet puut kannattaa jättää luonnonlahopuuksi.
- Tekopökkelöistä tehdään mahdollisuuksien mukaan korkeita ja paksuja.
- Tekopökkelöillä voidaan merkitä kasvatushakkuissa jätetyt säästöpuuryhmät tai riistatiheiköt.
- Tekopökkelön latvan voi jättää maalahopuuksi, esimerkiksi säästöpuuryhmän sisään.

# Tekopökkelöiden tekeminen

## Uudistushakkuut

- Tekopökkelöiden valinnassa suositaan pääasiassa kuusia ja koivuja, mäntyvaltaisissa metsissä koivuja ja mäntyjä.
- Vähälukuisina esiintyvistä lehtipuista ei tulisi tehdä tekopökkelöitä, vaan ne tulisi säästää elävinä säästöpuina.
- Kunnoltaan heikentyneet ja kuolleet puut kannattaa jättää luonnonlahopuuksi.
- Tekopökkelöistä tehdään mahdollisuuksien mukaan korkeita ja paksuja. Uudistushakkuilla puuntuotannollisesti huonolaatuiset puut ovat myös hyviä vaihtoehtoja tekopökkelöiksi.
- Tekopökkelöitä kannattaa tehdä sekä uudistusalan paisteiseen keskiosaan, että varjoisampaan metsän reunaan tai säästöpuuryhmään.
- Tekopökkelön latvan voi jättää maalahopuuksi, esimerkiksi säästöpuuryhmän sisään.

Tekopökkelöt ovat korkeaan 2-5 metrin kantoon katkaistuja puita. Lisäksi niiden katkaistu latvus on suositeltavaa jättää maapuuksi lahoamaan. Tekopökkelöillä saadaan luotua nopeasti pysty- ja maalahopuuta, joita etenkin nuorissa talousmetsissä on yleensä niukasti. Pökkelöt ja niiden katkaistut latvukset tarjoavat hyvin monimuotoisia elinympäristöjä kuolleessa puussa elävälle sieni- ja hyönteislajistolle sekä mahdollistavat pesäkolon paikkoja linnuille.

Tekopökkelöiden tekeminen

Tekopökkelöt ovat korkeaan 2-5 metrin kantoon katkaistuja puita. Lisäksi niiden katkaistu latvus on suositeltavaa jättää maapuuksi lahoamaan. Tekopökkelöillä saadaan luotua nopeasti pysty- ja maalahopuuta, joita etenkin nuorissa talousmetsissä on yleensä niukasti. Pökkelöt ja niiden katkaistut latvukset tarjoavat hyvin monimuotoisia elinympäristöjä kuolleessa puussa elävälle sieni- ja hyönteislajistolle sekä mahdollistavat pesäkolon paikkoja linnuille. 

Joutoalue on metsitetty istuttamalla kuusta. Kuva: © Airi Matila.

Metsityksessä perustetaan uusi metsä puuttomalle, muussa kuin metsätalouden käytössä olleelle alueelle. Alueen tulee soveltua metsänkasvatukseen. Tällaisia ovat esimerkiksi turve- ja maataloustuotannosta vapautuneet alueet sekä muut joutoalueet, joissa metsänkasvatus onnistuu. Metsitystä ei suositella kohteille, joilla on erityisiä luonto- tai kulttuuriarvoja. Osalla näistä kohteista metsitys voi olla lainsäädännön vastaista.

Metsitys

Sitoutunut pääoma ja arvokasvu Sitoutunut pääoma koostuu kasvavan puuston ja maan arvosta. Puuston arvo määritetään arvioimalla eri puutavaralajien määrät ja niiden yksikköhinnat. Maan arvona käytetään laskennallista niin sanottua paljaan maan arvoa, joka on arvio uudistushakkuun jälkeen syntyneestä puunkasvatuksen tulevaisuuden tulojen ja menojen nettonykyarvosta. Arvokasvuksi kutsutaan puuston arvon muutosta tietyn kasvatusjakson aikana. Siihen vaikuttavat puuston määrän lisäys ja puun yksikköhinnan muutos. Yksittäisen puun arvo nousee voimakkaasti sen kasvaessa kuitupuusta tukkipuukokoiseksi, koska tukkipuun arvo on kuitupuuhun verrattuna noin kolminkertainen. Puuston arvokasvun arvioinnissa on siis tärkeää ottaa kasvun rinnalla huomioon siirtymät puutavaralajien välillä. Eri metsikkökuvioiden taloudellista tuottoa voidaan vertailla suhteellisen arvokasvun avulla. Tämä auttaa päättämään eri kuvioiden uudistamisjärjestyksen tilatasolla. Laskentaohjelmien hyödyntäminen Suhteellisen arvokasvun arvioinnissa voi hyödyntää laskentaohjelmia, esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen Motti-ohjelmistoa. Ohjelmistot tuottavat puuston kehitysennusteita pitkäaikaisiin tutkimuksiin perustuvien kasvumallien avulla. Ohjelmistoja hyödyntäen voidaan tarkastella metsikön erilaisten hakkuiden toteutustavan ja ajoituksen vaikutuksia puuston kehitykseen, hakkuukertymään ja taloudelliseen tulokseen. Pidennetty kiertoaika Metsänomistaja voi kasvattaa metsiään tai osaa metsistään suositusta pidemmillä kiertoajoilla. Kiertoajan pidentäminen saattaa edistää luonnonhoitoa, mutta se voi heikentää taloudellista kannattavuutta. Lisätietoja: Kiertoajan pidentäminen Kiertoaikojen tuotos- ja tulosvertailu kuusivaltaisessa metsässä Kuvassa ja taulukossa verrataan istutuskuusikon puuntuotosta ja paljaan maan arvoa 70 ja 55 vuoden kiertoajoilla Väli-Suomen tuoreella kankaalla, esimerkki Siilinjärveltä (1 126 d.d.).Paljaan maan arvo on arvio puunkasvatuksen tulojen ja menojen nettonykyarvosta, kun tarkastellaan kasvatusta metsikön perustamishetkestä ikuisuuteen samaa kasvatusohjelmaa toistaen. Tarkastelutapa soveltuu hyvin eri kasvatusvaihtoehtojen vertailuun. 70 vuoden kiertoaika yhden alaharvennuksen ja yhden yläharvennuksen kasvatusohjelmalla tuottaa paremman tuotoksen ja taloustuloksen kuin lyhyt kiertoaika yhden alaharvennuksen kasvatusohjelmalla. Kokonaistuotos on yli 40 % parempi ja tukin tuotos lähes kaksinkertainen.
Pidemmällä kiertoajalla tuotettu tukki on järeämpää ja jalostusarvoltaan parempaa. Lyhyt kiertoaika voi olla metsänomistajan tavoitteiden mukainen ratkaisu, jos hän saa pääomalle muusta kohteesta paremman tuoton kuin puustosta tai se on hänen kokonaistaloutensa kannalta muutoin tarkoituksenmukaista. Esimerkkikuusikon arvokasvu on 55-vuotiaana 7,1 % ja 70-vuotiaana 3,3 %. Tuottovaatimuksen noustessa aikaisten tulojen merkitys kasvaa ja optimaalinen kiertoaika lyhenee. Taulukossa esitetään esimerkkimetsikön kassavirrat ja niiden
perusteella lasketut paljaan maan arvot eri laskentakoroilla. Kiertoaikojen tuotosvertailu kuusivaltaisessa metsässä. Kiertoaikojen tuotos- ja tulosvertailu männikössä Kuvassa ja taulukossa verrataan kylvetyn männikön puuntuotosta ja paljaan maan arvoa 90 ja 70 vuoden kiertoajoilla Väli-Suomen kuivahkolla kankaalla, esimerkki Saarijärveltä (1 065 d.d.). 90 vuoden kiertoaika kahden alaharvennuksen kasvatusohjelmalla tuottaa paremman tuotoksen ja taloustuloksen kuin lyhyt kiertoaika yhden alaharvennuksen kasvatusohjelmalla. Kokonaistuotos on kolmanneksen suurempi ja tukin tuotos noin kaksinkertainen. Pidemmällä kiertoajalla tuotettu tukki on järeämpää ja jalostusarvoltaan parempaa. Lyhyt kiertoaika voi olla metsänomistajan tavoitteiden mukainen ratkaisu, jos hän saa pääomalle muusta kohteesta paremman tuoton kuin puustosta tai se on hänen kokonaistaloutensa kannalta muutoin tarkoituksenmukaista. Esimerkkimännikön arvokasvu on 70-vuotiaana 4,1 % ja 90-vuotiaana 2,1 %. Kiertoaikojen tuotosvertailu männikössä.

# Uudistamisen ajoitus - Talous

## Sitoutunut pääoma ja arvokasvu

Sitoutunut pääoma koostuu kasvavan puuston ja maan arvosta. Puuston arvo määritetään arvioimalla eri puutavaralajien määrät ja niiden yksikköhinnat. Maan arvona käytetään laskennallista niin sanottua paljaan maan arvoa, joka on arvio uudistushakkuun jälkeen syntyneestä puunkasvatuksen tulevaisuuden tulojen ja menojen nettonykyarvosta.
Arvokasvuksi kutsutaan puuston arvon muutosta tietyn kasvatusjakson aikana. Siihen vaikuttavat puuston määrän lisäys ja puun yksikköhinnan muutos. Yksittäisen puun arvo nousee voimakkaasti sen kasvaessa kuitupuusta tukkipuukokoiseksi, koska tukkipuun arvo on kuitupuuhun verrattuna noin kolminkertainen. Puuston arvokasvun arvioinnissa on siis tärkeää ottaa kasvun rinnalla huomioon siirtymät puutavaralajien välillä.
Eri metsikkökuvioiden taloudellista tuottoa voidaan vertailla suhteellisen arvokasvun avulla. Tämä auttaa päättämään eri kuvioiden uudistamisjärjestyksen tilatasolla.

# Uudistamisen ajoitus - Talous

## Laskentaohjelmien hyödyntäminen

Suhteellisen arvokasvun arvioinnissa voi hyödyntää laskentaohjelmia, esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen Motti-ohjelmistoa. Ohjelmistot tuottavat puuston kehitysennusteita pitkäaikaisiin tutkimuksiin perustuvien kasvumallien avulla. Ohjelmistoja hyödyntäen voidaan tarkastella metsikön erilaisten hakkuiden toteutustavan ja ajoituksen vaikutuksia puuston kehitykseen, hakkuukertymään ja taloudelliseen tulokseen.

# Uudistamisen ajoitus - Talous

## Pidennetty kiertoaika

Metsänomistaja voi kasvattaa metsiään tai osaa metsistään suositusta pidemmillä kiertoajoilla. Kiertoajan pidentäminen saattaa edistää luonnonhoitoa, mutta se voi heikentää taloudellista kannattavuutta.
Lisätietoja: [Kiertoajan pidentäminen](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/puuston-kiertoajan-pidentaminen)

# Uudistamisen ajoitus - Talous

## Kiertoaikojen tuotos- ja tulosvertailu kuusivaltaisessa metsässä

Kuvassa ja taulukossa verrataan istutuskuusikon puuntuotosta ja paljaan maan arvoa 70 ja 55 vuoden kiertoajoilla Väli-Suomen tuoreella kankaalla, esimerkki Siilinjärveltä (1 126 d.d.).Paljaan maan arvo on arvio puunkasvatuksen tulojen ja menojen nettonykyarvosta, kun tarkastellaan kasvatusta metsikön perustamishetkestä ikuisuuteen samaa kasvatusohjelmaa toistaen. Tarkastelutapa soveltuu hyvin eri kasvatusvaihtoehtojen vertailuun.
7 0 vuoden kiertoaika yhden alaharvennuksen ja yhden yläharvennuksen kasvatusohjelmalla tuottaa paremman tuotoksen ja taloustuloksen kuin lyhyt kiertoaika yhden alaharvennuksen kasvatusohjelmalla. Kokonaistuotos on yli 40 % parempi ja tukin tuotos lähes kaksinkertainen. Pidemmällä kiertoajalla tuotettu tukki on järeämpää ja jalostusarvoltaan parempaa.
Lyhyt kiertoaika voi olla metsänomistajan tavoitteiden mukainen ratkaisu, jos hän saa pääomalle muusta kohteesta paremman tuoton kuin puustosta tai se on hänen kokonaistaloutensa kannalta muutoin tarkoituksenmukaista. Esimerkkikuusikon arvokasvu on 55-vuotiaana 7,1 % ja 70-vuotiaana 3,3 %.
Tuottovaatimuksen noustessa aikaisten tulojen merkitys kasvaa ja optimaalinen kiertoaika lyhenee. Taulukossa esitetään esimerkkimetsikön kassavirrat ja niiden perusteella lasketut paljaan maan arvot eri laskentakoroilla.

