Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä
Metsän eliöt ovat enimmäkseen hyvin pienikokoisia ja monimuotoisessa metsikössä elää hyvinkin tuhansia lajeja. Lajien monimuotoisuuden turvaaminen perustuu lajeille ja lajiryhmille tärkeiden elinympäristöjen, esimerkiksi luonnontilaisten puronvarsien, tunnistamiseen sekä lajeille tärkeiden rakennepiirteiden, kuten jalojen lehtipuiden huomioon ottamiseen.
Luonnonhoidolla tuetaan lajien elinympäristöjen säilymistä
Vaikka yksittäisen lajiesiintymän merkitys metsänkäsittelyn suunnittelussa on tavallisesti vähäinen, voi etenkin uhanalaisen lajin esiintymätiedolla olla metsätaloudessa erilaisia merkityksiä. Jos metsänkäsittelyalalla tiedetään olevan uhanalaisen lajin esiintymä, hakkuisiin liittyvät luonnonhoidon toimet suositellaan kohdennettavaksi siten, että ne tukevat lajiesiintymän säilymistä.
Uhanalaisten lajien ja muiden harvinaistuneiden lajien esiintymien säilyttämiseksi on laadittu useita erilaisia ohjeistuksia sekä viranomaisten että muiden tahojen toimesta. Lainsäädännön mukaisesti suojeltujen lajien, kuten liito-oravan ja jokihelmisimpukan, huomioon ottamisessa on noudatettava viranomaisen antamia ohjeita. Vapaaehtoisesti sovellettavia ohjeita on saatavilla uhanalaisten kasvi-, sieni- ja eläinlajien huomioon ottamiseen metsätaloudessa. Lintulajeja koskevia erityisohjeita on laadittu valkoselkätikalle, petolinnuille, kuukkelille ja metsäkanalinnuille.[Lähdeviite1], [Lähdeviite2][Lähdeviite3]
Kattavin tietoaineisto uhanalaisista lajeista ja ohjeista löytyy ympäristöhallinnon verkkopalvelusta(ulkoinen linkki).
Uhanalaiset lajit metsänkäsittelyssä
Suomen lajien uhanalaisuus on arvioitu neljä kertaa. Viimeisin arviointi on vuodelta 2019. Sen tulosten mukaan metsät ovat 833 uhanalaisen ja 754 silmälläpidettävän lajin ensisijainen elinympäristö. Lisäksi metsissä elää 226 uhanalaista ja 146 silmälläpidettävää lajia, joiden ensisijaiseksi elinympäristöksi on arvioitu jokin muu kuin metsä. Suomesta on arvioitu hävinneen 88 metsissä elänyttä lajia. Metsäelinympäristön muutokset, erityisesti lahopuun väheneminen, on tavallisin uhanalaisuuden syy ja uhkatekijä.
Metsäisistä elinympäristöistä eniten uhanalaisia lajeja on lehtojen, vanhojen kangasmetsien, paloalueiden ja hakamaiden lajistossa. Huomattava osa uhanalaisista lajeista, kuten metsälajeista yleensäkin, on hyvin pieniä ja vaikeasti tunnistettavia. Arvokkaiden elinympäristöjen ja monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden turvaamisen lisäksi tärkeitä lajiesiintymiä voidaan ottaa käytännön metsätaloudessa huomioon silloin, kun lajin elinympäristöjen turvaamisesta voidaan antaa selkeitä toimintaohjeita.
Yksittäisten lajien huomioonottamista hankaloittavat elinympäristövaatimusten vaihtelevuus ja poikkeavuus eri lajien välillä sekä lajiesiintymien sijaintitiedon puute. Helpoiten lajiesiintymiä voidaan turvata säästöpuuryhmien oikealla sijoittamisella. Kaikissa lajiesiintymiin liittyvissä kysymyksissä voi kääntyä alueellisen ELY-keskuksen puoleen. ELY-keskus valvoo luonnonsuojelulain toteutumista.
Uhanalaisten lajien turvaaminen hakkuiden suunnittelussa
Metsä- ja ympäristöalan laajana yhteistyönä valmisteltu toimintamalli mahdollistaa uhanalaisten lajien esiintymien paikkatietojen saatavuuden koko maasta ja antaa ohjeet siitä, miten esiintymät voidaan käytännössä turvata. Metsänomistajalle lajiesiintymien turvaaminen on pääosin vapaaehtoista.
