Luonnonhoidon edistäminen kasvatushakkuissa Säästö- ja lahopuut Jätä korjuun ulkopuolelle edellisessä päätehakkuussa jätetyt säästöpuut ja säästöpuuryhmät. Jätä kaadettujen lehtipuiden, erityisesti haapojen, runkoja sekä oksia ja latvuksia mahdollisuuksien mukaan metsään. Jätä järeät (yli 10 cm paksut) lahopuut* metsään. Varo rikkomasta erityisesti maalahopuita. Jos kohteella ei ole lahopuuta, tee lehtipuista muutama tekopökkelö. Sellaisiksi soveltuvat esimerkiksi lengot ja monihaaraiset puut, joita on teknisesti hankala korjata. Jätä energiapuun korjuussa myös nuorta lehtipuustoa korjaamatta, jotta edellytykset järeän lehtipuun syntymiselle säilyvät.Sekapuustoisuus ja tiheiköt Vältä yksipuolista puuston käsittelyä. Raidat, lepät, haavat ja pihlajat ylläpitävät metsien monimuotoisuutta eivätkä vähäisissä määrin heikennä kasvatettavan puuston kasvua. Jätä havupuuvaltaisilla kohteilla mukaan sekapuuksi lehtipuustoa, kangasmailla ensisijaisesti rauduskoivua. Jos mahdollista, jätä kuusikoihin myös mäntyjä ja männiköihin kuusia. Jätä muutamia alikasvoskuusten ja muun puuston muodostamia tiheikköjä suojapaikoiksi kanalinnuille ja muulle riistalle. Tiheikköjen koko vaihtelee muutaman alikasvoskuusen ryhmästä usean aarin kokoisiin laikkuihin. Säästä käsittelemättömiä tiheikköjä sopiviin kohtiin, kuten pienialaisiin kosteikkoihin, kivikkoihin, kalliokumpareisiin ja vaihettumisvyöhykkeisiin. Viimeksi mainittuja on esimerkiksi kankaan ja suon sekä metsän ja pellon välillä. * Tässä yhteydessä lahopuulla ei tarkoiteta taloudellista käyttötarkoitusta varten pystyyn kuivatettuja keloja eikä kuollutta tuoretta havupuustoa silloin, kun sen korjaamatta jättäminen olisi vastoin lakia metsätuhojen torjunnasta (1087/2013). Laadukkaan luonnonhoidon edellytykset energiapuun korjuussa Luonnonhoito korjuussa on laadukasta, kun järeät kuolleet puut (pysty- ja maapuut) on jätetty korjaamatta eikä niitä ole vaurioitettumonimuotoisuudelle arvokkaita lehtipuita, kuten haapoja, raitoja ja leppiä, on jätetty säästöpuiksiolemassa olevia säästöpuuryhmiä ei ole käsiteltylehtipuiden osuus havupuuvaltaisessa metsikössä on mahdollisen metsäsertifikaatin ja metsänomistajan tavoitteen mukainenvesiensuojelun suojavyöhykkeet on otettu huomioonmahdolliset erityiskohteet, kuten luonto- ja muinaismuistokohteet, on otettu huomioonpolut ja kulkureitit on säilytetty kulkukelpoisina. Säästöpuuryhmiä jättämällä luodaan tulevaisuuden lahopuukeskittymiä talousmetsiin. Kuva: © Jukka-Pekka Luiro. Tekopökkelöillä voidaan monipuolistaa metsäluontoa. Tähän tarkoitukseen soveltuvat parhaiten erilaiset lehtipuut. Kuva: © Martti Kuusinen.

# Luonnonhoito kasvatusmetsien energiapuun korjuussa

## Luonnonhoidon edistäminen kasvatushakkuissa

Säästö- ja lahopuut
- Jätä korjuun ulkopuolelle edellisessä päätehakkuussa jätetyt säästöpuut ja säästöpuuryhmät.
- Jätä kaadettujen lehtipuiden, erityisesti haapojen, runkoja sekä oksia ja latvuksia mahdollisuuksien mukaan metsään.
- Jätä järeät (yli 10 cm paksut) lahopuut\* metsään. Varo rikkomasta erityisesti maalahopuita.
- Jos kohteella ei ole lahopuuta, tee lehtipuista muutama tekopökkelö. Sellaisiksi soveltuvat esimerkiksi lengot ja monihaaraiset puut, joita on teknisesti hankala korjata.
- Jätä energiapuun korjuussa myös nuorta lehtipuustoa korjaamatta, jotta edellytykset järeän lehtipuun syntymiselle säilyvät.
Sekapuustoisuus ja tiheiköt

- Vältä yksipuolista puuston käsittelyä. Raidat, lepät, haavat ja pihlajat ylläpitävät metsien monimuotoisuutta eivätkä vähäisissä määrin heikennä kasvatettavan puuston kasvua.
- Jätä havupuuvaltaisilla kohteilla mukaan sekapuuksi lehtipuustoa, kangasmailla ensisijaisesti rauduskoivua. Jos mahdollista, jätä kuusikoihin myös mäntyjä ja männiköihin kuusia.
- Jätä muutamia alikasvoskuusten ja muun puuston muodostamia tiheikköjä suojapaikoiksi kanalinnuille ja muulle riistalle. Tiheikköjen koko vaihtelee muutaman alikasvoskuusen ryhmästä usean aarin kokoisiin laikkuihin.
- Säästä käsittelemättömiä tiheikköjä sopiviin kohtiin, kuten pienialaisiin kosteikkoihin, kivikkoihin, kalliokumpareisiin ja vaihettumisvyöhykkeisiin. Viimeksi mainittuja on esimerkiksi kankaan ja suon sekä metsän ja pellon välillä.
\* Tässä yhteydessä lahopuulla ei tarkoiteta taloudellista käyttötarkoitusta varten pystyyn kuivatettuja keloja eikä kuollutta tuoretta havupuustoa silloin, kun sen korjaamatta jättäminen olisi vastoin lakia metsätuhojen torjunnasta (1087/2013).

# Luonnonhoito kasvatusmetsien energiapuun korjuussa

## Laadukkaan luonnonhoidon edellytykset energiapuun korjuussa

Luonnonhoito korjuussa on laadukasta, kun
- järeät kuolleet puut (pysty- ja maapuut) on jätetty korjaamatta eikä niitä ole vaurioitettu
- monimuotoisuudelle arvokkaita lehtipuita, kuten haapoja, raitoja ja leppiä, on jätetty säästöpuiksi
- olemassa olevia säästöpuuryhmiä ei ole käsitelty
- lehtipuiden osuus havupuuvaltaisessa metsikössä on mahdollisen metsäsertifikaatin ja metsänomistajan tavoitteen mukainen
- vesiensuojelun suojavyöhykkeet on otettu huomioon
- mahdolliset erityiskohteet, kuten luonto- ja muinaismuistokohteet, on otettu huomioon
- polut ja kulkureitit on säilytetty kulkukelpoisina.

Kasvatushakkuiden energiapuun korjuussa käytetään tavanomaisia talousmetsien luonnonhoidon toimenpiteitä.

Energiapuuharvennus

Kasvatushakkuiden energiapuun korjuussa käytetään tavanomaisia talousmetsien luonnonhoidon toimenpiteitä.  

Luonnonhoito kasvatusmetsien energiapuun korjuussa

Hieskoivun kasvatuksesta Hieskoivu menestyy hyvin soistuneilla kivennäismailla ja turvemailla. Sen kasvu hidastuu varsin nuorella iällä. Hieskoivun järeytyminen tukkipuuksi on selvästi rauduskoivua hitaampaa eikä järeytymistä edesauta kasvutilan lisääminen kuten rauduskoivulla. Hieskoivun kasvatuksessa joudutaan tavallisesti tyytymään pääosin kuitupuun tuotantoon puulajin hitaamman kasvun ja laatuvikojen takia, joita ovat mutkaisuus, haaraisuus sekä paksut ja lahot oksat. Kangasmailla hieskoivusta saatava taloudellinen tuotto on rauduskoivua pienempi. Hieskoivun kasvatukseen sopivat mustikkaturvekankaat ja sitä viljavammat turvemaiden kasvupaikat, mutta sen taloudellinen tuotto on vähäisempi kuin kuusella. Hieskoivun kasvatukseen sopivat myös runsastyppiset puolukkaturvekankaat, jotka ovat peräisin nevoista tai nevaisista rämeistä jos niiden ravinnetalous on tasapainossa, mutta sen taloudellinen tuotto on pienempi kuin havupuilla. Kivennäismailla hieskoivua on taloudellisesti perusteltua kasvattaa vain soistuneissa kohdissa. Havupuuston täydentäjänä hieskoivu lisää luonnon monimuotoisuutta. Hieskoivun luontainen uudistaminen Hieskoivu uudistuu hyvin herkästi useimmille kasvupaikoille sekä siemenistä että kantovesoista. Heikon taloudellisen tuoton takia hieskoivua ei yleensä aktiivisesti uudisteta. Kasvupaikoilla, jotka ovat työläitä tai kalliita uudistaa muille puulajeille, siemensyntyinen hieskoivu on varteenotettava vaihtoehto. Hieskoivun alle syntyy usein kuusialikasvosta, jolle voidaan tehdä kasvutilaa lehtipuuverhopuuston harvennuksilla. Vesasyntyisten koivujen tekninen laatu on heikko. Ne ovat yleensä lahoja, ja alkuvuosien voimakkaan kasvuvaiheen jälkeen vesojen kasvu taantuu nopeasti. Hieskoivulle tyypillisiä laatuvikoja ovat mutkaisuus, haaraisuus ja paksut sekä lahot oksat. Myös siemensyntyisen hieskoivun kasvu hidastuu varsin nuorella iällä, ja siitä saadaan selvästi rauduskoivua vähemmän tukkipuuta. Kasvatuksessa joudutaan tavallisesti tyytymään pääosin kuitupuuhun myös laatuvikojen vuoksi. Viljavilla turvemailla hieskoivikon kasvatus lyhyellä kiertoajalla kuitu- ja energiapuuksi voi olla kilpailukykyinen vaihtoehto, koska sen voi uudistaa siellä luontaisesti ja se kasvaa nuorella iällä nopeasti. Hirvieläintuhojen huomiointi hieskoivun uudistamisessa Hirvi suosii ravinnossaan rauduskoivua mieluimmin kuin hieskoivuaDanell, K. &amp;amp; Ericson, L. 1986. Foraging by moose on two species of birch when these occur in different proportions. Holoarctic Ecology 9: 79–84., kuitenkin myös hieskoivu kelpaa ravinnoksi. Hieskoivu uudistetaan yleensä luontaisesti ja joskus käytetään myös kylvöä, jolloin alkuvuosinaan tiheässä kasvava taimikko kestää hirvivahinkoja paremmin. Vasemmalla hieskoivun lehti - oikealla vertailun vuoksi rauduskoivun. Kuva: © Erkki Oksanen.

