Keskeiset uudistukset Artikkeliin on selvennetty sekapuustoisuuden tavoittelun periaatteita metsänkasvatuksen eri vaiheissa, kun tarkastellaan yhtä metsikköä laajemmin koko metsätilaa. Artikkelissa käydään läpi, miten metsän uudistamisessa, taimikonhoidossa ja kasvatushakkuissa voidaan huomioida sekapuustoisuus. Miksi uudistus tarvittiin ja miten muuttaa metsänhoidon käytäntöjä Puulajien monipuolisuus metsätilalla lisää metsäluonnon monimuotoisuutta, parantaa ilmastonmuutokseen sopeutumista, vähentää joidenkin metsätuhojen riskiä, lisää virkistysarvoja sekä hajauttaa taloudellista riskiä. Puulajikirjon lisääminen on yksi keino toteuttaa metsänomistajan eri tavoitteita. Artikkelin täsmennys selventää keinoja: metsänomistaja voi kasvattaa varsinaisia sekametsiä tai lisätä puulajikirjoa koko metsätilan tasolla. Sekametsässä kasvatetaan vähintään kahta puulajia siten, että yksittäisellä metsikkökuviolla pääpuulajia on korkeintaan 75 %. Tavoitteena voi olla myös lievempi sekapuustoisuus, jolloin metsässä pääpuulajin osuus on 75–95 %.&nbsp;Toisena vaihtoehtona on kasvattaa useita metsiköitä eri pääpuulajeilla, jolloin metsätilalle muodostuu puulajien mosaiikki. Työtä tukeneet tutkijat Aakkosjärjestyksessä: Annala Mari, Huuskonen Saija, Ilvesniemi Hannu, Keto-Tokoi Petri, Miina Jari, Männistö Lauri, Uotila Karri. Lisätietoja Tapion projektipäällikkö: Laura Nikinmaa Katso myös uudistus Sekametsän kasvatus -artikkeliin

#  Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa -artikkelin päivitys

Päivitetty artikkeli: [Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa](< Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa>)
Artikkelikokonaisuudessa: Metsätilan hoito
Viimeisimmän muutoksen julkaisupäivä: 27.08.2024

#  Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa -artikkelin päivitys

## Keskeiset uudistukset

Artikkeliin on selvennetty sekapuustoisuuden tavoittelun periaatteita metsänkasvatuksen eri vaiheissa, kun tarkastellaan yhtä metsikköä laajemmin koko metsätilaa. Artikkelissa käydään läpi, miten metsän uudistamisessa, taimikonhoidossa ja kasvatushakkuissa voidaan huomioida sekapuustoisuus.

#  Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa -artikkelin päivitys

## Miksi uudistus tarvittiin ja miten muuttaa metsänhoidon käytäntöjä

Puulajien monipuolisuus metsätilalla lisää metsäluonnon monimuotoisuutta, parantaa ilmastonmuutokseen sopeutumista, vähentää joidenkin metsätuhojen riskiä, lisää virkistysarvoja sekä hajauttaa taloudellista riskiä. Puulajikirjon lisääminen on yksi keino toteuttaa metsänomistajan eri tavoitteita.
Artikkelin täsmennys selventää keinoja: metsänomistaja voi kasvattaa varsinaisia sekametsiä tai lisätä puulajikirjoa koko metsätilan tasolla. Sekametsässä kasvatetaan vähintään kahta puulajia siten, että yksittäisellä metsikkökuviolla pääpuulajia on korkeintaan 75 %. Tavoitteena voi olla myös lievempi sekapuustoisuus, jolloin metsässä pääpuulajin osuus on 75–95 %. Toisena vaihtoehtona on kasvattaa useita metsiköitä eri pääpuulajeilla, jolloin metsätilalle muodostuu puulajien mosaiikki.

#  Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa -artikkelin päivitys

## Työtä tukeneet tutkijat

Aakkosjärjestyksessä: Annala Mari, Huuskonen Saija, Ilvesniemi Hannu, Keto-Tokoi Petri, Miina Jari, Männistö Lauri, Uotila Karri.

#  Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa -artikkelin päivitys

## Lisätietoja

Tapion projektipäällikkö: Laura Nikinmaa
Katso myös uudistus [Sekametsän kasvatus -artikkeliin](/fi/viimeisimmat-suositusten-paivitykset/sekametsan-kasvatus-artikkelin-paivitys)

 Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa -artikkelin päivitys

Päivitetty artikkeli: Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossaArtikkelikokonaisuudessa: Metsätilan hoitoViimeisimmän muutoksen julkaisupäivä: 27.08.2024 

Taimikonharvennuksen ajankohta istutetuissa taimikoissa Männyn taimikonharvennus suositellaan tehtäväksi 5-7 metrin valtapituudessa. Taimikko harvennetaan haluttuun puulajisuhteeseen. Tiheässä taimikossa pääosa oksista tyvitukin alalta ehtii kuolla ennen ensiharvennusta. Ensiharvennuksen jälkeen kuivat oksat karsiutuvat ja alkaa muodostua vähäoksaista puuta. Taimikonharvennus on suositeltavaa tehdä keskilämpötilan ollessa alle +5 °C juurikäävän leviämisen ehkäisemiseksi. Pohjois- Suomessa männyn taimikko suositellaan harvennettavaksi jo 3–5 metrin keskipituudessa. Aikaisempi harvennus johtaa nopeampaan järeytymiseen mutta myös paksuimpiin oksiin. Taimikonharvennuksen ajankohta kylvetyissä ja luontaisesti uudistuneissa taimikoissa Tiheissä ja tasaisissa kylvö- tai luontaisesti syntyneissä taimikoissa, joissa on yli 6 000 tainta hehtaarilla, taimikonharvennus tehdään, kun männyt ovat 3–4 metrin pituisia. Silloin ne ovat ohittaneet pahimman hirvituhoriskin vaiheen. Jos harvennusta lykätään tätä myöhemmäksi, latvukset supistuvat liiaksi, ja myös lumituhoriski kasvaa. Männyllä pyritään säilyttämään elävän latvuksen osuus vähintään 40 prosenttina puun pituudesta ja kuusella 60 prosenttina. Tällainen taimikko suositellaan harvennettavaksi tiheyteen 3 000 tainta hehtaarilla. Karuissa männiköissä yksi hoitokerta saattaa riittää ja se kattaa sekä varhaishoidon että taimikonharvennuksen. Turvemaiden erityishuomioita Turvemailla luontaisesti syntyneiden mäntyjen laatu on yleensä heikompi eikä puuston kasvattaminen tiheänä juuri paranna laatua&nbsp;Huuskonen, S. ym. 2020. What is the potential for replacing monocultures with mixed-species stands to enhance ecosystem services in boreal forests in Fennoscandia? Forest Ecology and Management 479.. Taimikonharvennuksen jälkeen tiheys voi olla hieman alhaisempi kuin kivennäismailla. Tällöin ensiharvennusta voidaan siirtää myöhäisempään ajankohtaan, mikä parantaa korjuun kannattavuutta. Rauduskoivua täydennykseksi Tuoreilla kankailla männyn taimikkoon suositellaan jätettäväksi noin 200 siemensyntyistä rauduskoivua hehtaarille. Koivut, jotka voivat vaurioittaa piiskauksellaan mäntyjen latvoja, pitää kuitenkin poistaa. Karummilla kasvupaikoilla on hyvä jättää taimikon täydennykseksi lehtipuita luonnon monimuotoisuuden vuoksi, mutta niitä on perusteltua olla korkeintaan 10 prosenttia runkoluvusta. Etukasvuisia, taimikon kehitystä haittaavia koivuja ei pidä jättää täydennykseksi. Eläviä haapoja ei suositella jätettäväksi taimikkoon männynversoruosteen leviämisriskin takia. Sekametsään tähtäävän mäntyvaltaisen taimikon harvennus Mäntysekametsän taimikon harvennus tehdään 4-5 metrin valtapituudessa. Harvennuksessa valitaan ne puut, joita halutaan jatkokasvattaa. Taimikko harvennetaan tiheyteen 1800 – 2200 tainta hehtaarilla. Jos männyn osuus taimikosta on yli 60 prosenttia, suositellaan harvennustiheyden ylärajaa. Taimimäärä sisältää myös kuviolla olevat lehtipuut. Taimikon harvennuksessa poistetaan kilpaileva puusto valittujen taimien ympäriltä.

# Taimikonharvennus mäntyvaltaisessa metsässä

## Taimikonharvennuksen ajankohta istutetuissa taimikoissa

Männyn taimikonharvennus suositellaan tehtäväksi 5-7 metrin valtapituudessa. Taimikko harvennetaan haluttuun puulajisuhteeseen. Tiheässä taimikossa pääosa oksista tyvitukin alalta ehtii kuolla ennen ensiharvennusta. Ensiharvennuksen jälkeen kuivat oksat karsiutuvat ja alkaa muodostua vähäoksaista puuta. Taimikonharvennus on suositeltavaa tehdä keskilämpötilan ollessa alle +5 °C juurikäävän leviämisen ehkäisemiseksi.

# Taimikonharvennus mäntyvaltaisessa metsässä

## Taimikonharvennuksen ajankohta istutetuissa taimikoissa

##  [Röjningstidpunkt och målsatt täthet vid röjning av talldominerad plantskog tallblandskog](/sv/node/3259)

Table
| Typ av plantskog | Övre höjd (m) | Målsatt täthet (st/ha) |
| --- | --- | --- |
| Talldominerad plantskog | 5 – 7  | 2 000 – 2 200 |
| Tall under 75 procent | 4 – 5  | 1 800 – 2 200 |
Plantmängderna innehåller också gran och lövträd på figuren.

Pohjois- Suomessa männyn taimikko suositellaan harvennettavaksi jo 3–5 metrin keskipituudessa. Aikaisempi harvennus johtaa nopeampaan järeytymiseen mutta myös paksuimpiin oksiin.

# Taimikonharvennus mäntyvaltaisessa metsässä

## Taimikonharvennuksen ajankohta kylvetyissä ja luontaisesti uudistuneissa taimikoissa

Tiheissä ja tasaisissa kylvö- tai luontaisesti syntyneissä taimikoissa, joissa on yli 6 000 tainta hehtaarilla, taimikonharvennus tehdään, kun männyt ovat 3–4 metrin pituisia. Silloin ne ovat ohittaneet pahimman hirvituhoriskin vaiheen. Jos harvennusta lykätään tätä myöhemmäksi, latvukset supistuvat liiaksi, ja myös lumituhoriski kasvaa. Männyllä pyritään säilyttämään elävän latvuksen osuus vähintään 40 prosenttina puun pituudesta ja kuusella 60 prosenttina. Tällainen taimikko suositellaan harvennettavaksi tiheyteen 3 000 tainta hehtaarilla.
Karuissa männiköissä yksi hoitokerta saattaa riittää ja se kattaa sekä varhaishoidon että taimikonharvennuksen.

# Taimikonharvennus mäntyvaltaisessa metsässä

## Turvemaiden erityishuomioita

Turvemailla luontaisesti syntyneiden mäntyjen laatu on yleensä heikompi eikä puuston kasvattaminen tiheänä juuri paranna laatua . Taimikonharvennuksen jälkeen tiheys voi olla hieman alhaisempi kuin kivennäismailla. Tällöin ensiharvennusta voidaan siirtää myöhäisempään ajankohtaan, mikä parantaa korjuun kannattavuutta.

# Taimikonharvennus mäntyvaltaisessa metsässä

## Rauduskoivua täydennykseksi

Tuoreilla kankailla männyn taimikkoon suositellaan jätettäväksi noin 200 siemensyntyistä rauduskoivua hehtaarille. Koivut, jotka voivat vaurioittaa piiskauksellaan mäntyjen latvoja, pitää kuitenkin poistaa. Karummilla kasvupaikoilla on hyvä jättää taimikon täydennykseksi lehtipuita luonnon monimuotoisuuden vuoksi, mutta niitä on perusteltua olla korkeintaan 10 prosenttia runkoluvusta. Etukasvuisia, taimikon kehitystä haittaavia koivuja ei pidä jättää täydennykseksi. Eläviä haapoja ei suositella jätettäväksi taimikkoon männynversoruosteen leviämisriskin takia.

# Taimikonharvennus mäntyvaltaisessa metsässä

## Sekametsään tähtäävän mäntyvaltaisen taimikon harvennus

Mäntysekametsän taimikon harvennus tehdään 4-5 metrin valtapituudessa. Harvennuksessa valitaan ne puut, joita halutaan jatkokasvattaa. Taimikko harvennetaan tiheyteen 1800 – 2200 tainta hehtaarilla. Jos männyn osuus taimikosta on yli 60 prosenttia, suositellaan harvennustiheyden ylärajaa. Taimimäärä sisältää myös kuviolla olevat lehtipuut. Taimikon harvennuksessa poistetaan kilpaileva puusto valittujen taimien ympäriltä.

Taimikonharvennus tuo kasvutilaa kasvatettaville puille. Mäntyvaltaista taimikkoa kasvatetaan useimmissa tapauksissa melko tiheänä, millä tavoitellaan männyn oksien säilymistä ohuina. Toisaalta liiallinen tiheys haittaa paksuus/läpimitan kasvua ja lisää tuhoriskejä.

