Hirvien aiheuttamien tuhojen erottaminen muista tuhonaiheuttajista on tärkeää. Hirvien aiheuttamat vahingot kohdistuvat pääasiassa mänty- ja rauduskoivutaimikoihin, joissa syötyjen, riivittyjen kasvaimien ja katkottujen latvojen avulla tunnistus yleisimmin tapahtuu.Edenius, L., Bergman, M., Ericsson, G. &amp;amp; Danell, K. 2002: The role of moose as a disturbance factor in managed boreal forests. Silva Fennica 36(1): 57–67.&nbsp;Hirvieläinten syöntijälki näkyy revittyinä katkontoina isoistakin taimista. Varttuneemmissa puustoissa hirvi aiheuttaa satunnaisesti vahinkoa kaluamalla puunrunkojen kuorta. Yleensä mäntyjen kuorta kalutaan varttuneissa taimikoissa tai ensiharvennusvaiheen metsiköissä, mutta pohjoisessa myös varttuneemmista männyistäFaber, W.E. &amp;amp; Edenius, L. 1998. Bark stripping by moose in commercial forests of Fennoscandia– a review. Alces 34(2): 261–268.. Myös kuusen kuoren kaluamista on havaittu. Siitä syntyy vakavia vaurioita, jotka johtavat lahovikoihin ja puutavaran laadun heikkenemiseen.Randveer, T. &amp;amp; Heikkilä, R. 1996. Damage caused by moose (Alces alces L.) by bark stripping of Picea abies. Scandinavian Journal of Forest Research 11(2): 153–158. Hirvieläimet syövät mielellään männyn kasvavia versoja. Kuva: ©Tommi Tenhola. Hirvet Talviaikaan hirvien ravintona on pajujen, haavan ja pihlajan lisäksi mäntyBergström, R. &amp;amp; Hjeljord, O. 1987. Moose and vegetation interactions in northwestern Europe and Poland. Swedish Wildlife Research Supplementi 1: 213–228., mutta myös rauduskoivuDanell, K. &amp;amp; Ericson, L. 1986. Foraging by moose on two species of birch when these occur in different proportions. Holoarctic Ecology 9: 79–84.Bergström, R. &amp;amp; Hjeljord, O. 1987. Moose and vegetation interactions in northwestern Europe and Poland. Swedish Wildlife Research Supplementi 1: 213–228.Bergqvist G., Bergström R. &amp;amp; Wallgren M. 2014. Recent browsing damage by moose on Scots pine, birch and aspen in young commercial forests – effects of forage availability, moose population density and site productivity. Silva Fennica vol. 48 no. 1. 13 p.on merkittävä ravinnon lähde. Lumen määrän kasvaessa hirven elinpiiri pienenee, mikä vähentää helposti saatavilla olevaa ravintokasvivalikoimaa ja keskittää syöntiä pienemmälle alalle. Näillä kohteilla vahingot metsätaloudelle korostuvat.Matala, J. 2015. Hirvi metsätalouden säätelijänä. Kirjassa: Salo, K. (toim.) Metsä : monikäyttö ja ekosysteemipalvelut. Luonnonvarakeskus (Luke), 2015. s. 247–250. Pahimmillaan hirvet voivat vahingoittaa taimikkoa erittäin pahasti heikentäen kasvua ja laatua. Kuva: ©Juha-Pekka Hotanen, Luke. Pienet hirvieläimet Valkohäntäpeura aiheuttaa tuhoja yleisimmin istutettuihin männyn ja koivun taimikoihin, mutta myös kuusen taimikoissa on havaittu tuhoja.Löyttyniemi, K. &amp;amp; Repo, S. 1983. Hirven ja valkohäntäpeuran aiheuttamat metsävahingot -Tiedustelun tuloksia 1976 ja 1982. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 103. Metsänsuojelun tutkimusosasto, Metsäntutkimuslaitos, ISSN 0358-4283. 13 s. Metsäkaurista pidetään erityisesti pienten kuusen taimikoiden talviaikaisena vahingoittajana. Mänty on kuitenkin myös metsäkauriin eniten suosima puulajiGill, R.M.A. 1992. A Review of Damage by Mammals in Northern Temperate Forests: 1. Deer. Forestry 65(2): 145–169..Bergström, R. &amp;amp; Bergqvist, G. 1997. Frequencies and Patterns of Browsing by Large Herbivores on Conifer Seedlings. Scandinavian Journal of Forest Research 12: 288–294.Bergquist, J., Löf, M. &amp;amp; Örlander, G. 2009. Effects of roe deer browsing and site preparation on performance of planted broadleaved and conifer seedlings when using temporary fences. Scandinavian Journal of Forest Research 24: 308–317. Metsäkauriin aiheuttamalle tuhoriskille on erityistä, että se koskee kaikkia puulajeja mutta erityisesti istutustaimia Bergström, R. &amp;amp; Bergqvist, G. 1997. Frequencies and Patterns of Browsing by Large Herbivores on Conifer Seedlings. Scandinavian Journal of Forest Research 12: 288–294.Bergquist, J., Löf, M. &amp;amp; Örlander, G. 2009. Effects of roe deer browsing and site preparation on performance of planted broadleaved and conifer seedlings when using temporary fences. Scandinavian Journal of Forest Research 24: 308–317.Kullberg, Y. &amp;amp; Bergström, R. 2001. Winter Browsing by Large Herbivores on Planted Deciduous Seedlings in Southern Sweden. Scandinavian Journal of Forest Research 16: 371–378.. Tämä riski rajoittuu muutamaan ensimmäiseen vuoteen heti uudistamisen jälkeenHeikkilä, R., Annala, M.-L. &amp;amp; Härkönen, S. 2003a. Metsäkauris taimikoiden vahinkoeläimenä. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 906. ISBN 951-40-1900-8, ISSN 0358-4283. 20 s..

Hirvien aiheuttamien tuhojen erottaminen muista tuhonaiheuttajista on tärkeää. Hirvien aiheuttamat vahingot kohdistuvat pääasiassa mänty- ja rauduskoivutaimikoihin, joissa syötyjen, riivittyjen kasvaimien ja katkottujen latvojen avulla tunnistus yleisimmin tapahtuu. Hirvieläinten syöntijälki näkyy revittyinä katkontoina isoistakin taimista.
Varttuneemmissa puustoissa hirvi aiheuttaa satunnaisesti vahinkoa kaluamalla puunrunkojen kuorta. Yleensä mäntyjen kuorta kalutaan varttuneissa taimikoissa tai ensiharvennusvaiheen metsiköissä, mutta pohjoisessa myös varttuneemmista männyistä. Myös kuusen kuoren kaluamista on havaittu. Siitä syntyy vakavia vaurioita, jotka johtavat lahovikoihin ja puutavaran laadun heikkenemiseen.

# Hirvieläintuhojen tunnistaminen

## Hirvet

Talviaikaan hirvien ravintona on pajujen, haavan ja pihlajan lisäksi mänty, mutta myös rauduskoivuon merkittävä ravinnon lähde. Lumen määrän kasvaessa hirven elinpiiri pienenee, mikä vähentää helposti saatavilla olevaa ravintokasvivalikoimaa ja keskittää syöntiä pienemmälle alalle. Näillä kohteilla vahingot metsätaloudelle korostuvat.

# Hirvieläintuhojen tunnistaminen

## Pienet hirvieläimet

Valkohäntäpeura aiheuttaa tuhoja yleisimmin istutettuihin männyn ja koivun taimikoihin, mutta myös kuusen taimikoissa on havaittu tuhoja. Metsäkaurista pidetään erityisesti pienten kuusen taimikoiden talviaikaisena vahingoittajana. Mänty on kuitenkin myös metsäkauriin eniten suosima puulaji. Metsäkauriin aiheuttamalle tuhoriskille on erityistä, että se koskee kaikkia puulajeja mutta erityisesti istutustaimia . Tämä riski rajoittuu muutamaan ensimmäiseen vuoteen heti uudistamisen jälkeen.

Hirvieläintuhot tunnistetaan puiden vaurioiden perusteella. Hirvieläimet aiheuttavat vahinkoa syödessään taimien lehvästöä ja latvakasvaimia sekä katkoessaan runkoja yltääkseen paremmin kasvaimiin.

Hirvieläintuhojen torjunta

Hirvieläintuhojen tunnistaminen

Uudistamisesta aiheutuva muutos tapahtuu harvemmin Kiertoajan pidentäminen lisää kuolleen puun määrää, jolloin luonnon monimuotoisuudelle tärkeän lahopuun määrä kasvaaMartikanen, P., Siitonen, J., Punttila, P., Kaila, L., &amp;amp; Rauh, J. 2000. Species richness of Coleoptera in mature managed and old-growth boreal forests in southern Finland. Biological Conservation, 94, 199-209.Siitonen, J., Martikainen, P., Punttila, P., &amp;amp; Rauh, J. 2000. Coarse woody debris and stand characteristics in mature managed and old-growth boreal mesic forests in southern Finland. Forest Ecology and Management, 128, 211-225..&nbsp;Tässä oletuksena on, että kuollutta puuta ei korjata pois. Metsäluonto voi kehittyä kiertoajan pidentämisen ansiosta pitempään ilman uudistushakkuiden ja sitä seuraavien metsänuudistamistoimien aiheuttamia muutoksia. Puuston peitteisyyttä vaativat lajit, kuten metso, kuukkeli ja liito-orava, hyötyvät. Niukasta peitteisyydestä hyötyvät kasvilajit voivat taantua, mutta ne ovat harvoin uhanalaisia lukuun ottamatta esimerkiksi paahderinteiden lajeja.

# Kiertoajan pidentäminen - Luonto

## Uudistamisesta aiheutuva muutos tapahtuu harvemmin

Kiertoajan pidentäminen lisää kuolleen puun määrää, jolloin luonnon monimuotoisuudelle tärkeän lahopuun määrä kasvaa. Tässä oletuksena on, että kuollutta puuta ei korjata pois. Metsäluonto voi kehittyä kiertoajan pidentämisen ansiosta pitempään ilman uudistushakkuiden ja sitä seuraavien metsänuudistamistoimien aiheuttamia muutoksia. Puuston peitteisyyttä vaativat lajit, kuten metso, kuukkeli ja liito-orava, hyötyvät. Niukasta peitteisyydestä hyötyvät kasvilajit voivat taantua, mutta ne ovat harvoin uhanalaisia lukuun ottamatta esimerkiksi paahderinteiden lajeja.

Kiertoajan pidentäminen on luonnon monimuotoisuudelle eduksi, koska monille lajeille tärkeä metsän peitteisyys säilyy pidempään ja lahopuuta syntyy aiempaa enemmän. Puuston kasvatus vanhemmaksi tarjoaa elinympäristöjä lajeille, jotka eivät menesty nuoremmissa metsissä.

Puuston kiertoajan pidentäminen

Kiertoajan pidentäminen - Luonto

Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa Harvennushakkuun vuoksi puuston määrä ja hiilivarasto vähenevät hetkellisesti, samoin hiilensidonta.Mäkipää, R.,et al. 2011. How Forest Management and Climate Change Affect the Carbon Sequestration of a Norway Spruce Stand? Multipurpose Forest Management). Journal of Forest Planning 16: 107–120.&nbsp;Lehtonen, A. et al. 2021. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio päästövähennysmahdollisuuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 65/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 122 s.&nbsp;Puuston kasvun ja elinvoiman ylläpito harvennusten avulla edistää hiilensidontaa, mikä auttaa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Harvennushakkuut parantavat jäävän puuston laatua ja vahvistavat järeytymistä. Tämä lisää tulevia hakkuutuloja ja puuston hyödyntäminen pitkäkestoisempiin puutuotteisiin on todennäköisempää kuin ilman harvennuksia. Jos käytetään harvennusmallin mukaista lievempää harvennusvoimakkuutta ja/tai yläharvennusta sille sopivilla kohteilla, kiertoaikaa voi pidentää ja siten lisätä puuston hiilivarastoa.&nbsp;Saksa ym. Ilmastonmuutos ja metsänhoito. Tässä virallinen viite: Saksa, T. (toim.) 2020. Ilmastonmuutos ja metsänhoito : Yhteenveto ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsänhoitoon. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 98/2020. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 48 s. Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen Tutkimustulokset harvennuksen vaikutuksista metsämaan hiilivarastoon eivät ole yhdenmukaisia. Harvennus voi hetkellisesti lisätä metsämaan hiilivarastoa lisääntyneen kariketuotannon kautta. Kuitenkaan yleisesti harvennushakkuilla ei ole todettu olevan suurta vaikutusta maaperän hiilivaraston kehitykseen kivennäismailla.&nbsp;Harvennuksen vaikutus maaperään on joka tapauksessa pienempi ja lyhytaikaisempi kuin avohakkuun, joskin vaikutuksia tunnetaan huonosti.&nbsp;Jandl, R. et al. 2017. Byrne How strongly can forest management influence soil carbon sequestration? Geoderma, 137 (2007), pp. 253-268.Mayer, M. ym., 2020. Tamm Review: Influence of forest management activities on soil organic carbon stocks: A knowledge synthesis. Forest Ecology and Management 466, 118127.Saksa Timo toim. 2020. Ilmastonmuutos ja metsänhoito. Ojitetuilla turvemailla harvennuksen vaikutukset maaperän hiilivarastoon ja kasvihuonekaasupäästöihin ovat todennäköisesti vähäiset verrattuna avohakkuuseenKorkiakoski, M., Ojanen, P., Penttilä, T., Minkkinen, K., Sarkkola, S., Rainne, J., Laurila, T., Lohila, A. 2020. Impact of partial harvest on CH4 and N2O balances of a drained boreal peatland forest. Agricultural and Forest Meteorology, Vol. 295.Korkiakoski, M. 2020. The short-term effect of partial harvesting and clearcutting on greenhouse gas fluxes and evapotranspiration in a nutrient-rich peatland forest., koska harvennuksen vaikutukset pohjaveden pinnan korkeuteen ovat yleensä vähäisetLeppä K., Korkiakosk M, Nieminen M., Laiho R., Hotanen J-P., Kieloaho A-J., Korpela K., Laurila T., Lohila A., Minkkinen K., Mäkipää R., Ojanen P., Pearson M., Penttilä T., Tuovinen J-P., Launiainen S., 2020. Vegetation controls of water and energy balance of a drained peatland forest: Responses to alternative harvesting practices. Agricultural and Forest Meteorology, 295. https://doi.org/10.1016/j.agrformet.2020.108198&nbsp;ja häiriö kasvillisuudessa huomattavasti vähäisempi kuin avohakkuun. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuhoriskeihin Päätöksenteossa on huomioitava ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit. Erityisesti on huomioitava lumituhojen riski metsän harventamisen jälkeen. Lumituhoja tapahtuu erityisesti metsissä, jotka ovat ennen harvennusta olleet ylitiheitä. Ilmastonmuutoksen vuoksi on huomioitava mm. männynjuurikäävän, tervasroson, tunturimittarin, hallamittarin ja ruskomäntypistiäisen leviäminen kohti pohjoista. Myös harvennusten puunkorjuun riskit suurenevat ilmaston lämmetessä. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Elinvoimainen puusto on kestävä tuhonaiheuttajia vastaan. Yleensä riski luonnontuhoille kasvaa kuitenkin hetkellisesti harvennuksen jälkeen. Tämä koskee eritoten tuulituhoja. Pidemmällä aikavälillä harvennushakkuut parantavat metsikön tuhonkestävyyttä. Harvennushakkuissa sekapuustoisuuden ylläpitäminen parantaa puuston kykyä vastata ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin[12]. Viivästyneet ja/tai voimakkaat harvennukset sekä samanaikainen puuston lannoittaminen lisäävät tuulituhoriskiä. Samoin varttuneissa metsissä kannattaa välttää tarpeettomia harvennuksia kasvavan tuulituhoriskin vuoksi. Harvennuksilla on positiivinen vaikutus jäävän puuston kuivuudensietokykyyn[13].