# Uudistaminen hieskoivulle

## Hieskoivun kasvatuksesta

Hieskoivu menestyy hyvin soistuneilla kivennäismailla ja turvemailla. Sen kasvu hidastuu varsin nuorella iällä. Hieskoivun järeytyminen tukkipuuksi on selvästi rauduskoivua hitaampaa eikä järeytymistä edesauta kasvutilan lisääminen kuten rauduskoivulla. Hieskoivun kasvatuksessa joudutaan tavallisesti tyytymään pääosin kuitupuun tuotantoon puulajin hitaamman kasvun ja laatuvikojen takia, joita ovat mutkaisuus, haaraisuus sekä paksut ja lahot oksat. Kangasmailla hieskoivusta saatava taloudellinen tuotto on rauduskoivua pienempi.
Hieskoivun kasvatukseen sopivat mustikkaturvekankaat ja sitä viljavammat turvemaiden kasvupaikat, mutta sen taloudellinen tuotto on vähäisempi kuin kuusella. Hieskoivun kasvatukseen sopivat myös runsastyppiset puolukkaturvekankaat, jotka ovat peräisin nevoista tai nevaisista rämeistä jos niiden ravinnetalous on tasapainossa, mutta sen taloudellinen tuotto on pienempi kuin havupuilla. Kivennäismailla hieskoivua on taloudellisesti perusteltua kasvattaa vain soistuneissa kohdissa. Havupuuston täydentäjänä hieskoivu lisää luonnon monimuotoisuutta.

# Uudistaminen hieskoivulle

## Hieskoivun luontainen uudistaminen

Hieskoivu uudistuu hyvin herkästi useimmille kasvupaikoille sekä siemenistä että kantovesoista. Heikon taloudellisen tuoton takia hieskoivua ei yleensä aktiivisesti uudisteta. Kasvupaikoilla, jotka ovat työläitä tai kalliita uudistaa muille puulajeille, siemensyntyinen hieskoivu on varteenotettava vaihtoehto. Hieskoivun alle syntyy usein kuusialikasvosta, jolle voidaan tehdä kasvutilaa lehtipuuverhopuuston harvennuksilla.
Vesasyntyisten koivujen tekninen laatu on heikko. Ne ovat yleensä lahoja, ja alkuvuosien voimakkaan kasvuvaiheen jälkeen vesojen kasvu taantuu nopeasti. Hieskoivulle tyypillisiä laatuvikoja ovat mutkaisuus, haaraisuus ja paksut sekä lahot oksat. Myös siemensyntyisen hieskoivun kasvu hidastuu varsin nuorella iällä, ja siitä saadaan selvästi rauduskoivua vähemmän tukkipuuta. Kasvatuksessa joudutaan tavallisesti tyytymään pääosin kuitupuuhun myös laatuvikojen vuoksi. Viljavilla turvemailla hieskoivikon kasvatus lyhyellä kiertoajalla kuitu- ja energiapuuksi voi olla kilpailukykyinen vaihtoehto, koska sen voi uudistaa siellä luontaisesti ja se kasvaa nuorella iällä nopeasti.

# Uudistaminen hieskoivulle

## Hirvieläintuhojen huomiointi hieskoivun uudistamisessa

Hirvi suosii ravinnossaan rauduskoivua mieluimmin kuin hieskoivua, kuitenkin myös hieskoivu kelpaa ravinnoksi. Hieskoivu uudistetaan yleensä luontaisesti ja joskus käytetään myös kylvöä, jolloin alkuvuosinaan tiheässä kasvava taimikko kestää hirvivahinkoja paremmin.

Hieskoivu sietää märkiä ja vähähappisia olosuhteita ja menestyy siksi myös soistuneilla kivennäismailla ja turvemailla. Hieskoivun kasvatukseen sopivat mustikkaturvekankaat ja sitä viljavammat turvemaiden kasvupaikat. Hieskoivu menestyy myös paksuturpeisilla puolukka- ja mustikkaturvekankailla, jos niiden ravinnetaloudesta huolehditaan.

Puulajin ja uudistamismenetelmän valinta 

Uudistaminen hieskoivulle

PEFC™-sertifiointi (2022) Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi kasvatus- ja uudistushakkuukohteissa sekä energiapuun korjuussa jätetään pysyvästi sekä eläviä säästöpuita että kuollutta puustoa.Monimuotoisuutta ja metsälajistoa turvataan säilyttämällä sekapuustoisuutta ja tiheikköjä. Indikaattorit Hakkuissa pysyvästi jätettyjen säästöpuiden lukumäärä on keskimäärin vähintään 10 kappaletta ja kuolleiden puiden lukumäärä keskimäärin vähintään 10 kappaletta hehtaarilla. Tuore metsätuhon seurauksena syntynyt vahingoittunut puu voidaan laskea mukaan siten, että vahingoittuneiden, elävien ja kuolleiden säästettävien puiden kokonaismäärän yhteensä pitää olla vähintään 20 kpl/ha. Säästöpuut voidaan keskittää leimikkotasolla, joka voi koostua useista erillisistä metsikkökuvioista. Mikäli leimikkotasolla ei ole riittävästi kuollutta puuta, tehdään vähintään 2–5 tekopökkelöä hehtaaria kohden erityisesti lehtipuista. Monipuolisen lajiston ja riistan elinolosuhteiden turvaamiseksi kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa säilytetään tiheikköjä ja sekapuustoisuutta silloin, kun niitä esiintyy luontaisesti kuviolla ja sekapuustoisuus ei vaaranna kasvatettavien puulajien kasvatusta. Määritelmät Säästöpuut ovat eläviä, maamme luontaiseen lajistoon kuuluvia puita. Säästöpuiksi jätetään petolintujen pesäpuutjäreät katajatvanhat palokoroiset puutaiemman puusukupolven järeitä puuyksilöitämuodoltaan poikkeuksellisia puuyksilöitäjaloja lehtipuitakookkaita haapojapuumaisia raitoja, tuomia ja pihlajiatervaleppiäkolopuitametson havaittuja hakomispuita.Edellä lueteltujen puuttuessa jätetään säästöpuiksi biologisen monimuotoisuuden kannalta hyödyllisiä, rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 15 cm paksuja puita, joilla on hyvät edellytykset kehittyä vanhoiksi puiksi. Säästöpuut suositellaan jätettäväksi ensisijaisesti ryhmiin ja arvokkaiden elinympäristöjen välittömään läheisyyteen, avosoiden reunaan jätetyille suojakaistoille sekä vesistöjen ja pienvesien suojakaistoille. Suojakaistoille jätetyt puut sisältyvät säästöpuuston määrään, kun ne täyttävät säästöpuustolle asetetun läpimittavaatimuksen. Säästöpuuryhmien maanpinta säilytetään rikkomattomana, eikä niiden alustoja raivata. Säästöpuita ei tule jättää turvallisuusriskin takia tärkeiden rakenteiden, kuten liikenneväylien tai sähkö- ja puhelinlinjojen, välittömään läheisyyteen eikä muinaisjäännösten päälle. Kuolleella puustolla tarkoitetaan rinnankorkeusläpimitaltaan yli 20 cm paksuja keloja ja muita kuolleita pystypuita, pökkelöitä ja maapuita. Lahopuulla ei tarkoiteta taloudellista käyttötarkoitusta varten pystyyn kuivatettuja keloja eikä kuollutta havupuustoa silloin, kun sen korjaamatta jättäminen olisi vastoin lakia metsätuhojen torjunnasta (1087/2013). Leimikolla tarkoitetaan puunkorjuuta varten rajattua tai merkittyä saman metsänomistajan omistamaa metsäaluetta, joka voi koostua useista erillisistä ja eri tavoin sekä eri aikaan hakattavista metsikkökuvioista. Tekopökkelöt ovat n. 2–5 metrin korkeudelta katkaistavien puiden tyviosia. Uudistushakkuissa tekopökkelöiksi katkaistaan rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 15 cm paksuja puita. Tiheiköt ovat pienialaisia lajistolle suojaa tuovia puuryhmiä. Tiheikön on hyvä olla puustoltaan monilajinen, sisältää kuusia ja olla kooltaan minimissään 10 m². Myös säästöpuuryhmät muodostavat tiheikköjä, kun niiden alustoja ei ole raivattu. Sekapuustoisuus tarkoittaa, että metsässä on pääpuulajin lisäksi yhtä tai useampaa puulajia lehtipuita suosien. FSC®-sertifiointi (2023) Organisaatio ylläpitää metsätaloustoimissa säästöpuustoa. Säästöpuita voidaan keskittää samanaikaisesti hakattavien leimikoiden tasolla halkaisijaltaan 1 km ympyrän sisällä. Säästöpuustoon sisältyy myös käsiteltävän alueen pääpuulajia. Vieraspuulajit eivät lehtikuusta lukuun ottamatta kelpaa säästöpuiksi.&nbsp;Aiemmissa hakkuissa jätettyjä eläviä säästöpuita ei poisteta ja ne lasketaan säästöpuiksi myös myöhemmissä hakkuissa, mikäli ne ovat edelleen elossa.Säästöpuustoon lasketaan monimuotoisuuden kannalta arvokkaat elävät säästetyt puut silloin, kun ne täyttävät säästöpuiden läpimittavaatimukset.&nbsp;Osasta säästöpuita (enintään 5 kpl/ha) voidaan tehdä tekopökkelöitä, jos kyseiset puut eivät ole monimuotoisuuden kannalta arvokkaita puita. Tekopökkelöstä irti katkaistu rungonosa jätetään maastoon, jos tekopökkelö luetaan mukaan säästöpuiden lukumäärään.Uudistusaloille jätettyjen säästöpuuryhmien maanpinta säilytetään rikkomattomana eikä niiden pienpuustoa raivata.&nbsp;Säästöpuiksi jätetään uudistushakkuissa vähintään 10 kpl/ha puita, joiden minimirinnankorkeusläpimitta on Etelä-Suomessa 20 cm ja Pohjois-Suomessa 15 cm. Uudistushakkuissa jätetään lisäksi säästöpuiksi vähintään 10 kpl/ha puita, joiden rinnankorkeusläpimitta on vähintään 10 cm. Tätä vaatimusta ei sovelleta, jos säästöpuista vähintään 5 kpl/ha on rinnankorkeusläpimitaltaan Etelä-Suomessa vähintään 30 cm ja Pohjois-Suomessa vähintään 25 cm. Muissa valtapuustoltaan vähintään varttuneen metsän hakkuissa säästetään mahdolliset aiemmissa toimenpiteissä säästöpuiksi jätetyt puut sekä huolehditaan siitä, että hakkuun jälkeenkin kohteella on vähintään 10 kpl/ha puita, joiden minimirinnankorkeusläpimitta on Etelä-Suomessa vähintään 20 cm ja Pohjois-Suomessa vähintään 15 cm. Seuraavat monimuotoisuuden kannalta arvokkaat elävät puut säästetään kaikkien metsätaloustoimien yhteydessä: rauhoitetut puulajit (lain mukaisesti puun läpimitasta riippumatta)&nbsp;yksittäiset tai pienissä ryhmissä olevat puut, joiden rinnankorkeusläpimitta on vähintään:&nbsp;mänty, kuusi ja koivu: 60 cm&nbsp;muut kotimaiset puulajit: 40 cm.&nbsp;puumaiset ja pylväsmäiset katajat&nbsp;haavat, joiden rinnankorkeusläpimitta on vähintään 40 cm: säästetään havupuuvaltaisissa kasvatusmetsissä vähintään 20 kpl/ha tai kaikki, mikäli niitä esiintyy edellä mainittua lukua vähemmän&nbsp;kolopuut&nbsp;petolintujen tiedossa olevat pesäpuut&nbsp;palokoroiset männyt; Pohjois-Suomessa sellaisilla alueilla, joilla on palovioitusta laajasti, palokoroisia puita säästetään vähintään 10 kpl/ha.&nbsp;Seuraavat monimuotoisuuden kannalta arvokkaat elävät puut säästetään uudistushakkuissa sekä muissa valtapuustoltaan vähintään varttuneiden metsien hakkuissa: tammet, joiden rinnankorkeusläpimitta on:hemiboreaalisella vyöhykkeellä vähintään 20 cmmuualla Suomessa vähintään 10 cm.sellaiset muut jalot lehtipuut, raidat ja muut puumaiset pajut, tuomet, pihlajat sekä tervalepät, joiden rinnankorkeusläpimitta on vähintään 10 cm.Valtapuustoltaan nuorten metsien hakkuissa ja taimikonhoidossa edellä mainittuja lehtipuita säästetään vähintään 20 kpl/ha tai kaikki edellä mainitut vaatimukset täyttävät puut, mikäli niitä esiintyy vähemmän kuin 20 kpl/ha. Tämän vaatimuksen mukaisia säästettäviä puita valitessa tulee suosia järeimpiä puita ja eri puulajeja. Organisaatio säästää metsätaloustoimissa rinnankorkeusläpimitaltaan yli 10 cm kuolleet puut aina, kun niitä löytyy alueelta, ellei laki metsätuhojen torjunnasta edellytä niiden poistamista. Mikäli kohteella syntyy tuoretta (lahoasteluokka 1) lahopuuta yli 20 m³/ha, ylimenevän osan saa poistaa (siinäkin tapauksessa, ettei metsätuholain mukainen poistokynnys ylity). Viljellyissä lehtipuuvaltaisissa 02-kehitysluokan metsissä kerralla syntyneestä tuoreesta (lahoasteluokka 1) kuolleesta puusta voidaan poistaa 10 m³/ha ylittävä osa. Organisaatio varmistaa havupuuvaltaisten metsien riittävän lehtipuuosuuden kasvatushakkuissa ja taimikonhoidossa siten, että lehtipuuosuutta ei vähennetä alle 10 %:iin kasvatettavan puuston runkoluvusta. Jos lehtipuuosuus on alle 10 % runkoluvusta ennen toimenpidettä, lehtipuusto säästetään, paitsi niiltä osin kuin se selvästi haittaa havupuiden kasvua. Lisäksi taimikonhoidossa säästettävään lehtipuustoon jätetään monimuotoisuuden kannalta arvokkaita lehtipuulajeja. Taimikonhoidossa ja harvennushakkuiden yhteydessä säästetään riistalle tärkeitä tiheiköitä ja lehtipuita.