Sekametsän kasvatus

Taimikonharvennus

Taimikonharvennus mäntyvaltaisessa metsässä

Maanmuokkauksen vaikutus maisemanhoitoon Metsätalouden aiheuttamista voimakkaista maisemamuutoksista ei yleensä pidetä. Maanmuokkaus ja uudistusalalle jäävät hakkuutähteet koetaan häiritsevinä. Kuitenkaan uudistusaloja ei koeta aina pelkästään kielteisesti. Muokkauksen jäljet katoavat taimikon alle muutamassa vuodessa. Pienet uudistusalat, joissa hakkuutähteet ja maanmuokkaus eivät enää ole näkyvissä, herättävät myös myönteisiä mielikuvia, tunteita ja muistoja. Uudistusalan maisemalliseen laatuun vaikuttaakin merkittävästi hakkuusta kulunut aika. Uudistusalasta pidetään sitä enemmän mitä enemmän säästöpuita siellä on. Erityishuomiota virkistysalueisiin Maisemallisesti merkittävillä kohteilla muokkausta voidaan keventää ja erittäin herkät kohteet voidaan jättää muokkaamatta. Laikutus ja kääntömätästys jättävät huomaamattomimmat jäljet. Virkistysalueilla sekä muilla maisemallisesti merkittävillä kohteilla, joissa lähimaiseman laatu ja alueen monikäyttöisyys korostuvat, on suositeltavaa käyttää muokkausmenetelmiä, joissa maanpintaa paljastetaan kevyesti. Äestyksessä, säätöaurauksessa ja ojitusmätästyksessä muokkaus tulisi pyrkiä tekemään tien tai rannan suuntaisesti. Ulkoilureitit, polut sekä retkeilyrakenteet, kuten opasteet ja taukopaikat, lisäävät metsän virkistysarvoja. Niistä tehdyt sopimukset on otettava huomioon uudistushakkuussa, maanmuokkauksessa tai muussa metsänkäsittelyssä. Muutoinkin on suositeltavaa, ettei polkuja vaurioiteta eikä heikennetä niiden kulkukelpoisuutta.

#  Maanmuokkaus - Virkistys

## Maanmuokkauksen vaikutus maisemanhoitoon

Metsätalouden aiheuttamista voimakkaista maisemamuutoksista ei yleensä pidetä. Maanmuokkaus ja uudistusalalle jäävät hakkuutähteet koetaan häiritsevinä. Kuitenkaan uudistusaloja ei koeta aina pelkästään kielteisesti. Muokkauksen jäljet katoavat taimikon alle muutamassa vuodessa. Pienet uudistusalat, joissa hakkuutähteet ja maanmuokkaus eivät enää ole näkyvissä, herättävät myös myönteisiä mielikuvia, tunteita ja muistoja. Uudistusalan maisemalliseen laatuun vaikuttaakin merkittävästi hakkuusta kulunut aika. Uudistusalasta pidetään sitä enemmän mitä enemmän säästöpuita siellä on.

#  Maanmuokkaus - Virkistys

## Erityishuomiota virkistysalueisiin

Maisemallisesti merkittävillä kohteilla muokkausta voidaan keventää ja erittäin herkät kohteet voidaan jättää muokkaamatta. Laikutus ja kääntömätästys jättävät huomaamattomimmat jäljet.
Virkistysalueilla sekä muilla maisemallisesti merkittävillä kohteilla, joissa lähimaiseman laatu ja alueen monikäyttöisyys korostuvat, on suositeltavaa käyttää muokkausmenetelmiä, joissa maanpintaa paljastetaan kevyesti. Äestyksessä, säätöaurauksessa ja ojitusmätästyksessä muokkaus tulisi pyrkiä tekemään tien tai rannan suuntaisesti.
Ulkoilureitit, polut sekä retkeilyrakenteet, kuten opasteet ja taukopaikat, lisäävät metsän virkistysarvoja. Niistä tehdyt sopimukset on otettava huomioon uudistushakkuussa, maanmuokkauksessa tai muussa metsänkäsittelyssä. Muutoinkin on suositeltavaa, ettei polkuja vaurioiteta eikä heikennetä niiden kulkukelpoisuutta.

Maanmuokkaus koetaan maisemallisesti häiritseväksi tekijäksi, sitä enemmän, mitä voimakkaammasta muokkausmenetelmästä on kyse. Tällä on vaikutusta alueen virkistyskäyttöarvolle.

Maanmuokkaus

Metsämaiseman hoito

 Maanmuokkaus - Virkistys

Suometsän kokonaistarkastelu kattaa eri työlajit Ojitetun suometsäalueen kokonaistarkastelu on suositeltavaa myös ojien kunnostuksen ja vesiensuojelutoimenpiteiden tehokkaan toteutuksen takia. Varsinkin laajoilla suoalueilla metsänomistajia on tavallisesti useita, jolloin yhteishanke on suositeltavin toteutustapa. Suometsän hoitohankkeen tavoitteena on hoitaa yhdessä hankkeessa suoalueen metsiköt hyvään kasvukuntoon ja minimoida haitalliset ilmasto-, vesistö- ja luontovaikutukset. Mahdollisia toimenpiteitä ovat: puunkorjuun kulkuyhteyksien varmistaminen metsänhoitotyöt sekä hakkuut joko jaksolliseen tai jatkuvaan kasvatukseen tähdäten vesiensuojelurakenteet ja ojien kunnostus tuhkalannoitus vapaaehtoisesti suojeltavien alueiden kartoitus (METSO) ennallistaminen. Toteutuksen organisointi Suometsän hoitohankkeen suunnittelu edellyttää vahvaa ammattiosaamista, organisointikykyä ja useiden toimijoiden yhteistyötä. Onnistumisen edellytyksenä on hyvä suunnitelma, toimiva johto, selkeät vastuut ja sovittu aikataulutus. Kokonaisvaltainen pakettiratkaisu on metsänomistajalle kokonaistaloudellisin vaihtoehto suometsän kasvun varmistamiseen. Suometsän hoitohankkeessa on mahdollista saada työn toteutuksessa synergiahyötyjä, jos hankkeessa on vain yksi taho, joka vastaa sekä kulkuyhteyksien rakentamisesta, puun korjuusta, lannoituksista että ojien kunnostuksesta ja näissä tarvittavien palveluiden hankinnasta. Näin alue on tuttu, terminaaliaikaa säästyy ja koneiden siirto jää vähemmäksi. Yhteishankkeen etuja suometsän hoidossa Suometsien hoito yhteishankkeena tuo metsänomistajille monenlaisia hyötyjä, kun eri toimenpiteet pystytään toteuttamaan laaja-alaisesti ja toisiinsa kytkettynä. Kulkuyhteydet Hyvät kulkuyhteydet mahdollistavat kustannustehokkaan metsänhoidon ja puunkorjuun. Rakennetut kulkuyhteydet palvelevat myös metsän virkistyskäyttöä. Harvennus Hoidettuna suometsä antaa paremman tuoton. Talouden kannalta ainakin yksi harvennuskerta on jaksollisessa metsänkasvatuksessa yleensä paikallaan. Harvennus ei lisää puuston kokonaistuotosta, mutta sillä voidaan parantaa puuston laatua ja arvokasvua. Harvennuksella kasvu ohjataan parhaisiin puihin ja edistetään niiden elinvoimaisuutta ja järeytymistä. Lannoitus Lannoitus lisää puuston kasvua ja nopeuttaa sen järeytymistä arvokkaaksi tukkipuustoksi. Lannoituksella turvataan puuston kehitys ojitetulla suolla, jos maaperän ravinnetalous on epätasapainossa. Lannoituksella aikaansaatava kasvureaktio on merkittävä vielä Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin kolmion oloissa runsastyppisillä soilla. Lannoituksesta vesistöille aiheutuvaa haittaa voidaan ehkäistä tekemällä oikeat ratkaisut kohdevalinnassa, toteutusajankohdassa sekä lannoitevalinnassa ja lannoitteen annostusmäärässä. Lannoitteiden levityksessä otetaan huomioon ojat, pienvedet ja vesistöt sekä niiden suojakaistat. Ojien kunnostus Ojien kunnostus lisää puuston kasvua ja kokonaistuotosta, jos ojitetun alueen vesitalous ei ole toimimattomien ojien tai haihduttavan puuston määrän vuoksi kunnossa. Kuivavaraksi riittää kuitenkin 30-40 cm kasvukauden lopulla. Kunnostuksen on arvioitu lisäävän puuston kasvua 0,2–1,8 m³/ha/vuosi.Kojola, S. 2009. Kohti hyvää suometsien hoitoa – harvennusten ja kunnostusojitusten vaikutus ojitusaluemänniköiden puuntuotokseen ja metsänkasvatuksen taloustulokseen. Dissertationes Forestales 83. 67 s. + 4 osajulk. Lisäkasvun määrä vaihtelee kasvupaikan, lähtöpuuston määrän ja sijainnin mukaan. Vesistöille aiheutuvaa haittaa voidaan ehkäistä kaivettavien ojien tarveharkinnalla, kaivu- ja perkauskatkoilla, oikein mitoitetuilla vesiensuojelurakenteilla sekä oikealla kaivujärjestyksellä. Ravinteita ja turvemaan hienoainesta saadaan kiinni pintavalutuksella ja kosteikoilla. Niiden tekeminen edellyttää valuma-aluekohtaista tarkastelua ja siten tavallisesti useiden metsänomistajien yhteistyötä. Vapaaehtoisesti suojeltavat alueet Metsänomistaja voi saada korvausta suometsistään myös tarjoamalla METSO tai HELMI-ohjelmiin soveltuvia monimuotoisuudelle tärkeitä kohteita suojeluun. Erityisen kannattavaa tämä on puunkorjuulle hankalissa ja kalliissa kohteissa, kuten pitkään käsittelemättä olleissa suosaarekkeissa. Ojien kunnostus on viimeinen työlaji suometsän hoitohankkeessa. Kuva: © Pentti Väisänen. Ilmakuvat ja laserkeilausaineisto tarjoavat luotettavaa ennakkotietoa suometsien hakkuumahdollisuuksista ja vesiensuojelutarpeista suometsän hoitohanketta suunniteltaessa. Kuva: © Maanmittauslaitos.

Happamat sulfaattimaat ovat sulfidipitoisia maakerroksia, joita esiintyy alavilla rannikoilla, erityisesti Pohjanlahden rannikolla. Kun pohjavedenpinta laskee esimerkiksi maan kohoamisen tai ojitusten seurauksena, maaperässä olevat rikkiyhdisteet hapettuvat muodostaen sulfaatteja. Samalla muodostuu rikkihappoa. Happamuus liuottaa maaperästä alumiinia, rautaa ja raskasmetalleja, jotka voivat huuhtoutua sadeveden mukana ja aiheuttaa esimerkiksi pohjaveden happamoitumista.

Metsä on hiilinielu, mikäli puustoon ja maaperään sitoutuvan hiilen määrä ylittää siitä poistuvan hiilen määrän. Tällöin metsän hiilivarasto kasvaa. Metsissä tapahtuu sekä hiilen sitoutumista yhteyttämisen seurauksena että vapautumista lahoamisen ja maahengityksen seurauksena. Jos hiiltä vapautuu enemmän kuin sitä sitoutuu, on metsä hiilen lähde. Metsät ja puutuotteet ovat yhteensä hiilinielu, jos niiden yhteenlaskettu hiilivarasto kasvaa ja hiilen lähde, jos niiden hiilivarasto pienenee.

Ekosysteemiin tai sen osaan varastoitunut hiili. Metsän hiilivarasto koostuu maanpäällisen ja -alaisen elävän ja kuolleen biomassan hiilestä. Hiilivarastoina toimivat puut, muu kasvillisuus, maaperäeliöstö mukaan lukien mikrobit, kuollut puuaines ja karike. Hiiltä on varastoituneena myös metsämaan hiilipitoisissa yhdisteissä. Metsän lisäksi hiilivarastoja ovat puusta valmistetut tuotteet. Hiilivaraston muutosta kuvaa vuosittainen hiilitase.

Kasvihuonekaasupäästöllä tarkoitetaan ilmakehään vapautuvaa kasvihuonekaasujen määrää ja nielulla vastaavasti ilmakehästä sitoutuvaa määrää. Päästöt lämmittävät ilmakehää ja nielut viilentävät sitä. Kasvihuonekaasutase lasketaan kasvihuonekaasupäästöjen ja -nielujen erotuksena.

Laskennassa eri kaasut yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi (CO2-ekv.), eli sellaiseksi määräksi hiilidioksidia, jolla olisi sama ilmastoa lämmittävä vaikutus. Yhteismitallistamisessa käytetään lukuarvona lämmityspotentiaalikertoimia (GWP, The global Global warming potential) usein tavallisesti 100 vuoden ajalle. Hiilidioksidille annettu kerroin (GWP(100)) on 1, metaanille 25 ja typpioksiduulille 298. Metsien kasvihuonekaasujen tarkastelussa huomioidaan yleensä hiilidioksidin (CO2) lisäksi myös metaani (CH4) ja typpioksiduuli (N2O) CO2-ekvivalentteina.

Metsän eli puuston, muun kasvillisuuden ja maaperän yhteen lasketun hiilivaraston muutos, jossa on huomioitu myös hakkuussa poistuva hiili. Metsien käytön hiilitaselaskelmiin huomioidaan useimmiten myös puuntuotanto- ja puutuoteketjun päästöt, puutuotteiden korvausvaikutukset sekä tuotteiden elinkaaret.
Positiivinen tase = varaston kasvu, negatiivinen tase = varaston pieneneminen.

Ojien kunnostamisella (aiemmin kunnostusojitus) tarkoitetaan etenkin metsätalouskäytössä olevien turvemaiden vanhojen ojien perkausta. Ojien kunnostamisen tavoitteena on ylläpitää tai lisätä puuston kasvua laskemalla alueen pohjavedenpinnan tasoa.

Tuhkalannoitus soveltuu erityisesti turvemaiden ravinteisuuden hoitoon, jossa sillä saadaan pitkäkestoinen maanparannusvaikutus. Tuhkapohjaisten kierrätyslannoitteiden valmistuksessa käytetään bioenergian tuotannossa syntyviä tuhkia. Tuhkan lannoitekäyttökelpoisuutta valvotaan lannoiteasetuksen edellyttämillä analyyseillä.

Suometsät poikkeavat metsäkasvatuksessa kivennäismaista. Suometsien hoitoon liittyy erityispiirteitä niiden maaperän ja vesitalouden vuoksi. Soilla puiden kasvua rajoittaa yleisesti liiallinen veden määrä, mutta myös kivennäisravinteiden puutos on tavallista.
Suometsien hoidossa korostuvat myös turpeen hiilivarastoon ja eri kasvihuonekaasuihin sekä puunkorjuun toteutukseen liittyvät kysymykset.