Toimintamallin pääkohdat
Toimintamallin periaatteena on, että metsäammattilaiset saavat käyttöönsä paikkatiedot uhanalaisten lajien esiintymisestä. Tällöin voidaan selvittää ennakkoon hoito- tai hakkuukohteella olevan lajin turvaamistarpeet ja sopia metsänomistajan kanssa toimenpiteistä.
Toimintamalliin on valittu vain sellaiset lajiryhmät ja lajit, joiden huomioonottaminen on hyödyllistä ja mahdollista metsätalouden toiminnassa ja josta ympäristöhallinnolla on kattavimmat tiedot. Toimintamallia varten laaditulla lajilistalla on 501 putkilokasvi-, sammal-, kääväkäs-, jäkälä- ja kovakuoriaislajia. Metsä- ja suolajien lisäksi mukana on myös metsänreunojen ja perinnebiotooppien lajeja.
Toimintamallin kohteena olevista lajeista on laadittu kuvaukset, joiden tarkoituksena on esitellä lyhyesti lajin tunnistaminen, status, elinympäristövaatimukset, uhkatekijät ja käsittelysuositukset. Kuvausten tarkoituksena on antaa yleistietoa uhanalaisista lajeista metsätalouden ja muun maankäytön suunnitteluun sekä lajisuojelun tehtäviin. Ne antavat lisätietoa lajista erilaisiin suunnittelu- ja toteutustilanteisiin, jotka koskevat uhanalaisen lajin esiintymää. Hoitosuositukset ovat yleispiirteisiä ja niitä sovelletaan tapauskohtaisesti kuhunkin tilanteeseen.
Lisätietoa
Tietoaineisto uhanalaisista lajeista ja ohjeista löytyy Ympäristöhallinnon verkkopalvelusta(ulkoinen linkki).
Hakkuiden ja muiden toimenpiteiden suunnittelu ja toteutus
Toimenpiteen suunnittelija selvittää käytettävissä olevasta tietojärjestelmästä tai metsänomistajalta toimenpidekohteella tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevien lajiesiintymien tiedot
Suunnittelija sopii metsänomistajan kanssa esiintymän turvaamisen menettelyistä ja on tarvittaessa yhteydessä ELY- tai metsäkeskukseen kohdetietojen tarkistamiseksi ja lisäohjeiden saamiseksi. Mikäli kyseessä on lakisääteisesti turvattava laji, on suunnittelija aina yhteydessä ELY-keskukseen.
- Kohteella selvitetään esiintymän rajaus, hoitotarve ja metsänkäsittely esiintymän ympärillä
- Lisäksi metsänomistajan kiinnostuksen ja kohteen luonteen mukaan selvitetään mahdollisuus vapaaehtoisen suojelun keinoihin, ympäristötukeen tms.
- Erityisesti suojeltavien lajien osalta ELY-keskus ryhtyy tarvittaessa valmistelemaan rajauspäätöstä
Suunnittelija merkitsee esiintymän turvaamistoimenpiteet metsänkäyttöilmoitukseen ja mahdollisiin muihin dokumentteihin, esim. sopimuksiin hoitotöistä, metsänomistajan kanssa sovitulla tavalla
Suunnittelija ohjeistaa toimenpiteen toteuttajaa esiintymän turvaamisessa ja merkitsee kohteen maastoon tarpeen mukaan
Suunnittelija päivittää tarvittaessa kohteen tiedot ELY-keskukseen
Sanasto
- Elinympäristö
Elinympäristö eli habitaatti tarkoittaa eri ympäristötekijöiden – kuten ilmaston, maastonmuotojen ja kasvualustan ominaisuuksien – muodostamaa kokonaisuutta, jossa erilaiset lajit elävät ja lisääntyvät. Esimerkiksi vesielinympäristö voi muodostua purouomasta ja sen välittömästä lähiympäristöstä, sekä niissä elävistä lajeista. Luontotyyppi on eliöiden elinympäristö, jossa keskeiset ympäristötekijät ovat samankaltaiset ja eliöstö siksi tietynlainen.
Kirjallisuus
- Valkoselkätikka ja metsänkäsittely -ohje 2015. Metsähallitus, SYKE, UPM ja WWF.
- Kontkanen, H. & Nevalainen, T. 2002. Petolinnut ja metsätalous. Siipirikko 29(2): 1–80.
- Metsänkäsittely kuukkelialueella. 2011. Esite. Suomen luonnonsuojeluliitto.