# Uudistamisen ajoitus - Talous

## Kiertoaikojen tuotos- ja tulosvertailu kuusivaltaisessa metsässä

### Kuusikon kiertoaikojen talousvertailu

##  [Ekonomisk jämförelse mellan omloppstider för gran](/sv/node/1444)

Table
| Kalkylränta |   | 2 % | 2 % | 2,5 % | 2,5 % | 3 % | 3 % | 3,5 % | 3,5 % |
| --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- |
| Markvärde, €/ha |   | 3567 | 3567 | 1847 | 1847 | 733 | 733 | 12 | 12 |
| Optimal omloppstid med exemplets skötselprogram, år |   | 90 år | 90 år | 85 år | 85 år | 70 år | 70 år | 68 år | 68 år |
| Produktion per år, stock/massaved, m3/ha |   | 5,3 | 1,5 | 5,2 | 1,6 | 4,6 | 2,0 | 4,4 | 2,1 |
| Nettoinkomst/år, €/ha |   | 285 | 285 | 276 | 276 | 251 | 251 | 244 | 244 |
| Åtgärd | År | Kassaflöde | Kassaflöde | Kassaflöde | Kassaflöde | Kassaflöde | Kassaflöde | Kassaflöde | Kassaflöde |
| Administrativa utgifter, €/ha |   | -11/år | -11/år | -11/år | -11/år | -11/år | -11/år | -11/år | -11/år |
| Förnyelsearbeten, €/ha |  | -1256 | -1256 | -1256 | -1256 | -1256 | -1256 | -1256 | -1256 |
| Slyröjning, €/ha | 5 | -304 | -304 | -304 | -304 | -304 | -304 | -304 | -304 |
| Röjning, €/ha | 10 | -460 | -460 | -460 | -460 | -460 | -460 | -460 | -460 |
| Första gallring, €/ha | 38 | +1018 | +1018 | +1018 | +1018 | +1018 | +1018 | +1018 | +1018 |
| Andra gallring, €/ha | 53 | +3255 | +3255 | +3255 | +3255 | +3255 | +3255 | +3255 | +3255 |
| Tredje gallring, €/ha | 70 | +4726 | +4726 | +4726 | +4726 | - | - | - | - |
| Slutavverkning, €/ha |   | +19628 | +19628 | +17389 | +17389 | +16204 | +16204 | +15148 | +15148 |

# Uudistamisen ajoitus - Talous

## Kiertoaikojen tuotos- ja tulosvertailu männikössä

Kuvassa ja taulukossa verrataan kylvetyn männikön puuntuotosta ja paljaan maan arvoa 90 ja 70 vuoden kiertoajoilla Väli-Suomen kuivahkolla kankaalla, esimerkki Saarijärveltä (1 065 d.d.).
9 0 vuoden kiertoaika kahden alaharvennuksen kasvatusohjelmalla tuottaa paremman tuotoksen ja taloustuloksen kuin lyhyt kiertoaika yhden alaharvennuksen kasvatusohjelmalla. Kokonaistuotos on kolmanneksen suurempi ja tukin tuotos noin kaksinkertainen. Pidemmällä kiertoajalla tuotettu tukki on järeämpää ja jalostusarvoltaan parempaa.
Lyhyt kiertoaika voi olla metsänomistajan tavoitteiden mukainen ratkaisu, jos hän saa pääomalle muusta kohteesta paremman tuoton kuin puustosta tai se on hänen kokonaistaloutensa kannalta muutoin tarkoituksenmukaista. Esimerkkimännikön arvokasvu on 70-vuotiaana 4,1 % ja 90-vuotiaana 2,1 %.

# Uudistamisen ajoitus - Talous

## Kiertoaikojen tuotos- ja tulosvertailu männikössä

### Männikön kiertoaikojen talousvertailu.

##  [ Ekonomisk jämförelse av omloppstider för tall](/sv/node/1443)

Table
| Kalkylränta |   | 1,5 % | 1,5 % | 2 % | 2 % |
| --- | --- | --- | --- | --- | --- |
| Markvärde, €/ha |   | 1249 | 1249 | 352 | 352 |
| Optimal omloppstid med exemplets skötselprogram, år |   | 100 år | 100 år | 95 år | 95 år |
| Produktion per år, stock/massaved, m3/ha |   | 1,8 | 1,4 | 1,7 | 1,5 |
| Nettoinkomst/år, €/ha |   | 106 | 106 | 100 | 100 |
| Åtgärd | År | Kassaflöde | Kassaflöde | Kassaflöde | Kassaflöde |
| Administrativa utgifter, €/ha |   | -11/år | -11/år | -11/år | -11/år |
| Förnyelsearbeten, €/ha |  | -568 | -568 | -568 | -568 |
| Slyröjning, €/ha | 7 | -250 | -250 | -250 | -250 |
| Röjning, €/ha | 13 | -460 | -460 | -460 | -460 |
| Första gallring, €/ha | 45 | +679 | +679 | +679 | +679 |
| Andra gallring, €/ha | 70 | +1075 | +1075 | +1075 | +1075 |
| Slutavverkning, €/ha |   | +10652 | +10652 | +9685 | +9685 |

Taloudellinen tarkastelu päätettäessä metsän uudistamisen ajankohdasta on hyvä aloittaa vertaamalla metsän suhteellista arvokasvua metsänomistajan vähimmäistuottovaatimukseen. Suhteellinen arvokasvu saadaan vertaamalla puuston arvokasvua metsään sitoutuneeseen pääomaan. Vähimmäistuottovaatimuksena voi olla puunmyyntitulojen ja maan arvon tuotto vaihtoehtoisessa sijoituskohteessa tai lainakorko.

Uudistushakkuun ajoitus

Uudistamisen ajoitus - Talous

Metsitettäessä voidaan seuraavin keinoin vahvistaa metsien elinvoimaisuutta ja puuston tuhonkestävyyttä muuttuvassa ilmastossa.
• Valitse kasvatettavat puulajit kasvupaikan ja maalajin mukaan sekä muuttuva ilmasto huomioiden. • Käytä viljelyssä kullakin maantieteellisellä alueella parhaiten menestyviä kotimaisia jalostettuja siemen- ja taimialkuperiä. • Yhden puulajin metsitysalueet ovat luonnon ja maiseman kannalta yksipuolisia. Monimuotoisuutta voidaan edistää istuttamalla osalle aluetta muun kuin pääpuulajin havu- tai lehtipuuryhmiä ja säästämällä luontaisesti syntynyttä sekapuustoa taimikonhoidossa. Puulajisekoitus vaikuttaa myönteisesti maisemaankin.
• Hyödynnä luontainen taimiaines sekapuustoisuuden aikaansaamiseksi.
• Hyödynnä mahdollisuudet kasvattaa myös mm. jaloja lehtipuita, haapaa, tervaleppää ja lehtikuusta.

# Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma metsityksessä

Metsitettäessä voidaan seuraavin keinoin vahvistaa metsien elinvoimaisuutta ja puuston tuhonkestävyyttä muuttuvassa ilmastossa. • Valitse kasvatettavat puulajit kasvupaikan ja maalajin mukaan sekä muuttuva ilmasto huomioiden. • Käytä viljelyssä kullakin maantieteellisellä alueella parhaiten menestyviä kotimaisia jalostettuja siemen- ja taimialkuperiä. • Yhden puulajin metsitysalueet ovat luonnon ja maiseman kannalta yksipuolisia. Monimuotoisuutta voidaan edistää istuttamalla osalle aluetta muun kuin pääpuulajin havu- tai lehtipuuryhmiä ja säästämällä luontaisesti syntynyttä sekapuustoa taimikonhoidossa. Puulajisekoitus vaikuttaa myönteisesti maisemaankin. • Hyödynnä luontainen taimiaines sekapuustoisuuden aikaansaamiseksi. • Hyödynnä mahdollisuudet kasvattaa myös mm. jaloja lehtipuita, haapaa, tervaleppää ja lehtikuusta.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma metsityksessä

Poimintahakkuiden toteutus Poimintahakkuussa erityistä huomiota on kiinnitettävä alempien latvuskerrosten, noin 5–15 metriä pitkien puiden säilymiseen vaurioitta. Seuraavien vuosikymmenten hakkuumahdollisuudet riippuvat niistä. Alikasvoksen muodostamat riistatiheiköt edistävät eläimistön hyvinvointia tarjoamalla suojaa ja pesäpaikkoja. Metsäkanalinnuille tiheiköt ovat erityisen tärkeitä, joten niitä tulisi säilyttää mahdollisimman paljon painotettaessa riistanhoitoa. Monien lajien kannalta varpukasvillisuuden, erityisesti mustikkavarvuston, säilyminen on tärkeää. Poimintahakkuuta voidaan käyttää myös riistatiheikkökohteissa, joissa pienempää puustoa jää riittäväksi suojaksi. Poimintahakkuu soveltuu hyvin myös vaihettumisvyöhykkeiden hakkuutavaksi. Esimerkiksi vesien- suojelun suojakaistoilta poimintahakkuita voidaan käyttää, kun riistan suojaksi ja vesiensuojelun varmistamiseksi jää riittävä määrä alikasvosta vyöhykkeelle. Poimintahakkuukohteilla luonnonhoidon vuoksi on käsittelyalueelle jätettävä kookkaita puita, erityisesti lehtipuita, säästöpuiksi tai säästöpuuryhmiksi. Järeät lahopuut tulisi jättää metsään ehjinä. Kun kohteella painotetaan luonnonhoitoa, säästöpuita jätetään tavanomaista enemmän. Poimintahakkuussa puunvalinta kohdistuu suurimpiin puihin. Kuva: © Airi Matila.

# Riistan huomioiminen poimintahakkuissa

## Poimintahakkuiden toteutus

Poimintahakkuussa erityistä huomiota on kiinnitettävä alempien latvuskerrosten, noin 5–15 metriä pitkien puiden säilymiseen vaurioitta. Seuraavien vuosikymmenten hakkuumahdollisuudet riippuvat niistä. Alikasvoksen muodostamat riistatiheiköt edistävät eläimistön hyvinvointia tarjoamalla suojaa ja pesäpaikkoja. Metsäkanalinnuille tiheiköt ovat erityisen tärkeitä, joten niitä tulisi säilyttää mahdollisimman paljon painotettaessa riistanhoitoa. Monien lajien kannalta varpukasvillisuuden, erityisesti mustikkavarvuston, säilyminen on tärkeää.
Poimintahakkuuta voidaan käyttää myös riistatiheikkökohteissa, joissa pienempää puustoa jää riittäväksi suojaksi. Poimintahakkuu soveltuu hyvin myös vaihettumisvyöhykkeiden hakkuutavaksi. Esimerkiksi vesien- suojelun suojakaistoilta poimintahakkuita voidaan käyttää, kun riistan suojaksi ja vesiensuojelun varmistamiseksi jää riittävä määrä alikasvosta vyöhykkeelle.
Poimintahakkuukohteilla luonnonhoidon vuoksi on käsittelyalueelle jätettävä kookkaita puita, erityisesti lehtipuita, säästöpuiksi tai säästöpuuryhmiksi. Järeät lahopuut tulisi jättää metsään ehjinä. Kun kohteella painotetaan luonnonhoitoa, säästöpuita jätetään tavanomaista enemmän.

Poimintahakkuilla voidaan edistää metsän eri-ikäisrakennetta riistan kannalta suotuisaksi. Esimerkiksi pyy saavuttaa poiminta- ja pienaukkohakkuin käsitellyissä metsissä huomattavasti suurempia tiheyksiä kuin tasaikäisinä kasvatetuissa metsissä.