# Myöhempi harvennus - Ilmasto

## Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Harvennushakkuun vuoksi puuston määrä ja hiilivarasto vähenevät hetkellisesti, samoin hiilensidonta.Puuston kasvun ja elinvoiman ylläpito harvennusten avulla edistää hiilensidontaa, mikä auttaa ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Harvennushakkuut parantavat jäävän puuston laatua ja vahvistavat järeytymistä. Tämä lisää tulevia hakkuutuloja ja puuston hyödyntäminen pitkäkestoisempiin puutuotteisiin on todennäköisempää kuin ilman harvennuksia.
Jos käytetään harvennusmallin mukaista lievempää harvennusvoimakkuutta ja/tai yläharvennusta sille sopivilla kohteilla, kiertoaikaa voi pidentää ja siten lisätä puuston hiilivarastoa.

# Myöhempi harvennus - Ilmasto

## Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Tutkimustulokset harvennuksen vaikutuksista metsämaan hiilivarastoon eivät ole yhdenmukaisia. Harvennus voi hetkellisesti lisätä metsämaan hiilivarastoa lisääntyneen kariketuotannon kautta. Kuitenkaan yleisesti harvennushakkuilla ei ole todettu olevan suurta vaikutusta maaperän hiilivaraston kehitykseen kivennäismailla. Harvennuksen vaikutus maaperään on joka tapauksessa pienempi ja lyhytaikaisempi kuin avohakkuun, joskin vaikutuksia tunnetaan huonosti.
Ojitetuilla turvemailla harvennuksen vaikutukset maaperän hiilivarastoon ja kasvihuonekaasupäästöihin ovat todennäköisesti vähäiset verrattuna avohakkuuseen, koska harvennuksen vaikutukset pohjaveden pinnan korkeuteen ovat yleensä vähäiset ja häiriö kasvillisuudessa huomattavasti vähäisempi kuin avohakkuun.

# Myöhempi harvennus - Ilmasto

## Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuhoriskeihin

Päätöksenteossa on huomioitava ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit. Erityisesti on huomioitava lumituhojen riski metsän harventamisen jälkeen. Lumituhoja tapahtuu erityisesti metsissä, jotka ovat ennen harvennusta olleet ylitiheitä. Ilmastonmuutoksen vuoksi on huomioitava mm. männynjuurikäävän, tervasroson, tunturimittarin, hallamittarin ja ruskomäntypistiäisen leviäminen kohti pohjoista. Myös harvennusten puunkorjuun riskit suurenevat ilmaston lämmetessä.

# Myöhempi harvennus - Ilmasto

## Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

Elinvoimainen puusto on kestävä tuhonaiheuttajia vastaan. Yleensä riski luonnontuhoille kasvaa kuitenkin hetkellisesti harvennuksen jälkeen. Tämä koskee eritoten tuulituhoja. Pidemmällä aikavälillä harvennushakkuut parantavat metsikön tuhonkestävyyttä.
Harvennushakkuissa sekapuustoisuuden ylläpitäminen parantaa puuston kykyä vastata ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin[\[12\]](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/myohempi-harvennus/yleistietoa#reference-947). Viivästyneet ja/tai voimakkaat harvennukset sekä samanaikainen puuston lannoittaminen lisäävät tuulituhoriskiä. Samoin varttuneissa metsissä kannattaa välttää tarpeettomia harvennuksia kasvavan tuulituhoriskin vuoksi. Harvennuksilla on positiivinen vaikutus jäävän puuston kuivuudensietokykyyn[\[13\]](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/myohempi-harvennus/yleistietoa#reference-948).

Harvennushakkuut ovat jaksollisen metsänkasvatuksen ainespuuntuotantoon tähtäävä toimenpide. Harvennuksilla vaikutetaan mahdollisuuksiin hyödyntää puuta puutuotteissa ja ohjataan hiilensidonta kasvatettaviin puihin.

Myöhempi harvennus

Myöhempi harvennus - Ilmasto

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen metsätaloudessa tarkoittaa vesiensuojelun huomioimista kaikessa metsänkäsittelyssä. Vesiensuojelun tavoitteena on estää vesien tilan heikkeneminen ja turvata puhtaat vedet, sekä ylläpitää ja lisätä monimuotoisia metsä- ja vesielinympäristöjä.

Pienvedet ja vesistöt ovat sekä vesiluonnon, puhtaiden vesien että virkistyskäytön kannalta tärkeitä kohteita. Metsätalouden toimenpiteistä aiheutuu vesistöille erilaista kuormitusta (mm. ravinne-, kiintoaine-, humus- ja metallikuormitusta). Tämä korostuu etenkin latvavesistöissä eli pienissä puroissa, lammissa ja järvissä, joihin ei tule muuta kuormitusta. Myös vanhoilta ojitusalueilta aiheutuu vesistökuormitusta, niin sanottua ojituslisää.
Metsänhoidon suositusten mukaisella toiminnalla voidaan olennaisesti vähentää metsätalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta ja muita haittoja, kuten vesielinympäristöjen tilan heikkenemistä. Vesiensuojelun tärkeys korostuu toimittaessa turvemailla, vesistöjen läheisyydessä, pohjavesialueilla, latvavesistöissä ja erityisesti metsätalouden vaikutuksille herkkien vesien valuma-alueilla. Lue lisää Metsänhoidon suositusten [Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteista](<https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsanhoidon-suositukset-metsien-kestavan-hoidon-ja-kayton-perusteet >).

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Metsien käsittelystä aiheutuu vesistöhaittoja

Metsätalouden aiheuttama kuormitus voidaan jakaa ravinne- (pääasiassa fosfori ja typpi), kiintoaines-, humus-, metalli- ja happamuuskuormitukseen. Ravinteet voivat aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä ja humus tummumista (ruskettumista). Happamoitumisongelmat liittyvät etenkin sulfaattimailla toimimiseen.
Ravinnekuormituksen ja myös ympäristölle haitallisen elohopean huuhtoutumisen riski on suurempi turvemailla kuin kivennäismailla toimittaessa.
Turvemailla puuston kasvatukselle suotuisaa vedenpinnan tasoa voidaan hallita eri tavoin: ylläpitämällä riittävää haihduttavaa puustoa, lisäämällä puuston kasvua ja haihdutusta lannoituksin, tai tarvittaessa laskemalla pohjavedenpinnan tasoa ojia kunnostamalla. Ojien kunnostaminen ja erityisesti siitä johtuva kiintoainekuormitus on merkittävin vesistöjä kuormittava metsänkäsittelyn toimenpide.

Lannoituksella korjataan puuston kasvua rajoittavia ravinne-epätasapainoja (terveyslannoitus) tai voimistetaan puuston kasvua (kasvatuslannoitus). Riskinä on, että osa lisätyistä ravinteista huuhtoutuu vesistöihin. Vesistöjen kannalta haitallisimpia ovat kangasmaiden typpilannoitukset ja turvemaiden fosforilannoitukset. Lannoituksissa tulee välttää lannoitteiden päätymistä ojiin.
Lisätietoa metsätalouden vesistökuormituksesta ja vesiensuojelun toimenpiteistä:
- Vesiensuojelu metsänkäsittelyssä, [Metsätalouden vaikutukset pienvesiin ja vesistöihin](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/vesiensuojelu-metsankasittelyssa#section-p1033)
- [Vesiensuojelurakenteet ja -ratkaisut](/fi/toimenpiteet/vesiensuojelurakenteet-ja-ratkaisut)

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Metsien käsittelystä aiheutuu vesistöhaittoja

**Muita vesistöhaittoja**

Metsätalous aiheuttaa myös muita vesistöhaittoja. Vesistöjen rannoilla tehtävät hakkuut vähentävät uoman varjostusta ja uomaan kertyvää kariketta, mikä heikentää pohjaeläinten ja kalojen elinympäristöjä. Lisäksi metsänuudistamisesta ja ojituksista syntyvä kiintoainekuormitus voi tukkia lohikalojen kutusoraikkoja ja siten estää kalojen poikastuotannon. Norojen ylitykset voivat myös katkaista puhtaan veden virtauksen vesistöihin.
Pohjavesialueella tehtävät metsätaloustoimet voivat muuttaa alueen vesitaloutta. Kivennäismaiden hakkuut voivat nostaa pohjavedenpintaa ja lisätä pohjaveden purkautumista reuna-alueilla ja lähteissä. Metsänuudistamistoimet voivat aiheuttaa kiintoaineksen ja ravinteiden liikkeelle lähtöä ja muuttaa siten pohjavedestä riippuvaisia ekosysteemejä.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Metsätalouden toimenpiteiden vesistökuormitusriski

Alla olevassa taulukossa on kuvattu riskiä metsätalouden toimenpiteistä aiheutuvalle vesistökuormitukselle. Toimenpiteestä aiheutuvaan kuormitukseen ja riskin suuruuteen vaikuttavat kohteen ominaisuudet.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Metsätalouden toimenpiteiden vesistökuormitusriski

##  [Metsätalouden toimenpiteistä aiheutuva riski vesistökuormitukselle](/fi/node/1689)

**\*Riski on suurempi turvemailla kuin kivennäismailla.**

Table
| Metsätalouden toimenpide | Vesistökuormituksen riski: Vähäinen, kasvanut, suuri | Vesistökuormituksen riski: Vähäinen, kasvanut, suuri |
|   | Kiintoainehuuhtouma | Ravinnehuuhtouma |
| --- | --- | --- |
| Harvennushakkuut | Vähäinen | Vähäinen |
| Uudistushakkuut | Kasvanut | Kasvanut* |
| Kantojen korjuu | Kasvanut | Vähäinen |
| Maanmuokkaus, Laikutus, laikku- tai kääntömätästys | Vähäinen | Vähäinen |
| Maanmuokkaus, Äestys | Kasvanut | Kasvanut |
| Maanmuokkaus, Naveromätästys | Kasvanut | Kasvanut |
| Maanmuokkaus, Ojitusmätästys | Suuri | Suuri |
| Maanmuokkaus, Säätöauraus | Kasvanut | Kasvanut |
| Ojien kunnostaminen | Suuri | Suuri |
| Metsänlannoitus |   | Vähäinen* |
| Kulotus | Vähäinen | Vähäinen |
| Metsäteiden rakentaminen | Suuri | Suuri |

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Vesiensuojelun pääperiaatteet metsänkäsittelyssä

Metsien käsittelyssä vesiensuojelun toteutuksen pääperiaatteena on minimoida kiintoaineksen ja ravinteiden huuhtoutuminen ja liikkeelle lähteminen veden mukana. Myös metsätaloudessa käytettävien kemikaalien, kuten kasvisuojelu- ja polttoaineiden, päätyminen vesiin ja pohjavesiin tulee estää.
Herkkien maastokohteiden tunnistaminen ja tarveharkinta metsätaloustoimenpiteitä valittaessa vähentävät riskiä kuormituksen synnylle. Tämä tarkoittaa, että koneiden aiheuttamia ajourapainaumia vältetään, maanmuokkaus tehdään mahdollisimman kevyesti ja ojia kunnostetaan vain silloin, kun se on metsänkasvun varmistamiseksi välttämätöntä.
Toimenpiteiden takia liikkeelle lähteneitä ravinteita ja kiintoainetta pyritään poistamaan vedestä vesiensuojelurakenteiden avulla. Toimenpiteitä voidaan myös jaksottaa useammalle vuodelle, jolloin kuormituspiikki tasoittuu. Näin voidaan toimia esimerkiksi suometsän hoitohankkeiden ojien kunnostuksissa. Myös uudistushakkuita ja lannoituksia voidaan jaksottaa valuma-alueella.

Lisätietoa valuma-aluesuunnittelusta: [Valuma-aluesuunnittelu metsätalouden vesiensuojelussa.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/vesiensuojelu-metsataloudessa/toteutus#section-1129)
Vesiensuojelun toimenpiteet, kuten suojavyöhykkeet vesistöjen ja pienvesien varsilla, vähentävät metsänkäsittelystä aiheutuvaa haittaa metsä- ja vesiluonnolle. Vesiensuojelutoimilla voidaan myös lisätä metsä- ja vesielinympäristöjen monimuotoisuutta. Esimerkiksi puustoisilla suojavyöhykkeillä voidaan ylläpitää vesistön lämpötilaa ja pienilmastoa, sekä turvata vesieliöstölle tärkeiden ravinteiden ja rakenteiden, kuten veteen päätyvän lehtikarikkeen ja lahopuun, määrää.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Vesiensuojelun suunnittelun avainkysymykset

**1. Onko toimenpidealueella ojitettuja suometsiä?**

Metsätilan metsäsuunnittelussa tai yksittäisten toimenpiteiden suunnittelussa voidaan hyödyntää seuraavia kysymyksiä:
Suometsien eli turvemaiden metsänhoito poikkeaa kivennäismaiden metsänhoidosta monella tapaa. Turvemailla kiinnitetään erityistä huomiota vesistöhaittojen ehkäisyyn. Ojien kunnostaminen ja siitä johtuva kiintoainekuormitus, sekä humuksen huuhtoutuminen ojitusalueilta, kuormittavat vesistöjä merkittävästi.