# Metsäsertifioinnin vaatimukset monimuotoisuuden rakennepiirteiden turvaamiselle

## PEFC™-sertifiointi (2022)

**Indikaattorit**

Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi kasvatus- ja uudistushakkuukohteissa sekä energiapuun korjuussa jätetään pysyvästi sekä eläviä säästöpuita että kuollutta puustoa.Monimuotoisuutta ja metsälajistoa turvataan säilyttämällä sekapuustoisuutta ja tiheikköjä.
Hakkuissa pysyvästi jätettyjen säästöpuiden lukumäärä on keskimäärin vähintään 10 kappaletta ja kuolleiden puiden lukumäärä keskimäärin vähintään 10 kappaletta hehtaarilla. Tuore metsätuhon seurauksena syntynyt vahingoittunut puu voidaan laskea mukaan siten, että vahingoittuneiden, elävien ja kuolleiden säästettävien puiden kokonaismäärän yhteensä pitää olla vähintään 20 kpl/ha. Säästöpuut voidaan keskittää leimikkotasolla, joka voi koostua useista erillisistä metsikkökuvioista. Mikäli leimikkotasolla ei ole riittävästi kuollutta puuta, tehdään vähintään 2–5 tekopökkelöä hehtaaria kohden erityisesti lehtipuista.

# Metsäsertifioinnin vaatimukset monimuotoisuuden rakennepiirteiden turvaamiselle

## PEFC™-sertifiointi (2022)

**Määritelmät**

Monipuolisen lajiston ja riistan elinolosuhteiden turvaamiseksi kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa säilytetään tiheikköjä ja sekapuustoisuutta silloin, kun niitä esiintyy luontaisesti kuviolla ja sekapuustoisuus ei vaaranna kasvatettavien puulajien kasvatusta.
Säästöpuut ovat eläviä, maamme luontaiseen lajistoon kuuluvia puita. Säästöpuiksi jätetään

- petolintujen pesäpuut
- järeät katajat
- vanhat palokoroiset puut
- aiemman puusukupolven järeitä puuyksilöitä
- muodoltaan poikkeuksellisia puuyksilöitä
- jaloja lehtipuita
- kookkaita haapoja
- puumaisia raitoja, tuomia ja pihlajia
- tervaleppiä
- kolopuita
- metson havaittuja hakomispuita.
Edellä lueteltujen puuttuessa jätetään säästöpuiksi biologisen monimuotoisuuden kannalta hyödyllisiä, rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 15 cm paksuja puita, joilla on hyvät edellytykset kehittyä vanhoiksi puiksi.
Säästöpuut suositellaan jätettäväksi ensisijaisesti ryhmiin ja arvokkaiden elinympäristöjen välittömään läheisyyteen, avosoiden reunaan jätetyille suojakaistoille sekä vesistöjen ja pienvesien suojakaistoille. Suojakaistoille jätetyt puut sisältyvät säästöpuuston määrään, kun ne täyttävät säästöpuustolle asetetun läpimittavaatimuksen.

Säästöpuuryhmien maanpinta säilytetään rikkomattomana, eikä niiden alustoja raivata.
Säästöpuita ei tule jättää turvallisuusriskin takia tärkeiden rakenteiden, kuten liikenneväylien tai sähkö- ja puhelinlinjojen, välittömään läheisyyteen eikä muinaisjäännösten päälle.
Kuolleella puustolla tarkoitetaan rinnankorkeusläpimitaltaan yli 20 cm paksuja keloja ja muita kuolleita pystypuita, pökkelöitä ja maapuita. Lahopuulla ei tarkoiteta taloudellista käyttötarkoitusta varten pystyyn kuivatettuja keloja eikä kuollutta havupuustoa silloin, kun sen korjaamatta jättäminen olisi vastoin lakia metsätuhojen torjunnasta (1087/2013).

Leimikolla tarkoitetaan puunkorjuuta varten rajattua tai merkittyä saman metsänomistajan omistamaa metsäaluetta, joka voi koostua useista erillisistä ja eri tavoin sekä eri aikaan hakattavista metsikkökuvioista.
Tekopökkelöt ovat n. 2–5 metrin korkeudelta katkaistavien puiden tyviosia. Uudistushakkuissa tekopökkelöiksi katkaistaan rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 15 cm paksuja puita.
Tiheiköt ovat pienialaisia lajistolle suojaa tuovia puuryhmiä. Tiheikön on hyvä olla puustoltaan monilajinen, sisältää kuusia ja olla kooltaan minimissään 10 m². Myös säästöpuuryhmät muodostavat tiheikköjä, kun niiden alustoja ei ole raivattu.

Sekapuustoisuus tarkoittaa, että metsässä on pääpuulajin lisäksi yhtä tai useampaa puulajia lehtipuita suosien.

# Metsäsertifioinnin vaatimukset monimuotoisuuden rakennepiirteiden turvaamiselle

## FSC®-sertifiointi (2023)

Organisaatio ylläpitää metsätaloustoimissa säästöpuustoa. Säästöpuita voidaan keskittää samanaikaisesti hakattavien leimikoiden tasolla halkaisijaltaan 1 km ympyrän sisällä.
- Säästöpuustoon sisältyy myös käsiteltävän alueen pääpuulajia. Vieraspuulajit eivät lehtikuusta lukuun ottamatta kelpaa säästöpuiksi.
- Aiemmissa hakkuissa jätettyjä eläviä säästöpuita ei poisteta ja ne lasketaan säästöpuiksi myös myöhemmissä hakkuissa, mikäli ne ovat edelleen elossa.
- Säästöpuustoon lasketaan monimuotoisuuden kannalta arvokkaat elävät säästetyt puut silloin, kun ne täyttävät säästöpuiden läpimittavaatimukset.
- Osasta säästöpuita (enintään 5 kpl/ha) voidaan tehdä tekopökkelöitä, jos kyseiset puut eivät ole monimuotoisuuden kannalta arvokkaita puita. Tekopökkelöstä irti katkaistu rungonosa jätetään maastoon, jos tekopökkelö luetaan mukaan säästöpuiden lukumäärään.
- Uudistusaloille jätettyjen säästöpuuryhmien maanpinta säilytetään rikkomattomana eikä niiden pienpuustoa raivata.
Säästöpuiksi jätetään uudistushakkuissa vähintään 10 kpl/ha puita, joiden minimirinnankorkeusläpimitta on Etelä-Suomessa 20 cm ja Pohjois-Suomessa 15 cm. Uudistushakkuissa jätetään lisäksi säästöpuiksi vähintään 10 kpl/ha puita, joiden rinnankorkeusläpimitta on vähintään 10 cm. Tätä vaatimusta ei sovelleta, jos säästöpuista vähintään 5 kpl/ha on rinnankorkeusläpimitaltaan Etelä-Suomessa vähintään 30 cm ja Pohjois-Suomessa vähintään 25 cm.

Muissa valtapuustoltaan vähintään varttuneen metsän hakkuissa säästetään mahdolliset aiemmissa toimenpiteissä säästöpuiksi jätetyt puut sekä huolehditaan siitä, että hakkuun jälkeenkin kohteella on vähintään 10 kpl/ha puita, joiden minimirinnankorkeusläpimitta on Etelä-Suomessa vähintään 20 cm ja Pohjois-Suomessa vähintään 15 cm.
Seuraavat monimuotoisuuden kannalta arvokkaat elävät puut säästetään kaikkien metsätaloustoimien yhteydessä:
- rauhoitetut puulajit (lain mukaisesti puun läpimitasta riippumatta)
- yksittäiset tai pienissä ryhmissä olevat puut, joiden rinnankorkeusläpimitta on vähintään:
- mänty, kuusi ja koivu: 60 cm
- muut kotimaiset puulajit: 40 cm.
- puumaiset ja pylväsmäiset katajat
- haavat, joiden rinnankorkeusläpimitta on vähintään 40 cm: säästetään havupuuvaltaisissa kasvatusmetsissä vähintään 20 kpl/ha tai kaikki, mikäli niitä esiintyy edellä mainittua lukua vähemmän
- kolopuut
- petolintujen tiedossa olevat pesäpuut
- palokoroiset männyt; Pohjois-Suomessa sellaisilla alueilla, joilla on palovioitusta laajasti, palokoroisia puita säästetään vähintään 10 kpl/ha.