Riistan suosiminen metsänhoidossa ja hakkuissa 

Poimintahakkuilla voidaan edistää metsän eri-ikäisrakennetta riistan kannalta suotuisaksi. Esimerkiksi pyy saavuttaa poiminta- ja pienaukkohakkuin käsitellyissä metsissä huomattavasti suurempia tiheyksiä kuin tasaikäisinä kasvatetuissa metsissä.

Riistan huomioiminen poimintahakkuissa

Pohjois-Suomessa metsät ovat keskimäärin karumpia ja kasvavat hitaammin kuin Etelä-Suomessa. Kuva: © Heidi Hintikka Pohjois-Suomessa metsien käytön erityispiirteitä ovat myös poronhoito ja metsien suojelu. Poronhoito on tärkeä elinkeino Pohjois-Suomessa ja vaikuttaa metsätalouden harjoittamiseen. Lisätietoa: Metsien käsittely poronhoitoalueella.Metsien suojelu on painottunut Pohjois-Suomeen. Suurin osa suojelluista metsistä sijaitsee valtion omistamilla mailla.&nbsp;Lisätietoa: Metsien suojelu. Metsien kasvupaikat ovat karumpia Pohjoisessa verrattuna Etelään Pohjois-Suomen erityispiirteenä on keskimääräistä karummat kasvupaikat, mikä näkyy etenkin Lapin pohjoisimmissa osissa. Esimerkiksi Pohjois-Suomen (2,7 %) lehtojen ja lehtomaisten kankaiden osuus on kymmenen kertaa pienempi verrattuna Etelä-Suomeen (27,5 %)&nbsp;Metsätilastollinen vuosikirja. 2014. Metsäntutkimuslaitos, Vantaa. 428 s.. Kuitenkin Lounais-Lapin alueella on paikallisesti runsaasti lettoja ja lehtoja kalkkipitoisen maaperän vuoksi&nbsp;Husa, J. ja Teeriaho, J. 2015. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Lapissa. Suomen Ympäristö 6/2015. Ympäristöministeriö, Suomen Ympäristökeskus. Helsinki.. Moreenit muodostavat noin puolet Pohjois-Suomen maa-alasta ollen alueen yleisin maalaji. Eloperäisiä maalajeja, pääasiassa turvetta, on noin kolmannes&nbsp;Johansson, P. ja Kujansuu, R. (toim.) 2005. Pohjois-Suomen maaperä: maaperäkarttojen 1:400 000 selitys 236 s.. Vähän savea ja hienoainesta sisältävät moreenimaat johtavat suhteellisen hyvin vettä ollen hyvä maalaji männyn kasvatukselle. Mänty yleisin puulaji Mänty on yleisin kasvatettava puulaji Pohjois-Suomessa. Puulajien monipuolistamista voidaan tavoitella, jos kasvupaikan olot sen sallivat. Esimerkiksi hieskoivu pärjää suhteellisen hyvin männyn sekapuuna turvemaalla. Mikäli koivua viljellään Pohjois-Suomen poronhoitoalueella, se ei yleensä onnistu ilman aitaamista&nbsp;Kubin, E. &amp;amp; Savilampi, P.1998. Rauduskoivun viljelyn onnistuminen poronhoitoalueella. s. 92-98. Teoksessa: Hyppönen, M., Penttilä, T. &amp;amp; Poikajärvi, H. (toim.). 1998. Poron vaikutus metsä- ja tunturiluontoon. Tutkimusseminaari Hetassa 1997. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 678. 141 s.. Porot heikentävät myös koivun luontaista uudistumista&nbsp;Mäkitalo, K., Penttilä, T. &amp;amp; Räsänen, P. 1998. Poron ja jäniksen vaikutus hieskoivun luontaiseen uudistumiseen tuoreilla kankailla Etelä- ja Keski-Lapissa. s. 109-121. Teoksessa: Hyppönen, M., Penttilä, T. &amp;amp; Poikajärvi, H. (toim.). 1998. Poron vaikutus metsä- ja tunturiluontoon. Tutkimusseminaari Hetassa 1997. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 678. 141 s.. Useat muut vaihtoehtoiset puulajit eivät ilmastollisista syistä menesty Pohjois-Suomessa. Lämpeneminen on voimakkainta Pohjois-Suomessa ja vaikuttaa kasvuolosuhteisiin Ennusteiden mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen on Pohjois-Suomessa voimakkaampaa kuin Etelä-Suomessa. Myös sademäärien on ennakoitu kasvavan enemmän Suomen pohjoisosissa. Talvella, ja Pohjois-Suomessa myös keväällä, kovat tuulet näyttäisivät hieman heikentyvän.Venäläinen A., ym. 2020a. Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskejä Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 2020-10454. Tieteen tori. 9 s. Erityisesti männyn, mutta myös koivun kasvun on ennustettu parantuvan Pohjois-Suomessa pidemmällä aikavälillä (ennuste vuoteen 2070 saakka). Myös kuusen kasvun ennustetaan paranevan. Ylipäätänsä ilmastonmuutokseen liittyvän, lisääntyvän metsien kasvun on arvioitu olevan voimakkaampaa maan pohjoisosissaVenäläinen A., ym. 2020a. Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskejä Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 2020-10454. Tieteen tori. 9 s.&nbsp;kuin Etelä-Suomessa. Hyvät männyn siemenvuodet yleistynevät maan pohjoisosissa ilmaston lämmetessä. Lämpötila on myös tärkein siementen tuleentumiseen vaikuttava tekijä&nbsp;Nygren, M. 2020. Metsäpuiden uudistumisbiologia. Metsäkustannus. 151 s.. Tällöin luontaisen uudistumisen edellytykset paranevat. Pohjois-Suomen syyskylvöissä on kasvavana riskinä siementen itäminen jo syksyllä tai jäätyminen talvella. Tämän vuoksi syyskylvöt tulisi tehdä mahdollisimman myöhään. Mikäli lumipeite vähenee, se voi vähentää niin sanottua jälki-itämistä eli osa siemenistä itää vasta kylvöä seuraavana kasvukautena.Ruotsalainen, S. 2015. Jälki-itäminen männyn kylvössä. Teoksessa: Taimiuutiset 3/2015. Taimiuutiset 18 (3): 6–9. Lisätietoa: Ilmaston muuttuminen Suomessa artikkelissa Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Tuhot lisääntyvät pohjoisessa Kirjanpainajat hyötyvät kohoavista lämpötiloista, mikä voi mahdollistaa kirjanpainajien&nbsp;aiheuttamien tuhojen yleistymisen myös Pohjois-Suomessa. Erityisesti kuusen, mutta myös männynjuurikäävän&nbsp;riskialue laajenee yhä pohjoisemmaksi. Lumituhojen ennustetaan lisääntyvän voimakkaasti Pohjois-Suomessa&nbsp;Lehtonen, I., Venäläinen, A., &amp;amp; Gregow, H. 2020. Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomessa metsänhoidon näkökulmasta. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2020:5.Venäläinen A., ym. 2020a. Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskejä Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 2020-10454. Tieteen tori. 9 s.. Lumikuormat näyttäisivät johtuvan ennen kaikkea märän lumen määrän lisääntymisestä. Männyn yleisen sienitaudin tervasroson pahimmat tuhoalueet keskittyvät Pohjois-Suomeen&nbsp;Kaitera, J. &amp;amp; Nuorteva, H. 2001. Tervasroso – uusinta tietoa taudista ja tutkimuksen suuntia. Metsätieteen aikakauskirja 3/2001. Tieteen tori.. Ilmastonmuutoksen myötä tunturimittarin ja hallamittarin aiheuttamat tuhot Lapin tunturikoivikoissa uhkaavat levitä uusille alueille. Myös mäntymetsien merkittävä neulastuholainen, ruskomäntypistiäinen voi yleistyä Itä- ja Pohjois-Suomessa lämpenevien talvien seurauksena&nbsp;Venäläinen A., ym. 2020a. Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskejä Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 2020-10454. Tieteen tori. 9 s.. Eri metsätuhoihin voit tutustua tarkemmin Metsätuhot ja metsien terveys -osiossa. Metsien käsittely korkeilla alueilla, lakimetsissä ja suojametsissä Lisätietoa: Metsien käsittely korkeilla alueilla, lakimetsissä ja suojametsissä. Lue lisää samasta aiheesta: Metsätilan hoito | Metsäsuunnittelu Luonnonolot ja metsänkasvatuksen edellytykset ovat Pohjois-Suomen eri osissa hyvin erilaiset. Etelä-pohjois-suuntainen sijainti ja korkeus merenpinnan tasosta vaikuttavat merkittävästi ilmastoon. Siten pohjoisessa puuntuotantoon vaikuttaa muuta Suomea kylmempi ilmasto sitä enemmän mitä pohjoisempana ja korkeammalla alueella metsät sijaitsevat.

Luonnonolot ja metsänkasvatuksen edellytykset ovat Pohjois-Suomen eri osissa hyvin erilaiset. Etelä-pohjois-suuntainen sijainti ja korkeus merenpinnan tasosta vaikuttavat merkittävästi ilmastoon. Siten pohjoisessa puuntuotantoon vaikuttaa muuta Suomea kylmempi ilmasto sitä enemmän mitä pohjoisempana ja korkeammalla alueella metsät sijaitsevat.

Pohjois-Suomessa metsien käytön erityispiirteitä ovat myös poronhoito ja metsien suojelu.
- Poronhoito on tärkeä elinkeino Pohjois-Suomessa ja vaikuttaa metsätalouden harjoittamiseen. Lisätietoa: [Metsien käsittely poronhoitoalueella.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsien-virkistyskaytto-ja-monikayton-mahdollistaminen#section-p4088)
- Metsien suojelu on painottunut Pohjois-Suomeen. Suurin osa suojelluista metsistä sijaitsee valtion omistamilla mailla. Lisätietoa: [Metsien suojelu](/fi/toimenpiteet/metsan-suojelu).

# Pohjois-Suomen erityispiirteet

## Metsien kasvupaikat ovat karumpia Pohjoisessa verrattuna Etelään

**Mänty yleisin puulaji**

Pohjois-Suomen erityispiirteenä on keskimääräistä karummat kasvupaikat, mikä näkyy etenkin Lapin pohjoisimmissa osissa. Esimerkiksi Pohjois-Suomen (2,7 %) lehtojen ja lehtomaisten kankaiden osuus on kymmenen kertaa pienempi verrattuna Etelä-Suomeen (27,5 %) . Kuitenkin Lounais-Lapin alueella on paikallisesti runsaasti lettoja ja lehtoja kalkkipitoisen maaperän vuoksi .
Moreenit muodostavat noin puolet Pohjois-Suomen maa-alasta ollen alueen yleisin maalaji. Eloperäisiä maalajeja, pääasiassa turvetta, on noin kolmannes . Vähän savea ja hienoainesta sisältävät moreenimaat johtavat suhteellisen hyvin vettä ollen hyvä maalaji männyn kasvatukselle.

Mänty on yleisin kasvatettava puulaji Pohjois-Suomessa. Puulajien monipuolistamista voidaan tavoitella, jos kasvupaikan olot sen sallivat. Esimerkiksi hieskoivu pärjää suhteellisen hyvin männyn sekapuuna turvemaalla. Mikäli koivua viljellään Pohjois-Suomen poronhoitoalueella, se ei yleensä onnistu ilman aitaamista . Porot heikentävät myös koivun luontaista uudistumista . Useat muut vaihtoehtoiset puulajit eivät ilmastollisista syistä menesty Pohjois-Suomessa.

# Pohjois-Suomen erityispiirteet

## Lämpeneminen on voimakkainta Pohjois-Suomessa ja vaikuttaa kasvuolosuhteisiin

Ennusteiden mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen on Pohjois-Suomessa voimakkaampaa kuin Etelä-Suomessa. Myös sademäärien on ennakoitu kasvavan enemmän Suomen pohjoisosissa. Talvella, ja Pohjois-Suomessa myös keväällä, kovat tuulet näyttäisivät hieman heikentyvän.
Erityisesti männyn, mutta myös koivun kasvun on ennustettu parantuvan Pohjois-Suomessa pidemmällä aikavälillä (ennuste vuoteen 2070 saakka). Myös kuusen kasvun ennustetaan paranevan. Ylipäätänsä ilmastonmuutokseen liittyvän, lisääntyvän metsien kasvun on arvioitu olevan voimakkaampaa maan pohjoisosissa kuin Etelä-Suomessa.
Hyvät männyn siemenvuodet yleistynevät maan pohjoisosissa ilmaston lämmetessä. Lämpötila on myös tärkein siementen tuleentumiseen vaikuttava tekijä . Tällöin luontaisen uudistumisen edellytykset paranevat.