# Suometsän hoitohanke

## Suometsän kokonaistarkastelu kattaa eri työlajit

Ojitetun suometsäalueen kokonaistarkastelu on suositeltavaa myös ojien kunnostuksen ja vesiensuojelutoimenpiteiden tehokkaan toteutuksen takia. Varsinkin laajoilla suoalueilla metsänomistajia on tavallisesti useita, jolloin yhteishanke on suositeltavin toteutustapa.
Suometsän hoitohankkeen tavoitteena on hoitaa yhdessä hankkeessa suoalueen metsiköt hyvään kasvukuntoon ja minimoida haitalliset ilmasto-, vesistö- ja luontovaikutukset. Mahdollisia toimenpiteitä ovat:
- puunkorjuun kulkuyhteyksien varmistaminen
- metsänhoitotyöt sekä hakkuut joko jaksolliseen tai jatkuvaan kasvatukseen tähdäten
- vesiensuojelurakenteet ja ojien kunnostus
- tuhkalannoitus
- vapaaehtoisesti suojeltavien alueiden kartoitus (METSO)
- ennallistaminen.

# Suometsän hoitohanke

## Suometsän kokonaistarkastelu kattaa eri työlajit

**Toteutuksen organisointi**

Suometsän hoitohankkeen suunnittelu edellyttää vahvaa ammattiosaamista, organisointikykyä ja useiden toimijoiden yhteistyötä. Onnistumisen edellytyksenä on hyvä suunnitelma, toimiva johto, selkeät vastuut ja sovittu aikataulutus. Kokonaisvaltainen pakettiratkaisu on metsänomistajalle kokonaistaloudellisin vaihtoehto suometsän kasvun varmistamiseen.
Suometsän hoitohankkeessa on mahdollista saada työn toteutuksessa synergiahyötyjä, jos hankkeessa on vain yksi taho, joka vastaa sekä kulkuyhteyksien rakentamisesta, puun korjuusta, lannoituksista että ojien kunnostuksesta ja näissä tarvittavien palveluiden hankinnasta. Näin alue on tuttu, terminaaliaikaa säästyy ja koneiden siirto jää vähemmäksi.

# Suometsän hoitohanke

## Yhteishankkeen etuja suometsän hoidossa

Suometsien hoito yhteishankkeena tuo metsänomistajille monenlaisia hyötyjä, kun eri toimenpiteet pystytään toteuttamaan laaja-alaisesti ja toisiinsa kytkettynä.
Kulkuyhteydet
- Hyvät kulkuyhteydet mahdollistavat kustannustehokkaan metsänhoidon ja puunkorjuun.
- Rakennetut kulkuyhteydet palvelevat myös metsän virkistyskäyttöä.

Harvennus
- Hoidettuna suometsä antaa paremman tuoton. Talouden kannalta ainakin yksi harvennuskerta on jaksollisessa metsänkasvatuksessa yleensä paikallaan.
- Harvennus ei lisää puuston kokonaistuotosta, mutta sillä voidaan parantaa puuston laatua ja arvokasvua. Harvennuksella kasvu ohjataan parhaisiin puihin ja edistetään niiden elinvoimaisuutta ja järeytymistä.
Lannoitus

- Lannoitus lisää puuston kasvua ja nopeuttaa sen järeytymistä arvokkaaksi tukkipuustoksi.
- Lannoituksella turvataan puuston kehitys ojitetulla suolla, jos maaperän ravinnetalous on epätasapainossa.
- Lannoituksella aikaansaatava kasvureaktio on merkittävä vielä Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin kolmion oloissa runsastyppisillä soilla.
- Lannoituksesta vesistöille aiheutuvaa haittaa voidaan ehkäistä tekemällä oikeat ratkaisut kohdevalinnassa, toteutusajankohdassa sekä lannoitevalinnassa ja lannoitteen annostusmäärässä. Lannoitteiden levityksessä otetaan huomioon ojat, pienvedet ja vesistöt sekä niiden suojakaistat.
Ojien kunnostus
- Ojien kunnostus lisää puuston kasvua ja kokonaistuotosta, jos ojitetun alueen vesitalous ei ole toimimattomien ojien tai haihduttavan puuston määrän vuoksi kunnossa. Kuivavaraksi riittää kuitenkin 30-40 cm kasvukauden lopulla.
- Kunnostuksen on arvioitu lisäävän puuston kasvua 0,2–1,8 m³/ha/vuosi. Lisäkasvun määrä vaihtelee kasvupaikan, lähtöpuuston määrän ja sijainnin mukaan.
- Vesistöille aiheutuvaa haittaa voidaan ehkäistä kaivettavien ojien tarveharkinnalla, kaivu- ja perkauskatkoilla, oikein mitoitetuilla vesiensuojelurakenteilla sekä oikealla kaivujärjestyksellä. Ravinteita ja turvemaan hienoainesta saadaan kiinni pintavalutuksella ja kosteikoilla. Niiden tekeminen edellyttää valuma-aluekohtaista tarkastelua ja siten tavallisesti useiden metsänomistajien yhteistyötä.

Vapaaehtoisesti suojeltavat alueet
Metsänomistaja voi saada korvausta suometsistään myös tarjoamalla METSO tai HELMI-ohjelmiin soveltuvia monimuotoisuudelle tärkeitä kohteita suojeluun. Erityisen kannattavaa tämä on puunkorjuulle hankalissa ja kalliissa kohteissa, kuten pitkään käsittelemättä olleissa suosaarekkeissa.

# Suometsän hoitohanke

## Luonnonhoidon erityiskohteiksi soveltuvat kohteet

Suometsän hoitoa suunniteltaessa on suositeltavaa aina kartoittaa käsittelyalueella tai sen välittömässä läheisyydessä olevat, luonnonhoidon erityiskohteiksi soveltuvat kohteet. Tarkoitus on, ettei suometsän hoitohankkeessa suunniteltavilla toimenpiteillä heikennetä luonnonhoitoon soveltuvan kohteen tilaa.
Suometsissä voidaan toteuttaa niin sanottuina luonnonhoitohankkeina esimerkiksi monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen hoito- ja kunnostustöitä, metsä- ja suoelinympäristöjen ennallistamista sekä metsäojituksen aiheuttamien vesistöhaittojen korjaamista tietyissä tilanteissa ja metsäluonnolle haitallisten vieraskasvilajien hävittämistä.

Monimuotoisuuden turvaaminen ja talousmetsien luonnonhoitoratkaisut otetaan huomioon myös ojitettuja suometsiä käsiteltäessä. Tämä koskee kaikkia suometsän hoitohankkeen yhteydessä tehtäviä toimenpiteitä. Alkuperäisen suon luontoarvot ovat vanhoista ojitusmetsistä yleensä hävinneet, mutta hieskoivikot, runsas pensaskerros ja lahopuukeskittymät voivat tarjota elinympäristöjä metsälajistolle.

# Suometsän hoitohanke

## Talous ja riskien huomioiminen suometsien käsittelyssä

Suometsien hoidossa investointiedellytykset eroavat kivennäismaista lähinnä vesi- ja ravinnetalouden säätelyn osalta. Investoinnit ojien kunnostukseen ja lannoitukseen suometsien puuntuotannon kannattavuuden kohentamiseksi ovat perusteltuja, mikäli niistä aiheutuvat kulut jäävät vähäisemmiksi kuin hyödyt. Osalla kohteista puuntuotanto ei kannata taloudellisesti.
Lisätietoa: Metsätilan hoito, [suometsänhoidon talous](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/suometsien-hoidon-erityispiirteet#section-p2705)

Suometsien hoitohankkeessa on kyse taloudellisesti kannattavan kokonaisuuden määrittämisestä, jossa kullekin suon kohteelle valitaan sille parhaiten soveltuva käyttömuoto.

Suometsän hoitohankkeella on vaikutuksia alueen virkistyskäyttöön riippuen hankkeessa toteuttavista metsätaloustoimista. Vaikutukset riippuvat siitä, millaista metsätaloutta alueella toteutetaan. Vaikutuksia virkistyskäyttöön on kuvattu metsänhoidon toimenpiteiden kuvauksissa.

Metsätaloustoimenpiteet vaikuttavat lyhyellä aikavälillä puuston hiilivarastoon enemmän kuin maaperän kasvihuonekaasupäästöihin. Mitä pidempää aikaväliä tarkastellaan, sitä merkittävämmäksi maaperän kasvihuonekaasupäästöt nousevat. Vaikutuksia ilmastonmuutoksen hillintään on kuvattu metsänhoidon toimenpiteiden kuvauksissa.
Merkittävin suometsän hoitohankkeen hiilitaseeseen vaikuttava tekijä on ojien kunnostus. Kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää kunnostamalla ainoastaan ojia, joissa se on puuston kasvatuksen kannalta välttämätöntä, ja pitämällä ojat kuitenkin matalina. Tällöin aiheutetaan mahdollisimman vähän turpeen hajoamista ja toisaalta lisätään tehokkaasti puuston hiilinielua. Puuston peitteisyyden säilyttäviä menetelmiä hyödyntämällä voidaan vähentää ojien kunnostuksen tarvetta. Myös lannoitus voi riittää kunnostusten välttämiseksi.
Lisätietoa: [ojien kunnostus](/fi/toimenpiteet/ojien-kunnostus)

Sekä puusto että maaperä vaikuttavat ratkaisevasti suometsän kasvihuonekaasupäästöihin. Alle kymmenen vuoden tarkastelujaksolla ratkaisevaa on puuston käsittely kuten kivennäismaillakin: hakkuut säätelevät puuston hiilivaraston kokoa.

Suometsän hoitohankkeen käynnistäjänä on tavallisesti metsänomistajalta tai metsäpalveluiden tuottajalta tullut aloite. Ojien kunnostaminen voi olla perusteltu osa hanketta, jos puuston kasvun on havaittu kärsivän liiallisesta märkyydestä eikä ojien kunnostukselta voida välttyä esimerkiksi tuhkalannoituksella tai jättämällä hakkuissa riittävä määrä haihduttavaa puustoa.

# Suometsän hoitohanke

## Talous ja riskien huomioiminen suometsien käsittelyssä

**2. Suunnitteluvaihe**

- tieto hoitotarpeessa olevasta alueesta (aloite maanomistajalta, toimijan oma havainto, tieto muulta toimijalta tms.)
- alustava arvio hankealueeseen rajattavan alueen
- hakkuumahdollisuuksista sekä taimikonhoito- ja lannoitustarpeista
- ojien kunnostustarpeesta (puuston kasvu hidastunut nimenomaan kuivatusongelman vuoksi)
- mahdollisuuksista välttää ojien kunnostus esimerkiksi jättämällä riittävä haihduttava puusto tai tuhkalannoittamalla (METKA-tukijärjestelmän mukaisesti)
- saatavilla olevista tuista ja tukikelpoisuudesta työlajeittain
- toimintaa rajoittavista tekijöistä, kuten erityiskäyttöalueista tai turvattavista kohteista sekä riskistä alapuolisille vesistöille.
- alustavat selvitykset puukauppatilanteesta ja käytettävissä olevasta kalustosta
- metsänomistajien yhteystietojen hankkiminen
- metsänomistajien kutsuminen mukaan yhteishankkeen suunnitteluun
Lisätietoa: [ojien kunnostus](/fi/toimenpiteet/ojien-kunnostus) ja Vesitalousisännöitsijän opas

# Suometsän hoitohanke

## Talous ja riskien huomioiminen suometsien käsittelyssä

**3. Toteutus- ja seurantavaihe**

- yhteishankkeen kokoaminen
- aloituskokous (eli 1. hankekokous), jossa päätös suunniteltavan hankkeen laajuudesta, osallistujista, suunnittelusta ja hankkeen vetäjästä
- kohteen tukikelpoisuuden toteaminen ja mahdollisen suunnittelutuen hakeminen
- ennakkosuunnittelu ja aineiston keruu
- vanhat ojitussuunnitelmat
- maastokartat
- pohjavesialueet
- vesistöaineistot (lohikalakannat, metsätaloudelle herkät alueet, Ranta10-aineisto)
- teemakartat eroosioherkistä ja/tai sulfidipitoisista alueista
- maaperäkartat
- metsäsuunnitelmatiedot
- elinympäristötiedot (metsälain, luonnonsuojelulain ja vesilain suojelemat kohteet sekä huomionarvoiset lajit – yhteys tarvittaessa ELY-keskukseen tärkeää jo tässä vaiheessa)
- maastosuunnittelu
- metsä- ja piennartiet
- hakkuut
- taimikonhoidot
- ojien kunnostus
- lannoitus
- vesiensuojelurakenteet
- korjuukelpoisuus
- korjuu-urat
- varastopaikat
- luonnonhoito
- vaelluskalojen huomiointi, ja nousun mahdollistaminen (esteet voivat haitata myös vesieliöitä)
- leimikkosuunnitelman ja ojitus- ja vesiensuojelusuunnitelman laatiminen
- ojitusilmoituksen tekeminen ELY-keskukselle jo hankkeen alkuvaiheessa. Vesilain mukainen ilmoitus ojituksesta on tehtävä 60 vrk ennen ojitukseen ryhtymistä
- 2. hankekokous:
- suunnitelman ja kustannusarvion hyväksyttäminen metsänomistajilla
- päätös hoitohankkeen toteutukseen ryhtymisestä
- metsänomistajilta allekirjoitukset suunnittelun ja toteutuksen asiakirjoihin
- vastuukysymykset
- aikatauluista sopiminen
- toimijoiden yhteistyön suunnittelu
- puukauppajärjestelyistä sopiminen
- tarjoukset puukaupasta metsänomistajille
- päätökset puukaupasta ja metsänhoitotöistä
- suunnittelun tuen laskutus Suomen metsäkeskukselta
- suunnittelun alv:n ja metsänomistajan omavastuuosuuden laskutus metsänomistajalta
- suunnitelman viimeistely ja luovutus maanomistajalle
- aikataulun tarkentaminen: taimikonhoidot, hakkuut, lannoitukset ja ojien kunnostus
- taimikonhoito-, lannoitus- ja kaivuutöiden kilpailutus ja urakkasopimusten tekeminen
- taimikonhoitojen, hakkuiden ja lannoituksen toteutus ja valvonta
- ojien ja vesiensuojelurakenteiden kaivaminen ja valvonta