Seuraavat monimuotoisuuden kannalta arvokkaat elävät puut säästetään uudistushakkuissa sekä muissa valtapuustoltaan vähintään varttuneiden metsien hakkuissa:
- tammet, joiden rinnankorkeusläpimitta on:
- hemiboreaalisella vyöhykkeellä vähintään 20 cm
- muualla Suomessa vähintään 10 cm.
- sellaiset muut jalot lehtipuut, raidat ja muut puumaiset pajut, tuomet, pihlajat sekä tervalepät, joiden rinnankorkeusläpimitta on vähintään 10 cm.
Valtapuustoltaan nuorten metsien hakkuissa ja taimikonhoidossa edellä mainittuja lehtipuita säästetään vähintään 20 kpl/ha tai kaikki edellä mainitut vaatimukset täyttävät puut, mikäli niitä esiintyy vähemmän kuin 20 kpl/ha. Tämän vaatimuksen mukaisia säästettäviä puita valitessa tulee suosia järeimpiä puita ja eri puulajeja.

Organisaatio säästää metsätaloustoimissa rinnankorkeusläpimitaltaan yli 10 cm kuolleet puut aina, kun niitä löytyy alueelta, ellei laki metsätuhojen torjunnasta edellytä niiden poistamista. Mikäli kohteella syntyy tuoretta (lahoasteluokka 1) lahopuuta yli 20 m³/ha, ylimenevän osan saa poistaa (siinäkin tapauksessa, ettei metsätuholain mukainen poistokynnys ylity). Viljellyissä lehtipuuvaltaisissa 02-kehitysluokan metsissä kerralla syntyneestä tuoreesta (lahoasteluokka 1) kuolleesta puusta voidaan poistaa 10 m³/ha ylittävä osa.
Organisaatio varmistaa havupuuvaltaisten metsien riittävän lehtipuuosuuden kasvatushakkuissa ja taimikonhoidossa siten, että lehtipuuosuutta ei vähennetä alle 10 %:iin kasvatettavan puuston runkoluvusta. Jos lehtipuuosuus on alle 10 % runkoluvusta ennen toimenpidettä, lehtipuusto säästetään, paitsi niiltä osin kuin se selvästi haittaa havupuiden kasvua. Lisäksi taimikonhoidossa säästettävään lehtipuustoon jätetään monimuotoisuuden kannalta arvokkaita lehtipuulajeja.
Taimikonhoidossa ja harvennushakkuiden yhteydessä säästetään riistalle tärkeitä tiheiköitä ja lehtipuita.

Metsäsertifiointijärjestelmät (PEFC**™** ja FSC**®**) asettavat rakennepiirteiden turvaamiseen liittyviä vaatimuksia. Ne toimivat vähimmäistasona säästö- ja lahopuiden jättämiselle, tekopökkelöiden tekemiselle, tiheikköjen säästämiselle sekä lehtipuuosuuden ylläpitämiselle. Metsäsertifiointiin kuuluminen on metsänomistajalle vapaaehtoista. Sertifiointiin kuulumattomilla metsänomistajilla monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden turvaaminen perustuu vapaaehtoisuuteen.

Lahopuun turvaaminen

Lehtipuusekoituksen ylläpito

Suojatiheikköjen jättäminen

Säästöpuiden jättäminen

Metsäsertifiointijärjestelmät (PEFC™ ja FSC®) asettavat rakennepiirteiden turvaamiseen liittyviä vaatimuksia. Ne toimivat vähimmäistasona säästö- ja lahopuiden jättämiselle, tekopökkelöiden tekemiselle, tiheikköjen säästämiselle sekä lehtipuuosuuden ylläpitämiselle. Metsäsertifiointiin kuuluminen on metsänomistajalle vapaaehtoista. Sertifiointiin kuulumattomilla metsänomistajilla monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden turvaaminen perustuu vapaaehtoisuuteen.

Metsäsertifioinnin vaatimukset monimuotoisuuden rakennepiirteiden turvaamiselle

Text Kuormitus jaetaan usein hajakuormitukseen ja pistekuormitukseen. Metsätaloudesta syntyvä vesistökuormitus on hajakuormitusta, ja se voidaan jakaa ravinne-, kiintoaines-, humus-, metalli- ja happamuuskuormitukseen. Osa vesiin kulkeutuvasta ainemäärästä on ns. luonnonhuuhtoumaa, joka on tarpeellista vesielämälle.

Kuormitus tarkoittaa vesistöön kulkeutuvien aineiden (kiintoaineet, ravinteet jne.) määrää. Esimerkiksi typpikuormitus tarkoittaa valuma-alueelta ja ilmasta vesistöön tulevien typpiyhdisteiden määrää.

Kuormitus jaetaan usein hajakuormitukseen ja pistekuormitukseen. Metsätaloudesta syntyvä vesistökuormitus on hajakuormitusta, ja se voidaan jakaa ravinne-, kiintoaines-, humus-, metalli- ja happamuuskuormitukseen. Osa vesiin kulkeutuvasta ainemäärästä on ns. luonnonhuuhtoumaa, joka on tarpeellista vesielämälle.

Kuormitus

Kuormitus tarkoittaa vesistöön kulkeutuvien aineiden (kiintoaineet, ravinteet jne.) määrää. Esimerkiksi typpikuormitus tarkoittaa valuma-alueelta ja ilmasta vesistöön tulevien typpiyhdisteiden määrää. 

Maksu energiasisällön mukaan Metsähakkeen laatuvaatimukset&nbsp;sekä&nbsp;laaduntarkkailussa käytetyt näytteenotto- ja mittausmenetelmät on kuvattu Puupolttoaineiden laatuohjeessa (VTT-M-07608-13)Puupolttoaineiden laatuohje VTT-M-07608-13.&nbsp;. Suuret laitokset pystyvät käsittelemään&nbsp;melko kosteaakin&nbsp;polttoainetta,&nbsp;mutta pienemmissä&nbsp;laitoksissa&nbsp;kosteuden tulisi olla alle 40&nbsp;%. Lämpö- ja voimalaitokset maksavat metsähakkeesta ja metsäraaka-aineesta energiasisällön mukaan.&nbsp;Tuoreessa puussa on keskimäärin 50–60 % vettä. Metsähakkeen laatu Metsähakkeen laatu määritellään hakkeen ominaisuuksien mukaan, joita ovat esimerkiksi kosteus&nbsp;tehollinen lämpöarvo saapumistilassa ts. käyttöpaikalla energiatiheys saapumistilassa ts. käyttöpaikalla toimitettu energiamäärä irtotiheys&nbsp;palakokojakauma&nbsp;neulasten määrä. Metsähakkeen kosteus Kosteudella&nbsp;on&nbsp;suurin suora vaikutus metsähakkeen toimittamisen kannattavuuteen. Hakkeen käyttäjä ostaa yleensä energiasisältöä eli megawattitunteja. Mitä kosteampaa raaka-aine on, sitä alhaisempi on energiasisältö ja sitä vähemmän tuloja toimituksesta saadaan. Kostea metsähake aiheuttaa myös&nbsp;talvella&nbsp;käsittelyongelmia jäätyessään, mikä&nbsp;lisää kuljetuskustannuksia huomattavasti. Lisäksi kostea metsähake palaa epätäydellisesti, jolloin hiilimonoksidi-, hiilivety- ja hiukkaspäästöt lisääntyvät. Metsähakkeen kosteuteen ja siten koko ketjun kannattavuuteen voidaan vaikuttaa oikein tehdyllä korjuulla, palstakuivatuksella, tienvarsivarastoinnilla, haketuksella ja kaukokuljetuksella. Epäpuhtaudet metsähakkeessa Metsähakkeen laatuun vaikuttaa merkittävästi erilaisten&nbsp;epäpuhtauksien, kuten maa-aineen, jään, lumen ja vierasesineiden,&nbsp;määrä. Nämä epäpuhtaudet aiheuttavat ongelmia niin haketuksessa kuin poltossakin. Niistä voi syntyä suuria kustannuksia esimerkiksi&nbsp;niiden&nbsp;rikkoessa&nbsp;hakkureita. Epäpuhtauksia voi joutua hakkeen joukkoon&nbsp;muun muassa&nbsp;palstalta kourataakkojen mukana. Lisäksi tienvarsikasoihin voi talvella kulkeutua aurauksen mukana kiviä, hiekkaa ja roskaa. Maa-aineksen ja muiden epäpuhtauksien vähentäminen korostuu erityisesti kantomurskeen tuotannossa, koska ylimääräinen aines kulkeutuu helposti kantojen mukana. Muut laatutekijät Metsähakkeen laatuun vaikuttaa myös&nbsp;lähtömateriaali. Karsitusta rangasta valmistettu hake on yleensä tasalaatuista. Sen sijaan kokopuusta ja hakkuutähteistä valmistetussa hakkeessa palakoko voi vaihdella ja hakkeen sekaan voi jäädä pitkiä tikkuja. Hakepalan keskimääräinen tavoitepituus on tavallisesti 30–40 mm. Mikäli hakkeen joukkoon jää pitkiä tikkuja, ne voivat aiheuttaa ongelmia voimalaitosten kuljettimissa ja muissa käsittelylaitteissa. Liian pieni palakoko ja hienoaines&nbsp;taas&nbsp;voivat tukkia arinakattiloiden ilma-aukkoja. Metsähakkeen laatuun vaikuttavat myös&nbsp;kemialliset ominaisuudet,&nbsp;kuten klooripitoisuus. Kloori aiheuttaa lämpölaitosten tulistimissa likaantumista ja korroosiota. Korroosiota voidaan ehkäistä käyttämällä rikkiä sisältäviä polttoaineina, kuten turvetta, yhdessä metsähakkeen kanssa. Klooria sisältävät eniten puiden neulaset. Siksi on suositeltavaa, että hakkuutähteet kuivataan ensin palstalla, jolloin neulaset varisevat suurimmaksi osaksi uudistusalalle. Tämä on hyväksi myös metsikön ravinteisuuden hoidossa. Kuivissa olosuhteissa kesällä kuusen neulaset varisevat palstakuivatuksen aikana yleensä alle kuukaudessa. Männyn neulaset taas karisevat palstakuivatuksen aikana huonosti, joten puut pitää karsia, mikäli neulasista halutaan eroon. Esimerkki kosteusprosentin vaikutuksesta tyypillisen hakekuormaerän (120 i-m³) massaan ja energiasisältöön. Kosteuden ollessa yli 48 % hakeauton kantavuus rajoittaa kuorman kokoa. Kuiva-aineen tehollisena lämpöarvona on käytetty arvoa 5,44 kWh/kg ja puun kuivatuoretiheytenä arvoa 400 kg/m³. Hakkeen kosteus vaikuttaa energiatiheyteen sekä suoraviivaisesti hakkeen lämpöarvoon. Kosteus vaikuttaa siten metsähakkeen toimittamisen kannattavuuteen. Keinoja energiapuusta tehdyn hakkeen laadun turvaamiseen Jotta korjatusta energiapuusta tehty hake on hyvälaatuista polttoainetta käyttövaiheessa, huolehdi korjuussa ja tienvarsivarastoinnissa, että rankojen karsinta on tehty tavoiteltavan hakkeen laadun mukaan&nbsp;vihreitä neulasia ja lehtiä ei päädy energiapuun joukkoon&nbsp;energiapuun seassa ei ole epäpuhtauksia,&nbsp;kuten maa-ainesta, erityisesti kantoja hankittaessaenergiapuu kuivuu mahdollisimman hyvin ja säilyy kuivana myös tienvarressa&nbsp;kuivaa energiapuuta ei varastoida tarpeettoman kauan&nbsp;varastomuodostelmat ovat riittävän isot, jolloin kostuvaa pintaa on puumäärään nähden mahdollisimman vähän&nbsp;lunta ei aurata tai lingota energiapuuvarastoihin.Hakkeen laadun turvaamiseksi myös hakkurin ja erityisesti sen terien tulee olla huollettuja. Laadukkaassa hakkeessa ei ole epäpuhtauksia kuten maa-ainesta. Kuva: © Martti Kuusinen.