Pohjois-Suomen syyskylvöissä on kasvavana riskinä siementen itäminen jo syksyllä tai jäätyminen talvella. Tämän vuoksi syyskylvöt tulisi tehdä mahdollisimman myöhään. Mikäli lumipeite vähenee, se voi vähentää niin sanottua jälki-itämistä eli osa siemenistä itää vasta kylvöä seuraavana kasvukautena.
Lisätietoa: [Ilmaston muuttuminen Suomessa](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/ilmastonmuutoksen-hillinta-ja-ilmastonmuutokseen-sopeutuminen#section-p3964) artikkelissa Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen.

# Pohjois-Suomen erityispiirteet

## Tuhot lisääntyvät pohjoisessa

Kirjanpainajat hyötyvät kohoavista lämpötiloista, mikä voi mahdollistaa [kirjanpainajien](/fi/toimenpiteet/kirjanpainajatuhojen-torjunta) aiheuttamien tuhojen yleistymisen myös Pohjois-Suomessa. Erityisesti kuusen, mutta myös [männynjuurikäävän](/fi/toimenpiteet/juurikaapatuhojen-torjunta) riskialue laajenee yhä pohjoisemmaksi.
[Lumituhojen](/fi/toimenpiteet/lumituhojen-torjunta) ennustetaan lisääntyvän voimakkaasti Pohjois-Suomessa . Lumikuormat näyttäisivät johtuvan ennen kaikkea märän lumen määrän lisääntymisestä.
Männyn yleisen sienitaudin [tervasroson](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/sienitautien-hyonteisten-ja-muiden-elollisten-metsatuhon-aiheuttajien-torjunta/toteutus#section-1253) pahimmat tuhoalueet keskittyvät Pohjois-Suomeen . Ilmastonmuutoksen myötä tunturimittarin ja hallamittarin aiheuttamat tuhot Lapin tunturikoivikoissa uhkaavat levitä uusille alueille. Myös mäntymetsien merkittävä neulastuholainen, ruskomäntypistiäinen voi yleistyä Itä- ja Pohjois-Suomessa lämpenevien talvien seurauksena .

Eri metsätuhoihin voit tutustua tarkemmin [Metsätuhot ja metsien terveys](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/metsatuhot-ja-metsien-terveys) -osiossa.

# Pohjois-Suomen erityispiirteet

## Metsien käsittely korkeilla alueilla, lakimetsissä ja suojametsissä

Lisätietoa: [Metsien käsittely korkeilla alueilla, lakimetsissä ja suojametsissä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/puulajin-ja-uudistamismenetelman-valinta/toteutus#section-1116).

# Pohjois-Suomen erityispiirteet

## \[H2\]

**Lue lisää samasta aiheesta**: Metsätilan hoito | [**Metsäsuunnittelu**](/fi/kategoriat/metsasuunnittelu)

Pohjois-Suomen erityispiirteet

Kulotuksessa poltetaan hakkuutähteet uudistushakkuin käsitellyllä alalla sekä säästöpuuryhmässä. Kulotus parantaa maan lämpöoloja, vapauttaa ravinteita puiden kasvuun ja vähentää maanmuokkauksen tarvetta metsänuudistamisessa sekä helpottaa metsänviljelyä. Luonnonhoidollisena tavoitteena on luoda elinympäristöjä paloriippuvaisille lajeille kuten kääville ja kovakuoriaisille.&nbsp;Nykyään kulotusten tavoitteisiin on enenevässä määrin sisällytetty monimuotoisuuden edistäminen, koska kulotuksella voidaan turvata palosidonnaisia luontotyyppejä ja niiden eliölajistoa. Monimuotoisuutta edistävien uudistusalan kulotusten ohella kulotukset voivat olla tavoitteeltaan myös ainoastaan luonnonhoidollisia. Tällaisia kulotuksia ovat pelkkien säästöpuuryhmien poltot, ennallistamispoltot sekä elinympäristöjen hoitopoltot, kuten paahdeympäristöjen karuunnuttamiskulotukset.&nbsp;Viime aikoina kulotus ja poltto ovat käsitteinä alkaneet eriytyä siten, että kulotus tarkoittaa etenkin aukeiden alueiden, kuten hakkualojen polttamista ja poltto taas puustoisten kohteiden polttamista. Tulen merkitys metsissä Metsäpalot ovat aiemmin olleet boreaalisissa metsissä tärkeä rakenteelliseen monimuotoisuuteen ja lajistoon vaikuttava tekijä. Kangasmetsien paloväli on vaihdellut eri aikoina riippuen ilmastovaiheesta, kasvupaikasta ja ihmisvaikutuksesta, mutta nykytilaan verrattuna viime vuosisatojen vuotuiset metsäpaloalat ovat olleet huomattavasti suurempia. Nykyisen vuotuisen metsäpaloalan on arvioitu olevan vain noin 5 % verrattuna esimerkiksi 1920- ja 30-lukuihin&nbsp;Lindberg et al., 2020. The challenge of combining variable retention and prescribed burning in Finland. Ecological Processes 9.. Erityisesti 1960- luvulla metsäpaloalat vähenivät nopeasti tehostuneen palontorjunnan, metsänhoidon muutosten sekä tihentyneen metsäautotieverkoston ansiosta. Metsäpalojen vähenemisen myötä tulen ekologinen merkitys Suomen metsissä on vähentynyt merkittävästi.&nbsp;Metsäpalojen väheneminen on johtanut sekä paloista riippuvaisten elinympäristöjen – metsäpaloympäristöjen ja karujen luontotyyppien, kuten karukkokankaiden ja harjujen paahderinteiden – että niistä riippuvaisten lajien uhanalaistumiseenKouki J. ym. 2018. Metsät. Julkaisussa: Kontula T., Raunio A. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus &amp;amp; ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. s. 171–201.Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. &amp;amp; Liukko, U-M. (toim.) 2019: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö &amp;amp; Suomen ympäristökeskus.. Kulottaminen ja poltot onkin nostettu tärkeäksi ja tehokkaaksi keinoksi ylläpitää palovaikutteisia elinympäristöjä ja turvata niistä riippuvaista lajistoa&nbsp;Keto-Tokoi 2018. Tutkimustietoon perustuvia suosituksia vastuullisen metsänhoidon kehittämiseksi. WWF Suomen Raportteja 37.Lindberg et al., 2020. The challenge of combining variable retention and prescribed burning in Finland. Ecological Processes 9.Koivula, M. &amp;amp; Vanha-Majamaa, I. 2020. Experimental evidence on biodiversity impacts of variable retention forestry, prescribed burning, and deadwood manipulation in Fennoscandia. Ecological Processes 9: 11.. Tulen hallitulla käytöllä pystytään lisäämään useita ekologisesti tärkeitä rakennepiirteitä, kuten palanutta maata ja palonvaurioittamaa puuta, kuorta ja nilaa. Lisäksi tulen käytöllä voidaan käynnistää metsän luontainen sukkessiokehitys sekä muokata kuivia metsätyyppejä karumpaan ja paahteisempaan suuntaan. Kulotuksen hyödyt Kulotuksesta on hyötyä sekä metsänuudistamiselle että luonnon monimuotoisuudelle. Onnistuneen kulotuksen jälkeen maan ravinne- ja lämpöolosuhteet muuttuvat nopeasti otollisiksi taimettumiselle ja uuden puusukupolven kasvulle. Tuhkassa ravinteet ovat puiden helposti hyödynnettävissä ja kivennäismaan lämpötila on korkeampi kulottamattomaan alueeseen verrattuna. Tuhkan vuoksi myös maan happamuus vähenee, mikä tehostaa typen mineralisaatiota ja yleistä ravinteiden kiertoa. Lisäksi taimien kanssa kilpaileva kasvillisuus vähenee.&nbsp;Kulotus on erityisen tärkeää niille harvinaisille, taantuneille ja uhanalaisille lajeille, jotka ovat sopeutuneet elämään palaneessa maassa sekä hiiltyneessä tai muuten palon vaurioittamassa puu- ja nila-aineksessa. Palonvaatija- ja palonsuosijahyönteiset hyötyvät kulotuksesta välittömästiHeikkala, O., Martikainen, P. &amp;amp; Kouki, J. 2017. Prescribed burning is an effective and quick method to conserve rare pyrophilous forest-dwelling flat bugs. Insect Conservation and Diversity 10: 32–41.Toivanen, T. &amp;amp; Kotiaho, J. 2007a. Mimicking natural disturbances of boreal forests: the effects of controlled burning and creating dead wood on beetle diversity. Biodiversity and Conservation 16: 3193–3211.Hjältén ym. 2017. Forest restoration by burning and gap cutting of voluntary set-asides yield distinct immediate effects on saproxylic beetles. Biodiversity and Conservation 26: 1623–1640.. Linnuista erityisesti tikat hyötyvät runsaasta säästöpuustosta ja poltostaVersluijs ym. 2017. Ecological restoration in boreal forest modifies the structure of bird assemblages. Forest Ecology and Management 401: 75–188.. Harvinaiset ja uhanalaiset lahopuusta riippuvaiset lajit tarvitsevat runsaasti järeää kuollutta puuta paloaloillaToivanen, T. &amp;amp; Kotiaho, J.S. 2007b. Burning of logged sites to protect beetles in managed boreal forests. Conservation Biology 21: 1562–1572.. Kulotukseen soveltuvat kohteet Kulotuskohteen tulisi olla helposti saavutettava ja rajautua esimerkiksi tiehen, vesistöön tai peltoon. Kulotukseen sopivat parhaiten moreenimaiden kuivahkot ja tuoreet kangasmetsät, joiden vesitalous on kunnossa. Kulotusalat uudistetaan yleensä kylväen männylle.Maanpinnan sopiva palaminen edellyttää, että kulotettavalla alueella on runsaasti kuivuneita hakkuutähteitä. Kulotuksen luonnonhoidollista laatua parantaa kohteen valinta entisen metsäpaloalueen tai kulotusalueen läheisyydestä.Soveltumattomat kohteet: Kohteet, joiden lähellä on paloherkkää maastoa, rakennuksia, asutusta, sähkölinjoja, turvatuotantoalueita, arvokkaita elinympäristöjä tai muiden kuin paloriippuvaisten uhanalaisten lajien esiintymiä.Kiviset ja karut maat, joilla humuskerros on ohut.Turvemaat. Kulotusta ei tule toteuttaa vaikean sammutettavuuden ja turvepaloriskin takia.Pohjavesialueilla ei suositella kulotusta metsänhoidollisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Luonnonhoidollinen kulotus voi poikkeuksellisesti tulla kyseeseen. Kulotukseen on saatavissa valtion tukea Kulotukseen on mahdollista saada metsätalouden kannustejärjestelmän (metka) mukaista tukea. Tutustu ehtoihin Suomen metsäkeskuksen kulotustuki sivuilta. Kulotus parantaa maaperän lämpö- ja ravinneolosuhteita, jotka hyödyttävät uutta puustoa. Kulotus on myös erinomainen luonnonhoitokeino, joka hyödyttää paloista riippuvaista eliölajistoa. Kuva: © Tapio.

Metsänuudistamisen yhteydessä tai erillisenä toimenpiteenä toteutettava hakkuutähteiden ja pintakasvillisuuden polttaminen. Kulotuksen metsänhoidollisena tavoitteena on parantaa uudistamistulosta ja puuston kasvua. Lisäksi menetelmää voidaan käyttää myös luonnonhoidollisin perustein.