# Suometsän hoitohanke

## Talous ja riskien huomioiminen suometsien käsittelyssä

**4. Hankkeen päättäminen**

- hankkeen luovutus
- asiakkaiden kuuleminen, palautteisiin vastaaminen
- toteutusilmoitus tuen saamiseksi
- metsänomistajien laskutus
- hankkeen päättäminen

# Suometsän hoitohanke

## Suometsän hoitohankkeen asiakirjat

Suometsän hoitohanke sisältää hankkeen koosta ja toteutustavasta riippuen mm. seuraavia asiakirjoja.
Aina:
- metsänomistajan ja hankkeen toteuttajan välinen toimeksiantosopimus
- osakasluettelo ja hankkeen kustannusarvio
- kiinteistöittäin, osakkaittain, työlajeittain
- kartat ja ilmakuvat hankealueesta
- ojien kunnostus- ja vesiensuojelusuunnitelma
- ojaluettelo, vesiensuojelurakenteet
- hoitotöiden urakkasopimukset

Tarvittaessa:
- tukihakemukset ja -päätökset sekä toteutusilmoitukset
- valtakirjat metsänomistajalta
- puukauppa, taimikonhoito, lannoitus ja ojien kunnostus
- lupa-asiakirjat
- mahdollinen ympäristöviranomaisen lausunto tai AVI:n lupa ojitukselle
- mahdolliset muut luvat esim. tienkäyttöön liittyen
- kokouspöytäkirjat hankekokouksista
- hankkeen loppuraportti ja palauteyhteenveto

# Suometsän hoitohanke

## Kunnostus- ja hoitotarve selvitettävä

Hankealueen jaksottaminen pienempiin osiin ja toteutus osa kerrallaan ovat tärkeitä varsinkin suurissa hankkeissa. Tavoiteltavaa on, että pienet hankkeet ja osahankealueet hyvin suurissa hankkeissa voidaan tehdä valmiiksi 1–3 vuoden kuluessa töiden aloituksesta. Hankesuunnittelussa selvitetään, millä alueilla on hakkuu- ja hoitotarvetta sekä tarvittaessa mahdollisuuksia muihin maankäyttömuotoihin kuten suojeluun.
Hoitotarpeen arvioinnissa korostuu, mitkä ojitusalueen ojista on taloudellisesti kannattavaa ja vesiensuojelullisesti mahdollista kunnostaa. Varttuneen kasvatusmetsän harvennuksia voidaan ottaa myös mukaan, vaikka ojia ei kunnosteta. Samoin hankkeeseen voidaan sisällyttää ennallistettavia kohteita.
Puunkorjuun kannattavuuden nyrkkisääntönä voidaan pitää, että hakkuukertymä hankealueelta ylittää 500 m³, poistuma on vähintään 40 m³/ha ja poistettavien runkojen keskikoko on vähintään 60 dm3/runko. Ennakkotietoa puustosta saadaan esimerkiksi ilmakuvista ja julkisesta metsävaratiedosta. Ennallistettavilta alueilta puutavaran hehtaarikertymä (m3/ha) voi olla pienempi.

# Suometsän hoitohanke

## Kunnostus- ja hoitotarve selvitettävä

**Suometsän hoitotarpeesta kertovia tekijöitä**

Hankealueeksi pyritään rajaamaan sellainen alue, että vesien johtaminen alapuolisen alueen läpi on mahdollista ja alueelle saadaan tehokkaat vesiensuojelumenetelmät. Ojien perkaustarvetta, eroosioalttiutta ja vesiensuojelurakenteiden sijoittelua voidaan selvittää maastokäynnein ja laserkeilausaineistoon perustuvalla uoma-analyysillä. Vanhoista ojitusasiakirjoista voidaan tarvittaessa selvittää ennen suon ojitusta vallinneita olosuhteita ja edellisen hankkeen toteutusta.
1 . Pääosalla alueen metsiköistä on selvä taimikonhoito- tai harvennustarve. Metsikkö on syytä harventaa, kun sen pohjapinta-ala on yli harvennusmallien esittämän leimausrajan. Harvennustarve voi syntyä myös siitä, että vähäarvoisempi koivu runsaana tai etukasvuisena haittaa havupuuston kehitystä.
2 . Alueen vesitalous on niin huonossa kunnossa, että korkea pohjaveden pinnan taso selvästi haittaa puuston kasvua. Ongelmat voivat aiheutua umpeen kasvaneista ojista, alkujaankin ojituksessa tapahtuneesta virheestä, metsätuhoista, ojien yliajossa tapahtuneista sortumista tai turpeen painumisesta.
3 . Kasvupaikan ravinne-epätasapaino alueella on niin ilmeinen, että se selvästi haittaa puuston kasvua.

Hankealueeksi rajataan maastoltaan ja puustoltaan teknisesti yhdenmukainen ja selkeä kokonaisuus. Tällöin hakkuissa, ojien kunnostuksessa ja lannoituksessa saavutetaan mittakaavaetuja sekä vesitalouden säätely ja vesiensuojelu voidaan järjestää tehokkaasti. Rajauksessa otetaan huomioon mahdolliset luonnonhoidolliset reunaehdot, kuten arvokkaat luontokohteet sekä muut turvattavat alueet.

Korjuulohkojaon perusteet
- hakkuutapa; samanlaiset käsittelyt samaan lohkoon
- uudistushakkuutavat
- kasvatushakkuutavat
- muu hakkuu
- korjuuajankohta > kesäkorjuukelpoinen osa rajataan omaksi lohkoksi
- korjuumenetelmä > koneellinen ja manuaalinen hakkuu erikseen.
Kunnostusojituslohkojaon perusteet

- vesiensuojelurakenteet; pintavalutuskentät, pohjapadot, laskeutusaltaat ja kosteikot tehdään ensin
- vanhan ojaverkoston rakenne; perkaus aloitetaan latvaojista, laskuojat kaivetaan viimeiseksi
- vesiensuojelullisesti hankalat kaivukohdat; toteutetaan mahdollisimman kuivana aikana
- pohjavesialueet ja happamat sulfaattimaat; edellyttävät ojien kaivuussa erityistä varovaisuutta
Vesitalouden säätelyn ja vesiensuojelutoimien suunnittelussa on suositeltavaa tarkastella koko suoaluetta. Kunnostusojituslohkojen toimenpiteet ajoitetaan siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa alapuoliselle vesistölle.

# Suometsän hoitohanke

## Aikataulusuunnittelu

Suometsän hoitohankkeen aikataulutus luo puitteet hankkeen kestolle ja se auttaa projektin etenemisen hallinnassa ja seurannassa. Suunnitteluvaiheessa on myös syytä varmistaa, että alueelle on saatavissa turvemaille sopivaa kalustoa ja kaikille töille löytyy ammattitaitoinen toteuttaja.
Hankkeen eri vaiheet on suositeltavaa sijoittaa aikajanalle, joka hahmottaa hankkeeseen kuluvaa aikaa ja kertoo myös miten eri hanketoimijoiden tehtävät ajoittuvat kokonaisuudessa. Realistinen ja yhteisesti sovittu aikataulu helpottaa siinä pysymistä. Selkeän aikataulutuksen avulla on myös helpompi puuttua mahdollisiin viivästyksiin ja ryhtyä tarvittaessa korjaaviin toimenpiteisiin.
Aikataulusuunnittelussa tulisi luoda varautumiskeinoja mahdollisiin ongelmatilanteisiin. Esimerkiksi onko mahdollista löytää muita toteutusratkaisuja, jos kesäkorjuu ei toteudu suunnitellusti tai ojituksen urakoitsija vaihtuukin yllättäen.

Hankealue tai sen osahankkeet on tarpeellista jaksottaa korjuu- ja kunnostusojituslohkoiksi, mikä edesauttaa hankkeen läpivientiä. Lohkoista tehdään käytännöllisiä kokonaisuuksia maaston muotoja ja metsän rakenteita myötäillen. Hyvä korjuulohko on sellainen, että se saadaan hakattua samalla koneketjulla yhdellä kertaa. Puutavaran varastopaikat, ojaverkoston rakenne ja vesiensuojelutoimenpiteet on syytä ottaa samalla huomioon.

# Suometsän hoitohanke

## Valtakirja helpottaa töiden organisointia

Toimeksiantosopimuksessa myös sovitaan, minkälaisen valtakirjan metsänomistaja hankevetäjälle mahdollisesti antaa.
Vaivattominta hankkeen organisointi on, kun alueen metsänomistajat ovat antaneet vastuun töiden järjestämisestä valtakirjalla hankevetäjän hoidettavaksi. Valtakirja tulee olla riittävän kattava, jotta hankevetäjä pystyy hoitamaan hoitohankkeen näkökulmasta tarpeelliset leimikoiden kilpailutukset, ojitukset ja muut metsänhoitotyöt hankkeeseen osallistuvan metsänomistajan puolesta.
Toimeksiantosopimukset ja siihen mahdollisesti liitettävä valtakirja on hyvä kerätä jo hankkeen osallistujia koottaessa. Hankevetäjällä tulee siinä vaiheessa olla suuntaa antava käsitys hankealueen metsien tilasta, jotta ehdotus toteutettavista töistä vastaa tarvetta.

# Suometsän hoitohanke

## Esimerkki suometsän hoitohankkeen toimeksiantosopimuksen sisällöstä

- sopimusosapuolten yhteystiedot
- yksilöitynä käsiteltävä alue metsätiloittain ja kartta-aineistoon rajattuna
- arvioidut enimmäiskustannukset toimenpiteistä metsänomistajalle koituvista maksuista
- kartta hankekokonaisuudesta
- hankkeen aikataulu ja tiedotusmenettelyt
- tietoa metsänhoitotöiden vaikutuksesta metsikön kehitykseen ja tuleviin tuottoihin
- tietoa hankkeeseen saatavilla olevista tuista
- lista hankkeessa mukana olevista yhteistyötahoista.
Valtakirjaan voidaan lisäksi sisällyttää
- eroteltuna tehtävät ja niihin liittyvät asiakirjat, joita metsänomistaja valtuuttaa hankkeen toteuttajan hoitamaan, hyväksymään ja allekirjoittamaan
- lupa- ja tukihakemukset ja muu asiointi viranomaisten kanssa
- urakointien kilpailutus ja sopimusten laadinta
- puukaupan kilpailutus, sopimusten laadinta ja mittaustodistusten hyväksyminen
- määräaika valtuuksien voimassaoloon.

# Suometsän hoitohanke

## Organisointi ja vastuunjako

Hankkeen toteutus onnistuu parhaiten, kun tehtävät on vastuutettu selkeästi ja kokonaissuunnitelma on laadittu realistiseksi. Vastuu hankkeen etenemisestä voi olla yhdellä toimijalla, mutta myös vastuiden selkeällä jakamisella voidaan saavuttaa hyvä lopputulos. Tärkeää on, että hankkeen kullakin tehtävällä on aina selkeä vastuuhenkilö.
Hakkuiden ja eri hoitotöiden yhteensovittaminen edellyttää sujuvaa yhteistoimintaa työn toteuttajien välillä. Tämä voi toteutua vain, jos kokonaisuutta johdetaan hyvän hankesuunnitelman pohjalta. Vastuuhenkilö seuraa suunnitelman toteutumista ja tarkentaa tarvittaessa sitä hankkeen edetessä sekä varmistaa osallisten tiedottamisen.
Maastosuunnitteluun tuo kustannustehokkuutta, kun yhdellä maastokäynnillä saadaan tehtyä alueelle sekä puunkorjuuta että metsänhoitoa koskevat suunnitelmat. Jos työlajien suunnittelu on hajautettu eri henkilöille, tulee hankevetäjän varmistaa suunnittelijoiden välinen yhteistyö ja työvaiheiden oikea ajoitus.

# Suometsän hoitohanke

## Mistä tunnistaa hyvin johdetun hankkeen?

- Hankkeella on selkeä vastuu- ja kontaktihenkilö.
- Hankkeen tavoitteet on sovittu yhdessä osallisten kanssa.
- Osalliset tuntevat hankkeen tavoitteet ja tietävät mitä hankkeessa on tapahtumassa.
- Sovitut työt tulevat tehdyksi laadukkaasti.
- Hankkeessa pysytään sovitussa aikataulussa ja kustannuksissa.

Hankkeen läpiviemiseksi tarvitaan hyvää tiedottamista sekä metsänomistajien suuntaan että toimijoiden kesken. Tiedottamisen välineet ja tavat on syytä miettiä hankkeen koon mukaisesti. Pienten hankkeiden tiedottaminen saadaan hoidettua puhelimitse, sähköpostitse ja henkilökohtaisin kontaktein, mutta suuremmissa hankkeissa tulisi hyödyntää myös muita välineitä. Hyvä vaihtoehto tiedottamiseen on ylläpitää verkkopalvelua, josta metsänomistajat ja toimijat saavat ajantasaista tietoa hankkeen etenemisestä ja voivat tarvittaessa esittää kysymyksiä.
Hankevetäjällä on keskeinen rooli yhteydenpidon varmistamisessa hankkeen toimijoiden välillä. Jos esimerkiksi tieto hakkuiden edistymisestä ei kulje puunkorjaajan, lannoitteiden levittäjän ja kunnostusojittajan välillä, hankkeessa syntyy ylimääräisiä viivästyksiä.

Puukauppojen toteutustapa suometsän hoitohankkeessa on vaihtelevaa ja riippuu hankevetäjän roolista ja metsänomistajista.