Vesiensuojelun kannalta tärkeintä on välttää metsänkasvulle tarpeetonta ojien kunnostamista. Ojien kunnostustarvetta voidaan vähentää esimerkiksi ylläpitämällä puusto peitteisenä.
Myös uudistus- ja harvennushakkuista sekä lannoituksista aiheutuu turvemailla suurempi riski ravinteiden huuhtoutumiselle kuin kivennäismailla. Turvemailla myös maanmuokkaus voi vaatia samanlaisia vesiensuojelutoimenpiteitä kuin ojien kunnostaminen.
Lisätietoa:

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Vesiensuojelun suunnittelun avainkysymykset

**2. Sijaitseeko toimenpidealue happamalla sulfaattimaalla?**

- Suometsien hoidon erityispiirteet, [Suometsän hoito vesiensuojelun, luonnonhoidon ja ilmaston näkökulmasta](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/suometsien-hoidon-erityispiirteet#section-p2718)
- Ojien kunnostus, [Vesien laadun turvaaminen ojien kunnostuksessa](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/ojien-kunnostus#section-p1130).
Suomen rannikkoalueilla esiintyy rikkipitoisia maakerroksia, joita kutsutaan happamiksi sulfaattimaiksi eli alunamaiksi. Sisämaassa esiintyy lisäksi mustaliuskealueita. Näistä kohteista voi metsätalouden toimenpiteiden yhteydessä vapautua rikkiä ja muita haitallisia aineita, jotka kuormittavat merkittävästi vesistöjä, maaperää ja sen kasvillisuutta.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Vesiensuojelun suunnittelun avainkysymykset

**3. Rajautuuko toimenpidealue vesistöön, pienveteen tai valtaojaan?**

Näiden kohteiden tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää vesiensuojelulle ja metsänviljelyn onnistumiselle. Sulfaattimailla ja mustaliuskealueilla maanmuokkauksessa ja mahdollisessa ojien kunnostamisessa on noudatettava erityistä varovaisuutta, jotta rikkihappoa muodostava maakerros ei paljastu.
Lisätietoa: Maanmuokkaus, [Happamien sulfaattimaiden ja mustaliuskealueiden huomioiminen ojien kunnostuksessa ja maanmuokkauksessa.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/maanmuokkaus/toteutus#section-1117)

Jos toimenpidealue rajautuu vesistöön, kuten järveen tai lampeen, tai pienveteen, kuten puroon tai lähteeseen, tulee vesiensuojelun toteuttamiseen kiinnittää erityistä huomiota. Kivennäismailla tämä tarkoittaa yleensä vesistön varrelle jätettävää suojavyöhykettä, jolla maanpintaa ei rikota ja jolla säilytetään ravinteita sitovaa ja varjostavaa kasvillisuutta ja puustoa.
Lisätietoa: [Suojavyöhykkeet ja rantametsät.](/fi/toimenpiteet/suojavyohykkeet-ja-rantametsat)
Mitä pienempään vesistöön toimenpidealue rajautuu, sitä herkempiä ne ovat metsänkäsittelystä aiheutuville vesistöhaitoille. Pienvedet tarvitsevat suurempia vesistöjä leveämmät suojavyöhykkeet. Lisäksi metsälaki velvoittaa säilyttämään luonnontilaisten tai luonnontilaisen kaltaisten lähteiden, norojen, purojen sekä enintään 0,5 ha suuruisten lampien välittömien lähiympäristöjen ominaispiirteet. Myös vesilaki asettaa vaatimuksia pienvesien luonnontilan turvaamiseen.

Lisätietoa:
- [Pohjavesialueet metsätalouden vesiensuojelun näkökulmasta, lakien vaatimukset](http://hdl.handle.net/10138/306503)
- [SYKE:n Pienvesiopas - Pienvesien tunnistaminen ja lainsäädäntö.](http://hdl.handle.net/10138/306503)
Vesistöjen tunnistamisen apuna voidaan hyödyntää myös seuraavia paikkatietoaineistoja- ja palveluita:

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Vesiensuojelun suunnittelun avainkysymykset

**4. Sijaitseeko toimenpidealue pohjavesialueella?**

- [SYKE:n Karttapalvelut](https://www.syke.fi/fi-FI/Avoin_tieto/Karttapalvelut)
- [SYKE:n Ranta10-aineisto](https://ckan.ymparisto.fi/dataset/ranta10-rantaviiva-1-10-000)
- [SYKE:n virtavesien lohikalakannat](https://ckan.ymparisto.fi/dataset/virtavesien-lohikalakannat)
- [Metsäkeskuksen luonnonhoidon paikkatietoaineistot](https://storymaps.arcgis.com/stories/017240466fba495892f15c6e0b339849)
- [Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt Metsäkeskuksen karttapalvelussa.](https://metsakeskus.maps.arcgis.com/apps/MapSeries/index.html?appid=a29ae4c4eb7240f0895d4ff93f04df1c)
Metsikön sijainti pohjavesialueella ei rajoita puuston käsittelyä. Hakkuissa ja muissa metsätalouden toimenpiteissä tulee kuitenkin noudattaa pohjavesien määrän ja hyvän laadun turvaavia suosituksia. Esimerkiksi maanmuokkaus suositellaan toteutettavaksi pohjavesialueella kevennettynä. Myös ojien kunnostaminen voi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia pohjaveden määrään tai laatuun, jonka vuoksi kunnostuksen huolellinen suunnittelu sekä ojitusilmoituksen tekeminen ovat pohjavesialueilla tärkeitä.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Vesiensuojelun suunnittelun avainkysymykset

**5. Tehdäänkö toimenpidealueella uudistushakkuita ja maanmuokkausta?**

Metsäsertifioinnin piirissä olevilla hakkuualueilla tulee noudattaa metsäsertifikaattien ohjeistusta pohjavesialueilla toimimisesta.
Lisätietoa: [Pohjavesialueet metsätalouden vesiensuojelun näkökulmasta.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/vesiensuojelu-metsataloudessa/toteutus#section-645)

Maanmuokkaus aiheuttaa kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Ojiin johtavat ajourat lisäävät huuhtoumariskiä ja urilla seisova vesi voi toimia metyylielohopean muodostumispaikkoina. Uudistushakkuiden jälkeinen ravinteiden huuhtoutuminen johtuu etenkin hakkuutähteiden hajoamisesta sekä ravinteita sitovan pintakasvillisuuden puuttumisesta. Hakkuutähteiden korjuu energiapuuksi vähentää lahoavasta puuaineksesta vapautuvien ravinteiden määrää ja huuhtoutumista vesistöön. Hakkuutähteiden korjuu harkitaan kuitenkin kohteen ravinnetalouden mukaan, sillä se köyhdyttää metsämaata.
Maanpintaa voimakkaasti rikkovat, pintavesiä ohjailevat tai uudistusalaa kuivattavat maanmuokkausmenetelmät vaativat yleensä vesiensuojelutoimenpiteitä. Esimerkiksi ojitusmätästys on verrattavissa ojien kunnostamiseen, joten siinä on suositeltavaa soveltaa samoja vesiensuojelumenetelmiä kuin ojien kunnostamisessa. Ojitusilmoitus tulee tehdä, jos ojitusmätästysalue on suuri, maaperä on eroosioherkkää tai toimenpidealue on lähellä vesistöä, happamalla sulfaattimaalla tai pohjavesialueella.
Lisätietoa ojitusilmoituksesta: [Lain vaatimukset vesiensuojelussa.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/vesiensuojelu-metsataloudessa/toteutus#section-1093)

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Metsänomistajan tavoitteiden vaikutus vesiensuojelun toteutukseen

Metsänomistaja päättää, minkä tasoista vesiensuojelua ja vesielinympäristöjen turvaamista metsätilalla toteutetaan. Vesistöhaittojen ehkäisyä, vesiensuojelua sekä vesielinympäristöjen huomioimista tulee kuitenkin aina tehdä vähintään [lakien](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/vesiensuojelu-metsataloudessa/toteutus#section-1093) vaatimalla tavalla. Mikäli metsänomistaja on mukana PEFC- tai FSC-metsäsertifioinnissa, tulee noudattaa myös niiden vaatimuksia. Metsänomistaja voi turvata vesien hyvää tilaa myös vähimmäisvaatimuksia tehokkaammilla toimilla.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Metsänomistajan tavoitteiden vaikutus vesiensuojelun toteutukseen

##  [Metsänomistajan tavoitepainotus ohjaa vesiensuojelun toteutusta esimerkiksi vesien suojavyöhykkeiden suunnittelussa. ](/fi/node/1691)

Table
| Tavoitepainotus | Kuvaus |
| --- | --- |
| Talous | Metsänomistaja toteuttaa metsänkäsittelyn yhteydessä vesiensuojelua vähintään lakien ja mahdollisen metsäsertifioinnin vaatimusten mukaisesti. |
| Luonto | -Metsänomistaja voi vahvistaa vesiensuojelua ja turvata vesielinympäristöjä sekä metsälajien kulkuyhteyksiä jättämällä vesistön varrelle kohteen ominaispiirteiden mukaan vaihtelevan levyisen, mutta vähimmäisvaatimusta selvästi leveämmän (> 15–30 m), suojavyöhykkeen.-15–30 metrin levyinen suojavyöhyke ehkäisee vesistöhaittoja kapeampaa vyöhykettä tehokkaammin ja hyödyttää samalla enemmän vesi- ja metsäluonnon monimuotoisuutta. Suojavyöhykettä voidaan myös käsitellä eri tavoin eri kohdissa. Esimerkiksi 30 m suojavyöhykkeellä voidaan jättää vesistön viereinen 15 m käsittelemättä ja tehdä viereisellä 15 m hakkuu poimintahakkuuna. Poimintahakkuilla puustoa voidaan ohjata kohti lehtipuuvaltaista, eri-ikäisrakenteista ja lahopuuta sisältävää sekametsää.-Vesiensuojelun ja luonnonhoidon tavoitteita voidaan yhdistää esimerkiksi rajaamalla säästöpuuryhmät vesistöjen varsille, käsittelemättömien suojavyöhykkeiden yhteyteen. |
| Virkistys | -Virkistyskäyttöä painottava metsänomistaja voi jättää kohteen ominaispiirteiden mukaan vaihtelevan levyisen, mutta vähimmäisvaatimusta selvästi leveämmän (> 15–30 m), suojavyöhykkeen.-Leveämmällä suojavyöhykkeellä voidaan vähentää metsänkäsittelyn haittoja esimerkiksi taimenelle ja muille purokaloille. Puustoinen suojavyöhyke vesistön varrella voi lisätä myös metsän virkistysarvoa. Myös riista hyötyy tiheästä pensaskerroksesta. Toisaalta maiseman avaaminen vesistöön voi vaatia kapeampaa suojavyöhykettä tai poimintahakkuita vyöhykkeellä. |
| Ilmastonmuutoksen hillintä | -Ilmastonmuutoksen hillintää painottava metsänomistaja voi päättää jättää suojavyöhykkeellä olevan puuston ja lahopuun pysyvästi metsään. |

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Metsätaloudessa käytettävät vesiensuojeluratkaisut

Vesien ja vesielinympäristöjen turvaamiseksi voidaan hyödyntää erilaisia vesiensuojelurakenteita ja -ratkaisuja keinoja ja sekä niiden yhdistelmiä. Toimenpiteiden valinnalla ja niiden huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella voidaan vähentää olennaisesti metsänkäsittelyn ympäristövaikutuksia. Valintaan vaikuttavat muun muassa metsänomistajan tavoitepainotukset, metsätilan rakenne ja toimenpidealueen ominaisuudet. Usein hyvään tulokseen päästään eri toimenpiteitä yhdistelemällä ja tarkastelemalla metsätilalla vesiensuojelua kokonaisuutena. Valintaan vaikuttavat muun muassa metsänomistajan tavoitepainotukset, metsätilan rakenne ja toimenpidealueen ominaisuudet.
Kivennäismailla tärkein vesiensuojelurakenne on suojavyöhyke. Veden laadun turvaamisen lisäksi suojavyöhykkeet ovat avainasemassa vesielinympäristöjen monimuotoisuuden turvaamisessa. Lisäksi niillä on merkitystä maisemalle, metsäluonnonhoidolle ja eläinten ekologisina käytävinä metsiköiden välillä.
Lisätietoa: [Suojavyöhykkeet ja rantametsät.](/fi/toimenpiteet/suojavyohykkeet-ja-rantametsat)

Turvemailla toimittaessa ja erityisesti ojien kunnostuksen yhteydessä on huolehdittava vesiensuojelusta erilaisia vesiensuojelurakenteita ja -ratkaisuja ja niiden yhdistelmiä hyödyntäen.
Lisätietoa menetelmistä: [Vesiensuojelurakenteet ja -ratkaisut.](/fi/toimenpiteet/vesiensuojelurakenteet-ja-ratkaisut)
Suojavyöhykkeiden lisäksi kaikissa metsätalouden toimenpiteissä voidaan hyödyntää valuma-aluesuunnittelua ja toimenpiteen ajankohdan valintaa vesien hyvän tilan ylläpitämiseksi.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Metsätaloudessa käytettävät vesiensuojeluratkaisut

##  [Metsätalouden toimenpiteissä suositeltavat vesiensuojelumenetelmät ](/fi/node/1692)

Table
| SUUNNITTELUN VALINNAT | Hakkuut | Ojitus-mätästys | Navero- mätästys | Äestys, laikutus, kääntö- mätästys | Kantojen nosto | Ojien kunnos-taminen | Lannoitus | Kulotus |
| --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- |
| Valuma-aluesuunnittelu | x | x | x | x | x | x | x | x |
| Kohdevalinta |   |   |   |   | x | x | x | x |
| Menetelmävalinta | x | x | x | x |   |   |   |   |
| Toteutusajankohta | x | x | x | x | x | x | x | x |
| Toteutuksen jaksotus ---usealle vuodelle | x |   |   |   |   | x |   |   |
| Kaivu- ja muokkaus- ---syvyyden säätö |   | x | x | x |   | x |   |   |
| RAKENTEET JA RATKAISUT |   |   |   |   |   |   |   |   |
| Perkaus- ja kaivukatkot |   | x | x |   |   | x |   |   |
| Suojavyöhykkeet | x | x | x | x | x | x | x | x |
| Laskeutusaltaat * |   | x |   |   |   | x |   |   |
| Pohja-, säätö- ja settipadot |   | x |   |   |   | x |   |   |
| Pintavalutuskentät |   | x |   |   |   | x |   |   |
| Kosteikot |   | x |   |   |   | x |   |   |
| Vedenpalautus suojelusuolle |   | x |   |   |   | x |   |   |
| Lietekuopat ** |   | x | x |   |   | x |   |   |
| Kaksitasouomat*** |   | x |   |   |   | x |   |   |
**\*** Soveltuu kohteille, missä pohjamaalaji on keskikarkeaa tai karkeaa kivennäismaata.