Kulotus parantaa kasvupaikan lämpöoloja ja vapauttaa ravinteita kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Menetelmällä voidaan helpottaa kunttaantuneiden kasvupaikkojen metsänuudistamista ja siten vähentää maaperän mekaanisen muokkauksen tarvetta. Kulotukseen sopivat parhaiten moreenimaiden tuoreet ja kuivahkot kankaat, joiden vesitalous on kunnossa. Turvemailla kulotus on kielletty turvepaloriskin takia.
Kulotus tukee luonnon monimuotoisuutta. Se on elintärkeää niille harvinaisille ja uhanalaisille lajeille, jotka ovat sopeutuneet elämään palaneessa maassa tai hiiltyneessä puuaineksessa.

Luonnonhoito on kiinteä osa metsien käsittelyä, ja siihen sisältyvät kaikki toimet, joilla toteutetaan puuntuotannolle rinnakkaisia tavoitteita metsänkäsittelyssä. Luonnonhoito on keskeisessä roolissa metsien monimuotoisuuden ylläpitämisessä ja metsien käytön ekologisen kestävyyden varmistamisessa.

Uuden metsän perustamiseen eli uudistamistöihin kuuluvat uudistusalan valmistelut ja maanmuokkaus sekä uudistaminen viljelemällä tai luontaisesti.
Metsän uudistamisvaiheessa luodaan perusta, millainen puusto kohteelle kehittyy. Metsä on uudistunut, kun sille on saatu aikaan vähintään lain vaatimukset täyttävä taimikko. Metsän uudistamisvaihetta seuraa taimikonhoidon vaihe.

Kulotuksessa poltetaan hakkuutähteet uudistushakkuin käsitellyllä alalla sekä säästöpuuryhmässä. Kulotus parantaa maan lämpöoloja, vapauttaa ravinteita puiden kasvuun ja vähentää maanmuokkauksen tarvetta metsänuudistamisessa sekä helpottaa metsänviljelyä. Luonnonhoidollisena tavoitteena on luoda elinympäristöjä paloriippuvaisille lajeille kuten kääville ja kovakuoriaisille. Nykyään kulotusten tavoitteisiin on enenevässä määrin sisällytetty monimuotoisuuden edistäminen, koska kulotuksella voidaan turvata palosidonnaisia luontotyyppejä ja niiden eliölajistoa. Monimuotoisuutta edistävien uudistusalan kulotusten ohella kulotukset voivat olla tavoitteeltaan myös ainoastaan luonnonhoidollisia. Tällaisia kulotuksia ovat pelkkien säästöpuuryhmien poltot, ennallistamispoltot sekä elinympäristöjen hoitopoltot, kuten paahdeympäristöjen karuunnuttamiskulotukset. Viime aikoina kulotus ja poltto ovat käsitteinä alkaneet eriytyä siten, että kulotus tarkoittaa etenkin aukeiden alueiden, kuten hakkualojen polttamista ja poltto taas puustoisten kohteiden polttamista.

Metsäpalot ovat aiemmin olleet boreaalisissa metsissä tärkeä rakenteelliseen monimuotoisuuteen ja lajistoon vaikuttava tekijä. Kangasmetsien paloväli on vaihdellut eri aikoina riippuen ilmastovaiheesta, kasvupaikasta ja ihmisvaikutuksesta, mutta nykytilaan verrattuna viime vuosisatojen vuotuiset metsäpaloalat ovat olleet huomattavasti suurempia. Nykyisen vuotuisen metsäpaloalan on arvioitu olevan vain noin 5 % verrattuna esimerkiksi 1920- ja 30-lukuihin . Erityisesti 1960- luvulla metsäpaloalat vähenivät nopeasti tehostuneen palontorjunnan, metsänhoidon muutosten sekä tihentyneen metsäautotieverkoston ansiosta. Metsäpalojen vähenemisen myötä tulen ekologinen merkitys Suomen metsissä on vähentynyt merkittävästi. Metsäpalojen väheneminen on johtanut sekä paloista riippuvaisten elinympäristöjen – metsäpaloympäristöjen ja karujen luontotyyppien, kuten karukkokankaiden ja harjujen paahderinteiden – että niistä riippuvaisten lajien uhanalaistumiseen. Kulottaminen ja poltot onkin nostettu tärkeäksi ja tehokkaaksi keinoksi ylläpitää palovaikutteisia elinympäristöjä ja turvata niistä riippuvaista lajistoa . Tulen hallitulla käytöllä pystytään lisäämään useita ekologisesti tärkeitä rakennepiirteitä, kuten palanutta maata ja palonvaurioittamaa puuta, kuorta ja nilaa. Lisäksi tulen käytöllä voidaan käynnistää metsän luontainen sukkessiokehitys sekä muokata kuivia metsätyyppejä karumpaan ja paahteisempaan suuntaan.

Kulotuksesta on hyötyä sekä metsänuudistamiselle että luonnon monimuotoisuudelle. Onnistuneen kulotuksen jälkeen maan ravinne- ja lämpöolosuhteet muuttuvat nopeasti otollisiksi taimettumiselle ja uuden puusukupolven kasvulle. Tuhkassa ravinteet ovat puiden helposti hyödynnettävissä ja kivennäismaan lämpötila on korkeampi kulottamattomaan alueeseen verrattuna. Tuhkan vuoksi myös maan happamuus vähenee, mikä tehostaa typen mineralisaatiota ja yleistä ravinteiden kiertoa. Lisäksi taimien kanssa kilpaileva kasvillisuus vähenee. Kulotus on erityisen tärkeää niille harvinaisille, taantuneille ja uhanalaisille lajeille, jotka ovat sopeutuneet elämään palaneessa maassa sekä hiiltyneessä tai muuten palon vaurioittamassa puu- ja nila-aineksessa. Palonvaatija- ja palonsuosijahyönteiset hyötyvät kulotuksesta välittömästi. Linnuista erityisesti tikat hyötyvät runsaasta säästöpuustosta ja poltosta. Harvinaiset ja uhanalaiset lahopuusta riippuvaiset lajit tarvitsevat runsaasti järeää kuollutta puuta paloaloilla.

# Kulotus

## Kulotukseen soveltuvat kohteet

Kulotuskohteen tulisi olla helposti saavutettava ja rajautua esimerkiksi tiehen, vesistöön tai peltoon. Kulotukseen sopivat parhaiten moreenimaiden kuivahkot ja tuoreet kangasmetsät, joiden vesitalous on kunnossa. Kulotusalat uudistetaan yleensä kylväen männylle.Maanpinnan sopiva palaminen edellyttää, että kulotettavalla alueella on runsaasti kuivuneita hakkuutähteitä. Kulotuksen luonnonhoidollista laatua parantaa kohteen valinta entisen metsäpaloalueen tai kulotusalueen läheisyydestä.Soveltumattomat kohteet:
- Kohteet, joiden lähellä on paloherkkää maastoa, rakennuksia, asutusta, sähkölinjoja, turvatuotantoalueita, arvokkaita elinympäristöjä tai muiden kuin paloriippuvaisten uhanalaisten lajien esiintymiä.
- Kiviset ja karut maat, joilla humuskerros on ohut.
- Turvemaat. Kulotusta ei tule toteuttaa vaikean sammutettavuuden ja turvepaloriskin takia.
- Pohjavesialueilla ei suositella kulotusta metsänhoidollisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Luonnonhoidollinen kulotus voi poikkeuksellisesti tulla kyseeseen.

# Kulotus

## Kulotukseen on saatavissa valtion tukea

Kulotukseen on mahdollista saada metsätalouden kannustejärjestelmän (metka) mukaista tukea. Tutustu ehtoihin Suomen metsäkeskuksen [kulotustuki sivuilta](https://www.metsakeskus.fi/fi/palvelut/kulotustuki).

Metsäpalojen väheneminen on johtanut sekä paloista riippuvaisten elinympäristöjen että niistä riippuvaisten lajien uhanalaistumiseen. Suomen uhanalaisista metsälajeista 3 % on ensisijaisia paloalueiden lajeja, ja metsäpaloalueiden ja muiden luontaisen sukkession alkuvaiheiden väheneminen on ollut yksi taantumisen syy vajaalle kahdeksalle prosentille uhanalaisista ja silmälläpidettävistä metsälajeista. Metsäluontotyyppien uhanalaistumisen syynä kuloalueiden ja muiden luontaisen sukkession alkuvaiheiden väheneminen on painoarvoltaan neljänneksi merkittävin uhanalaistumisen syy lahopuun vähenemisen, vanhojen metsien ja vanhojen, järeiden puuyksilöiden vähenemisen sekä metsien puulajisuhteiden muutosten jälkeen. Paloympäristöjen ja paloista riippuvaisen lajiston turvaamiseksi on esitetty palojatkumoalueita, joilla tehtävillä säännöllisillä poltoilla pyritään turvaamaan näiden lajien esiintymistä. Palonvaatijalajien esiintyminen riippuu sopivan elinympäristön esiintymisestä (palohistoriasta) maisematasolla, ja niiden esiintymistodennäköisyys on sitä suurempi, mitä isompia kulotusalat ovat, mitä vähemmän aikaa kulotuksesta on kulunut ja mitä parempi kytkeytyvyys kuloalojen välillä. Kulotusten määrää on myös suositeltu kasvatettavaksi lajien ja luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinneissa sekä elinympäristöjen tilan edistämistyössä. Luontaisten metsäpaloalueiden säästäminen puustoineen luontokohteina tai niistä perustettavat suojelualueet hyödyttävän luonnon monimuotoisuutta.

Paloympäristöjen ja palaneen puuaineksen lisäämisen positiiviset vaikutukset uhanalaiseen metsälajistoon ja metsäluontotyyppeihin on keskeinen peruste kulotuksen käytölle luonnonhoitokeinona.

Kulotuksen hehtaarikustannus vaihtelee paljon esimerkiksi kohteen koon ja muiden ominaisuuksien (muoto, veden saatavuus, palokujien tarve), säätilan, työvoiman määrän ja ammattitaidon mukaan. Myös kulotettavan alueen jäävästä säästöpuustosta muodostuu kustannuksia tulonmenetyksen muodossa.Metsänomistaja voi hakea kulotukseen metka-tukea, joka muodostuu hehtaarikohtaisesta korvauksesta sekä poltettavien säästöpuiden korvauksesta.

Kulotuksen kustannukset muodostuvat pääosin työhön osallistuvan henkilöstön. Kulotuksen suunnittelu, valmistelu, itse kulotus ja jälkivartiointi vievät työaikaa. Muita mahdollisia kustannuksia ovat kaivinkonetyöt ja sammutusveden jako.

Virkistyskäytön näkökulmasta kulotuksen vaikutukset ovat ainakin jonkin aikaa negatiivisia. Kulotukseen liittyy savuhaittoja, jotka voivat rajoittaa tai haitata virkistyskäyttömahdollisuuksia hetkellisesti.

Luonnonhoidon näkökulmasta kulotus kuitenkin korvaa metsäpaloja ja sen merkitys monimuotoisuuden turvaamisessa on huomattavasti suurempi. Kulotuksen työmäärät ovat kuitenkin maltillisia, jolloin kokonaisuudessaan hyötyjen voidaan arvioida olevan haittoja suuremmat.

Metsäpaloissa vapautuu hiiltä puustosta ja maaperästä ilmakehään. Suomessa metsäpalojen merkitys kasvihuonekaasujen päästölähteenä on kuitenkin vähäinen ja kulotusten merkitys on vielä pienempi.

Kulotus vaatii lukuisia ennakkovalmisteluja ja tehokasta organisointia, joten pieniä aloja ei ole yleensä taloudellisesti kannattavaa kulottaa. Kulotusalueen suunnittelu on syytä aloittaa viimeistään leimikon suunnittelun yhteydessä.
- Alue rajataan kulotuksen kannalta muodoltaan, kooltaan ja rajoiltaan tarkoituksenmukaiseksi, joten kulotettavan alueen ei välttämättä tarvitse olla sama kuin hakkuualueen.
- Jos kulotettava alue rajataan pienemmäksi kuin hakkuualue, niin kulottamattomaksi aiottu kaistale toimii levennettynä palokäytävänä eli puskuroivana vyöhykkeenä ympäröivään metsään.
- Suunnitteluvaiheessa on hyvä ottaa huomioon kulotusalueen pinnanmuodot, koska nousevassa rinteessä tulen voimakkuus kasvaa. Turvallisinta on polttaa muusta alueesta koholla olevia kumpareita. Suunnittelun yhteydessä tulee pohtia myös sammutusveden saantialuetta.
- Suunnittelussa on tärkeä tunnistaa mahdolliset riskipaikat tulen hallitsemattomalle leviämiselle. Niihin vaikuttavat myös tulen sytytyspaikka ja todennäköisin tulen etenemissuunta.
- Kohteen valinnassa ja suunnittelussa kannattaa mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon mahdollisten palokujien tarve ja sijoittelu, sammutusveden saanti sekä alueen pinnanmuodot, koska nousevassa rinteessä tulen voimakkuus kasvaa.