# Metsähakkeen laadun turvaaminen

## Maksu energiasisällön mukaan

Metsähakkeen laatuvaatimukset sekä laaduntarkkailussa käytetyt näytteenotto- ja mittausmenetelmät on kuvattu Puupolttoaineiden laatuohjeessa (VTT-M-07608-13).
Suuret laitokset pystyvät käsittelemään melko kosteaakin polttoainetta, mutta pienemmissä laitoksissa kosteuden tulisi olla alle 40 %. Lämpö- ja voimalaitokset maksavat metsähakkeesta ja metsäraaka-aineesta energiasisällön mukaan. Tuoreessa puussa on keskimäärin 50–60 % vettä.

# Metsähakkeen laadun turvaaminen

## Metsähakkeen laatu

Metsähakkeen laatu määritellään hakkeen ominaisuuksien mukaan, joita ovat esimerkiksi
- kosteus
- tehollinen lämpöarvo saapumistilassa ts. käyttöpaikalla
- energiatiheys saapumistilassa ts. käyttöpaikalla
- toimitettu energiamäärä
- irtotiheys
- palakokojakauma
- neulasten määrä.

# Metsähakkeen laadun turvaaminen

## Metsähakkeen kosteus

Kosteudella on suurin suora vaikutus metsähakkeen toimittamisen kannattavuuteen. Hakkeen käyttäjä ostaa yleensä energiasisältöä eli megawattitunteja. Mitä kosteampaa raaka-aine on, sitä alhaisempi on energiasisältö ja sitä vähemmän tuloja toimituksesta saadaan.
Kostea metsähake aiheuttaa myös talvella käsittelyongelmia jäätyessään, mikä lisää kuljetuskustannuksia huomattavasti. Lisäksi kostea metsähake palaa epätäydellisesti, jolloin hiilimonoksidi-, hiilivety- ja hiukkaspäästöt lisääntyvät. Metsähakkeen kosteuteen ja siten koko ketjun kannattavuuteen voidaan vaikuttaa oikein tehdyllä korjuulla, palstakuivatuksella, tienvarsivarastoinnilla, haketuksella ja kaukokuljetuksella.

# Metsähakkeen laadun turvaaminen

## Epäpuhtaudet metsähakkeessa

Metsähakkeen laatuun vaikuttaa merkittävästi erilaisten epäpuhtauksien, kuten maa-aineen, jään, lumen ja vierasesineiden, määrä. Nämä epäpuhtaudet aiheuttavat ongelmia niin haketuksessa kuin poltossakin. Niistä voi syntyä suuria kustannuksia esimerkiksi niiden rikkoessa hakkureita.
Epäpuhtauksia voi joutua hakkeen joukkoon muun muassa palstalta kourataakkojen mukana. Lisäksi tienvarsikasoihin voi talvella kulkeutua aurauksen mukana kiviä, hiekkaa ja roskaa. Maa-aineksen ja muiden epäpuhtauksien vähentäminen korostuu erityisesti kantomurskeen tuotannossa, koska ylimääräinen aines kulkeutuu helposti kantojen mukana.

# Metsähakkeen laadun turvaaminen

## Muut laatutekijät

Metsähakkeen laatuun vaikuttaa myös lähtömateriaali. Karsitusta rangasta valmistettu hake on yleensä tasalaatuista. Sen sijaan kokopuusta ja hakkuutähteistä valmistetussa hakkeessa palakoko voi vaihdella ja hakkeen sekaan voi jäädä pitkiä tikkuja. Hakepalan keskimääräinen tavoitepituus on tavallisesti 30–40 mm. Mikäli hakkeen joukkoon jää pitkiä tikkuja, ne voivat aiheuttaa ongelmia voimalaitosten kuljettimissa ja muissa käsittelylaitteissa. Liian pieni palakoko ja hienoaines taas voivat tukkia arinakattiloiden ilma-aukkoja.
Metsähakkeen laatuun vaikuttavat myös kemialliset ominaisuudet, kuten klooripitoisuus. Kloori aiheuttaa lämpölaitosten tulistimissa likaantumista ja korroosiota. Korroosiota voidaan ehkäistä käyttämällä rikkiä sisältäviä polttoaineina, kuten turvetta, yhdessä metsähakkeen kanssa.
Klooria sisältävät eniten puiden neulaset. Siksi on suositeltavaa, että hakkuutähteet kuivataan ensin palstalla, jolloin neulaset varisevat suurimmaksi osaksi uudistusalalle. Tämä on hyväksi myös metsikön ravinteisuuden hoidossa. Kuivissa olosuhteissa kesällä kuusen neulaset varisevat palstakuivatuksen aikana yleensä alle kuukaudessa. Männyn neulaset taas karisevat palstakuivatuksen aikana huonosti, joten puut pitää karsia, mikäli neulasista halutaan eroon.

# Metsähakkeen laadun turvaaminen

## Keinoja energiapuusta tehdyn hakkeen laadun turvaamiseen

Jotta korjatusta energiapuusta tehty hake on hyvälaatuista polttoainetta käyttövaiheessa, huolehdi korjuussa ja tienvarsivarastoinnissa, että
- rankojen karsinta on tehty tavoiteltavan hakkeen laadun mukaan
- vihreitä neulasia ja lehtiä ei päädy energiapuun joukkoon
- energiapuun seassa ei ole epäpuhtauksia, kuten maa-ainesta, erityisesti kantoja hankittaessa
- energiapuu kuivuu mahdollisimman hyvin ja säilyy kuivana myös tienvarressa
- kuivaa energiapuuta ei varastoida tarpeettoman kauan
- varastomuodostelmat ovat riittävän isot, jolloin kostuvaa pintaa on puumäärään nähden mahdollisimman vähän
- lunta ei aurata tai lingota energiapuuvarastoihin.
Hakkeen laadun turvaamiseksi myös hakkurin ja erityisesti sen terien tulee olla huollettuja.

Metsähakkeen laatuvaatimukset määrittelee viime kädessä käyttäjä eli energialaitos. Eri laitoksilla voi olla toisistaan poikkeavia polttoaineen koostumus, palakokojakauma-, kosteus- ja epäpuhtausvaatimuksia.

Energiapuun mittaus ja varastointi

Metsähakkeen laatuvaatimukset määrittelee viime kädessä käyttäjä eli energialaitos. Eri laitoksilla voi olla toisistaan poikkeavia polttoaineen koostumus, palakokojakauma-, kosteus- ja epäpuhtausvaatimuksia.  