Tarvittaessa lannoitukset on luontevaa sisällyttää osaksi suometsän hoitohanketta. Yhteishankkeissa lannoituksen suunnittelu ja toteutus hoituvat kustannustehokkaasti. Kasvatushakkuiden ja ojien kunnostuksen paras hyöty jää saavuttamatta, mikäli puusto kärsii ravinnepuutoksesta. Lannoitusten toteutus on tehokasta, kun hankevetäjä tai aliurakoitsija hankkii lannoitteet sekä kuljetus- ja levityspalvelun, valvoo levityksen ja varmistaa puunkorjaajalta hakkuiden edistymisen.
Puuston varttuessa taimikkovaiheesta kasvatusmetsä- ja uudistamisvaiheeseen sen ravinteiden käyttö lisääntyy merkittävästi. Etenkin runsastyppisillä, paksuturpeisilla ojitetuilla soilla saattaa jo lyhyellä aikavälillä kehittyä merkittävä puutostila varsinkin kaliumin ja boorin osalta. Tämä on hyvä ottaa huomioon suometsien hoitohankkeiden suunnittelussa.
Oikein kohdennettu lannoitus ja tehokas maa- tai lentolevitys edellyttää huolellista suunnittelua. Lisäksi lannoitus tulee yhteensovittaa hankkeen muiden työvaiheiden kanssa. Kun suometsien hoidon yhteydessä lannoitetaan, vesiensuojelun kannalta on suositeltavaa tehdä ensin hakkuut, sitten lannoitus ja viimeisenä mahdollinen ojien kunnostus.

# Suometsän hoitohanke

## Ojien kunnostus

Hankevetäjä sopii ojitusurakoitsijan kanssa ojien kunnostuksen työmäärästä, työskentelytavasta, kaivutyön ajoittamisesta ja urakointihinnoista. Lisäksi sovitaan valtuuksista, vastuusta ja menettelytavoista, mikäli kaivutyössä tapahtuisi pienvesille, vesistöille tai pohjavesille vahinkoa tai aiheutettaisiin jotain muuta haittaa.
Hakkuu ja lannoitus suositellaan tehtäviksi ennen ojien perkausta. Muutoin riskinä on ojapenkkojen sortuminen yliajoissa, ojien tukkeutuminen ja hakkuutähteiden jääminen ojiin. Kun ojien perkaus tehdään viimeiseksi, ojiin mahdollisesti joutuneet lannoitteet tai tuhka saadaan nostettua kaivussa penkalle.
Puunkorjuun ja kaivutyön teettäminen samalla urakoitsijalla on yksi toimiva ratkaisu. Kaivutyö helpottuu, kun kohde on valmiiksi tuttu ja kaivuedellytykset todennäköisemmin otettu jo hakkuussa hyvin huomioon.

Hankevetäjä varmistaa ennen kaivutyön aloittamista, että kunnostusojitussuunnitelmassa avattavaksi tarkoitetut ojalinjat on aukaistu ja sovitut hakkuu- ja hoitotyöt on tehty alueella. Vetäjä myös varmistaa, että tarvittavat ojitusluvat on hankittu ja selvittää niihin liittyvät ehdot toteuttajalle.

Hankevetäjä vastaa hankkeen hallinnoinnista ja etenemisestä. Vastuu riippuu metsänomistajien antamista toimeksiannoista. Hankevetäjän ja metsänomistajien välisissä toimeksiantosopimuksissa sovitaan töiden vastuunjaosta ja mahdollisista ehdoista, joiden puitteissa hankevetäjä voi toimia metsänomistajan asiamiehenä.

Suometsän hoitohankkeessa on kyse ojitetun suometsäalueen kokonaisvaltaisesta käytön suunnittelusta ja toteutuksesta. Tähän sisältyy metsänhoito- ja hakkuutarpeiden määritys, vesitalouden hallinta, ekologisten näkökulmien tarkastelu ja hiilitaseeseen liittyvät kysymykset.

Suometsän hoitohanke

Tilatasolla hyvä laadunhallinta tarkoittaa hyväkuntoisia metsiä, joita on hoidettu tavoitteiden mukaisesti. Kuva: © Mikko Nurmi. Metsänhoidon ja puunkorjuun laadunhallinnalla varmistetaan töiden toteutumista vaatimusten ja tavoitteiden mukaisesti. Samalla hallitaan haitallisten ympäristövaikutusten riskejä toimenpiteissä. Hyvällä ennakkosuunnittelulla ja toteutuksella sekä toiminnan laadunseurannalla varmistetaan kokonaisuuden onnistumista ja toiminnan vastuullisuutta. Mitä on hyvä laatu? Laatu tarkoittaa sitä, kuinka hyvin toiminta, tuote tai palvelu täyttää sille asetetut odotukset ja määritellyt laatukriteerit. Metsänomistajalle metsänhoidon hyvä laatu tarkoittaa hyväkuntoisia metsiä, jotka on hoidettu hänen tavoitteidensa mukaisesti.&nbsp;Metsänhoidon laadunhallintaan kuuluu osaksi ympäristöstä huolehtiminen. Luonnonhoidon toteutuksen onnistumista kutsutaan luontolaaduksi. Ks. lisää kohdasta Metsänhoidon laatuvaatimusten taustatekijät Metsänhoidon laadun osatekijät Metsänhoidossa päätöksillä ja töiden toteutuksella on pitkäaikaiset vaikutukset puuston kehitykseen. Virheet töiden suunnittelussa ja toteutuksessa voivat alentaa metsän tuottoa, aiheuttaa ylimääräistä hoitotyötä ja kustannuksia tai aiheuttaa ympäristöhaittoja.&nbsp;Metsänhoidon laatu rakentuu useista työvaiheistaMetsänhoidossa toimenpiteet rakentuvat usein eri työvaiheista, jolloin yhden työvaiheen laatu vaikuttaa myös seuraavien vaiheiden toteutukseen. Esimerkiksi metsän uudistamisessa istutustyön onnistuminen riippuu maanmuokkauksen toteutuksesta ja onnistumisesta tai puunkorjuussa ennakkoraivausta seuraavat hakkuu ja lähikuljetus, jotka kaikki vaikuttavat hakkuun kokonaislaatuun.&nbsp;Metsänhoidon toimenpiteet on kustannustehokkainta toteuttaa oikea-aikaisesti. Esimerkiksi uudistus- tai taimikkovaiheen töiden viivästys nostaa työn kustannuksia ja heikentää kasvatettavan puuston puuntuotannollista laatua. Metsänhoidon laadunhallinnassa korostuu työmaiden laadunseurannalla kerättävät havainnot. Tämä luo perustan toiminnan korjaamiselle, jatkuvalle oppimiselle ja virheiden toistumisen välttämiselle. Työn laadun osatekijöitä Metsänhoidossa työn laatuun vaikuttavista tekijöistä tärkeimmät ovat työn toteuttajan ammattitaito ja asennoituminen työhön.Hoidetuissa metsissä hyvään laatuun pääseminen on helpompaa kuin hoitamattomissa.Lopputulokseen vaikuttavat oleellisesti myös työolosuhteet.Metsänomistajan on hyvä tunnistaa, milloin lähtökohdat hyvän laadun saavuttamiseksi esimerkiksi maanmuokkauksessa tai puunkorjuussa ovat heikot, ja missä tilanteissa lähtökohtiin voidaan vielä vaikuttaa. Työolosuhteisiin voidaan vaikuttaa työn oikealla ajoittamisella ja asianmukaisilla työvälineillä. Metsänhoidon laadunhallinta edellyttää seurantaa Metsäomaisuuden laadunhallinnassa on tärkeää seurata tilatasolla metsänomistuksen tavoitteiden toteutumistametsätyömaatasolla oman työn laatua omavalvontanametsätyömaatasolla ulkopuolisen toteuttajan työn laatua työn aikana ja/tai työmaan valmistuttua.Toteutuksen omavalvonta tarkoittaa työn toteuttajan kuten metsurin, koneenkuljettajan tai omatoimisen metsänomistajan tekemää laadunseurantaa työn aikana ja sen jälkeen. Omavalvonta osoittaa mahdolliset korjaustarpeet omassa työssä. Työn omavalvonta on tärkeä osa laadukasta metsänhoitoa. Työntekijän on hyvä varmistua esimerkiksi taimikonharvennuksessa oikeasta puuston kasvatustiheydestä. Kuva: © Erkki Oksanen. Metsänomistajan keinot seurata laatuaTyön laatua voidaan jossain määrin arvioida silmämääräisesti, mutta työjäljen tarkistamiseksi on mittausten tekeminen määrävälein suositeltavaa. Tarkempia työlajikohtaisia ohjeita laadunseurantaan löytyy Metsänhoidon laadunhallinta toimenpiteissä tai Omavalvontaoppaasta. Toimenpiteen suunnittelu on tärkeä osa laatua. Laatuun vaikuttaa, onko toimenpide kyseiseen metsään tarkoituksenmukainen ja oikein kohdennettu. Tunnuksia, mihin kiinnittää huomiota suunnitteluvaiheessa: Työlajin ajoituksella pyritään kustannustehokkaaseen lopputulokseen välttäen lisätoimia. Ajoitukseen voi liittyä sen sijoittuminen sopivaan vuodenaikaan, jotta maapohja kantaa metsäkoneilta.Puulajien ja -yksilöiden valinta vaikuttaa puuston elinvoimaisuuteen, tuottoon ja ilmastokestävyyteen. Puulaji- ja toimenpiteen toteutusmuodon valintaa ohjaavat kasvupaikka, maalaji ja kohteen sijainti, mutta myös metsänomistajan tavoitteet huomioiden tulevaisuuden ilmastoennusteet. Puuston tiheyttä säätelemällä vaikutetaan sen elinvoimaisuuteen, kasvuun, arvokasvuun, talouteen ja hiilen sidontaan, joihin löytyy toimenpidekohtaiset suositukset. Metsänhoidon laatuvaatimusten taustatekijät Metsänhoidon laadunhallintaan on yleisiä laatuvaatimuksia ja työlajikohtaisia kriteeristöjä. Niiden taustalla ovat mm. lainsäädäntö, metsäsertifiointi ja metsänhoidon suositusten kuvaamat parhaat käytännöt. Myös metsänomistaja voi asettaa vaatimuksia toteutuksen laadulle. Metsänhoidon suositusten monipuolistuminen ja vaihtoehdot, jotka huomioivat metsänomistajan yksilölliset tavoitteet paremmin, on myös otettava huomioon toimenpiteissä. Metsänhoitoa sekä luonnon- ja vesiensuojelua ohjaava lainsäädäntö, vapaaehtoisten metsäsertifiointijärjestelmien kriteerit, metsänhoidon suositusten hyvät käytännöt ja metsänomistajan tavoitteet määrittelevät metsänhoidon toimenpiteissä tavoiteltavaa laadukasta työnjälkeä. Myös työn tekijäorganisaatiolla voi olla täydentäviä laatukriteereitä. Laadukas metsänhoito huomioi myös muuttuvan ilmastonIlmastonmuutoksen myötä kasvaviin metsätuhoriskeihin on kiinnitettävä enemmän huomiota kaikissa toimenpiteissä. Esimerkiksi juurikääpäriski on syytä huomioida hakkuiden lisäksi myös raivaussahatöissä varsinkin juurikäävän riskialueilla ja sen reunoilla.Vesiin ja ympäristöön liittyvissä toimissa kiinnitetään niihin erityistä huomiota osana laadunhallinnan kokonaisuutta. Lue lisää samasta aiheesta: Metsänhoidon toimenpiteet | Metsänhoidon laadunhallinta Metsätilan hoito | Talous, laatu ja riskienhallinta Metsänomaisuuden laadunhallinnassa on kyse toimista, joilla varmistetaan, että metsien hoidon ja käytön suunnittelu ja töiden toteutus vastaavat niille asetettuja laatuvaatimuksia.

# Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

Metsänomaisuuden laadunhallinnassa on kyse toimista, joilla varmistetaan, että metsien hoidon ja käytön suunnittelu ja töiden toteutus vastaavat niille asetettuja laatuvaatimuksia.

Metsänhoidon ja puunkorjuun laadunhallinnalla varmistetaan töiden toteutumista vaatimusten ja tavoitteiden mukaisesti. Samalla hallitaan haitallisten ympäristövaikutusten riskejä toimenpiteissä. Hyvällä ennakkosuunnittelulla ja toteutuksella sekä toiminnan laadunseurannalla varmistetaan kokonaisuuden onnistumista ja toiminnan vastuullisuutta.

# Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

## Mitä on hyvä laatu?

Laatu tarkoittaa sitä, kuinka hyvin toiminta, tuote tai palvelu täyttää sille asetetut odotukset ja määritellyt laatukriteerit. Metsänomistajalle metsänhoidon hyvä laatu tarkoittaa hyväkuntoisia metsiä, jotka on hoidettu hänen tavoitteidensa mukaisesti. Metsänhoidon laadunhallintaan kuuluu osaksi ympäristöstä huolehtiminen. Luonnonhoidon toteutuksen onnistumista kutsutaan luontolaaduksi.
Ks. lisää kohdasta Metsänhoidon laatuvaatimusten taustatekijät

# Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

## Mitä on hyvä laatu?

##  [Skogsägarens viktigaste medel för kvalitetshantering vid skogsvårdsåtgärder](/sv/node/3674)

Table
| Medel | Beskrivning |
| --- | --- |
| 1.    Gör skriftliga avtal om arbeten som utförs | Då du säljer virke eller köper skogstjänster, försäkra dig om att det i avtalet ingår en klar beskriving av arbetena som skall utföras.-    vad gör man-    var görs arbetet-    hur görs arbetetSkogsägarens egna specialönskemål är bra att skriva in avtalet speciellt om de avviker från allmän praxis. Då man gjort avtalet skriftligt är det också enklare att konstatera att arbetet är klart. Man kan till exempel konstatera i avtalet att arbetet görs enligt rekommendationerna för skogsvård. Kvalitetskriterier för olika arbetsslag finns i  Kvalitetsstyrning inom skogsvård. |
| 2.    Övervaka kvaliteten av ditt eget arbete | Följ noggrannt med kvaliteten på ditt eget arbete då du gör skogsvårdsarbeten eller leveransavverkningar.Korrigera vid behov ditt arbetssätt.   |
| 3.    Övervaka kvaliteten vis skogstjänster ovh avverkningar | Övervaka utförandet av skogsvårdsarbeten och drivning av virke. Du kan göra det själv eller använda utomstående experter.Notera att det av säkerhetsskäl är viktigt att informera om besök på arbetsplatsen så att den som gör arbetet vet om besöket på förhand. Se instruktioner (på finska): Ohjeet turvalliseen metsätyömaalla vierailuun.Be tjänsteleverantören om en exaktare utredning över utfört arbete. En sådan utredning kan vara till exempel mätningsdokument från avverkningar eller kvalitetsrapporter från skogsvårdsarbeten. Rapporterna kan innehålla olika kartor över slutresultatet av arbetet. Jämför resultatet med det avtal som gjorts. |

# Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

## Metsänhoidon laadun osatekijät

**Työn laadun osatekijöitä**

Metsänhoidossa päätöksillä ja töiden toteutuksella on pitkäaikaiset vaikutukset puuston kehitykseen. Virheet töiden suunnittelussa ja toteutuksessa voivat alentaa metsän tuottoa, aiheuttaa ylimääräistä hoitotyötä ja kustannuksia tai aiheuttaa ympäristöhaittoja. **Metsänhoidon laatu rakentuu useista työvaiheista**Metsänhoidossa toimenpiteet rakentuvat usein eri työvaiheista, jolloin yhden työvaiheen laatu vaikuttaa myös seuraavien vaiheiden toteutukseen. Esimerkiksi metsän uudistamisessa istutustyön onnistuminen riippuu maanmuokkauksen toteutuksesta ja onnistumisesta tai puunkorjuussa ennakkoraivausta seuraavat hakkuu ja lähikuljetus, jotka kaikki vaikuttavat hakkuun kokonaislaatuun. Metsänhoidon toimenpiteet on kustannustehokkainta toteuttaa oikea-aikaisesti. Esimerkiksi uudistus- tai taimikkovaiheen töiden viivästys nostaa työn kustannuksia ja heikentää kasvatettavan puuston puuntuotannollista laatua.
Metsänhoidon laadunhallinnassa korostuu työmaiden laadunseurannalla kerättävät havainnot. Tämä luo perustan toiminnan korjaamiselle, jatkuvalle oppimiselle ja virheiden toistumisen välttämiselle.

- Metsänhoidossa työn laatuun vaikuttavista tekijöistä tärkeimmät ovat työn toteuttajan ammattitaito ja asennoituminen työhön.
- Hoidetuissa metsissä hyvään laatuun pääseminen on helpompaa kuin hoitamattomissa.
- Lopputulokseen vaikuttavat oleellisesti myös työolosuhteet.
Metsänomistajan on hyvä tunnistaa, milloin lähtökohdat hyvän laadun saavuttamiseksi esimerkiksi maanmuokkauksessa tai puunkorjuussa ovat heikot, ja missä tilanteissa lähtökohtiin voidaan vielä vaikuttaa. Työolosuhteisiin voidaan vaikuttaa työn oikealla ajoittamisella ja asianmukaisilla työvälineillä.

# Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

## Metsänhoidon laadunhallinta edellyttää seurantaa

Metsäomaisuuden laadunhallinnassa on tärkeää seurata
1 . tilatasolla metsänomistuksen tavoitteiden toteutumista
2 . metsätyömaatasolla oman työn laatua omavalvontana
3 . metsätyömaatasolla ulkopuolisen toteuttajan työn laatua työn aikana ja/tai työmaan valmistuttua.
Toteutuksen omavalvonta tarkoittaa työn toteuttajan kuten metsurin, koneenkuljettajan tai omatoimisen metsänomistajan tekemää laadunseurantaa työn aikana ja sen jälkeen. Omavalvonta osoittaa mahdolliset korjaustarpeet omassa työssä.

# Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

## Metsänhoidon laadunhallinta edellyttää seurantaa

**Tunnuksia, mihin kiinnittää huomiota suunnitteluvaiheessa:**

**Metsänomistajan keinot seurata laatua**Työn laatua voidaan jossain määrin arvioida silmämääräisesti, mutta työjäljen tarkistamiseksi on mittausten tekeminen määrävälein suositeltavaa. Tarkempia työlajikohtaisia ohjeita laadunseurantaan löytyy [Metsänhoidon laadunhallinta toimenpiteissä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/metsanhoidon-laadunhallinta) tai [Omavalvontaoppaasta](https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/504509/Omavalvontaopas2014_A4_sec.pdf?sequence=1&isAllowed=y).
Toimenpiteen suunnittelu on tärkeä osa laatua. Laatuun vaikuttaa, onko toimenpide kyseiseen metsään tarkoituksenmukainen ja oikein kohdennettu.

- Työlajin ajoituksella pyritään kustannustehokkaaseen lopputulokseen välttäen lisätoimia. Ajoitukseen voi liittyä sen sijoittuminen sopivaan vuodenaikaan, jotta maapohja kantaa metsäkoneilta.
- Puulajien ja -yksilöiden valinta vaikuttaa puuston elinvoimaisuuteen, tuottoon ja ilmastokestävyyteen. Puulaji- ja toimenpiteen toteutusmuodon valintaa ohjaavat kasvupaikka, maalaji ja kohteen sijainti, mutta myös metsänomistajan tavoitteet huomioiden tulevaisuuden ilmastoennusteet.
- Puuston tiheyttä säätelemällä vaikutetaan sen elinvoimaisuuteen, kasvuun, arvokasvuun, talouteen ja hiilen sidontaan, joihin löytyy toimenpidekohtaiset suositukset.

# Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

## Metsänhoidon laatuvaatimusten taustatekijät

Metsänhoidon laadunhallintaan on yleisiä laatuvaatimuksia ja työlajikohtaisia kriteeristöjä. Niiden taustalla ovat mm. lainsäädäntö, metsäsertifiointi ja metsänhoidon suositusten kuvaamat parhaat käytännöt. Myös metsänomistaja voi asettaa vaatimuksia toteutuksen laadulle.
Metsänhoidon suositusten monipuolistuminen ja vaihtoehdot, jotka huomioivat metsänomistajan yksilölliset tavoitteet paremmin, on myös otettava huomioon toimenpiteissä.

**Laadukas metsänhoito huomioi myös muuttuvan ilmaston**Ilmastonmuutoksen myötä kasvaviin metsätuhoriskeihin on kiinnitettävä enemmän huomiota kaikissa toimenpiteissä. Esimerkiksi juurikääpäriski on syytä huomioida hakkuiden lisäksi myös raivaussahatöissä varsinkin juurikäävän riskialueilla ja sen reunoilla.Vesiin ja ympäristöön liittyvissä toimissa kiinnitetään niihin erityistä huomiota osana laadunhallinnan kokonaisuutta.

# Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

## \[H2\]

**Lue lisää samasta aiheesta**:
Metsänhoidon toimenpiteet | [**Metsänhoidon laadunhallinta**](/fi/toimenpiteet/metsanhoidon-laadunhallinta)
Metsätilan hoito | [**Talous, laatu ja riskienhallinta**](/fi/kategoriat/talous-laatu-ja-riskienhallinta)

Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

Metsänomaisuuden laadunhallinnassa on kyse toimista, joilla varmistetaan, että metsien hoidon ja käytön suunnittelu ja töiden toteutus vastaavat niille asetettuja laatuvaatimuksia.  

Harvennushakkuun tavoitteet Harvennustarve ei riipu siitä, korjataanko harvennuksen yhteydessä energia- ja/tai ainespuuta. Harvennus on toteutettava niin, että se tukee kasvatettavan puuston jatkokehitystä metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti. Energiapuun korjuu mahdollistaa kuitenkin ainespuuta pieniläpimittaisemman, eli rinnankorkeusläpimitaltaan alle 7 cm, puun hyödyntämisen. Energiapuun korjuussa on mahdollista sopia, että korjuussa kaikki puu kerätään koko- tai rankapuuksi, jolloin eri puutavaralajeja ei tarvitse eritellä puukauppasopimuksessa mikä voi säästää myös kustannuksia. Kasvatusmetsän energiapuukorjuun kohdevalintaan vaikuttavat sekä taloudelliset että ekologiset tekijät, kuten korjuun ja puuntuotannon kannattavuus ja kohteen luontoarvot. Energiapuuharvennus voi olla hyvä vaihtoehto hoitamattomissa nuorissa kasvatusmetsissä, joissa taimikonhoito on jäänyt tekemättä tai toteutettu puutteellisesti. Hoitamattomuudesta seurannutta kasvatettavan puuston laadun alentumista sillä ei voida kuitenkaan korjata. Nuoren metsän hoitoon voi saada valtion tukea, kun tuen ehdot täyttyvät. Lisätietoa tuista on saatavilla esimerkiksi Suomen metsäkeskuksesta. Kasvatusmetsien energiapuun hakkuussa korjataan ranka- tai kokopuuta Kasvatusmetsien energiapuun hakkuussa voidaan korjata energiapuuksi karsittua rankapuuta tai karsimatonta kokopuuta. Rankapuun korjuussa puun oksat ja latvat jätetään metsään. Kokopuun korjuussa myös valtaosa puun oksista ja latvoista korjataan energiakäyttöön. Kokopuun korjuussa metsästä poistuu oksien ja latvojen mukana ravinteita ja orgaanista ainetta. Siksi kokopuun korjuu ei sovellu karuille kohteille tai aloille, joilla on ravinteiden epätasapainon riski. Rankapuun korjuussa poistuu pelkästään runkopuuta, joten se sopii samoille kohteille kuin ainespuun korjuu. Kasvatusmetsän energiapuun korjuun hyötyjä Kasvatusmetsän energiapuun korjuu tuottaa yleensä tuloja metsänomistajalle&nbsp;voi parantaa&nbsp;puunkorjuun kannattavuutta&nbsp;tekee puutteellisesti hoidettujen nuorten puustojen hoidosta edullisempaa&nbsp;helpottaa metsässä liikkumista ja avartaa maisemaa. Hoidetuissa taimikoissa puusto järeytyy nopeasti. Ensiharvennuksessa korjattavat puut päätyvät markkinatilanteen mukaan joko energia- tai ainespuuksi. Kuva: © Ari Kotiharju. Kasvatusmetsän energiapuun korjuun riskejä Hoitamattomissa nuorissa metsissä jäävälle puustolle aiheutuu tavanomaista suurempi korjuuvaurioriski, joka johtuu vaikeista korjuuolosuhteista, kuten lähtöpuuston suuresta runkotiheydestä sekä vesasyntyisestä lehtipuustosta.Metsään jäävien ravinteiden määrää voi vähentyä jonkin verran, jos korjuu toteutetaan kokopuun korjuuna. Kokopuun korjuu voi hidastaa jäljelle jäävän puuston kasvua verrattuna ranka- ja ainespuun korjuuseen.Kokopuun korjuu voi lisätä maan happamuutta. Puusto altistuu tuuli- ja lumituhoille välittömästi harvennuksen jälkeen, kuten muussakin puunkorjuussa.Juurikääpä voi levitä havupuuvaltaisilla korjuualoilla, minkä vuoksi myös energiapuun korjuussa tulee huolehtia juurikäävän torjunnasta.Vesistöjen ja pienvesien laatu ja eliöstöjen elinympäristön ominaisuudet voivat heikentyä erityisesti rantametsissä. Energiapuun korjuulla voidaan kasvattaa hakkuukertymää ensiharvennuksella. Kuva: © Outi Suomi.

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

Energiapuuharvennus on nuoren kasvatusmetsän ensiharvennus, joka tehdään kokopuu- tai rankapuukorjuuna ja josta kerätty puuaines päätyy energiakäyttöön.

Harvennus on toteutettava niin, että se tukee kasvatettavan puuston jatkokehitystä metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti. Energiapuun korjuu mahdollistaa ainespuuta pieniläpimittaisemman puun hyödyntämisen. Nuoren metsän hoitoon voi saada valtion tukea, kun tuen ehdot täyttyvät.

Harvennusalan ennakkoraivauksessa poistetaan puunkorjuuta haittaavaa alikasvosta, joka on kasvatettavan puuston alle luontaisesti syntynyttä nuorta puustoa. Raivauksen tavoitteena on parantaa korjuuoloja ja vähentää puustovaurioiden riskiä.

Ennakkoraivaus voi merkittävästi helpottaa koneellista korjuuta, vähentää puustovaurioita ja tehdä kohteen houkuttelevammaksi puunostajalle. Raivauksessa tavoitteena on poistaa alikasvos, joka haittaa näkyvyyttä sekä hakkuulaitteen vientiä poistettavien puiden tyville. Korjuuta haittaamatonta alikasvosta ei suositella raivattavaksi, koska se lisää kustannuksia ja heikentää monimuotoisuutta sekä riistan elinolosuhteita.

Ensiharvennus on ensimmäinen kasvatushakkuu, ja se tuottaa myyntikelpoista kuitu- ja energiapuuta. Ensiharvennuksen tärkein tavoite on parantaa kasvatettavan puuston laatua ja turvata puuston järeytymistä.

Ensiharvennus on metsänhoidollinen toimenpide, joka vaikuttaa merkittävästi puuston tulevaan kehitykseen ja arvokasvuun. Puut kasvavat hyvin, kun ne saavat riittävästi kasvutilaa, valoa, ravinteita ja vettä. Puuston kasvaessa kilpailu kasvutilasta kiihtyy, mikä näkyy puiden elävän latvuksen supistumisena ja paksuuskasvun hidastumisena. Kun tavoitteena on nopea järeän tukkipuun tuottaminen, on ensiharvennus lähes välttämätön.
Ensiharvennus tehdään yleensä, kun puuston valtapituus on 12–15. metriä Ajankohta riippuu pääpuulajista, runkojen koosta, metsikön tiheydestä ja kasvupaikasta. Ensiharvennuksissa puuston laatua pyritään parantamaan valitsemalla kasvatettavaksi elinvoimaisia ja hyvälaatuisia puita. Harvennuksessa huonolaatuisten ja -kuntoisten puuyksilöiden lisäksi korjataan laatuharvennuksena valtapuita siten, että puuston kasvatustiheys saadaan tavoitteen mukaiseksi.