Uudistusalan kulotuksessa poltetaan hakkuutähteet sekä osa sammalkerroksen ja kangashumuksen muodostamasta pintamaan orgaanisesta kerroksesta. Tulen pitäisi kulkea säästöpuuryhmien läpi, jolloin tuli vaurioittaa säästöpuita. Tuli voidaan rajata myös pelkästään säästöpuuryhmän tai -ryhmien alueelle, jolloin kyse on säästöpuuryhmän poltosta. Kulotettavalle alalle jätettävien säästöpuiden tulisi olla järeitä ja niiden olisi suotava sisältää monipuolisesti eri puulajeja.
Metsänhoidon suositukset esittelevät kulotukseen liittyvät pääkohdat tiivistetysti. Tarkemmin kulotukseen voi perehtyä esimerkiksi [Suomen metsäkeskuksen Kulotusoppaan](https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/opas-kulotus.pdf) tai [Metsätehon Kulotusoppaan](https://www.metsateho.fi/wp-content/uploads/2015/03/Kulotusopas.pdf) avulla.

# Kulotus

## Kulotukseen valmistavassa hakkuussa huomioitavaa

- Kulotusalueet hakataan kulotusta edeltävänä syksynä, jotta hakkuutähteet ehtivät kuivua.
- Hakkuussa ja korjuussa pyritään hakkuutähteiden tasaiseen jakautumiseen alueelle, jotta alue palaa kauttaaltaan. Hakkuutähteen yliajamista raskailla koneilla on vältettävä.
- Reunojen läheisyydessä puut suositellaan kaadettavaksi alueen sisälle ja hakkuutähteet jätettäväksi mahdollisimman kauaksi reunoista, millä voidaan haluttaessa aikaansaada myös leveämpiä puskurivyöhykkeitä. Reunoilla on hyvä olla 5-15 metrin hakkuutähteetön vyöhyke.
- Kannot ja latvusmassa jätetään korjaamatta kulotusalueelta.
- Säästöpuuryhmä tai -ryhmiä jätetään alueen keskiosaan tai kohtiin, missä ne voidaan turvallisesti polttaa. Ryhmissä on hyvä olla mahdollisimman järeitä puita sekä mahdollisuuksien mukaan, alikasvosta sekä pysty- ja maalahopuita.
- Säästöpuuryhmien alueella tavoitellaan puiden vaurioitumista palossa, joten säästöpuuryhmiin voidaan siirtää palointensiteettiä nostavia hakkutähteitä, etenkin jos palokuormaa on ryhmässä alun perin vähän. Liian voimakasta, runkoa yksipuolisesti hiillyttävää paloa on kuitenkin vältettävä, mikä on perusteltua myös turvallisuussyistä.

# Kulotus

## Muut ennen varsinaista kulotusta tehtävät toimenpiteet

- Ennen kulotusta tulee arvioida mahdollisten palokujien kaivamisen tarve. Palokujalla tarkoitetaan kaivinkoneella alueen reunoille tehtyä n. 1-3 metrin levyistä uraa, jossa kivennäismaa on paljastettu. Palokujien käyttö on suositeltavaa etenkin alueilla, jossa kaivutyö on helposti toteutettavissa.
- Kulotus voidaan tehdä myös kokonaan ilman palokujia, mikä vaatii kokemusta ja perustuu huolelliseen kasteluun ja hakkuutähteiden siirtelyyn pois reunoilta.
- Riittävä sammutusveden saanti eli vedenkuljetus tulee suunnitella hyvissä ajoin ennen kulotusta. Riittävän virtaaman ja paineen varmistamiseksi pumppujen teho on tiedettävä. Tämä on tärkeää etenkin, jos vedenkuljetusmatka on pitkä (useita satoja metrejä) ja/tai siihen sisältyy runsaasti nousua (kymmeniä metrejä).
- Mikäli ns. ehtymätöntä vesilähdettä ei ole käytettävissä riittävän lähellä aluetta, suositellaan vesikuoppien tekoa. Mahdolliset vesikuopat kannattaa kaivaa palokujien teon yhteydessä. Jos sammutusvesi hoidetaan ensisijaisesti vesikuopilla, kannattaa kiinnittää huomiota veden riittävyyteen, koska vesikuoppien sammutusvesimäärä on rajallinen.
- Kulotuksesta on ilmoitettava ennakolta pelastuslaitokselle (pelastuslaki 8 §). Ilmoitus tehdään 1-2 viikkoa ennen kulotusta pelastustoimen sähköisellä [tulentekoilmoituslomakkeella](https://pelastustoimi.fi/asiointi/lomakkeet/ilmoitus-tulenteko). Ilmoituksesta tulee käydä ilmi kuka käyttää tulta, mitä poltetaan, missä tuli sytytetään ja milloin tulta käytetään.
- Kulotuksen suorittajalla tulee olla vastuuvakuutus, joka on myös edellytyksenä metka-tukijärjestelmän kulotustuen saamiselle.
- Kulotukseen on varattava riittävä työvoima ja toimiva, ehjä kalusto. Kulotuksella tulee olla nimetty vastuuhenkilö, joka yleensä toimii polton johtajana. Vastuuhenkilön tulee olla kulotuksen käytännön työhön perehtynyt metsäammattilainen (pelastuslaki 7 §).

- Paras ajankohta kulotuksen toteutukseen on alku- tai loppukesästä maaston ollessa kuivaa. Kulotusta ei kuitenkaan suositella toteutettavaksi pitkän hellejakson loppupuolella.
- Kulotuspäivänä tulisi olla poutainen sää, tuulen suunta vakaa ja tuulen voimakkuus enintään 5 metriä sekunnissa. Kulotuksen jälkeisinä päivinä ei saisi olla voimakasta tuulta uudelleen syttymisen estämiseksi.
- Yleisin kulotustekniikka Suomessa on ympyräkulotus. Siinä sytytys aloitetaan siltä alueen reunalta, jolta palaminen voi edetä vastatuuleen tai alarinteeseen. Reunasytytystä laajennetaan vaiheittain, kunnes ympyrä sulkeutuu.
- Ympyräkulotusmenetelmää voidaan pitää kulotuksen perusmenetelmänä, jota suositellaan edelleen käytettäväksi etenkin isoilla alueilla ja silloin, kun kulotuksella on monimuotoisuuden edistämisen ohella selkeä metsänhoidollinen, metsän uudistamista edistävä tavoite.
- Säästöpuuryhmien poltoissa sovelletaan ympyräkulotusmenetelmää siten, että ryhmän reunat yhdistetään ympyräksi nopeutetusti, jolloin ryhmä poltetaan lähes yhteissytytyksellä. Mitä pienempi ryhmä on, sitä enemmän kulotus muistuttaa pistemäistä polttoa. Nopeampi poltto mahdollistaa useiden säästöpuuryhmien polttamisen samanaikaisesti tai peräkkäin, mikä on tavoitteena samalla uudistusalueella tai muuten lähekkäin sijaitsevien säästöpuuryhmien poltossa.
- Karuissa metsissä voidaan toteuttaa ns. karuunnuttamispolttoja. Niillä ei tavoitella metsätaloudellista hyötyä, vaan polton ensisijainen tavoite on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Karujen kasvupaikkojen rehevöityminen on uhanalaisille lajeille uhka. Ennen karuunnuttamispolttoa kasvupaikkaa voidaan avata korjaamalla osa puustosta pois. Kuolleet puut ja lahopuut pyritään säilyttämään alueella.

Maasto ja tuuliolosuhteet vaikuttavat käytettävään kulotustekniikkaan ja polton aloituskohtaan. Kulotuksen toteutuksen yhteydessä tarkennetaan sää- ja kuivuusolosuhteiden perusteella lopulliset ohjeet kulotuksen toteutustavasta, polttosuunnasta, ja ne voivat poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta.

- Varsinaisen polton jälkeen alkaa välittömästi jälkisammutus, jolloin kulotetun alueen reunat kastellaan kauttaaltaan ja palopesäkkeet pyritään sammuttamaan.
- Tämän jälkeen siirrytään jälkivartiointiin, jolloin aluetta tarkkaillaan mahdollisten uudelleensyttymisten varalta. Uudelleensyttymisiä voi tapahtua vielä useita päiviä kulotuksen jälkeen, joten aluetta tulee vartioida seuraavaan maaston kunnolla kastelevaan sateeseen asti.

# Kulotus

## Kulotuksen vesistövaikutusten vähentäminen

Vesistövaikutuksien vähentämiseksi vesistöjen ja pienvesien rannoille suositellaan jätettäväksi vähintään kymmenen metrin levyinen suojavyöhyke, jota ei raivata, muokata eikä kuloteta. Suojavyöhykkeellä ehkäistään poltossa vapautuneiden ja veteen liuenneiden ravinteiden, erityisesti typen ja fosforin, pääsyä vesistöön.
Kulotusalueen rajaava palokuja ja sammutusveden ottoon tarkoitetut vesikuopat sijoitetaan niin, ettei niistä ole suoraa yhteyttä vesistöön tai pienvesiin.

- Pohjavesialueilla ei suositella metsänhoidollista uudistusalan kulotusta.
- Luonnonhoidollinen kulotus voi poikkeuksellisesti tulla kyseeseen, esimerkiksi harjun paahderinteen kulotus, jonka yhteydessä tulee varmistaa, ettei pohjavedelle aiheudu riskiä (pohjavesialuekohtainen tarkastelu). Asiasta tulee olla yhteydessä ELY-keskukseen.

Kulotus lisää valumavesien typpipitoisuutta ja fosforipitoisuutta kulotuksen jälkeen. Lisäksi syntyy terveydelle haitallisia PAH-yhdisteitä, minkä vuoksi kulotuksille on rajoituksia erityisesti pohjavesialueilla.

**PEFC** edellyttää luonnonhoidollisia polttoja ja kulotuksia metsäpaloista ja palon vaurioittamasta puuaineksesta riippuvaisen lajiston elinympäristöjen ylläpitämiseksi. Kriteeriä ei sovelleta sertifioidun metsätalousmaan pinta-alan ollessa alle 200 000 ha. Kulotuksia edellytetään toteutettavan vuosittain vähintään 1 kpl/200 000 ha. Kulotusten lukumäärään luetaan suojelualueilla tehdyt ennallistamispoltot, paahderinteiden ja säästöpuuryhmien poltot, uudistusalojen kulotukset sekä kaskeamiset ja yli kahden hehtaarin laajuiset metsäpalot.**FSC** edellyttää yli 10 000 ha metsää omistavilta metsäpaloista riippuvaisen lajiston elinympäristöjen ylläpitoa kulotuksilla ja poltoilla. Kulotuksien pinta-alan on oltava vähintään 3 % soveltuvien kohteiden (MT ja karummat kasvupaikat) uudistushakkuupinta-alasta 5-vuotiskaudella. Kulotuspinta-alaan luetaan sertifioidulla alueella sijaitsevien uudistusalojen, säästöpuuryhmien ja paahderinteiden kulotukset. Yli 0,1 ha metsiköiden poltot koko puustoineen, voidaan lukea pinta-alatavoitteeseen viisinkertaisena.

Metsäsertifiointijärjestelmät asettavat vaatimuksia niihin sitoutuneille metsänomistajille kulotusmääriin ja pinta-aloihin liittyen. Kulotusvaatimukset eivät suoraan koske kaikkia metsänomistajia, vaan niitä koskevat vaatimukset on rajattu eri tavoin tiettyyn joukkoon.