**\*\*** Menetelmän tehosta ei ole tutkimusnäyttöä. Suositellaan käytettäväksi vain karkeiden ja keskikarkeiden maalajien alueilla, koska voi lisätä eroosiota.
**\*\*\*** Menetelmän tehosta metsätalouden vesiensuojelussa ei ole tutkimusnäyttöä. Hyödyntämisessä suositellaan kohteen tarkkaa harkintaa, suunnittelua ja toteutusta.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Valuma-aluesuunnittelu metsätalouden vesiensuojelussa

Vesiensuojelurakenteiden ja vesiensuojelutoimenpiteiden suunnittelu perustuu pääsääntöisesti vesimääriin. Valuma-alueella tarkoitetaan sitä aluetta, jolta pintavesi kerääntyy tarkasteltavaan pisteeseen tai yksittäiselle vesiensuojelurakenteelle. Metsätilan läpi virtaavan puron valuma-alue voi siis olla huomattavasti laajempi kuin varsinaisesti käsiteltävän alueen koko. Valuma-alueelta vesistöihin virtaava vesi kytkee toisiinsa metsät, pellot ja rakennetut alueet.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Valuma-aluesuunnittelu metsätalouden vesiensuojelussa

**Valuma-aluesuunnittelu on kokonaisvaltaista vesienhallintaa**

Valuma-alueen vesiensuojelun tavoitteena voi olla esimerkiksi alapuolisen vesistön erinomaisen tai hyvän tilan säilyttäminen tai heikomman tilan parantaminen, vesistöjen virkistyskäyttö (esim. kalastus), luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen tai tulvasuojelu.
Kun valuma-aluetta tarkastellaan kokonaisuutena, voidaan ottaa huomioon sekä alueen luonnon että vesistön käytön eri tarpeet. Suunnittelussa tavoitellaan useamman maanomistajan yhteishankkeita. Tämä mahdollistaa vesiensuojeluratkaisujen sijoittamisen kuormituksen kannalta tärkeimmille alueille, vesiensuojelun toimenpiteiden suunnitelmallisen toteutuksen ja yhteistyön koordinoinnin alueen maanomistajien ja toimijoiden kesken.

Osana metsäsuunnittelua valuma-aluesuunnittelulla voidaan esimerkiksi:
1 \) tunnistaa alueen riskikohteet (jotka aiheutuvat esimerkiksi metsä- ja maatalouden yhteisvaikutuksesta),
2 \) suunnitella vesiensuojelutoimenpiteet ja
3 \) kohdentaa niitä alueille, joilla toimenpiteiden vaikuttavuus on suurin. Näin voidaan vähentää vesistöhaittoja kustannustehokkaasti.
Lisätietoa valuma-aluesuunnittelun eduista: [Maa- ja metsätalouden vesienhallinta.](https://www.vesi.fi/teemasivu/maa-ja-metsatalouden-vesienhallinta/#collapse-69469453)
Valuma-aluesuunnittelussa huomioidaan esimerkiksi seuraavia asioita valuma-alueella:

- kuormituslähteet
- maastonmuodot (topografia) ja korkeuserot
- maalajit
- eri maankäyttömuodot (esim. maatalous, metsätalous, asuminen)
- vesienhallinnan haasteet
- arvokkaat alueet, suojelualueet, metsälakikohteet
- vesistöjen ja pienvesien ominaisuudet ja herkkyys muutoksille
- tulvakohdat ja vetisyys.
Suunnittelun alussa selvitetään valuma-alueen pinta-ala, alueen maankäyttömuodot ja maanomistussuhteet. Paikkatietoaineistojen ja maastokäyntien avulla selvitetään valuma-alueen suurimmat kuormituslähteet ja suunnitellaan toimenpiteet, joiden avulla valuma-alueelta huuhtoutuvan kuormituksen määrää voidaan rajoittaa.
Toimenpiteiden kohdentamiseksi selvitetään:

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Valuma-aluesuunnittelu metsätalouden vesiensuojelussa

**Alueellinen yhteistyö on keskeistä toteutuksen onnistumisessa**

- missä on suurin kuormitus
- missä saadaan tehokkaimpia vesiensuojeluratkaisuja käyttöön ja
- ketkä maanomistajista ovat halukkaita tekemään tarvittavat toimenpiteet.
Vesiensuojeluratkaisujen suunnittelussa huomioidaan mahdollisuudet vesien pidättämiseen alueella ja luonnonmukaisten vesiensuojeluratkaisujen, kuten kosteikkojen ja pintavalutuksen hyödyntäminen. Samalla tutkitaan myös mahdollisuus johtaa tai palauttaa vesiä pintavaluntaan soille (suojelusuot, kitu- ja joutomaat). Valuma-aluesuunnittelua voidaan soveltaa niin yksityismetsissä, yhtiöiden, yhteisöjen kuin valtion alueilla.

Lisätietoa valuma-alue suunnittelusta ja sen työkaluista: [Yhteistoiminnan kehittäminen valuma-aluesuunnittelussa.](<https://storymaps.arcgis.com/stories/a066656a680f401388885fed25a91f39 >)

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Vesielinympäristöt ovat tärkeä osa metsäluonnon monimuotoisuutta

Erilaisia vesielinympäristöjä ovat esimerkiksi purojen, lähteiden ja pienten lampien ympäristöt. Rantametsien olosuhteet ja lajisto poikkeavat yleensä selvästi ympäröivästä metsästä. Erityisesti virtaavien vesien lähiympäristöt ovat monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita.
Vesielinympäristöt ovat tärkeitä sekä maalla että vedessä eläville lajeille. Esimerkiksi puron varressa kasvava varjostava puusto ja kasvillisuus ylläpitävät puron pienilmastoa ja vesieliöille sopivaa veden lämpötilaa. Rantametsät vähentävät myös eroosiota ja ravinteiden huuhtoumista veteen. Puiden neulas- ja lehtikarike ovat tärkeää ravintoa purokaloille ja muille eliöille. Myös rantametsistä veteen kaatuvilla puunrungoilla on tärkeä merkitys vesieliöille: ne toimivat piilopaikkoina ja ravinnonlähteinä.
Pienvesillä (purot, norot, lähteet, lähteiköt, pienet fladat ja kluuvijärvet) on suuri merkitys veden kiertokululle metsistä suurempiin vesistöihin. Pienvedet vaikuttavat myös laajemmin eri ekosysteemien toimintaan kytkemällä erilaiset ympäristöt toisiinsa.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Lain vaatimukset vesiensuojelussa

**Metsälaki**

Metsälaki (1093/1996), vesilaki (587/2011), luonnonsuojelulaki (9/2023), ympäristönsuojelulaki (527/2014) ja laki vesien ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) ohjaavat metsätalouden vesiensuojelua ja vesielinympäristöjen turvaamista. Tästä syystä ei ole katsottu tarpeelliseksi tehdä asiaa koskevaa päällekkäistä erillislainsäädäntöä metsätaloutta varten.
Metsälaki velvoittaa säilyttämään luonnontilaisten tai luonnontilaisen kaltaisten lähteiden, norojen, purojen sekä enintään 0,5 ha suuruisten lampien välittömien lähiympäristöjen ominaispiirteet (10 §).

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Lain vaatimukset vesiensuojelussa

**Vesilaki**

Lisätietoa: [Suosituksia lain tulkitsemiseen ja kohteiden tunnistamiseen, Metsäkeskus.](https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/metsalain-10-pykalan-kohteiden-tulkintasuositus.pdf)
Metsälain erityisen tärkeissä elinympäristöissä voidaan tehdä varovaisia hoitotoimenpiteitä, joissa elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään tai niitä vahvistetaan. Toimenpiteissä on säilytettävä elinympäristölle erityinen vesitalous, puuston rakenne, vanhat ylispuut, kuolleet ja lahot puut sekä otettava huomioon muu kasvillisuus ja maaperä.

Vesilain tavoitteena on parantaa vesiympäristöjen tilaa (1. luku, 1 §). Vesilakia sovelletaan metsätalouden osalta erilaisten vesiympäristöön vaikuttavien toimenpiteiden yhteydessä. Tällöin tarkastellaan muun muassa luvanvaraisuutta.
- Vesilaki kieltää luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantamisen (2. luku, 11 §).
- Vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos aiheuttaa esimerkiksi luonnon tai sen toiminnan vahingollista muuttumista, taikka vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista, tai vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen (3. luku, 2 §).
Vesilaissa purolla tarkoitetaan sellaista virtaavan veden vesistöä, jonka valuma-alue on alle 100 km2. Norolla tarkoitetaan sellaista puroa pienempää vesiuomaa, jonka valuma-alue on vähemmän kuin 10 km2 ja jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalankulku ole merkittävässä määrin mahdollista.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Lain vaatimukset vesiensuojelussa

**Vesilaki edellyttää ilmoituksen tekemistä ojituksesta**

Vesilaki suojelee pienvesikohteen (puro, noro, lähde, lampi, kluuvi, flada) luonnontilaisuutta, kun taas metsälaki suojelee uoman luonnontilaista tai sen kaltaista lähiympäristöä. Lainsäätäjän tavoitteena on ollut, että nämä kaksi lakia täydentävät toisiaan.
Esimerkiksi noron välitön lähiympäristö ei ole metsälain mukainen kohde, jos se ei täytä puuston luonnontilaisuuteen liittyvää vaatimusta. Kuitenkin, jos itse noro on luonnontilainen tai sen kaltainen, sen luonnontilan vaarantaminen on vesilain mukaan kielletty. Tällöin noron lähiympäristön puuston hakkuissa on toimittava siten, että pienvesikohteen luonnontila ei vaarannu. Metsätalouden toimenpiteissä noron luonnontila saattaa vaarantua esimerkiksi uoman päälle tehdyn ajouran seurauksena.

Vesilaki edellyttää, että muusta kuin vähäisestä ojien kunnostamisesta tai uudisojituksesta sekä muista, esimerkiksi metsäautoteiden yhteyteen tehtävistä ojituksista, on tehtävä ilmoitus Lupa- ja valvontavirastoon 60 vrk ennen ojitukseen ryhtymistä. Ojitusilmoituksella varmistetaan, että ojituksessa noudatetaan ympäristölainsäädäntöä. Vesiensuojelusuunnitelmassa on yleensä ojitusilmoituksessa vaadittavat tiedot.
Ojituksen vähäisyys ei riipu ojitusalueen koosta, vaan toimenpiteen oletetuista vaikutuksista. Ilmoitus on tehtävä aina, jos:
- toimenpiteen voidaan olettaa vaikuttavan haitallisesti vesistöön tai muihin luontoarvoihin
- vastaanottava vesistö on lohikalakanta-aineistoon kuuluva vesistö tai
- ojitusalue sijaitsee pohjavesialueella tai happamilla sulfaattimailla tai suojelusuon vieressä.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Lain vaatimukset vesiensuojelussa

**Myös laki vesien- ja merenhoidosta ohjaa metsätalouden vesiensuojelua**

Myös ojan kunnossapidosta (säännöllinen kasvillisuuden ja liettymien poisto) on ilmoitettava, jos ojan voidaan katsoa muuttuneen vesilain mukaiseksi, luonnontilaisen kaltaiseksi uomaksi. Ilmoitus kannattaa tehdä aina, jos on epävarma vaikutuksista ja ilmoituksen tarpeellisuudesta. Hankkeen toteuttaja on vastuussa mahdollisista haitoista.
Laki vesien- ja merenhoidosta ei sisällä suoria vaatimuksia metsänkäsittelyyn, mutta metsätalouden toimenpiteillä on vaikutuksia lain toteutumiseen ja vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseen. Vesienhoidossa arvioidaan (1) pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila ja (2) pohjavesien kemiallinen ja määrällinen tila. Tavoitteena on estää vesien tilan heikkeneminen ja saattaa ne hyvään tilaan vuoteen 2027 mennessä.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Lain vaatimukset vesiensuojelussa

**Luonnonsuojelulaki**

Lisätietoa:
- [Vesienhoidon suunnittelu, Ympäristöhallinto](https://www.ymparisto.fi/fi-fi/vesi/vesiensuojelu/Vesienhoidon_suunnittelu_ja_yhteistyo)
- [Pintavesien tila kartalla: vesi.fi -karttapalvelu](https://www.vesi.fi/karttapalvelu/)
- [Lisätietoa pintavesistä, Ympäristöhallinto](https://www.ymparisto.fi/pintavesientila)
- [Pohjavesien tila kartalla, vesi.fi -karttapalvelu](https://www.vesi.fi/karttapalvelu/)
- [Lisätietoa pohjavesistä, Ympäristöhallinto](https://www.ymparisto.fi/pohjavesi)

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Lain vaatimukset vesiensuojelussa

**Ympäristönsuojelulaki**

Luonnonsuojelulain kytkös metsätalouteen liittyy erityisesti Natura 2000-verkoston luontotyyppien ja luontoarvojen säilyttämiseen. Esimerkiksi kun vesiä johdetaan ojien kunnostusalueelta, on huolehdittava, että luonnonsuojelulain mukaisesti suojeltujen vesistöjen, soiden ja luontotyyppien luontoarvoja tai vesitaloutta ei vaaranneta.
Ympäristönsuojelulaissa on metsätaloutta koskevia periaatteita haittojen ennaltaehkäisyyn ja vähentämiseen. Laissa on kuvattu varovaisuus-, huolellisuus-, ja aiheuttamisperiaatteet sekä parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) käyttötarpeen periaatteet. Ympäristönsuojelulain mukaan toimijan tulee olla selvillä toimintansa mahdollisesti aiheuttamista ympäristövaikutuksista ja torjua pilaantumista.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Pohjavesialueet metsätalouden vesiensuojelun näkökulmasta

Suomessa on noin 6 000 luokiteltua pohjavesialuetta, joissa on arvioitu muodostuvan noin seitsemän miljoonaa kuutiota pohjavettä vuorokaudessa. Näiden alueiden vesien laadun suojelemiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Pohjavesialueiden rajaus ja luokituksen ajantasaisuus tarkistetaan tarvittaessa Lupa- ja valvontavirastosta tai ympäristöhallinnon paikkatietopalvelusta. Kaikilla pohjavesialueilla toimittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ettei aiheuteta pohjaveden pilaantumista eikä pohjaveden haitallista purkautumista.
Metsikön sijainti pohjavesialueella ei rajoita puuston käsittelyä. Hakkuissa ja muissa metsätalouden toimenpiteissä tulee kuitenkin noudattaa pohjavesien määrän ja hyvän laadun turvaavia suosituksia. Esimerkiksi maanmuokkaus suositellaan toteutettavaksi pohjavesialueella kevennettynä. Myös ojien kunnostaminen voi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia pohjaveden määrään tai laatuun, jonka vuoksi kunnostuksen huolellinen suunnittelu sekä ojitusilmoituksen tekeminen ovat pohjavesialueilla tärkeitä. Näin vältetään rikkomasta vesilain (587/2011) pohjaveden muuttamiskieltoa ja ympäristönsuojelulain (527/2014) pohjaveden pilaamiskieltoa.