Metsähakkeen laadun turvaaminen

Metsäverkko Metsä Groupin asiakkaille on käytössä digitaalinen Metsäverkko-palvelu. Metsäverkossa voi tehdä puukauppoja tai tilata metsänhoitotöitä ja seurata niiden etenemistä, sekä mm. nähdä oman metsäsuunnitelmansa ja hallinnoida sen avulla omaisuuttaan. Metsäsuunnitelma löytyy myös Metsäverkko-mobiilista, josta on julkaistu uusi versio keväällä 2024. Yksi uutuuksista on integraatio metsänhoidon suosituksiin. Metsäsuunnitelmassa on ehdotuksia toimenpiteiksi eri vuosille. Toimenpiteen nimen vieressä on i-painike, josta avautuu metsänhoidon suosituksista artikkeli, joka esittelee kyseisen työlajin. Käyttäjä voi esimerkiksi lukea mitä suosituksissa sanotaan omaan metsään ehdotetusta taimikonharvennuksesta ja mitä tulisi ottaa huomioon toimenpiteeseen liittyvässä päätöksenteossa tai toteutuksessa. ”Halusimme tuoda metsänomistajille helpon tavan tutustua tarkemmin erilaisiin toimiin, joita metsässä voi tehdä. Toteutuksen myötä metsänomistaja voi peilata omia suunnitelmiaan metsänhoidon suosituksiin. Suosituksista löytyy kattavasti tietoa päätöksenteon tueksi niin uusille kuin kokeneemmillekin metsänomistajille. Kun tieto tulee suoraan metsä- ja ympäristöalan yhdessä laatimista metsänhoidon suosituksista, se on ajantasaista ja luotettavaa.”, kertoo Metsäverkon kehityspäällikkö Iiro Korhonen Metsä Groupilta. Integraatio on tehty hyödyntäen metsänhoidon suositusten avointa REST-rajapintaa. Iiro Korhosen mukaan metsänhoidon suositusten mukaan tuominen Metsäverkkoon onnistui helposti: ”Tavoitteenamme oli luoda päätöksentekoa tukevaa, helppokäyttöistä, skaalautuvaa, nopeasti avautuvaa sekä ennen kaikkea ajantasaista sisältöä metsänomistajille. Metsänhoidon suositusten REST-rajapinnan myötä lopputuloksesta saatiin erinomainen.” Metsäverkko-mobiilin infopainikkeen kautta saa näkyviin metsänhoidon suositusten sisältöä kyseisestä työlajista. Metsätietäjä Metsätietäjä on Metsälehden palvelu kesto- ja digitilaajille. Metsätietäjä on metsänomistajille tarkoitettu metsänhoidon suunnittelun työkalu, jossa yhdistyvät avoin metsävaratieto, monitavoitteinen metsänhoidon suunnittelu ja Metsälehden sisällöt. Palveluun voi lisätä omat metsätilansa ja määrittää metsänhoidon tavoitteensa. Palvelu ehdottaa näiden perusteella parhaan yhdistelmän kuvioittaisia metsänhoidon toimenpiteitä. Samalla palvelu näyttää käyttäjälle kuviotietoihin ja toimenpiteisiin sopivia Metsälehden artikkeleita. Syksyllä 2023 palveluun lisättiin myös integraatio metsänhoidon suosituksiin. Palvelussa on ehdotettujen toimenpiteiden yhteyteen lisätty infopainike, josta avautuu lisätietoa kyseisen toimenpiteen toteutukseen. Lisätieto haetaan ajantasaisesti metsänhoidon suositusten rajapinnasta. Integraatio tehtiin suositusten GraphQL rajapintaa hyödyntäen. Metsätietäjän tekniset kehittäjät kokivat rajapinnan ja rakenteen helpoksi käyttää: "Sisällön rakenne oli hyvin muodostettu. Oli hieno huomata, että erilaiset sisällöt oli jaettu eri sisältötyypeihin. Tällöin oli helppo määritellä tyylit erilaisille sisällöille. Oli myös varsin mukavaa, että GraphQL-rajapinnasta saattoi hakea ainoastaan tarvitsemansa tietosisällöt." Kuvakaappaus Metsätietäjästä. Metsätietäjään voi tutustua tarkemmin Metsälehden palvelussa. https://metsatietaja.metsalehti.fi/ Metsään.fi Metsänomistajille ja metsäalan toimijoille tarkoitettu Suomen metsäkeskuksen verkkopalvelu Metsään.fi uudistettiin kokonaisuudessaan keväällä 2024. (https://www.metsakeskus.fi/fi/asiointi/metsaanfi/metsaanfi-uudistuu). Kesäkuussa palveluun tehtiin aiempaa parempi integraatio digitaalisiin metsänhoidon suosituksiin. Metsänhoidon suosituksista haetuilla toimenpiteiden kuvauksilla avataan metsänomistajalle, mitä eri metsänhoidon toimenpiteet tarkoittavat. "Metsänhoidon suositusten rajapinnan avulla meillä on aina ajantasainen tieto näyttää käyttäjillemme", kertoo palvelun pääkäyttäjä Iida Eräjä. Metsään.fi:stä löytyy metsänomistajan tilojen kuviotiedot sekä toimenpide-ehdotuksia eri vuosille. Ehdotuksen tarkempaan kuvaukseen haetaan lyhyt toimenpidettä kuvaava teksti sekä siihen sopiva kuva suoraan metsänhoidon suositusten rajapinnan kautta. Lisäksi sivulta löytyy linkki suositusten koko artikkeliin, jos käyttäjä haluaa lukea enemmän asiasta. Uudistettu Metsään.fi käyttää metsänhoidon suositusten REST-rajapintaa tietojen hakuun. REST-rajapinta sopi Metsään.fi:n tarpeisiin erinomaisesti. "Rajapinnan avulla halutut sisällöt ja kuvat oli helppoa etsiä ja määritellä kehittäjille", kertoo Metsään.fi- asiantuntija Henri Suutari. Metsänhoidon suositusten integraatio Metsään.fi palvelussa on toteutettu kuvion toimenpide-ehdotusten yhteyteen. Metsänhoidon suositusten sisältöä Metsään.fi-verkkosivulla. Suometsaosaaja.fi-verkkokurssi eLearning erityisasiantuntija Markku Tähtinen Faros &amp; Com:sta kertoo, miksi ja kuinka suositukset otettiin mukaan osaksi suometsien hoidon verkkokurssia:”Tapion Suometsäosaaja-verkkokurssikokonaisuuteen haluttiin mukaan metsänhoidonsuositukset.fi -palvelun sisältöjä. Halusimme, että sisällöt pysyvät ajantasaisina kurssilla myös silloin, kun metsänhoidon suosituksia päivitetään. Sisältöjen tuominen kurssille olisi voinut tapahtua linkkien avulla, mutta se ei olisi ollut opiskelijan keskittymisen kannalta paras vaihtoehto, sillä hyppiminen palvelusta toiseen katkaisee kurssin sujuvan kulun. Siksi palvelun avoin REST API -rajapinta oli kurssin suunnittelun kannalta loistava asia.” ”Kurssin sisällöntuotannossa käytimme Lectora Inspire -ohjelmaa, joka antaa valmiiden verkkokurssi-sisältöelementtien lisäksi mahdollisuuden käyttää hyväksi omaa JavaScriptiä. Käytimme rajapintahauissa jQuery-kirjastoa ja rajapinnan ohjeistuksen mukaisia hakutoimintoja. Haetut sisällöt lisäsimme jQueryn avulla Lectorassa valmiiksi asetettuihin html-elementteihin”, Tähtinen esittelee.”Kaiken kaikkiaan REST-rajapintaa oli helppo hyödyntää kattavan dokumentaation ja esimerkkien avulla ja lopputuloksesta tuli mainio. Rajapinta toimii nopeasti ja käyttäjä ei huomaa erillisiä pitkiä latausaikoja kurssin sisältöjä lukiessaan”, Opiskelijalle esitetään kurssin edetessä täsmällisiä otteita metsänhoidon suosituksista, jotka syventävät juuri siinä kohtaa käsittelyssä olevaa kurssikysymystä. Kokeile itse. Klikkaa kurssilla&nbsp;Suometsäosaaja.fi&nbsp;metsänhoidon suositukset -linkkejä. Katso video, joka kertoo kuinka suometsäosaaja-kurssiin integroitiin metsänhoidon suositukset. Näkökulmia esittää tekijöiden lisäksi palvelun käyttäjä oppilaitoksesta. YouTube: Metsänhoidon suositukset rikastavat metsäalan tietopalveluita, case: Suometsäosaaja-verkkokurssi

Metsänhoidon suositukset liikkuvat sähköisesti palvelusta toiseen aina ajantasaisina. Suositusten tiedoilla ja kuvilla voidaan rikastaa metsätietojärjestelmiä, verkkosivuja tai vaikkapa verkkokursseja.
Alla on kuvauksia rajapintaa hyödyntävistä palveluista ja kokemuksia integroinnin toteutuksesta:
- Metsäverkko-palvelu, Metsä Group
- Metsätietäjä-palvelu, Metsälehti
- Metsään.fi, Suomen metsäkeskus
- Suometsäosaaja.fi-verkkokurssi, Faros & Com ja Tapio.

Metsä Groupin asiakkaille on käytössä digitaalinen [Metsäverkko-palvelu](https://www.metsagroup.com/fi/puunhankinta/omistajajasenen-edut/kaikki-jasenedut-lyhyesti/metsaverkko/). Metsäverkossa voi tehdä puukauppoja tai tilata metsänhoitotöitä ja seurata niiden etenemistä, sekä mm. nähdä oman metsäsuunnitelmansa ja hallinnoida sen avulla omaisuuttaan. Metsäsuunnitelma löytyy myös Metsäverkko-mobiilista, josta on julkaistu uusi versio keväällä 2024. Yksi uutuuksista on integraatio metsänhoidon suosituksiin.

Metsäsuunnitelmassa on ehdotuksia toimenpiteiksi eri vuosille. Toimenpiteen nimen vieressä on i-painike, josta avautuu metsänhoidon suosituksista artikkeli, joka esittelee kyseisen työlajin. Käyttäjä voi esimerkiksi lukea mitä suosituksissa sanotaan omaan metsään ehdotetusta taimikonharvennuksesta ja mitä tulisi ottaa huomioon toimenpiteeseen liittyvässä päätöksenteossa tai toteutuksessa.
”Halusimme tuoda metsänomistajille helpon tavan tutustua tarkemmin erilaisiin toimiin, joita metsässä voi tehdä. Toteutuksen myötä metsänomistaja voi peilata omia suunnitelmiaan metsänhoidon suosituksiin. Suosituksista löytyy kattavasti tietoa päätöksenteon tueksi niin uusille kuin kokeneemmillekin metsänomistajille. Kun tieto tulee suoraan metsä- ja ympäristöalan yhdessä laatimista metsänhoidon suosituksista, se on ajantasaista ja luotettavaa.”, kertoo Metsäverkon kehityspäällikkö Iiro Korhonen Metsä Groupilta.
Integraatio on tehty hyödyntäen metsänhoidon suositusten avointa REST-rajapintaa. Iiro Korhosen mukaan metsänhoidon suositusten mukaan tuominen Metsäverkkoon onnistui helposti:

”Tavoitteenamme oli luoda päätöksentekoa tukevaa, helppokäyttöistä, skaalautuvaa, nopeasti avautuvaa sekä ennen kaikkea ajantasaista sisältöä metsänomistajille. Metsänhoidon suositusten REST-rajapinnan myötä lopputuloksesta saatiin erinomainen.”

Metsätietäjä on Metsälehden palvelu kesto- ja digitilaajille. Metsätietäjä on metsänomistajille tarkoitettu metsänhoidon suunnittelun työkalu, jossa yhdistyvät avoin metsävaratieto, monitavoitteinen metsänhoidon suunnittelu ja Metsälehden sisällöt. Palveluun voi lisätä omat metsätilansa ja määrittää metsänhoidon tavoitteensa. Palvelu ehdottaa näiden perusteella parhaan yhdistelmän kuvioittaisia metsänhoidon toimenpiteitä. Samalla palvelu näyttää käyttäjälle kuviotietoihin ja toimenpiteisiin sopivia Metsälehden artikkeleita.
Syksyllä 2023 palveluun lisättiin myös integraatio metsänhoidon suosituksiin. Palvelussa on ehdotettujen toimenpiteiden yhteyteen lisätty infopainike, josta avautuu lisätietoa kyseisen toimenpiteen toteutukseen. Lisätieto haetaan ajantasaisesti metsänhoidon suositusten rajapinnasta. Integraatio tehtiin suositusten GraphQL rajapintaa hyödyntäen. Metsätietäjän tekniset kehittäjät kokivat rajapinnan ja rakenteen helpoksi käyttää:
"Sisällön rakenne oli hyvin muodostettu. Oli hieno huomata, että erilaiset sisällöt oli jaettu eri sisältötyypeihin. Tällöin oli helppo määritellä tyylit erilaisille sisällöille. Oli myös varsin mukavaa, että GraphQL-rajapinnasta saattoi hakea ainoastaan tarvitsemansa tietosisällöt."