Kulotuksella tarkoitetaan maaston tarkoituksellista ja hallittua polttamista. Kulotus on perinteinen metsänhoitomenetelmä, jonka tavoitteena on parantaa uudistamistulosta ja puuston kasvua. Lisäksi menetelmää voidaan käyttää myös luonnonhoidollisin perustein.

Kulotus

Kulotuksella tarkoitetaan maaston tarkoituksellista ja hallittua polttamista. Kulotus on perinteinen metsänhoitomenetelmä, jonka tavoitteena on parantaa uudistamistulosta ja puuston kasvua. Lisäksi menetelmää voidaan käyttää myös luonnonhoidollisin perustein.  

Tekoälybotin käyttö Tekoälybotilla tarkoitetaan Palvelussa olevaa toiminnallisuutta, joka vastaa kirjallisesti Käyttäjän esittämiin kysymyksiin (jäljempänä ”Tekoälybotti”). Tekoälybotti hakee metsänhoidon suosituksista sisältöä, joka on sanan sisällöltään lähellä Käyttäjän kysymää sisältöä. Tämä sisältö ja Käyttäjän kysymys syötetään suurelle kielimallille, jonka tarkoituksena on tuottaa vastaus perustuen ainoastaan metsänhoidon suositusten sisältöön. Metsänhoidon suositukset eivät kata kaikkea metsänhoitoon, metsätalouteen, metsänomistukseen tai biologiaan liittyvää sisältöä, joten vastaukset voivat olla vajavaisia tai puutteellisia. Tekoälybotin tuottamat vastaukset voivat olla myös virheellisiä. Käytettäessä Tekoälybotin vastauksia opintojen tai kirjallisten töiden tukena, Käyttäjän vastuulla on tarkistaa oman oppilaitoksen tai työpaikan tekoälyn käyttöä koskevat ohjeet. Palvelun tarjoajat eivät takaa Tekoälybotin tuottamien vastausten oikeellisuutta, täydellisyyttä tai ajantasaisuutta. Tekoälybotin tuottamaa sisältöä ei tule pitää asiantuntija-, viranomais- tai konsultointipalveluna. Tekoälybotti ei pysty vastaamaan jokaiseen kysymykseen. Tekoälybotti luo vastauksen Käyttäjän käyttämien termien perusteella, joten Palvelun tarjoajat eivät voi taata oikeanlaista vastausta, jos metsänhoidon suositusten termien määrittely eroaa Käyttäjän käyttämästä määritelmästä. Mikäli Käyttäjä ryhtyy metsätöihin tai muuhun mahdollisesti vaaralliseen toimintaan, Käyttäjä vastaa itse työturvallisuudesta eikä Tekoälybotin tuottamaa sisältöä tule pitää turvallisuusohjeena. Käyttäjän esittämät kysymykset tallentuvat lokiin. Tämän vuoksi henkilötietojen ja muiden arkaluontoisten tai salassa pidettävien tietojen syöttäminen Tekoälybottiin on kielletty. Kysymyksiä ei pyritä yhdistämään henkilö- tai tunnistetietoihin.&nbsp;Henkilötiedoksi voidaan laskea kaikenlaiset tiedot, joiden perusteella henkilö on suoraan tai epäsuorasti tunnistettavissa. Tähän kuuluvat sekä perushenkilötiedot (kuten nimi, osoite, henkilötunnus ja yhteystiedot) että metsänomistukseen liittyvät tiedot, kuten kiinteistötunnus, metsän sijainti- ja karttatiedot ja metsänhoitosuunnitelman sisältö kokonaisuudessaan. Tekoälybotti käyttää vastausten luomiseen seuraavia sisältöjä: metsänhoidon suositukset.fi sisältö Palvelun tarjoajien vastuu Metsänhoidon suositukset (jäljempänä myös ”Suositukset”) sisältävät metsäalan toimijoiden yhdessä laatimia, vapaaehtoisesti noudatettavia parhaita käytäntöjä metsänhoidon perusteista ja menetelmistä. Suositukset tarjoavat metsien käyttöön ja käsittelyyn erilaisia vaihtoehtoja, joista Käyttäjä voi valita tavoitteidensa mukaisesti sopivimman&nbsp;eri tilanteissa. Suositukset perustuvat tutkimustietoon ja käytännön kokemukseen, ja niiden tavoitteena on edistää taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää metsänhoitoa. Metsänhoidon suositukset ovat osa Kansallinen metsästrategia 2035:n toteutusta. Tapio varmistaa, että Suosituksissa oleva tieto on mahdollisimman luotettavaa, mutta ei takaa tietojen ajantasaisuutta, oikeellisuutta, virheettömyyttä tai soveltuvuutta tiettyyn tarkoitukseen. Suositusten ja Tekoälybotin käyttö tapahtuu Käyttäjän omalla vastuulla, ja Palvelun tarjoajat eivät vastaa mistään suorista, epäsuorista, välillisistä tai seurannaisvahingoista eikä kustannuksista tai menetyksistä, jotka ovat tai ovat voineet aiheutua Suositusten tai Tekoälybotin käytöstä tai niihin perustuvista päätöksistä. Palvelun tarjoajat eivät myöskään takaa tietyn lopputuloksen saavuttamista. Kun Suosituksissa viitataan lainsäädäntöön, tämä on ilmaistu selkeästi, jotta lakisääteiset ja vapaaehtoiset toimenpiteet eivät sekoitu. Metsänhoidon suosituksissa voidaan viitata myös metsäsertifioinnin vaatimuksiin, jotka on myös aina erikseen mainittu. Suosituksia ylläpidetään ja kehitetään Tapion koordinoimana yhteistyönä metsäalan asiantuntijoiden kanssa. Palvelun tarjoajat eivät vastaa Palvelun keskeytyksettömästä, oikea-aikaisesta tai virheettömästä toiminnasta, eikä teknisten vikojen, huoltojen tai asennustöiden aiheuttamista katkoksista, tietoliikennehäiriöistä, eikä niistä mahdollisesti aiheutuvasta tiedon tms. muuttumisesta tai katoamisesta. Palvelun tarjoajat voivat ottaa Palvelun tai sen osan pois käytöstä esimerkiksi huoltotöiden, päivitysten, teknisten ongelmien tai muiden syiden vuoksi. Palvelun tarjoajat voivat koska tahansa muuttaa Palvelua tai sen sisältöä, toiminnallisuutta tai osia niistä, estää pääsyn niihin tai lopettaa Palvelun ilman että Käyttäjälle ilmoitetaan muutoksesta. Palvelun tarjoajat eivät vastaa Palvelun tai sen sisällön käytöstä tai käytön estymisestä aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista. Palvelun tarjoajat eivät vastaa kolmannen osapuolen tuottamasta tai julkaisemasta materiaalista, johon Palvelusta mahdollisesti on linkki. Immateriaalioikeudet Palvelussa olevia valokuvia (jäljempänä ”Valokuva”) ei saa käyttää sellaisenaan, ilman asiayhteyden säilyttämistä siihen suosituksen tekstiin, minkä yhteydessä Valokuva on Palvelussa julkaistu. Valokuvia käytettäessä valokuvaajan nimi on ilmoitettava. Muilta osin Valokuvien käyttöön sovelletaan&nbsp;Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssin(ulkoinen linkki)&nbsp;ehtoja. Palvelussa olevan muun aineiston kuin Valokuvien (mm. suositusten tekstit, taulukot ja piirrokset) (jäljempänä ”Aineisto”) omistus- ja immateriaalioikeudet kuuluvat Tapio Oy:lle. Tapio Oy myöntää Palvelun käyttäjille laajan käyttöoikeuden tähän Aineistoon&nbsp;Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssin(ulkoinen linkki)&nbsp;ehtojen mukaisesti. Aineistoa saa vapaasti mm. kopioida, levittää, näyttää ja esittää sekä käyttää aineistoa osana muuta teosta (aineiston hyödyntäminen). Aineistoa voi käyttää sekä ei-kaupallisiin että kaupallisiin tarkoituksiin. Ehtona Aineiston käytölle on, että aineiston tekijä ja tekijänoikeuksien haltija on ilmoitettava. Tekijänoikeuksien haltijan pyynnöstä tämä viittaus on poistettava. Palvelun tarjoajat eivät vastaa Valokuvien tai Aineiston tai minkään muunkaan Palvelun sisällön säilymisestä Palvelussa. Palvelun tarjoajat eivät ole korvausvelvollisia Käyttäjän hyödyntämien Valokuvien, Aineiston tai muunkaan sisällön poistamisesta tai katoamisesta. Viittaaminen Viittaamisessa suositellaan käytettäväksi&nbsp;Metsänhoidon suositukset, Tapio 20XX. Vuosiluku vaihdetaan vastaamaan viittausvuotta. Samaa viittauskäytäntöä käytetään viitattaessa nettisivuilta tallennettuihin PDF-tiedostoihin. Vuosilukua ei ole tarve ilmoittaa sähköisissä palveluissa, jotka käyttävät metsänhoidon suosituksia rajapinnan kautta. Palvelussa esiintyvät tavaramerkit ja logot Palvelussa esiintyvien tavaramerkkien ja logojen oikeudet kuuluvat niiden oikeudenhaltijoille. Tietosuoja Palvelun tietosuojaseloste löytyy&nbsp;täältä(ulkoinen linkki). Palvelua käytettäessä tallennetaan tietosuojaselosteessa tarkoitettuja tietoja Käyttäjistä ja niitä käsitellään tietosuojaselosteessa tarkoitetulla tavalla. Palvelua käyttäessään Käyttäjä hyväksyy tietojensa käsittelyn. Sovellettava laki ja riidanratkaisu Palveluun ja sen käyttöön sovelletaan Suomen lakia lukuun ottamatta sen lainvalintasäännöksiä. Palvelun käyttöä koskevat erimielisyydet pyritään ensisijaisesti ratkaisemaan Palvelun tarjoajien ja Käyttäjän välillä neuvotteluteitse. Jos erimielisyyttä ei saada neuvotteluteitse ratkaistua, riidan ratkaisee ensimmäisenä oikeusasteena Helsingin käräjäoikeus.

Näitä käyttöehtoja (jäljempänä ”Käyttöehdot”) sovelletaan 1.1.2026 alkaen [Metsänhoidon suositukset -sähköiseen palveluun](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi) (jäljempänä ”Palvelu”) ja Palvelussa olevaan sisältöön.
Palvelua voi käyttää luonnollinen henkilö tai oikeushenkilöä edustava luonnollinen henkilö (jäljempänä ”Käyttäjä”). Palvelun Käyttäjän tulee lukea huolellisesti nämä Käyttöehdot. Käyttämällä Palvelua Käyttäjä ilmoittaa lukeneensa Käyttöehdot ja hyväksyvänsä ne itseään sitoviksi.
Palvelun tarjoaa maa- ja metsätalousministeriö ja sen toteuttaa ministeriön tilauksesta Tapio Oy (jäljempänä ”Tapio”) (jäljempänä molemmat yhdessä ”Palvelun tarjoajat”). Palvelun sisältö on jäljempänä kohdassa Immateriaalioikeudet määritellyin ehdoin Käyttäjän hyödynnettävissä.

Palvelun tarjoajat voivat koska tahansa muuttaa näitä Käyttöehtoja. Muutokset astuvat voimaan heti, kun ne on toteutettu. Käyttöehtoja on päivitetty viimeksi 29.12.2025.

# Käyttöehdot

## Tekoälybotin käyttö

Tekoälybotilla tarkoitetaan Palvelussa olevaa toiminnallisuutta, joka vastaa kirjallisesti Käyttäjän esittämiin kysymyksiin (jäljempänä ”Tekoälybotti”). Tekoälybotti hakee metsänhoidon suosituksista sisältöä, joka on sanan sisällöltään lähellä Käyttäjän kysymää sisältöä. Tämä sisältö ja Käyttäjän kysymys syötetään suurelle kielimallille, jonka tarkoituksena on tuottaa vastaus perustuen ainoastaan metsänhoidon suositusten sisältöön. Metsänhoidon suositukset eivät kata kaikkea metsänhoitoon, metsätalouteen, metsänomistukseen tai biologiaan liittyvää sisältöä, joten vastaukset voivat olla vajavaisia tai puutteellisia. Tekoälybotin tuottamat vastaukset voivat olla myös virheellisiä.
Käytettäessä Tekoälybotin vastauksia opintojen tai kirjallisten töiden tukena, Käyttäjän vastuulla on tarkistaa oman oppilaitoksen tai työpaikan tekoälyn käyttöä koskevat ohjeet. Palvelun tarjoajat eivät takaa Tekoälybotin tuottamien vastausten oikeellisuutta, täydellisyyttä tai ajantasaisuutta.
Tekoälybotin tuottamaa sisältöä ei tule pitää asiantuntija-, viranomais- tai konsultointipalveluna. Tekoälybotti ei pysty vastaamaan jokaiseen kysymykseen.