Lisätietoa: [Pohjavesialueet vesiensuojelussa.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/vesiensuojelu-metsankasittelyssa#section-p2872)

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Pohjavesialueiden luokittelu

Pohjavesialueet on luokiteltu vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden ja suojelutarpeen perusteella luokkiin 1, 1E, 2, 2E ja E.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Pohjavesialueiden luokittelu

##  [Pohjavesialueluokat](/fi/node/1695)

Table
| 1-luokka  | Vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesialueet.  |
| 2-luokka  | Muut vedenhankintakäyttöön soveltuvat pohjavesialueet.  |
| E-luokka  | Pohjavesialueet, joiden pohjavedestä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen, muun lainsäädännön suojelema merkittävä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen.  ---Mikäli 1- tai 2-luokan pohjavesialueeseen liittyy muun lainsäädännön suojelema, merkittävä pohjavedestä suoraan riippuvainen pintavesiekosysteemi (esim. lähdepuro tai lähdelampi) tai maaekosysteemi (esim. lähde tai lähdevaikutteinen suo), käytetään lisäksi E-merkintää (1E tai 2E).    |

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sertifioinnin vaatimukset pohjavesialueilla

Metsäsertifioinnin piirissä olevilla hakkuualueilla tulee noudattaa metsäsertifikaattien ohjeistusta pohjavesialueilla toimimisesta.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sertifioinnin vaatimukset pohjavesialueilla

##  [Sertifioinnin vaatimukset pohjavesialueilla](/fi/node/1696)

Table
| Toimenpiteen kuvaus sertifioinnissa  | Pohjavesialue/luokka  |
| --- | --- |
| PEFC   ---- Kemiallisten kasvinsuojeluaineiden ja lannoitteiden käyttö on kiellettyä. Turvemaiden tuhkalannoitus on sallittua, mikäli se ei vaaranna pohjaveden laatua. Tuhkalannoitteiden, joihin on lisätty booria, käyttö pohjavesialueilla on kielletty.  ---- Kantojen korjuu on kiellettyä.  ---- Lisäksi metsänomistajilla ja metsäorganisaatioilla tulee olla käytössään tai saatavilla luokiteltujen pohjavesialueiden sijaintitiedot.  ---FSC  ---- Kantojen korjuu on kiellettyä.   ---- Typpipitoisia lannoitteita ei tule käyttää.   ---- Pidättäydytään tekemästä: ojien kunnostaminen ja täydennysojitus, lannoitus (ei koske juurikäävän torjuntaa urealla), kemiallisten torjunta-aineiden käyttö, kulotus. Kulotuksia voidaan toteuttaa ympäristöviranomaisen luvalla.   ---- Polttoaine- ja öljysäiliöitä, muita kemikaaleja ja ongelmajätteitä ei saa varastoida edes väliaikaisesti pohjavesialueille.   ---- Lisäksi pohjavesialueet on oltava tiedossa ja merkitty metsäsuunnitelmaan.  | 1- ja 2-luokan pohjavesialueet   |
| PEFC   ---- Kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttö on kiellettyä.  ---- Lannoitus on sallittua, mikäli se ei vaaranna E-luokitukseen johtanutta pohjavedestä riippuvaista pintavesi- tai maaekosysteemiä.  ---- Lisäksi metsänomistajilla ja metsäorganisaatioilla tulee olla käytössään tai saatavilla luokiteltujen pohjavesialueiden sijaintitiedot.  ---FSC  ---- Katso 1- ja 2-luokan pohjavesialueita koskevat vaatimukset. | E-luokka  |

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sanasto

**Eroosio**

Elinympäristö eli habitaatti tarkoittaa eri ympäristötekijöiden – kuten ilmaston, maastonmuotojen ja kasvualustan ominaisuuksien – muodostamaa kokonaisuutta, jossa erilaiset lajit elävät. Esimerkiksi vesielinympäristö voi muodostua purouomasta ja sen välittömästä lähiympäristöstä, sekä niissä elävistä lajeista.
Eroosiota eli maanpinnan kulumista tapahtuu etenkin veden vaikutuksesta, esimerkiksi lumien sulamisen ja vesisateiden yhteydessä. Eroosioon kuuluu maa-aineksen liikkeelle lähtö (huuhtoutuminen) ja kulkeutuminen. Eroosion määrään vaikuttavat esimerkiksi maalaji, maanpinnan laatu ja käsittely, rinteen pituus ja kaltevuus, maan vedenläpäisykyky ja liikkuvan veden määrä. Metsätalous aiheuttaa eroosiota epäsuorasti, kun maanpintaa sitovaa pintakasvillisuutta ja humuskerrosta poistetaan tai pintavesien kulkureittejä muutetaan.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sanasto

**Happamat sulfaattimaat**

Flada on maankohoamisen seurauksena merestä irti kuroutuva murtovesiallas, jolla on vielä kapea yhteys mereen. Ajan myötä flada muuttuu kluuviksi, jolla ei ole meriyhteyttä.
Happamat sulfaattimaat ovat sulfidipitoisia maakerroksia, joita esiintyy alavilla rannikoilla, erityisesti Pohjanlahden rannikolla. Kun pohjavedenpinta laskee esimerkiksi maan kohoamisen tai ojitusten seurauksena, maaperässä olevat rikkiyhdisteet hapettuvat muodostaen sulfaatteja. Samalla muodostuu rikkihappoa. Happamuus liuottaa maaperästä alumiinia, rautaa ja raskasmetalleja, jotka voivat huuhtoutua sadeveden mukana ja aiheuttaa esimerkiksi pohjaveden happamoitumista.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sanasto

**Humus**

Happamoituminen tarkoittaa, että järven, metsämaan tai muun elinympäristön kyky neutraloida happoja vähenee. Happamoitumisen seurauksena järviveden, ojan tai maaveden pH laskee eli vesi muuttuu happamammaksi. Tämä muuttaa eliöiden elinoloja niin, että osa lajeista saattaa hävitä.
Humusta syntyy, kun kuolleet kasvinosat hajoavat epätäydellisesti maan tai turpeen pinnalla. Muun muassa orgaanista hiiltä ja rautaa sisältävät humusaineet voivat olla vedessä liuenneina tai kevyinä mikroskooppisina hiukkasina. Ojitus, avohakkuut ja maanmuokkaus lisäävät humuksen kulkeutumista vesistöihin. Humusta esiintyy erityisesti turvemaiden lähivesissä, ja se värjää monet Suomen sisävedet ruskeaksi. Humuksesta johtuva veden tummuminen vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi veden lämpötilaan, happamuuteen ja happiolosuhteisiin.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sanasto

**Kaksitasouoma**

Kaivukatko (tai perkauskatko) on ojan osa, joka on jätetty ojaa kunnostaessa avaamatta. Kaivukatko hidastaa veden virtausnopeutta ja siten vähentää eroosiota ojassa sekä pidättää ojien kunnostamisessa liikkeelle lähtenyttä kiintoainetta. Se myös vähentää eroosiota kaivukatkon alueella.
Kaksitasouoma koostuu syvemmästä uomasta (alivesiuomasta) sekä sitä molemmin puolin tai toiselta puolelta reunustavasta tulvatasanteesta. Alivesiuoma säilyy vetisenä läpi vuoden. Tulvatilanteessa vesi nousee hallitusti tulvatasanteille. Kaksitasouoma hillitsee tulvia, parantaa veden laatua ja kohentaa luonnon tilaa.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sanasto

**Kluuvi**

Kiintoaine tarkoittaa vedessä olevia kiinteitä hiukkasia, kuten savea, hiesua tai turvetta, tai toisinaan myös hiukkasmaista orgaanista hiiltä. Kiintoaine aiheuttaa vedessä sameutta, jota voidaan mitata. Metsätaloudessa kiintoainetta voi huuhtoutua vesiin esimerkiksi maanpinnan rikkoutumisesta maanmuokkauksessa ja vesistöjen läheisyyteen tulleista ajourapainumista sekä ojista.
Kluuvi on merestä irti kuroutunut lahti, jonka yhteys mereen on katkennut. Kluuvi muuttuu ajan myötä makeavetiseksi kluuvijärveksi.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sanasto

**Kosteikko**

Kokoojaoja on oja, johon sarkaojien tai salaojien tuomat vedet johdetaan. Kokoojaojaan voidaan tehdä vesiensuojelurakenteita, esimerkiksi ojien kunnostamisen yhteydessä.
Kosteikko on yleisnimitys luontotyypeille, jotka ovat suuren osan vuodesta veden peitossa ja muinakin aikoina kosteita ja joissa on vesi- ja kosteikkokasvillisuutta. Kosteikon perustaminen on yksi vesiensuojelun menetelmistä. Kosteikoilla on sekä monimuotoisuus-, vesiensuojelu- että virkistysarvoja.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sanasto

**Laskeutusallas**

Kuormitus tarkoittaa vesistöön kulkeutuvien aineiden (kiintoaineet, ravinteet jne.) määrää. Esimerkiksi typpikuormitus tarkoittaa valuma-alueelta ja ilmasta vesistöön tulevien typpiyhdisteiden määrää. Kuormitus jaetaan usein hajakuormitukseen ja pistekuormitukseen. Metsätaloudesta syntyvä vesistökuormitus on hajakuormitusta, ja se voidaan jakaa ravinne-, kiintoaines-, humus-, metalli- ja happamuuskuormitukseen. Osa vesiin kulkeutuvasta ainemäärästä on ns. luonnonhuuhtoumaa, joka on tarpeellista vesielämälle.
Laskeutusallas on laskuojan yhteyteen kaivettu allas, johon yläpuolisen valuma-alueen vesiä ohjataan. Laskeutusaltaan tarkoitus on vähentää veden kiintoainesta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Laskeutusaltaassa veden virtausnopeus hidastuu, jolloin kiintoaines laskeutuu pohjaan. Laskeutusaltaan oikea mitoitus on tärkeää. Liian pienessä altaassa veden virtausnopeus ei hidastu riittävästi ja altaassa voi tapahtua syöpymistä, joka pahimmillaan lisää kuormitusta.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sanasto

**Liettyminen**

Lietekuoppa on ojien kunnostamisen yhteydessä toteutettava vesiensuojelurakenne. Se on sarkaojan levennetty ja syvennetty osa, tilavuudeltaan 1–2 m³. Lietekuoppa kerää ojituksen yhteydessä liikkeelle lähtevää kiintoainetta ja vähentää sen kulkeutumista alapuoliseen vesistöön. Lietekuoppien tehosta on vain vähän tutkimusnäyttöä ja niitä tulisikin käyttää vain rajoitetusti. Kivennäismaapohjaisten ojien lietekuopista ei ole lainkaan tutkimustuloksia.
Liettymistä tapahtuu esimerkiksi metsätalousojan eroosion seurauksena, kun ojien pohjalta ja luiskista irronnutta ja virtaavan veden mukana kulkeutunutta ainesta kasautuu ojan tai vesistön pohjalle veden virtausnopeuden hidastuessa.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sanasto

**Lähteikkö**

Lähteellä tarkoitetaan pohjaveden geomorfologista muodostumaa, joka syntyy, kun pohjaveden pinta leikkaa maanpinnan tason.
Lähteikkö tarkoittaa yhtenäistä lähdevaikutteista aluetta, johon voi sisältyä avovetisiä lähteensilmäkkeitä, lähdepuroja ja -noroja sekä tihkupintoja.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sanasto

**Noro**

Poikkeuksellista happamuutta voi esiintyä sulfaattimaiden lisäksi myös mustaliuskeita sisältävillä alueilla. Mustaliuskeen rapautuessa voi vapautua rikkiä ja muita haitallisia aineita. Rapautumisesta syntyviä haitallisia aineita voi olla myös esiintymän läheisessä maaperässä, jolloin maaperä käyttäytyy kuten happamat sulfaattimaat. Mustaliuskepitoisia kallioita on eniten Itä-Suomessa ja Kainuussa sekä Hämeessä. Mustaliuskealueilta tutkittua tietoa on vähän.
Noro määritellään vesilaissa sellaiseksi puroa pienemmäksi vesiuomaksi, jonka valuma-alue on alle kymmenen neliökilometriä ja jossa ei virtaa jatkuvasti vettä eikä kalankulku ole merkittävässä määrin mahdollista. Tulkinta tehdään aina tapauskohtaisesti.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sanasto

**Pienvesi**

Ojien kunnostamisella (aiemmin kunnostusojitus) tarkoitetaan etenkin metsätalouskäytössä olevien turvemaiden vanhojen ojien perkausta. Ojien kunnostamisen tavoitteena on ylläpitää tai lisätä puuston kasvua laskemalla alueen pohjavedenpinnan tasoa.
Pienvesiä ovat purot, lammet, norot, ojat ja lähteet sekä pienet kluuvijärvet ja fladat. Pienvedet ylläpitävät erityistä pienilmastoa niiden rantavyöhykkeillä ja ne ovat merkittäviä elinympäristöjä sekä maalla että vesistöissä eläville lajeille.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sanasto

**Pohjavesi**

Pintavalutus on valuma-alueelta tulevien vesien käsittelymenetelmä, jossa vesi valutetaan kaltevaa kasvipeitteistä maanpintaa pitkin kohti vastaanottavaa vesistöä tai uomaa.
Pohjavesi tarkoittaa kaikkea maanpinnan alla olevaa vettä, joka täyttää avoimet tilat maa- ja kallioperässä. Pohjavettä syntyy, kun sade- tai pintavesi imeytyy maakerrosten läpi tai virtaa kallioperän rakoihin.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sanasto