Metsätietäjään voi tutustua tarkemmin Metsälehden palvelussa. [https://metsatietaja.metsalehti.fi/](https://metsatietaja.metsalehti.fi/)

Metsänomistajille ja metsäalan toimijoille tarkoitettu Suomen metsäkeskuksen verkkopalvelu Metsään.fi uudistettiin kokonaisuudessaan keväällä 2024. ([https://www.metsakeskus.fi/fi/asiointi/metsaanfi/metsaanfi-uudistuu](https://www.metsakeskus.fi/fi/asiointi/metsaanfi/metsaanfi-uudistuu)). Kesäkuussa palveluun tehtiin aiempaa parempi integraatio digitaalisiin metsänhoidon suosituksiin. Metsänhoidon suosituksista haetuilla toimenpiteiden kuvauksilla avataan metsänomistajalle, mitä eri metsänhoidon toimenpiteet tarkoittavat.
"Metsänhoidon suositusten rajapinnan avulla meillä on aina ajantasainen tieto näyttää käyttäjillemme", kertoo palvelun pääkäyttäjä Iida Eräjä.
Metsään.fi:stä löytyy metsänomistajan tilojen kuviotiedot sekä toimenpide-ehdotuksia eri vuosille. Ehdotuksen tarkempaan kuvaukseen haetaan lyhyt toimenpidettä kuvaava teksti sekä siihen sopiva kuva suoraan metsänhoidon suositusten rajapinnan kautta. Lisäksi sivulta löytyy linkki suositusten koko artikkeliin, jos käyttäjä haluaa lukea enemmän asiasta.

Uudistettu Metsään.fi käyttää metsänhoidon suositusten REST-rajapintaa tietojen hakuun. REST-rajapinta sopi Metsään.fi:n tarpeisiin erinomaisesti.
"Rajapinnan avulla halutut sisällöt ja kuvat oli helppoa etsiä ja määritellä kehittäjille", kertoo Metsään.fi- asiantuntija Henri Suutari.

# Käyttötapauksia

## Suometsaosaaja.fi-verkkokurssi

eLearning erityisasiantuntija Markku Tähtinen Faros & Com:sta kertoo, miksi ja kuinka suositukset otettiin mukaan osaksi suometsien hoidon verkkokurssia:”Tapion Suometsäosaaja-verkkokurssikokonaisuuteen haluttiin mukaan metsänhoidonsuositukset.fi -palvelun sisältöjä. Halusimme, että sisällöt pysyvät ajantasaisina kurssilla myös silloin, kun metsänhoidon suosituksia päivitetään. Sisältöjen tuominen kurssille olisi voinut tapahtua linkkien avulla, mutta se ei olisi ollut opiskelijan keskittymisen kannalta paras vaihtoehto, sillä hyppiminen palvelusta toiseen katkaisee kurssin sujuvan kulun. Siksi palvelun avoin REST API -rajapinta oli kurssin suunnittelun kannalta loistava asia.”
”Kurssin sisällöntuotannossa käytimme Lectora Inspire -ohjelmaa, joka antaa valmiiden verkkokurssi-sisältöelementtien lisäksi mahdollisuuden käyttää hyväksi omaa JavaScriptiä. Käytimme rajapintahauissa jQuery-kirjastoa ja rajapinnan ohjeistuksen mukaisia hakutoimintoja. Haetut sisällöt lisäsimme jQueryn avulla Lectorassa valmiiksi asetettuihin html-elementteihin”, Tähtinen esittelee.”Kaiken kaikkiaan REST-rajapintaa oli helppo hyödyntää kattavan dokumentaation ja esimerkkien avulla ja lopputuloksesta tuli mainio. Rajapinta toimii nopeasti ja käyttäjä ei huomaa erillisiä pitkiä latausaikoja kurssin sisältöjä lukiessaan”,
Opiskelijalle esitetään kurssin edetessä täsmällisiä otteita metsänhoidon suosituksista, jotka syventävät juuri siinä kohtaa käsittelyssä olevaa kurssikysymystä. Kokeile itse. Klikkaa kurssilla [Suometsäosaaja.fi](https://suometsaosaaja.fi/kurssit/vesitalouden-merkitys/page575607.html) metsänhoidon suositukset -linkkejä.

Katso video, joka kertoo kuinka suometsäosaaja-kurssiin integroitiin metsänhoidon suositukset. Näkökulmia esittää tekijöiden lisäksi palvelun käyttäjä oppilaitoksesta. YouTube: [Metsänhoidon suositukset rikastavat metsäalan tietopalveluita, case: Suometsäosaaja-verkkokurssi](https://youtu.be/doUHquj8ALg?si=hiccNMKypf26mTTX)

Käyttötapauksia

Metsänhoidon suositukset liikkuvat sähköisesti palvelusta toiseen aina ajantasaisina. Suositusten tiedoilla ja kuvilla voidaan rikastaa metsätietojärjestelmiä, verkkosivuja tai vaikkapa verkkokursseja.Alla on kuvauksia rajapintaa hyödyntävistä palveluista ja kokemuksia integroinnin toteutuksesta:Metsäverkko-palvelu, Metsä GroupMetsätietäjä-palvelu, MetsälehtiMetsään.fi, Suomen metsäkeskusSuometsäosaaja.fi-verkkokurssi, Faros & Com ja Tapio.

Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa Metsän kasvatuksen jatkuessa puuston hiilivarasto jatkaa kasvuaanLundmark, T. ym. 2018. Carbon balance in production forestry in relation to rotation length. Canadian Journal of Forestry Research 48: 672–678.. Puuston hiilensidonta kuitenkin hidastuu puuston vanhetessa. Käytettäessä pidennetyn kiertoajan harvennusmalleja ylläpidetään koko kiertoajan tavanomaista korkeampaa puustopääomaa ja lykätään uudistamisen ajankohtaa, jolloin puuaineksen määrä on suurempi ja puutavara järeämpää uudistushakkuussa. Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen Kiertoaikaa pidennettäessä maaperän hiilivaraston on todettu kasvavan kuusikoissa, kun kiertoaikoja on pidennetty n. 80–90 vuoteen saakka eli noin 20 vuotta. Männiköissä maaperän hiilivarasto voi vähentyä.Kaipainen, T., Liski, J., Pussinen, A. &amp;amp; Karjalainen, T. 2004. Managing carbon sinks by changing rotation length in European forests. Environmental Science &amp;amp; Policy 7: 205–219. Kokonaisvaikutukset Kuusikossa kiertoaikojen maltillisen, eli 10 vuodella, pidentämisen on todettu lisäävän sekä puuston keskimääräistä hiilivarastoa että ainespuun keskituotosta, mikä lisää hieman positiivisia ilmastovaikutuksia. Kuusikoissa, joissa kiertoaikaa pidennetään yli 10 vuodella, ja männiköissä hiilivaraston kasvu tuottaa tilapäisen/lyhytaikaisen ilmastohyödyn, mutta puuntuotos ja korvausvaikutus heikkenevät pysyvästi. Korvausvaikutuksella tarkoitetaan sitä, että puu korvaa erityisesti uusiutumattomia raaka-aineitaLundmark, T. ym. 2018. Carbon balance in production forestry in relation to rotation length. Canadian Journal of Forestry Research 48: 672–678..

# Kiertoajan pidentäminen - Ilmasto

## Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Metsän kasvatuksen jatkuessa puuston hiilivarasto jatkaa kasvuaan. Puuston hiilensidonta kuitenkin hidastuu puuston vanhetessa. Käytettäessä pidennetyn kiertoajan harvennusmalleja ylläpidetään koko kiertoajan tavanomaista korkeampaa puustopääomaa ja lykätään uudistamisen ajankohtaa, jolloin puuaineksen määrä on suurempi ja puutavara järeämpää uudistushakkuussa.

# Kiertoajan pidentäminen - Ilmasto

## Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Kiertoaikaa pidennettäessä maaperän hiilivaraston on todettu kasvavan kuusikoissa, kun kiertoaikoja on pidennetty n. 80–90 vuoteen saakka eli noin 20 vuotta. Männiköissä maaperän hiilivarasto voi vähentyä.

# Kiertoajan pidentäminen - Ilmasto

## Kokonaisvaikutukset

Kuusikossa kiertoaikojen maltillisen, eli 10 vuodella, pidentämisen on todettu lisäävän sekä puuston keskimääräistä hiilivarastoa että ainespuun keskituotosta, mikä lisää hieman positiivisia ilmastovaikutuksia. Kuusikoissa, joissa kiertoaikaa pidennetään yli 10 vuodella, ja männiköissä hiilivaraston kasvu tuottaa tilapäisen/lyhytaikaisen ilmastohyödyn, mutta puuntuotos ja korvausvaikutus heikkenevät pysyvästi. Korvausvaikutuksella tarkoitetaan sitä, että puu korvaa erityisesti uusiutumattomia raaka-aineita.

Menettelyn edut ja riskit ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta riippuvat kohdevalinnasta ja kiertoajan pidentämisen kestosta.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulmasta on tärkeää, että kiertoaikaa pidennettäessä otetaan huomioon mahdolliset metsätuhot. Pidempään kasvatettavia kohteita on syytä seurata aktiivisemmin myös maastokäynnein tuhoriskien kasvun takia. Kiertoaikaa on syytä pidentää ainoastaan terveissä ja hyväkasvuisissa puustoissa, joiden metsätuhoriskin arvioidaan olevan vähäinen.

Puuston kiertoajan pidentäminen

Menettelyn edut ja riskit ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta riippuvat kohdevalinnasta ja kiertoajan pidentämisen kestosta.Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulmasta on tärkeää, että kiertoaikaa pidennettäessä otetaan huomioon mahdolliset metsätuhot. Pidempään kasvatettavia kohteita on syytä seurata aktiivisemmin myös maastokäynnein tuhoriskien kasvun takia. Kiertoaikaa on syytä pidentää ainoastaan terveissä ja hyväkasvuisissa puustoissa, joiden metsätuhoriskin arvioidaan olevan vähäinen.

Kiertoajan pidentäminen - Ilmasto

Myyrät voivat pahimmillaan olla metsänuudistajalle ylimääräistä työtä ja kustannuksia aiheuttava ongelma. Kaksi pahinta tuholaislajia ovat peltomyyrä ja metsämyyrä. Ensimmäinen jyrsii taimien tyviosia ja jälkimmäinen syö isojenkin havupuiden kärkisilmut ja latvakasvaimen kuoren. Myyräkantojen noin 3–4 vuoden välein toistuvina huippuvuosina aiheutuu laajoja tuhoja erityisesti koivun- ja männyntaimikoissa sekä toisinaan myös kuusentaimikoissa. Erityisen hyvin myyrille maistuvat haavan taimet. Metsänuudistamiseen liittyvä myyrätuhojen riski on myös sitä suurempi mitä rehevämpi ja heinittyvämpi kasvupaikka on. Riski on erityisen suuri pellonmetsityskohteissa, joissa heinäntorjunta sekä varsinkin lehtipuilla taimisuojien käyttö on välttämätöntä tuhojen välttämiseksi. Myyrätuhojen ehkäisy Myyräkantojen ennusteita seuraamalla voi ennakoida tuhoriskiä ja arvioida sen perusteella metsänuudistamisen ajoittamista. Uudistusalan heinittymiseen voi vaikuttaa kasvattamalla puustoa tiheänä ennen uudistushakkuuta. Oikein valittu maanmuokkausmenetelmä on yksi keino vähentää myyrätuhojen riskiä. Ilmastonmuutos voi vaikuttaa myös myyräkantojen huippuvuosien esiintymiseen. Tarkempia tietoja saa Luonnonvarakeskuksen Metsäinfosta.