Tekoälybotti luo vastauksen Käyttäjän käyttämien termien perusteella, joten Palvelun tarjoajat eivät voi taata oikeanlaista vastausta, jos metsänhoidon suositusten termien määrittely eroaa Käyttäjän käyttämästä määritelmästä.
Mikäli Käyttäjä ryhtyy metsätöihin tai muuhun mahdollisesti vaaralliseen toimintaan, Käyttäjä vastaa itse työturvallisuudesta eikä Tekoälybotin tuottamaa sisältöä tule pitää turvallisuusohjeena.
Käyttäjän esittämät kysymykset tallentuvat lokiin. Tämän vuoksi henkilötietojen ja muiden arkaluontoisten tai salassa pidettävien tietojen syöttäminen Tekoälybottiin on kielletty. Kysymyksiä ei pyritä yhdistämään henkilö- tai tunnistetietoihin. Henkilötiedoksi voidaan laskea kaikenlaiset tiedot, joiden perusteella henkilö on suoraan tai epäsuorasti tunnistettavissa. Tähän kuuluvat sekä perushenkilötiedot (kuten nimi, osoite, henkilötunnus ja yhteystiedot) että metsänomistukseen liittyvät tiedot, kuten kiinteistötunnus, metsän sijainti- ja karttatiedot ja metsänhoitosuunnitelman sisältö kokonaisuudessaan.

Tekoälybotti käyttää vastausten luomiseen seuraavia sisältöjä:
metsänhoidon suositukset.fi sisältö

# Käyttöehdot

## Palvelun tarjoajien vastuu

Metsänhoidon suositukset (jäljempänä myös ”Suositukset”) sisältävät metsäalan toimijoiden yhdessä laatimia, vapaaehtoisesti noudatettavia parhaita käytäntöjä metsänhoidon perusteista ja menetelmistä. Suositukset tarjoavat metsien käyttöön ja käsittelyyn erilaisia vaihtoehtoja, joista Käyttäjä voi valita tavoitteidensa mukaisesti sopivimman eri tilanteissa. Suositukset perustuvat tutkimustietoon ja käytännön kokemukseen, ja niiden tavoitteena on edistää taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää metsänhoitoa. Metsänhoidon suositukset ovat osa Kansallinen metsästrategia 2035:n toteutusta.
Tapio varmistaa, että Suosituksissa oleva tieto on mahdollisimman luotettavaa, mutta ei takaa tietojen ajantasaisuutta, oikeellisuutta, virheettömyyttä tai soveltuvuutta tiettyyn tarkoitukseen.
Suositusten ja Tekoälybotin käyttö tapahtuu Käyttäjän omalla vastuulla, ja Palvelun tarjoajat eivät vastaa mistään suorista, epäsuorista, välillisistä tai seurannaisvahingoista eikä kustannuksista tai menetyksistä, jotka ovat tai ovat voineet aiheutua Suositusten tai Tekoälybotin käytöstä tai niihin perustuvista päätöksistä. Palvelun tarjoajat eivät myöskään takaa tietyn lopputuloksen saavuttamista.

Kun Suosituksissa viitataan lainsäädäntöön, tämä on ilmaistu selkeästi, jotta lakisääteiset ja vapaaehtoiset toimenpiteet eivät sekoitu. Metsänhoidon suosituksissa voidaan viitata myös metsäsertifioinnin vaatimuksiin, jotka on myös aina erikseen mainittu. Suosituksia ylläpidetään ja kehitetään Tapion koordinoimana yhteistyönä metsäalan asiantuntijoiden kanssa.
Palvelun tarjoajat eivät vastaa Palvelun keskeytyksettömästä, oikea-aikaisesta tai virheettömästä toiminnasta, eikä teknisten vikojen, huoltojen tai asennustöiden aiheuttamista katkoksista, tietoliikennehäiriöistä, eikä niistä mahdollisesti aiheutuvasta tiedon tms. muuttumisesta tai katoamisesta.
Palvelun tarjoajat voivat ottaa Palvelun tai sen osan pois käytöstä esimerkiksi huoltotöiden, päivitysten, teknisten ongelmien tai muiden syiden vuoksi. Palvelun tarjoajat voivat koska tahansa muuttaa Palvelua tai sen sisältöä, toiminnallisuutta tai osia niistä, estää pääsyn niihin tai lopettaa Palvelun ilman että Käyttäjälle ilmoitetaan muutoksesta.

Palvelun tarjoajat eivät vastaa Palvelun tai sen sisällön käytöstä tai käytön estymisestä aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista.
Palvelun tarjoajat eivät vastaa kolmannen osapuolen tuottamasta tai julkaisemasta materiaalista, johon Palvelusta mahdollisesti on linkki.

Palvelussa olevia valokuvia (jäljempänä ”Valokuva”) ei saa käyttää sellaisenaan, ilman asiayhteyden säilyttämistä siihen suosituksen tekstiin, minkä yhteydessä Valokuva on Palvelussa julkaistu.
Valokuvia käytettäessä valokuvaajan nimi on ilmoitettava.
Muilta osin Valokuvien käyttöön sovelletaan [Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssin(ulkoinen linkki)](http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/deed.fi) ehtoja.

Palvelussa olevan muun aineiston kuin Valokuvien (mm. suositusten tekstit, taulukot ja piirrokset) (jäljempänä ”Aineisto”) omistus- ja immateriaalioikeudet kuuluvat Tapio Oy:lle.
Tapio Oy myöntää Palvelun käyttäjille laajan käyttöoikeuden tähän Aineistoon [Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssin(ulkoinen linkki)](http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/deed.fi) ehtojen mukaisesti. Aineistoa saa vapaasti mm. kopioida, levittää, näyttää ja esittää sekä käyttää aineistoa osana muuta teosta (aineiston hyödyntäminen). Aineistoa voi käyttää sekä ei-kaupallisiin että kaupallisiin tarkoituksiin.
Ehtona Aineiston käytölle on, että aineiston tekijä ja tekijänoikeuksien haltija on ilmoitettava. Tekijänoikeuksien haltijan pyynnöstä tämä viittaus on poistettava.

Palvelun tarjoajat eivät vastaa Valokuvien tai Aineiston tai minkään muunkaan Palvelun sisällön säilymisestä Palvelussa. Palvelun tarjoajat eivät ole korvausvelvollisia Käyttäjän hyödyntämien Valokuvien, Aineiston tai muunkaan sisällön poistamisesta tai katoamisesta.

Viittaamisessa suositellaan käytettäväksi **Metsänhoidon suositukset, Tapio 20XX**. Vuosiluku vaihdetaan vastaamaan viittausvuotta. Samaa viittauskäytäntöä käytetään viitattaessa nettisivuilta tallennettuihin PDF-tiedostoihin.
Vuosilukua ei ole tarve ilmoittaa sähköisissä palveluissa, jotka käyttävät metsänhoidon suosituksia rajapinnan kautta.

# Käyttöehdot

## Palvelussa esiintyvät tavaramerkit ja logot

Palvelussa esiintyvien tavaramerkkien ja logojen oikeudet kuuluvat niiden oikeudenhaltijoille.

Palvelun tietosuojaseloste löytyy [täältä(ulkoinen linkki)](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/digitaaliset-metsanhoidon-suositukset-tietosuojaseloste).
Palvelua käytettäessä tallennetaan tietosuojaselosteessa tarkoitettuja tietoja Käyttäjistä ja niitä käsitellään tietosuojaselosteessa tarkoitetulla tavalla. Palvelua käyttäessään Käyttäjä hyväksyy tietojensa käsittelyn.

# Käyttöehdot

## Sovellettava laki ja riidanratkaisu

Palveluun ja sen käyttöön sovelletaan Suomen lakia lukuun ottamatta sen lainvalintasäännöksiä.
Palvelun käyttöä koskevat erimielisyydet pyritään ensisijaisesti ratkaisemaan Palvelun tarjoajien ja Käyttäjän välillä neuvotteluteitse. Jos erimielisyyttä ei saada neuvotteluteitse ratkaistua, riidan ratkaisee ensimmäisenä oikeusasteena Helsingin käräjäoikeus.

Käyttöehdot

Näitä käyttöehtoja (jäljempänä ”Käyttöehdot”) sovelletaan 1.1.2026 alkaen Metsänhoidon suositukset -sähköiseen palveluun (jäljempänä ”Palvelu”) ja Palvelussa olevaan sisältöön.Palvelua voi käyttää luonnollinen henkilö tai oikeushenkilöä edustava luonnollinen henkilö (jäljempänä ”Käyttäjä”). Palvelun Käyttäjän tulee lukea huolellisesti nämä Käyttöehdot. Käyttämällä Palvelua Käyttäjä ilmoittaa lukeneensa Käyttöehdot ja hyväksyvänsä ne itseään sitoviksi. Palvelun tarjoaa maa- ja metsätalousministeriö ja sen toteuttaa ministeriön tilauksesta Tapio Oy (jäljempänä ”Tapio”) (jäljempänä molemmat yhdessä ”Palvelun tarjoajat”). Palvelun sisältö on jäljempänä kohdassa Immateriaalioikeudet määritellyin ehdoin Käyttäjän hyödynnettävissä.Palvelun tarjoajat voivat koska tahansa muuttaa näitä Käyttöehtoja. Muutokset astuvat voimaan heti, kun ne on toteutettu. Käyttöehtoja on päivitetty viimeksi 29.12.2025.

Text Väljennyshakkuun tavoite on lisätä latvusten elinvoimaa ja parantaa luontaisen uudistamisen edellytyksiä. Samalla väljennyshakkuu edistää kasvatettavan puuston järeytymistä. Väljennyshakkuuta voidaan käyttää kohteilla, jotka on suunniteltu uudistettavaksi myöhemmin luontaisesti männylle siemenpuuhakkuuna tai kuuselle suojuspuuhakkuuna. Se voi myös toimia siirtymähakkuuna jatkuvaan kasvatukseen. Hakkuumenetelmä sopii kohteille, joilla heinittyminen tai vesakoituminen ei uhkaa uudistumista. Lehtipuut ja väljennyshakkuu antavat kuusivaltaiseen metsään valoa ja parantavat luontaisen taimettumisen edellytyksiä. Kuva: © Erkki Oksanen.

Väljennyshakkuu on varttuneen havupuuvaltaisen kasvatusmetsän tai uudistuskypsän metsän harvennus, joka tehdään ennen luontaiseen uudistumiseen tähtäävää hakkuuta.

Väljennyshakkuun tavoite on lisätä latvusten elinvoimaa ja parantaa luontaisen uudistamisen edellytyksiä. Samalla väljennyshakkuu edistää kasvatettavan puuston järeytymistä.
Väljennyshakkuuta voidaan käyttää kohteilla, jotka on suunniteltu uudistettavaksi myöhemmin luontaisesti männylle siemenpuuhakkuuna tai kuuselle suojuspuuhakkuuna. Se voi myös toimia siirtymähakkuuna jatkuvaan kasvatukseen. Hakkuumenetelmä sopii kohteille, joilla heinittyminen tai vesakoituminen ei uhkaa uudistumista.

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “metsän viljely”

Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

Tekopökkelöiden tekeminen

Metsitys

Uudistamisen ajoitus - Talous

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma metsityksessä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Riistan huomioiminen poimintahakkuissa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Pohjois-Suomen erityispiirteet

Kulotus

Käyttöehdot

Väljennyshakkuu

Haku ja valikko