**Puro**

Pohjavesialue on ympäristönsuojelulaissa määritelty geologisin perustein rajattavissa olevaksi maaperän muodostumaksi tai kallioperän vyöhykkeeksi, joka mahdollistaa merkittävän pohjaveden virtauksen tai vedenoton.
Puro määritellään vesilaissa jokea pienemmäksi virtaavan veden vesistöksi, jonka valuma-alue on alle 100 neliökilometriä, jossa on jatkuva veden virtaus ja kalan kulku on mahdollista. Purossa on vettä ympäri vuoden, mikä erottaa sen norosta. Purotkin voivat kuitenkin pitkinä hellejaksoina kuivua kokonaan. Aiemman metsätalouskäytön myötä purot voivat olla myös ojamaisia, pohjaltaan tasaisia ja perattuja. Tulkinta tehdään aina tapauskohtaisesti.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sanasto

**Suojavyöhyke**

Ravinnekuormitus tarkoittaa vesistöön tulevien ravinteiden, pääasiassa typen ja fosforin määrää. Metsätaloudessa vesistöihin voi tulla ravinnekuormitusta esimerkiksi päätehakkuista, lannoituksesta sekä ojitetuilta alueilta. Liika ravinnekuormitus aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä.
Suojavyöhykkeellä (myös suojakaista) tarkoitetaan vesistön ja hakkuualueen väliin jätettyä kaistaa, jossa tehdään vain vähän tai ei ollenkaan metsätaloustoimenpiteitä. Suojavyöhykkeellä säilytetään rikkoontumaton maanpinta, pysyvä kasvipeite ja/tai puusto. Suojavyöhykkeen tarkoitus on vähentää eroosiota sekä ravinteiden kulkeutumista vesiin, suojata uomaa ja rantavyöhykettä kulumiselta sekä ylläpitää mikroilmastoa ja maaperän kosteusoloja. Suojavyöhyke ylläpitää luonnon monimuotoisuutta ja lajirunsautta sekä vyöhykkeellä että vesistössä.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sanasto

**Valuma-alue**

Tihkupinta on maa-alue, josta pohjavesi tihkuu maanpinnalle ilman selvää purkautumisallasta tai muuta avovesipintaa.
Alue, jolta sadevesi ohjautuu vesistöön maanpinnan muotojen ohjaamana, on kyseisen vesistön valuma-alue.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sanasto

**Vesien viivyttäminen**

Vettyminen tarkoittaa niin merkittävää pohjavedenpinnan nousua, että se muuttaa pintakasvillisuutta ja vaikuttaa puuston kasvuun.
Viivyttäminen (tai viivytys) on vesienhallinnassa käytetty termi. Viivyttämisen tavoite on viivyttää vesiä valuma-alueella pidempään niin, että alapuolisten ojien ja vesistöjen virtaamat tasoittuvat.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## Sanasto

**Virtaama**

Virtaama tarkoittaa vesimäärää, joka kulkee esimerkiksi uoman poikkileikkauksen tai jonkin vesistöalueen läpi tietyssä ajassa.

# Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

## \[H2\]

**Lue lisää samasta aiheesta**: Metsätilan hoito | [**Metsien kestävä hoito ja käyttö**](/fi/kategoriat/metsien-kestava-hoito-ja-kaytto)

Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen 

Luonnonsuojelulain vaatimukset lajin turvaamiseksi Liito-orava on uhanalainen laji, joka on luonnonsuojelulain nojalla suojeltu. Laki turvaa sekä liito-oravayksilöt että niiden lisääntymis- ja levähdyspaikat. Liito-oravan elinpiiri on laaja, eikä laki velvoita suojelemaan liito-oravan elinpiiriä tai reviiriä kokonaisuudessaan. Laji vaatii kuitenkin riittävän laajan, 4-6 ha:n alueen, sille soveliasta metsää säilyäkseen alueellaWistbacka, R. 2023. Monitoring and conservation of endangered Siberian flying squirrel (Pteromys volans) populations : implications for sustainable forest management. Acta Univ. Oul. A 781.. Vastuu luonnonsuojelulain noudattamisesta liito-oravakohteella on maanomistajalla, hakkuuoikeuden haltijalla ja hakkuun toteuttajalla.Luonnonsuojelulain (9/2023) 70 § ja 78 § mukaan kiellettyä on lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminenyksilöiden tahallinen tappaminen tai pyydystäminenpesien ja yksilöiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminenyksilöiden tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.&nbsp;Luonnonsuojelulain tarkoittama liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tarkoittaa pesintään ja levähtämiseen käytettävien puiden kaatamista. Hävittämiseen voidaan rinnastaa myös tilanne, jossa kaikki kulkuyhteydet lisääntymis- ja levähdyspaikkaan tuhotaan, tai lajille sovelias elinympäristö supistuu liian pieneksi, minkä seurauksena lisääntymis- ja levähdyspaikka muuttuu käyttökelvottomaksi.&nbsp;Lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentäminen tarkoittaa jonkin sellaisen toimenpiteen tekemistä, joka johtaa lisääntymis- ja levähdyspaikan toiminnallisuuden heikkenemiseen. Heikentämistä voi olla esimerkiksi suojaa ja ravintoa tarjoavien puiden kaataminen pesäpuun ympäriltä, ruokailupuihin vievien puustoisten kulkuyhteyksien katkaiseminen tai ruokailupuiden kaataminen. Liito-oravan elinympäristön rajaaminen Kohteella tehdään liito-oravakartoitus, jossa etsitään papanoita ja mahdollisia pesäpaikkoja, rajataan lisääntymis- ja levähdyspaikat käsittelyn ulkopuolelle, paikannetaan ruokailualueet ja suunnitellaan kulkuyhteydet.&nbsp;Tehtyjen papana- ja pesähavaintojen sekä metsän rakennepiirteiden perusteella päätellään, missä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat sijaitsevat.&nbsp;Pesäpuut ja niitä ympäröivä liito-oravalle tärkeä puusto muodostavat hakkuun suunnittelun näkökulmasta yhden yhtenäisen lisääntymis- ja levähdyspaikan.Papanahavaintojen perusteella on mahdollista päätellä myös liito-oravan käyttämien kulkuyhteyksien ja ruokailualueiden sijainteja.&nbsp;Luonnonsuojelulain tulkinnan mukaan tarkastushetkellä asumattomaksi tulkittua lisääntymis- ja levähdyspaikkaa, joka rakennepiirteiltään sopii edelleen liito-oravan lisääntymiseen ja levähtämiseen, koskevat samat käytännöt kuin asuttua paikkaa. Metsänkäsittelyn suunnittelu liito-oravan elinympäristöön Metsänkäsittelyä suunniteltaessa tarkistetaan olemassa olevat liito-oravahavainnot Laji.fi-sivustolta tai Metsään.fi-palvelusta. Tarpeen mukaan selvitetään lisäksi liito-oravan mahdolliset elinympäristöt kartoilta, ilmakuvilta ja maastossa. Apuna voi käyttää esim. Paikkatietoikkunan liito-oravan elinympäristöjen ennustekarttaa.Metsäkeskus lähettää automaattisesti ilmoituksen Lupa- ja valvontavirastolle, hakkuuoikeuden haltijalle ja maanomistajalle, jos metsänkäyttöilmoitus kohdistuu alueelle, jossa on viranomaisen luotettavana pitämä liito-oravahavainto.Hakkuun suunnittelijan on suositeltavaa laatia kirjallinen hakkuusuunnitelma liito-oravakohteelta. Suunnitelma toimitetaan Lupa- ja valvontavirastolle. Hakkuusuunnitelmassa esitetään suunnitellut hakkuut hakkuutavoittain ja siihen liitetään liito-oravakartoituksen tulokset sekä hakkuusuunnitelman tekijän suunnittelemat toimet, joilla liito-orava huomioidaan hakkuun toteutuksessa.Toisinaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka havaitaan vasta, kun hakkuu on jo aloitettu. Silloin hakkuu keskeytetään välittömästi ja alueelle tehdään liito-oravakartoitus, jonka pohjalta hakkuun ohjeistusta muutetaan. Liito-oravan huomioiminen hakkuiden yhteydessä Liito-oravakohteella talousmetsien luonnonhoidon tavoitteena on ylläpitää ja lisätä liito-oravan tarvitsemia rakennepiirteitä, kuten lehtipuusekoitusta sekä vanhojen ja järeiden haapojen ja kuusien määrää kaikissa metsän kehitysluokissa.Metsän peitteisyyttä säilyttävien hakkuutapojen suosiminen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen läheisyydessä on suositeltavaa.Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen läheisyydessä vältetään uudistushakkuita, sillä avointen alueiden ympäröimät lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät yleensä säily asuttuina.&nbsp;Ruokailumahdollisuuksia ja kulkuyhteyksiä voidaan turvata luonnonhoidon keinoin, esimerkiksi vesistöjen suojavyöhykkeitä ja säästöpuuryhmiä jättämällä.Liito-orava pitää kapeita, puurivityyppisiä kulkuyhteyksiä suojattomina. Lisäksi ne ovat alttiita tuulituhoille. Metsäsertifiointien vaatimukset PEFCPEFC-sertifiointi edellyttää, että metsätalouden toimenpiteissä turvataan luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat. Liito-orava on yksi liitteessä mainituista lajeista. FSCFSC-sertifiointi edellyttää, että määritellyt eräät lajiensuojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet tunnistetaan ja jätetään käsittelyn ulkopuolelle. Tällaisia kohteita ovat luonnonsuojelulain mukaiset luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien lisääntymis- ja levähdyspaikat. Ainoastaan suojelutavoitteita edistävät hoitotoimenpiteet ovat alueilla mahdollisia. FSC-sertifiointi edellyttää siis, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat rajataan käytön ulkopuolelle.

# Liito-oravan turvaaminen metsänkäsittelyssä 

## Luonnonsuojelulain vaatimukset lajin turvaamiseksi

Liito-orava on uhanalainen laji, joka on luonnonsuojelulain nojalla suojeltu. Laki turvaa sekä liito-oravayksilöt että niiden lisääntymis- ja levähdyspaikat. Liito-oravan elinpiiri on laaja, eikä laki velvoita suojelemaan liito-oravan elinpiiriä tai reviiriä kokonaisuudessaan. Laji vaatii kuitenkin riittävän laajan, 4-6 ha:n alueen, sille soveliasta metsää säilyäkseen alueella. Vastuu luonnonsuojelulain noudattamisesta liito-oravakohteella on maanomistajalla, hakkuuoikeuden haltijalla ja hakkuun toteuttajalla.Luonnonsuojelulain (9/2023) 70 § ja 78 § mukaan kiellettyä on
- lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen
- yksilöiden tahallinen tappaminen tai pyydystäminen
- pesien ja yksilöiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen
- yksilöiden tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.
Luonnonsuojelulain tarkoittama liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tarkoittaa pesintään ja levähtämiseen käytettävien puiden kaatamista. Hävittämiseen voidaan rinnastaa myös tilanne, jossa kaikki kulkuyhteydet lisääntymis- ja levähdyspaikkaan tuhotaan, tai lajille sovelias elinympäristö supistuu liian pieneksi, minkä seurauksena lisääntymis- ja levähdyspaikka muuttuu käyttökelvottomaksi. Lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentäminen tarkoittaa jonkin sellaisen toimenpiteen tekemistä, joka johtaa lisääntymis- ja levähdyspaikan toiminnallisuuden heikkenemiseen. Heikentämistä voi olla esimerkiksi suojaa ja ravintoa tarjoavien puiden kaataminen pesäpuun ympäriltä, ruokailupuihin vievien puustoisten kulkuyhteyksien katkaiseminen tai ruokailupuiden kaataminen.

# Liito-oravan turvaaminen metsänkäsittelyssä 

## Liito-oravan elinympäristön rajaaminen

- Kohteella tehdään liito-oravakartoitus, jossa etsitään papanoita ja mahdollisia pesäpaikkoja, rajataan lisääntymis- ja levähdyspaikat käsittelyn ulkopuolelle, paikannetaan ruokailualueet ja suunnitellaan kulkuyhteydet.
- Tehtyjen papana- ja pesähavaintojen sekä metsän rakennepiirteiden perusteella päätellään, missä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat sijaitsevat.
- Pesäpuut ja niitä ympäröivä liito-oravalle tärkeä puusto muodostavat hakkuun suunnittelun näkökulmasta yhden yhtenäisen lisääntymis- ja levähdyspaikan.
- Papanahavaintojen perusteella on mahdollista päätellä myös liito-oravan käyttämien kulkuyhteyksien ja ruokailualueiden sijainteja.
- Luonnonsuojelulain tulkinnan mukaan tarkastushetkellä asumattomaksi tulkittua lisääntymis- ja levähdyspaikkaa, joka rakennepiirteiltään sopii edelleen liito-oravan lisääntymiseen ja levähtämiseen, koskevat samat käytännöt kuin asuttua paikkaa.

# Liito-oravan turvaaminen metsänkäsittelyssä 

## Metsänkäsittelyn suunnittelu liito-oravan elinympäristöön

- Metsänkäsittelyä suunniteltaessa tarkistetaan olemassa olevat liito-oravahavainnot Laji.fi-sivustolta tai Metsään.fi-palvelusta. Tarpeen mukaan selvitetään lisäksi liito-oravan mahdolliset elinympäristöt kartoilta, ilmakuvilta ja maastossa. Apuna voi käyttää esim. Paikkatietoikkunan liito-oravan elinympäristöjen ennustekarttaa.
- Metsäkeskus lähettää automaattisesti ilmoituksen Lupa- ja valvontavirastolle, hakkuuoikeuden haltijalle ja maanomistajalle, jos metsänkäyttöilmoitus kohdistuu alueelle, jossa on viranomaisen luotettavana pitämä liito-oravahavainto.
- Hakkuun suunnittelijan on suositeltavaa laatia kirjallinen hakkuusuunnitelma liito-oravakohteelta. Suunnitelma toimitetaan Lupa- ja valvontavirastolle. Hakkuusuunnitelmassa esitetään suunnitellut hakkuut hakkuutavoittain ja siihen liitetään liito-oravakartoituksen tulokset sekä hakkuusuunnitelman tekijän suunnittelemat toimet, joilla liito-orava huomioidaan hakkuun toteutuksessa.
- Toisinaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka havaitaan vasta, kun hakkuu on jo aloitettu. Silloin hakkuu keskeytetään välittömästi ja alueelle tehdään liito-oravakartoitus, jonka pohjalta hakkuun ohjeistusta muutetaan.