Myyrät voivat pahimmillaan olla metsänuudistajalle ylimääräistä työtä ja kustannuksia aiheuttava ongelma. Kaksi pahinta tuholaislajia ovat peltomyyrä ja metsämyyrä. Ensimmäinen jyrsii taimien tyviosia ja jälkimmäinen syö isojenkin havupuiden kärkisilmut ja latvakasvaimen kuoren. Myyräkantojen noin 3–4 vuoden välein toistuvina huippuvuosina aiheutuu laajoja tuhoja erityisesti koivun- ja männyntaimikoissa sekä toisinaan myös kuusentaimikoissa. Erityisen hyvin myyrille maistuvat haavan taimet.
Metsänuudistamiseen liittyvä myyrätuhojen riski on myös sitä suurempi mitä rehevämpi ja heinittyvämpi kasvupaikka on. Riski on erityisen suuri pellonmetsityskohteissa, joissa heinäntorjunta sekä varsinkin lehtipuilla taimisuojien käyttö on välttämätöntä tuhojen välttämiseksi.

# Myyrätuhojen torjunta

## Myyrätuhojen ehkäisy

Myyräkantojen ennusteita seuraamalla voi ennakoida tuhoriskiä ja arvioida sen perusteella metsänuudistamisen ajoittamista. Uudistusalan heinittymiseen voi vaikuttaa kasvattamalla puustoa tiheänä ennen uudistushakkuuta. Oikein valittu maanmuokkausmenetelmä on yksi keino vähentää myyrätuhojen riskiä.
Ilmastonmuutos voi vaikuttaa myös myyräkantojen huippuvuosien esiintymiseen. Tarkempia tietoja saa Luonnonvarakeskuksen [Metsäinfosta](https://metsainfo.luke.fi/).

Metsitys

Sienitautien, hyönteisten ja muiden elollisten metsätuhon aiheuttajien torjunta

Myyrätuhojen torjunta

Jatkuvatoimisessa laikkumätästyksessä uudistusalan maanmuokkaus tapahtuu automaattisesti muokkauskoneen liikkuessa. Mätästys on moninkertaisesti tuottavampaa verrattuna kaivinkoneella tehtyyn mätästykseen. Muokkausta&nbsp;saadaan&nbsp;tehtyä useita hehtaareita päivässä. Jatkuvatoiminen mätästys on sitä kustannustehokkaampaa, mitä suurempi uudistusala on. Pienet työmaat ovat tuottavuuden kannalta soveliaampia kaivurimuokkaukseen. Kasvupaikan vesitalouteen jatkuvatoimisella mätästyksellä ei voi vaikuttaa toisin kuin kaivurimuokkauksessa. Jatkuvatoiminen mätästys soveltuu erityisesti vähäkivisiin, maastoltaan tasaisiin ja ohuthumuksisiin kivennäismaakohteisiin.&nbsp;Saksa, T., Miina, J., Haatainen, H. &amp;amp; Kärkkäinen, K. 2018. Jatkuvatoimisen laikkumätästyksen laatu. Tutkimusseloste. Metsätieteen aikakauskirja 2018-10008. 2 s. Työmaan kivisissä osissa muokkauspää säädetään tekemään laikkuja. Tuoreet hakkuutähteet haittaavat laadukkaan muokkausjäljen toteutusta kuten muissakin muokkaustyyleissä, joten muokkaus tehdään vasta, kun hakkuutähteet on korjattu pois tai kuivuneet kunnolla. Huomioitavaa on, että hakkuutähteiden kuivumisen odottaminen todennäköisesti viivästyttää uudistamista. Jatkuvatoimisessa laikkumätästyksessä maanmuokkaus tapahtuu metsätraktoriin kiinnitetyllä laitteella, joka tekee mättäitä automaattisesti määrävälein. Kuva: © Sami Karppinen.

Jatkuvatoimisessa laikkumätästyksessä uudistusalan maanmuokkaus tapahtuu automaattisesti muokkauskoneen liikkuessa. Mätästys on moninkertaisesti tuottavampaa verrattuna kaivinkoneella tehtyyn mätästykseen. Muokkausta saadaan tehtyä useita hehtaareita päivässä.
Jatkuvatoiminen mätästys on sitä kustannustehokkaampaa, mitä suurempi uudistusala on. Pienet työmaat ovat tuottavuuden kannalta soveliaampia kaivurimuokkaukseen. Kasvupaikan vesitalouteen jatkuvatoimisella mätästyksellä ei voi vaikuttaa toisin kuin kaivurimuokkauksessa.
Jatkuvatoiminen mätästys soveltuu erityisesti vähäkivisiin, maastoltaan tasaisiin ja ohuthumuksisiin kivennäismaakohteisiin. Työmaan kivisissä osissa muokkauspää säädetään tekemään laikkuja. Tuoreet hakkuutähteet haittaavat laadukkaan muokkausjäljen toteutusta kuten muissakin muokkaustyyleissä, joten muokkaus tehdään vasta, kun hakkuutähteet on korjattu pois tai kuivuneet kunnolla. Huomioitavaa on, että hakkuutähteiden kuivumisen odottaminen todennäköisesti viivästyttää uudistamista.

Maanmuokkaus

Jatkuvatoiminen laikkumätästys

Pystykarsintaa kannattaa tehdä vain metsiköissä, joissa puuston laatu on hyvä. Huonolaatuisia mutkaisia tai paksuoksaisia puita ei kannata karsia. Karsintaan sopivien puiden rinnankorkeusläpimitta on 7–13 cm. Karsittaviksi valitaan suorarunkoiset ja hyvälaatuiset puut. Karsittavien oksien tulee olla alle 25 mm paksuja. Työ tulee tehdä vahingoittamatta puun kuorta ja vaurioittamatta oksankaulaa. Havupuiden oksien karsintaan soveltuvat oksasaha ja leikkaavat työkalut. Lehtipuiden karsinnassa on syytä käyttää leikkaavia työkaluja. Puut karsitaan yhdessä tai mieluiten kahdessa vaiheessa 4–6 metrin korkeudelle ja karsinta tehdään vain noin 300–500 laadultaan parhaalle puulle hehtaarille. Harvennukset muistettava Karsituissa metsiköissä harvennukset tulee tehdä oikea-aikaisena ja riittävän voimakkaina, jotta karsitut puut järeytyvät nopeasti ja investointi on taloudellisesti kannattava. Tiedot pystykarsinnasta talteen Karsinnan jälkeen on tärkeää tallettaa tiedot hankkeesta sekä pyytää siitä todistus metsäalan ammattilaiselta. Tärkeimmät tiedot ovat metsikön sijainti, puuston keskiläpimitta ja karsintakorkeus.

Pystykarsintaa kannattaa tehdä vain metsiköissä, joissa puuston laatu on hyvä. Huonolaatuisia mutkaisia tai paksuoksaisia puita ei kannata karsia. Karsintaan sopivien puiden rinnankorkeusläpimitta on 7–13 cm.
Karsittaviksi valitaan suorarunkoiset ja hyvälaatuiset puut. Karsittavien oksien tulee olla alle 25 mm paksuja. Työ tulee tehdä vahingoittamatta puun kuorta ja vaurioittamatta oksankaulaa. Havupuiden oksien karsintaan soveltuvat oksasaha ja leikkaavat työkalut. Lehtipuiden karsinnassa on syytä käyttää leikkaavia työkaluja.
Puut karsitaan yhdessä tai mieluiten kahdessa vaiheessa 4–6 metrin korkeudelle ja karsinta tehdään vain noin 300–500 laadultaan parhaalle puulle hehtaarille.

# Pystykarsinnan toteutus

### Suositeltavat karsinta-ajat ja toteutus puulajeittain.

##  [Pystykarsinnan toteutus puulajeittain](/fi/node/818)

Table
| Puulaji | Karsinta-aika | Työn toteutus |
| --- | --- | --- |
| Mänty | + kevättalvi ja kesä-heinäkuu- ei loppusyksystä, alkutalvesta tai nila-aikaan | -Karsinta voidaan toteuttaa yhdessä tai kahdessa vaiheessa. -Karsitaan pääsääntöisesti kuolleita ja kuolemassa olevia oksia. Elävää latvusta on jätettävä vähintään 40 prosenttia puun pituudesta. |
| Kuusi | + kevättalvi ja kesä-heinäkuu- ei nila-aikaan | -Karsitaan pääsääntöisesti kuolleita ja kuolemassa olevia oksia.-Elävää latvusta on jätettävä vähintään 60 prosenttia puun pituudesta. |
| Rauduskoivu | + kevättalvi tai juhannuksesta heinäkuun loppuun- ei mahlanjuoksuaikana, loppukesästä tai syksyllä | Karsinta voidaan toteuttaa yhdessä tai kahdessa vaiheessa. -Karsitaan leikkaamalla kuivia, mutta myös eläviä oksia, joiden paksuus on alle 20 mm. -Elävää latvusta on jätettävä vähintään 50 prosenttia puun pituudesta. Oksakauluksen vahingoittamista tulee erityisesti välttää. |
| Lehtikuusi | + kevättalvi ja kesä-heinäkuu- ei nila-aikaan | -Karsitaan lähinnä kuolleita oksia. Elävää latvusta on jätettävä vähintään 50 prosenttia puun pituudesta  |
Suositeltavat karsinta-ajat ja toteutus puulajeittain.

# Pystykarsinnan toteutus

## Harvennukset muistettava

Karsituissa metsiköissä harvennukset tulee tehdä oikea-aikaisena ja riittävän voimakkaina, jotta karsitut puut järeytyvät nopeasti ja investointi on taloudellisesti kannattava.

# Pystykarsinnan toteutus

## Tiedot pystykarsinnasta talteen

Karsinnan jälkeen on tärkeää tallettaa tiedot hankkeesta sekä pyytää siitä todistus metsäalan ammattilaiselta. Tärkeimmät tiedot ovat metsikön sijainti, puuston keskiläpimitta ja karsintakorkeus.

Pystykarsinnalla voidaan parantaa laatua lähinnä rauduskoivikoissa ja männiköissä, jotka ovat tekniseltä laadultaan hyviä tai kohtalaisia. Huonolaatuisen puuston karsinnasta ei ole hyötyä.

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “free coins on fc 26 Visit Buyfc26coins.com for latest FC 26 coins news..XPu0”

Luonnonhoito kasvatusmetsien energiapuun korjuussa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Uudistaminen hieskoivulle

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsäsertifioinnin vaatimukset monimuotoisuuden rakennepiirteiden turvaamiselle

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Kuormitus

Metsähakkeen laadun turvaaminen

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Käyttötapauksia

Kiertoajan pidentäminen - Ilmasto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Myyrätuhojen torjunta

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Jatkuvatoiminen laikkumätästys

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Pystykarsinnan toteutus

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Haku ja valikko