Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä
Metsän eliöt ovat enimmäkseen hyvin pienikokoisia ja monimuotoisessa metsikössä elää hyvinkin tuhansia lajeja. Lajien monimuotoisuuden turvaaminen perustuu lajeille ja lajiryhmille tärkeiden elinympäristöjen, esimerkiksi luonnontilaisten puronvarsien, tunnistamiseen sekä lajeille tärkeiden rakennepiirteiden, kuten jalojen lehtipuiden huomioon ottamiseen.
Luonnonhoidolla tuetaan lajien elinympäristöjen säilymistä
Vaikka yksittäisen lajiesiintymän merkitys metsänkäsittelyn suunnittelussa on tavallisesti vähäinen, voi etenkin uhanalaisen lajin esiintymätiedolla olla metsätaloudessa erilaisia merkityksiä. Jos metsänkäsittelyalalla tiedetään olevan uhanalaisen lajin esiintymä, hakkuisiin liittyvät luonnonhoidon toimet suositellaan kohdennettavaksi siten, että ne tukevat lajiesiintymän säilymistä.
Uhanalaisten lajien ja muiden harvinaistuneiden lajien esiintymien säilyttämiseksi on laadittu useita erilaisia ohjeistuksia sekä viranomaisten että muiden tahojen toimesta. Lainsäädännön mukaisesti suojeltujen lajien, kuten liito-oravan ja jokihelmisimpukan, huomioon ottamisessa on noudatettava viranomaisen antamia ohjeita. Vapaaehtoisesti sovellettavia ohjeita on saatavilla uhanalaisten kasvi-, sieni- ja eläinlajien huomioon ottamiseen metsätaloudessa. Lintulajeja koskevia erityisohjeita on laadittu valkoselkätikalle, petolinnuille, kuukkelille ja metsäkanalinnuille.[Lähdeviite1], [Lähdeviite2][Lähdeviite3]
Kattavin tietoaineisto uhanalaisista lajeista ja ohjeista löytyy ympäristöhallinnon verkkopalvelusta(ulkoinen linkki).
Uhanalaiset lajit metsänkäsittelyssä
Suomen lajien uhanalaisuus on arvioitu neljä kertaa. Viimeisin arviointi on vuodelta 2019. Sen tulosten mukaan metsät ovat 833 uhanalaisen ja 754 silmälläpidettävän lajin ensisijainen elinympäristö. Lisäksi metsissä elää 226 uhanalaista ja 146 silmälläpidettävää lajia, joiden ensisijaiseksi elinympäristöksi on arvioitu jokin muu kuin metsä. Suomesta on arvioitu hävinneen 88 metsissä elänyttä lajia. Metsäelinympäristön muutokset, erityisesti lahopuun väheneminen, on tavallisin uhanalaisuuden syy ja uhkatekijä.
Metsäisistä elinympäristöistä eniten uhanalaisia lajeja on lehtojen, vanhojen kangasmetsien, paloalueiden ja hakamaiden lajistossa. Huomattava osa uhanalaisista lajeista, kuten metsälajeista yleensäkin, on hyvin pieniä ja vaikeasti tunnistettavia. Arvokkaiden elinympäristöjen ja monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden turvaamisen lisäksi tärkeitä lajiesiintymiä voidaan ottaa käytännön metsätaloudessa huomioon silloin, kun lajin elinympäristöjen turvaamisesta voidaan antaa selkeitä toimintaohjeita.
Yksittäisten lajien huomioonottamista hankaloittavat elinympäristövaatimusten vaihtelevuus ja poikkeavuus eri lajien välillä sekä lajiesiintymien sijaintitiedon puute. Helpoiten lajiesiintymiä voidaan turvata säästöpuuryhmien oikealla sijoittamisella. Kaikissa lajiesiintymiin liittyvissä kysymyksissä voi kääntyä alueellisen ELY-keskuksen puoleen. ELY-keskus valvoo luonnonsuojelulain toteutumista.