# Liito-oravan turvaaminen metsänkäsittelyssä 

## Liito-oravan huomioiminen hakkuiden yhteydessä

- Liito-oravakohteella talousmetsien luonnonhoidon tavoitteena on ylläpitää ja lisätä liito-oravan tarvitsemia rakennepiirteitä, kuten lehtipuusekoitusta sekä vanhojen ja järeiden haapojen ja kuusien määrää kaikissa metsän kehitysluokissa.
- Metsän peitteisyyttä säilyttävien hakkuutapojen suosiminen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen läheisyydessä on suositeltavaa.
- Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen läheisyydessä vältetään uudistushakkuita, sillä avointen alueiden ympäröimät lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät yleensä säily asuttuina.
- Ruokailumahdollisuuksia ja kulkuyhteyksiä voidaan turvata luonnonhoidon keinoin, esimerkiksi vesistöjen suojavyöhykkeitä ja säästöpuuryhmiä jättämällä.
- Liito-orava pitää kapeita, puurivityyppisiä kulkuyhteyksiä suojattomina. Lisäksi ne ovat alttiita tuulituhoille.

# Liito-oravan turvaaminen metsänkäsittelyssä 

## Metsäsertifiointien vaatimukset

**PEFC**PEFC-sertifiointi edellyttää, että metsätalouden toimenpiteissä turvataan luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat. Liito-orava on yksi liitteessä mainituista lajeista.
**FSC**FSC-sertifiointi edellyttää, että määritellyt eräät lajiensuojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet tunnistetaan ja jätetään käsittelyn ulkopuolelle. Tällaisia kohteita ovat luonnonsuojelulain mukaiset luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien lisääntymis- ja levähdyspaikat. Ainoastaan suojelutavoitteita edistävät hoitotoimenpiteet ovat alueilla mahdollisia. FSC-sertifiointi edellyttää siis, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat rajataan käytön ulkopuolelle.

Hakkuiden toteuttaminen liito-oravan asuttamissa metsissä on yleensä mahdollista. Tällöin hakkuiden vaikutuksia lisääntymis- ja levähdyspaikkojen toiminnallisuuteen tulee kuitenkin arvioida aina tapauskohtaisesti. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajaaminen hakkuiden ulkopuolelle sekä metsän säilyttäminen peitteisenä niiden lähellä ovat suositeltava keino turvata liito-oravan elinmahdollisuudet. Metsänhoidon suosituksissa on kuvattu liito-oravaa koskevat vaatimukset tiiviisti. Tarkempaa tietoa on saatavilla Suomen metsäkeskuksen [Liito-orava talousmetsässä -oppaasta.](https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/opas-liito-orava-talousmetsassa.pdf)

Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä

Hakkuiden toteuttaminen liito-oravan asuttamissa metsissä on yleensä mahdollista. Tällöin hakkuiden vaikutuksia lisääntymis- ja levähdyspaikkojen toiminnallisuuteen tulee kuitenkin arvioida aina tapauskohtaisesti. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajaaminen hakkuiden ulkopuolelle sekä metsän säilyttäminen peitteisenä niiden lähellä ovat suositeltava keino turvata liito-oravan elinmahdollisuudet. Metsänhoidon suosituksissa on kuvattu liito-oravaa koskevat vaatimukset tiiviisti. Tarkempaa tietoa on saatavilla Suomen metsäkeskuksen Liito-orava talousmetsässä -oppaasta.

Liito-oravan turvaaminen metsänkäsittelyssä 

Tukkimiehentäi on merkittävin pienten havupuutaimien tuholainen istutusaloilla. Tuoreet hakkuutähteet ja havupuiden kannot houkuttelevat tukkimiehentäitä uudistusalalle, jossa ne lisääntyvät havupuiden kannoissa. Aikuiset kuoriaiset nakertavat männyn- ja kuusentaimen kuorta ja vakava vioitus tappaa taimen. Hyvin runsas tukkimiehentäin kanta voi aiheuttaa jopa koko taimikon tuhoutumisen. Tuhoriski on suurin kulotuksen yhteydessä. Tukkimiehentäituhojen ehkäisy Tuhoja ehkäisevät taimien käsittely kasvinsuojeluaineella ja erityisesti kivennäismaan tai turvepinnan paljastava maanmuokkausLuoranen, J., Viiri, H., Sianoja, M., Poteri, M. &amp;amp; Lappi, J. 2017. Predicting pine weevil risk: effects of site, planting spot and seedling level factors on weevil feeding and mortality of Norway spruce seedlings. Forest Ecology and Management 389: 260–271.. Hyviä tuloksia on saavutettu varsinkin mätästyksellä. Tukkimiehentäi karttaa paljasta maapintaa, kuten muokkausjälkeä. Taimen ympärille tulisikin istutuksessa jäädä vähintään 15 cm:n yhtenäinen kivennäismaapeite. Turvepintainen muokkausjälki suojaa taimea tukkimiehentäiltä lähes yhtä tehokkaasti kuin kivennäismaapintainen. Lämpimämmän ilmaston odotetaan lisäävän tukkimiehentäituhoja kehityksen munasta aikuiseksi nopeutuessa, koska lajin kehitys on suoraan riippuvainen lämpötilasta. Tarkempia tietoja saa Luonnonvarakeskuksen Metsäinfosta. Tukkimiehentäi kuusentaimella. Se nakertaa nuorten havupuuntaimien kuoreen laikkuja paljastaen puuaineen sekä heikentäen veden ja ravinteiden virtauksia. Kuva: Varpu Kuutti.

Tukkimiehentäi on merkittävin pienten havupuutaimien tuholainen istutusaloilla. Tuoreet hakkuutähteet ja havupuiden kannot houkuttelevat tukkimiehentäitä uudistusalalle, jossa ne lisääntyvät havupuiden kannoissa. Aikuiset kuoriaiset nakertavat männyn- ja kuusentaimen kuorta ja vakava vioitus tappaa taimen. Hyvin runsas tukkimiehentäin kanta voi aiheuttaa jopa koko taimikon tuhoutumisen. Tuhoriski on suurin kulotuksen yhteydessä.

# Tukkimiehentäituhojen torjunta

## Tukkimiehentäituhojen ehkäisy

Tuhoja ehkäisevät taimien käsittely kasvinsuojeluaineella ja erityisesti kivennäismaan tai turvepinnan paljastava maanmuokkaus. Hyviä tuloksia on saavutettu varsinkin mätästyksellä. Tukkimiehentäi karttaa paljasta maapintaa, kuten muokkausjälkeä. Taimen ympärille tulisikin istutuksessa jäädä vähintään 15 cm:n yhtenäinen kivennäismaapeite. Turvepintainen muokkausjälki suojaa taimea tukkimiehentäiltä lähes yhtä tehokkaasti kuin kivennäismaapintainen.
Lämpimämmän ilmaston odotetaan lisäävän tukkimiehentäituhoja kehityksen munasta aikuiseksi nopeutuessa, koska lajin kehitys on suoraan riippuvainen lämpötilasta.
Tarkempia tietoja saa Luonnonvarakeskuksen [Metsäinfosta](https://metsainfo.luke.fi/).

Sienitautien, hyönteisten ja muiden elollisten metsätuhon aiheuttajien torjunta

Tukkimiehentäituhojen torjunta

Tuulituhojen ehkäisy ja tuhoalueen hoito Metsänuudistamisen puulajivalinnassa huomioidaan maaston muodot, maaperä ja vallitseva tuulensuunta Lehtonen, I., Venäläinen, A., Kämäräinen, M., Asikainen, A., Laitila, J., Anttila, P., Peltola, H. 2018. Projected decrease in wintertime bearing capacity on different forest and soil types in Finland under a warming climate. Hydrology and Earth System Sciences Discuss.. Mänty kestää tuulituhoja koivua ja kuusta paremmin Ikonen, V.-P., Kilpeläinen, A., Zubizarreta-Gerendiain, A., Strandman, H., Asikainen, A., Venäläinen, A., Kaurola, J., Kangas, J., Pelto-la, H. 2017. Regional risks of wind damage in boreal forests under changing management and climate projections. Canadian Journal of Forest Research 47(12): 1632-1645. . Tehdään taimikonhoito ja harvennushakkuut suositusten mukaisesti. Siten voidaan estää puuston riukuuntumista ja vahvistetaan puiden juuristoa ja runkoa kestämään tuulikuormaa. Tuulituhoriski kasvaa puuston pituuden lisääntyessä, mutta myös rungon kapeus altistaa tuhoille jo vähäisemmällä tuulennopeudella Peltola, H., Kellomäki, S. &amp; Väisänen, H. 1999. Model computations of the impact of climatic change on the windthrow risk of trees. Climatic change 41: 17–36.. Puuston ei anneta muodostua ylitiheäksi. Ylitiheät puustot ovat alttiita tuulituhoille heti harvennushakkuiden jälkeen. Tämä&nbsp;koskee myös jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuita. Vältetään liian voimakkaita harvennuksia ja lyhennetään kiertoaikaa. Tuulituhoille alttiilla alueilla lannoitus tehdään vasta 2–3 vuotta harvennuksen jälkeen, jotta puiden juuristo ja runko vahvistuvat riittävästi kestämään lisääntyvän tuulikuorman. Kasvatusmetsissä tuulituhoriski on suurin heti harvennuksen ja mahdollisen lannoituksen jälkeen Valinger, E., Lundqvist, L. &amp; Brandel, G. 1994. Wind and snow damage in a thinning and fertilisation experiment in Pinus sylvestris. Scandinavian Journal of Forest Research 9: 129–134.. Tuulelle altista metsikön reunaa harvennetaan lievemmin tuulen puoleisella, noin 10–20 leveällä kaistaleella. Tiheämpi kaistale suojaa voimakkaimmilta tuulenpuuskilta. Tämä koskee myös jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Rajataan uudistushakkuualueet tuulituhoriski ja vallitseva tuulensuunta huomioiden. Vältetään puuston suuria pituuseroja vierekkäisillä metsikkökuvioilla. Torjutaan juurikääpää suositusten mukaisesti, sillä heikentynyt puusto on altista tuulituhoille. Alue uudistetaan viljellen, jos myrsky on tuhonnut myös siemenpuut. Sekametsä kestää tuuli- ja muita tuhoriskejä paremmin kuin puhdas kuusikko. Laki metsätuhojen torjunnasta: tuulituhojen torjunta Laki velvoittaa metsänomistajaa korjaamaan metsästä tuoreet vahingoittuneet havupuut siltä osin, kun niiden määrä ylittää kuusella 10 m³ ja männyllä 20 m³ hehtaarilla. Alle hehtaarin metsiköissä näitä rajoja sovelletaan riippumatta metsikön pinta-alasta. Vähäisempiä määriä kaatuneita tuoreita havupuita ei tarvitse korjata, sillä yksittäisten puiden aiheuttama tuhoriski on pieni ja korjuukustannukset voivat ylittää niiden arvon. Metsätuholakia sovelletaan samoilla alueilla kuin metsälakia. Metsälain tärkeisiin elinympäristöihin vahingoittuneita puita voi jättää metsänomistajan vastuulla, mutta siitä on ilmoitettava Suomen metsäkeskukselle.

# Tuulituhojen ehkäisy 

## Tuulituhojen ehkäisy ja tuhoalueen hoito

- Metsänuudistamisen puulajivalinnassa huomioidaan maaston muodot, maaperä ja vallitseva tuulensuunta . Mänty kestää tuulituhoja koivua ja kuusta paremmin .
- Tehdään taimikonhoito ja harvennushakkuut suositusten mukaisesti. Siten voidaan estää puuston riukuuntumista ja vahvistetaan puiden juuristoa ja runkoa kestämään tuulikuormaa. Tuulituhoriski kasvaa puuston pituuden lisääntyessä, mutta myös rungon kapeus altistaa tuhoille jo vähäisemmällä tuulennopeudella . Puuston ei anneta muodostua ylitiheäksi. Ylitiheät puustot ovat alttiita tuulituhoille heti harvennushakkuiden jälkeen. Tämä koskee myös jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuita.
- Vältetään liian voimakkaita harvennuksia ja lyhennetään kiertoaikaa.
- Tuulituhoille alttiilla alueilla lannoitus tehdään vasta 2–3 vuotta harvennuksen jälkeen, jotta puiden juuristo ja runko vahvistuvat riittävästi kestämään lisääntyvän tuulikuorman. Kasvatusmetsissä tuulituhoriski on suurin heti harvennuksen ja mahdollisen lannoituksen jälkeen .
- Tuulelle altista metsikön reunaa harvennetaan lievemmin tuulen puoleisella, noin 10–20 leveällä kaistaleella. Tiheämpi kaistale suojaa voimakkaimmilta tuulenpuuskilta. Tämä koskee myös jatkuvan kasvatuksen hakkuita.
- Rajataan uudistushakkuualueet tuulituhoriski ja vallitseva tuulensuunta huomioiden.
- Vältetään puuston suuria pituuseroja vierekkäisillä metsikkökuvioilla.
- Torjutaan juurikääpää suositusten mukaisesti, sillä heikentynyt puusto on altista tuulituhoille.
- Alue uudistetaan viljellen, jos myrsky on tuhonnut myös siemenpuut. Sekametsä kestää tuuli- ja muita tuhoriskejä paremmin kuin puhdas kuusikko.

# Tuulituhojen ehkäisy 

## Laki metsätuhojen torjunnasta: tuulituhojen torjunta

Laki velvoittaa metsänomistajaa korjaamaan metsästä tuoreet vahingoittuneet havupuut siltä osin, kun niiden määrä ylittää kuusella 10 m³ ja männyllä 20 m³ hehtaarilla. Alle hehtaarin metsiköissä näitä rajoja sovelletaan riippumatta metsikön pinta-alasta.
Vähäisempiä määriä kaatuneita tuoreita havupuita ei tarvitse korjata, sillä yksittäisten puiden aiheuttama tuhoriski on pieni ja korjuukustannukset voivat ylittää niiden arvon. Metsätuholakia sovelletaan samoilla alueilla kuin metsälakia. Metsälain tärkeisiin elinympäristöihin vahingoittuneita puita voi jättää metsänomistajan vastuulla, mutta siitä on ilmoitettava Suomen metsäkeskukselle.

Voimakkaimpien tuulten aiheuttamia laajoja tuhoja ei pystytä estämään metsätalouden keinoin. Tuulituhoja voidaan kuitenkin jossain määrin ehkäistä tuulituhoille alttiilla alueella hyvällä metsänhoidolla ja metsäsuunnittelulla. Tuulituhoriskiin vaikuttaa puulajin ohella puuston sijainti suhteessa tuulelle alttiiseen metsän reunaan .