Hakkuutähdettä ovat ainespuuhakkuun sivutuotteet, joihin kuuluvat rungon latvaosa, oksat, neulaset ja lehdet sekä ainespuukäyttöön soveltumattomat rungon osat. Soveltuvilta kohteilta hakkuutähteet ja kannot on mahdollista korjata energiapuuksi. Monimuotoisuudelle tärkeiden vanhojen lehtipuiden sekä kuolleiden puiden korjuuta ei suositella.

Hakkuutähdettä korjataan pääasiassa reheviltä kuusivaltaisilta uudistusaloilta. Hakkuutähteen korjuu koostuu palstakasojen tekemisestä hakkuun yhteydessä, palstakasojen kuormauksesta ja metsäkuljetuksesta sekä tienvarsivaraston tekemisestä.
Hakkuutähteen tienvarsivarastoinnissa on keskeistä tehdä kunnollinen varastopino, jossa hakkuutähde jatkaa kuivumista ennen kaukokuljetusta.

Uudistushakkuun yhteydessä metsään jää hakkuutähdettä ja kantoja. Soveltuvilta kohteilta nämä kannot on mahdollista korjata energiapuuksi. Kantojen korjuu kohdistuu pääasiassa kuusivaltaisiin uudistusaloihin. Kantojen nosto on toteutettavissa, kun hakkuutähteet on korjattu. Monimuotoisuudelle tärkeiden vanhojen lehtipuiden sekä kuolleiden puiden kantojen korjuuta ei suositella.

Nuoren metsän hoidolla tarkoitetaan taimikon ja nuoren metsän perkausta, harvennusta ja laatupuiden pystykarsintaa. Sopivilta nuoren metsän hoitokohteilta voidaan korjata myös energiapuuta.

Nuoren metsän hoitoon voi saada valtion tukea, kun tuen ehdot täyttyvät. Lisätietoa tuista on saatavilla esimerkiksi Suomen metsäkeskuksesta.

Energiapuun korjuulla tarkoitetaan metsänhoidon työlajeja, joissa metsästä korjataan puuraaka-ainetta energian tuotantoon. Samalla metsänomistaja saa myyntituloja.
Energiapuu voi esimerkiksi tarkoittaa harvennuksissa korjattavaa pienpuuta tai uudistushakkuun yhteydessä korjattavia hakkuutähteitä ja kantoja. Metsänomistajalle energiapuun korjuu voi tarkoittaa myös polttopuiden keruuta omaan käyttöön.

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Harvennushakkuun tavoitteet

Harvennustarve ei riipu siitä, korjataanko harvennuksen yhteydessä energia- ja/tai ainespuuta. Harvennus on toteutettava niin, että se tukee kasvatettavan puuston jatkokehitystä metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti. Energiapuun korjuu mahdollistaa kuitenkin ainespuuta pieniläpimittaisemman, eli rinnankorkeusläpimitaltaan alle 7 cm, puun hyödyntämisen.
Energiapuun korjuussa on mahdollista sopia, että korjuussa kaikki puu kerätään koko- tai rankapuuksi, jolloin eri puutavaralajeja ei tarvitse eritellä puukauppasopimuksessa mikä voi säästää myös kustannuksia. Kasvatusmetsän energiapuukorjuun kohdevalintaan vaikuttavat sekä taloudelliset että ekologiset tekijät, kuten korjuun ja puuntuotannon kannattavuus ja kohteen luontoarvot.
Energiapuuharvennus voi olla hyvä vaihtoehto hoitamattomissa nuorissa kasvatusmetsissä, joissa taimikonhoito on jäänyt tekemättä tai toteutettu puutteellisesti. Hoitamattomuudesta seurannutta kasvatettavan puuston laadun alentumista sillä ei voida kuitenkaan korjata.

Nuoren metsän hoitoon voi saada valtion tukea, kun tuen ehdot täyttyvät. Lisätietoa tuista on saatavilla esimerkiksi [Suomen metsäkeskuksesta](https://www.metsakeskus.fi/fi).

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Kasvatusmetsien energiapuun hakkuussa korjataan ranka- tai kokopuuta

Kasvatusmetsien energiapuun hakkuussa voidaan korjata energiapuuksi karsittua rankapuuta tai karsimatonta kokopuuta. Rankapuun korjuussa puun oksat ja latvat jätetään metsään. Kokopuun korjuussa myös valtaosa puun oksista ja latvoista korjataan energiakäyttöön.
Kokopuun korjuussa metsästä poistuu oksien ja latvojen mukana ravinteita ja orgaanista ainetta. Siksi kokopuun korjuu ei sovellu karuille kohteille tai aloille, joilla on ravinteiden epätasapainon riski. Rankapuun korjuussa poistuu pelkästään runkopuuta, joten se sopii samoille kohteille kuin ainespuun korjuu.

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Kasvatusmetsän energiapuun korjuun hyötyjä

Kasvatusmetsän energiapuun korjuu
- tuottaa yleensä tuloja metsänomistajalle
- voi parantaa puunkorjuun kannattavuutta
- tekee puutteellisesti hoidettujen nuorten puustojen hoidosta edullisempaa
- helpottaa metsässä liikkumista ja avartaa maisemaa.

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Kasvatusmetsän energiapuun korjuun riskejä

- Hoitamattomissa nuorissa metsissä jäävälle puustolle aiheutuu tavanomaista suurempi korjuuvaurioriski, joka johtuu vaikeista korjuuolosuhteista, kuten lähtöpuuston suuresta runkotiheydestä sekä vesasyntyisestä lehtipuustosta.
- Metsään jäävien ravinteiden määrää voi vähentyä jonkin verran, jos korjuu toteutetaan kokopuun korjuuna.
- Kokopuun korjuu voi hidastaa jäljelle jäävän puuston kasvua verrattuna ranka- ja ainespuun korjuuseen.
- Kokopuun korjuu voi lisätä maan happamuutta.
- Puusto altistuu tuuli- ja lumituhoille välittömästi harvennuksen jälkeen, kuten muussakin puunkorjuussa.
- Juurikääpä voi levitä havupuuvaltaisilla korjuualoilla, minkä vuoksi myös energiapuun korjuussa tulee huolehtia juurikäävän torjunnasta.
- Vesistöjen ja pienvesien laatu ja eliöstöjen elinympäristön ominaisuudet voivat heikentyä erityisesti rantametsissä.

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Metsänomistaja päättää energiapuun korjuusta

Metsänomistaja päättää omien tavoitteidensa mukaisesti energiapuun korjuusta ja siitä, mitä energiapuulajiketta korjataan. Metsikön tila ohjaa päätöksentekoa. Energiapuun korjuulla voidaan esimerkiksi parantaa hoitamattoman nuoren metsän laatua kattaen samalla nuoren metsän kunnostuksesta aiheutuvia kuluja sekä parantaen metsikön arvokehitystä.

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Metsikön lähtötila vaikuttaa energiapuun korjuun toteutukseen

Energiapuun korjuu tehdään kasvatusmetsissä usein harvennuksen yhteydessä. Harvennuksella parannetaan kasvatettavan puuston laatua, nopeutetaan järeytymistä ja tuotetaan puunmyyntituloja. Maaston ominaisuudet ja puuston järeys vaikuttavat korjuun toteutukseen ja kannattavuuteen. Kasvamaan jätetään mahdollisimman laadukas ja tuottava puusto. Huonolaatuiset puut poistetaan, mikäli niitä ei jätetä säästöpuiksi.
Pienpuuta korjataan energiakäyttöön tyypillisesti nuoren metsän kunnostuksen ja ensiharvennuksen yhteydessä. Hoidettujen metsien ensiharvennuksissa voidaan kasvattaa hakkuukertymää ja -tuloja energiapuuta korjaamalla. Hoitamattomissa metsissä, eli nuorissa kasvatusmetsissä, joissa taimikonhoitoa ei ole tehty tai kohde on jätetty suosituksia tiheämmäksi, ensiharvennus on tarpeellista tehdä varhaisemmassa vaiheessa kuin hoidetuissa metsissä. Näissä metsissä pieniläpimittaisen ja usein ylitiheän puuston ainespuuhakkuu on kallista, ja energiapuun korjuu voi vähentää metsänhoitotyön nettokustannuksia.
Energiapuun korjuu on hoitamattomissa nuorissa metsissä useimmiten taloudellisin keino saada metsästä tuottavampi. Kuitenkin pieniläpimittaisissa, eli läpimitaltaan alle 7 cm:n tiheissä taimikoissa energiapuun korjuu ei yleensä ole metsänomistajalle taloudellisesti kannattavaa, vaan hoitotyö on suositeltavampaa toteuttaa taimikon harvennuksena. Korjuu voi olla taloudellisesti järkevä, jos puuston keskijäreys on yli 40 litraa per runko ja energiapuun hehtaarikohtainen poistuma on vähintään 40–50 m³/ha.

Kokopuun korjuuna toteutettu energiapuun korjuu vähentää jonkin verran ravinteiden määrää. Siksi se ei sovellu karuille kohteille tai aloille, joilla on ravinteiden epätasapainon riski. Ravinteiden väheneminen johtuu siitä, että merkittävä osa puun ravinteista on neulasissa ja lehdissä.

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Energiapuun korjuu harvennushakkuussa

Korjuukustannukset vaikuttavat metsänomistajan harvennuksista saamiin puunmyyntituloihin. Hakkuu, sitä edeltävä ennakkoraivaus ja metsäkuljetus ovat pienpuun hankintaketjun kalleimmat työvaiheet. Työn tuottavuuteen ja siten korjuukustannuksiin vaikuttavat poistettavien puiden järeys, hehtaarikohtainen hakkuukertymä, hakkuutapa, lähikuljetusmatka sekä kohteen korjuukelpoisuus, eli maasto-olosuhteet ja pinta-ala. Energiapuun korjuu harvennushakkuussa voi parantaa puunkorjuun kannattavuutta esimerkiksi silloin, kun puu korjataan joukkokäsittelyllä yhdeksi tavaralajiksi.
Metsikön hoitohistoria ja hyvä saavutettavuus vaikuttavat merkittävästi hakkuun kannattavuuteen ja korjuun laatuun. Metsänomistaja voi vaikuttaa näihin huolehtimalla taimikonhoidosta sekä pitämällä metsätiet hyvässä, ympärivuotisesti liikennöitävässä kunnossa. Hakkuukohteen korjuukelpoisuutta ja työn laatua voidaan parantaa myös ennakkoraivauksella.

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Energiapuun korjuu jatkuvassa kasvatuksessa

Jos metsänomistajan tavoitteena on kasvattaa metsää jatkuvan kasvatuksen menetelmin, kohde ei yleensä sovellu edellä kuvattuun kasvatusmetsän energiapuun korjuuseen. Jatkuvan kasvatuksen metsässä pienpuusto on kasvatettavaa puustoa, jonka säilymisestä on huolehdittava.

Pelkän energiapuun kasvatus ei yleensä ole taloudellisesti kannattavaa. Energiapuun korjuu kasvatusmetsistä osana harvennuksia tuottaa metsänomistajalle useimmiten tuloja, joilla voidaan kattaa korjuusta koituvia kustannuksia. Kuitenkin erityisesti kokopuun korjuussa kasvupaikalta poistuu ravinteita ja biomassaa. Oikea kohdevalinta ja toimenpiteiden huolellinen toteutus vähentävät mahdollisia haittavaikutuksia puuston kasvulle ja luonnon monimuotoisuudelle.

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Kasvatusmetsien energiapuun korjuun vaikutus metsäluonnon monimuotoisuuteen

Energiapuun korjuussa poistetaan yleensä pienikokoista puuta, jolla ei ole suurta monimuotoisuusarvoa. Energiapuun korjuulla on silti vaikutuksia metsäluonnon monimuotoisuuteen, sillä se voi vähentää lehtipuun sekä pienimittaisen lahopuun määrää metsässä.
Edellisen vuoksi energiapuun korjuussa sekä mahdollisessa ennakkoraivauksessa on suositeltavaa huolehtia siitä, että kaikkea lehti- ja lahopuuta ei poisteta. Lehtipuut ovat tärkeitä monelle eliölajille, sillä ne tarjoavat ravintoa, suojaa ja pesäpaikkoja. Erityisen arvokasta on vanha ja järeä lehtipuu. Monimuotoisuudelle tärkeistä puista, kuten raidoista ja haavoista, ainakin osa on suositeltavaa säilyttää ilmastonmuutoksen sopeutumisen edistämiseksi sekä luonnon monimuotoisuudelle arvokkaiden piirteiden kehittämiseksi. Myös riistan kannalta on tärkeää, että järeää lehtipuuta syntyy seuraavien vuosikymmenten aikana.
Lisätietoa talousmetsien luonnonhoidosta: [Talousmetsien luonnonhoito.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/talousmetsien-luonnonhoito)

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Kasvatusmetsien energiapuun korjuun vaikutus vesistöihin

Kasvatusmetsien energiapuun korjuu vaikuttaa kiintoaine- ja ravinnehuuhtoumiin melko vähän. kiintoaine- ja ravinnehuuhtoutumia voi syntyä, ellei asiaan kiinnitetä huomiota esimerkiksi ajourien suunnittelussa. Myös energiapuun korjuussa vesistöjen ja pienvesien varteen jätettävät suojavyöhykkeet suositellaan jätettävän raivauksen ulkopuolelle. Hakkuutavoista suojavyöhykkeillä suositellaan tehtävän vain poimintahakkuita.
Lisätietoa metsänkäsittelyn vesistövaikutuksista: [Vesiensuojelu metsänkäsittelyssä.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/vesiensuojelu-metsankasittelyssa#section-p1033)

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Metsän virkistysarvo voidaan säilyttää kasvatusmetsien energiapuun korjuussa

Metsikköön on suositeltavaa jättää tiheikköjä kanalintujen ja muun riistan suojapaikoiksi. Energiapuun korjuussa tiheikössä säästetään alikasvoskuuset, katajat ja pohjoisessa myös yksittäiset kuuset, joiden oksien kasvutapa suuntautuu alaviistoon muodostaen rungon ympärille hyvän suojan riistalle ja muulle eliöstölle.
Riistanhoitoa painottava metsänomistaja voi lisätä harvennusmetsän vaihtelevuutta jättämällä käsittelemättömiä tiheikköjä tavallista enemmän.
Ajourat suunnitellaan mahdollisuuksien mukaan niin, että varvusto pysyy mahdollisimman ehjänä. Myös tiheiköt jätetään ajourien ulkopuolelle.