Tuulituhojen torjunta

Tuulituhojen ehkäisy 

Tuhoriskienhallinta korostuu Metsään sitoutuneen pääoman tuotto heikkenee kasvatusajan pidentyessäRouta, J. ym. 2019. Effects of intensified silviculture on timber production and its economic profitability in boreal Norway spruce and Scots pine stands under changing climatic conditions. Forestry 2019; 00, 1–11..&nbsp;Puuston kasvu heikkenee vähitellen ja eniten tuloja tuottavat uudistushakkuut toistuvat harvemmin. Puuntuotosta maksimoiva metsänomistaja voi pidennetyn kiertoajan kasvatusohjelmalla saada itselleen kuitenkin taloudellisesti tyydyttävän tuloksen. Taloudellisia menetyksiä voi syntyä myös, koska sieni- ja hyönteistuhojen todennäköisyys kasvaa puuston ikääntyessäSubramanian, N. ym. 2016. Adaptation of Forest Management Regimes in Southern Sweden to Increased Risks Associated with Climate Change.&nbsp;Forests&nbsp;2016,&nbsp;7, 8.&nbsp;.&nbsp;Myös myrsky- ja kuivuustuhojen riski saattaa kasvaaRoberge, JM., Laudon, H., Björkman, C. ym. 2016. Socio-ecological implications of modifying rotation lengths in forestry. Ambio 45, 109–123.. Jos puusto on hyväkuntoista, uudistushakkuuta voi siirtää ja metsänkasvatusta jatkaa jopa vuosikymmeniä puuston terveyden vaarantumatta. Järeämmän puun myynnistä voi saada lisätuloja esimerkiksi erikoispuuta myymällä. Kiertoajan pidentämisen taloudelliset esimerkit

# Kiertoajan pidentäminen - Talous

## Tuhoriskienhallinta korostuu

**Kiertoajan pidentämisen taloudelliset esimerkit**

Metsään sitoutuneen pääoman tuotto heikkenee kasvatusajan pidentyessä. Puuston kasvu heikkenee vähitellen ja eniten tuloja tuottavat uudistushakkuut toistuvat harvemmin. Puuntuotosta maksimoiva metsänomistaja voi pidennetyn kiertoajan kasvatusohjelmalla saada itselleen kuitenkin taloudellisesti tyydyttävän tuloksen. Taloudellisia menetyksiä voi syntyä myös, koska sieni- ja hyönteistuhojen todennäköisyys kasvaa puuston ikääntyessä. Myös myrsky- ja kuivuustuhojen riski saattaa kasvaa.
Jos puusto on hyväkuntoista, uudistushakkuuta voi siirtää ja metsänkasvatusta jatkaa jopa vuosikymmeniä puuston terveyden vaarantumatta. Järeämmän puun myynnistä voi saada lisätuloja esimerkiksi erikoispuuta myymällä.

# Kiertoajan pidentäminen - Talous

## Tuhoriskienhallinta korostuu

##  [Esimerkkilaskelma perusmallin ja pidennetyn kiertoajan harvennusmallien kannattavuuden sekä puuston ja sen hiilivaraston määrän vertailusta eteläisen Suomen tuoreen kankaan kuusikossa](/fi/node/3624)

Table
|   |   | Perusmalli 3 % | Pidennetty kiertoaika malli |
| --- | --- | --- | --- |
| Kiertoaika, v | Kiertoaika, v | 62 | 68 |
| Puuston keskiläpimitta, cm | Puuston keskiläpimitta, cm | 28 | 30 |
| Runkopuun keskituotos, m3/ha/v | Runkopuun keskituotos, m3/ha/v |   |   |
|   | tukki | 4,23 | 4,93 |
|   | kuitu | 2,36 | 1,94 |
|   | pienpuu | 0,12 | 0,10 |
|   | luonnonpoistuma | 0,19 | 0,25 |
| Yhteensä | Yhteensä | 6,91 | 7,23 |
| Keskimääräinen puuston hiilivarasto, t CO2-ekv./ha | Keskimääräinen puuston hiilivarasto, t CO2-ekv./ha | 230,5 | 252,4 |
| Kassavirta, €/ha/v | Kassavirta, €/ha/v | 277,4 | 310,5 |
| Paljaan maan arvo 3 %, € | Paljaan maan arvo 3 %, € | 1 784,9 | 1 897,2 |

# Kiertoajan pidentäminen - Talous

## Tuhoriskienhallinta korostuu

##  [Esimerkkilaskelma perusmallin ja pidennetyn kiertoajan harvennusmallien kannattavuuden sekä puuston ja sen hiilivaraston määrän vertailusta pohjoisen Suomen kuivahkon kankaan männikössä](/fi/node/3625)

Table
|   |   | Perusmalli 3 % | Pidennetty kiertoaika malli |
| --- | --- | --- | --- |
| Kiertoaika, v | Kiertoaika, v | 80 | 95 |
| Puuston keskiläpimitta, cm | Puuston keskiläpimitta, cm | 24 | 26 |
| Runkopuun keskituotos, m3/ha/v | Runkopuun keskituotos, m3/ha/v |   |   |
|   | tukki | 1,70 | 2,20 |
|   | kuitu | 1,92 | 1,58 |
|   | pienpuu | 0,06 | 0,04 |
|   | luonnonpoistuma | 0,15 | 0,34 |
| Yhteensä | Yhteensä | 3,84 | 4,15 |
| Keskimääräinen puuston hiilivarasto, t CO2-ekv./ha | Keskimääräinen puuston hiilivarasto, t CO2-ekv./ha | 123,1 | 159,8 |
| Kassavirta, €/ha/v | Kassavirta, €/ha/v | 129,3 | 156 |
| Paljaan maan arvo 3 %, € | Paljaan maan arvo 3 %, € | 405,5 | 308 |

Kiertoajan pidentäminen heikentää useimmiten taloudellista tulosta, koska ikääntyvän puuston kasvu taantuu ja puustossa olevan pääoman realisoituminen siirtyy. Lisätuloja voi syntyä suuremmasta määrästä järeää laatupuuta.

Kiertoajan pidentäminen - Talous

Suojavyöhykkeet hillitsevät ilmastonmuutosta sitomalla hiiltä ilmakehästä puustoon, maaperään ja muuhun kasvillisuuteen Bradshaw, C.J.A. &amp;amp; Warkentin, I.G. 2015: Global estimates of boreal forest carbon stocks and flux. Global and Planetary Change 128: 24-30..&nbsp;Jättämällä suojavyöhykkeillä olevan puuston ja lahopuun metsään on mahdollista lisätä puuston ja maaperän hiilivarastoa. Toimenpiteiden vaikutusten suuruutta säätelee ennen kaikkea jätettävän puuston ja lahopuun määrä ja laatu, sillä lahopuulla on tärkeä merkitys metsän hiilivaraston ylläpidossa.Lehtonen, A. et al. 2021. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio päästövähennysmahdollisuuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 65/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 122 s.Gustafsson, L. ym. 2012. Retention forestry to maintain multifunctional forests: A world perspective. BioScience, 62: 633–645.

Suojavyöhykkeet hillitsevät ilmastonmuutosta sitomalla hiiltä ilmakehästä puustoon, maaperään ja muuhun kasvillisuuteen . Jättämällä suojavyöhykkeillä olevan puuston ja lahopuun metsään on mahdollista lisätä puuston ja maaperän hiilivarastoa. Toimenpiteiden vaikutusten suuruutta säätelee ennen kaikkea jätettävän puuston ja lahopuun määrä ja laatu, sillä lahopuulla on tärkeä merkitys metsän hiilivaraston ylläpidossa.

Suojavyöhykkeillä edesautetaan ilmastonmuutoksen hillintää.

Suojavyöhykkeet ja rantametsät

Suojavyöhykkeet – Ilmasto

Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa Metsitys tuottaa ilmastohyötyjä, jotka liittyvät kasvihuonekaasupäästöjen hallintaan ja hiilensidontaanMäkiranta, P., Hytönen, J., Aro, L., Maljanen, M., Pihlatie, M., Potila, H., Shurpali, N., Laine,J., Lohila, A-L., Martikainen, P.J. &amp; Minkkinen, K. 2007. Soil greenhouse gas emissions from afforested organic soil croplands and cutaway peatlands. Boreal Environmental Research 12: 159-175.Ernfors, M, Robert G. Björk, R.G., Nousratpour, A., Rayner, D., Weslien, P., Klemedtsson, L. 2020.Greenhouse gas dynamics of a well-drained afforested agricultural peatland. Boreal Environmental Research 25: 65-89.Hytönen, J., Aro, L. &amp; Jylhä, P. 2018. Biomass production and carbon sequestration of dense downy birch stands on cutaway peatlands. Scandinavian Journal of Forest Research 33(8): 764-771.Silvan, N. &amp; Hytönen, J. 2016. Impact of ash-fertilization and soil preparation on soil respiration and vegetation colonization on cutaway peatlands. American Journal of Climate Change 5:178–192.. Ilmastohyötyjä syntyy jo lyhyellä eli alle 25 vuoden aikavälillä, kun uusi puusto alkaa sitoa hiiltä ilmakehästäLehtonen, A. et al. 2021. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio päästövähennysmahdollisuuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 65/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 122 s. . Merkittävimmät hyödyt saadaan kuitenkin puuston varttuessa. Pitkällä aikavälillä hiiltä voidaan siirtää myös puutuotteisiin. Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen Metsittämättömät, turvetuotannosta vapautuneet suonpohjat ovat päästölähteitä, kun turpeennoston päätyttyä jäljelle jäänyt orgaaninen aines hajoaa.&nbsp;Erityisen suuria päästölähteitä ovat suopellot. Hylätyn pellon ruohojen, heinien ja varpujen muodostaman kasvillisuuden hiilensidonta on vähäinen verrattuna maaperästä tuleviin kasvihuonekaasupäästöihin. Metsittäminen voi vähentää merkittävästi turvemaiden maaperän päästöjä, mutta erityisesti suopelloilla päästöt jäävät suuriksi tämän jälkeenkinLehtonen, A. et al. 2021. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio päästövähennysmahdollisuuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 65/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 122 s.Paavo Ojanen, Kari Minkkinen &amp;amp; Kristiina Regina, 2020. Ojituksen vaikutus maaperän kasvihuonekaasupäästöihin. Suo 71(2): 173–188..&nbsp;Vedenpinnan säätely on syytä suunnitella tarkasti. Jos vedenpinta on liian korkealla, maaperästä vapautuu metaania ja puuston kehitys vaarantuu liiallisen märkyyden vuoksi. Vedenpinta ei saa myöskään laskea liikaa, jottei turpeen hajoaminen kiihdy ja maaperän hiilidioksidipäästöt kasva.

# Metsitys - Ilmasto

## Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Metsitys tuottaa ilmastohyötyjä, jotka liittyvät kasvihuonekaasupäästöjen hallintaan ja hiilensidontaan. Ilmastohyötyjä syntyy jo lyhyellä eli alle 25 vuoden aikavälillä, kun uusi puusto alkaa sitoa hiiltä ilmakehästä. Merkittävimmät hyödyt saadaan kuitenkin puuston varttuessa. Pitkällä aikavälillä hiiltä voidaan siirtää myös puutuotteisiin.

# Metsitys - Ilmasto

## Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Metsittämättömät, turvetuotannosta vapautuneet suonpohjat ovat päästölähteitä, kun turpeennoston päätyttyä jäljelle jäänyt orgaaninen aines hajoaa. Erityisen suuria päästölähteitä ovat suopellot. Hylätyn pellon ruohojen, heinien ja varpujen muodostaman kasvillisuuden hiilensidonta on vähäinen verrattuna maaperästä tuleviin kasvihuonekaasupäästöihin.
Metsittäminen voi vähentää merkittävästi turvemaiden maaperän päästöjä, mutta erityisesti suopelloilla päästöt jäävät suuriksi tämän jälkeenkin. Vedenpinnan säätely on syytä suunnitella tarkasti. Jos vedenpinta on liian korkealla, maaperästä vapautuu metaania ja puuston kehitys vaarantuu liiallisen märkyyden vuoksi. Vedenpinta ei saa myöskään laskea liikaa, jottei turpeen hajoaminen kiihdy ja maaperän hiilidioksidipäästöt kasva.

Joutoalueiden metsitys tuottaa uutta metsäalaa, jolle aikaansaatu puusto sitoo hiiltä ja hillitsee näin ilmastonmuutosta. Hiiltä sitoutuu puuaineksen lisäksi myös aiempaa enemmän maaperään. Metsitys ei ole ensisijainen vaihtoehto kaikille joutoalueille, koska alueella voi olla merkittävämpi arvo kulttuurimaisemana tai luontokohteena kuten kosteikkona.
Ojitetut turvemaat, kuten viljelystä poistuneet turvemaapellot ja turvetuotannosta vapautuneet alueet, ovat puuttomina merkittäviä hiilidioksidin päästölähteitä. Näiden metsityksessä on huomioitava erityisesti vesitalous haitallisten ilmastovaikutusten minimoimiseksi.

Metsitys

Joutoalueiden metsitys tuottaa uutta metsäalaa, jolle aikaansaatu puusto sitoo hiiltä ja hillitsee näin ilmastonmuutosta. Hiiltä sitoutuu puuaineksen lisäksi myös aiempaa enemmän maaperään. Metsitys ei ole ensisijainen vaihtoehto kaikille joutoalueille, koska alueella voi olla merkittävämpi arvo kulttuurimaisemana tai luontokohteena kuten kosteikkona.Ojitetut turvemaat, kuten viljelystä poistuneet turvemaapellot ja turvetuotannosta vapautuneet alueet, ovat puuttomina merkittäviä hiilidioksidin päästölähteitä. Näiden metsityksessä on huomioitava erityisesti vesitalous haitallisten ilmastovaikutusten minimoimiseksi.

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “ best sites for cvv, 【 Visit Amsiga.com 】 ojM3t2s., cvv card ing, fullz and cc, ubl cvv code ARO0”

Hirvieläintuhojen tunnistaminen

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Kiertoajan pidentäminen - Luonto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Myöhempi harvennus - Ilmasto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen

Liito-oravan turvaaminen metsänkäsittelyssä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Tukkimiehentäituhojen torjunta

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Tuulituhojen ehkäisy

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Kiertoajan pidentäminen - Talous

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Suojavyöhykkeet – Ilmasto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsitys - Ilmasto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Haku ja valikko