Energiapuun korjuussa toteutetaan samoja luonnonhoidon ja vesiensuojelun keinoja kuin muussakin metsänkäsittelyssä. Energiapuun, etenkin kokopuun, korjuussa tulee kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota riittävän biomassan säästämiseen.

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Puun hiili kiertää

Puu on keskeinen uusiutuva luonnonvara, joka voi korvata fossiilisia raaka-aineita energian ja materiaalin tuotannossa. Puu sitoo kasvaessaan hiiltä. Energiapuun korjuussa metsän hiilivarasto pienenee, mutta vain väliaikaisesti .

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Energiapuun lajike vaikuttaa ilmakehään päätyvän hiilen määrään

Metsään lahoamaan jätetyn puunrungon, oksan tai kannon sisältämä hiili vapautuu ilmakehään valtaosin ensimmäisten 20–60 vuoden aikana . Sadan vuoden kuluttua ohuiden oksien sisältämästä hiilestä on maaperässä jäljellä vain muutamia prosentteja, mutta paksujen oksien ja kantojen hiilestä on jäljellä yhä noin 20–30 % . Vastaavasti energiakäyttöön korjatun puun sisältämä hiili päätyy ilmakehään nopeasti, viimeistään kahden vuoden kuluttua korjuusta.
Nopeamman hajoamisen ansiosta pieniläpimittaisen energiapuun ja hakkuutähteiden energiakäyttö on lyhyellä aikavälillä ilmakehään päätyvän hiilen kannalta kantojen energiakäyttöä parempi vaihtoehto.

Uusiutuvan puuenergian käyttö fossiilisten polttoaineiden korvaajana on perusteltua fossiilittomaan energiatalouteen siirryttäessä. Harvennusten ansiosta jäljelle jäävä puusto myös järeytyy, jolloin siitä tulee suuremmalla todennäköisyydellä pitkäaikaisesti hiiltä sitova puutuote.

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Energiapuun hinnan määräytyminen

Metsänomistajan näkökulmasta energiapuukauppa voi poiketa perinteisestä ainespuukaupasta, jossa puun myynnistä maksetaan kiintokuutioiden mukaan. Eri toimijat voivat käyttää erilaisia mittaustapoja ja -menetelmiä sekä maksukäytäntöjä energiapuun ostossa, mikä on syytä ottaa huomioon puukaupan teossa.
- Karsitun rangan ja kokopuun korjuussa maksuperusteena metsänomistajalle käytetään tavallisesti kiintokuutiometrejä.
- Uudistusalalta korjattavien hakkuutähteen ja kantojen hinnoittelussa yleinen käytäntö on korvauksen sitominen korjattuun ainespuumäärään.
- Energiapuun hinta voi perustua myös energiasisältöön (megawattitunti MWh).

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Energiapuun hinnan määräytyminen

##  [Eri energiapuulajikkeiden sisältämä energiamäärä](/fi/node/2055)

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Sovittavat asiat ja toteutustapa

Energiapuukaupan yhteydessä on hyvä sopia seuraavista:
- miten ja milloin energiapuu korjataan ja mitataan
- energiapuun varastopaikat ja varastoinnin kesto
- milloin puuerä vaihtaa omistajaa.
Omistaja vastaa esimerkiksi puutavaran varastointiin liittyvistä lakisääteisistä velvoitteista, kuten hyönteistuhojen välttämiseksi tehtävistä toimenpiteistä.

Metsänomistaja sopii puunostajan kanssa energiapuun korjuusta puukaupan yhteydessä. Energiapuuta ostetaan karsimattomana ja karsittuna rankana kasvatushakkuilta sekä hakkuutähteinä ja kantoina uudistushakkuualoilta. Energiapuuta saadaan myös erityiskohteilta, kuten teiden ja peltojen pientareilta, metsäteiden varsilta sekä sähkölinjojen vierimetsistä. Järeää energiapuuta voi kertyä myös laajoilta metsätuhokohteilta, joissa tuoretta, vahingoittunutta havupuuta on runsaasti.

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Mittaamisen perusteet

Energiapuun mittauksesta säädetään laissa puutavaran mittauksesta (414/2013, muutokset: 566/2014 ja 725/2016), maa- ja metsätalousministeriön asetuksissa (1323/14/2013 ja 1014/2017) ) ja muuntolukujen osalta Luonnonvarakeskuksen määräyksissä.
Ennen energiapuun mittausta on lain mukaan (21§) sovittava seuraavat asiat:
- mittausosapuolet, joita ovat

1. luovutusmittauksessa myyjä ja ostaja
2. työmittauksessa työnsuorittaja ja työnantaja
3. urakointimittauksessa urakoitsija ja urakanantaja
- mittauksen kohteen yksilöivät tiedot
- mittausmenetelmä ja mittaaja
- mittauskustannuksen maksaja
- mittayksikkö.
Mittausosapuolten on suositeltavaa sopia, mihin ajankohtaan mennessä lopullinen mittaus tehdään. Osapuolet voivat sopia mittauserän osittamisesta, jolloin ositteiden mittaus voidaan toteuttaa eri ajankohtina. Puukauppasopimuksessa on syytä olla maininta korjattavan energiapuun mittaustavasta.

Mittaustoimitukseen sisältyy energiapuuerän mittaaminen ja tulosten laskenta sekä mittausasiakirjan (mittaustodistus) laadinta ja toimittaminen mittausosapuolille. Mittausasiakirja on säilytettävä viisi vuotta mittaustoimituksen päättymisestä.
Yleisin käytössä oleva mittausmenetelmä energiapuunkorjuussa on energiapuun painon mittaus ja tarvittaessa muunto tilavuusyksiköksi. Energiapuun luovutus-, työ- ja urakointimittauksessa käytettävät ensisijaiset suureet ja mittayksiköt ovat:
- tilavuus: kiintotilavuus (m³) tai kehystilavuus (m³)
- paino: tuorepaino (kg) tai kuivapaino (kg)

Kiintotilavuuden määrittämiseen käytetään yleisesti EPPU – energiapuun mittauslaskuria. Energiapuun mittaus voi myös tapahtua metsähakkeen ja murskeen mittauksena. Karsitun rangan tai kokopuun määrä kiintokuutiometreinä voidaan määrittää myös pinomittauksella.
Tarkemmat ohjeet energiapuun mittaukseen ovat Luonnonvarakeskuksen verkkosivulla:
- [Energiapuun mittausopas ](https://www.luke.fi/sites/default/files/2021-12/Energiapuun%20mittausopas.pdf)
- [EPPU](https://www.luke.fi/fi/palvelut/energiapuun-mittauslaskuri) – energiapuun mittauslaskuri

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Energiapuun mittauksen erityispiirteitä

- Energiapuun tarkka mittaus on vaikeaa. Energiapuuta mitataan eri menetelmillä hankintaketjun eri vaiheissa. Energiapuuerään tulee käsittelyn myötä määrähävikkiä ja varastoinnin kuluessa kuiva-ainehävikkiä. Lisäksi sääolosuhteet ja mittausmenetelmien tarkkuuserot aiheuttavat vaihtelua mittauksiin. Käytännössä energiapuun mitattu määrä vähenee hankintaketjun aikana.
- Energiasisällön ja lämpöarvon mittaus eivät kuulu puutavaran mittauslain soveltamisalaan. Niiden määritystä käsitellään Puupolttoaineiden laatuohjeessa **.**

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Puutavaran mittauksen omavalvonta

Laki puutavaran mittauksesta (414/2013) koskee myös energiapuuta ja velvoittaa mittauksen omavalvontaan. Hakkuukoneen kuljettajan tekemään omavalvontaan sisältyy mittauslaitteen käytönaikainen seuranta, kalibrointi, mittauslaitteen viritys, mittaustulosten tarkastukset ja niiden dokumentointi.
Omavalvontaan kuuluvia mittaustuloksen tarkastusten tuloksia on säilytettävä vähintään kahden vuoden ajan tarkastuksen tekemisestä.
Puutavaran mittaukseen liittyvät säännökset on koottu Luonnonvarakeskuksen [verkkosivulle](https://www.luke.fi/avoin-tieto/metsa/puutavaranmittaus/).

Energiapuun mittaaminen on keskeinen osa energiapuukauppaa ja metsähakkeen tuotantoa. Sama energiapuuerä voidaan toimitusketjun aikana mitata useammassa eri vaiheessa ja eri menetelmillä. Mittaus voi tapahtua hakkuun, metsäkuljetuksen, haketuksen tai murskauksen yhteydessä. Se voidaan myös tehdä tienvarsi- tai terminaalivarastossa, kaukokuljetuksen yhteydessä sekä käyttöpaikalla.

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Maksetaan energiamäärästä

Lämpölaitokset maksavat metsähakkeesta sen sisältämän energiamäärän mukaan (MWh). Kuivattamisella on erittäin suuri merkitys koko metsäenergian hankintaketjun kannattavuudelle, joten energiapuu tulisi saada mahdollisimman kuivaksi ennen laitokselle toimittamista. Laadukas energiapuu ei sisällä myöskään vierasaineita, kuten kiviä.

Energiapuun hankinnassa yleisin hankintaketju koostuu korjuusta, tienvarsihaketuksesta ja kaukokuljetuksesta käyttöpaikalle. Metsäenergiajakeet voidaan myös kuljettaa terminaaliin tai käyttöpaikalle haketettaviksi tai murskattaviksi. Terminaalit toimivat polttoaineiden varmuusvarastoina, tasoittavat kausivaihteluita ja parantavat puupolttoaineen laadunhallintaa.

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Energiapuun korjuun kohteet kasvatusmetsissä

Lähtökohtana energiapuun korjuukohteen valitsemiselle voidaan pitää kohteen konekorjuukelpoisuutta. Tällöin:
- runkoluku on yli 2 500 kpl/ha
- puuston pituus on 10 m ja yli
- puuston keskiläpimitta on 10–16 cm
- puuston keskijäreys on yli 40 litraa per runko
- korjuualueen pinta-ala on 2 ha
- kohteelta saatava poistuma on vähintään 40–50 m³/ha.

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Karsittu ranka

Karsitun rangan korjuu ei juuri poikkea ainespuun korjuusta. Se myös soveltuu ravinnetalouden ja muiden korjuun kestävyysnäkökohtien puolesta kaikille talousmetsien harvennuskohteille.
Karsittujen rankojen rungon keskikoko on yli 40 litraa, ja niiden rinnankorkeusläpimitta on 9–10 cm. Karsinta parantaa merkittävästi rungosta saatavan hakkeen laatua.
Korjuuta voidaan tehdä myös niin sanottuna joukkokäsittelynä, jossa hakkuulaitteeseen kerätään useampia runkoja ennen runkojen karsintaa, katkontaa ja kasaamista. Joukkokäsittely ei sovellu ainespuunkorjuuseen hakkuukonemitalla, sillä useamman rungon mittaus ja katkonta ei onnistu tarpeeksi tarkasti. Lisäksi useamman puun karsinta samanaikaisesti ei yleensä tuota tarpeeksi laadukasta kuitupuuta.

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Kokopuun korjuu

Kokopuun korjuussa puut korjataan karsimatta oksineen ja neulasineen. Se on sopiva menetelmä nuoren metsän kunnostuskohteilla, joissa on paljon pieniläpimittaista, riukuuntunutta puustoa. Noin kaksi kolmasosaa puun ravinteista on neulasissa ja lehdissä. Jos kokopuun korjuussa poistetaan kaikki oksat tuoreina, jäävän puuston kasvu voi vähentyä n. 5–13 % seuraavan 10–20 vuoden aikana . Suositusten mukaisella kokopuun korjuulla, jossa osa latvusmassasta ja oksista jätetään metsään, ei ole merkittävää vaikutusta puuston kasvuun rehevillä kasvupaikoilla. Kokopuun korjuuta ei suositella karuimmille kasvupaikoille tai ravinne-epätasapainosta kärsiville kohteille.

# Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

## Kokopuun korjuu

### Kokopuun korjuuseen soveltuvat parhaiten mänty- ja lehtipuuvaltaiset metsät.

##  [Kokopuun korjuukohteen valinta](/fi/node/882)

Table
| Kokopuun korjuukohteen valinta | Kokopuun korjuukohteen valinta |
| --- | --- |
| Kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat sekä vastaavat turvemaat | Kyllä |
| Kuivat kankaat ja karukkokankaat sekä vastaavat turvemaat | Ei |
| Kivennäismaiden kuusivaltaiset metsät, joissa kuusen osuus runkoluvusta on ennen harvennusta yli 75 % | Ei |
Kokopuun korjuuseen soveltuvat parhaiten mänty- ja lehtipuuvaltaiset metsät.
Kyllä: soveltuu korjuukohteeksi

Energiapuun korjuu sekä yhdistetty aines- ja energiapuun korjuu soveltuvat niin hoidettuihin kuin hoitamattomiinkin metsiin. Tavallisesti energiapuuta korjataan nuoren metsän hoitokohteilta ja ensiharvennuskohteilta. Energiapuun korjuusta saadaan lisätuloa puunkorjuussa.  Korjuussa tulee huomioida luonnon monimuotoisuus, vesistöt ja virkistyskäyttö. 

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “metsän viljely”

Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa -artikkelin päivitys

Taimikonharvennus mäntyvaltaisessa metsässä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Maanmuokkaus - Virkistys

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Suometsän hoitohanke

Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa

Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa

Metsäsertifiointijärjestelmien vaatimukset paahdeympäristöjen huomioimiselle

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Pidennetyn kiertoajan harvennus mäntyvaltaisessa metsässä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Energiapuun korjuu kasvatusmetsissä - Ilmastonmuutoksen hillintä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Haku ja valikko